perjantai 10. elokuuta 2018

Kyntämisen saldo

Oli pikatarkastuksen aika ja kyllähän nyt oli enempi kulumisen jälkiä mitä ennen. Toki olihan se oletettavaakin kun ensimmäistä kertaa niin "huonokuntoista" tietä ajettiin.

Äkkiseltään löydettyä:
- Apurungossa lommoja
- Pakoputkessa lommoja
- Käsijarruvaijeri ilmeisesti vääntynyt tai vain pois paikaltaan
- Yksi panssarin kiinnike irti
- Tankin lämpösuoja kasassa
- Itse panssari aika kulunut...

Taitaa tulla kuituhommien opiskelu eteen tai vaihtoehtoisesti toisenlaisen panssarin hommaaminen... Nooh mennään niin kauan kun yhtenä palana pysyy. Vetarin kumin klemmari oli taas kerran pois paikaltaan, tähän täytyy jotain kyllä keksiä... Toki yksikään näistä vioista ei ole niin iso etteikö seuraavaan RSJM-kisaan mukaan lähdettäisi, joten ilmoittautuminen pistettiin sisään.

keskiviikko 8. elokuuta 2018

Mustia ja pyöreitä

Tulipahan sitten maanantaina käytyä koittamassa uusia renkaita. Testitie oli hyvin pientä metsäautotietä joka aluksi oli todella liukas ja hetken päästä ajeltiin urissa. Täten ei ehkä optimaalisin erojen hakemiseen renkaiden välillä. Tai sitten minä en vain huomaa mitään eroa. Mustia ja pyöreitä, taitaa olla näemmä melko sama mitä on alla... Noooh katsotaan vielä mitä kello on mieltä...

Toinen testauskohde onnistui paremmin. Tarkoitus oli nimittäin testata, että kuinka tyhjällä tankilla tämän kanssa voisi vielä rallia ajaa, että saataisiin sieltä turhat kilot pois. Ensiksi näytti sille, että ei saada bensaa kulumaan millään, mutta kyllähän se lopulta se bensavalokin syttyi. Ajettiin vielä senkin jälkeen, kunnes neulakin rupesi olemaan jo nollissa. Auto ei tehnyt pienintäkään oiretta bensan loppumisen suhteen, joten todella tyhjäksi sen näköjään uskaltaa ajaa.

Viikonlopun aikana pikatarkastus autoon vielä, mutta tällä hetkellä lienee melko varmaa, että myös seuraavaan RSJM-sarjan osakilpailuun lähdettäisiin viivalle.

perjantai 3. elokuuta 2018

Ai tältäkö rallirenkaan kuuluisi näyttää...

Eipä näillä hellekeleillä ole tallilla tullut edes käytyä, eikä vähiten siitä syystä, että autolle ei käytännössä ole mitään mitä tarvitsisi tehdä. Toki tässä kuussa olisi ajatuksissa taas kilpaillakkin, joten kaipa siihen voisi ruveta valmistautumaan...

Pohtinut hieman miten autoa saisi kuitenkin vähän kilpailukykyisemmäksi. Moottorinohjauksen muokkaaminen on mahdollisesti tulossa, mutta ennen sitä päädyin miettimään auton rengastusta. Käytössähän on tähän asti ollut Kalle Rovanperän muinoin Citikalla nopeaksi opettamia renkaita, mutta ne ovat ehkä aavistuksen liian isoja tälle autolle. Vaikka panssarilaivanhan kokoinen tämä laitos onkin, niin mitäs jos vähän pienempää...

Tänään sitten Matkahuolto tiputti sarjan täysin uusia renkaita, ei muuten oo ennen moisia meikäläisen tallissa näkynyt. Samalla se oli myös ensimmäinen kerta kun rengas maksoi yli 100€/kpl minulle. Renkaat ovat kapeammat, matalemmat ja kevyemmät. Tuoko se lisää vauhtia? Sitä täytyy testata...

