Seikkailu Savossa

Perjantai aamupäivällä startattiin Iisalmen reissuun. Matkaahan sinne kertyy täältä nurkasta vähän yli 500km/suunta. Lauantai aamupäivä meni vauhdikkasti, joten eikun pätkille:
EK 1:
Lyhyt aloitusrykäisy, ihmetellään lähtösuoralla miksi joku jäi tielle seisomaan. Edellä lähtenyt oli päässyt ensimmäisestä mutkasta hankeen... Luokan 4. nopein kellotus.
EK 2:
Nyt jo melkein kahdeksan kilometriä pituutta. Kovavauhtinen pätkä ja lopussa ehkä pieni vauhtisokeus iskee kun nousevaan oikeaan irtoaa liippi. Tulos loistava, 2. nopein, vain 0.8 sekuntia pohjista.
EK 3:
Päivän pisin, yli 17 kilometriä pitkä pätkä oli sitten kooste aivan kaikkea mahdollista. Monta risteystä, monia pikkuteitä. Pätkä lähtee alusta asti menemään jo väärällä raiteella, risteykset takertelee ja aivan pienimmillä pikkuteillä ajamisesta ei tule edelleenkään yhtään mitään. Sijoitus silti siedettävä, 4., mutta ero pohja-aikaan liki puoli minuttia.
Tauolla ei mitään ihmeellistä, ollaan tutulla ja turvallisella nelossijalla. Kärkeen puoliminuttia mutta kakkossijasta vain 10 sekuntia. Lisävalot keulalle ja kohti pimeyttä!
EK 4:
Liki viisitoista kilometrinen pätkä. Jotenkin ehkä varovainen suoritus lumisateessa valoilla, ei oikein jäänyt pätkästäkään mitään mieleen. Aivan lopussa pieni kädetysyritys. Sijoitus jälleen neljäs, mutta tappiota tuli 20 sekunttia kärkeen.
EK 5:
Vajaa kymmenkilometrinen alkaa hyvin. Vaan parin kilometrin kohdilla tulee nouseva, kirraava vasen. Tullaan aivan ylikovaa ja liian loivaa mutkaa ajaen. Onneksi auto kääntyy joten oikea takapyörä edellä osutaan penkkaan. Perä pomppaa ilmaan, mutta onneksi ratti on koko ajan käännettynä vasemmalle niin keula ei haukkaa hankeen vaan tullaan takaisin tielle. Hetken aikaa keräillään itseämme, mutta loppupätkä sujuu silti ihan hyvin. Viides sija, mutta vain 9 sekuntia pohjista.
EK 6:
Siirtymällä auto tuntuu vähän levottomalle takapäästä. Kartturi tarkistelee ilmanpaineita ja tulee ilmoittamaan, 0.9 bar oikeassa takapyörässä. Sitten pikaselvitys, paljon aikaa AT:lle, 10 minuuttia.
Ja eikun renkaanvaihtotalkoisiin.
Minuuttia ennen aikaamme luukku kiinni ja miehet takaisin autoon.KIITOS JÄPPISELLE LISÄVALOISTA! Oli vähän mukavampi vaihtaa kun kilpakumppani auttoi valaisemalla lisävalojen kanssa. Kiireen varjopuolena se, että varapyörässä oli tietoisesti yli 2bar paine jota emme sitten tulleet laskeneeksi. Ja koska rengas on myöskin jääkylmä on auto melkoisen vikuri ajettava. Toki pyöränkulmatkin saattavat olla aavistuksen sekaisin... Viimeinen kahdeksan kilometrinen oli pääasiassa ek 3:sen loppuosuutta, mutta en uskalla vikuroivalla autolla ajaa sitä läheskään niin hyvin mitä ensimmäisellä kerralla. Vasta kahdeksanneksi nopein, liki 20 sekuntia tappiota.

Viimeisen pätkän myötä tiputaan lopputuloksissa viitossijalle, eroa kärkeen vähän yli minuutti, mutta kakkossija jäi puolen minuutin päähän. Nyt täytyy käydä tarkistuttamassa pyöränkulmia, tarkisteltava mahdollisia muita vaurioita ja käyttää tuo tyhjentynyt rengas pois vanteelta. Eiköhän sitä nyt koko sarjaa päästä kiertämään, joten helmikuussa jatketaan Kouvolassa.

