keskiviikko 18. toukokuuta 2022

SM-Ralli - Melkoinen savotta


Varoitus jo alkuun, tästä kirjoituksesta tulee aika pitkä...
Aloitetaan edellisen kirjoituksen ajankohdasta, huhti-toukokuun vaihteesta. Heti soratestien jälkeen rupesi flunssan oireita ilmenemään ja koronahan sieltä tuli kylään. Koko ajan tavoitteena oli osallistua Länsirannikon SM-ralliin, jonka ilmoittautuminen oli päättymässä 2.5. Tuossa kohdassa olikin sitten paljon pohdittavaa, sillä kartturi ei juuri paremmassa kunnossa ollut vaan flunssan kourissa myöskin. Noh, peruminenhan on vielä viikkoa myöhemmin mahdollista minimaalisella perumiskululla, joten ilmoittaudutaan. Mutta sitten se suurempi kysymys, SM-luokkaan vai lisäluokkaan? Pitkän kyttäilyn tuloksena ilmoittaudutaan SM-luokkaan...

Kisaviikolla todetaan kuskin parantuneen jo melko hyvin, tosin yhtään ei ole uskaltanut kuntoilla joten onko kuntoa koko kisaan on iso kysymysmerkki. Kartturikin on muuten kunnossa, mutta ääni ei tahdo palautua joten sen kestävyys kaksipäiväiseen nuottikisaan on iso kysymysmerkki...

Torstai:
SM-ralli alkaa meidän osalta jo torstaina, sillä nuotitusmateriaali oli mahdollista tällöin noutaa ja samalla osallistua valokuvaussessioon. Käytännössä tehtiin tämä siksi, että saatiin kilpailunumerot ja gps-laitteen teline. Nämä kun illalla tarvitsi vielä kilpa-autoon asentaa. Samalla huoltomiehemme toteaa, että ei ole täysin terve hänkään. Toivottavasti ei menisi pahempaan suuntaan...

Perjantai:
Nuotituspäivä sujuu hyvin, meillä oli pohjana viime kevään nuottitreeneistä jo useampi pätkä, joka helpotti urakkaa kyllä melkoisesti. Aikaa kyllä olisi ollut tehdä kaikkikin puhtaalta pöydältä. Sitten tapaamaan huoltomiestä ja kilpa-autoa. Huoltomies on saanut flunssan ja oireet pahentuneet... Noh nuotitus kun valmistui hyvin ennakkoon, voidaan me itse käydä katsastuksessa ja eiköhän tämä ilta saada hoidettua... Joten huoltomies nuottiautolla kotiin nukkumaan. Katsastuksesta kuski pääsee tekemään pikavisiitin Printsportin rekalla kun sukista löytyy reikä ja menevät hylkyyn. Tässä kohtaa on todettava, että jo ennen kisaa hylkäsin itse toiset sukat ja otin pitkään kaapissa olleet sukat tilalle sen enempää tarkistamatta... Muilta osin ei ongelmia katsastuksessa ja eikun tekemään "huoltopaikka".
Kisahan tosiaan vielä alkoi perjantaina kahdella asvalttierikoiskokeella. Päällimmäisenä tavoitteena on vältellä jarrua, ettei tulisi keitettyä niitä. Ajaminen on erittäin varmanpäälle tyyppistä, mutta jarrujen keittäminen vältetään. Kartturin ääni tahtoo loppua kakkospätkän lopussa... Luokan 10. sija parc fermehen saavuttaessa.

Lauantai:
Lauantaiaamuun lähdetään vähän positiivisemmalla miehistö lukumäärällä sillä huoltomies on puolikuntoisena saapunut paikanpäälle. Saadaan aamun 10 minuutin pikahuolto suoritettua; renkaiden vaihto, lisävalojen poisto (irrotettiin jo siirtymällä takakonttiin perjantaina) ja varapyörän laitto paikalleen. Juuri muuta ei kyllä tuossa ajassa ehdikkään tehdä. EK:lle 3, joka on samalla heti päivän pisin ja tultaisiin ajamaan kahteen kertaan. Ajaminen sujuu ihan kohtalaisesti, mutta voi veljet kun on liukasta. Täten kolmioita on jo meidän kohdalla useammat. EK 4:lla liukkaus on yhtälailla läsnä, mutta ajaminen ei suju ollenkaan samalla tavalla mitä edeltävällä. Päivähuoltoon saavutaan sijalla 9, eroja rupeaa tässä kohtaa olemaan eteen ja taakse jo minuuteissa. Huollossa suoritetaan valohoitoa ja hyvältä näyttää.
Seuravaalla lenkillä aloitetaan eri pätkältä, mutta sen perään olisi aamun kahden ensimmäisen toisto ohjelmassa. Tätä ensimmäistä pätkää tuumasimme aluksi meille huonoimmaksi, erittäin tekninen pätkä kyseessä. Mutta ajaminen sujuu oletuksiin nähden paremmin ja fiilis on ihan hyvä. Pätkien tuplauksista sen sijaan tuloksena on molemmilta pätkiltä huonompi aika mitä ensimmäisellä kerralla, tämä vähän yllättää kyllä. Toki jälkimmäisellä pätkällä osuu kohdalle melkoinen paikallinen monsuuni, pyyhkijät kun eivät pysy hetkittäin yhtään mukana sateen kanssa. Täten huoltoon saavutaan edelleen sijalla 9 ja erot kasvaneet molempiin suuntiin. Huollossa vaihdetaan renkaat edestä taakse ja annetaan taas paljon valohoitoa.
Siirrytään ek:lle 8, pätkälle jota kaikissa haastatteluissa olen puhunut meidän hyökkäyspätkäksi. Onhan se päivän lyhin, mutta myös ylivoimaisesti tutuin erikoiskoe. Ja kyllähän me tällä pätkällä vähän yritetään. Ylivoimaisesti päivän paras suoritus ja kellokin on kerrankin samaa mieltä. Lyhyen siirtymän kautta vielä viimeiselle pätkälle ja sekin tuntuu omasta mielestä tulevan ihan kelvollisesti, mutta kello on tällä kertaa eri mieltä. Tosin huomataan kahden luokkamme kuljettajan olevan katollaan, joten pari sijaa noustaan silti. Ja kun loppukatsastuksessa vielä hylätään yksi luokastamme, on lopputulos lähtökohtiin nähden uskomaton 6. sija. Ja mikä tärkeintä, sekä kuskin että kartturin kunto riitti koko kilpailuun.

