maanantai 23. helmikuuta 2015

Valmista! Taino melkein ainakin...

Tänään piti pikaisesti vaan laittaa auto kasaan, että pääsee koeajamaan. Pikaisesti se ei onnistunut.
Pohjapanssaria hetken taas putsailin ja sovittelin, tein panssariin nyt myös eteen pienet "madalluspalat", jottei ottaisi kiinni öljypohjaan niin äkkiä. Saa nähdä kauanko vaikuttaa.
Vetarit piukkaan ja sokat paikalleen, sitten puskuria. Tai niin pitäisköhä nyt koittaa, että toimiihan se lasinpesuri nytten kun säiliön täytin. Ei inahdustakaan. Voihan perhana, se on oikeesti menny rikki (ihmeteltiin Peurungassa kun ei tullut nestettä...). Kuinkahan nopeasti tuon vaihtaisi... Noh irroittamaan lähdin sitten varakorista sitä ja kyllähän ne kolme pulttia äkkiä aukaisi. Yllättäen toki oli vara-autonkin säiliö täynnä nestettä... Onneksi tämä säiliö pumppuineen oli ehjä, joten sekin murhe ratkaistu. Sitten pystyikin laittamaan puskurin takaisin ja ulkoisesti kaikki valmista.
Hetken siinä mietin, että käviskö sitä pimeydestä huolimatta jo nyt testaamassa ja totesin että ei tänne huomennakaan jaksais taas tulla. Joten eikun menoksi. Kaikki vaihteet löytyy ja ihan niinkun voimaa olisi tullut lisää, tai ehkä ennemminkin sitä vääntöä takaisin. Kaikki kunnossa, joten hyvillä mielin kohti kotia.
No mikä sitten on vielä tekemättä? Pyöränlaakereiden vaihto eteen. Tätä en itse tee, joten vien torstai aamulla auton laitettavaksi. Illalla taas kaikki kasaan, jotta perjantai aamuna kohti pohjoista. Saa taas ainakin huoltoautossa istuskella...

lauantai 21. helmikuuta 2015

Vähän vielä

Eilen sitä saatiinkin auto jo hyvälle mallille. Pakoputki paikallensa ja kiinni sekä konehuoneesta kaikki loput vaihdelaatikkoon liittyvät asiat kuntoon. Kepistä löytyy kaikki pykälät, joten eiköhän se ole kunnossa...
Puskurinkin paikkaus on tässä sivussa saatettu loppuun. Eihän se vieläkään ole näyttelylaatua, mutta käyttöautojahan nämä ovat. Yhtä hyvältä näyttää kuin ennenkin...
Tänään päätin käväistä ohimenomatkalla tallilla koittamassa ihan oleellista asiaa. Lähteehän se auto käyntiin ja ei vuoda mistään. Lähtihän se. Eikä niitä vuotojakaan kauheasti ilmennyt, ainoastaan yksi pakoputken liitos on aavistuksen löysällä. Mutta se käyntiäänien muutos... Aivan älytön, varsinkin kun on kierroksia enemmän. Kuinkahan pitkään ajettiin tälläkin "kuristuksella"...
Alkuviikosta täytyy varovasti käydä maantiellä koittamassa kaikki pykälät, sen enempää testejä ei ehditä ennen Liminkaa tehdä.

torstai 19. helmikuuta 2015

Kirstu paikallaan

Siellähän se taas lepää. Parin tunnin aherruksen tulos. Vaihdelaatikko on jälleen liitetty moottoriin ja toivottavasti toimii moitteetta.

Ainahan tässä vaihteistojumpassa tulee tappeluhetkiä kun jokin pultti ei millään halua mennä paikallensa tai vaihteisto halua osua oikeaan kohtaan sisään. Niinä hetkinä sitä tulee vakavasti miettineeksi, että onko tässä touhussa mitään järkeä. Simppeli vastaus, ei ole. Ei niin pienintäkään.

Kai sitä täytyy huomenna mennä laittamaan loppuun, että kuitenkin pääsee ajamaan ens viikolla...

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Eiköhän tästä...