Viikonloppuna vedetään!

Viimeiseen asti sitä vatvottiin, mutta kyllähän sitä Iisalmeen ilmoittauduttiin. Täten lauantaina pitäisi lähteä ajamaan kilpaa...
Täten jo sunnuntaina kävin tallilla tekemässä pakkaustoimenpiteet valmiiksi, että perjantaina ei tarvitsisi kuin nostaa kaikki autoon kyytiin. Toki siinä samassa tuli pieniä korjauksiakin tehtyä. Minun puolen sisävetokahva irtosi testeissä, joten pieni paikkaus ja uusiksi kiinni. Siinä konepeltiäkin tuijotellessa sattumalta huomasin, että lisävalonpatterin vastamutteriestakin yksi jonnekkin hukkunut. Se on kyllä jännä miten se on kadonnut, nuohan ovat periaatteessa kuin popniittejä...
Nyt vielä paperihommien valmistelu ja muu pakkaaminen niin ollaan valmiita sarjakauden avaukseen. Ja kyllä, tarkoituksena on kiertää vielä "viimeistä kertaa" koko sarja.

Jotain puuttuu

Vaikka tänään olikin myrskypäivä, päädyin lähtemään tallille tarkistelemaan autoa testien jäljiltä. Piikkirenkaat alta pois ja siviilipyörät alle, vihdoin kävin vaihdattamassa niihinkin kahteen oikeanlaisen vanteen ettei ota kiinni.
Vaikka näiden uusien piikkirenkaiden kestävyyttä on kehuttu, eivät nämäkään ikuisia ole. Toki jäätynyttä soraa vasten paljon ajettiinkin, niin etupyöristä on jo muutama nasta hukkutunut/katkennut. Takapäässä ei kyllä ole jälkeäkään.
Kaapimet toimivat ainakin vähän, tosin kartturin puolella tilanne oli kuvan mukainen. Vähän alunperinkin jäin pohtimaan, että kestääkö kahdesta osasta tehty. Täten olin jo vähän ennakoinut ja etsinyt pidempiä yhtenäisiä kulmarautoja, joista sitten tein uuden tuohon tilalle. Jos se ei kestä, täytyy miettiä taas uudelleen...
Ohjaamoon tärkeä muutos, kypäräpuhelimen johdon siirto toiselle puolelle kun mikrofoni eri puolella mitä vanhassa kypärässä. Oli muuten melkoinen kulttuurishokki kypärä päässä autoon meneminen. Eihän sitä meinannutkaan enää mahtua kaarien ja korvaläpän välistä sisään. Ennen jäi myös reilusti yli kämmenen verran tilaa korvaläppien ja kypärän väliin, nyt juuri ja juuri mahtuu käsi väliin että saa HANS-klipsit kiinni. Tulikin vähän testailtua ja todettua, että jatkossa varmaan fiksumpaa laittaa kypärä päähän vasta autossa sisällä.

Mutta kaikki kunnossa mikä oli alunperinkin vaikutelma. Täten olisikohan se sitten kuitenkin se RSJM one more time...

Tämähän tuntuu hyvältä

Eilen tehtiin reissu jälleen vähän kauemmas, sillä päädyttiin Mikkeliin asti testailemaan talviajamista. Käytännössä ihan siitä syystä, että oli tarjolla sopiva tilaisuus ja toisekseen siellä olisi varmasti talviset olosuhteet.
Nelisenkymmentä kilometriä taisi mittariin päivän aikana kertyä ja jälleen kerran ilman murheita. Taino hienot ja halvat kuraläpät eivät ilmeisesti pakkasesta kauheasti tykkää ja rupesivat pirstaloitumaan. Täytynee jossain kohtaa tehdä "kunnolliset".
Pitkästä aikaa myöskin tuntui löytyvän luottoa talvella ajamiseen. Daihatsu aikana se oli vähän sellaista pakkopullaa, enkä koskaan saanut luottoa urassa ajamiseen. Onko sitten autosta vai näistä uuden tyyppisistä renkaista (tai siitä että renkaat ovat varmasti huomattavasti parempi kuntoiset...) johtuvaa, mutta nyt tuntuisi edes jonkinlainen luotto talviajamiseenkin olevan.
Joten eiköhän sitä sitten tammikuussa taas ralliakin ajeta...

