sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Soran kerääjä

Aloitetaan huoltokausi helpoimmalla, tankin letkujen suojauksen muuttamisella.

Vähän tekovaiheessa jo pelkäsin, että kestääköhän popniitti tuon kumimaton kiinnityksenä. No eihän se rallia kestä. Varsinkin kun tuo reuna on matalimpana. Täten mattopuukko käteen ja vähän muotoilemaan suojaa uusiksi. Sitten päälle pala samaa muovia mistä tehty kuraläpät, ettei uudestaan nappaisi kiinni ja rupeaisi soran kerääjäksi. Sitä soraa nimittäin oli jonkin verran tuonkin sisälle tullut. Onko tuosta muovinpalasta mitään hyötyä tai onko edes tarpeen, sen aika näyttää.

Seuraavaksi katse varmaan takapyörien soran keräykseen. Jokos sinne saisi kaapimet tehtyä tai sitten jotenkin tehtyä kunnolliset kuraläpät...

lauantai 6. lokakuuta 2018

Muutama yllätys

Taas on motorsport painotteinen viikko päättymässä.
eMotorsport SM-sarja jatkui kuitenkin, hieman lyhyellä varoitusajalla Red Bull Ringillä, aika-ajossa 9. nopein ja kisasta lopputuloksena 8. sija... 10 kuljettajan joukossa, mutta viimeisenä samalla kierroksella voittajan kanssa. Muutaman viikon päästä kohti Mugellloa.

Eilen puolestaan visiitti tallille purkamaan huoltolaatikot ja katselemaan pikakatsaus autoon. Etupäässä ei mitään isoa äkkiseltään, vetari pysyi vihdoin kuivana kartturin puolena, toki sitten nyt kuskin puolelta petti yksi klemmari, mutta onneksi ulkonivelestä. Vaihdoin siinä samalla autoon siirtopyörät talvea ajatellen ja sitten tulikin yllätys... En ole kauheasti tainut siviilipyöriä nyt kisa-alustan kanssa käyttää ja nehän eivät sinne nyt sovi, ottavat kiinni iskareihin. Toki tähän löytyi pieni selittävä tekijä kun tarkemmin vanteita katsoin, niiden ET onkin 10 pykälää isompi mitä kisapyörien vanteissa vaikka muistelin niiden olevan identtiset. Täytyy nyt pohtia hommataanko spacerit vai miten ratkaistaan...
Sitten katse takapäähän, käsijarruvaijerimurheet on nyt vihdoin ratkaistu! Vaijerit pysyneet siellä mihin ne laitettiinkin. Mutta jotain on tehtävä tuolle soran kerääntymiselle. Tuo kuvassa oleva määrä kun on siis yhdessä ek:ssa kerääntynyttä, vanteet puhdistettiin huollossa. Vaan miten tämä ratkotaan? Joku voisi sanoa, että ajotyyliä muuttamalla, mutta minä haluan kyllä kaikki muut vaihtoehdot aikaisemmin testata... Ja ihmettelen myös hieman miksi tässä nyt on ylipäätänsä näin massiivinen tämä murhe, ei meinaan Daihatsun vanteista ikinä tarvinnu kopsutella kuin korkeintaan pölyn verran... Takapää kerää muutenkin melkoista hiekkasadetta, useampaan kohtaan kertynyt kerros soraa ja taka-akseli paikoitellen jo huonosti hiekkapuhallettu. Taka-akseli näyttää myös pelottavasti sellaiselta, että talvella toimii lumiaurana...
Muutamia pieniä kehityskohteita on esim. tankin letkujen suojaukseen, mutta nythän sitä aikaa on sitten käydä läpi. Ja toki jotain perus öljynvaihtoakin yms. syytä tehdä, sen verran kuitenki jo ajettu.

Tänään motorsport viikonloppu päätettiin toimitsijahommiin, ek-päällikkönä kun Rantarallissa tuli oltua. Ensimmäistä kertaa tuli oikeasti vähän enemmän hommaa siinäkin tehtävässä, mutta hienosti saatiin pätkä hoidettua. Ja tulipa sen jälkeen ehdittyä jopa vielä katsomaankin viimeiselle erikoiskokeelle, eipä ole ennen tuollainenkaan ollut mahdollista.

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Kausi pakettiin

Lauantaina käytiin ajelemassa tämä kausi varmasti pakettiin.
Matkaan lähdettiin vain ja ainoastaan testailemaan ja katselemaan josko tehdyt muutokset toimivat. Matkaan lähti keikkakartturi kun vakikartturi oli ajelemassa AS:n SM-pisteistä toisaalla. Kisasta tuli muuten kartturille melko kallis, koira nimittäin söi perjantaina kartturin kypärän joten perjantaina tuli äkkiä ostaa uusi...

EK 1:
Jokunen vuosi sitten Skodalla tämän olin ajanut joten jonkinlaista käsitystä oli tiestä. Ei mitään erikoista, tullaan varman päälle nätisti. Luokan 4. nopein suoritus.
EK 2:
Tämä taas ajettiin pari vuotta sitten Daihatsulla, mutta nyt lähtö olikin eri tieltä. Alkuosa olikin aika veikeä tie, oikein ei saanut rytmiä osumaan ja yhdessä kohtaa yritetään pientä sisäimuakin suorittaa. Tämä on yksi Pösön ominaisuus mitä tarvitsisi vähän koittaa ratkoa, jos innostuu leikkaamaan niin tahtoo kovin äkkinäisesti haukata sisäkurvin puolelle koko auto... Jälleen 4. nopein suoritus.
Sitten tauolle, jonka piti olla noin tunti, taisi meidän kohdalla olla lähemmäs kaksi... Tämän myötä ilta alkoi hämärtämään joten eikun lisävalot keulalle!
EK 3:
Alunperinhän tämän piti olla ensimmäinen erikoiskoe käännettynä, mutta ajan säästämiseksi se ajettiin samalla tavalla kuin ensimmäinen. Napsauttelen lisävalot päälle lähdössä ja... ne näyttää aikalailla puskaan. Lähdetään liikkeelle ja todetaan keskimmäisten näyttävän noin puoleen väliin puita. Että niin hyvin tuli talvella ne säädettyä... Ajo sujuu meidän mielestä todella hyvin ja varmasti aika parani. Metsäosuuksilla valot valaisevat hyvin vaikkeivät nyt juuri tietä kohden näytäkkään. Melkoinen tehoero aikaisempiin valopattereihin nähden.
Mutta se aika, no paranihan se... 0.3 sekuntia. 3. nopein kellotus, mutta lopputuloksissa tuttu ja turvallinen 4. sija.

Mitään varsinaisia tekniikkamurheita ei vieläkään löytynyt. Se on käsittämätöntä mutta täysin positiivista. Vetarin kumi pysyi nyt vihdoin paikallaan joten sekin murhe ratkaistu. Myös äkkiseltään käsijarruvaijereiden uudelleen reititys onnistui, mutta täytyy käydä autoa läpi vähän enemmän tämän varmistamiseksi.

Nyt sitten katse kohti vuotta 2019. Tavoitehan olisi kiertää koko RSJM-sarja, mutta budjetti tähän on vielä hukassa. Se kun nimittäin vaatisi piikkipyöriä... Ja minulle uuden kypäränkin.

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Vielä kerran pojat

Siinähän se taas valmiina on. Oli pakko käydä tänään tallilla varmistamassa myös lisävalojen toimivuus ja eihän niissä mitään vikaa ollutkaan. Minähän nimittäin ilmoittauduin kisaamaan, joten lauantaina suunnataan Karjaalle testailemaan päivitettyjä kohtia, että onnistuiko ne vaiko ei... Ja koska kisa alkaa vasta iltapäivällä ja lähtönumerokin peräti 62 on olemassa mahdollisuus, että lisävaloja tarvitaan.

eMotorsport, mitäs sille rintamalle kuuluu?
Sen minäkin haluaisin tietää. Seuraava kisahan piti olla elokuussa ja sitä seuraavakin pari viikkoa sitten, mutta mitään ei ole kuulunut. Mitään informaatiota ei missään sarjasta tai sen jatkosta ole. Suoraan sanottuna melko ala-arvoista toimintaa... SM-arvoinen sarja ei missään tilanteessa saisi mennä tähän tilaan.
Mutta tulipahan varmaan pientä historiaa tehtyä silläkin saralla, lienen ainoa joka on saman kauden aikana saanut sekä virtuaalisen SM-sarjan ja oikean elämän rallin SM-sarjan pisteitä...

perjantai 7. syyskuuta 2018

Kokeilujen kautta

Nyt oli aika tehdä tarkasteluita Laitilan kisan jäljiltä. Tällä kertaa "tylsä" lopputulos, kaikki oli juuri kuten pitikin. Ainoastaan jo tiedossa olleet ongelmat vetarin kumin ja käsijarruvaijereiden kanssa. Vetarin kumi kun jo toivottavasti oli ratkaisu, oli aika siirtyä takapäähän.

