sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Luokkavoitto

Kuva: Sportkuvat

Luovan neljän kuukauden kilpailutauko päätettiin eilen RTRC-rallin parissa. Siitä todella tulikin ikimuistoinen kisa. Aamu aloitettiin nuotituksella, ei mitään kummallista ja hienosti ehdittiin kaikki pätkät kolmeenkin kertaan ajamaan läpi. Kaikki siis valmista itse kisaan.
EK 1:
Päivän lyhin ja suorinkin erikoiskoe kärkeen. Siinä juuri ennen at:lle menoa kartturi laittelee vöitä ym. kiinni ja yht äkkiä kuuluu EI PERKELE. Kartturi tajuaa, että kypäräpuhelimen johtoon tuleva adapteri jäi huoltoautoon. Mjaahas, se asettaa sitten vähän haastetta näin nuotista ajamiseen... Ratkaisu: käännän kypäräpuhelin yksikön täysille ja toivon, että kartturin huuto kuuluu oman mikrofonini kautta minulle jotenkin. Kyllähän se jossain määrin kuulukin, mutta toki kuuluu myös kaikki hiekan ropinakin kovemmin mitä normaalisti. Sentään mutkien suunnat saan aina varmaksi, muutoin saatoi jäädä pari arvailun varaan. Maalissa toteamme, että onneksi oli vain reilu 4km pätkä ja onneksi oli pikahuoltomahdollisuus tarjolla erikoiskokeen jälkeen. Vaan pätkän tulos? No se onkin se käsittämättömin. Nimittäin elämäni ensimmäiset pätkäpohjat luokassa ja yli 9 sekunnin erolla.
EK 2:
Lyhimmän vastapainona, päivän pisin perään. Nyt on kartturillakin vähän helpompaa kun ei tarvitse huutaa. Keskellä pätkää ajanoton ponderi päättää irroittautua tuulilasilta tippuen jonnekkin. Kunhan ei tulisi vaan mistään polkimien joukkoon... Ajaminen sujuu samaan malliin ja kas, taas pohja-aika. Tällä kertaa eroa tulee yli 17 sekuntia. Tämän jälkeen oli kilpailun varsinainen huoltomahdollisuus, jossa suurimmaksi tehtäväksi jäi etsiä tuo ponderi ja kiinnittää se uudelleen. Löytyi kartturin jalkakaukalon alta...
EK 3:
Vajaa kymmenenkilometrinen ja ennakkoon haastavin pätkä. Pienenmpi tie ei koskaan ole kuulunut suosikkeihin, mutta tänään onnistuu kaikki edes siedettävästi. Yhden risteyksen jarrutuskin osuu aivan niinkuin elokuvissa, ohjaamossa tosin oli jo pieni epäillys pysähtymisestä... Silti suhteessa huonoin aika päivän pätkistä, mutta silti pohja-aika 4,9 sekunnin erolla. Täten johto ennen viimeistä pätkää on jo melko tukeva 32,5 sekuntia.
EK 4:
Vielä reilu kymmenen kilometriä ajettavaa. On se vaan kummallista miten tuollainen tilanne vaikuttaa ihmismieleen. Alkupätkästä ei nimittäin yhtään mitään rytmiä osu tekemiseen, onneksi pätkän aikana saan taas ajamisesta kiinni. Todetaan, että eiköhän tämä riittänyt ja riittihän se. Jälleen pohja-aika, eroa tällä kertaa 11,1 sekuntia ja luokkavoitto täten 43,6 sekunnin erolla. Ei kyllä ihan tälläistä uskottu aamulla... Eikun maaliin ja pytyt kainaloon.

Auto pelasi moitteita ja ajaminenkin maistui, suhteessa se oli paljon parempaa mitä keväällä. Kilpailukauttahan jatketaan vielä, viikonpäästä ollaan taas viivalla.

sunnuntai 14. elokuuta 2022

Volvo


Ei, Peugeottia ei ole myyty. Mutta talliin on silti ilmestynyt lisää kalustoa. Nimittäin Volvo S40 2.4i. Mutta miksi ja miten?

