sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Taas. Kyllä taas.

Iskarit saapuivat jo huollosta takaisin, joten päädyinkin niitä laittamaan takaisin paikalleen. Huollossa ei mitään erikoista ollut tullut vastaan, toki ihan ei myöskään ääriin asti oltu huoltovälissä.
Siinä etupäätä kasatessani tulin tarkistaneeksi konepeltiin menevät sähköjohdot, nämähän olivat vuosi sitten jo melkein puhki kuluneet. En meinannut millään uskoa, että se sama kävi taas. Vaikka vaihdoin johdot toiseen aukkoon ja pidemmiksi. Mielestäni koitin myös, että tämän toisen aukon reuna ei olisi niin terävä, että rupeaisi raastamaan johtoja, mutta olin näemmä väärässä. Tosin nyt tallista löytyi tähän lääke, sillä lisävalokoteloa varten ostin tiivistenauhaa. Nyt samaa nauhaa reiän ympäri niin eiköhän tämä ongelma ole vihdoin ratkaistu...
Rupesin myös liimailemaan umpioiden kiinnikkeitä takaisin, jännä nähdä kuinka hyvin se onnistui... Pakoputkenkin vein työn alle hitsaukseen. Vielä ollaan ihan hyvin aikataulussa toukokuun kisojen suhteen.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Insinööri on fiksumpi... ehkä

Kun on purettu, pitää ruveta myös kasaamaan takaisin.
Tosin tällä kertaa tarvitsi vielä ensiksi purkaa vähän lisää, uudesta varaosa-autosta päätin ottaa turvapuskurin ja kuvassa olevat lokarin kiinnikkeet. Minähän alunperin purkaessani onnistuin nuo alkuperäiset kiinnikeet rikkomaan. Täten tähän asti lokari oli yhdellä nippusiteellä periaatteessa paikallaan... Kun nuo näyttivät varaosa-autosta lähtevän ihan nätisi irti, totesin että ehkä se insinööri on tämänkin asian suunnitellut paremmin kuin minä. Täten siirsin kiinnikkeet kilpuriin ja ainakin nyt pysyy.

Otin puskurin irti varaosa-autosta ja sen jälkeen en taas ollut ihan varma onko se insinööri ollut tarpeeksi fiksu. Nimittäin tuosta kolaroimattomasta varaosa-autostakin on vasemman puolen umpion kiinnikkeistä yksi mennyt poikki. Jos ne eivät edes siviiliajoa kestä, niin ei taida rallin ajossa olla pienintäkään toivoa...

Turvapuskurissa ei mitään ihmeellistä, tosin nyt ensimmäistä kertaa tajusin missä tuon ilmanoton suulakkeen kuuluisi olla. Sillehän on insinööri ihan oikean paikan suunnitellut tuohon puskurin päälle. Minä kun olen pitänyt sen puskurin alapuolella... Toki nyt on sitten paremmassa suojassa.
Seuraavaksi tarvitsee varmaan liimailla noita umipoita takaisin kasaan...

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Eihän sitä pitänyt...

Puolitoista vuotta sitten aloitin kirjoituksen näin: "Aikanaan kun Daihatsut myin ja huoltomiehen kanssa tallia siivottiin, että saatiin kaikki uudelle omistajalle mukaan, totesin ääneen, että pösöä varten ei sitten tälläistä osavuorta hommata. Vain yksi kokonainen varaosa-auto sitten kun kilpuri on valmis."
Tällä lauseella aloitin kertomaan kun hain kokonaisen varaosa-auton, joka ihan ajamalla kärryltä talliin laitettiin (ja edelleen on täysin ajokuntoinen). Samalla myös itselleni vannoin, että yksi riittää, en minä toista tarvitse.

Kaksi viikkoa sitten setäni lähestyi viestillä ja totesi serkkujeni 307 tulleen tiensä päähän moottorivaurion myötä. Toki samassahan kysyi, että tarvitsisinko varaosa-autoa. Noh varovasti tiedustelin että mitäs siitä pitäisi maksaa. "Paremminkin niin päin et voiko siitä pyytää mitään jos esim suostut hakemaan sen Tampereelta?"
Siitä se ajatus sitten lähti...