Käsijarruvaijerit kulkevat vakiona erikoisesti taka-akselin ali, ollen täten matalin asia koko pohjassa. Täten altistuvat melkoiselle sorasuihkulle... Alkuperäiset muovikannattimet pettivät jo ensimmäisenä testipäivänä, jonka jälkeen korvasin tilalle metalliset letkukiristimet mutta samaan paikkaan. Noh nämäkin pettivät, jonka jälkeen porasin ne runkoon kiinni "putkenpidikkeellä". Se kyllä pysyy, mutta kuluu sekin. Laitilassahan laitettiin molempiin vain kasa nippusiteitä suoraan taka-akseliin kiinni jotteivät roikkuisi aivan maassa. Mutta eihän ne muoviset tule sorasuihkua kestämään...

Täten tuli vähän pohdittua ja mietittyä, että miksi niiden pitäisi mennä akselin ali... eikös ne voisi tulla sen yli. Monta hetkeä pohdin ja en keksinyt mitään syytä miksei, varsinkin kun muistin että tulevathan ne jarruputketkin sitä kautta. Eikun tuumasta toimeen ja uudelleen reitittämään vaijerit. Vaijerit sain nyt hyvin paljon ylemmäs ja vähän jopa suojaankin. Varuiksi yksi nippuside taka-akseliin jotta ei nyt kauheasti ajon aikana liikkuisi mihinkään suuntaan. Ainakin käsijarru toimii edelleen, ongelma ratkaistu? Se selviää ajan myötä...

Tämä on teema aikamonen asian suhteen tässä autossa. Kun on niitä "ensimmäisiä pioneereja" joutuu itse selvittämään ja kokeilemaan mahdolliset ongelmat. Täytyy silti olla tyytyväinen, yllättävän pieniä ongelmia on tähän mennessä vastaan tullut.
Autohan olisi sitten taas kisakunnossa, että pitäisiköhän sitä sitten kuitenkin vielä tänä vuonna kilpailla...

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Pura, kasaa, asenna

Innostuin jo maanantaina laittamaan auton pukeille ja purkamaan tuon kartturin puolen vetarin pois autosta. Eihän siellä enää juuri rasvaa ollut, mutta onneksi näyttää ihan terveelle laakerit. Kuppi täyteen rasvaa ja eikun takaisin kasaan. Oletin jopa pahempaa taistelua tuon renkaan asentamiseksi, mutta suht inhimillisesti sen takaisin paikallensa sai.

Luonnollisesti ennen kuin vetari ulos otettiin, valutettiin vaihdelaatikosta öljyt pois. Näissä ei niin yhtään mitään erikoista ja todella hyvä niin. Ei tarvitse vaihtaa merkkiä tai mitään muutakaan, kunhan nyt pari litraa uutta öljyä sisään vaan.

Tänään sitten siivoilin nivelen aiheuttamia sotkuja konehuoneessa ja naputtelin vetarin takaisin paikallensa. Tässä suurin taistelu on saada tolpan alapää ja pyörän napa kohtaamaan, vaatii melkoista taiteilua ja pullotunkilla avustusta, että saa pultit takaisin paikallensa. Mutta siellä lepää! Enää loppuauton läpikäynti niin voisi ruveta pohtimaan, että josko sitä vielä kerran tänä vuonna... Traileriinkin kun tuli haettua tänään leima niin eipä ole sitäkään murhetta.

maanantai 27. elokuuta 2018

Pienestä kiinni

Lauantaina käytiin ajelemassa taasen rallia, aamupäivä sujui suuremmitta ihmettelyittä joten eikun viiden erikoiskokeen reitille.
Ensimmäisellä erikoiskokeella ei yhtään mitään erikoista, kello tykkäsi kohtuullisesti, sijoitus 4. Toinen erikoiskoe olikin sitten ensimmäisen täydellinen vastakohta ja yleensä nämä pienemmät tiet eivät meikäläiselle maistu ollenkaan. Nyt kuitenkin saatiin kohtalainen rytmi ja täten jälleen neljänneksi nopein kellotus. Siirtymällä huomataan käsijarruvaijerin roikkuvan taas vapaana, näemmä letkukiristinkään ei kestä rallinajoa... pikaisesti yksi nippuside sinne.

Vielä ennen taukoa ajettiin kolmospätkä, joka oli koko kisan pisin, yli 17km pitkä. Ei päästä kuin pari kilometriä kun risteykseen jarrutus menee joka tavalla pieleen, nopea päätös, suoraksi siimojen alle. Siellä sitten kässärikäännös ja eikun takasinpäin reitille noin 10 sekunnin aikatappiolla. Loppupätkä tuleekin todella hyvin ja yllätykseksi toteamme olleemme kolmanneksi nopein, toki luokkapohjille hävittiin puoli minuttia. Tauolla täten kolmantena, minuutin kärkeä perässä, mutta takana useampi kilpakumppani aivan "iholla". Tauolla kiristellään pultteja, lisätään kasa nippusiteitä käsijarruvaijereihin ja todetaan että kilpaa pitäisi tauon jälkeenkin ajaa.

Nelospätkällä ei jälleen mitään ihmeellistä, neljänneksi nopein, mutta lähimpänä ollut kilpakumppani häviää reilun sekunnin. Viimeinen viides erikoiskoe oli sama kuin ensimmäinen, mutta vastakkaiseen ajosuuntaan. Pätkällä yksi pieni ajovirhe, mutta muuten hyvä suoritus ja tuumattiin maalissa että kyllähän se riitti varmaan. No ei riittänyt. Kilpakumppani tempaisee huiman yli 10 sekunnin eron meihin nähden ja nousee täten ohi 7,9 sekunnin turvin. Oltiin pätkäajassa nimittäin kolmas, mutta lopputuloksiin tiputtiin täten neljänneksi. Tuo neljässija on muuten melkoisen tuttu...

Auto toimii edelleen kuin kello, vetarin kumimurheet toki jatkuvat edelleen kun metallinippusidettä parempaa ratkaisua tähän kisaan keksitty. Tosin eilen purkaessani kalustoa talliin tulin katsoneeksi laatikkoon jossa on purettuna ilmastoinnin osat.... siellähän se alkuperäinen vetarin rengas on, joten toivottavasti saadaan se takaisin paikalleen ja murheet loppumaan siltä osin. Tuo kolmospätkä ajettiin muuten täysin samassa muodossa 2014 ja tulin vertailleeksi pätkäaikoja. Ajoin nyt Peugeotilla 10 sekuntia kovempaa mitä aikanaan Daihatsulla ja Daihatsulla ajettiin ilman sakkorinkejä... Se oli melko yllättävä tieto.

Kilpailun jälkeen fiilis oli, että kausi lopetetaan tähän niin vältetään yleiseen luokkaan nouseminen ensi vuodeksi. Nyt jätän vielä yhdelle kisalle takaporttia auki, täytyy toki käydä autoa läpi vähän enemmän ennen päätöstä sen suhteen.

torstai 23. elokuuta 2018

Valmistautumista

Kisa lähestyy kovaa vauhtia, joten oli aika pakkailla ja laittaa autokin valmiiksi. Auto oli kovin likainen, joten autopesulan kautta aloitus. Kyllä, minun ralliautoni on niin vedenpitävä, että uskalsin käydä ihan normaalissa autopesulassa. Eikä ainakaan vielä mitään vikaakaan siitä tullut...