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Muisteluita part 2 - Eräs toukokuinen viikonloppu

Kun nykyhetkessä ei juuri mitään kilpailurintamalla tapahdu, niin muistellaampas taas vanhoja aikoja vähäsen.
Palataan ajassa taaksepäin reilut kymmenen vuotta, toukokuiseen viikonloppuun jolloin olimme toista kertaa Samaran kanssa viivalla. Matkaan lähdettiin ihan kohtalaisen luottavaisin mielin, oltiin Salossa ja täten oli vähän tutumpaa seutua sekä kuskille että minulle. Ensimmäinen pätkä meneekin huomattavasti paremmin mitä talvella Häijäässä, ei olla edes hitain luokassamme! Tämähän aiheuttaa lievää riemua, vaan senhän tietää mitä siitä seuraa...
Toinen erikoiskoe meni aika lähellä kuskin mökkiä (aina huono juttu) ja pituuttakin oli tuplaten enemmän mitä ensimmäisellä erikoiskokeella. Pätkä sujuu hyvin, kunnes pari-kolme kilometriä ennen maalia, oikealle kääntyvään risteykseen jarrutettaessa tapahtuu jotain kummaa. Tänä päivänäkään ei oikein käsitystä ole, että mitähän siinä jarrutuksessa tapahtui, mutta hetken päästä löydämme itsemme ojasta, tien vasemmalta puolelta ennen sitä risteys oikeaa.
Totean jo lakonisesti, että eikun pelit sammuksiin ja varottamaan, mutta kuski pistää töötin pohjaan josko sieltä löytyisikin jostain yleisöä. No kyllähän sitä rupeaakin sitten jostain paikalle tulemaan ja nostotyöt käyntiin. Kuin Artsi ja Örtsi konsanaan jäämme kuskin kanssa kabiiniin odottamaan, että kyllähän se yleisö meidät ylös saa. Reilun neljän minuutin työntelyn jälkeen mietin ja kysäisen kuskilta, että pitäisiköhän minunkin mennä nostamaan ja toteamme, että voisihan se olla hyvä idea. Reilut viisi minuuttia tästä ja kuskikin nousee autosta ylös, joskohan sitten jo saataisiin auto takaisin tielle. Ja kas! Vain vajaa kaksi minuuttia tästä ja auto on tiellä.
Autoonhan ei tullut lommoutunutta lokaria enempää vaurioita, joten eikun ajelemaan hiljaksiin pätkältä pois. Tulemme maaliin ja toteamme, että ek-maksimihan sieltä tuli joten jätämme keskeytysilmoituksen. Sehän on muuten täysin harhaluulo, että EK-maksimiajan jälkeen ei kilpailua saisi jatkaa. Nimittäin ek-maksiminkin yli saa vielä 10 minuuttia myöhästyä... Täten mekin olisimme voineet tuolloin jatkaa kisaa, kun tuli vain minuutti yli ek-maksimin.

Vaan viikonloppuhan ei motorsportin osalta tähän jäänyt!
Sunnuntaina ajettiin Vantaan Vauhtipuistossa sprinttiä, ilmoitin vanhemmilleni meneväni sinne ja täten menin tätini luokse yöpymään Tuusulaan. Se mitä jätin kertomatta oli se, että olin vuokrannut itselleni kilpa-auton ja olinkin siis ajamassa itse tätä kilpailua.
Kilpa-auton, Suzuki Swift GTI, näin ensimmäistä kertaa kisa-aamuna ja ensi metrit ikinä kilpa-autolla ajoin kun ajoin sen katsastuspaikalle, á 300m/suunta. Näillä pohjilla lähdettiin sitten ajamaan kilpaa!
Ehkä kilvanajo on vähän ruusuinen ilmaisu siitä ajamisesta (auton vuokraaja huomautti minun polttavan kytkimen kun luistatin lähdössä niin paljon...), mutta ehjällä autolla ja kaksi kierrostakin tuli ajettua! Luonnollisesti koko kilpailun hitain suoritus. Kilpailun nuorten luokan voitti muuten joku Esapekka Lappi...
Kisapäivästä kuitenkin mieleen jäi erityisesti kuvassa takana näkyvä Kupla. Lajia seuraavat tietävät, että se on Arvo Reposen Kupla ja hänen kanssa tuli ennen ensimmäistä lähtöä juteltua ihan sattumalta. Totesi vain, että kun on tuo 70 vuotta tulossa täyteen, niin taitaa olla lopettaminen edessä kun tarvitsisi lisenssiä varten saada vakuutus jostain. Siinä 18v poika oli aika hiljaa... Toki samassa mainitsi, että oli juuri vähän aikaa aikasemmin päivittänyt Kuplaan Subarun boxerin, jotta saatiin vähän enemmän tehoa autoon... Noh Arvohan voitti seniorit tuolloin, eikä ole muuten malttanut lopettaa. On nimittäin tänäkin vuonna ajanut kilpaa.