Täten eilen käväistiin Tampereella hakemassa yksi auto talliin lisää. Tämä yksilö ei nyt omin avuin liiku, mutta on koriltansa huomattavasti paremmassa kunnossa mitä ensimmäinen varaosa-auto. Sen lisäksi tämä ei ole täynnä tee-se-itse sähkövirtelmiä, ensimmäinen auto kun on toiminut jonkinlaisena hifiautona. Pienenä varjopuolena tämä auto on muutaman vuoden tuoreempi versio ja täten täytyy olla aika tarkkana, mitkä osat oikeasti sopivat. Tällä tietoa esimerkiksi vaihdelaatikko on eri, kuten myös takajarrut. Silti eipä sitä koskaan tiedä minkä osan sitä tarvitsee.

Mutta nyt saa riittää varaosa-autot. Nyt on varmasti jokaiseen nippeliin varaosa suoraan tallissa...

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Keväthuolto

Räikkä auki asentoon ja purkuhommiin. Se oli tämän päivän teema.
Töitä oli ihan riittävästi, ajattelin että kyllähän se nyt parissa tunnissa. Kuusi ja puoli tuntia myöhemmin oli kuvan kasa osia irroitettuna, joukossa muutama yllätys. Puskurin kun irti sain paljastui ensimmäinen yllätys. Kevyt osuma sillankaiteeseen oli vääntänyt myös turvapuskurin. Ei olisi kyllä uskonut... Tämä on myös osaselityksenä sille, että kuljettan puolen umpiosta oli kaikki kolme kiinnikettä murtunut tai poikki. Yksi kiinnikkeistä on nimittäin turvapuskurissa kiinni...

Lokaria irroittaessa ei tahtonut yksi pultti aueta millään. Erikoinen syy, sillä vastakappale tuli korista läpi. Ei oikein jaksaisi uskoa että tuokin on siltaosumasta, mutta todennäköisesti on.

Auton alle ja pakoputkea tutkimaan. Nyt heiluu kyllä todella paljon, tätä ei tauolla vielä kyllä ollut. Ei näy missään reikäkohtaa, joten pohjapanssari irti. Ja sieltähän se murtuma löytyy, aivan suoraan moottorin alla kiinnikkeen kohdalla. Selittää kyllä huippunopeuden puutteen, on niin alkupäästä rikki. Vaan miksihän se on siitä pettänyt, onkohan loppuputki osumistaan repinyt sen poikki? Sitä täytyy selvitellä...
Iskarit irti, ihan vain huoltoa vailla ovat kun huoltoväli on aikalailla ajankohtainen. Kartturin penkistä meni leima umpeen joten uusi hommattava. Sammuttimien leimatkin menevät kuukauden päästä umpeen, kuten myös auton katsastus.
Onhan siinä hetkeksi tekemistä...