Siitä sitten pyörän kulmien tarkistukseen, tätä ei tälle autolle vielä ollutkaan tehty. Positiivinen yllätys, ainoastaan toisen etunurkan camberia säädettiin vastamaan toista nurkkaa, kaikki muut jätettiin nykyasentoon. Nyt on pohja mistä lähteä tekemään muutoksia / tarkistelemaan mahdollisia suunnittelemattomia muutoksia.

Sitten vielä vähän teippailua, huomenna miehistön tankkaus ja valmistautuminen niin lauantaina päästään ajamaan!

perjantai 10. elokuuta 2018

Kyntämisen saldo

Oli pikatarkastuksen aika ja kyllähän nyt oli enempi kulumisen jälkiä mitä ennen. Toki olihan se oletettavaakin kun ensimmäistä kertaa niin "huonokuntoista" tietä ajettiin.

Äkkiseltään löydettyä:
- Apurungossa lommoja
- Pakoputkessa lommoja
- Käsijarruvaijeri ilmeisesti vääntynyt tai vain pois paikaltaan
- Yksi panssarin kiinnike irti
- Tankin lämpösuoja kasassa
- Itse panssari aika kulunut...

Taitaa tulla kuituhommien opiskelu eteen tai vaihtoehtoisesti toisenlaisen panssarin hommaaminen... Nooh mennään niin kauan kun yhtenä palana pysyy. Vetarin kumin klemmari oli taas kerran pois paikaltaan, tähän täytyy jotain kyllä keksiä... Toki yksikään näistä vioista ei ole niin iso etteikö seuraavaan RSJM-kisaan mukaan lähdettäisi, joten ilmoittautuminen pistettiin sisään.

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Mustia ja pyöreitä

Tulipahan sitten maanantaina käytyä koittamassa uusia renkaita. Testitie oli hyvin pientä metsäautotietä joka aluksi oli todella liukas ja hetken päästä ajeltiin urissa. Täten ei ehkä optimaalisin erojen hakemiseen renkaiden välillä. Tai sitten minä en vain huomaa mitään eroa. Mustia ja pyöreitä, taitaa olla näemmä melko sama mitä on alla... Noooh katsotaan vielä mitä kello on mieltä...

Toinen testauskohde onnistui paremmin. Tarkoitus oli nimittäin testata, että kuinka tyhjällä tankilla tämän kanssa voisi vielä rallia ajaa, että saataisiin sieltä turhat kilot pois. Ensiksi näytti sille, että ei saada bensaa kulumaan millään, mutta kyllähän se lopulta se bensavalokin syttyi. Ajettiin vielä senkin jälkeen, kunnes neulakin rupesi olemaan jo nollissa. Auto ei tehnyt pienintäkään oiretta bensan loppumisen suhteen, joten todella tyhjäksi sen näköjään uskaltaa ajaa.

Viikonlopun aikana pikatarkastus autoon vielä, mutta tällä hetkellä lienee melko varmaa, että myös seuraavaan RSJM-sarjan osakilpailuun lähdettäisiin viivalle.

perjantai 3. elokuuta 2018

Ai tältäkö rallirenkaan kuuluisi näyttää...

Eipä näillä hellekeleillä ole tallilla tullut edes käytyä, eikä vähiten siitä syystä, että autolle ei käytännössä ole mitään mitä tarvitsisi tehdä. Toki tässä kuussa olisi ajatuksissa taas kilpaillakkin, joten kaipa siihen voisi ruveta valmistautumaan...

Pohtinut hieman miten autoa saisi kuitenkin vähän kilpailukykyisemmäksi. Moottorinohjauksen muokkaaminen on mahdollisesti tulossa, mutta ennen sitä päädyin miettimään auton rengastusta. Käytössähän on tähän asti ollut Kalle Rovanperän muinoin Citikalla nopeaksi opettamia renkaita, mutta ne ovat ehkä aavistuksen liian isoja tälle autolle. Vaikka panssarilaivanhan kokoinen tämä laitos onkin, niin mitäs jos vähän pienempää...

Tänään sitten Matkahuolto tiputti sarjan täysin uusia renkaita, ei muuten oo ennen moisia meikäläisen tallissa näkynyt. Samalla se oli myös ensimmäinen kerta kun rengas maksoi yli 100€/kpl minulle. Renkaat ovat kapeammat, matalemmat ja kevyemmät. Tuoko se lisää vauhtia? Sitä täytyy testata...

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Muisteluita part 2 - Eräs toukokuinen viikonloppu

Kun nykyhetkessä ei juuri mitään kilpailurintamalla tapahdu, niin muistellaampas taas vanhoja aikoja vähäsen.
Palataan ajassa taaksepäin reilut kymmenen vuotta, toukokuiseen viikonloppuun jolloin olimme toista kertaa Samaran kanssa viivalla. Matkaan lähdettiin ihan kohtalaisen luottavaisin mielin, oltiin Salossa ja täten oli vähän tutumpaa seutua sekä kuskille että minulle. Ensimmäinen pätkä meneekin huomattavasti paremmin mitä talvella Häijäässä, ei olla edes hitain luokassamme! Tämähän aiheuttaa lievää riemua, vaan senhän tietää mitä siitä seuraa...
Toinen erikoiskoe meni aika lähellä kuskin mökkiä (aina huono juttu) ja pituuttakin oli tuplaten enemmän mitä ensimmäisellä erikoiskokeella. Pätkä sujuu hyvin, kunnes pari-kolme kilometriä ennen maalia, oikealle kääntyvään risteykseen jarrutettaessa tapahtuu jotain kummaa. Tänä päivänäkään ei oikein käsitystä ole, että mitähän siinä jarrutuksessa tapahtui, mutta hetken päästä löydämme itsemme ojasta, tien vasemmalta puolelta ennen sitä risteys oikeaa.
Totean jo lakonisesti, että eikun pelit sammuksiin ja varottamaan, mutta kuski pistää töötin pohjaan josko sieltä löytyisikin jostain yleisöä. No kyllähän sitä rupeaakin sitten jostain paikalle tulemaan ja nostotyöt käyntiin. Kuin Artsi ja Örtsi konsanaan jäämme kuskin kanssa kabiiniin odottamaan, että kyllähän se yleisö meidät ylös saa. Reilun neljän minuutin työntelyn jälkeen mietin ja kysäisen kuskilta, että pitäisiköhän minunkin mennä nostamaan ja toteamme, että voisihan se olla hyvä idea. Reilut viisi minuuttia tästä ja kuskikin nousee autosta ylös, joskohan sitten jo saataisiin auto takaisin tielle. Ja kas! Vain vajaa kaksi minuuttia tästä ja auto on tiellä.
Autoonhan ei tullut lommoutunutta lokaria enempää vaurioita, joten eikun ajelemaan hiljaksiin pätkältä pois. Tulemme maaliin ja toteamme, että ek-maksimihan sieltä tuli joten jätämme keskeytysilmoituksen. Sehän on muuten täysin harhaluulo, että EK-maksimiajan jälkeen ei kilpailua saisi jatkaa. Nimittäin ek-maksiminkin yli saa vielä 10 minuuttia myöhästyä... Täten mekin olisimme voineet tuolloin jatkaa kisaa, kun tuli vain minuutti yli ek-maksimin.

Vaan viikonloppuhan ei motorsportin osalta tähän jäänyt!
Sunnuntaina ajettiin Vantaan Vauhtipuistossa sprinttiä, ilmoitin vanhemmilleni meneväni sinne ja täten menin tätini luokse yöpymään Tuusulaan. Se mitä jätin kertomatta oli se, että olin vuokrannut itselleni kilpa-auton ja olinkin siis ajamassa itse tätä kilpailua.
Kilpa-auton, Suzuki Swift GTI, näin ensimmäistä kertaa kisa-aamuna ja ensi metrit ikinä kilpa-autolla ajoin kun ajoin sen katsastuspaikalle, á 300m/suunta. Näillä pohjilla lähdettiin sitten ajamaan kilpaa!
Ehkä kilvanajo on vähän ruusuinen ilmaisu siitä ajamisesta (auton vuokraaja huomautti minun polttavan kytkimen kun luistatin lähdössä niin paljon...), mutta ehjällä autolla ja kaksi kierrostakin tuli ajettua! Luonnollisesti koko kilpailun hitain suoritus. Kilpailun nuorten luokan voitti muuten joku Esapekka Lappi...
Kisapäivästä kuitenkin mieleen jäi erityisesti kuvassa takana näkyvä Kupla. Lajia seuraavat tietävät, että se on Arvo Reposen Kupla ja hänen kanssa tuli ennen ensimmäistä lähtöä juteltua ihan sattumalta. Totesi vain, että kun on tuo 70 vuotta tulossa täyteen, niin taitaa olla lopettaminen edessä kun tarvitsisi lisenssiä varten saada vakuutus jostain. Siinä 18v poika oli aika hiljaa... Toki samassa mainitsi, että oli juuri vähän aikaa aikasemmin päivittänyt Kuplaan Subarun boxerin, jotta saatiin vähän enemmän tehoa autoon... Noh Arvohan voitti seniorit tuolloin, eikä ole muuten malttanut lopettaa. On nimittäin tänäkin vuonna ajanut kilpaa.

Olinhan minä suunitellut miten vanhemmilleni tästä kerron. Viikon päästä tästä kun oli nimittäin minun lakkiaiset ja ajettelin, että siinähän se on helppo kaikille kerralla kertoa. Toki ideahan meni pieleen, kun tätini, jolle asian todellisen laidan paljastin, meni lähettämään kisapaikalta multimediaviestin... Ei siinä, eiväthän vanhempani tätä touhua ole ikinä vastustaneet, että olisi tarvinnut salassa ajella, mutta olisin halunnut tehdä yllätyksen.

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Korjauksia ja vähän lisävikoja

eMotorsporttia ajeltiin taas sunnuntaina ja maanantaina. Aika-ajosta tuli lähtöruuduksi peräti 20, joten toiveet SM-pisteistä olivat olemassa. Ensimmäisessä lähdössä loppui ensimmäisessä mutkassa tila, joten jouduttiin vähän nurmikon kautta menemään, sen jälkeen parit ohitukset, mutta suurin osa porukasta oli jo karannut joten suurimmaksi osin vain ajelua. Maalissa sijoitus 19. Toinen lähtö sujui hyvin, ohituksia parit ja kisakumppaneiden ulosajojen myötä sijoitukseksi peräti 14, ja täten koko kisan tulos 17. SM-pistetili tässä lajissa vihdoin avattu!

Tänään puolestaan käytiin tallilla tekemässä korjauksiin löydettyihin vikoihin. Luonnollisesti aloitettiin takajarrusta, varaosa-autosta pultti ja valmista. Ainoa selitys pultin irtoamiselle on se, että olisi jäänyt löysälle. En oikein usko, että sillä kivellä olisi osallisuutta.
Käsijarruvaijeri ripustettiin takaisin koriin kiinni ja siinä samalla tuli samaisesta takanurkasta huomattua reikä. Takakontti auki ja tosiaan, siellä oli suora reikä aukinaisena. Tosin vierestä löytyi myös se kumitulppa joka siinä oli ollut. Totesin, että tulppa ei enää tehtäväänsä hoida, joten pultti - 2xprikka - mutteri yhdistelmä tilalle.

Sitten siirtyminen ohjaamon puolelle. Minun puolen ovenkahva petti loppuvaiheessa kisaa ja koska poraruuvi ei tunnu nyt millään siinä pysyvän, päätin tällä kertaa laittaa sen popniitillä kiinni. Katsotaan kauanko se kestää... Sitten muuttamaan penkinraudan pultteja, huomautettiin katsastuksessa ihan aiheellisesti että on aika terävät pultin päät jotka ottavat kiinni lannevyöhön. Kisan ajaksi laitettiin teipit pehmentämään, mutta nyt käänsin pultit toisin päin niin eivät osu enää. Mutta sitten tuo bensapumpun tarkistusluukku. Kisan tauollahan sinne tehtiin tuo kuvan patentti ja nyt mietin mitähän siihen keksisi. Vai antaisiko tuon olla? Kuitenkin tarvitsisi olla suhteellisen helposti avattavissa jotta pääsee pumppuun tarpeen vaatiessa käsiksi.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Tieto lisää tuskaa

Eilen kävin sitten käymässä autoa läpi vähän tarkemmin kilpailun jäljiltä, josko siitä kuitenkin löytyisi jotain vikoja...

Auto pukeille, panssari irti ja pyörät irti. Ja kyllähän niitä pikkuvikoja löytyy. Pieneksi murheenkryyniksi osoittautunut hanttarin puolen vetonivelen klemmari on jälleen lähtenyt pois paikaltaan, se on helppoa toki korjata. Lisää rasvaa niveleen, uusi klemmari ja sitten toivotaan että kestäisi.

Keulassa ei muuta ihmeellistä näy, panssari on toki jonkin verran kulunut, mutta se oli jossain määrin oletettavissa. Kyseessä on kuitenkin siviiliikäyttöön tarkoitettu komposiittipanssari jota ei varsinaisesti kivisuihkuun ole suunniteltu. Jossain kohtaa täytyy siihen miettiä ehkä aavistuksen kestävämpää ratkaisua, mutta hyvin se tuntui tehtävänsä hoitavan.

Vaan oikeasta takanurkasta paljastui yllätys. Ensimmäiseksi katse kiinnittyi massiivisen kokoiseen kiveen, joka oli löytänyt tiensä jarrukilven ja jarrulevyn väliseen aukkoon. Suurempi pelästys tuli kun tajusin, että tuostahan satulasta puuttuu kokonaan toinen pultti! Tiedä sitten mistä asti nämä siellä olivat tässä tilassa, ei tullut huollossa edes renkaita käytettyä irti. Suuri vahinko oli kohtalaisen lähellä siis...

Takaata toiselta puolen on näemmä jälleen pettänyt tehty patentti käsijarruvaijerin kannattamiseen. Pakoputkestakin nappasin kiinni, kun se tuntui aika paljon tärisevän. Tosin nyt tuli aika metallinen kolina kun sitä heilutin, ennen luulin sen olevan vain kannatinkumeista johtuvaa. Todellinen syy oli ehkä kuitenkin se, että viimeinen liitos oli sormikireydessä... Selittää myös miksi omasta mielestä auton äänetkin olivat hieman nousseet.

Kuitenkin pikkuvikojahan ja halpoja sellaisia nämä kaikki. Myöskin oletettua, että jotain ylläreitä tapahtuu.

torstai 14. kesäkuuta 2018

Ei mitään murheita

Lauantaina tehtiin lyhyt päiväreissu Kouvolaan (04.30 - 00.30). Matkaan lähdettiin ihan yksikseen kun ei huoltomiehiä mistään keksitty, joten soluttauduimme yhteishuoltoon. Aamupäivällä ei mitään ihmeellistä, joten eikun pätkille. Niitä oli seitsemän kappaletta, neljä ajettiin ennen huoltoa ja kolme sen jälkeen.

Ensimmäiset kaksi olivat lyhyitä viiden kilometrin rykäisyjä, jotka menivät ihan kohtalaisesti noin 10 sijan paikkeilla kun lähtijöitä oli se 17 kappaletta. Kolmonen maistui jo niin hyvin, että kertaalleen roikuttiin, mutta nelospätkä ei sitten onnistunut missään kohtaa. Täten tauolla oltiin jo yli minuutti kärkeä perässä sijalla 10. Tauolla autoon tehtiin massiiviset huoltotoimenpiteet: teipattiin kiinni irronnut bensapumpun tarkistusluukku.

Tauon jälkeen oli ohjelmassa enemmän ek-kilometrejä mitä alkupäivästä, kun kaikki pätkät olivat vähintään 10 kilometriä. Viitospätkä oli varmaan päivän parasta antia ja kutonenkin meni hyvin kunnes täysin tiedossa olleessa huomio paikassa perä vähän karkas kuvan mukaisesti... Täten jouduttiin pakkia hakemaan ja muutamia sekunteja menetettiin.
Tosin muiden keskeytysten johdosta oltiin viitossijalla, tasa-ajalla 4.sijan kanssa, mutta kuudentena oleva vain 2,5 sekunnin päässä ennen sitten viimeistä 15 kilometrin pätkää. Viimeisellä ei murheita, ainoastaan matala ilta-aurinko meinasi häiritä. Täten peräti 3:ksi nopein kellotus ja nousu nelossijalle. Eroa kärkeen tuli reilu kaksi minuuttia.

Todella hyvä fiilis sinänsä, vauhdista kun ei mitään käryä ollut niin tämä luo vähän uskoa ettei ihan hukassa olla. Vielä positiivisempi yllätys on se, että autosta ei löydetty pienintäkään vikaa. Se on toisaalta vähän pelottavaakin, mutta katsotaan nyt läpi vielä... Huvittavaa on myös sellainen asia kuin bensan kulutus. Testien jäljiltä autossa oli vajaa 1/4 tankki, joten päätin tankata ennen kisaa 20 litraa tankkiin, kyllä sillä nyt nuo neljä ensimmäistä pätkää ja siirtymät selviää... Sillä selvisi 6 pätkää + siirtymät ja todennäköisesti olisi selvinnyt viimeisenkin, mutta haettiin varuiksi 10€:llä lisää viimeisestä tankkauksesta. Nooh, ehkä sekin muuttuu jos tuohon vähän boksia ruvettaisiin rukkaamaan...

Mutta sitä ennen jatketaan eMotorsport kautta jotta saadaan sekin kesätauolle.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Viimeiset silaukset

Viimeiset viimeistelyt on nyt tehty. Varapyörän muistin laitattaa jopa vanteellekkin ja täten oli valmis laitettavaksi autoon. Tunkki ja pyöränpulttienavain meni kätevästi vanteeseen sisäpuolelle kiinni, niin ei tarvinnut niille keksiä erillistä paikkaa. Ja piukassa on.

Sitten se viimeinen asia autoon laitettavaksi oli kuvan kasa "ensiapuvaraosia". Mitä enemmän tätä mietin, sitä vähemmän siihen tuli tavaraa. Ei tuohon autoon kovin isoja korjauksia tien päällä tehdä, ilman että olisi työkalupakillista osia ja työkaluja. Täten vain pienet hätävaratarpeet mukaan autoon. Näiden pakkaaminen autoon sen sijaan aiheutti vähän päänvaivaa kun en keksinyt tarpeeksi pientä kassia näille. Loppujen lopuksi apu löytyi kosmetiikka osastolta "toilettilaukun" muodossa. Taas yksi osasto lisää autokäyttöön...

Kilvetkin muistin hakea, uudet ajohanskatkin on noudettu. Täytyy sanoa, että edellinen pari kun meni 9 vuotta niin onhan näissäkin aikapaljon kehitystä näemmä siinä ajassa tapahtunut. Se, että tuoko se yhtään lisää vauhtia on eri asia...

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Motorsport viikko takana

Tähän viikkoon oli ahdettu motorsporttia melkoisesti.
Alkuun vähän eMotorsporttia, aika-ajosta saatiin lähtöruutu 25 kisaan. 1. lähtö, hyvä lähtö, sitten pari pikku kosketusta ja loppu kisa ajeltiin vaan... Sija 23.
2. lähdössä jälleen vähän enempi ohjelmaa, alussa todella hyvä nousu parhaimmillaan sijalle 13, mutta sieltä sitten oman töpin myötä ja parin ohituksen jälkeen lopputulos 19. Kilpailun lopputulos sija 23 joten 0 SM-pistettä yhä edelleen tilillä... Muutaman viikon päästä jatketaan.

Torstaina sitten puolestaan oikean elämän kilpurin kanssa lisäkilometrejä haalimassa, niitä ei tosin tuollaisessa arki-ilta testissä vajaata paria kymmentä enempää ehtinyt. Täysin ongelmitta meni testit, mitä nyt vähän innostuin ja kolasin yhden oikaisuesteen mukaan...
Peugeot 1 - Oikaisueste 0.

Perjantai ilta vietettiin metsän siimeksessä siimoittaen lauantaina ajettavaa pätkää, jossa toimin ensin EK-päällikkönä ja sitten toisella ajokerralla EK 2-päällikkönä. Pitkä, pölyinen ja lämmin päivä, mutta hyvinhän tuokin sujui.

Tänään sitten tallille katselemaan vielä varmistuksena, että eihän siihen autoon mitään vikaa ollut tullut. Eihän siihen ollut, kaikki tuntui olevan kuten pitkin joten siinä samassa rupesin jo kisarenkaita alle vaihtamaan. Siinä meinasikin sitten iso vahinko käydä, kun kuvan auton alla ollut pukki täysin yllättäen petti. Onneksi joka nurkassa oli pyörä paikallaan siinä kohtaa, joten selvittiin vahingoitta. Pukkia tarkemmin katsoessani tajusin, että itseänikin voin tästä syyttää. Pukit on aikanaan Skodaa varten ostettu ja yksinkertaisesti Pösö on jo niin paljon painavampi auto, ettei välttämättä pitäisikään kestää auton alla varsinkin kun ovat olleet käytössä koko tämän 8 vuotta. Joten jykevämpien ostoon...

Mutta tuli sitä kilpailemaankin ilmoittaudutta. Eli 9.6 Kouvolassa tulisi olemaan tämän auton ensimmäinen ralli ja on sitä itselläkin taas 1,5 vuoden tauko jo edellisestä rallista...

perjantai 18. toukokuuta 2018

Heikoin lenkki

Oli syytä käydä auto läpi nyt testien jäljiltä ja samassa korjata ne muutamat jo tiedossa olleet ongelmat.

Taaempien kuraläppien jäänteet poistin, kun eivät kerran kestä siellä niin turha pitää. Seuraavaksi työn alle tuo heikoksi paljastunut käsijarruvaijerin kannatin. Toiselta puoleltahan se jo meni testeissä poikki, joten oli syytä tuo vielä ehjäksi jäänyt muuttaa myös. Korvasin muoviset ratkaisut letkuklemmarilla, aika näyttää tarvitseeko keksiä jokin vielä jykevämpi ratkaisu.

Konehuoneessa oli tasan yksi operaatio, mutta sitäkin sotkuisempi. Nimittäin hanttarin vetarin sisänivelen kumi oli jäänyt löysälle ja lopputulos on sotku. Sitä koitin mahdollisimman paljon siivoilla, sitten lisätä niveleen uutta rasvaa ja lopuksi uusin vielä metallinippusiteen. Josko pysyisi nyt sitten piukassa niin ei tarvitsisi taas siivota...

Pultteja ja muttereitakin kävin läpi, josko siellä olisi löystymistä havaittavissa. Mutta ihme kyllä, ei ollut. Ei sitten niin missään. Se on jonkin asteinen yllätys, mutta ehdottoman positiivinen sellainen. Täten sitä voisi taas lähteä jonnekkin vähän ajelemaan...

Mutta ennen sitä taas hetkeksi eMotorsporttia, Nürburgringillä. Sunnuntaina aika-ajo ja maanantaina kisaa...

perjantai 11. toukokuuta 2018

Njyt on hjyvä fiilis

eMotorsport kisa meni miten meni. Aika-ajossa hitain aika ja lähtöruuturangaistuskin omasta töpistä. Täten viimeisestä ruudusta liikkeelle, tasaista nousua ja hetkittäin hienoa kilvanajoakin. Lopputulos 16. sija.
Tokaan lähtöön innolla, mutta samalla tiedostaen että lähtöpaikka keskellä letkaa on haastava. Ennen ensimmäistä mutkaa pieni ylioptimismi iskee ja sitten pyöritään. Kun vielä 3. mutkassa pyöritään uusiksi on kisa siinä. Ekan mutkan tapahtumista napsahataa aikasakko, täysin ansaittu sellainen ja täten lopputulos tässä lähdössä 24.
Koko kilpailuviikonlopun tulos 21., tasapistein 18-19-20 mutta huonoimman aika-ajo suorituksen johdosta näistä viimeinen. Täten SM-pistetili näyttää yhä nollaa kun 20 vain niitä pisteitä saa... Koitetaan taas ensi viikolla uudestaan.