Palataan ajassa taaksepäin viime syksyyn. Tarjolle tulee hiljaiseen myyntiin eräs Civic Type-R. Tässä kohtaa itsellä herää ajatus, pitäisiköhän sitä tehdä hyppäys vakioautosta "kilpa-autoon"... Nimittäin tietyllä tavalla motivaatio ollut vähän vähissä, yleiseen luokkaan siirtyminen kun toi eteen sen tilanteen, että ainoat mielekkäät kilpailut tuntuu olevan SM-sarjan kilpailut. Näihin ei vain rahkeet riitä ja toinen vaihtoehto ovat kansalliset kilpailut joita nykyisellään on koko ajan vähenevissä määrin. Joten käyn kyseistä autoa katsomassa ja totean sen kyllä kiinnostavan. Peugeot myyntiin, vaan ei ole kiinnostusta. Talvi ja kevät menivät, vähän käytiin ajamassa ja SM-rallin jälkeen laitoin Peugeotin uudestaan myyntiin. Kiinnostusta ei tälläkään kertaa ollut. Kesällä Civic löytää uuden omistajan muualta, joten se vaihtoehto poistuu valikoimista. Mutta olenkin sattumalta kehittänyt itselleni toisen vaihtoehdon...

Joskus talvella, parin lonkeron jälkeen, päädyn selailemaan FIA:n luokittelemia autoja ja niiden luokitustodistuksia. Joskus ennen kun Peugeot kaatui, olin ajatellut tekeväni itselleni nelivetoisen Audin historicciin, koska kyllähän tuollainen viisi sylinterinen kone on kivan kuuloinen. Tähän taustalla on se, että elämäni ensimmäinen auto oli Audi 80, ei toki nelivetoinen taikka viisi sylinterinen. Tällä pohja-ajatuksella lähdin selailemaan ja syntyy seuraavanlainen erittäin tajunnanvirtainen kokemus:

- Audi ois kiva kun siinähän olis sama pulttijako mitä Peugeotissa.
- Kappas, nelivetoisessahan ei olekkaan, siinä on viisipulttinen.
- Mitähän muita vapaasti hengittäviä viisi sylinterisiä voisi olla...
- Ai niin, M-sportillahan oli niitä Volvon S60 autoja nuottiautoina, onkohan sellainen luokiteltu...
- Ei näköjään, mutta mikäs ihmeen luokitus tämä on...

Ja sieltä se löytyi. Volvo on aikoinaan luokitellut ns. 2-korisen S40 mallin 2.4 litraisella viisisylinterisellä moottorilla. Ei nelivetoisena, mutta etuvetoisena. Miksihän tälläistä ei ole koskaan näkynyt missään?

Siitä alkaa melko laajat selvitystyöt ja kun FIA:n luokitustodistuspalvelusta löytyy tuo luokitustodistus paljastaa se monia asioita. Koko luokitus on tehty rata-autoilua ajatellen ja sinnekkin vähän koittaakseen kepillä jäätä. Aikoinaan voimissa olleensa S2000 oli tarkoitus tehdä tästä korimallista auto, mutta hyödyntää aiemmin S60 koriin luokiteltua moottoria. Tarina ei kerro myönnettiinkö Volvolle tämä mahdollisuus, mutta luokitus jäi toki voimaan tälle. Yllättävän laajasti ja kattavasti tähän autoon löytyi tietoa, toki missään vaiheessa ei löydy yhtäkään viitettä, että tälläisestä olisi kukaan ainakaan ralliautoa tehnyt.

Kaikkilta osin vaikuttaa täysin mahdolliselta ja kun ollaan F-ryhmään menossa niin vapaamminhan saa soveltaa. Kun aihioidenkin hinnat vaikuttavat olevan siedettävällä tasolla, päädyn siihen että tälläisenhän voisi yrittää tehdä. Täten nyt heinäkuun lopussa erään autoliikkeen pihasta käydään aihio hakemassa. Projekti tulee olemaan pitkä varmasti ja monessa kohtaa saa pohtia mitä tekee. Tällä hetkellä ajatuksena on lähteä jotakuinkin vakio tekniikalla moottorin osalta, keskittyen enempi keventämiseen.

keskiviikko 18. toukokuuta 2022

SM-Ralli - Melkoinen savotta


Varoitus jo alkuun, tästä kirjoituksesta tulee aika pitkä...
Aloitetaan edellisen kirjoituksen ajankohdasta, huhti-toukokuun vaihteesta. Heti soratestien jälkeen rupesi flunssan oireita ilmenemään ja koronahan sieltä tuli kylään. Koko ajan tavoitteena oli osallistua Länsirannikon SM-ralliin, jonka ilmoittautuminen oli päättymässä 2.5. Tuossa kohdassa olikin sitten paljon pohdittavaa, sillä kartturi ei juuri paremmassa kunnossa ollut vaan flunssan kourissa myöskin. Noh, peruminenhan on vielä viikkoa myöhemmin mahdollista minimaalisella perumiskululla, joten ilmoittaudutaan. Mutta sitten se suurempi kysymys, SM-luokkaan vai lisäluokkaan? Pitkän kyttäilyn tuloksena ilmoittaudutaan SM-luokkaan...