tiistai 19. helmikuuta 2019

Sukellus Kouvolassa

Lauantaina käväistiin Kouvolassa ajamassa SM-rallia. Toki matkaan lähdettiin jo perjantaina, että oltaisiin valmiina ja reippaana lauantaihin. Olihan ohjelmassa yli 90 ek-kilometriä vaikkakin vain viisi erikoiskoetta.
EK 3:
Meidän kilpailu alkoi erikoiskokeelta numero kolme ja heti kärkeen kevyt reilu 26 kilometrinen. Pätkä alkaa ihan hyvin, loppua kohden pätkä pienenee ja samaa myötä minun ajaminen huononee. Kuitenkin ihan kohtalainen aloitus, sija 7 ja reilu puoli minuuttia pohjista.
EK 4:
Perään päivän lyhin, vain reilu 11 kilometrinen pätkä. Pätkän ensimmäinen kääntyvä mutka, joku pieni paniikki iskee ja kammo liippi tuloksena. Eikä pitkään päästä eteenpäin kun huomiosillalle saapumisessa jarrutan auton pöperölle ja spinnihän siitä tulee. Varmuudeksi kopsahtaa keula sillankaiteeseenkin noin 20km/h vauhdista. Loppupätkä menee miten menee, eikä yllätyksenä tule että pätkän hitain kellotus, liki puoli minuuttia pohjista.
EK 5:
Vielä taukoa ennen reilu 13 kilometrinen, loppujen lopuksi aika mitään sanomaton pätkä. Olisi ollut helppo tehdä paljonkin parempi tulos jos olisi uskaltanut ja nähnyt. Aurinko paistoi silmiin niin paljon, etten varjoihin uskaltanut ajaa yhtään joten aika varovainen suoritus. 9 nopein, reilu 20 sekuntia pohjista.
Tauko:
Ja sitten tauolle. Huomattiin nelosen ja vitosen välisellä tankkauspaikalla, että autosta on irronnut lokari sekä etupuskuriin tullut vaurioita. Tauolla todetaan myös umpion kannakkeen menneen poikki. Kestäviä nuo muoviosat... Vitosen maalissa huomattiin myös että auton käyntiääni muuttui aika rosoiseksi, pakoputkessa siis jotain häikkää... Koitetaan etsiä joko löysällä olevaa liitosta tai reikää, ei oikein kumpaakaan löydetä joten jatkettava tälläisenään.
EK 6:
Ajamiseen ei olla tyytyväisiä, joten pientä ryhdistäytymistä otettava. Ja vajaa 15 kilometrinen kutonen onnistuukin ylivoimaisesti parhaiten. Ero kärkeen 15 sekuntia, mutta sillä saa silti vasta sijan 9. Järkyttävän tasaista kilvanajoa...
EK 7:
Viimeiseksi jätetty sitten luonnollisesti päivän pisin pätkä, mittaa peräti rapiat 28 kilometriä. Alkuun jatketaan siitä mihin kutosella jäädään, kunnes yksi nyppylän ylitys vähän pääsee yllättämään ja spinni numero kaksi on tosiasia. Loppupätkä menee ajellessa, ei mitään erikoista, muttei mitään hyvääkään. Eroa kärkeen juuri alle minuutti ja jälleen 9. sija.
Lopputulos sija 9 ja eroa kärkeen yli kaksi minuuttia. Melkoinen sukellus sitten Iisalmen jälkeen...

Syitä on useita, ainakin se että minähän en ajanut metriäkään kilpurilla Iisalmen ja Kouvolan välissä. Sanoi kuka mitä tahansa, niin kyllä sillä vaan merkitys on. Varsinkin kun keliolosuhde ja ajopaikka täysin eri näiden kisojen välissä, olisi pitänyt samankaltaista olosuhdetta käydä jossain ajamassa. Ja muutenkin ajaminen oli kauhean varovaista ja aivan kuin paluu menneisyyteen. Vaikka ajasta ottaisi pois noin 30 sekuntia jotka noihin spinneihin tuhlattiin, ei se muuttaisi sijoitusta luokassa.
Pakoputki toki varmasti vaikutti ainakin kahdelle viimeiselle. Emme saaneet missään kohtaa yli 120km/h kelattua mittariin jälkimmäisillä pätkillä. Onko se pelkästä pakoputkesta kiinni vai löytyykö jotain muuta? Se täytyy selvittää.

Nyt alkaa meidän osalta kevättauko, jonka aikana autoa saa urakalla laittaa... Huoltoa, korjausta ja vaihtoa vailla olevia osia kyllä piisaa...

lauantai 2. helmikuuta 2019

Kohti Kouvolaa

Viime viikolla tuli tehtyä suurpiirteinen vauriokartoitus ja otettua lämpimään takapuskuri sekä tyhjentynyt rengas. Puskuriin tuli useampi halkeama, mutta koska minulla ei ole lämmintä tallia, päätin asuntoni olohuoneessa paikkailla ihan vain ilmastointiteipillä ne. Lähinnä ajatuksena se, että jos nyt Kouvolan kestäisi, sen jälkeen voisi sitten vaikka jotain samankaltaista muovihitsausainetta käyttää mitä aikoinaan Daihatsunkin puskuriin.
Renkaan kanssa tehtiin visiitti rengasliikkeeseen, jossa tuomiona oli sisärengas. Sen verran oli ottanut rengas itseensä osumasta. Ehkäpä siis jatkossa varapyöränä tuo...
Pyöränkulmat käytiin varmistamassa, näissä ei mitään muutosta ollut tapahtunut. Tosin huomasivat sitten siellä, että jälleen kerran takajarrusatulasta oli hukkunut pultti. Tällä kerralla kuljettajan puolelta ja alempi, kun edellinen oli kartturin puolen ylempi. Tämä on melkoinen mysteeri ainakin itselleni, että miksi löystyvät noin paljon. Mutta tälle on stoppi saatava, siksi vaihdoin nyt kaikki kolme vaihtamatonta pulttia uusiin pultteihin joissa ruuvilukitetta. Luulisi pysyvän...
Sitten takakonttiin pieni uudelleen järjestely. Varoituskolmiot oli siirrettävä kun olivat irronneet jossain röykyssä. Renkaanvaihtotalkoosta oppineena, siirsin muutenkin aivan kaiken ylimääräisen renkaan lähettyviltä pois. Ne vain ovat siinä tiellä ja kun tien päällä ei koskaan tule olemaan "reippaasti" aikaa vaihtoon.
Viimeisenä asiana muistin, että lasinpesunestettähän ei jostain syystä tule lasille asti. Sisälokarin purettuani rupesi jo aavistus asiasta tulemaan, kun jäätä löytyi jonkin verran säiliön ympäristöstä. Heilutin säiliötä ja ei kuulu mitään ääntä vaikka nestettä on täyttöputkeen asti. Mielestäni jossain kohtaa laitoin kyllä ihan pakkasenkin kestävää nestettä sisään, mutta ilmeisesti näin ei ollut asian laita... Onneksi muistin, että tallissahan on kuumailmapuhallin, jonka kanssa sitten säiliötä sulattelin. Sitten uutta nestettä sisälle niin eiköhän homma ole kunnossa...
Parin viiikon päästä sitten jatkamaan sarjakautta Kouvolaan.