Palataampa lopuksi tuohon pohdintaan SM-luokka vai lisäluokka ja yleisestikkin SM-kisaan osallistumisesta. Ilmoittautumismaksun ero oli järkyttävä, ero oli nimittäin 520€. Tuolla summalla maksaisi lähes kahden "normaalin" rallin ilmoittautumismaksut. Vastineeksi suuremmasta ilmoittautumismaksusta saatiin käytännössä kaksi perjantain asvalttierikoiskoetta ja parempi lähtöpaikka. Sen lisäksi se rajoitti meidän käytettävissä olevaa rengasmäärää. Noh ei meillä kyllä olisi montaa rengasta ylipäätään enempää, mutta asvaltille oltaisiin voitu ottaa toinen vaihtoehto, mutta tämä ei sitten loppujen lopuksi ollut sääntöjen rajoitusten puitteissa mahdollista. Kilpakumppaneiden määrä oli kuitenkin lopulta se ratkaiseva tekijä, lisäluokkaan lopulta ilmoittautui yksi kilpailijapari joka yhdistettiin toisen yhden kilpailijaparin luokan kanssa.
Ylipäätään SM-kisaan osallistuminen vaati ennen kilpailua moninkertaisen työmäärän, ihan pelkkään asioiden suunnitteluunkin jo meni paljon aikaa. Jos tästä jotain oppi niin sen, että SM-rallissa yhdellä huoltomiehellä pärjääminen on tiukassa ja noh perjantai mentiin loppujen lopuksi nollalla. Onnistui kyllä kun auto toimi täysin moitteitta. Mutta on se kynnys toisen SM-rallin ajamiseen todella korkea, tässä kilpailussa kun läheisellä sijainnilla pystyttiin monta muuta kulua pitämään alhaisena. Esimerkiksi majoitusta ei tarvittu kenellekkään maksullisesti ja huoltoautoonkaan ei tarvittu kuin 90€ edestä polttoainetta. Vertailun vuoksi kilpuriin tankattiin kilpailua varten/aikana bensaa yhteensä 133€ edestä. Nuottiautoon bensaa meni euromääräisesti saman verran kuin huoltoautoon. Renkaista 4 oli käyttettyä ja 4 uutta tätä kisaa varten ja kaikilla ajaisi edelleen ihan hyvin kun ei kärkisijoista ajeta.
Jotenkin tuli vähän sellainen fiilis, että ollaan maksumiehinä tälläisessä kisassa. Tiedän, että valittu kilpailu oli vähän tavallisuudesta poikkeava perjantain ja siihen liittyvien sääntöjen osalta. Siltikin tekisi mieli sanoa, että ei ole ihan reilua että kaikilla SM-luokilla on sama ilmoittautumismaksu. Kuten noita kuluja mainitsin, meidän "kilpailubudjetissa" osallistumismaksulla on järjettömän iso osuus kun taas SM1 luokassa tilanne on täysin päinvastainen. Tunnen kolikon toisenkin puolen kilpailun järjestän puolelta, mutta kuka uskaltaisi ensimmäisenä koittaa eri hintoja vaikka 4-vetoisille ja 2-vetoisille? Esimerkiksi 150€ tasauksella oltaisiin meidän tapauksessa katettu jo koko kilpailun aikaiset bensat kilpuriin. Kilpailunjärjestäjät kun kaipaavat meidän kaltaisia "keikkakuskeja", kuitenkin ilmoittautumismaksut ovat se suurin tulolähde kilpailuille. Itse sarjahan voi todella hyvin tällä hetkellä, kilpailun taso on aivan uskomattoman kova ja kilpailijoita on kohtuu hyvin joka luokkaan.
Kaikesta tästä "vuodatuksesta" huolimatta, en kadu päätöstä lähteä SM-luokkaan, kerranhan kaikkea kannattaa kokeilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti