Peikko nimeltä Rantaralli

Lauantaina se olisi sitten kohdattava. Peikko nimeltä Rantaralli. Kauan sitä on kuskina tullut välteltyä, mutta nyt on aika kypsä. Otetaampa pieni kertaus miksi siitä on peikko muodostunut...
Koska olen kotoisin täältä Varsinais-Suomesta, voi Rantarallia pitää eräänlaisena "kotikisana". Joten ennen ajokorttia sitä on liki jokainen mahdollinen vuosi käyty katsomassa. 2008 talvellahan tuli aloitettua kartturointi ja luonnollisesti syksyllä osallistuttiin Rantaralliin. Ja siinä kisassa sattui ja tapahtui... Ensimmäiset pari pätkää meni vielä suht vaivatta, kolmannella kuuluisalla Seijaisten pätkällä sitten käytiin jo ojanreunoja kurkkailemassa. Huollossa oli kaasuvaijeri poikki ja pakosarja irti... Nelosella roikuttiin, vitosella sammutettiin auto "bussipysäkki"hidasteeseen ja ajettiin maalipäässä ulos, päätyen takaisin tielle. Vauriot rajoittui ilmeisesti irronneeseen panssariin. Kutosella sammutettiin auto risteykseen ja seiska, no se ajettiin jopa rallia. Sitten oli vielä yksi pätkä, Pato jäljellä. Pimeellä pääsee yksi kurvi vähän silmille ja hetken päästä matka päättyy ojan penkkaan.
No ensi vuonna uudestaan ja 2009 olikin jo paljon armollisempi. Ei tullu ku muutama roikkuminen ja liippi ja peräti maaliin päästiin! Samalla taktiikalla lähdettiin 2010 jatkamaan. Jälleen Seijaisissa liippaillaan ja sitten kakkospätkällä tulee elämäni ensimmäiset (ja tähän mennessä ainoat) voltit suoritettua. Pikkasen väärä ajolinja ja täten löydämme itsemme kaatumasta metsikköön.
Tiedä sitten vaikuttivatko nämä takaraivossa kun 2011 mietiskelin missä sitä ajelisi. Juuri olin ensimmäisen rallini omalla Skodalla ajellut ja halusin äkkiä lisää. Sen takia taisin päätyä viikkoa aikaisemmin ajettuun Teijo-Talot ralliin enkä Rantaralliin. Eihän sitä nyt peräkkäisiin kisoihin uskaltanut ilmoittautua... 2012 juuri Rantarallin aikoihin vaihdoin autoa Daihatsuun ja oli ihan hyvä etten tullut Rantaralliin ilmoittautuneeksi kun kahta päivää aikaisemmin poltin ensimmäisen kannentiivisteen... Viime vuonnahan tarina oli melko samanlainen, kannentiiviste oli jälleen palanut. Arvonta oli jälleen viikkoa aikaisemmin ajettavan Teijo-Talot rallin ja Rantarallin välillä. Tälläkin kertaa voiton vei Teijo-Talot, kun Rantaralli oli "iltakisa" ja minä en ehkä niin paljoa tykkää pimeässä ajelusta.
Tänäkin vuonna koitin kehitellä itselleni tekosyitä, miksi en Rantaralliin lähtisi. Kuitenkin sitten kartturin kanssa päädyttiin lähtemään ja testaamaan "uusia" etutolppia. Josko se peikkokin siinä samalla katoaisi...

Voihan sen näinkin tehdä

Holkit sain viikolla teetettyä, joten eikun auton kimppuun ja vaihtamaan ne alle. Vanhat lähtevät ihan vaivatta irti ja otan samalla myös poikkituen pois. Sen sovittaminen näihin tolppiin kun olisi ollut melkoisen työlästä, helpommalla pääsen kun vaihdan toisesta autosta myös sen paikallensa. Rupean siinä sitten katselemaan tuota tolppaa ja taas herää ihmetys. Mitä ihmeen massaa tässä yläpäässä on... Onko tällä yritetty korottaa auton keulaa? Kai siihen fiksumpiakin keinoja olisi ollut...

No yhtä kaikki, tolpat on nyt paikallansa ja perjantaina käydään säätämässä kulmat ja korkeus kohdilleen. Tämä meinaa sitä, että ajotuntumaa ei saada testattua ennen kisaa, mikä on minun touhuissani melko normaali tilanne... Sen verta tiedetään, että joustovaraa on nyt huomattavasti enemmän, mutta jousi on nyt jäykempi. Jousesta löytyi sen suuntaisia merkintöjä, että olisi 40kg jousi. Se saattaa olla hieman liian jäykkä tähän autoon, mutta koitetaan ennen tuomion tekemistä. Toisaalta se on sitten suhteellisen helppo vaihtaa.

Vanhoissa tolpissa ei muuten joustovaraa juuri ollut. Se kävi ilmi kun lähdin purkamaan tuota rikkinäiseksi epäilemäämme iskaria. Mutteria siinä pulttipyssyllä availin ja PIU... Mitä helvettiä tapahtui??? Ei käynyt mielessä semmoinen pikkujuttu, että se jousihan oli muuten melkoisessa puristuksessa siinä ihan normaali tilassa... Mutteri lähti tallin toiseen päähän tielle tuntemattomille, onneksi oli suunnattuna tolppa sellaiseen suuntaan, että oli tilaa. Tulin siinä koittaneeksi myös sitä iskarin toimintaa. Painan iskaria alaspäin... ja se jää siihen. Ja on niin piukassa, että ruuvipenkillä saan vedettyä takaisin ylös. Tosin ääriasentoon kun vedin niin tipahtaa saman tein muutaman sentin alas. Entinen mikä entinen on tuomio tälle. Ei sentään ihan niin rikki kuin Skodassa aikanaan...

Siinä tolppien vaihdon yhteydessä kurkkasin varovasti, että onhan vaihdelaatikossa öljyä. Olihan siellä, mutta kyllä sinne pari desiä lisääkin mahtui. Josko kauden jälkeen uskaltaisi vaihtaa ja katsoa paljonko tulee metallia joukossa...

Kappas kappas

Meininkin sitten heti tänä aamuna laittelemaan autoa. Vara-autosta etutolpat irti ja vakiotolpat tilalle, piece of cake. Vaan sitten kun rupesin noita tolppia kattelemaan niin hetkinen...
En näitä koskaan oikeen tullut tarkemmin kattoneeksi, niin jo pelkkä korkeussäädön löytyminen oli yllätys. Toki käytännössä tarkoittaa jousen vaihtamista, muttei paha homma tarvittaessa. Vaan suurempi yllätys löytyi tuolta yläpäästä. Siellähän olikin tehty vähän säätöä ja uniball-kiinnitys. Harmi vaan, että vakioreikiä käytettäessä se säätö on caster-kulmalle eikä camberille...
Toisesta tolpasta oli kadonnut jossain vaiheessa jousen ylälautanen, joten eikun penkomaan sen auton mukana tulleita koneistettuja osia. Sieltähän löytyi kyllä lautaspari, mutta vielä jäi pari "väliprikkaa" uupumaan, jotta noista olisi valmiit saanut. Voi olla, että joudutaan vaihtamaan toisen auton poikkituki, nykyinen kun ei periaatteessa tähän sovi.

Ensiviikolla metsästämään prikat niin saadaan tolpat paikalleen ja auto kisakuntoon.

Onnistuminen Uudessakaupungissa

Lauantaina käytiin taas ajelemassa RSJM-sarjaa. Kisa-aamuna ei mitään erikoista joten reitille.
EK 1:
Ensimmäinen kuuskilometrinen menee omasta mielestä ihan hyvin vaikka liukasta onkin, mutta kello on hieman toista mieltä. Tuloksena vaatimaton luokan 10 sija. Laahasikohan jarrupalat vielä hieman...
EK 2:
Toisella 10km pätkällä rupeaa löytymään humpan juoni ja kabiinissakin rupeaa tuntumaan hauskalle. Hyppy ja liippejäkin oli. Kellokin on samaa mieltä, 6. sija vain 11 sekuntia kärkeä perässä.
EK 3:
Kolmannella vajaan 15km pätkällä jatkuu sama tahti, 6. sija n. 20 sekuntia kärjelle hävinneenä. Ei mitään muuta mainittavaa... Pikahuolto, kaikki kunnossa päivän pisimmälle liki 20km pitkälle Sannaisten pätkälle.
EK 4:
Sannaista ei päästä kuin pari kilometriä kun kartturi varovasti kysyy "onko meillä kaikki kunnossa?" Myönnettävähän se oli, jotain autosta on kartturin etunurkasta rikki. Tärinä on melkoinen, muttei juuri vaikuta ajamiseen joten koitetaan jatkaa vaan. Ongelmiin nähden ihmeen hyvä suoritus, 5 sija ja sama 20 sekunnin ero kärkeen. Tauolla vähän töitä kun metsästetään, että mikähän siellä mahtaa olla pielessä. No iskarin yläpää oli liki irti, helppo toki vain kiristää kiinni. Olisikohan iskari mennyt rikki? No öljyjä ei näy, joten jatketaan. Pari pätkää kun vain oli jäljellä.
EK 5:
Vitonen oli taas kymmen kilsanen, koitetaan vähän yrittää, että saadaan varma sijoitus viimeselle lähdettäessä. Risteysajaminen menee kertaalleen taas aivan käteen, mutta silti tuloksena taas 5. sija ja täten viimeiselle lähdettäessä ollaan samalla sijalla tuloksissa. Taakse matkaa vajaa 20 sekuntia ja eteenpäin 40 sekuntia, joten viimeisellä kuuden kilometrin pätkällä voi ottaa varman päälle.
EK 6:
Ja niin otetaankin, todettiin edellisellä etunurkan (todennäköisimin iskari) olevan rikki edelleen, joten hypyt jätetään tekemättä ja muutenkin hyvin varman päälle. Tuloksena taas pätkän 5, mutta lopputulos onkin 4. sija kun kanssakilpailija päätti kisan toiseksi viimeisesä kurvissa kaataa huolella. Eroa kertyi kärkeen hieman yli minuutti, joten kärkeen verrattuna tuli huomattava parannus Lahden kisaan nähden.

Nelossijasta pytyt mukaan ja kohti kotia. Sarjapisteitähän tuli taas roppakaupalla ja jatkettiin nousua sarjapisteissä. Nyt ollaan SM-sarjassa sijalla 18 ja Rally Trophy sarjassa peräti 7:s. Sarjoista on ajamatta vielä viimeinen kisa, Rantaralli Mynämäellä 27.9. Tällä hetkellä vielä vähän emmitään, että lähdetäänkö sinne ajamaan. Etuiskarit kyllä löytyy toisesta kilpurista ja eiköhän ne vaihdettua saada, mutta sarjapisteitä ei välttämättä kauheasti pystyttäisi muuttamaan. Viidestä kisasta kun neljän kisan pisteet lasketaan mukaan ja meillä on nyt jo kaikista kisoista pisteet. Oulun kisasta on huonoimmat pisteet, mutta pistelaskentahan perustuu luokan osallistujamäärään joten etukäteen pisteiden arvioiminen on aika hankalaa. Ilmoittautuminen päättyy tulevana tiistaina ja sinne asti todennäköisimmin mietitään että lähdetäänkö ajamaan.
Vaikka Rantaralli jätettäisiin väliin, niin jotain vielä tänä syksynä ajellaan.

PS. Se lämpöanturi teki ihme heräämisen ja toimi koko päivän...