On tässä taustalla tätä oikean elämän kilpatoimintaakin pohdiskeltu ja tästä syystä eilen otettiin nokka kohti Mäntyharjua testejä varten. Tarjolla oli melkoinen museotie, ei tämmösiä täällä kotinurkalla ole...
Uskomatonta kyllä testipäivä sujui liki täysin murheitta. Kilometrejä saatiin liki 60 kasaan ja suurin aikaan saatu vaurio oli rikkoutunut käsijarruvaijerin kannatin. Toki itsetehdyt takakuraläpät irtosivat molemmat, se lähinnä kertoo niiden tarpeellisuuden. Ajohanskastakin tuli reikä löydettyä joten ne täytyy ennen varsinaisia kilpailuja uusia.
Nyt täytyy vain ottaa auto pukeille ja käydä läpi mikä kaikki on mahdollisesti löystynyt ja suunnattava kohti seuraavia testejä...

perjantai 4. toukokuuta 2018

Teippaaminen...

Eipä päässyt vielä autoa koittamaan, on kevät sen verran myöhässä. Mutta onhan tuossa vielä vähän viimeisteltäviä asioita...

Kuten nimitarrat kartturille. Tuo teippaaminen on kyllä aina yhtä mystinen homma.
Välillä onnistuu, välillä ei. Jos ei kuplia jää niin kyllä se vähintään vinoon menee.

Tuli sitä tehtyä "kisalookkiakin" kun käytin sitä samaa aitoa hiilikuitujäljitelmäteippiä mitä keskikonsolissakin, suojaamaan kaaria oviaukossa. Lienee aika paljon mukavampi homma tuleviasuudeessa uusia tarra kuin maalata kaarta uusiksi. Kun niihin putkiin väkisin kengillä osuu kun autoon sisälle menee.

eMotorsport kausi muuten jatkuu ja karsinnasta selvittiin sijalla 26 mukaan kisaan johon 27 mahtui mukaan. Sunnuntaina aika-ajoa ja maanantaina sitten itse kisa.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Testata tarttis...

Parin viikon tauon jälkeen tuli autoa käytyä katsomassa, sorapyörät vaihdettiin alle ja siirsin vielä omaa penkkiäni kun taisin sen hieman liian lähelle laittaa...
Vaan nyt tarvitsisi testaamaan päästä, kalenterissa tilaa 29.4 ja 1.5, pääsisiköhän jompana kumpana päivänä jonnekkin soralle ajamaan? Saa vinkata!

Mutta on tässä parin viikon aikana ollut kilvanajoa, nimittäin eMotorsport kausi jatkui ja tällä kertaa päästiin karsinnasta viimeisenä jopa jatkoon! Aika-ajossakin tulos oli hitain joten viimeisestä ruudusta (26) starttailtiin kisaan. Ensimmäisessä kisassa tuli omasta ajovirheestä alkaneesta ketjureaktiosta spinni aikaiseksi jonka jälkeen loppukisa ajeltiinkin terveisiä. Tuloksena 23 sija lähdöstä joka samalla myös toisen lähdön lähtöruutu.
Toisessa lähdössä nousin parhaimmillaan jo sijalle 14 (kanssakilpailijoiden töppäilyiden ansiosta), kunnes kuudennella kierroksella jäin tiukassa taistelussa kilpakumppaneiden väliin ja kun osumaa tuli taakse ja eteen oli spinni jälleen tosiasia. Tätä kautta tippuminen sijalle 21 joka myöskin lopullinen tulos. Koko viikonlopun tuloksena sija 22, tyytyväinen voinee olla kun ei missään kisalähdöistä ollut viimeinen... SM-pisteitä ei tosin jaettu kuin 20 parhaalle joten pistetili jäi vielä nolliin. Noh 7.5 pyritään jatkamaan Imolan radalla...

torstai 5. huhtikuuta 2018

Se on siinä

Tänään se päivä sitten koitti kun autoa insinöörille näytettäväksi vietiin.
Siltä reissulta ei kyllä mitään yllättävää tullut, kaikki oli niinkuin pitikin joten leima paperissa ongelmitta.

Tämä on nyt tavallaan projektin huipentuma, 2.5 vuotta rakennettu ja nyt todettu kelpoiseksi rallikäyttöön. Se on myös samalla helpotus, tietää ettei ole turhaa työtä tehnyt.

Nyt olisi sitten katse suunnattava kilpailemiseen, ainakin joiltain osin. Sitä ennen tosin olisi syytä "testata" ja reilusti. Kuitenkin tällä autolla on nyt vasta n. 10 kilometriä kilpavauhtia ajettu.

Mutta testaamaan ei kyllä vielä pariin viikkoon liene asiaa, sen verta myöhäinen kevät näyttää olevan...

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Ihan nopsasti vain...

Sain huoltomiehen tallille kaveriksi kun ihan vaan nopasasti käydään korjaamassa hieman varastohyllyjä ja siinä samalla tarkistetaan muutamat pikkujutut kilpurista katsastusta varten.

No hyllyt saatiin kohtuu nopeasti korjailtua, joten eikun auto käyntiin ja tarkistamaan, että toimiihan kaikki valot.
Vikalistaahan siitä tuli, toinen etuvilkku pimentynyt (rele kyllä vetää nopeutettuna) ja toisella puolen ei pitkien polttimo herännyt. Koitetaampas tuo pissapoikakin vielä... missäs välissä tämä on pimentynyt???
Ihmetellään siinä kun ei lammikkoakaan tunnu tulevan ja vesi tulee kyllä suuttimille, mutta valuu siitä pois. Hetken päästä lammikko ilmestyy hanttarin oven alle...

Ei kai siinä sitten, pyörä irti jotta näkisi jotain vähän. Eihän se juuri näkyvyyttä tuo, joten roiskeläppä ja sisälokari irti. Ja sieltähän sitten paljastuu kuvan tilanne.
Kohtalainen shokki ja pelästys samanaikaisesti. Tuo keltainen liki poikki ollut johto kun on päävirtakytkimen johto ja jos se menisi poikki, loppuisi autosta virrat kertalaakista. Punaiset jo poikkimennet olivat lisävalojen johdot. Ihan kovin kauaa ei tarvinnut selvittää, että mitähän on tapahtunut. Vein johdot läpi korissa olleesta reiästä ajatellen etteivät ne siinä liikkuisi. Väärin ajateltu.
Jokainen konepellin nosto ja lasku on hinkannut johtoja ja kun reiän reuna ei aivan tylsäkään ollut...

Täten kaikki konepellille menneet johdot oli purettava, kuten myös pissapojan letku joka myöskin oli samaan reikään itsensä rikkonut. Nyt voi vain ihmetellä, miten ei ole syntynyt oikosulkua, näissä johdoissa on kuitenkin virtaakin kulkenut! Vaikka lisätyötä tulikin nyt jonkin verran, niin tuurilla taidettiin selvitä...

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Kaikki ok?

Pitkän perjantain kunniaksi kävin laittelemassa pikku juttuja valmiiksi. Sammuttimet kävin tarkistuttamassa, joten eikun paikalleen takaisin. Tämän jälkeen kartturin puolen kaaripehmusteet, ei mitään erikoista siinäkään. Kattoon OK-kilpi ja mitäs muuta... No etuvaloa vähän koitin puhdistaa kun on eri paria toisen kanssa, näyttää nyt edes vähän paremmalle.

Nyt en äkkiseltään keksi mitähän muuta pitäisi vielä tehdä katsastusta varten. Siksi toisekseen en ole koskaan ennen punakilpikatsastuksessa käynytkään, niin eipä tiedä mitä erikoista siihen liittyy...

No koitetaan ensi viikoksi saada varattua aika niin tuleepahan sitten vastaan.

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Konttori

eMotorsport kausi alkoi karsinnalla. Seurailin tulosliuskaa ja päätin jättää toisen kerran ajamatta, kyllähän tuo riittää jatkoon. Minun nukkuessani toki kävi kilpakumppani parantamassa aikaansa tarpeeksi, 8 minuuttia ennen kuin palvelin sulkeutui. Täten ensimmäisen osakilpailun tulos sija 31 ja ne 30 parasta pääsivät varsinaiseen kilpailuun...