torstai 24. tammikuuta 2019

Seikkailu Savossa

Perjantai aamupäivällä startattiin Iisalmen reissuun. Matkaahan sinne kertyy täältä nurkasta vähän yli 500km/suunta. Lauantai aamupäivä meni vauhdikkasti, joten eikun pätkille:
EK 1:
Lyhyt aloitusrykäisy, ihmetellään lähtösuoralla miksi joku jäi tielle seisomaan. Edellä lähtenyt oli päässyt ensimmäisestä mutkasta hankeen... Luokan 4. nopein kellotus.
EK 2:
Nyt jo melkein kahdeksan kilometriä pituutta. Kovavauhtinen pätkä ja lopussa ehkä pieni vauhtisokeus iskee kun nousevaan oikeaan irtoaa liippi. Tulos loistava, 2. nopein, vain 0.8 sekuntia pohjista.
EK 3:
Päivän pisin, yli 17 kilometriä pitkä pätkä oli sitten kooste aivan kaikkea mahdollista. Monta risteystä, monia pikkuteitä. Pätkä lähtee alusta asti menemään jo väärällä raiteella, risteykset takertelee ja aivan pienimmillä pikkuteillä ajamisesta ei tule edelleenkään yhtään mitään. Sijoitus silti siedettävä, 4., mutta ero pohja-aikaan liki puoli minuttia.
Tauolla ei mitään ihmeellistä, ollaan tutulla ja turvallisella nelossijalla. Kärkeen puoliminuttia mutta kakkossijasta vain 10 sekuntia. Lisävalot keulalle ja kohti pimeyttä!
EK 4:
Liki viisitoista kilometrinen pätkä. Jotenkin ehkä varovainen suoritus lumisateessa valoilla, ei oikein jäänyt pätkästäkään mitään mieleen. Aivan lopussa pieni kädetysyritys. Sijoitus jälleen neljäs, mutta tappiota tuli 20 sekunttia kärkeen.
EK 5:
Vajaa kymmenkilometrinen alkaa hyvin. Vaan parin kilometrin kohdilla tulee nouseva, kirraava vasen. Tullaan aivan ylikovaa ja liian loivaa mutkaa ajaen. Onneksi auto kääntyy joten oikea takapyörä edellä osutaan penkkaan. Perä pomppaa ilmaan, mutta onneksi ratti on koko ajan käännettynä vasemmalle niin keula ei haukkaa hankeen vaan tullaan takaisin tielle. Hetken aikaa keräillään itseämme, mutta loppupätkä sujuu silti ihan hyvin. Viides sija, mutta vain 9 sekuntia pohjista.
EK 6:
Siirtymällä auto tuntuu vähän levottomalle takapäästä. Kartturi tarkistelee ilmanpaineita ja tulee ilmoittamaan, 0.9 bar oikeassa takapyörässä. Sitten pikaselvitys, paljon aikaa AT:lle, 10 minuuttia.
Ja eikun renkaanvaihtotalkoisiin.
Minuuttia ennen aikaamme luukku kiinni ja miehet takaisin autoon.KIITOS JÄPPISELLE LISÄVALOISTA! Oli vähän mukavampi vaihtaa kun kilpakumppani auttoi valaisemalla lisävalojen kanssa. Kiireen varjopuolena se, että varapyörässä oli tietoisesti yli 2bar paine jota emme sitten tulleet laskeneeksi. Ja koska rengas on myöskin jääkylmä on auto melkoisen vikuri ajettava. Toki pyöränkulmatkin saattavat olla aavistuksen sekaisin... Viimeinen kahdeksan kilometrinen oli pääasiassa ek 3:sen loppuosuutta, mutta en uskalla vikuroivalla autolla ajaa sitä läheskään niin hyvin mitä ensimmäisellä kerralla. Vasta kahdeksanneksi nopein, liki 20 sekuntia tappiota.

