Peugeot 307

Niin, eihän se talli tyhjentynyt... Siellä on nimittäin ollut tälläinenkin auto jo reilun vuoden ajan pressun alla piilossa.

Nyt lähdetään sitten ensimmäistä kertaa täysin siviilikuntoisesta autosta rakentamaan. Mutta tavoitteet on silti samaa tasoa mitä ennenkin. Kyllähän tällä jo tänä vuonna kilpaa ajetaan...

Tämä on monella tapaa myös paluu alkuaikoihin, sillä tämäkin blogi muuttunee taas enempi auton rakentamisesta ja siihen liittyvistä sattumuksista kertomiseen. Niitä meinaan on jo tähän asti kertynyt melkoisesti...

Päivitystiheyskin tulnee kasvamaan, kun tätä on vähän salassa pidetty, niin kerrotaan nyt sitten pikkupala kerrallaan mitä viimeisen reilun kahden vuoden aikana on oikeasti pohdiskeltu ja mietitty Daihatsujen taustalla...
PS. Kuvasivustolla on nähtävissä kuvia tähän hetkeen asti.

Erään aikakauden loppu

Pistin ralliauton myyntiin sprintin jälkeen ja tämän viikon maanantaina soi puhelin. Sovittiin, että tulevat tiistaina katselemaan.
Lopputuloksena myin molemmat autot, kaikki renkaat, vanteet ja varaosat. Ralliauto ja ensimmäinen kuorma osia lähti samantein tiistaina mukaan ja tänään oli sitten tuon sprinttiauton ja loppujen osien vuoro.
Perjantaina kun kävin siivoilemassa tallin nurkkia, että löytyisi kaikki mitä tähän kuuluu, niin kyllä pää vaan pyöri. Melkoinen hamstraaja sitä on taidettu olla, sitä osaa meinaan oli sitten melko ronskisti. Samalla tuli myös aika erikoinen fiilis. Näillä kuitenkin liki viisi vuotta tullut ajeltua. Vertailun vuoksi Skodalla aikanaan ajettiin vain vuosi kilpaa, toki pari vuotta sitä rakennettiinkin.

Mitä seuraavaksi? Senkun itsekkin tietäis. Tallihan on nyt tyhjä... vai onko...

Kaikkea sitä

Vaikka kisapaikka olisi kuinka lähellä, niin ennen kukonlaulua sinnekkin täytyy näemmä lähteä. Kisapaikallehan oli matkaa tallilta 15 kilometriä, mutta silti jo seitsemältä tarvitsi kotoa lähteä. Radantutustumisessa kävi nopeasti ilmi, että keli vaikutti vielä liukkaammalta mitä viime vuonna. Vaikka potkukelkka olikin alla niin olisi nastakenkiä kaivannut...
1. Kierros:
Lähdöstä ei meinaan millään lähteä, oli vielä sen verran liukas lähtöpaikka. Mutta muuten tuntuu pirun hyvälle, yritystäkin eksyi vähän mukaan kunnes...
Radan loppupuolella olevasta hyppyristä oli kaksi numeroa minua ennen tehty kevätjuhlaliikkeitä sen verta, että auto tiellä savuamassa. Minun edelle lähtenyt ohitti paikan vain liputuksen turvin, mutta minut pysäytettiin, jotta henkilöstö siirsi autoa pois tieltä. Vähän toista minuuttia paikallaan ja sitten hiljaksiin maaliin ja eikun suoraan lähtöalueelle odottelemaan uusintaa.
... Jota ei koskaan minulle annettu, koska punaista lippua ei lähdössä ollu nostettu. Vai niin...
2. Kierros:
Vähän oli mennyt maku ajamiseen, mutta tulipahan ajeltua. Koitin mennä urissa, mutta kun uria tahtoi olla 4-5 kappaletta niin sen uran löytäminen missä suurin osa olisi mennyt oli vähän haastavaa. Noin äkkiseltään olisi ensimmäisellä kierroksella tullut parempi aika, mutta sitä on mahdoton varmistaa...
Tuloksena luokan viimeinen eli toinen sija, sattumalta sitten kaksi palkittiinkin. Joten yli tunnin odottelun jälkeen säälipokaali kainalossa kohti kotia. Johan siellä taas seitsemän aikoihin oltiinkin...

Noin 99% todennäköisyydellä talvikausi jää tähän, katsellaan sitten taas keväämmällä, mitä, missä, millä ja milloin...

