sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Looginen selitys

Taas palasin etutukivarren kimppuun kun oli muutamia ideoita millä se voisi lähteä liikkumaan. Yritin aluksi vetää sitä sisäänpäin, kun se kerran on tullut ulospäin. Ei hievahdakkaan. Miten tämä voi olla näin jumissa...
Noh, ei kai siinä muu auta kuin irroittaa koko napa tukivarresta, tämän jälkeenhän se ei ole millään muulla kuin tuolla yhdellä liki läpi tullella pultilla kiinni ja luulisi kääntyvän sen varassa edes. Näinhän sitä voisi luulla...
Navan saan irti ja tukivarsi ei hievahdakkaan vieläkään. Tässä kohtaa tulee myöskin huomattua, että jarrupalastakin on pieni osa lohjennut... Rupeaa ymmärrys todella loppumaan. Ei auta kuin yrittää saada tuo osittain tukivarresta jo irti oleva pusla kokonaan irti. Tällöin sen on pakko edes vähän liikkua. Ainakin periaatteessa...
Tunkkaamalla saan puslan irti, mutta vieläkin tukivarsi on tukevasti jumissa. Onneksi nyt mahtuu sitten avain jo mutteriin, joten saan sen viimeisenkin pultin auki. Mitä ihmettä, tämä ei vieläkään halua tulla täältä ulos ?!?!?
Pari pientä kopautusta lekalla ja sitten tulee vihdoin tukivarsi kelkasta ulos. Ja samalla paljastuu todellinen tila. Ei se tukivarsi olltukaan ihan suora...
Tämä toki aiheuttaa nyt vähän enemmän sitten pohdittavaa sen suhteen, miten tuo raato saataisiin rullaavaksi. Täten seuraavaksi taidan ennemmin jatkaa varaosa-auton purkua.

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Millähän sitä...

Kuljettajan puolen etupyörä tahtoo nyt vastustaa ja huolella. Tarkoitushan olisi saada "raato" edes rullaavaan ja ohjattavaan kuntoon, olisi paljon helpompi käsitellä ja voisi trailerin päältäkin tällöin tiputtaa tarvittaessa.

Tässä on tällä hetkellä kaksi ongelmaa.
1. Tukivarsi
Tämä repesi etukelkasta läpi ja kiinnityspulttikin tuli melkein kokonaan puslaa rikkoen läpi. Mutta juuri sen verran on vielä paikallaan ettei suostu kokonaan pois tulemaan, ei pultti eikä pusla. Pulttia ei myöskään saa auki, koska mutteri on puslan sisällä... Avasin tänään jo ehjäksi jääneen taaemman kiinnikkeen, muttei siltikään ei hievahdakkaan eteenpäin tukivarsi vaikka kuinka vetää. Rupeaa ideat olemaan loppu...

2. Raidetanko
Tämä on sinänsä aika yksinkertainen ongelma, se meni poikki osumasta. Joten se tarvitsisi vaihtaa, mutta sitä ei kannata vaihtaa ennen kun rengas on saatu takaisin suurin piirtein paikalleen. Ja siksi toisekseen, ei kyllä ole vielä pienentäkään hajua miten se saadaan vaihdettua...

Tämmöstä tänään, vain kolmisen tuntia tätä pähkäilin ja koitin saada oikenemaan...

perjantai 13. syyskuuta 2019

Seuraava purkukohde

Nyt kun kilpuri on purettu odottamaan lopullista päätöstä oikaisusta, on syytä ruveta purkamaan tuota elintenluovuttajaa.

Näitähän on tallissa kaksin kappalein, toisessa moottorivika ja toinen koriltaan huonompi. Moottorin ollessa nyt venttiilikoppia lukuunottamatta ehjä (ainakin tällä tietoa) on melko helppo päätös ruveta tuota moottorivikaista purkamaan osiksi. Tästä autosta kun on jo vähän irroiteltukkin, kun se rikkinäinen moottori olisi joka tapauksessa tarkoitus pilkkoa osiksi.

