perjantai 18. joulukuuta 2015

Vähän vielä

Kyllä, se on nipussa. Melkein.
Tänään aloiteltiin vetarilla, otin hyllystä ihan tehtaan paketissa olevan vetarin. Eipähän jääne siitä sitte kiinni. Siitä sitten sisälokaria ja päälilokaria ja kas se kartturin nurkka rupesikin olemaan jo valmis. Tapit konepellin lukoille, valot paikalleen ja kuskin puolelle vetari. Perhana, kyllähän se siitä vaan valmistuu. Vaihdelaatikosta löytyy pykälät, eli oltais vähän niinku testireissu kunnossa.

Ei nyt aivan kuitenkaan, ilmanputsari puuttuu niin en viitsi vielä kovin pitkiä aikoja käyttää moottoria. Se kun on erinäisten sattumien johdosta vieläkin matkalla, vaikka 1,5kk sitten tilasin. Sitten toki tarttisi käyttää moottoria sen verta kauan, että saa ilmat pois jäähdytysjärjestelmästä. Pohjapanssariakaan ei ole, kun sitä vanhaa ei kyllä millään taida saada käyttökuntoon. Sitten tarvitsisi tehdä johdotukset tuolle päävirtakatkasijalle ja saada se konepeltiin kiinni niin hyvin ettei pyörisi koko katkasija sitä käännettäessä...

Että ei tässä se tekeminen kyllä vielä lopu ja tallin toiselta puolen voi sitten jatkaa.

perjantai 11. joulukuuta 2015

2015

Jotain pientä näpräilyä on jo saatu tehtyä. Kuten arvasinkin, tähän mennee eniten aikaa. Vaikka siellä nytkin nelisen tuntia oli niin päällepäin ei juuri mitään näytä tapahtuneen. Mutta kyllä se siitä, pala kerrallaan...

Voisikin ottaa tässä kohtaa katsauksen vuoteen 2015. Oli monilta osin outo vuosi.
  • Ilmoittauduin 4 kilpailuun ja kaikissa oltiin viivalla.
  • Yksi kilpailu jäi kesken, taino tavallaan se sprinttikin...
  • En edes harrastuksen aloitusvuonna osallistunut näin vähään määrään kilpailuja, kuvastaako se motivaation vai rahan puutetta? Molempia. 

No mihin sitä rahaa sitten meni...:
  • Ilmoittautumiset, ~ 1100€, johon toki kartturi jälleen toi n. puolet
  • Majoituksia + polttoaineita + syömisiä, ~400-500€, majoituksista tingittiin, sillä Limingan reissu ainoa majoituksella 
  • Huollot... Vaihdelaatikkoremonttia x2, pakoputki, akku + kaiken näköistä pientä, ~1200-1500€
  • Renkaat. 0 rengasta on tänä vuonna ostettu. Taisin keväällä vanhoja kesäpyöriä 4 kappaletta myydä. Sillä rahalla sai ehkä auton katsastettua.
  • Vakuutukset ja verot, n. 100€. Ollut suurimman osan vuodesta pois liikenteestä niin eipä paljoakaan kertynyt.
  • Treenit, 50€
  • Yhteensä, n. 3500€, josta kartturin osuus n. 550€
Kuulostaa pienelle? Sille se kuulostaa tosiaan ja voi hyvin olla että laskelma on reippaasti alakanttiin. En enään ole siinä mielessä pitänyt mitään kirjaa kuluista, tämä on harrastus ja se maksaa mitä maksaa. Niitä on halvempia ja tylsempiäkin.
Toki asia mitä ei tässä laskelmassa ole, on tuo ulosajo. Onhan se fakta, että kallistahan se on. Tällä hetkellä vaurioiden korjaamisen kokonaisarvio lienee n. 700-1000€. Ottaen huomioon, että peltiosat ja tekniikkaosat löytyy hyllystä niin melkoinen hinta se tuokin. Totuushan siinäkin on se, että se oli vain ajan kysymys, koska se ensimmäisen kerran napsahtaa...

Mitä sitten ensi vuonna?
Välivuosi.
Ei, ei totaalinen välivuosi, mutta mitään sarjaa ei tulla kiertämään. Talvella ajetaan ehkä kisa tai kaks (tai ollaan ajamatta) ja kesällä sitten muutama enemmän. Aluksi rakennellaan autot kuntoon...

lauantai 28. marraskuuta 2015

Se käy jo

Siellä se taas lepää. Pikkasen meinasi taas ahdistaa mutta parin tunnin urakan jälkeen oli paikallansa. Aluksi näytti pahasti sille, että kannakkeetkin olisivat saaneet kipeää, mutta kun tunkkasi nosturin lisäksi oikeasta suunnasta niin aivan oikeaan linjaanhan se asettui.
Sitten arpomaan, että mihin mikäkin johto tulikaan taas kiinni... Yllättävän hyvin sitä muisti ja eihän tässä nyt vielä niin kauhean paljoa edes sitä sähköviidakkoa ole. Pakkohan se sitten oli lyödä akkukin hetkeksi kiinni ja koittaa. Virrat syttyy, hyvä. Starttaiskohan se... Starttaa ja hörähtää käymäänkin! No perhana, taidettiin kaikki saada takaisin paikalleen oikein. En sen enempää käyttänyt kun ei vielä jäähdytintä kiinni ollut eikä jäähdytinnesteitäkään toki.
Sekin oli vielä ihan pakko koittaa, että mites se jäähdytin asettuu ja kyllä se aavistus piti kutinsa. Pakosarjan ja jäähdyttimen väliin jäi selvästi enemmän tilaa. Se voi tehdä ihan hyvää jäähdytystehollekkin.
Konepelti paikalleen ja kun sekin näytti juuri niin hyvältä mitä oletinkin, voi vain olla tyytyväinen. Nyt alkaa sitten niiden kaikkien "pikkuhommien" tekeminen. Siinäkin voi aikaa yllättävän paljon mennä...

perjantai 20. marraskuuta 2015

Pikkujuttuja

Tänään tallilla oli lähinnä tarkistuskäynti. Maalit olivat kuivuneet, joten pystyi tarkistelemaan maalauksen tulosta. Edelleen, täytyy olla ylpeä jäljestä. Näyttää jo melkein liian hyvältä, että kehtais ajaa... Noh ei sentään.
Sitten pystyikin siirtymään pieniin valmistelu toimenpiteisiin. Kuten korjaamaan tuon Lambda-johdon. Pottumainen, mielelläni tekisin alusta loppuun asti uuden, mutta ei ollut sopivaa liitintä ja toinen pää on kiinteästi anturissa. Anturin ehjyyskin on tosin pieni kysymysmerkki, sitä ei taida vaan saada mitenkään etukäteen koitettua... Anturihan on vääntynyt kun tuli jäähdyttimestä läpi.
Tulihan sitä kärryynkin jo nastarenkaat vaihdettua alle vaikkei siitä talvesta täälläpäin ihan kauheesti vielä viitteitä ole. Mutta tarttee tuota kilpuria sitten ainakin pyöränkulmien säädössä käyttää, niitä kun ei vielä oikaisun jälkeen ole tarkistettu (ei voi olla millään paikallaan...). Sitä ennen toki nostetaan tekniikka paikalleen ja laitetaan ajokuntoiseksi auto. Tekniikan voisikin ensi viikolla saada paikalleen...

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Oikeasti?

Kävin tarkistamassa perjantain osien kuivumista ja lisämaalauksia tekemässä. Osat olivat vielä "nihkeitä", mutta näyttävät kyllä todella hyvälle. Jännä nähdä onko se kestävääkin...?
Sitten puskurin kimppuun ja pintaväriä pintaan. Aika äkkiä tuli älyttyä, että olisi ehkä ollut järkevää tehdä tämäkin ruiskulla. Ensinnäkin spray-maalia meni yllättävän paljon, yksi purkki ei riittänytkään (onneksi oli tallissa paikkauksista jäänyttä...) ja kyllähän siitä vaan rumempi pinta tulee. Valuu paljon helpommin. Tai sitten en vaan ole vielä nähnyt kunnolla niitä ruiskulla maalaamiani osia...
Konehuoneeseen sitten punaista paikkausta ihan pensselin kanssa, noh olisi pienempi ja pehmeämpi pensselikin saanut olla. Siellä tosin maalipinnan ulkonäöllä ei ole mitään väliä, pääasiallinen tehtävä kun on metallin suojaaminen. Onneksi sentään päätin pensselihommina sen tehdä, enkä ostaa spraymaalia.
Sitten tuli se ihmeellinen ajatus. Oikeastikko olisi kaikki valmista jo moottorin takaisin nostoa varten? Taitaa olla, kunhan antaa maalin kunnolla nyt kuivua.

perjantai 13. marraskuuta 2015

Väriä pintaan

Yliteippaaminen osoittautui käytännössä mahdottomaksi (ja myös kalliiksi), joten marssittava maalikauppaan. Vanha lokari mukaan ja eikun mittaustuloksen mukaisesti sekoitus mukaan.
Mutta ennen maalaamista piti vielä tehdä loput tarvittavat reiät. Vaikka tänään onkin perjantai kolmastoista, niin tässä onnistuin, joten eikun samaa vauhtia kevyt hionta ja maalia pintaan. Sääennustuksia kun katselin, että tänä viikonloppuna voisi vielä juuri ja juuri saada maalailtua omassa tallissa, muuten olisi tarvinnut siirtää muualle maalaamisen ajaksi osat.
Kaikki laitteethan maalaamiseen oli Skoda-ajoilta jääneet, vaikken niitä itse silloin käyttänytkään. Siksi olikin vähän hakusessa tuo maalaaminen, mutta äkkiseltään näyttää hyvälle. Se, että miltä näyttää parin päivän päästä suurinpiirtein kuivuneena onkin eri juttu...
Kuvassa näetkin maalauskoppini. Noh en minä kärryn sisällä maalannut, mutta sinne sisään ne lykkäsin kuivumaan. Ompahan edes tuulensuojassa ja teoriassa ehkä vähän lämpimämpääkin. Puskuriinkin laitoin jo pohjamaalikerroksen, josko sunnuntaina kävisi siihen pintamaalitkin laittamassa. Se hoidetaan perinteisellä spraymaalauksella, ei tämä kuitenkaan mikään näyttelyauto ole...

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Moni kakku päältä kaunis...