Ajoissa

Tulin Lahden kisan jälkeen vilkaisseeksi, että paljonkos meillä on jarrupaloja jäljellä. Tilanne näytti huolestuttavalle, joten palat tilaukseen ja toive oli että ehtisi vielä ennen Ugia vaihtamaan... Palat tulivatkin tällä kertaa yllättävän nopeasti, joten tänään jo pääsin vaihtamaan. Pultit auki ja tilanne oli juuri se mitä oletinkin. Nyt oli hyvä hetki vaihtaa, ei noilla kisaa kahta enempää olisi ajettu. Edelleen tosin ihmettelen kuinka epätasaisesti eri puolilla nuo kuluu. Okei, toisen puolen jarruletku oli tuossa jonkin aikaa mutkalla ja siellä oli melko paljon myös ilmaa... (Lahdessa kisaa edeltävänä iltana ilmattiin vielä se...). Voi olla, että on tuo jarrutuntuma taas pikkusen erilainen ja parempi...
Anturi ei jostain syystä tunnu toimivan, täytynee tehdä uusiksi johto sille. Jouduin sitä jatkamaan kun oli jo valmiiksi melko naftin mittainen. Muilta osin auto onkin taas jo valmiina. Se on ihan positiivista, sillä tarttis tehdä muuttoa nro. 2... Siirryin nimittäin siihen isoon asuntovelallisten joukkoon.

Anturi

Sinä siinä. Olet monta kertaa aiheuttanut minulle turhia sydämmen tykytyksiä. Nyt on sinun aikasi lähteä. Kuvassa on siis vanha lämpömittarin anturi ja tuo "kätevä" pyöreä liitin on aiheuttanut jo liki vuoden murheita. Onneksi tähän on saatavissa myös toisen tyyppistä anturia, missä on normaali lattaliitin. Olettaisin siinä johdon pysyvän paremmin paikallaan ja siihen sen myös tarvittaessa saa hieman paremmin varmistettua. Tilaahan tämän osan vaihtoon ei kauheasti konehuoneessa ollut, mutta kyllä sen sai. Täytyy vaan uusia samalla ylävesiletkun klemmari kun meni poikki uudelleen kiristettäessä...
Samalla otin myös pohjapanssarin irti ja se oli kyllä ottanut osumaa siitä asvalttirytkystä. Täytyy tehdä uudet "madalluspalat". Öljypohjaankin oli vähän lommoa tullut, mutta on vielä ehjä joten annan sen olla.
Eli kyllähän aina kisasta jotain tekemistä tulee... Mutta tällä kertaa hyvin vähän verrattuna siihen mitä yleensä.