No katse oikean elämän kilpuriin sitten. Viime viikonloppuna asenneltiin kartturin kanssa penkki, vyöt ja jalkakaukalo paikalleen. Minä jatkoin siitä tänään asentamalla kartturin valonkin paikalleen. Pitkään tutkin sähkökaavioita ja koitin sieltä käsin päätellä, että mistäs johdosta sitä kaappaisi tähän virtaa. En päässyt oikein ymmärrykseen joten päädyin vain testaamaan mihin nyt saattuu tulemaan virtaa kun virrat ovat päällä avaimesta. Yhteen johtoon tuntui tulevan virtaa joten eikun siitä kaappaus sitten. Kaikki kiinni ja valohan syttyy heti, oli katkasija jäänyt päälle asentoon. Jaa, tämä tuli nyt vain päävirtakatkaisijan taakse, noh väliäkös tuolla.

Kunnianhimoinen tavoite olisi pääsiäisen aikana saada auto valmiiksi kilpakatsastusta varten. Ei pitäisi olla mitenkään mahdotonta, hyvin pieniä viimeistelyjä (sos-kilpi, turvakaaren pehmuusteet jne.) kun vain puuttuu. Toki sammuttimet pitää käydä tarkistuttamassa, ne kun ovat jo ehtineet vanhentua.

torstai 15. maaliskuuta 2018

eMotorsports

Minähän olen pienestä pitänyt tykännyt pelaamisesta tietokoneella. Ensimmäisestä tietokoneesta alkaen on myös aina ratti-poljin yhdistelmä löytynyt vakiovarusteena. Täten pari vuotta sitten kun eMotorsport SM-sarja julkaistiin, olin kiinnostunut, mutta heidän silloin käyttämänsä peli oli minulle täysin tuntematon eikä täten sen enempää kiinnostusta herättänyt.

Viime vuoden lopussa tuli tiedoite pelin vaihtumisesta Assetto Corsaan ja sittenhän se kiinnostus heräsi. Kyseinen peli kun löytyi itseltäni jo valmiiksi ja silloin tällöin sitäkin tullut pelattua.
Sen jälkeen onkin vähän enemmän pelattu ja perehdytty tämän käsittämättömän tarkan ja hienon pelin saloihin. Tutkinto tätä varten tuli suoritettua ja täten tänä vuonna yritetään koko SM-sarja ajaa läpi. Se, että pääseekö edes esikarsinnoista läpi kisoihin onkin eri juttu...

perjantai 9. maaliskuuta 2018

Kohti kevättä

Eipä ollut kuukauteen tullut käytyä edes tallissa. Eihän siellä juuri mitään tekemistäkään tällä hetkellä ole, mutta kai pitäisi siellä välillä silti käydä. Esimerkiksi ulko-ovihan oli jäätynyt kiinni maahan.

Kilpuriakin olisi syytä käyttää käynnissä, joten eikun lohkolämmitintä ja akkulaturia kiinni. Sinänsä mikään pakko ei varmaankaan olisi ollut kumpaakaan kytkeä, mutta tulipahan testattua että toimiiko lohkolämmitin. Hyvinhän se toimii ja vaivatta auto käyntiin lähti.

Tuli sinne nyt kartturille munavöiden silmukatkin laitettua valmiiksi, muut silmukat katsotaan sitten penkin kanssa. Ehkä sekin saadaan lähitulevaisuudessa paikalleen...

Mutta niin edellinen "mysteeripäivitys". Logon kirjainten takaa paljastuu Assetto Corsa. Mitä se puolestaan tarkoittaa? Palataan ensi viikolla...

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Hyppy tuntemattomaan

Jotkut tunnistavat oheisen logon, suurin osa ehkei. Siinä on kuitenkin pieni paljastus mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Ja ei, tämä ei tarkoita ralliautoilun unohtamista missään mielessä, tämä on vain lisuke siihen.

Tänään olen vasta lunastanut kilpailijalisenssinkin tälle vuodelle ja tulin samassa todenneeksi etten koskaan ole sitä näin myöhään tehnyt. Aina viimeistään tammikuussa ostanut ja viimeistään helmikuussa kilpaillutkin.

Tänä vuonna se ensimmäinen kilpailu onkin sitten vasta maaliskuun puolella...

perjantai 16. helmikuuta 2018

Muisteluita part 1

Tasan 10 vuotta sitten tähän aikaan saattoi jo olla hieman perhosia vatsassa. Olin varmaankin vielä matkalla kohti silloista Vammalaa, nykyään sitä Sastamalaksi kutsutaan. Matkan kohteena oli Neste Häijää ralli, joka toimi minun ensimmäisenä kilpailuna. Roolina minulla oli kartturin penkki kuvankauniissa Lada Samarassa.
Lähtökohdathan kisaan olivat mitä parhaimmat. Kuskille ja kartturille molemmille ensimmäinen kilpailu ikinä, vähän oli autolla sentään etukäteen ajettu ja minäkin taisin olla kerran käynyt istumassa kyydissä testejä. Kun kisaan oltiin ilmoittauduttu niin minulla tosin tuli mieleen yksi pikku juttu... Olin tuolloin abiturientti ja siinä kun tiettyjä päivämääriä merkkailin niin aivan, minähän olen perjantaina vielä abiristeilyllä. Se saattoi aiheuttaa kuljettajalle pientä ylimääräistä jännitystä ja sainkin myöhään perjantai iltana varovaisen puhelun, eettää miiiissäs kunnossa sitä ollaan? Ihan täysin pelikunnossahan sitä oltiin, ääni oli ehkä aavistuksen vielä käheä silloin, mutta kyllä sitäkin oli risteilystä jäänyt.

Mutta sitten itse kisapäivään. Katsastuksesta selvittiin aika helposti, mitä nyt vähän huomautettiin että tuo pelti jäi aika paljon raolleen. "Joo me katotaan huollossa sitä sitte".
Jäähän se vähän ylös jos jättää konepellin tukikepin vähän väärään väliin...
Tämän jälkeen oli pienen siirtymän aika, sillä kilpailun keskuspaikka oli Häijää jonne oli reipas 20 kilometriä matkaa. Kisapaikalle päästään ja eikun ilmoitustaululta kyttäilemään lähtöön oikeutettujen listaa.... meidän nimehän ei muuten ole täällä. Sitten kiirellä etsiskelemään vähän yhteystietoja ja muutaman puhelun myötä saamme varmistuksen, että joo kyllä te lähtemään pääsette. Jossain kohtaa alueella pyöriessä onnistun kartturin kellonikin tiputtamaan asvaltille ja yksi napeista saman tien hieman rikki... Noh eikun matkaan!
Ensimmäistä erikoiskoetta päästään muutama kilometri ja todellisuus iskee aika lujaa. Oletimme, että taakse lähtenyt Nissan Micra KitCar on kyllä meitä nopeampi, mutta että nyt jo tulossa ohi meistä pätkällä! Jatketaan nyt vaan varman päälle... Toinen erikoiskoe sujuukin jo omasta mielestämme paremmin ja maalissa riemuitsemme kun emme hävinneet Micralle enää juuri mitään, vain joitain sekunteja! Todellisuudessa fläppitaululle oli laitettu väärä minuutti, joten olimme siis hävinneet vähän yli minuutin...