Ei, ei auto ole jo valmis. Se vain näyttää sille.
Sovittelin varmuuden vuoksi tuon puskurinkin paikalleen, ennen kun taas puretaan osiksi. Kun tartteehan nuo maalatakkin... taino harkitsen vielä yliteippaamistakin, mutta taitaa tuo väri tulla siinä kohtaa ongelmaksi.
Oikasun yhteydessä vaihdettiin varmuudeksi tukivarsi, ulkoisesti näyttää täysin suoralta ja ehjältä, mutta parempi ehkä varman päälle. Samoin on tarkoitus vaihtaa vetoakseli, vaikka sekin näyttää ehjälle ja suoralle. Samalla paljastui, että joku oli aiemmin jo hitsaillut lukkopeltiä. Ja samalla tullut lyhentäneeksi sitä. Vähän ihmettelinkin, että onko se jäähdytin oikeasti noin lähellä pakosarjaa alunperinkin... Kun jäähdytinhän on yläreunastaan kiinni tuossa palkissa, niin nyt kun palkki tulee vähän ulommas pitäisi jäähdyttimen ja pakosarjan väliin jäädä enemmän tilaa.
Kasausvaiheen aloitin konepeltiä tekemällä. Tosin aluksi jouduin senkin vielä vaihtamaan, se aavistamani lasinpesuriongelma kun toteutui (onko noitakin oikeasti kahta erilaista...). Se muuten on tälleen yksin tehtävänä melko jännä urakka, mutta sain siinäkin onnistuttua, enkä tiettävästi edes rikkonut mitään. Sitten porailemaan reikiä, ajattelin tehdä kaikki tarvittavat reiät ennen maalausta/teippausta niin ei tarvitse sitten uutta pintaa rikkoa. Lisävalokotelo on nyt sovitettuna, seuraavaksi sen johdotukset ja konepellin lukitus.
Sitten täytyy vielä keksiä mihin tehdä päävirtakatkasija. Todennäköisesti sekin on laitettava konepeltiin. Tilaa kun ei ole yhtään ylimääräistä ja kun päätin tehdä erillisen katkasijan täytyy myös miettiä miten saisi siihen johdotukset fiksusti. Ja sekin tarttisi päättää, ettäkö virtapuolelle vai maapuolelle...

perjantai 16. lokakuuta 2015

Talvea kohti

Siinä se nyt vihdoin on irti. Sai kyllä vielä liki pari tuntia tapella että irtosi. Nyt on oikaisua varten kaikki "malliosat" irti niin saadaan oikeaan mittaansa toivottavasti + tarkistettua että onko tukivarret yms. suoria.
Tuli myös jo varauduttua talveen. Viime talvena tuli ikävä ylläri, että työkaluhyllyt täyttyi lumesta. Eikun pressua päälle niin voi siitä sitten ravistella pois. Ja sitten taas siihen perinteiseen tuholaistorjuntaan. Sitä tuli jo edellisellä kerralla aloitettua virittelemällä loukut ja täyttämällä syöttipaikat. Näemmä liikehdintää oli kun tullessa olikin jo yksi loukku toiminut... ilman syöttiä. Kesken tallissa olonkin kuuntelin, että ihan niin kun olisi napsahtanut loukku. Ja siellähän sitä taas oltiin, ilman syöttiä tälläkin kertää. Onne yksinkertaisia otuksia...
Pieniä muitakin valmisteluita jo kasausvaihetta ajatellen tuli tehtyä. Puskuriin tein oikeasti kilven paikkoihin sopivat reiät, saa fiksummin sen paikalleen. Vanhasta konepellistä irroitttelin lisävalojen johdotukset niin voi suoraan siirtää ne uuteen. Tosin samalla tuli huomattua, että tuulilasinpesureista saattaa tulla ongelma vielä.... Noh sen näkee sitten.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Osaluettelo

Viimeistelyn aika. Tosin ennen sitä päätin siivota tallia jonkin verran. En nimittäin missään vaiheessa ollut purkanut huoltolaatikoitakaan, joten tavarat takaisin hyllyille ja järjestykseen. Niitä kun oli ripoteltu ympäri tallia purku-urakan aikana.

Vaikka se pyörä jo siirtyikin eteenpäin vakaajan irroituksella, ei se kuitenkaan ollut tarpeeksi, otti yhä kiinni käännettäessä. Ratkaisu, sidontaliinalla pakoittaa rengasta eteenpäin. Nyt on helppo siirtää kori oikaistavaksi.

Sitten kasaamaan niitä osia mitä tarvitaan mittatikuiksi. Joo lokarihan siellä jo onkin "paikallaan". Konepelti toki, siinä saattaa tulla kyllä vielä sen toisenkin saranan vaihto eteen... Turvapuskuria en rupea oikomaan, helpompi vaihtaa. Oikean puolen umpiot, niistä ei mitään jäänyt. Etumaski ja tietysti jäähdytin, se on aika helkkarin tarkalla vakiona, tarttee saada aikalailla kohdalleen sen kiinnityspisteet. Mitäs vielä... no varmuudeksi kallistuksenvakaaja ja sen kiinnityspiste, niistä kun en nyt ole varma ovatko ottaneet itseensä. Jaaa niin, kai pitäisi tukivarsikin saada malliksi. Sellaistahan ei olekkaan irtonaisena vielä. Eikun napaa käteen ja yrittämään sen irroittamista. Yritykseksi jää, sen verta hyvään ruosteeseen on kiinnityspultti itsensä saanut. Eikun pieneen WD kylpyyn... josko ensi kerralla sitten...

Huomenna sitten katselemaan sarjakauden päätöskisaa. Saattaisihan se tehdä mieli olla mukanakin... Toisaalta en tiedä tulisiko siitä mitään. Ei nimittäin häntäluu ole vieläkään täysin kuntoutunut, muistuttaa edelleen välillä olemassa olostaan. Tosin jännempi on oikea sääri. Siinä on edelleen sellainen erikoinen osittain tunnoton kohta....

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Oikasua kohti

Tekniikan irrotus, se sujui yllättävän hyvin. Muistelin, että se mahtuu yhtenä pakettina pois ja mahtuikin. Tosin etupää kun on sisässä niin vähän tarkallahan se oli... Ennen nostoa tosin mietin pitkään, että mistähän helkkarista me viimeksi otettiin sähköjohdot irti. Onneksi pystyi käymään irtopaketista katsomassa tarvittavat irrotuskohdat, tästä kun en halunnut ottaa koko johtosarjaa koneen kanssa, vaan jättää ne koriin.
Vähän vielä tarkistusta, että se pyörä kääntyy ja muuta pientä siistimistä niin on valmis vietäväksi oikaisuun. Ja tietty tarttis kaivella valmiiksi kaikki vaihdettavat osat, niin saa oikaistua oikeaan mittaan...

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Ei tartte...

Soittelin oikojalle ja hän kehoitti ottamaan tekniikan pois ennen oikaisua, jotta heillä on paremmin tilaa suoristella autoa. Tämä selvä, eikun irroittelemaan kaikki jotta voi nostaa tekniikan pois...
Aloittelin pohjapanssarista joka ei sitten oikein millään sieltä halunnutkaan ulos tulla. Erinäisten työkalujen ja taiteiluiden kautta se kuitenkin irtosi ja aika äkkiä voi todeta, että ei tartte tätä oikoa... Mutta työnsä teki täysin, yhtään osumaa moottoriin tai vaihdelaatikkoon ei ole altapäin tullut.
Vetareita irroittelin ja samalla paljastui, että kartturin puolen vetari on ottanut siipeensä. Ainakin sisäpään kumi jostain syystä haljennut ja toki vetarissakin jälkiä kun tuli tuli koriin asti kiinni. Eikun vaihtoon...
Irroitin myös kallistuksen vakaajaa, tosin vain yhden kiinnityspisteen koittaakseni teoriaani sen vaikutuksesta pyörän paikkaan. Otin irti etupalkissa olleen kiinnityspisteen, kun se puoli palkista tuli sisään jonkin matkaa. Ja kas samalla hetkellä kun saan pultin auki siirtyy tanko eteenpäin. Sitten kun vielä käsin avitti niin pyörähän olikin suoraan jo oikealla paikallansa. Eli tukivarsi saattaisi olla jopa ehjä.
Yhtä kaikki nyt voinee jo varmana sanoa ettei Taikaratsua nähdä viivalla tänä vuonna. Mielummin korjataan kuntoon rauhassa ja samalla tehdään siihen ensi vuoden sääntömuutoksen vaatima päävirtakatkasija ulkopuolelle.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Purkutuomio

Vihdoin eilen oli aikaa ja kuntokin sellainen, että uskalsin mennä jatkamaan purkamista. Lokarin sain irti ja pääsin tutkimaan tarkemmin sen nurkan vaurioita. Kaikki on tullut taaksepäin, mutta kriittiset paikat näyttäisivät olevan kunnossa. Näyttää jopa sille, että tukivarsi, vetoakseli ja kallistuksenvakaajakin olisivat kaikki ehjiä... Irroitettava ja tarkistettavahan ne on toki.
Jäähdyttimen otin myös irti ja tuurilla mitään ei koneesta tai vaihdelaatikosta näyttäisi mennen rikki. Jäähdyttimestäkin flekti näyttäisi olevan ehjä, pakosarja tunkeutui juuri sen vierestä... Lukkopeltiä oioin yhä lisää, nyt jopa umpio mahtuisi jo paikallensa, mutta onhan se vielä kaukana oikeasta paikastaan. Sovittelin nimittäin jo muitakin osia ja kuten huomaa tuosta lokarista niin jonkin verran tarvitsisi vielä oikoa. Taitaapi mennä roboottihommiksi, kuten se aisakin...
Puskureita sovittelin ja tulimpahan huomanneeksi että niitäkin on perkale kahta eri tyyppiä. Tietystikkään toisen tyyppinen puskuri ei sovi kuin tietyn turvapuskurin kanssa. Onneksi minulla on useampi, niin löytyi oikeanlaiset osatkin. Etumaskejakin on näemmä useampaa tyyppiä, noh sillä ei onneksi ole mitään väliä kun kaikissa kiinnitystapa sama. Itseasiassa tämä kiinni ollut tyyppi ei taida olla se tyyppi mikä on luokitustodistuksessa... Hyvin onneksi on löytynyt kaikki tarvittavat osat ja ensimmäisen jopa vaihdoin jo. Toisen konepellin saranan nimittäin.
Seuraavaksi täytynee sopia oikomishommista, tämän kauden kisat ei täysin ole poissuljettuja, mutta todennäköisempää on vasta ensi vuonna viivalla oleminen...