Pikkasen tuppaa tulemaan kiire. Kisaanhan tuli ilmoittauduttua, kun sunnuntai illalla tuli tieto että laatikko olisi valmis. Maanantaina sitten noutamaan laatikko ja samalla hakemaan osat pakoputken tekoon. Oli korjaaja kerännyt minulle kauniiseen pahvilaatikkoon nuo kolmosvaihteen rattaan palaset, melko valmista tavaraa oli tullut. Jälkiä oli koko ratassarjassa siellä täällä, ei sinänsä ihme kun paloja väkisin pyöri siellä joukossa. Magnetti oli tosin tehnyt tehtävänsä ja kerännyt suurimman osan. Sen lisäksi oli hyvin selkeät lämpövauriot joka paikassa. Sinänsä lienee ihme, että se laatikko kesti näinkin kauan sen viime kesän kuivaksi ajelun jälkeen...
Eilen sitten kävin hitsauttamassa uuden korvikeputken vanhan lyttyputken tilalle. Päätin, että voisi vähän lyhentää sitä kannaketta, niin tulisi se putki vähän ylemmäs eikä olisi niin herkästi ottamasta osumaa. Tänään sitten rupesin asentamaan putkistoa takaisin kasaan. Eihän se ajatus ihan mennyt putkeen, en tullut huomioinneeksi uutta kannatinkumia joka tietenkään ei ole venähtänyt vielä yhtä paljoa mitä vanha... Noh pikku patentti ja kaikki hyvin.
Huomenna koitetaan pikkuveljen kanssa taas laittaa vaihdelaatikko paikallensa, niin saisi pikkuhiljaa auton takaisin pyörillensä. Vielä riittää remonttia ensi viikollekkin ja viimeiset remontit tehdään torstaina juuri ennen lähtöä...

lauantai 14. helmikuuta 2015

Pakko vaihtaa

Päätinkin jo eilen illalla mennä tallihommiin. Ja yhtäkkiähän siellä neljä tuntia vierähtikin...
Aloitin siitä puskurin paikkauksesta, mikä jäi viimeksi tekemättä. Tällä kertaa päätin laittaa hitsausaineen pääasiassa nurjalle puolelle, viimeksihän en laittanut sinne ollenkaan. Vähän myös pintaan niin pitäisi olla taas kestävämpi mitä aikaisemmin. Tosin jos penkkaan osutaan niin melko varmasti pettää... Väriä vielä pintaan niin hyvä tulee.
Sitten päätin ruveta irroittamaan pakoputkea, se on nyt niin kasassa että pakko korjata. Siinähän sitä aikaa saikin tuherrettua, ei millään halunnut tulla kokonaisena pois, joten joutui purkamaan pala kerraallaan. Ja tietenkin se viimeinen avattava liitos oli aivan totaalisen jumissa... Ei muuta, mutta kun ruuvipenkkini on reippaan metrin korkeudessa (kun ei ole vielä saatu työpöytää aikaiseksi...), niin rupesi käymään käsille lekan kanssa takominen. Noh pätkä saatu irti ja se on onneksi helposti tehtävissä uusiksi. Alunperinhän tuon putken halkaisija on ollu 50,8mm (=2"), nyt tuosta litteimästä kohdasta mittasin 18mm... Se saattaa jo vähän vaikuttaa.
Otin myös valmiiksi nuo rengaskoneella käytettävät renkaat, meillä kun muutama rengas tuppaa tyhjentämään itse itsensä... Kovin tuntuu kaikki olevan levällään ja kisaan kaksi viikkoa aikaa. Toisaalta tulee myös suhteellisen nopeasti kasaan kun saadaan vaihdelaatikosta tieto. Sitä odotellessa...

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Ei suju...

Tänään piti olla tehokas päivä ja saada paljon aikaiseksi. Toisin kävi.

Piti paikata puskuri. Pitkään etsin muovihitsausainetta, kun muistaakseni edellisestä paikkauksesta sitä jäi. Löysinkin lopulta sen tuubin, mutta mitenköhän sille olikaan käyny 1,5 vuoden aikana... kovettuntut tietenkin. Jäi paikkaamatta.