Sitä ennen hyvää uutta vuotta lukijoille!

Ahdasta... tai sitten ei

Renkaat pyöräytettiin vanteille joten pääsi sovittelemaan niitä kilpurin alle. Monissa autoissahan on ollut vähän ahdasta näiden renkaiden kanssa, mutta minulla on vähän eri tarina. Joka puolelle jää vähintään kämmenen paksuuden verran tilaa, oli pyörät sitten linkussa tai ei. Sisäänjousto varaakin on koko kämmenen leveyden verran, joten ei taida olla pienintäkään murhetta, että ottaisi johonkin kiinni.

Kypäräkin saapui ja onhan se myönnettävä että jonkin verran on niissäkin 10 vuodessa tapahtunut muutosta. Pehmusteiden paksuus on vähintään triplaantunut. Samalla siirryn kuulosuojain aikakauteen, jännä nähdä kuinka erilainen fiilis on kun ei kuulekkaan ulkopuolisia ääniä ihan niin paljoa mitä ennen.

Talvikin näytti saapuneen, joten eiköhän sitä välipäivinä päästä vähän testaamaan miltä talvella ajaminen tuntuu tämän kanssa ja näillä renkailla. Edellisen kerran on muuten rallia ajettu talvikelillä 2015. Pari sprinttiä jäädytetyllä radalla kyllä senkin jälkeen, mutta sitä ei oikein voi tähän verrata.

Mutta ennen sitä hyvää joulua!

2018

Vuosi lähestyy loppua, mitäs sitä tänä vuonna saatiin aikaiseksi:
- 3 rallia joista jokaisesta 4. sija.
- eMotorsport SM-sarjan 17 sija, vaikka jätinkin viimeiset kisat ajamatta. Ei ollut mieltä 4-5 auton kisoissa ja siksi toisekseen tuli kalustorikko. Rattipoljin setistä nimittäin hajosi kytkinpoljin...

Renkaat eivät nimeksikään kulu, bensaakaan ei tahdo kulua kun kilpailut selviää 20 litralla helposti. Ja kun ei tuo hajonnutkaan, niin huoltojakin on tehty melko vähäisesti, öljyt koneeseen ja laatikkoon vaihdettu kertaalleen. Toki tuo jarrulevymysteeri on vielä, juuri eilen ruuvailin alle uudet levyt ja on jännä nähdä kauanko ne kestävät.

Tuli myös ostettua neljäs sarja pyöränpultteja, jotta saadaan nuo talveksi suunitellut vanteet paikalleen autoon. Kuten kuvasta näkyy on niille vanteille löydetty myös renkaat. Neljä käytettyjä ja jopa yksi täysin uusi uuden säännön mukainen rengas on nyt olemassa, eiköhän niillä tulevasta talvesta selvitä. Kypäräkin menin tilaamaan, joten olisikohan se sitten RSJM one more time...

Toki tarvittais talvi, että pääsis testaamaan ja myöskin sovittelemaan nuo uudet renkaat alle.

Kaapiminen

Nyt on taas leikitty insinööriä. Ei minusta kyllä millään sellaista saa, lähinnä sellaisia 5 vuotiaan rakennelmia nämä viritelmät ovat... Kulmarautaa, popniittejä, viilausta... kaunista tulee mutta toivottavasti kestäisi ja ajaisi tehtävänsä. Ainakin pyörä pyörii tuon kanssa ja kumi osuu vanteeseen.

Mutta siinä takapäätä ihmetellessä tuli kiinnitettyä huomiota takajarrulevyihin. Niissä tuntui olevan jonkin verran uraa ja tulipa sitten koitettua työntömitalla mitattua että paljonkos ne ovat kuluneet. 2-3 millimetriä molemmista takajarrulevyistä kadonnut. Vertailu etupäähän tuo mielenkiintoisen tilanteen, etupäässä ei nimittäin näy kulumaa ollenkaan?!? Onkohan takalevyt sitten vain huonolaatuiset olleet... Testattava toisenmerkkisiä levyjä takana.

Onneksi tuli myös älyttyä testata suuniteltuja talvivanteita. Nimittäin niiden mukana tulleet pultit eivät sovikkaan autoon. Täytyypi siis metsästää kolmas erilainen sarja pyörän pultteja...