Konehuoneesta jatkankin purkua, nyt kun on hyvässä muistissa mitä kaikkea pitää irroitella että saa paketin nosteltua pois. Tiedossa oli, että tässä on erilainen vaihdelaatikko mitä ralliautossa. Se aiheuttaakin pienen pohdinnan, nimittäin mistähän täältä saa öljyt pihalle... Proppu löytyy ja täten päädyn vielä kuljettajan puolen vetarinkin kimppuun. Hetken tappelun jälkeen on vetari irti ja sitten onkin syytä heti tehdä vertailua, olisivatko nämä tuurilla kuitenkin samoja edes toisesta päästä...

No ei ole. Ei sitten miltään osin. Täten herää kysymys, onkohan tässä autossa etunavatkin erilaiset mitä kilpurissa... Tämän myötä talliin ilmestyy neljäskin osakasa. Edelliset kolme kun ovat käyttökelpoiset osat, metallijäte ja muu jäte. Nyt tulee myytävien osien kasakin...

perjantai 6. syyskuuta 2019

Purkupäivä 4

Tänään ei enää irronnut kovin isoja kokonaisuuksia. Konehuonetta lähinnä tyhjentelin ja kyllähän sieltäkin löytyy vielä yllätyksiä.

Ensimmäiseksi tuli moottoria siirtäessä huomattua, että takakannakkeen pusla on haljennut. Se on sinänsä aika yllätys, koska muut kiinnityspisteet ovat ehjät puslia myöden. Tämä hajonnut myöskin se ainoa joka on vaihdettu "jäykempään" puslaan.

Suurempi yllätys tulee kun katselen pyyhkimien koneistoa. Hieman alunperinkin jo ihmettelin, että ottaa nyt kuskin puolella kiinni koriin. Mutta nyt vasta huomaan syyn, koneiston kiinnityspiste vääntynt. Täten koko koneisto päätyy vaihtoon myöskin. Asia mitä ei olisi alunperin voinut uskoa...

Päätän myöskin ottaa raitisilmasuodattimen auki kun sen vaihto on nyt helpointa. Vaan sieltäkin paljastuu yllätys, jonkin eläin (hiirensukuinen oletettavasti) pitänyt joskus pesäänsä siellä... Eli vähän lisää imuroitavaa.

Ohjaustehostimen irroituksessa ei löydy mitään ylläriä, tämä oli varmaan jotakuinkin ainoa osa mihin nesteet jäivät sisälle. Kaikki muut nesteet valuivat viimeistään auton killuessa katollaan pois. ABS-murikastakaan kun ei jarrunesteitä löytynyt, voi olla että sitä ei takaisin rakennuksessa enää paikalleen laiteta...

Purkutahti tulee nyt hidastumaan, sillä satuin vain olemaan tämän viikon kesälomalla niin oli enempi aikaa käyttää. Maanantaina taas paluu työarkeen, joka meinaa sitä ettei arkipäivisin juuri tallille ehdi.