Showtime

Lauantaina käväistiin sitten ajelemassa RSJM 3. osakisa. Reissuun tosin lähdettiin jo torstaina ja perjantaina vietettiin synttäreitä katsellen historic-autojen menoa. Sekä toki katsastaen oma kilpuri jo lauantaita varten. Rengasmerkkauslomaketta täyttäessä tuli kyllä taas naurettua näitä minun renkaitani. Merkkasin samoin tein jo 10 rengasta, joista neljässä (4) oli nykystandardin viivakoodi... Iiiihan hyviähän ne on, pikkasen ikää vaan.
Lauantaina heräiltiin sitten vähän ennen seitsemää kun vartin yli yhdeksän olisi lähtö suurinpiirtein. Lähdimme huollon kanssa viemään traileria traileriparkkiin ja kartturi hakemaan papereita. Ensimmäinen traileriparkki on täynnä, joten eikun kohti sitä toista, sehän oli kartalla ihan tässä vieressä... Opasteiden suuresta määrästä (tasan 0kpl) johtuen ajamme useamman kilometrin harhaan, mutta onneksi kartturi oli sen jo löytänyt ja pystyi antamaan meille osoitteen (mitä sitä suotta kilpailijaohjeeseen laittamaan...). Samalla kartturi tajusi, ettei ottanut kelloon kilpailun aikaa joten lähti vielä pikaisesti kilpailukeskuksesta sitä hakemaan (kai me se lähdöstäkin oltais saatu...). Noh saavumme traileriparkkiin vihdoin, melkoisella paniikilla vaihtamaan ajovarusteita päälle kun 20 minuuttia aikaa lähtöön. Kartturi saapuu viiden minuutin päästä ja aloittaa saman vaatteiden vaihtorumban. Eihän tässä muuta, mutta sitten olisi vielä siirtyminen kilpailun lähtöön. Saavumme 2 minuuttia ennen ihannelähtöaikaamme satama-alueelle (eipä sinnekkään niitä opasteita oikein ollut...) jossa pyörimme vielä hetken kun emme löydä aukkoa mistä lähtöjonoon pääsisi. Lopputulos, saavumme ihanneminuutilla at:lle ja eikun matkaan! Juuri ja juuri vältimme rangaistukset... Tosin lähtöhän ei sitten meille merkannut lähtöaikaa edes pyynnöstä (eivätkä muillekkaan...).
EK 1:
Pitkän liki 50km siirtymän jälkeen päästiin pätkälle. Toki paniikissa unohtui rengaspainemittari, mutta onneksi saatiin kilpakumppaneilta lainaan. Renkaissa kun oli yli 2,5 bar:a painetta... Pätkä oli melko tuttua Koivukehää, alun pienempi tie oli tuntemattomampi. Pikkutietä varoen, isolla tiellä kohtalaista ajoa. Toki maalissa nähdään pölyn joukossa kilpakumppani joka on meidät ajanut kiinni. 7. sija on silti tyydyttävä.
EK 2:
Kakkosena oli sitten hyvää valtiontietä ja meno rupeaakin maistumaan. Asvaltille tulossa oli aivan järjetön merkkaamaton röykky joka lyö todella kovin panssariin. Onneksi mitään ei tainut särkyä... Tuloksena 6. sija.
Sitten olikin tauko, mitään näkyviä vaurioita ei ole ja mitään ongelmiakaan ei esiinny. Eikun lisää juotavaa ja jatkoon!
EK 3:
Koukunmaan erikoiskoe on tunnettu, mutta minulle sinänsä täysin tuntematon. Hienoa isoa tietä, innostuu jopa oikein ajamaan. Takapiikkiin tulee jostain vahingossa kuvan pienen pieni liippi, ei nopein mutta näyttävin suoritus? Luokan 6. sija jälleen.
EK 4:
Sitten mentiinkin uudestaan Koivukehään. Pikkutie oli luonnollisesti kulunut hieman, joten jos ensimmäisellä kerralla tuli varovasti niin nyt varottiin vielä lisää. Pölyäkin oli paljon enemmän ilmassa, osittain johtui lähelle nostetusta kanssakilpailijasta. Keskeytysten ja epäonnisten kanssakilpailijoiden ansiosta silti aika luokan 5. nopein.
EK 5:
Ja myöskin kakkospätkä uudestaan. Tie oli aivan hyvässä kunnossa vielä, asvalttiröykky kierretään ja varmasti maaliin. Jälleen 5. nopein.
Siinä sitten tullaan laskelleeksi, että taidetaan muuten olla neljänsiä. Niin muuten ollaankin. Päästään pitkä siirtymä maaliin ja 4. pytyt kotiin viemiseksi. Kilpakumppanimme kyllä sanoi viimeisen maalissa ottaneensa pari minuuttia at:ta ja tämä oli myös totta, joten virallisissa lopputuloksissa ollaankin peräti kolmosia! Kaiken tämän jälkeen ei voi olla kuin tyytyväinen tähän, sillä autossa ei pienintäkään murhetta. Pesu ja on varmaan taas valmis seuraavaan koitokseen.

Harvoin kommentoin kilpailunjärjestelyitä, mutta nyt on kyllä pakko kommentoida. Tämä kilpailu oli aivan ala-arvoisesti järjestetty. Kyllä pääkilpailu oli EM-Historic ralli, mutta mekin ajoimme sentään SM-arvosta. Opasteiden puute, käsittämätön merkkauslinja (väitetään niukaksi ja on aivan jotain muuta), isot ongelmat aikataulussa (pitkällä siirtymällä oli kyllä parikymmentäkin minuuttia ylimäärästä, mutta sitten 1-2 välisellä siirtymällä sai kyllä ajaa ihan suurinta sallittua että edes ehtisi ajoissa) ja muutamat muutkin pikkuseikat jättivät kisan järjestelyistä huonon maun. Positiivista oli kyllä, se että tiet sopivat mainioisti tälläisen letkan ajattamiseen ja olivat ihan mukavia ajettavia.