Kisaviikolla todetaan kuskin parantuneen jo melko hyvin, tosin yhtään ei ole uskaltanut kuntoilla joten onko kuntoa koko kisaan on iso kysymysmerkki. Kartturikin on muuten kunnossa, mutta ääni ei tahdo palautua joten sen kestävyys kaksipäiväiseen nuottikisaan on iso kysymysmerkki...

Torstai:
SM-ralli alkaa meidän osalta jo torstaina, sillä nuotitusmateriaali oli mahdollista tällöin noutaa ja samalla osallistua valokuvaussessioon. Käytännössä tehtiin tämä siksi, että saatiin kilpailunumerot ja gps-laitteen teline. Nämä kun illalla tarvitsi vielä kilpa-autoon asentaa. Samalla huoltomiehemme toteaa, että ei ole täysin terve hänkään. Toivottavasti ei menisi pahempaan suuntaan...

Perjantai:
Nuotituspäivä sujuu hyvin, meillä oli pohjana viime kevään nuottitreeneistä jo useampi pätkä, joka helpotti urakkaa kyllä melkoisesti. Aikaa kyllä olisi ollut tehdä kaikkikin puhtaalta pöydältä. Sitten tapaamaan huoltomiestä ja kilpa-autoa. Huoltomies on saanut flunssan ja oireet pahentuneet... Noh nuotitus kun valmistui hyvin ennakkoon, voidaan me itse käydä katsastuksessa ja eiköhän tämä ilta saada hoidettua... Joten huoltomies nuottiautolla kotiin nukkumaan. Katsastuksesta kuski pääsee tekemään pikavisiitin Printsportin rekalla kun sukista löytyy reikä ja menevät hylkyyn. Tässä kohtaa on todettava, että jo ennen kisaa hylkäsin itse toiset sukat ja otin pitkään kaapissa olleet sukat tilalle sen enempää tarkistamatta... Muilta osin ei ongelmia katsastuksessa ja eikun tekemään "huoltopaikka".
Kisahan tosiaan vielä alkoi perjantaina kahdella asvalttierikoiskokeella. Päällimmäisenä tavoitteena on vältellä jarrua, ettei tulisi keitettyä niitä. Ajaminen on erittäin varmanpäälle tyyppistä, mutta jarrujen keittäminen vältetään. Kartturin ääni tahtoo loppua kakkospätkän lopussa... Luokan 10. sija parc fermehen saavuttaessa.

Lauantai:
Lauantaiaamuun lähdetään vähän positiivisemmalla miehistö lukumäärällä sillä huoltomies on puolikuntoisena saapunut paikanpäälle. Saadaan aamun 10 minuutin pikahuolto suoritettua; renkaiden vaihto, lisävalojen poisto (irrotettiin jo siirtymällä takakonttiin perjantaina) ja varapyörän laitto paikalleen. Juuri muuta ei kyllä tuossa ajassa ehdikkään tehdä. EK:lle 3, joka on samalla heti päivän pisin ja tultaisiin ajamaan kahteen kertaan. Ajaminen sujuu ihan kohtalaisesti, mutta voi veljet kun on liukasta. Täten kolmioita on jo meidän kohdalla useammat. EK 4:lla liukkaus on yhtälailla läsnä, mutta ajaminen ei suju ollenkaan samalla tavalla mitä edeltävällä. Päivähuoltoon saavutaan sijalla 9, eroja rupeaa tässä kohtaa olemaan eteen ja taakse jo minuuteissa. Huollossa suoritetaan valohoitoa ja hyvältä näyttää.
Seuravaalla lenkillä aloitetaan eri pätkältä, mutta sen perään olisi aamun kahden ensimmäisen toisto ohjelmassa. Tätä ensimmäistä pätkää tuumasimme aluksi meille huonoimmaksi, erittäin tekninen pätkä kyseessä. Mutta ajaminen sujuu oletuksiin nähden paremmin ja fiilis on ihan hyvä. Pätkien tuplauksista sen sijaan tuloksena on molemmilta pätkiltä huonompi aika mitä ensimmäisellä kerralla, tämä vähän yllättää kyllä. Toki jälkimmäisellä pätkällä osuu kohdalle melkoinen paikallinen monsuuni, pyyhkijät kun eivät pysy hetkittäin yhtään mukana sateen kanssa. Täten huoltoon saavutaan edelleen sijalla 9 ja erot kasvaneet molempiin suuntiin. Huollossa vaihdetaan renkaat edestä taakse ja annetaan taas paljon valohoitoa.
Siirrytään ek:lle 8, pätkälle jota kaikissa haastatteluissa olen puhunut meidän hyökkäyspätkäksi. Onhan se päivän lyhin, mutta myös ylivoimaisesti tutuin erikoiskoe. Ja kyllähän me tällä pätkällä vähän yritetään. Ylivoimaisesti päivän paras suoritus ja kellokin on kerrankin samaa mieltä. Lyhyen siirtymän kautta vielä viimeiselle pätkälle ja sekin tuntuu omasta mielestä tulevan ihan kelvollisesti, mutta kello on tällä kertaa eri mieltä. Tosin huomataan kahden luokkamme kuljettajan olevan katollaan, joten pari sijaa noustaan silti. Ja kun loppukatsastuksessa vielä hylätään yksi luokastamme, on lopputulos lähtökohtiin nähden uskomaton 6. sija. Ja mikä tärkeintä, sekä kuskin että kartturin kunto riitti koko kilpailuun.