torstai 5. syyskuuta 2019

Purkupäivä 3

Välipäivän jälkeen paluu työmaalle. Kaikenlaista pientä näpräilyä aluksi tein, kunnes tuumasin, että tuo tekniikkahan pitäisi keulalta nostaa. Pitäisiköhän sitä varovaisesti yrittää...
Aluksi kuskin puolelta vetari pois, lähtee kohtuu vaivatta ja on päällisinpuolin ehjäkin. Sitten totean, että on pakko nostaa auto pukkien päälle. Aika veikeä tunne nostaa auto trailerilla vielä pukkien päälle. Ja vielä veikeämpi mennä sinne väliin irroittelemaan pultteja.
Mutta hyvin onnistuu, kunnes totean liki mahdottomaksi kartturin puolen vetarin irroittamisen. Siinä sitten pohdin ja katselen... no mutta se mahtuu kyllä tulemaan koneen mukanakin pois. Täten jätetään se roikkumaan mukaan ja eikun yläpuolelta irroittelmaan pultit. Hyvin tipahataa vähän alemmas, nythän tämän pitäisi tulla tästä ihan vaan vetämällä. Pikkuisenhan tuo tuntuisi vastaan laittavan...
Ai niin, vaihdevaijerit. Nehän lähtee tuosta ihan helposti... tai sitten ei ihan niin helposti. Siinä taistelen kun toinen ei millään meinaa lähteä irti. Pyörähdän koneen toiselle puolen katselemaan, että mistähän sen saisi auki tarvittaessa.
Ai niin, bensaletkut. Nämä lähtevät sentään helposti irti, jotta pääsen jatkamaan taistelua vaihdevaijereiden kanssa. Loppujen lopuksi päädyn purkamaan koko telineen, näin sen taisin tehdä aikoinaan autoa rakentaessakin...
Sitten se moottori + vaihdelaatikko paketti on vihdoin irti. Moottorinostin rupee kyllä temppuilemaan, mutta onneksi saan maahan asti. Sitten meinaakin jo tulla kiire, kun paikallinen jäteasema meinaa sulkeutua. Kävin nimittäin heti hävittämässä tuon vanhan tuulilasin. Saattaa olla muutama reissu jäteasemalle tiedossa tämän projektin tiimoilta...

tiistai 3. syyskuuta 2019

Purkupäivä 2

Purkutyöt jatkuivat heti tänään. Konehuoneessa pyörin ja katselin, mutta eipä sieltä nyt enää oikein mitään isoa kokonaisuuttta ole helposti irroiteltavissa. Moottorin ja vaihteiston irroitus on edessä, mutta se on kärryn päällä melko haastava operaatio. Moottoria sen verran vilkaisin, että öljyä siellä ei ole, tulleet ilmeisesti venttiilikopasta ulos.
Käänsin katseeni eilen hylkäämään takaluukkuun ja päätin koittaa, että onkohan nuo kaksi mutteria irtonaisia. Olihan ne ja sitten lähtikin luukku yllättävän helposti irti.
Täten pääsinkin sisätilojen kimppuun. Imuri käteen ja imuroimaan, sitä piisaa. Penkit ja vyöt irti, näistä tosin ainoastaan kartturin penkki tulnee palaamaan autoon, muut menevät vaihtoon. Sitten varovasti koittamaan josko saisi tuulilasin suurimmaksi osin pois. Kyllähän se onnistuu, eikä montaa lasin sirua tule käsiinkään.
Pikkuhiljaa alkaa olemaan päällipuoli purettuna ja kyllähän tämä rupeaa sille näyttämään, että tästä vielä auto tehdään eikä tarvitse koria vaihtaa.

maanantai 2. syyskuuta 2019

Purkupäivä 1

Ei parane jäädä ihmettelemään yhtään. Täten heti vaan auton kimppuun.
Ensimmäisenä on saatava selville kaikki mahdolliset vauriot, täten auto pitää saada liki kokonaan purettua. Helpointa aloittaa isoimmista osista, vaikka saattavatkin olla myös haastavimpia. Takapäästä puskuri lähtee hyvin ja on myös täysin ehjä kuten pieneksi yllätykseksi myös turvapuskuri. Takaluukkua katselen ja totean sen olevan äkkiseltään niin haastava, että jätetään tuonnemmaksi.
Täten kohti kuljettajan puolen ovia ja ne lähtevätkin suhteelllisen helposti molemmat irti, mitään maailmaa mullistavaa lisävauriota ei täältä paljastu. Seuraavaksi konehuoneen kimppuun.
Täällä tarina on sekä hyvä että huono. Positiivista on se, että moottori+vaihdelaatikko ovat omalla paikallaan ja kiinnityspisteet täysin kohdillaan. Myös iskareiden yläpäät näyttäisivät olevan edelleen linjassa. Sen sijaan auton sulakerasiat ja moottorinohjaus ovat kokeneet melkoisen exoduksen. Moottorinohjaus on ulkoisesti täysin ehjä, mutta mitenköhän mahtaa sisällä olla... Sulakerasia puolestaan on aivan säpäleinä. Täten herää myös kysymys johtosarjan kunnosta, jota pitää kyllä todella tarkkaan käydä läpi...
Monessa asiassahan tässä kävi myös tuuri, esimerkiksi akkuhan oli irronnut telineestään ja myös ilmeisesti haljennut. Mutta onneksi konepelti pysyi kiinni ja toki tuo etunurkka tunkeutui sinne päin myös niin akku pysyi johtojensa varassa paikallaan.
Seuraavaksi varmaan konehuone tyhjäksi ja pikkuhiljaa katse sisätiloihin, siellä riittää imuroitavaa...