Iskarin kasaaminen. Tämä sentään onnistui, vaikka pitkään senkin kanssa tappelin. Jousi kun tietysti oli jo melko hyvin jämähtänyt jousilautaseen. Noh nyt on iskari taas rungossansa kiinni, täytyy vähän tarkkailla ettei irtoa uudestaan...

Sitten iski tyhjyys. Mitäs sitten voisi tehdä kun sitä laatikkoa ei vielä ole laitettavaksi. Noh täytetään tuo sisempi vetonivel, sekun oli yllätävän rasvattomaksi päätynyt. Piru kun täältä tuubista tulee niin onnettoman hitaasti tätä rasvaa. Ratkaisu, lyödään ruuvipenkkiin ja avot. Kuvastakoon tämä laiskuuden multihuipentuma tätä päivää kokonaisuudessaan.

Josko lauantaina sitten taas paremmalla tuloksella...

torstai 5. helmikuuta 2015

Kaksijakoinen kisa

Viime lauantaina käväistiin sitten Peurunkarallissa. Vähän ennen viittähän reissuun piti lähteä, kun päätettiin päiväreissuna tehdä. Ennen katsastusta huomattiin, että kartturin penkkihän on irti lattiasta. Onneksi vain löysästä pultista johtuen...
EK 1:
Sitten päästiinkin katsastuksesta suoraan ykköselle ilman murheita. Ykkösen lähdössä tuli sitten melkoinen show. Edelle lähtenyt Pösö ei lähetnytkään viivalta. Katotaan hämillämme toisiamme, että mitäs pirua nyt pitäisi tehdä? Jäimme sitten seuraamaan viideksi minuutiksi kuinka aikuisia miehiä tulee yksi kerrallaan jostain vaan lisää ja lopulta palokunnan miehistö oli tarpeeksi voimallista, että se ranskis saatiin liikkeelle.
Pätkähän oli pientä josta minä en tykkää. Maalimutkahan oli tiekirjaan selkeästi piirretty ja kartturikin varoitti. Ajolinja valinta ei mennyt ihan nappiin ja uran ulkopuolelta auto ei halunnutkaan enään kääntyä vaan keula edellä mentiin suoraan penkkaan. Tuli samalla vauhdilla onneksi poiskin, joten siitä ei muuta haittaa tullut kuin puskurin vanhojen halkeamien uusiutuminen. Tuloksena 9. nopein kellotus 18 kilpailijan luokassa, ei toivoton siis.
EK 2:
Kakkonen oli sitten samainen Lankamaa, kuten viime vuonna, tällä kertaa tosin liki 30km pitkänä. Ei mitään ihmeellistä, jostain oli joku halunnut oikasta ja me meinattiin mennä samaa linjaa mut lähettiinkin pyörittelemään rattia siitä. Suunta pysyi oikeana joten no roplem. Tuloksena peräti 4. nopein ja samalla sijalla oltiin tauollakin, n. minuutti kärkeen. Melko mielenkiintoista muuten kun vertaa viime vuoteen, niin ajettiin sama osuus melko tarkkaan minuutin hitaammin tänä vuonna! Kelissä paljon eroa, toki moottorissakin (nyt vähemmän tehoa), mutta silti uskomatonta...
Tauolla todettiin et pakkohan nuo lisävalot on keulalle laittaa, mutta eihän ne tietenkää herää kun laitetaan päälle. Johtoa kun räplää niin syttyy, täytyy toivoa et tarvittaessa pätkälläkin syttyis...
EK 3:
Kolmonen oli kymmenen kilometriä pitkä ja suoriuduttiin ongelmitta. Mutta liian varovasti ajettiin kun vasta 7 nopein ja tiputtiin viidenneksi 10 sekunnin päähän nelossijasta.
EK 4:
Viimeinen nelospätkä oli sitten taas reipas kaksikymmen kilometrinen. Puolessa välissä kuului epämääräinen ääni kun juuri oli nelosvaihdetta tarjoamassa laatikosta. Seuraavaan kurviin, oiskoha täällä kolmosta... ei muuten ole, eikä oikeen mitään vaihdeta. Noh nelonen saadaan pakolla takaisin päälle joten ajellaan sillä sitten. Kartturi toteaa, että tuo takapiikki on sitten kyllä melko todella ahdas, että mahdetaanko nelosella siitä selvitä. Ennakolta lyödään kytkin pohjaan ja etitään mahdollisia pienempiä vaihteita ja kas kas meillähän on ykkönen täällä! Takapiikistä selvitään ja lähdetään "kiihdyttämään"... seuraavan 500m etsitään taas jotain ykköstä isompaa ja kyllähän se nelonen sieltä taas saadaan survottua. Sillä sitten maaliin asti, jossa löydetään taas ykkönen että päästään siirtymälle. Aika toki onneton, 11. nopein.