tiistai 8. syyskuuta 2015

Osuma ja jälkiseuraukset

Sunnuntaina kävin ajamassa sprinttiä... liki maaliin asti.
Ensimmäinen kierros meni ihan kohtalaisesti, rata oli liukas joten liipissä tultiin välillä aika railakkaasti. Toiseksi viimeisessä kurvissa käväistiin ruohikon puolellakin. Aika ihan hyvä, luokan toinen ja "pikkuralliautojen" kolmas.
Tiedossa oli, että ajat paranevat huomattavasti toisella kerralla, joten sillä piti onnistua. Ja hyvinhän se tulikin, kunnes lähestyttiin radan puolivälin jälkeen pistettä 19. Tiputan neloselta kolmoselle, vauhtia siis n. 100km/h. Sitten en rehellisesti sanottuna tiedä mitä tapahtui. Sen tiedän, että minusta tuli matkustaja ja samaa vauhtia metalliaidasta läpi pysähtyen multasäkkiin. Ensimmäinen reaktio paikan päällä, että auto pomppasi kuopasta (niitä löytyi muutama josta muillakin tuli vähän ohjelmaa) pehmeälle ja siitä suoraan. Mutta incaria kun katsoo niin näyttäisi sille kuin ihan itse olisin sinne kääntänyt. Oliko rengas sitten tyhjän päällä ja tein "liian ison" korjausliikkeen ja ohjaus pyörähtikin enemmän kun ajattelin? Siihen on hankala vastata.
Auto sivuun, äkkiseltään vauriot näyttävät kohtuu vähäisiltä. Multasäkki oli mitä parhain pysäyttäjä, tekee tehtävänsä ja autokin säilyy kohtalaisen vähillä vaurioilla. Paikan päällä irroittelen jo puskurin valmiiksi, etupyörä on näemmä tullut taaksepäin joten lavettikyydillä varikolle. Siellä luonnollisesti sitten ambulanssihenkilökunnan tarkastukseen. Osumahan oli kohtalaisen kova, kun liki äkkipysähdyksenä tapahtui. Munissa vihlasi heti kun osuma tuli, se oli jo merkki siitä, että ei tainut olla munavyö ihan oikeassa mitassa... Ambulanssi tarkastuksessa ainoat arat paikat ovat jalat, molempiin sääriin tullut jokin osuma, ilmeisesti kojelaudasta.
Kotimatkalla huomaan kyllä, että on häntäluukin ottanut osuman, rupeaa aristamaan. Ja se tässä nyt pari päivää onkin vähän menoa hidastanut. Istuminen ja varsinkin nouseminenkin tekee vähän kipeää. Syykin näihin vammoihin on yksinkertainen, löysällä ollut munavyö. Vähän jopa pelästyin kun rupesin incaria katsomaan, että hetkinen, minähän tipahdan useamman sentin alemmas osuman aikana! Sitten kun sitä rupesi hidastamaan, niin paljastui koko totuus. Näinkin suhteellisen pienessä ulosajossa liikkuu muuten mies melko reippaasti penkissä... Eli kiristämme munavyötä.
Päätin kuitenkin sitten jo tänään mennä purkamaan autoa, kai sitä jotain saisi tehtyä vaikkei ihan kaikkea nyt pystykkään tekemään. Keulasta sain purettua vääntyneitä ja tuhoutuneita osia, konepelti otettiin jo kisan jälkeen pikkuveljen kanssa irti. Jonkin verran tuuria on ollut mukana vaikka vähän pelottikin siinä kohtaa kun autosta nousi ja näki vain putken päitä ristissä joka suuntaan. Yksikään metalliputki ei mennyt mistään läpi ja multa ei edes saanut rikottua tuulilasia. Mutta onhan noita vaihdettavia osia: konepelti, etupuskuri (joo nyt täytyy jo vaihtaa, ei jaksa korjata...), turvapuskuri, etumaski, kartturin puolen etuvalot, pohjapanssari (meni aivan muodottomaksi jostain syystä...), oikea etulokasuoja, etu aisaa oikaistava hieman, lukkopeltiä oiottava/vaihdettava (aika hyvin oikeni moottorinosturin kanssa jo), jäähdytin ja ties mitä vielä. Eniten tällä hetkellä peloittaa tuo etupyörä joka tuli reippaasti taaksepäin. Siitä en vielä tiedä, että mitähän kaikkea sieltä meni rikki...
Mutta nyt keskitytään parantumiseen ja hoidetaan tulevan viikonlopun toimitsijahommat loppuun. Sitten taas purkuhommien pariin. Silti voi olla, ettei tänä vuonna enään viivalla nähdä...

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Todellinen syy

Sitä tuli kilpailuun ilmoittauduttua, joten pakkohan sitä oli käydä koittamassa, että kaikki on kunnossa. Maantiellä lenkkiä ajellessani kävi hyvin äkkiä selväksi, että kaikki ei ole kunnossa. Oireet täysin samat mitä Oripäässäkin... mikä perkele siellä nyt on.
Noh ainoa mitä olin vielä suunnitellut oli vaihtaa akun maajohto sekä itse akku. Joten eikun irroittelemaan akkua ja maajohtoa. Siinä johtoa irroittaessa huomasin sen olevan korissa kiinni toisen maadoitusjohdon kanssa ja sen toinen pää menee vaihdelaatikon päälle. Koitin pulttia laatikon päällä... HETKINEN... tämähän on käytännössä irti! Ei voi olla totta, näin onneton vika aiheutti koko Oripään härdellin??? Taas yksi pultti lisää johon näemmä täytyy laittaa ruuvilukitetta...
Kävin kuitenkin ostamassa sen uuden akun ja maajohdon, niiden vaihtamisesta kun ei mitään haittaakaan ole. Tämän jälkeen uudestaan testilenkille ja volá, murheet kadonneet ja lämmöt pysyy siellä missä pitäisikin. Käynnistyikin se auto taas ihan eri tavalla...
Näin kolme päivää ennen kisaa on hyvä selvittää vika, mitä on ollut vasta kolme kuukautta aikaa selvittää... Vanha viisaus, kaikki rallitouhuissa jää viime tippaan, piti jälleen paikkansa. Sunnuntaina sitä pitäisi taas sprinttiä koittaa. Edellisestä sprintistä onkin jo vierähtänyt liki kaksi vuotta... Tosin nyt pääasiallisena tarkoituksena on testata kaiken toimivuus ja muuttuiko se takapään käytös yhtään.

lauantai 22. elokuuta 2015

Löytyihän se

Jatkoin 2. auton kimpussa. Vaihdoin taakse käyttökilpurin vanhat tolpat, nehän on täysin ehjät. Samalla jatkoin jarrujen askartelua. Vasen takanurkka tulikin jo valmiiksi asti, liukutapinkin sain liikkumaan joten kaikki valmiina siellä. Oikealtahan puuttui satulan adapteri, tai löytämäni ei oikein sopinut. Menin taas penkomaan teetettyjen osien laatikkoa ja kas kas, täällähän olikin yksi missä oli tarvittavat taivutukset tehty. Adapterin varjopuoli on se, että siinä ei ole kierteitä kuten alkuperäisessä, joudun käyttämään mutteria satulan kiinnittämiseksi. Tämän puolen satulan liukutappi puolestaan ei suostunut yhteistyöhön, joten suihkuttelin WD-40:stä sinne josko läpäisisi ruosteen. Se nähdään ensi kerralla...
Akun olin käyttökilpuriin ladannut ja se lähtikin taas käyntiin, yskien mutta kuitenkin. Hieman vieläkin arveluttaa se latauspuoli, joten mittailin sitten arvoja sekä akulta ja laturista. Onneksi ne osoittautuivat hyväksi, joten jos vielä temppuilee on vika oltava akussa tai jossain johdotuksessa.
Pitäisiköhän sitä kohta taas kilpaillakkin...

lauantai 15. elokuuta 2015

Eteen- ja taaksepäin?

Hetken jo taas mietin, että mitäs sitä tallilla tekisi kun kilpuri on kisavalmiina. Noh sen jarrutehostajan taas tulppasin ja ajattelin pistää auton käymään pidemmäksi aikaa, kun on viime aikoina vain sahailtu hetkeksi käyntiin. Eipä käynnistynyt. Eli akku irti ja ladattavaksi...
Joten katse kohti sitä toista autoa, mitä pitäny jo vuoden päivät ruveta käymään läpi. Pikkaisen olen jarruja siihen taakse koittanut tehdä, mutta nyt päätin laittaa auton tankin takaisin paikallensa. Tässähän on oikein turvatankki ja tulikin huomattua, että alkuperäinen on ihan kokonaan poistettu. Sinänsä helppo homma ja nyt myös älysin miten se turvatankin korkki aukeaa. Kyllä osasin kääntää vipua, mutta yritin sen jälkeen lähteä kiertämään korkkia auki. Varovasti kun naputtelin, että lähtisi kiertymään niin tuli välähdys, se muuten nousee ihan suoraan ylös siitä ilman mitään kierteitä...
Tankin sain paikallensa ja päätin sitten vielä tuohon kuskin lattiaan käydä käsiksi. Tällä korillahan ei ole 10 vuoteen ajettu ja ehkä silloin nuo penkin ja vöiden kiinnitykset olivat lailliset, mutta nyt ne eivät todellakaan sitä ole. Ruuvit auki ja korokkeet pois. Otin myös tuon munavöiden lenkin irti, on sen verta huonoon paikkaan tuo yksikin laitettu... Todennäköisesti joudun taas laikkaamaan nuo alkuperäiset penkin kannakkeet pois, että saan sinne fiksusti penkinraudat asennettua. Sitä ennen toki on ihan tarpeeksi tehtävää, se kun on liki viimeisiä hommia...

lauantai 8. elokuuta 2015

Hyötyä vai ei?

Pikkuisen pidetty nyt tietoisesti taukoa. Auton kyllä kävin silloin edellisen kirjoituksen jälkeen katsastamassa ja moitteitta se läpi saatiinkin. Mitä nyt katsastusta edeltävänä iltana 3-4h purettiin-kasattiin-purettiin putkistoa, että saatiin päästöt kohdilleen...
Eilen totesin, että pakkohan sitä ois varmaan taas "kisakuntoon" auto laittaa. Samalla toteutin ajatuksen perän nostamisesta. Ne paljon parjaamani etupään korotuspalat siirtyivät nyt takatolppien päälle ja periaatteessa noin sentin verran pitäisi perän nyt olla korkeammalla mitä aikaisemmin. Se, että onko tällä mitään vaikutusta, jää nähtäväksi. Minä kun edelleen kaihoisasti kaipailen Skodan ajo-ominaisuuksia, sillä kun tiesi aina kääntäessä, että se auto myös kääntyy. Teoriassa nyt perän pitäisi vähän paremmin irrota.
Kisarenkaat alle, lainapenkki autosta pois ja valmista. Auto käyntiin ja kaikki kunnossa. Juuri pois lähtiessä tosin huomasin yhden letkun ja tajusin, että jarrutehostajahan on vielä kiinni. Jäi siis vielä pikkujuttu seuraavaankin kertaan.
Loppukauden kilpailusuunnitelmakin rupeaa olemaan kasassa, kuukauden päästä sprinttiä ja sitten vielä viimeinen RSJM-kilpailu. Tänäänhän se sarja olisi jatkunut, mutta mitä kuvia nähnyt ja juttuja kuullut, niin ehkä ihan hyvä vain ettei lähdetty ei omalla eikä lainakalustolla. Kyllä, minulle tarjottiin myös lainakalustoa sinne, mutta se kariutui useiden asioiden summana.
Jokohan sitä taas pikkuhiljaa siirtyisi sen toisen auton kimppuun...

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Palvelua?

Pitihän tänään päästä eteenpäin katsastusprojektissa. Menin mittauttamaan päästöjä ennakolta lähistöllä sijaitsevaan korjaamoon. Ennen en ollut siellä käynyt, mutta kun alle kilometrin päässä tallista, niin päätin yrittää. Yritykseksi jäi. Ensin ihmeteltiin/koitin muistella, että mistäs sitä tyhjäkäyntiä pienennettiinkään... Kun se saatiin kohdilleen ruvettiin katselemaan arvoja paikalleen. "noniin eiköhän tällä lapulla pitäisi onnistua" totesi kaveri. Siinä ottelin laitteita irti ja menin perässä tiskille, niin olikin tällä välillä ottanut puhelun ja totesi ettei se lappu ollutkaan kelpoinen. Aha. No ei sitte mitattukkaan päästöjä...
Hieman hämmentyneenä tästä palvelusta, palasin sitten tallille ja rupesin tekemään niitä muita pikkujuttuja. Kuten tuon tulpan johdon vaihtaminen. Huomasin sen jo aikaisemmin, mutta yhä edelleen olen hieman hämilläni, että mitenköhän se on tuohon kuntoon päätynyt... Näyttäisi aivan kuin jokin olisi leikannut siitä palan pois.
Kärryyn jälleen kiinnitin takalaidan lavalukkoja uusiksi, ei tahdo popniitit kestää pellissä... Tästä syystä vaihdoinkin toisen sitten ihan pultiksi. Lainapenkin sain kilpuriin soviteltua, tulin kilpurin tuulilasinkin peseneeksi. Nyt se katsastukseen meneminen taitaisi oikeasti olla päästöjen tarkistusta vaille. Eiköhän ensi viikolla....
Kaikesta tästä huolimatta on kyllä 99,99% varmaa ettei Taikaratsua nähdä Vuokatissa. Siinä on nyt kaikenlaista pientä orastavaa pelotetta, kuten korjaamolla huomasin sen huohottavan nyt melko reippaasti. Tälläisiä pelotteita ei ole mitään järkeä lähteä 600km päähän koittamaan, se pitää tehdä lähinurkissa ja sitä ei nyt ehditä millään tekemään tarpeeksi nopeasti.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Pienestä kiinni