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Se pieni raja onnistumisen ja epäonnistumisen välillä

Eilen jatkui sarjakausi, tällä kertaa SM Oili Jalonen Rallin merkeissä Laitilassa.
EK 1:
Tätä pätkää oli 2014 tullut ajettua ja käsittämätöntä miten sain viikossa käännettyä nupin toiseen asentoon. Ajo lähtee heti ensimetreistä alkaen kulkemaan hyvin, lopussa pari pientä varovaisuutta, mutta muuten todella hyvä suoritus. Ja tällä kertaa se kellokin on samaa mieltä! Neljänneksi nopein 8 sekuntia kärjestä.
EK 2:
Sama fiilis jatkuu ja nyt tulee liki täydellinen suoritus kun ei virheitäkään osu matkaan. Kello vahvistaa, toiseksi nopein vain 2.9 sekuntia kärjestä. Tästä pikahuoltoon neljännellä sijalla, vain 10 sekuntia kärkeen. Tiukkaa taistelua luvassa...
EK 3:
Hyvin sujuu tämäkin, pari pientä aristelua ehkä. Silti kolmanneksi nopein, mutta eroa tuli 12 sekuntia kärkeen lisää.
EK 4:
Päivän lyhin ja myöskin tiedossa oli että sisältää pienempiä teitä jotka eivät tunnetusti minulle tahdo maistua. Mutta tällä kertaa tuntuu onnistuvan aivan kaikki, ensimmäisen risteyksen liippiä lukuunottamatta hyvä suoritus, täten neljäs, yhdeksän sekuntia kärjestä.
EK 5:
Ja sitten perään päivän pisin pätkä. Sannainen, tuo perinteikäs pätkä. Muutaman kerran on tullut ajettua, mutta nyt ensimmäistä kertaa näin päin. Ei päästä kuin reilu pari kilometriä ja sitten rysähtää. Ja rysähtää muuten huolella. Tullaan nelosvaihtella hieman päälle toista sataa vauhtia. Vauhti on ehkä aavistuksen kova mutkaan nähden, lähtee vähän liippiin ja sitten jostain syystä tulen oikaiseeksi sitä aivan liikaa. No uutta korjausliiketta ei enää ehdi millään vaan ulkokurvin penkka tulee suoraan vastaan. Siitä lähdetään sitten nokan kautta menemään ympäri ja ilmeisesti vähän vaakakierrettäkin. Osumat tulevat vain keulaan ja perään ja lopulta löydämme itsemme katollaan keskeltä tietä. Kartturi pääsee nopeammin ulos ja varoittamaan, minun ulostautuminen kestää hieman kauemmin. Game Over.

Nyt se on sitten koettu, vähän reilu 10 vuotta meni ensimmäisestä ajamastani kisasta kunnes kattokerhoon päädyin. Vauriot ovat mittavia, mutta ehkä vielä selvitään ilman korinvaihtoa. Täytyy ruveta purkamaan autoa, jotta kaikki vauriot löytyy.

SUURET KIITOKSET paikalla olleille, erityisesti kun raatoa trailerille siirrettiin!

Kilpailemisesta tulee nyt varmasti taukoa. Tänä vuonna ei missään nimessä olla viivalla, ensi vuodesta ei vielä osaa sanoa... Mutta tallipäiviä, niitä tulee olemaan.