Olinhan minä suunitellut miten vanhemmilleni tästä kerron. Viikon päästä tästä kun oli nimittäin minun lakkiaiset ja ajettelin, että siinähän se on helppo kaikille kerralla kertoa. Toki ideahan meni pieleen, kun tätini, jolle asian todellisen laidan paljastin, meni lähettämään kisapaikalta multimediaviestin... Ei siinä, eiväthän vanhempani tätä touhua ole ikinä vastustaneet, että olisi tarvinnut salassa ajella, mutta olisin halunnut tehdä yllätyksen.

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Korjauksia ja vähän lisävikoja

eMotorsporttia ajeltiin taas sunnuntaina ja maanantaina. Aika-ajosta tuli lähtöruuduksi peräti 20, joten toiveet SM-pisteistä olivat olemassa. Ensimmäisessä lähdössä loppui ensimmäisessä mutkassa tila, joten jouduttiin vähän nurmikon kautta menemään, sen jälkeen parit ohitukset, mutta suurin osa porukasta oli jo karannut joten suurimmaksi osin vain ajelua. Maalissa sijoitus 19. Toinen lähtö sujui hyvin, ohituksia parit ja kisakumppaneiden ulosajojen myötä sijoitukseksi peräti 14, ja täten koko kisan tulos 17. SM-pistetili tässä lajissa vihdoin avattu!

Tänään puolestaan käytiin tallilla tekemässä korjauksiin löydettyihin vikoihin. Luonnollisesti aloitettiin takajarrusta, varaosa-autosta pultti ja valmista. Ainoa selitys pultin irtoamiselle on se, että olisi jäänyt löysälle. En oikein usko, että sillä kivellä olisi osallisuutta.
Käsijarruvaijeri ripustettiin takaisin koriin kiinni ja siinä samalla tuli samaisesta takanurkasta huomattua reikä. Takakontti auki ja tosiaan, siellä oli suora reikä aukinaisena. Tosin vierestä löytyi myös se kumitulppa joka siinä oli ollut. Totesin, että tulppa ei enää tehtäväänsä hoida, joten pultti - 2xprikka - mutteri yhdistelmä tilalle.

Sitten siirtyminen ohjaamon puolelle. Minun puolen ovenkahva petti loppuvaiheessa kisaa ja koska poraruuvi ei tunnu nyt millään siinä pysyvän, päätin tällä kertaa laittaa sen popniitillä kiinni. Katsotaan kauanko se kestää... Sitten muuttamaan penkinraudan pultteja, huomautettiin katsastuksessa ihan aiheellisesti että on aika terävät pultin päät jotka ottavat kiinni lannevyöhön. Kisan ajaksi laitettiin teipit pehmentämään, mutta nyt käänsin pultit toisin päin niin eivät osu enää. Mutta sitten tuo bensapumpun tarkistusluukku. Kisan tauollahan sinne tehtiin tuo kuvan patentti ja nyt mietin mitähän siihen keksisi. Vai antaisiko tuon olla? Kuitenkin tarvitsisi olla suhteellisen helposti avattavissa jotta pääsee pumppuun tarpeen vaatiessa käsiksi.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Tieto lisää tuskaa

Eilen kävin sitten käymässä autoa läpi vähän tarkemmin kilpailun jäljiltä, josko siitä kuitenkin löytyisi jotain vikoja...

Auto pukeille, panssari irti ja pyörät irti. Ja kyllähän niitä pikkuvikoja löytyy. Pieneksi murheenkryyniksi osoittautunut hanttarin puolen vetonivelen klemmari on jälleen lähtenyt pois paikaltaan, se on helppoa toki korjata. Lisää rasvaa niveleen, uusi klemmari ja sitten toivotaan että kestäisi.

Keulassa ei muuta ihmeellistä näy, panssari on toki jonkin verran kulunut, mutta se oli jossain määrin oletettavissa. Kyseessä on kuitenkin siviiliikäyttöön tarkoitettu komposiittipanssari jota ei varsinaisesti kivisuihkuun ole suunniteltu. Jossain kohtaa täytyy siihen miettiä ehkä aavistuksen kestävämpää ratkaisua, mutta hyvin se tuntui tehtävänsä hoitavan.