Siinä syyllinen käsijarrumurheisiin. Jarrukengän "automaattisäätö". Sitä ei tällä hetkellä tosin edes ollut, kun hitsattu kiinni. Se hitsaus oli toiselta puolelta kyllä myös pettänytkin... Normaali tilanteessahan tuossa on hammastus jonka kanssa se automaattisesti säätää sopivaksi. Noh vararummuista etsimään ehjempiä säätöpaloja. Ensimmäiseksi sen jo puretun kimppuun ja ylläri ylläri, samanlailla sielläkin hitsailtu tuo jo umpeen. Laatikoita kaivelemaan, että olisiko sattumalta jossain vielä yhdet rummut ja kyllähän sieltä löytyi. Ja mikä hienointa, näissä oli vielä ehjät säätöpalat ilman hitsauspatenttia. Sitten vaihtelemaan kenkiä paikallensa, siinä hetkessä muistikin hyvin äkkiä kuinka tosi kivaa on noiden jousien ja muiden kanssa pelata... Kasaan tuli ja vieläpä tuntuisi pitävänkin, bueno.
Takakontin lukituskumit vaihdoin, edellisistä kun huomautettiin. Kuulemma liikkuu vähän paljon kun on liki poikki asti halkeillut kumi... Jarrunesteen anturia yritin mittailla, että muuttuuko lukemat kun tason ilmaisin liikkuu pohjaan. Yritykseksi jäi, mitään lukemia sieltä saanut. Fakta on se, että johdon irroittamalla sammuu myös lamppu kojetaulusta. Olisikohan se anturi nyt sattumalta hajonnut...?
Hitsarilta kun auton hain niin mainitsi, että etuvakaajan kumit on melkoisen väljät ja kolisevat. Minähän olen pitänyt sitä pikkaisen löysällä (=ei lyöty väkisin piukkaan), koska se on hieman auttanut puskemismurheissa. Varmaankin tästä johtuen oli tosiaan ne kumit kuluneet melko rajusti, joten vaihdoin ne vähän tuoreempiin. Uusia kun ei taitaisi suoraan mistään saada... Hitsauksesta sinänsä ei paljastunut mitään ylläriä, ne pari reikää oli jo etukäteen tiedossa ja enempiä ei ollut, hyvä näin.
Pari pikkujuttua ja voisi käydä katsastusmiehelle autoa näyttämässä. Sitten tarvitseekin ruveta pohtimaan sitä seuraavaa kilpailua. RSJM-sarjan seuraava kilpailu ei rehellisesti sanottuna paljoa houkuttele, tuntuu lähinnä SM-kisan irvikuvalle ennakkoinfon (lähinnä sen puutteen...) ja sääntöjen perusteella. Mutta mitäs muutakaan sitä sitten ajaisi...? Pari viikkoa vielä onneksi aikaa pohtia.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Nyt loppuu ideat

Aika tuttu kuva eikö? Se on kyllä ihan tuore vaikka äkkiä voisi luulla sen olevan vanhoja.

Kävin sitten parissa akkuliikkeessä lisää tänään. Molemmista sama sanoma, tää akku on ihan täysin kunnossa. Täh? Mitenhän se nyt on muka mahdollista... Noh tallille, akku kiinni ja starttaamaan. Ja se käynnistyy heti ensimmäisellä yrityksellä. Mielenkiintoista...

Vaan yksi asia ei muutu vaikka laturikin on vaihtunut. Se perkeleen jarrunesteen varoitusvalo palaa aina vaan. Jokin sähköjärjestelmässä on edelleen sekaisin/rikki. Latausta tulee kyllä n. 13.5V tyhjäkäynnillä, joten se pitäisi olla nyt kunnossa. Akku kunnossa ja sitä jarrunestettäkin on. Mikä hemmetti siellä nyt riivaa? Loppuu nimittäin ideat täysin.

Joten tässä kohtaa pidetään vähän tuumaustaukoa ja viedään auto hitsattavaksi. Kumma juttu kun se ohut japanilainen pelti ei oo yhtään ittestään vahvistunut...

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Déjà vú?

Päädyin nyt kuitenkin vaihtamaan takaisin vanhan laturin, siinä kun ei ole muuta vikaa tosiaan kuin se mahdollinen kolina. Akun olin ladannut, joten kaikki paikallensa ja eikun pistämään auto käyntiin. Käännän avaimesta ja... kuuluu naksahdus. Koitan uudelleen, sama juttu. Jahas mikäs nyt on... akusta tuleekin enään vaivoin yli 12V lukemat. Eli onko akku jälleen kerran mennyt johonkin oikosulkuun viallisen laturin kanssa? Ihan niinkun näin olisi joskus ennenkin käynyt...
Tänään lähdin sitten metsästämään uutta akkua/varmistamaan, että onhan tuo nyt oikeasti rikki eikä jotain muuta hajalla. Lauantaisin toki eivät ihan kaikki liikkeet ole auki, joten en päässyt sinne josta tuo akku viimeksi haettiin. Ensimmäinen liike ilmoitti akun tehosta n. 1/3 kadonneen (330A -> 230A), mutta sanoi sen silti olevan siinä kunnossa että auton pitäisi käynnistyä. Palvelun laadusta johtuen jäin vähän epäilemään asiaa ja suuntasinkin toiseen liikkeeseen josta tuloksena oli testerissä "VAIHDA AKKU" koodi (330A -> 208A). Noh häneltä ei puolestaan löytynyt sopivaa akkua tilalle, joten jatkoin sitten etsimään pelkkää akkua. Se osoittautuikin uskomattoman hankalaksi, sillä missään ei näillä mitoilla olevaa akkua ollut pieninapaisena. Eli maanantaina sinne varmasti hyvään liikkeeseen, josta tuo viimeksikin haettiin...
Siirryinkin sitten taas toisen auton kimppuun ja tarkoituksena oli kasasta se toinen takanurkka kun hain mielestäni sopivia pultteja. Muuten hyvä, mutten tullut sitten katsoneeksi, että eiväthän nämä millään vakiokierteellä ole... Hetken kirosin ja olin jo lähdössä tallilta pois, kunnes silmiini osui takarumpu napoinensa. Tuossahan varmaan olisi ne pultitkin... ja siitä se ajatus sitten lähtikin.
Pienen purun jälkeen oli puuttuvat pultit kädessä ja ruvettiin kiinnittämään adapteria satulalle. Levy paikalleen ja sitten se satula vaan siihen... Hetkinen. Eihän tämä sovi tähän nyt oikein mitenkään. Tuohon pitäisi vielä jarrupalankin tulla...
Toisella puolellahan on jokin täysin erilainen adapteri (näyttää kyllä tehdastekoiselle), jonka kanssa onnistuu kyllä. Täytyy nyt vähän suunnitella/mahdollisesti metsästää uusi adapteri.

PS. Jos ihmettelet käsikuvia, niin siinä pieni mainoksen paikka. Tallilla kun ei ole vettä, niin käytän ns. vedetöntä käsien puhdistusvaahtoa, joka oikeasti toimii! Aika paljon kivempi lähteä tallilta kun ei tartte sotkea kaikkia paikkoja...

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Laturilotto

Nyt kun "varaosaraato" on hävitetty oli tarkoitus siirtyä kasauslinjalle. Nimittäin ruveta vihdoin sitä varakoria työstämään takaisin ajokuntoon. Se ei varsinaisesti edennyt. Jotain pieniä johtojen yhdistelyjä tein moottoriin ja koitin saada autoon jarrut. Kaikki satulat on kyllä kiinni, mutta toisesta takanurkasta puuttui väliadapteri. Niin tässä on tosiaan levyjarrut myös takana, mutta vaatii vähän adapteria että saadaan toimimaan. Löysinkin adapterit, mutta sitten sopivia pultteja adapterin kiinnittämiseen ei ollutkaan...
Totesin sitten, että kai sitä sen laturinkin voisi irroittaa ja näin teinkin. Kaivoin valmiiksi sitten kaikki eri laturit. Täytyy mennä näiden kanssa asiantuntijan pakeille niin luulisi tulevan toimiva ratkaisu. Vasemmainen on alkuperäinen laturi, tosin eri johdotuksella mitä kilpurissa (sopii varakoriin suoraan...). Keskimmäinen sitten on se mikä kilpurista aikoinaan vaihdettiin, periaatteessa ehjä, mutta alapultin holkki on niin väljä että tärisee ja pitää ääntä. Oikealla sitten se mikä nyt oli paikallansa. Mitoiltansa oikealla olevassa on pari milliä isompi hihnapyörä, en jaksa uskoa että se olisi niin paljon vaikuttanut... Jotenkin se ei vain ilmeisesti sopinut tähän sitten kuitenkaan.
Se trailerin kuomu irtosi yllättävän hyvin, kunnes päästiin kahteen takimmaiseen pulttiin. Nämä kun eivät sitten lähteneet aukeamaan millään, toisaalta olivat niin ruosteessa että menivät poikki. Taidampa vaihtaa rosteripultteihin, josko kestäisi paremmin. Toisaalta voisi ehkä laittaa roiskeläpätkin niin saattaisi kertyä vähemmän suolaa ja muuta tavaraa sinne takanurkkiin. Huvittavaa katsella tuota kärryä ilman kuomua, ei ihan aina ymmärrä kuinka iso se oikeesti onkaan (4,5m lavapituus). Kätevä työtaso siitä myös tuli.

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Viimeiset osat

Yllättävän paljon vielä irtosi vaivatta korista. Etupään pyöräntuennasta on nyt kyllä kaikki mahdollinen tallessa, ihan vaan kaiken varalta...
Jarrutehostajankin sain irti lopulta, mutta takapää taitaa nyt jäädä purkamatta. Katselin, että periaatteessa lähtee aika vaivatta irti, mutta käytännössä tilanne olikin vähän toinen. Kun mihinkään väliin ei tahtonut mahtua kuin lenkkiavain, totesin homman mahdottomaksi. Minä kun en mikään bodari ole, että saisin 10 vuotta paikallaan ruostuneet tukivarren pultit pelkillä lenkkiavaimilla auki...
Seuraava jännitys onkin sitten tuon saaminen trailerille. Kertaakaan en ole vielä kärryn pressukapelia irrottanut, myydessä sanottiin sen irtoavan ihan helposti. Olikohan 6 pulttia ja on irti. Veikkaan ettei mene ihan niin helpolla...

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Yllätyksiä

Jatkoin sitten varaosa-auton purkua. Nyt keskityin lähinnä sisustan purkamiseen ja sieltä tulikin talteen jo likipitäen kaikki mitä tarkoituskin.
Kojelaudan kun irroitin tuli vastaan pari pientä ylläriä. Tiesin kyllä moottorinohjausboksin olevan hansikaslokeron takana, mutta en tiennyt sen olevan kiinni fyysisesti tuossa kojelaudassa. Mikäs siinä, suojaisa paikkahan tuo on. Olin myös kilpurista katsellut samaisesta hansikaslokeron aukosta, että kappas tuolla menee hyvin kaariputki poikki kojelaudan sisällä. Noh eihän se ole kaariputki, vaan ihan tehdastekoinen "palkki". Siihen ei tule kuin ohjausvarsi kiinni, joten taitaa oikeasti olla vahvistustanko alunperinkin. Yhtä kaikki hyvä se siellä olla on.
Siinä innostui kun purkaantui auto niin helposti, että liki koko johtosarjakin tuli irroiteltua. Purkaminen tyssäsi sitten siihen viimeiseen kiinni olevaan asiaan. Jarrutehostajaan/poljin asetelmaan. Nämä kun ovat kiinni toisissaan. Tässä kohtaa ei ihan kovin tarkkaan ole mahdollista vaihtoa/purkua ajateltu, sen verta toivottomaksi sen irroittaminen tuntuu olevan. Tai ei kai se olisi, jos sattuisi omistamaan 12mm pitkän hylsyn pienen räikän kannalla. Ei nyt joka pakista ihan suoraan löydy... Hyvä nekin olisi saada talteen kun jarrujen pääsylinteri tuntui olevan melko kiinteästi siinä tehostajassa (periaatteessa kait pitäisi irrota siitä...).
Huomenna voisi nostaa autoa ilmaan ja käydä irroittelemassa vaihdevivustoja ja loput moottorin/vaihdelaatikon kannakkeet. Paljoa ei tästä enään purkaa tarvitse, lopun saakin sitten lykätä kierrätykseen. Takapäästä vielä yritetään tukivarsia ym ottaa talteen.