Nelonen survottuna ajellaan siirtymää, melko vinkeetä risteyksiin mennä nelosella rohkeesti vaan kattoen et ketään ei tuu... Viimeseen peurunkaa edeltävään risteykseen joudutaan taas hakemaan ykkönen ja todetaan että ajetaan sillä sitten loppumatka. Auto parkkiin, josta kanssakilpailijan huollon avustuksella työnnetään taaksepäin, että saadaan ajettua se kärryyn kyytiin. Eikun Peurunkaan vaihtelemaan vaatetusta ja ihmettelemään tuloksia, kyllä viides oli lopullinenkin kun edeltä yksi hankeen ja takaata yksi ohi (13 maaliin). Ja tietenkin sehä oli sitte viimeinen palkittava, joten odottelemaan... Kolmisen tuntia ja Mikko Hirvosen jakama pytty kainalossa sitte kohti kotia jossa yhden jälkeen jo oltiinkin. Oli lyhyt päiväreissu...

Noh purkuhommiinhan sitä oli sitten ruvettava. Tiistaina kävin irroittelemassa kaikkia tarvittavia, jotta vaihdelaatikon saisi pois. Kartturin puolen iskarista paljastui ylläri... Avasin normaalisti iskarin pultit navasta irti ja sitten TÖMPS. AI PRKL!!! Koko iskarin runko tipahti jalkani päälle ja minä melko hämissäni jäin tuijottamaan tuota patruunaa. Miten tässä nyt näin pääsi käymään??? Iskari on siis päässyt irroittamaan itsensä runkostaan, se että mitenhän tämä on mahdollista olisi kiva tietää. Onneksi itse iskari on jäänyt ehjäksi ja täten selvitään vaan uudelleen kiinnityksellä. Ei ihme, että vähän erikoiselta tuntui välillä etupää... Muilta osin vaihteiston irroitus meni ruutinilla, öljyjen joukosta ei löytynyt yhtään rattaiden palaisia. Öljyt olivat toki vähän hopeiseksi värjäytyneet... 3,5 h urakan se vaati, mutta sitten oli laatikko ilman apumiehiä saatuna lattialle.
Tänään vein sitten laatikon työn alle ja sen verta olivat innostuneet, että olivat vielä tänään myöskin avanneet sen. Kolmosvaihteen rattasta kadonnut muutama hammas ja loppujen lopuksi haljennut koko ratas. Tuurin kanssa palat eivät ole menneet mihinkään rikkomaan sen enempiä joten vähällä selvitään. Tosin totesi muidenkin rattaiden olevan selkeästi lämpöä ottaneita. Taisi se viime kesän ilman öljyjä ajelu tehdä kuitenkin vähän vauriota, mitkä nyt realisoituvat. Täten vaihdetaan nyt koko ratassarja, toinen sarja kun on onneksi olemassa.
Puskurin paikkaus, etupyörän laakereiden vaihto (tuntuivat tauolla väljiltä) ja mahdollisesti pakoputken korjausta (melko lytyssä...). Ne tarttis tehdä varmaan ennen seuraavaa kisaa. Taidetaan kuitenkin saada valmista jo seuraavaan sarjakisaan vaikka Peurungan illassa olikin aika eri fiilis...