Vaan oikeasta takanurkasta paljastui yllätys. Ensimmäiseksi katse kiinnittyi massiivisen kokoiseen kiveen, joka oli löytänyt tiensä jarrukilven ja jarrulevyn väliseen aukkoon. Suurempi pelästys tuli kun tajusin, että tuostahan satulasta puuttuu kokonaan toinen pultti! Tiedä sitten mistä asti nämä siellä olivat tässä tilassa, ei tullut huollossa edes renkaita käytettyä irti. Suuri vahinko oli kohtalaisen lähellä siis...

Takaata toiselta puolen on näemmä jälleen pettänyt tehty patentti käsijarruvaijerin kannattamiseen. Pakoputkestakin nappasin kiinni, kun se tuntui aika paljon tärisevän. Tosin nyt tuli aika metallinen kolina kun sitä heilutin, ennen luulin sen olevan vain kannatinkumeista johtuvaa. Todellinen syy oli ehkä kuitenkin se, että viimeinen liitos oli sormikireydessä... Selittää myös miksi omasta mielestä auton äänetkin olivat hieman nousseet.

Kuitenkin pikkuvikojahan ja halpoja sellaisia nämä kaikki. Myöskin oletettua, että jotain ylläreitä tapahtuu.

torstai 14. kesäkuuta 2018

Ei mitään murheita

Lauantaina tehtiin lyhyt päiväreissu Kouvolaan (04.30 - 00.30). Matkaan lähdettiin ihan yksikseen kun ei huoltomiehiä mistään keksitty, joten soluttauduimme yhteishuoltoon. Aamupäivällä ei mitään ihmeellistä, joten eikun pätkille. Niitä oli seitsemän kappaletta, neljä ajettiin ennen huoltoa ja kolme sen jälkeen.

Ensimmäiset kaksi olivat lyhyitä viiden kilometrin rykäisyjä, jotka menivät ihan kohtalaisesti noin 10 sijan paikkeilla kun lähtijöitä oli se 17 kappaletta. Kolmonen maistui jo niin hyvin, että kertaalleen roikuttiin, mutta nelospätkä ei sitten onnistunut missään kohtaa. Täten tauolla oltiin jo yli minuutti kärkeä perässä sijalla 10. Tauolla autoon tehtiin massiiviset huoltotoimenpiteet: teipattiin kiinni irronnut bensapumpun tarkistusluukku.

Tauon jälkeen oli ohjelmassa enemmän ek-kilometrejä mitä alkupäivästä, kun kaikki pätkät olivat vähintään 10 kilometriä. Viitospätkä oli varmaan päivän parasta antia ja kutonenkin meni hyvin kunnes täysin tiedossa olleessa huomio paikassa perä vähän karkas kuvan mukaisesti... Täten jouduttiin pakkia hakemaan ja muutamia sekunteja menetettiin.
Tosin muiden keskeytysten johdosta oltiin viitossijalla, tasa-ajalla 4.sijan kanssa, mutta kuudentena oleva vain 2,5 sekunnin päässä ennen sitten viimeistä 15 kilometrin pätkää. Viimeisellä ei murheita, ainoastaan matala ilta-aurinko meinasi häiritä. Täten peräti 3:ksi nopein kellotus ja nousu nelossijalle. Eroa kärkeen tuli reilu kaksi minuuttia.

Todella hyvä fiilis sinänsä, vauhdista kun ei mitään käryä ollut niin tämä luo vähän uskoa ettei ihan hukassa olla. Vielä positiivisempi yllätys on se, että autosta ei löydetty pienintäkään vikaa. Se on toisaalta vähän pelottavaakin, mutta katsotaan nyt läpi vielä... Huvittavaa on myös sellainen asia kuin bensan kulutus. Testien jäljiltä autossa oli vajaa 1/4 tankki, joten päätin tankata ennen kisaa 20 litraa tankkiin, kyllä sillä nyt nuo neljä ensimmäistä pätkää ja siirtymät selviää... Sillä selvisi 6 pätkää + siirtymät ja todennäköisesti olisi selvinnyt viimeisenkin, mutta haettiin varuiksi 10€:llä lisää viimeisestä tankkauksesta. Nooh, ehkä sekin muuttuu jos tuohon vähän boksia ruvettaisiin rukkaamaan...

Mutta sitä ennen jatketaan eMotorsport kautta jotta saadaan sekin kesätauolle.