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Tilastokeskeytys

Lauantaina jatkettiin sarjakautta, taino meidän osalta se ei pitkään jatkunut.
EK 1:
Todella kovavauhtinen tie, reipas 11 kilometriä. Ensimmäinen jarrutus otetaan muutama sata metriä ennakkoon... Sen jälkeen syttyy jälleen jarrunesteiden varoitusvalo kojetauluun, eikö se patentti kestänykkään... Muuten ajaminen sujuu yllättävänkin hyvin ajotauosta huolimatta. Tuloksena 5 sija, vähän yli 10 sekuntia pohjille hävinneenä.
EK 2:
Tämä oli sitten tutumpi pätkä kun ajettiin viimekin vuonna täysin samassa muodossa, reipas 8 kilometriä vaihtelevaa tietä. Aluksi tullaan muutama kilometri sen mitä auto kulkee (30 sek rajotinta vasten...), sitten vähän teknisempää tietä loppu. Puolessa välin pienien yleisöliippien (kuten kuvassa) jälkeen huomaan lämpöjen olevan tapissa. Voi perkele taasko sieltä menee kannentiiviste... Noh lämmöt seilailee loppupätkän, mutta yllättävän hyvin ajo sujuu silti. Taas viides, vain kuusi sekuntia hävinneenä. Täten huoltoon mennessä jaettu neljäs sija tuloksissa.
Huollossa etsitään kuumeisesti vikaa, kun ne lämmöt seilaili koko siirtymän huoltoonkin. Mitään ei löydetä, joten todetaan että jatketaan. Vaan eipäs starttaa. Työntämällä käyntiin ja sitten äkkiä mittaamaan latausta. Jota ei ole. That's it, game over.
Sinänsä edellisestä keskeytyksestä olikin jo hetki kulunut, nimittäin syksyllä 2013 viimeksi jäi kisa kesken. Mutta harmittaahan tämä. Ajo kun tuntui maistuvan. Nyt metsästämään uutta laturia, tämä kokeilulaturi kun kesti vain vuoden. Sitten auto täytyy saada katsastettua ja vasta sen jälkeen lähdetään pohtimaan Vuokatin kilpailua. Jos sarjasijoituksia ajetaan on sinne lähdettävä, nollakisa kun tuli nyt.
Kaikkea tätä ennen puretaan loppuun varaosa-auto...

perjantai 29. toukokuuta 2015

Edistyy

Nyt oli puhdas purkupäivä. En tehnyt mitään varsinaiseen kilpuriin tai no pari tarraa liimasin. Sen sijaan varaosaraato purkaantui kovaa tahtia ja viimeisenä pääsinkin sitten jo nostamaan moottori+vaihteisto pakettia ylös autosta. Monta kertaahan siinä meinaisi hermot loppua kun joku pultti ei millään halunnut yhteistyöhön tai kun nostaessani huomasinkin pakoputken olevan vielä kiinni...
Pyrin ottamaan mahdollisimman täydellisenä tuon paketin pois, eli kaikki sähkötkin ovat kiinni koneessa. Tällöin oletettavasti on helppo myös laittaa se johonkin paikalleen tarvittaessa. Alustasta irti on nyt vetarit, tukivarret ja navat. Tulin myös ensimmäistä kertaa huomanneeksi, että tässä autossahan oli kiinni jäähdytetyt levyt. Tällöin myöskin satuloiden pitäisi olla muutaman millin leveämpää mallia ja täten vastaavia mitä kilpurissa. Loistavaa sinänsä, varasatuloita kun ei tähän mennessä vielä ollut.
Ensi viikko pidetään purkutöistä taukoa ja keskitytään valmistautumaan lauantain kisaan.

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Siitä se ajatus sitten lähti...

Piti vain käväistä tallilla mittailemassa ja viemässä tavaraa. Kuinka kävikään...
Trailerin nokkapyörä on tuossa vähän kokenut kovia ja ajattelin mittailla sen uutta varten. Siinä hetken sitä katselin ja pohdin. Rengashan tässä olisi ehjä, akseli ja runko kun vähän käyttökelvottomiksi oli mennyt... mites se edellinen hajoskaan...
Olin nimittäin säästänyt aiemman nokkapyörän, siitä kun oli pelkkä rengas ja vanne hajonnut. Silloin kun ajattelin, että saisi pelkän uuden renkaan ostettua. Loppujen lopuksi silloin ostin kokonaan uuden, mutta nyt päätin olla pihi ja yhdistää kaksi rikkinäistä ehjäksi.
Vähän purkua, kasausta, soveltamista ja tunnin verran aikaa. Volá, täysin toimiva uusivanha nokkapyörä. Säästö se on pienikin säästö...

perjantai 22. toukokuuta 2015

Pitihän sitä...

Eilen piti testata. Paino sanalla piti.
Kaikki oli vielä sillä maililla tiistai-iltaan asti. Tällöin ilmoitettiin, että suunnitellut torstain testit on peruttu. Syynä liian vähän ilmoittautuneita autoja. Melko uskomatonta, että näin keväällä juuri ennen sarjakisoja ei löydy kaluston testaajia...
Sitten koitin metsästää josko pääsisi sunnuntaina jonnekkin testaamaan, mutta kun huomenna on tuo lähiseudun ralli, niin eihän sitä sunnuntaina tuntunut olevan missään testipäivää... Joten mitäs sitten tehdään? Tehdään niinkuin lähes aina tähänkin asti. Auto kun on kilvissä ja katsastettu, niin lähdetään maantielle koittamaan. Sitä ennen kiristin vielä laturin hihnaa, joka menikin yllättävän paljon kireemmälle... Mitään erikoista ei pienellä ajolenkillä tullut ilmi, joten sinänsä kaikki valmista seuraavaan kisaan. Tosin ajattelimpa vielä sunnuntaina ajella rompetorille tuon kanssa...
Pikku hiljaa tuo "varaosaraatokin" purkaantuu, enää ei paljoa puutu jotta pääsisi nostamaan moottoria ja vaihdelaatikkoa ylös. Sitten tosiaan vielä etupään pyöräntuentaosia talteen ja loput varmaankin sitten paaliin.

torstai 14. toukokuuta 2015

Joko jo...

Ei ihan vielä.
Vaikka auto onkin valmis ja pyörillänsä, testaamaan päästään viikon päästä. Panssariin vaihdoin nyt kaikki pultit, eikä ollut ollenkaan huono ajatus. Melko huvittavan mallisiksi kun vanhat olivat muotoutuneet. Jonkin verran näemmä sinne osumia tulee sitten. Samalla madalsin vielä lisää panssaria, nyt ei pitäisi edes vahingossakaan osua pakoputken, moottorin tai vaihdelaatikon panssariin.
Treenipyörät alle, sammuttimet leimaukseen ja traileriin kesärenkaat alle. Sitten oltaisiin täysin valmiita. Josko huomenna...
Niin ja tietty kai se hyvä olisi auto taas liikennekäyttöönkin ottaa.

perjantai 8. toukokuuta 2015

No sehän kävi helposti...

Niputuspäivä. Nopean toiminnan päivä, lukuun ottamatta öljyjen valuttamista laatikkoon. Siinä kun auto oli käyntikunnossa rupesin jo pohtimaan, että mitäs sitten tekis.
Onneksi muistin ja hokasin sen ylimääräisen varoitusvalon. Aavistus oli, että johtuisi laturin johdoista tai tarkemmin johtojen liitoksista. Joten eikun ahtaiseen väliin tekemään uusia liitoksia ja koittamaan. No mutta perkele, se valohan sammui. Oli siis onneksi halpa ja helppo vika, kunhan se ei vaan Limingan kisan aikana ole aiheuttanut minnekkään vaurioita... Mitään tietoa kun ei siitä ole, mitä se koko kisan ajan teki/oli tekemättä.
Varaosaraatoakin vähän purin eteenpäin ja otimpa malliksi yhden vaihdelaatikon kannatinpultin irti, niitä kun tarvitsisi hakea lisää. Viimeksihän pultteja on haettu vaihteiston kuoren kanssa, koska ne pultithan 1,5 vuotta sitten katosivat kisassa, eikä ollut hyllyssä silloin ylimääräisiä alkuperäisiä missään. Silloin ne taidettiin ostaa vähän arpapelillä ja en muista minkä takia tuon pituiset valikoituvat. Nykyään käyttämäni pultit kun ovat näemmä selvästi lyhyempiä mitä alkuperäiset. Josko nyt mallikappaleiden kanssa saisi ostettua edes lähemmäs oikeamman mittaiset...
Pohjapanssariin uudet ruuvit ja "madalluspalat" (ottavat näemmä jonkin verran joka kisassa osumaa...) niin autohan olisi viivalle valmis. Parin viikon päästä olisikin tarkoitus mennä testaamaan...

lauantai 2. toukokuuta 2015

Houston, we have a problem...

Lisäpari käsiä oli eilen tallilla tarjolla, joten laatikon noston kimppuun. Jotenkin tuntuu, että kerta toisensa jälkeen tähän takaisin laittoon tuhrautuu enempi aikaa. Tällä kertaa syynä oli varmaan ne jäykemmät kannakkeet, kun tarttikin saada tarkemmin osumaan paikkaansa...
Nyt pääsin myös ensimmäistä kertaa sovittamaan, josko tuon pikkukoneisen vaihdelaatikoissa käytettävän lisäkannakkeen voisi laittaa paikkaansa. Laatikossahan paikka on, joten kysymys olikin ainoastaan korin osalta. Ja kuten kuvasta voitte nähdä, meillä on lievä ongelma. Taitaapi olla kolmepyttynen sen verta lyhyempi kone, ettei nyt sentään pyöränkotelon puolelle tule tuo kannake. Joten eihän tuota pysty käyttämään millään. Sääli, lisätuki kun ei olisi pahitteeksi.
Tuli eilen tehtyä vihdoin itselle myös työpöytiä pari kappaletta. Vähän voi mukavoittaa tiettyjen hommien tekemistä eikä tartte ruuvipenkinkään olla enään 1,5 metrin korkeudessa...
Nyt vaan auto nippuun ja testaamaan edes kertaalleen ennen kesäkisoja...