Pelästys

Avaat tallin oven ja ensimmäisenä näet tämän. Vähemmästäkin sitä pelästyy.
Ensimmäisenä tietenkin mieleen, mitkähän perkeleen nesteet ne nyt on. Kovinhan ne vedelle näyttäisi... olisiko jostain muka noin paljon sulanut jotain. Jaa no, onhan tässä pinkkiäkin joukossa, joten jäähdytinnesteitähän nuo.

Eikun konepeltiä auki ja ihmettelemään mistä kadonnut. Hetkinen, säiliö on täynnä... Ja ne virtaa kyllä jäähdyttimeen ja sekin on täynnä. Sitten välähtää!
Minä kun viime viikolla kävisin tarkistelemassa nesteet ja kokeilemassa pikku lenkin niin täytin tuon jäähdytinnestesäiliön jälleen ylitäyteen, kuten on aina tullut tehtyä viime talven episodin jälkeen. Tällä kertaa tuli sitten täytettyä oikeasti ylitäyteen ja ylimääräiset nesteet tulleet ylivuotoletkusta pihalle.

Kaikki siis valmista sunnuntaille...

Here we go again

Päätimpä välillä vilkaista ralliautoakin, sehän on periaatteessa ihan siinä kunnossa mihin se Lammin seikkailuiden jäljiltä jäi. Nesteiden tarkisteluiden oheessa tuli huomattua tuo keskellä epäselkeästi näkyvä pultti. Hetkinen... tuossahan kuuluisi jotain varmaan olla kiinnikkin.
Ihan kauhean kaukaa ei sitä irtonaista johtoa tarvinnut etsiä, jokin maadoitusjohtohan sekin oli. Ollut sitten koko viime vuoden irti, ei voine olla kovin oleellinen, mutta jos sen oletuksena kuuluisi olla kiinni niin laitetaan paikallensa...
Sorarenkaat alta pois, piikkipyörää alle (tällä kertaa ei ollut hiiret tehneet pesää, hämähäkin seittiä kyllä oli...) ja eikun ravistelemaan pienelle lenkille. Mitään erikoista ei ilmene.
No perkale, lähdetään sitten taas kisailemaan. Josko tällä kertaa talvisprinttiä pääsisi ajamaan 2 kierrostakin...

Kumpa osais...

Päätin nyt kuitenkin vähän itse tutkiskella ja säädellä tuota sprinttiautoa. Ensiksi piti selvittää, että mitäs arvoa se vastus sieltä nyt tuottaa. Muutaman testauksen jälkeen sattumalta löysin boksista merkinnät jotta osasi oikeista pinneistä sitä ruveta mittamaan. Sitten haettiin pari kertaa oikeaa asetusta mittarista, mutta sitten se lukema saatiin. 2.20. Boksin päällähän on kirjoitettu 2.54. Tästä tietenkin looginen päätelmä, koitetaan säätää se siihen. Eikun säätöruuvia kääntämään ja .... mikään ei muutu. No mitä helkkaria.
Avaan säätöruuvin ja se tipahtaa laatikkoon sisälle... Onko se missään edes kiinni? Laatikko auki ja... no eihän se missään kiinni ollut, oli ehkä joskus kyllä ollut. Vastuksesta itsestäänkin löytyi minikokoinen säätöruuvi, joten siitä säätelemään. Pääsin arvoon 2.52, riittävän lähellä ja eikun koittamaan.
Ei niin minkäänlaista muutosta.
Voisikohan nyt olla vaan niin, että tulpat ovat jo entiset kun käytetty sen verta useasti nyt tällä "melko rikkaalla"... Tai olisiko syytä laittaa vastus niin pienelle kuin mahdollista jolloin olisi kuin ilman sitä. Laatikon kytkemättä jättäminen kun sytyttää autosta moottorin vikavalon...

Jotain tarttis tehä

Siinähän ne molemmat edelleen makaapi. Kärrykin on tallissa, vaikka sitäkin yritin myydä.
Vaan mitähän sitä tekisi...?
Tällä hetkellä päällimmäisenä visiona on sprinttiauton lievä jatkojalostus, eli säädettäväksi vienti ja samalla dynolla käyttö. Sitä ennen ajattelin tarkistaa venttiilien välykset, nehän unohtui silloin kevällä katsoa kokonaan...
Tuosta reissusta kun selvittäisiin kunnialla, niin vaihdelaatikon vaihto ralliautosta päittäin ja sittenhän sitä voisikin ottaa uuden yrityksen tuon sprinttiauton kanssa...
Näiden muutosten jälkeen ralliautohan olisi periaatteessa suoraan Historic-kunnossa...
Pikkuhiljaa niin hyvä tulee.