Kolmas erikoiskoe oli aika pitkä, taisi olla jopa yli 20 kilometriä. Aika pitkään ajellaan ja sitten huomataan että meidät on pätkällä saavutettu ja annetaan tietä. Todellisuus tässäkin tapauksessa paljastui kisan jälkeen kilpailijakoosteesta, olivat useamman kilometrin olleet meidän perässä ja emme olleet huomanneet... Huollossa lisävalot nokalle ja vielä pari pätkää lisää ja maali nähdään! Paljon kärjelle hävittiin, mutta väliäkös tuolla. Tosin kisapaikallahan ei tuloksia edes ollut, tuossa kisassa ei paljon online tuloksiakaan ollut tarjolla ja ainoat tulokset taitavat olla Kitissä olevat lopputulokset.
Kisan jälkeen kamera irti ja eikun kattomaan mitäs se tallensi. Olin vähän rakennellut siihen omia viritelmiä, tottahan toki piti saada äänet kameralle. Kypäräpuhelinyksikkönä oli isältäni löytynyt, jostain 90-luvun puolivälistä peräisin oleva OMP yksikkö, johon muutaman adapterin avulla olin saanut kaapattua ääntä kameralle. Systeemin varjopuoli oli se, että minä en kuullut mitään mitä kuski mahdollisesti puhui... Ja kameraan olin laittanut kiinni laajakuvalinssin, jotta tulisi mahdollisimman hyvä kuva. Asia jota en tiennyt oli se, että sen kanssa ei voi käyttää ollenkaan zoomia, menee kuva aivan sumeaksi. Tämä asia selvisi aika äkkiä kilpailun jälkeen... Kun käytin kameraa useasti kilpailuiden kuvaamiseen oli kameraan jäänyt jonkin verran zoomia edellisestä käyttökerrasta ja vola aivan katsomakelvotona materiaalia tuloksena.

Että semmoinen oli minun ensi kosketus tähän lajiin. Nimesin tämän tahallaan part 1, koska taidan jossain kohtaa kirjoitella jotain muitakin muistoja näistä kartturointi ja vuokra-autoilu ajoista.
Loppuhuomiona mainittakoon, että tuohon kisaan ostamista varusteista ainoastaan yksi on yhä käytössä. Nimittäin kypärä on selvinnyt koko tämän 10 vuotta mukana ja käyttökelpoisena. Tosin tämä kuluva vuosi on viimeinen, sitten tulee jatko-aikakin hyväksynnässä umpeen.

perjantai 9. helmikuuta 2018

Pikkutarvikkeita

Katse on nyt suunnattava kartturin puoleen. Se kun on käytännössä ainoa asia mikä vielä rallikunnosta puuttuu katsastuksen lisäksi ja sitähän ei ilman kartturin varusteita voi suorittaa. Pääosin täytyy sitten kartturin kanssa katsella penkin ja vöiden paikkoja ja yllättävän moni muukin asia on riippuvainen siitä. Muun muassa karttavalo, juomapulloteline, säilytystasku jne. Juomapullotelineen virittelin jo itselleni nyt paikalleen, mahtuu jopa oven ollessa kiinni käyttämään.

Yhden asian valmistelun pystyi nyt kuitenkin tekemään. Olin jo syksyllä hommannut kartturille jalkakaukalon, vieläpä oikein hiilikuituisen. Tiedossa oli, että se on hieman iso, joten sitä tuli vähän muotoilla jotta sen saa edes alustavasti soviteltua. Loppujen lopuksi sitäkin tarvittiin todella vähän, sillä vain reunoista "heltat" pois ja sehän sujahti jo paikalleen. Pitkähän se on, mutta kun tuli kokeiltua että sammutinkin mahtuu kaukaloon, on todennäköistä ettei sitä tarvitse lyhentää. Sen näkee sitten kun sovitellaan penkkiä...

perjantai 2. helmikuuta 2018

Välillä uloskin

Liina tuli teetettyä ja hyvä tuli. Suunitelma toimi hyvin ja rengas ei kyllä varmasti pääse sieltä pois tulemaan. Toisen sammuttimen pannatkin tuli siinä ajankuluksi sitten seuraavaksi tehtyä, mutta sen asennus täytyy sitten jättää viimeisten asioiden joukkoon.

Kun nyt tuo talvikin taas hetkeksi tuli ja tallilla oltiin pimeään aikaan niin päätimpä lyödä lisävalot nokalle ja ottaa auton välillä uloskin tallista. Kelikin kun näytti hyvältä siihen, että voisi vähän edes alustavasti säädellä noita valoja oikeaan asentoon. Oletushan oli, että valoja tarvitsee nostaa ylöspäin. Lyön valot päälle ja.... no ei näitä ainakaan ylöspäin tarvitse säätää. Säädöt likitappiin asti ja alaspäin. Vieläkin ehkä äkkiseltään näyttää jopa vähän liian ylhäällä olevilta, mutta tuon säätämisen kanssa samalla hetkellä alkanut lumisade hieman häiritsi säätelemistä. Täytyy tehdä sitten tarkemmin ja huolellisemmin kun ensimmäistä kertaa oltaisiin kilpaa menossa valoilla ajamaan. Siihen lienee aikaa vielä melko paljon, aikaisintaan kun syksyllä lienee moinen tapahtumassa.

lauantai 27. tammikuuta 2018

Suht simppeliä

Visioita varapyörän kiinitykseen oli jo entuudestaan ja alusta alkaen ajatus oli tehdä liinalla kiinitys. Alunperin tarkoitus tehdä tuon yhden lenkin kautta ja käyttää tuota takaluukun alareunan runkoa hyödyksi, niinkuin Daihatussakin tehtiin. Idea oli hyvä, mutta tuo runko oli liian korkealla ja täten rengas olisi voinut päästä nousemaan liinan välistä pois.

Täten joutui tekemään lisäpohdintaa ja lopputuloksena tein tänään pari lisälenkkiä. Nyt ei tarvitse kuin teettää kunnollinen liina tuohon ja valmista. Tuli nimittäin testattua, että ristikkoavain ja tunkki mahtuvat vanteen sisään, joten niille ei tarvitse erikseen muuta keksiä.

Varoituskolmiollekkin tein uuden paikan, ettei olisi niin tiellä, mutta kuitenkin helposti käytettävissä jos tarve tulee. Kai sitä sitten seuraavaksi kartturin puolelle tarvikkeita...

lauantai 13. tammikuuta 2018

Lights, please

Polttimot kun vihdoin saapuivat pystyin kasaamaan kotelon loppuun asti. Johdotusta tarvitsi yllättävän vähän koteloon tehdä, polttimoiden mukana tulleet johdot kun melkein riittivät suoraan pistokkeellekkin.

Päädyin nyt tekemään kaksi 2-napaista rasiaa ja pistoketta. Osoittautuivat kätevimmän kokoisiksi. Joten eikun taas kerran poraamaan reikää konepeltiin ja kiinnittämään rasioita. Ja tietystihän piti niille johdotuksetkin vetää.

Siinähän sitä menikin taas tunti jos toinenkin, mutta kaikki valmista testaukseen. Kaikki kiinni autoon ja auto käyntiin. Kerrasta meni kaikki oikeinkin ja täten tallissa oli valoa. Valojen säätämisen ja enemmän testaamisen jätin myöhempään, jos vaikka tulisi oikeasti luntakin maahan...
Mitäs seuraavaksi... Varmaankin varapyörän kiinnitystä tai kartturin tarvikkeita tarvitsisi ruveta pohtimaan.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Nokalla on

Innostuin heti uuden vuoden kunniaksi menemään tallille niputtelemaan koteloa kasaan. Maalipinnasta tuli mallia kaukaa hyvä, ei siitä sen enempää...

Eikun tyhjää koteloa kiinni pihdillä konepeltiin niin saa merkkailtua reikien paikkoja. Konepelti kun on alumiinia, ei siihen poraaminen aiheuttanut suurta vaivaa. Sitten taas mutteripihdin kimppuun, sitäkin taisin osata nyt käyttää paremmin kuin silloin Daihatsu aikoina, ainakin nopeasti ne niittimutterit peltiin kiinni jäivät. Sitten vähän kairaamaan kotelon reikiä oikeaan kulmaan jotta pultit menisivät pellin kanssa samaan linjaan. Ja kas, siinähän se olikin.

Kiinnitys on nyt viidellä pultilla ja äkkiseltään on kyllä todella piukassa kiinni. Jopa niin piukassa, että vähän pelkään kotelon halkeamista. Ballastit kiinnitin koteloon ja umpiotkin, mutta polttimot puuttuvat vielä. Siksi johdotuksen tekemiseen ei nyt voinut ruveta. Enkä kyllä vieläkään osaa päättää millaisen pistokeratkaisun sitä tekisi... Kaikki pienemmät pistokkeet kun tuntuvat olevan 2-napaisia, jolloin niitä tarvittaisiin kaksi. Minulla kun on kaksi katkaisijaa, jotta reunimmaiset ja keskimmäiset saa kytkettyä päälle tarvittaessa erikseen.