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Hammaskato

Siinähän se, kakkosvaihde. On sentään rattaan muotoinen vaikkei hampaita olekkaan. Ei kauhea yllätys, ettei ollut vetoja... Vastapelurista sitten toispuoleisesti kadonnut paloja ja vähän oli naapurirattaisiinkin osumaa tullut. Huonoa tuuria vai jostain muusta johtuvaa, sitä on paha sanoa.
Nyt kuitenkin on kannakkeet täytetty umpeen. Piti teettää ihan nylonpuslat, mutta erinäisten ongelmien jälkeen päädyttiin tähän ratkaisuun. Jäykemmät niistä selkeästi tuli, muttei kivikovat. Yllättävän vaivattomasti sain kannakkeet takaisin kiinni autoon, joten kilpuri on taas valmiina laatikon nostoa varten. Josko vappuna apumiehen kanssa...
Jatkoin varaosa-autonkin purkua, yllättävän nopeasti ja osat suurimmaksi osin ehjinä siitä sain pois. Konehuoneen kun tyhjentäisi, etupäästä alustan osat ja mahdollisesti myös takapään alustan osia talteen. Lopun voisikin sitten lykätä paalattavaksi.
Miksi olen aina perjantaisin tallilla? Siihen on hyvä syy. Ainoa viihdyke tallissa on radio. Ja YleX:n perjantai-ilta on sellainen kattaus, että tallihommat sujuu huomaamatta siinä sivussa...

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Murtovaras

Tuli eilen taas jatkettua vähän purkuhommia. Lokarit lähtikin yllättävän vaivatta irti, suurin murhe oli sisälokarin ja varsinaisen lokarin välinen kiinnitys, se oli ehkä vähän yliampuva...
Hanttarin puolen lokaria irrottaessa olinkin jo unohtanut, että se hanttarin ovihan jäi silloin noudettaessa lukkoon eikä sitä saanut sisäkautta avattua. Lokariahan ei saa tietenkään irti ilman, että oven avaa kun yksi pultti on siellä alla. Ratkaisu, ruvetaan murtovarkaaksi. Kokemustahan tästä on, kun toisenkin puolen ovi jouduttiin sillä tavalla avaamaan. En ihan kellottanut, mutta alle 10 minuuttiin oli tuo "lukkopesä" lattialla ja ovi auki. Ei se ihan tuulesta temmattua ole näiden vanhojen autojen murtautumisen helppous...
Viime viikolla kävin viemässä nuo kannakkeet ja laatikon osatkin työn alle, joten eiköhän tämän kuun puolella saada osat takaisinkin. Jotain inspiraatiosta kertoo myös se, että nyt jo purin kaikki huoltolaatikot Limingan jäljiltä. Eihän siitä kisasta oo ku kaks kuukautta...

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Voihan insinööri sentään

Eilinen oli purkupäivä. Aloitin ottamalla kilpurista irti sen moottorinkin korvakkeen, kyllä se vaan on järkevämpää teettää kaikki kerralla (ja yhdet ylimääräisetkin...). Sitten kaivelin samalla myös tarvittavat rattaat laatikon korjausta varten.
Varakilpuria aloin purkamaan, puskuri, lampun "korvikkeet" ja etulokarit purin pois. Helpompi rakentaa mitä vähemmän on osia paikallaan. Samalla otin siellä olleen konehuoneen päävirtakatkasijan, josko sen sovittaisi oikeaan kilpuriin kun siihen tarvittaisiin se ensi vuodeksi...
Siirryin sitten vielä sen varaosa-autonkin kimppuun. Tiesin että helpommalla pääsen kun aloitan valoista irroittamisen ja näinhän se olikin. Sitten lähdin irroittamaan puskurin pultteja. Yhdeksännen pultin jälkeen meinasi epätoivo iskeä, missä perkeleessä niitä vieläkin on... Noh puskurista löytyi keskeältä kaksi aukkoa, kas nämä varmaankin vielä. Järjellistä muuten, että nämä kaksi olivat eri kokoiset mitä kaikki muut pultit... Mutta ei niin ei. Sitten löysin vielä alapuolelta keskeltä kahdet pultit, joita varten puskuriin on tehty oikein pienet sievät kolot, että saa ne irroitettua. Ja sittenhän se lähtikin jo irti. Olikohan tuo 13 pulttia vähän ylimitoitettua...? Osa niistä toki oli samalla turvapuskurin pultteja, huomasin nimittäin että lähti sen kanssa nyt irti. Sen jälkeen pääsinkin ihmettelemään jälleen yhtä Daihatsun insinöörin ratkaisua. Pohjoismaita varten Daihatsuihin on laitettu valojen pesureita tiettyihin malliversioihin. Perhana sinne tarttis varmaan saada nestettäkin... Ratkaisu: Tehdään sille OMA SÄILIÖ, joka on kiinnitetty jäähdyttimen kylkeen. Ja koska on suoraan pakosarjan edessä, niin päällystetään tuo toinen puoli styroksilla. Se ois ollu varmaan liian helppoa haaroittaa letku lasinpesurilta... Sähköjen osalta en edes halua ruveta arvailemaan miten se on toteutettu.
Seuraavalla kerralla voisi lähteä arpomaan, että monellako miljoonalla nuo lokarit on alun perin kiinni...

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Tuomio

Käväisin viikolla viemässä laatikon jälleen purettavaksi ja tänään sain tuomion. Kakkosvaihteen hampaat kadonneet. Sinänsä saavutus saada vakioratas rikki... Mutta toisaalta ihan järkeen käypää teorian kannalta. Rytkystä todennäköisesti hypännyt vaihde vähän pois pesästään ja kun nostin seuraavan kerran kytkintä, (mentiin kytkin pohjassa yli rytkystä kun arvoin et tarttisko vaihtaa vaihdetta...) tekivät hampaat katoamistempun. Helppo sinänsä korjata kun noita vakio-osia kyllä piisaa...
Nyt kun tuohon varsinaiseen kilpuriin ei oikein ole itse tehtävissä mitään, ajattelin josko rupeaisi pääsiäisen pyhinä varovasti jo niihin kahteen muuhun autoon kajoamaan. Sitä varakoriahan on pitänyt aloittaa tekemään jo ties kuinka pitkään, mutta lähinnä purkanut siitä vain osia käytettäväksi kilpa-autoon. Se varaosa-autokin on pitänyt jo jonkin aikaa purkaa ja lykätä loppu paalattavaksi, mutta siellä sekin makaa koskemattomana...
Lisäilin tuohon oikealle linkkejä sosiaalisen median palveluihin, koitetaan sinnekkin jotain aina päivitellä. Koitetaan tehdä näistä toisiaan täydentävät, kuitenkin tänne pidempiä juttuja jatkossakin kirjoittelen (ainakin toivottavasti on kirjoitettavaa...). Saa tutustua ja tykätä/seurata/tilata ;).

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Nämäkin tällä kertaa

Intoa vähän löytynyt, joten eikun töiden jälkeen nokka kohti tallia. Aloittelin katselemalla sitä pakoputkea, oletin sen tippuneen kannakkeestaan kun oli takana oudossa asennossa. Todellisuuus olikin vähän toinen, sillä siellä se oli ihan normaalisti kannakkeessaan. Ilmeisesti päässyt pyörähtämään jokin liitoksista, noh se on pelkkä esteettinen haitta joten antaa olla.
Sitten perinteiseen vaihteiston irroitusjumppaan. Siinä sivussa sitten tulin laittaneeksi jarrustehostajaan mielestäni paremman tulppauksen. Ettei olisi tuo pelkkä teippitulppaus vähän vuotanut ja täten päästänyt ilmaa jarrujärjestelmään...
Laatikon tullessa maahan käänsin katseeni niihin kannakkeisiin. Melko mielenkiintoisiahan nuo ovat ja niiden kiinnityssysteemit varsinkin. Siinä on japski-insinööri pikku hetken viettänyt suunnitellessaan noita. Vai miltä kuullostaisi pakoputken alta lähtevät korin läpäisevät pultit tuohon takakannakkeeseen? Onneksi pakoputkessa on siinä kohtaa sattumalta laippaliitos niin sai avattua putken pois tieltä, että sai tuon auki.
Onhan nuo kannakkeiden kumit kyllä elämää nähneet, että eise niiden uusiminen/muuttaminen todellakaan huono idea olisi. Moottorin pään kannaketta en vielä irroittanut, täytyy sen osalta vielä harkita.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Jotain edes

Motivaatiota on etsitty, syvään ja hartaasti. Ei sitä vieläkään ihan älyttömästi ole. Tänään tosin tallille menin, pääasiallisena hommana tosin kesärenkaiden vaihto siviiliautoon. Mutta kun kerta siellä oltiin, niin saatiin sitä jotain edes kilpurillekkin tehtyä.
Otin kilpailunumerot jo pois. Se kyllä pitäis tehä aina heti kun auton jättää talliin, nytkin olivat jo melko hyvin tarrautuneet oviin kiinni. Otin edestä pois jo kilparenkaatkin, ne kun tarttis käyttää vanteelta pois otettavana. Se on vaan uskottava, että ne vanteet ovat liian leveät piikkirenkaalle ja siitä syystä tyhjentyvät hiljalleen. Sitä mysteeristä merkkivaloakin vähän koitin selvitellä. Tarkistin, että lataahan se ihan normaalisti. Kyllä, yli 14V tulee yleismittariin. Kovaa meteliähän laturin hihna kyllä pitää vaikkei ole löysässä...
Sain minä yhden viankin jo korjattua. Niinkin huima kun tuo töötin katkaisija takaisin paikallensa. Ehkä on videoistakin käynyt ilmi, että me tööttäillään aika useasti. Erityisesti siirtymillä vilkuttaville seuraajille ollaan useasti töötätty. Niin piti Limingassakin ensimmäisellä siirtymällä kertaalleen tehdä. Jäi vaan tuo vipu käteen... Ei sitä sitten kisan aikana jaksettu korjata, niin laitoimpahan tänään sen paikalleen. Niin ja tulihan sinne autoon laitettua taas kaiken varalta kosteudenpoistajakin ja poistettua takakontista "talvivarustus" (=lapio ja vararengas).
Paljon on tullut pohdiskeltua sitä vaihteiston rikkoutumista. Pääseeköhän se vaihdelaatikko liikkumaan liikaa? Sitä nimittäin kyllä aina välillä tuntenut pykälää vaihtaessa, että laatikko "karkaa" alta kun koitat vaihtaa vaihdetta. Pitäisiköhän nuo kolme moottorin/vaihdelaatikon kannaketta uusia tai jopa vaihtaa polyuretaaniversioiksi... Mitään muuta järkevää syytä kun en enään tahdo keksiä tällä kertaa.
Noh laatikon avaamalla selviää taas enemmän... Josko ensi viikonloppuna ottaisi poies.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Joko taas...