Palataampa lopuksi tuohon pohdintaan SM-luokka vai lisäluokka ja yleisestikkin SM-kisaan osallistumisesta. Ilmoittautumismaksun ero oli järkyttävä, ero oli nimittäin 520€. Tuolla summalla maksaisi lähes kahden "normaalin" rallin ilmoittautumismaksut. Vastineeksi suuremmasta ilmoittautumismaksusta saatiin käytännössä kaksi perjantain asvalttierikoiskoetta ja parempi lähtöpaikka. Sen lisäksi se rajoitti meidän käytettävissä olevaa rengasmäärää. Noh ei meillä kyllä olisi montaa rengasta ylipäätään enempää, mutta asvaltille oltaisiin voitu ottaa toinen vaihtoehto, mutta tämä ei sitten loppujen lopuksi ollut sääntöjen rajoitusten puitteissa mahdollista. Kilpakumppaneiden määrä oli kuitenkin lopulta se ratkaiseva tekijä, lisäluokkaan lopulta ilmoittautui yksi kilpailijapari joka yhdistettiin toisen yhden kilpailijaparin luokan kanssa.
Ylipäätään SM-kisaan osallistuminen vaati ennen kilpailua moninkertaisen työmäärän, ihan pelkkään asioiden suunnitteluunkin jo meni paljon aikaa. Jos tästä jotain oppi niin sen, että SM-rallissa yhdellä huoltomiehellä pärjääminen on tiukassa ja noh perjantai mentiin loppujen lopuksi nollalla. Onnistui kyllä kun auto toimi täysin moitteitta. Mutta on se kynnys toisen SM-rallin ajamiseen todella korkea, tässä kilpailussa kun läheisellä sijainnilla pystyttiin monta muuta kulua pitämään alhaisena. Esimerkiksi majoitusta ei tarvittu kenellekkään maksullisesti ja huoltoautoonkaan ei tarvittu kuin 90€ edestä polttoainetta. Vertailun vuoksi kilpuriin tankattiin kilpailua varten/aikana bensaa yhteensä 133€ edestä. Nuottiautoon bensaa meni euromääräisesti saman verran kuin huoltoautoon. Renkaista 4 oli käyttettyä ja 4 uutta tätä kisaa varten ja kaikilla ajaisi edelleen ihan hyvin kun ei kärkisijoista ajeta.
Jotenkin tuli vähän sellainen fiilis, että ollaan maksumiehinä tälläisessä kisassa. Tiedän, että valittu kilpailu oli vähän tavallisuudesta poikkeava perjantain ja siihen liittyvien sääntöjen osalta. Siltikin tekisi mieli sanoa, että ei ole ihan reilua että kaikilla SM-luokilla on sama ilmoittautumismaksu. Kuten noita kuluja mainitsin, meidän "kilpailubudjetissa" osallistumismaksulla on järjettömän iso osuus kun taas SM1 luokassa tilanne on täysin päinvastainen. Tunnen kolikon toisenkin puolen kilpailun järjestän puolelta, mutta kuka uskaltaisi ensimmäisenä koittaa eri hintoja vaikka 4-vetoisille ja 2-vetoisille? Esimerkiksi 150€ tasauksella oltaisiin meidän tapauksessa katettu jo koko kilpailun aikaiset bensat kilpuriin. Kilpailunjärjestäjät kun kaipaavat meidän kaltaisia "keikkakuskeja", kuitenkin ilmoittautumismaksut ovat se suurin tulolähde kilpailuille. Itse sarjahan voi todella hyvin tällä hetkellä, kilpailun taso on aivan uskomattoman kova ja kilpailijoita on kohtuu hyvin joka luokkaan.
Kaikesta tästä "vuodatuksesta" huolimatta, en kadu päätöstä lähteä SM-luokkaan, kerranhan kaikkea kannattaa kokeilla.