Viimeisen pätkän myötä tiputaan lopputuloksissa viitossijalle, eroa kärkeen vähän yli minuutti, mutta kakkossija jäi puolen minuutin päähän. Nyt täytyy käydä tarkistuttamassa pyöränkulmia, tarkisteltava mahdollisia muita vaurioita ja käyttää tuo tyhjentynyt rengas pois vanteelta. Eiköhän sitä nyt koko sarjaa päästä kiertämään, joten helmikuussa jatketaan Kouvolassa.

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Viikonloppuna vedetään!

Viimeiseen asti sitä vatvottiin, mutta kyllähän sitä Iisalmeen ilmoittauduttiin. Täten lauantaina pitäisi lähteä ajamaan kilpaa...
Täten jo sunnuntaina kävin tallilla tekemässä pakkaustoimenpiteet valmiiksi, että perjantaina ei tarvitsisi kuin nostaa kaikki autoon kyytiin. Toki siinä samassa tuli pieniä korjauksiakin tehtyä. Minun puolen sisävetokahva irtosi testeissä, joten pieni paikkaus ja uusiksi kiinni. Siinä konepeltiäkin tuijotellessa sattumalta huomasin, että lisävalonpatterin vastamutteriestakin yksi jonnekkin hukkunut. Se on kyllä jännä miten se on kadonnut, nuohan ovat periaatteessa kuin popniittejä...
Nyt vielä paperihommien valmistelu ja muu pakkaaminen niin ollaan valmiita sarjakauden avaukseen. Ja kyllä, tarkoituksena on kiertää vielä "viimeistä kertaa" koko sarja.

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Jotain puuttuu

Vaikka tänään olikin myrskypäivä, päädyin lähtemään tallille tarkistelemaan autoa testien jäljiltä. Piikkirenkaat alta pois ja siviilipyörät alle, vihdoin kävin vaihdattamassa niihinkin kahteen oikeanlaisen vanteen ettei ota kiinni.
Vaikka näiden uusien piikkirenkaiden kestävyyttä on kehuttu, eivät nämäkään ikuisia ole. Toki jäätynyttä soraa vasten paljon ajettiinkin, niin etupyöristä on jo muutama nasta hukkutunut/katkennut. Takapäässä ei kyllä ole jälkeäkään.
Kaapimet toimivat ainakin vähän, tosin kartturin puolella tilanne oli kuvan mukainen. Vähän alunperinkin jäin pohtimaan, että kestääkö kahdesta osasta tehty. Täten olin jo vähän ennakoinut ja etsinyt pidempiä yhtenäisiä kulmarautoja, joista sitten tein uuden tuohon tilalle. Jos se ei kestä, täytyy miettiä taas uudelleen...
Ohjaamoon tärkeä muutos, kypäräpuhelimen johdon siirto toiselle puolelle kun mikrofoni eri puolella mitä vanhassa kypärässä. Oli muuten melkoinen kulttuurishokki kypärä päässä autoon meneminen. Eihän sitä meinannutkaan enää mahtua kaarien ja korvaläpän välistä sisään. Ennen jäi myös reilusti yli kämmenen verran tilaa korvaläppien ja kypärän väliin, nyt juuri ja juuri mahtuu käsi väliin että saa HANS-klipsit kiinni. Tulikin vähän testailtua ja todettua, että jatkossa varmaan fiksumpaa laittaa kypärä päähän vasta autossa sisällä.

Mutta kaikki kunnossa mikä oli alunperinkin vaikutelma. Täten olisikohan se sitten kuitenkin se RSJM one more time...