Viime viikonloppu sitten vietettiin Limingan seudulla. Perjantaina ajeltiin Vihantiin jossa majoituttiin.
Lauantai aamulla sitten Liminkaan, jossa härdellit alko katsastusjonossa, kojetauluun syttyi punainen huutomerkki. Se meinais sitä, et meillä on vähissä jarrunesteet, ei perkale vuotaako se... Säiliö täynnä... Anturi rikki? Noh siitä renkaita vaihtamaan ja kattellaan, että näyttäis noissa eturenkaissa olevan vähän nirkosesti ilmaa. Kartturi ottaa mittarin käteen, 0 tuloksena. Jaahas, pikkasen täyttöä ja toivomista että ne ilmat pysyis...
EK 1:
Ykköseltä ei paljoa jääny kerrottavaa, pumpataan perinteisesti pikkurännit ja nukutaan muuten vaan ensimmäinen pätkä aina. Onneksi oli sitten samalla myös päivän pisin, 22 kilometriä. Viidenneksi nopein kuitenkin yhdeksästä lähtijästä vaikka eroa liki minuutti.
EK 2:
Kakkonen oli lyhyt, alle 5km ja siitäkin ajettiin 80% kaasu pohjassa vitosella. Eipä siinä eroja saa aikaiseksi, viides 7 sekunnin erolla. Lähdössä toki saadaan pikku härdelli kun päättivät et meidät voi lähettää ennen ihannetta...
EK 3:
Kolmonen oli isoa ja mukavaa tietä reippaan kahdeksan kilometrin edestä, ajo maittoi ja turhia liippejä tuli. Viides taas, 14 sekuntia eroa.
EK 4:
Tauolla ei mitään hätää, mutta nelosella tuli sitten lisämurheita . AT:lla ihmetellään et mihis meiä eestä katos yks Polo, no saapuu meidän kanssa samalle minuutille kun eksyivät siirtymällä (perään tietysti...). Muutaman kilometrin jälkeen yht äkkiä kun nostin kytkintä, lakkasi kakkosvaihteelta veto kokonaan. Kaikki muut pykälät jäi käyttöön, mut siinä auton levysessä rännissä oli vähä haastavaa vääntökoneella kolmosen kanssa... Viides taas, eroa toki 50 sekuntia.
EK 5:
Ihan ei Polo saanut meitä nelosella kiinni ja eikä osuttu samalle minuutille maalissa. Täten vitosen alussa pidetään tuumauspalaveri, jonka tuloksena me ilmotetaan että otamme 10 sekkaa AT:ta ja päästetään Polo edelle. Tosin me ei sitten ilmeisesti ikinä tätä aikasakkoa saatu... Vitosella keskityttiin lähinnä ajelemaan läpi, että päästään sille ihanalle 50 km päätössiirtymälle. Sijoituksena tällä pätkällä neljäs, yli minuutin erolla
Lopputuloksena 4. sija kun viimeselle jäi yks edeltä. Eroa kärkeen tuli liki kolme minuuttia, mutta toisaalta viidenneksi tullut hävisi meille 2,5 minuuttia...
Sunnuntaina sitten kotimatkalle ja koko 600km matkan huoltoautossa palaa voimansiirron vikavalo...
Sarjapisteitä tuli kuitenkin kohtalaisesti ja ollaan RSJM-sarjassa talven jälkeen sijalla 15 ja Rally Trophyssä sijalla 12. Vertailun vuoksi viime vuonna oltiin tässä kohtaa sijoilla 46 ja 18... Nyt kunhan kesäkausi menee yhtä hyvin mitä viime vuonna....
Tosin nyt pidetään hetki ihan totaallisesti irtiottoa, ei ole kauheasti motivaatiota irroitella vaihdelaatikkoa. Seuraava kisa on aikaisintaan toukokuussa, mahdollisesti vasta kesäkuussa.

PS. Eihän niitä laakereita vaihdettu, kun eihän niissä mitään väljääkän ollut... Vetari sen sijaan oli ollut löysällä.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Valmista! Taino melkein ainakin...

Tänään piti pikaisesti vaan laittaa auto kasaan, että pääsee koeajamaan. Pikaisesti se ei onnistunut.
Pohjapanssaria hetken taas putsailin ja sovittelin, tein panssariin nyt myös eteen pienet "madalluspalat", jottei ottaisi kiinni öljypohjaan niin äkkiä. Saa nähdä kauanko vaikuttaa.
Vetarit piukkaan ja sokat paikalleen, sitten puskuria. Tai niin pitäisköhä nyt koittaa, että toimiihan se lasinpesuri nytten kun säiliön täytin. Ei inahdustakaan. Voihan perhana, se on oikeesti menny rikki (ihmeteltiin Peurungassa kun ei tullut nestettä...). Kuinkahan nopeasti tuon vaihtaisi... Noh irroittamaan lähdin sitten varakorista sitä ja kyllähän ne kolme pulttia äkkiä aukaisi. Yllättäen toki oli vara-autonkin säiliö täynnä nestettä... Onneksi tämä säiliö pumppuineen oli ehjä, joten sekin murhe ratkaistu. Sitten pystyikin laittamaan puskurin takaisin ja ulkoisesti kaikki valmista.
Hetken siinä mietin, että käviskö sitä pimeydestä huolimatta jo nyt testaamassa ja totesin että ei tänne huomennakaan jaksais taas tulla. Joten eikun menoksi. Kaikki vaihteet löytyy ja ihan niinkun voimaa olisi tullut lisää, tai ehkä ennemminkin sitä vääntöä takaisin. Kaikki kunnossa, joten hyvillä mielin kohti kotia.
No mikä sitten on vielä tekemättä? Pyöränlaakereiden vaihto eteen. Tätä en itse tee, joten vien torstai aamulla auton laitettavaksi. Illalla taas kaikki kasaan, jotta perjantai aamuna kohti pohjoista. Saa taas ainakin huoltoautossa istuskella...

lauantai 21. helmikuuta 2015

Vähän vielä

Eilen sitä saatiinkin auto jo hyvälle mallille. Pakoputki paikallensa ja kiinni sekä konehuoneesta kaikki loput vaihdelaatikkoon liittyvät asiat kuntoon. Kepistä löytyy kaikki pykälät, joten eiköhän se ole kunnossa...
Puskurinkin paikkaus on tässä sivussa saatettu loppuun. Eihän se vieläkään ole näyttelylaatua, mutta käyttöautojahan nämä ovat. Yhtä hyvältä näyttää kuin ennenkin...
Tänään päätin käväistä ohimenomatkalla tallilla koittamassa ihan oleellista asiaa. Lähteehän se auto käyntiin ja ei vuoda mistään. Lähtihän se. Eikä niitä vuotojakaan kauheasti ilmennyt, ainoastaan yksi pakoputken liitos on aavistuksen löysällä. Mutta se käyntiäänien muutos... Aivan älytön, varsinkin kun on kierroksia enemmän. Kuinkahan pitkään ajettiin tälläkin "kuristuksella"...
Alkuviikosta täytyy varovasti käydä maantiellä koittamassa kaikki pykälät, sen enempää testejä ei ehditä ennen Liminkaa tehdä.

torstai 19. helmikuuta 2015

Kirstu paikallaan

Siellähän se taas lepää. Parin tunnin aherruksen tulos. Vaihdelaatikko on jälleen liitetty moottoriin ja toivottavasti toimii moitteetta.

Ainahan tässä vaihteistojumpassa tulee tappeluhetkiä kun jokin pultti ei millään halua mennä paikallensa tai vaihteisto halua osua oikeaan kohtaan sisään. Niinä hetkinä sitä tulee vakavasti miettineeksi, että onko tässä touhussa mitään järkeä. Simppeli vastaus, ei ole. Ei niin pienintäkään.

Kai sitä täytyy huomenna mennä laittamaan loppuun, että kuitenkin pääsee ajamaan ens viikolla...

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Eiköhän tästä...

Pikkasen tuppaa tulemaan kiire. Kisaanhan tuli ilmoittauduttua, kun sunnuntai illalla tuli tieto että laatikko olisi valmis. Maanantaina sitten noutamaan laatikko ja samalla hakemaan osat pakoputken tekoon. Oli korjaaja kerännyt minulle kauniiseen pahvilaatikkoon nuo kolmosvaihteen rattaan palaset, melko valmista tavaraa oli tullut. Jälkiä oli koko ratassarjassa siellä täällä, ei sinänsä ihme kun paloja väkisin pyöri siellä joukossa. Magnetti oli tosin tehnyt tehtävänsä ja kerännyt suurimman osan. Sen lisäksi oli hyvin selkeät lämpövauriot joka paikassa. Sinänsä lienee ihme, että se laatikko kesti näinkin kauan sen viime kesän kuivaksi ajelun jälkeen...
Eilen sitten kävin hitsauttamassa uuden korvikeputken vanhan lyttyputken tilalle. Päätin, että voisi vähän lyhentää sitä kannaketta, niin tulisi se putki vähän ylemmäs eikä olisi niin herkästi ottamasta osumaa. Tänään sitten rupesin asentamaan putkistoa takaisin kasaan. Eihän se ajatus ihan mennyt putkeen, en tullut huomioinneeksi uutta kannatinkumia joka tietenkään ei ole venähtänyt vielä yhtä paljoa mitä vanha... Noh pikku patentti ja kaikki hyvin.
Huomenna koitetaan pikkuveljen kanssa taas laittaa vaihdelaatikko paikallensa, niin saisi pikkuhiljaa auton takaisin pyörillensä. Vielä riittää remonttia ensi viikollekkin ja viimeiset remontit tehdään torstaina juuri ennen lähtöä...

lauantai 14. helmikuuta 2015

Pakko vaihtaa

Päätinkin jo eilen illalla mennä tallihommiin. Ja yhtäkkiähän siellä neljä tuntia vierähtikin...
Aloitin siitä puskurin paikkauksesta, mikä jäi viimeksi tekemättä. Tällä kertaa päätin laittaa hitsausaineen pääasiassa nurjalle puolelle, viimeksihän en laittanut sinne ollenkaan. Vähän myös pintaan niin pitäisi olla taas kestävämpi mitä aikaisemmin. Tosin jos penkkaan osutaan niin melko varmasti pettää... Väriä vielä pintaan niin hyvä tulee.
Sitten päätin ruveta irroittamaan pakoputkea, se on nyt niin kasassa että pakko korjata. Siinähän sitä aikaa saikin tuherrettua, ei millään halunnut tulla kokonaisena pois, joten joutui purkamaan pala kerraallaan. Ja tietenkin se viimeinen avattava liitos oli aivan totaalisen jumissa... Ei muuta, mutta kun ruuvipenkkini on reippaan metrin korkeudessa (kun ei ole vielä saatu työpöytää aikaiseksi...), niin rupesi käymään käsille lekan kanssa takominen. Noh pätkä saatu irti ja se on onneksi helposti tehtävissä uusiksi. Alunperinhän tuon putken halkaisija on ollu 50,8mm (=2"), nyt tuosta litteimästä kohdasta mittasin 18mm... Se saattaa jo vähän vaikuttaa.
Otin myös valmiiksi nuo rengaskoneella käytettävät renkaat, meillä kun muutama rengas tuppaa tyhjentämään itse itsensä... Kovin tuntuu kaikki olevan levällään ja kisaan kaksi viikkoa aikaa. Toisaalta tulee myös suhteellisen nopeasti kasaan kun saadaan vaihdelaatikosta tieto. Sitä odotellessa...

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Ei suju...

Tänään piti olla tehokas päivä ja saada paljon aikaiseksi. Toisin kävi.

Piti paikata puskuri. Pitkään etsin muovihitsausainetta, kun muistaakseni edellisestä paikkauksesta sitä jäi. Löysinkin lopulta sen tuubin, mutta mitenköhän sille olikaan käyny 1,5 vuoden aikana... kovettuntut tietenkin. Jäi paikkaamatta.

Iskarin kasaaminen. Tämä sentään onnistui, vaikka pitkään senkin kanssa tappelin. Jousi kun tietysti oli jo melko hyvin jämähtänyt jousilautaseen. Noh nyt on iskari taas rungossansa kiinni, täytyy vähän tarkkailla ettei irtoa uudestaan...

Sitten iski tyhjyys. Mitäs sitten voisi tehdä kun sitä laatikkoa ei vielä ole laitettavaksi. Noh täytetään tuo sisempi vetonivel, sekun oli yllätävän rasvattomaksi päätynyt. Piru kun täältä tuubista tulee niin onnettoman hitaasti tätä rasvaa. Ratkaisu, lyödään ruuvipenkkiin ja avot. Kuvastakoon tämä laiskuuden multihuipentuma tätä päivää kokonaisuudessaan.