sunnuntai 1. toukokuuta 2022

Viat löydetty ja korjattu... toivottavasti


Tammikuun jälkeen tuli taas pidettyä parin kuukauden luova tauko kaikesta. Kun kelit rupesivat lämpenemään, viitsi lähteä tallille taas. Sähkövian metsästyksestä aloitettiin ja sen lopputulemana oli valitettavasti se kallein vika. Päävirtakytkin.
Sen vaihtohan toki oli sitten simppeli homma ja samalla tehtii myös uusi moottorin kannake. Tällä kertaa kannake täytettiin massalla, jottei moottori liikkuisi niin paljoa. Enää puuttui testaaminen. Ja siihen meinasi kyllä pitkä talvi tehdä tepposet. Talvi kun ei meinannut millään loppua. Noh tilaisuus aukeni taas lähteä 00-autoksi, tällä kertaa asvaltille, joten siihen tartuttiin. Tämäkin kun palvelee hyvin testatustarkoitusta ja lopputulemakin oli positiivinen. Kaikki toimii.
Ainoa pieni huomio oli, että takajarrusta kuului rahinaa. Joten kisan jälkeen tutkimaan ja sieltä löytyikin sitten kyllä erikoinen yllätys. Toisesta takajarrusta oli kulutuspinta loppunut toisesta palasta. Mikähän ihme näitä takajarruja riivaa, jo kaksi sarjaa mennyt paloja ja useammat levytkin... Noh tallista löytyy yhdet uudet siviilipalat, joten laitetaan ne sitten kilpapalojen tilalle. Vaan suurin yllätys löytyykin toisen puolen jarrusta. Luonnollisesti kun samat palat syytä olla molemminpuolin. Otan toisen puolen auki ja MITÄÄÄÄH. Palat ovat ihan hyväkuntoiset, mutta kulutuspinta ON IRRONNUT. Ja vieläpä molemmista paloista. Palat siis näyttivät ulkoisesti ihan ehjiltä, mutta kun ne otti käsiinsä olivat ne kahdessa osassa. Ei tainut olla kulunut se pala toiseltakaan puolellta...
Lienee pakko olla ollut jokin valmistusvirhe, tuskin tuo ominaisuuskaan voi olla.. Mutta yhtä kaikki, tämäkin murhe on nyt olettavasti takana päin. Ihme ja kumma, sitä tuli jo sorallekkin päästyä testaamaan ja vieläkin kaikki tuntuisi toimivan. Sitten olisi varmaan aika siirtyä oikeasti kilpailemaan...

Saa nähdä mitä tämän blogin kanssa jatkossa tekee, ei oikein tule kirjoiteltua.

tiistai 1. helmikuuta 2022

Eihän sitä pitänyt...


Viime sunnuntaina ajettiin Marttilassa rallisprinttiä. Tähän sprinttiin oli tarkoitus ihan vaan ratatuomaripisteelle lähteä hommiin, mutta...

Keskiviikko iltana soi puhelin ja kysytään, että et 0-autoksi pääsisi. Luettelen kasan ongelmia, joita tähän liittyy, suurimpana lupaus muista hommista sekä piikkirenkaiden puute. Puhelun aikana minut vakuutetaan, että kyllä nuo kaikki muut saadaan hoidettua ja eiköhän sinulle renkaatkin keksitä. Torstaina vahvistuu, renkaatkin on löydetty joten kiikutan vannesarjan joille laittaa ne. Ei perkale, nyt tarttis sitten varmaan autoakin vilkaista, vaikka ihan kunnossahan se pitäisikin olla. Perjantai-iltana pikainen vilkaisu ja siirtopyörien alle laitto, kisapyöräthän näen sitten kisa-aamuna. Kaikki valmiiksi pakattuna, ettei tarvitse lauantaina kuin vain nostella kyytiin.