Josko lauantaina sitten taas paremmalla tuloksella...

torstai 5. helmikuuta 2015

Kaksijakoinen kisa

Viime lauantaina käväistiin sitten Peurunkarallissa. Vähän ennen viittähän reissuun piti lähteä, kun päätettiin päiväreissuna tehdä. Ennen katsastusta huomattiin, että kartturin penkkihän on irti lattiasta. Onneksi vain löysästä pultista johtuen...
EK 1:
Sitten päästiinkin katsastuksesta suoraan ykköselle ilman murheita. Ykkösen lähdössä tuli sitten melkoinen show. Edelle lähtenyt Pösö ei lähetnytkään viivalta. Katotaan hämillämme toisiamme, että mitäs pirua nyt pitäisi tehdä? Jäimme sitten seuraamaan viideksi minuutiksi kuinka aikuisia miehiä tulee yksi kerrallaan jostain vaan lisää ja lopulta palokunnan miehistö oli tarpeeksi voimallista, että se ranskis saatiin liikkeelle.
Pätkähän oli pientä josta minä en tykkää. Maalimutkahan oli tiekirjaan selkeästi piirretty ja kartturikin varoitti. Ajolinja valinta ei mennyt ihan nappiin ja uran ulkopuolelta auto ei halunnutkaan enään kääntyä vaan keula edellä mentiin suoraan penkkaan. Tuli samalla vauhdilla onneksi poiskin, joten siitä ei muuta haittaa tullut kuin puskurin vanhojen halkeamien uusiutuminen. Tuloksena 9. nopein kellotus 18 kilpailijan luokassa, ei toivoton siis.
EK 2:
Kakkonen oli sitten samainen Lankamaa, kuten viime vuonna, tällä kertaa tosin liki 30km pitkänä. Ei mitään ihmeellistä, jostain oli joku halunnut oikasta ja me meinattiin mennä samaa linjaa mut lähettiinkin pyörittelemään rattia siitä. Suunta pysyi oikeana joten no roplem. Tuloksena peräti 4. nopein ja samalla sijalla oltiin tauollakin, n. minuutti kärkeen. Melko mielenkiintoista muuten kun vertaa viime vuoteen, niin ajettiin sama osuus melko tarkkaan minuutin hitaammin tänä vuonna! Kelissä paljon eroa, toki moottorissakin (nyt vähemmän tehoa), mutta silti uskomatonta...
Tauolla todettiin et pakkohan nuo lisävalot on keulalle laittaa, mutta eihän ne tietenkää herää kun laitetaan päälle. Johtoa kun räplää niin syttyy, täytyy toivoa et tarvittaessa pätkälläkin syttyis...
EK 3:
Kolmonen oli kymmenen kilometriä pitkä ja suoriuduttiin ongelmitta. Mutta liian varovasti ajettiin kun vasta 7 nopein ja tiputtiin viidenneksi 10 sekunnin päähän nelossijasta.
EK 4:
Viimeinen nelospätkä oli sitten taas reipas kaksikymmen kilometrinen. Puolessa välissä kuului epämääräinen ääni kun juuri oli nelosvaihdetta tarjoamassa laatikosta. Seuraavaan kurviin, oiskoha täällä kolmosta... ei muuten ole, eikä oikeen mitään vaihdeta. Noh nelonen saadaan pakolla takaisin päälle joten ajellaan sillä sitten. Kartturi toteaa, että tuo takapiikki on sitten kyllä melko todella ahdas, että mahdetaanko nelosella siitä selvitä. Ennakolta lyödään kytkin pohjaan ja etitään mahdollisia pienempiä vaihteita ja kas kas meillähän on ykkönen täällä! Takapiikistä selvitään ja lähdetään "kiihdyttämään"... seuraavan 500m etsitään taas jotain ykköstä isompaa ja kyllähän se nelonen sieltä taas saadaan survottua. Sillä sitten maaliin asti, jossa löydetään taas ykkönen että päästään siirtymälle. Aika toki onneton, 11. nopein.

Nelonen survottuna ajellaan siirtymää, melko vinkeetä risteyksiin mennä nelosella rohkeesti vaan kattoen et ketään ei tuu... Viimeseen peurunkaa edeltävään risteykseen joudutaan taas hakemaan ykkönen ja todetaan että ajetaan sillä sitten loppumatka. Auto parkkiin, josta kanssakilpailijan huollon avustuksella työnnetään taaksepäin, että saadaan ajettua se kärryyn kyytiin. Eikun Peurunkaan vaihtelemaan vaatetusta ja ihmettelemään tuloksia, kyllä viides oli lopullinenkin kun edeltä yksi hankeen ja takaata yksi ohi (13 maaliin). Ja tietenkin sehä oli sitte viimeinen palkittava, joten odottelemaan... Kolmisen tuntia ja Mikko Hirvosen jakama pytty kainalossa sitte kohti kotia jossa yhden jälkeen jo oltiinkin. Oli lyhyt päiväreissu...

Noh purkuhommiinhan sitä oli sitten ruvettava. Tiistaina kävin irroittelemassa kaikkia tarvittavia, jotta vaihdelaatikon saisi pois. Kartturin puolen iskarista paljastui ylläri... Avasin normaalisti iskarin pultit navasta irti ja sitten TÖMPS. AI PRKL!!! Koko iskarin runko tipahti jalkani päälle ja minä melko hämissäni jäin tuijottamaan tuota patruunaa. Miten tässä nyt näin pääsi käymään??? Iskari on siis päässyt irroittamaan itsensä runkostaan, se että mitenhän tämä on mahdollista olisi kiva tietää. Onneksi itse iskari on jäänyt ehjäksi ja täten selvitään vaan uudelleen kiinnityksellä. Ei ihme, että vähän erikoiselta tuntui välillä etupää... Muilta osin vaihteiston irroitus meni ruutinilla, öljyjen joukosta ei löytynyt yhtään rattaiden palaisia. Öljyt olivat toki vähän hopeiseksi värjäytyneet... 3,5 h urakan se vaati, mutta sitten oli laatikko ilman apumiehiä saatuna lattialle.
Tänään vein sitten laatikon työn alle ja sen verta olivat innostuneet, että olivat vielä tänään myöskin avanneet sen. Kolmosvaihteen rattasta kadonnut muutama hammas ja loppujen lopuksi haljennut koko ratas. Tuurin kanssa palat eivät ole menneet mihinkään rikkomaan sen enempiä joten vähällä selvitään. Tosin totesi muidenkin rattaiden olevan selkeästi lämpöä ottaneita. Taisi se viime kesän ilman öljyjä ajelu tehdä kuitenkin vähän vauriota, mitkä nyt realisoituvat. Täten vaihdetaan nyt koko ratassarja, toinen sarja kun on onneksi olemassa.
Puskurin paikkaus, etupyörän laakereiden vaihto (tuntuivat tauolla väljiltä) ja mahdollisesti pakoputken korjausta (melko lytyssä...). Ne tarttis tehdä varmaan ennen seuraavaa kisaa. Taidetaan kuitenkin saada valmista jo seuraavaan sarjakisaan vaikka Peurungan illassa olikin aika eri fiilis...

tiistai 27. tammikuuta 2015

Pieniä, mutta tärkeitä asioita

Pakkauspäivä, jo tällen alkuviikosta. Eipähän tartte niin paljoa murehtia loppuviikosta. Samalla pystyi tekemään viimeisiä pikkujuttuja. Kuten laittamaan vihdoin sen oman kypäräpuhelimen johdon kiinni turvavyöhön. Ettei se aina olisi roikkumassa milloin missäkin ja tarttis ettiä jne jne. Muistin kypäräpuhelimiin laittaa paristonkin jopa.

Tuli myös imuroitua autoa. Sekin pitänyt tehdä jo ainakin vuoden verran. Aina vain jotenkin jäänyt ja jäänyt... Mutta siitäkin siivoamisesta oli hyötynsä. Tulin nimittäin avanneeksi hansikaslokeron. Ja kas kas, Lohjalta asti ollut limsapullo. Ei muuten varmaan yhtään houkuttele sokeripitoisen juoman jämät hiiriä... Josko ne vierailut autossa nyt vähentyisi.

Renkaatkin tuli jo valkkailtua ja kyllähän se vaan fakta on ettei niitä hyviksi voi sanoa. Onhan niillä toki jo ajettukkin ja ikääkin rupeaa olemaan lähemmäs 10 vuotta. Ensi talveksi on pakko saada uusittua renkaat edes vaikka tälle vuosikymmenelle... Mutta tästä syystä talven kilpailuohjelma lienee tasan ja ainoastaan nämä kaksi sarjakisaa.

Lauantaina lähdetään sitä ensimmäistä sitten ajamaan. Tavoitteitakin on vähän mietitty:
1. Jos nyt paremmin kun viime vuonna.
2. Jokin muu kuin 4. sija.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Valmistelut tehty

No nyt sitä vihdoin päästiin testaamaankin. Kolmisenkymmentä kilometriä tuli eilen ajeltua jäädytetyllä radalla. Se ei toki vastaa täysin rallin olosuhteita, oli nimittäin aivan tautisen liukas rata, kun nuo treenipyörät on mitä on... Kaikki pelasi moitteitta ja loppuvaiheessa saatiin valotkin testattua ja yllättäen säädettyä vähän paremmin kohdalleen.... Taivaisiin kun ne edeelleenkin näytti, nyt ei pitäisi enää.
Tänään sitten käväisin kiristelemässä pultteja ja muttereita sekä vaihtamassa siirtopyörät alle. Kyllähän sieltä aina löytyy joku pultti mikä on vähän löysässä. Testatessa huomasin myös, että taas kerran tuo konepellin toinen sokka on löystynyt. Laitoin nyt ruuvilukitetta, joskohan sitten rupeaisi pysymään paikallaan se tappi. Täysin vahingossa huomasin myös tuon jäähdyttimen toisen "kiinnikkeen" väljyyden. Siinä oli joskus mielestäni kumia välissä, mutta johonkin se oli kadonnut... Noh varakorista uusi kiinnike ja nyt on hyvä. Ei pääse vallattomasti sekään enään liikkumaan.
Tankkaus ja pakkaus niin on valmista. Kilpailun lähtöluettelo on näemmä vedetty täysin hatusta, toivottavasti ei tule siitä murheita kenellekkään. Mutta toivottavasti olisi vähän talvisemmat kelit tällä kertaa Laukaan ympäristössä...

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Joko jo?

Tämän kirjoituksen piti olla testiraportti. Näin ei kuitenkaan ole...

Perjantaina varovasti soittelin treenipaikkaan, että onkos siellä tullut paljon vettä... "Koko päivän". Se oli sitä myöten taputeltu, vaikka jäätä pohjalla olisikin niin ei ole kivaa jos vesi seisoo radalla... Alkuviikoksi on luvannut pakkasta, joten josko ensi viikonloppuna.

Mutta kyllähän sitä tallilla jotain muuta pientä sai tehtyä. Kuten testattua, että toimiiko lohkolämmitin. Ja toimiihan se! Ainoa minus on se, että on Calixin lämmitin ja täten typerä erillinen maajohto. Ei millään haluaisi jättää sitä sinne kiinteästi, kun olisi aina tiellä. Toisaalta se on myös pottumaisessa paikassa, joten ei sitä haluaisi kovin useasti sinne asetella ja maajohtoa ruuvailla. Täytyy miettiä...

Traileriin tuli ne talvirenkaatkin vihdoin laitettua alle ja sekin nyt sitten katon alla. Eli siltä osin kaikki oikeasti ja lopullisesti valmista kauden alkuun. Kun vaan pääsis alottamaan...