Niinhän sitä olisi voinnut luulla. Lauantaina ajattelin laittavani auton käyntiin, vaan eipä mene edes päävirrat päälle. No mitä ihmettä... Yleismittaria käteen, yli 12V tulee sekä akulta että päävirtakytkimellekkin. Sitten on kyllä jo aivan pää sekaisin, että miten ihmeessä se päävirtakytkin ei mene päälle kun kerran virtaakin saa...
Noh vaihtoehdoiksi rajautuu tässä kohtaa lähinnä akku ja itse päävirtakytkin. Testataan ensiksi se helpompi, eli akku nuottiautosta kilpuriin. Vaikka tässä akussa onkin vähemmän jännitettä, sen kanssa auto kuitenkin herää henkiin. Hieman hämmentävää, mutta eipä nyt ehdi perehtymään enempää. Kalusto pakettiin ja vara-akku mukaan varaosa-autosta ja yöksi laturiin, josko seuraavana päivänä ilmenee jotain murhetta...

Sunnuntaina ei kyllä aamusta mitään murheita esiinny, uusi ajopukukin pääsi vihdoin testiin ja tuntuu kyllä äärettömän mukavalle. Renkaat olivat oletetun mukaiset, reippaasti ajetut, mutta tähän tehtävään vallan sopivat. 00-autona ei ihmeitä yritetäkkään tehdä, keskellä tietä varmasti vain rata läpi. Tottakai sai samalla vähän testattua, jarrubalanssi tuntui kerrankin aika hyvältä. Ei tuntunut yhtään tarjoavan perää jarrutuksessa. Rajottimen nosto muuttaa luonnetta yllättävänkin paljon, tälläisellä radalla nimittäin ei tarvinnut kuin pari kertaa kolmosella nyt käyttää. Mutta kyllä siellä sähköpuolella tuntuu edelleen jotain mysteeristä vikaa olevan. Oireita on monenlaisia, mutta mikä niiden alkuperä on? Se on nyt vaan koitettava löytää, oli sitten johdoissa vika tai jopa mahdollisesti itse päävirtakytkimessä.

sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Päivähoito


Viime viikolla Peugeot käväisi päivähoidossa. Taino sen piti olla päivän homma, mutta todellisuudessa kolme arkipäivää myöhemmin kävin auton takaisin hakemassa. Ohjelmassa oli se viimeinen ja likipitäen ainoa sallittu virityskeino, eli moottorinohjauksen uudelleen ohjelmointi. Tehoa ja vääntöä on nyt enemmän, mutta jätetään tarkat tiedot pimentoon 😁. Samalla autosta poistettiin ajonesto, eipähän aiheuta enää murheita.

Mutta tästäkin reissusta tuli pientä lisätyötä, trailerille ajaessa jo menomatkalla syttyi ensimmäisen kerran laturin merkkivalo. Penkityksessä ei sitten taas enää temppuillut, kun kierroksia oli kokoajan jonkin verran. Vaan takaisin tullessa jälleen sama tilanne, tyhjäkäynnillä ei suostu lataamaan. Täten laturin vaihto oli edessä tänään. Yksi moottorihan minulla tallissa on purettuna, joten melko simppeli homma tämä laturin vaihto. Eihän se tietenkään täysin sama laturi numeroiltaan ollut, mutta yksi niistä noin kolmestakymmenestä vaihtoehdoista joka tähän sopii. Nyt ainakin tuli jo tyhjäkäynnillä hienosti 14V mittariin, joten eiköhän tämä murhe ollut halvalla korjattu.

Nyt voikin jättää auton odottelemaan kevätkelejä...

lauantai 1. tammikuuta 2022

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Pitkään on ollut hiljaista. Kilpailemassa ei käyty, mutta auto käytiin kyllä katsastamassa. Tukivarsien puslat todettiin hieman väljiksi, joten katsastuksen jälkeen tuli vaihdettua kokonaan uudet tukivarret. Se kun on helpompaa kuin pelkkien puslien vaihtaminen.

Sen jälkeen tuli huvikseen pistettyä auto myyntiin, josko olisi löytynyt kiinnostuneita. Kiinnostuneita ei löytynyt, joten aletaan valmistautumaan tähän vuoteen.
Käytännössä suoritettiin öljynvaihto sekä moottoriin että vaihdelaatikkoon. Eihän niillä paljon kilometerejä ole takana, mutta ajallisesti edellisestä vaihdosta on jo 1,5 vuotta.

Talvella ei ole tarkoitus kilpaa ajaa, piikkirenkaita kun ei ole varastossa. Jotain muuta saatetaan kyllä tehdä..