Tän on pakko olla kivaa

Lauantaina oli sitten F-cupin kesäavaus edessä. Itse olin päivittäisen 4 buranan kanssa jossain tolkussa, autokin toivottavasti toimisi ja kartturikin olisi kunnossa. Aamupäivä sujuu suhteellisen ongelmitta, katsastus on hieman hidasta, mutta tulipahan taas punnittua auto ja tulos oli looginen, 865kg nyt kun oli täysi tankki. Eikun lähtöön ja reitille!
EK 1:
Erittäin kovavauhtinen tie, jonkin matkaa tullaan ihan rajotinta vasten vitosella. Ensimmäinen risteys menee pipariksi, kun oletan sen olevan hieman loivempi mitä oikeasti olikaan... Hieman myöhemmin jälleen rajotinta vasten tehdään jälleen pikkuhyppy, ei muuta mutta perään toinen keventävä nyppy ja vasen perään... Rupesi jo tulemaan paniikkia, mutta onneks vasuri oli loiva. Asvalttiosuudet varman päälle, kuten viimeinen pikkutie. Maalissa jarrutellessa ei auto tunnu pysähtyvän yhtään ja at-autolla nouseekin jälleen savupatsaat renkaista. Ei taida jarrut kestäää... Moottorin lämmöt hieman koholla, mutta ei ongelmaksi. Aika on ihan yllättävänkin hyvä.
EK 2:
Alku pientä tietä, joka menee aika varman päälle ja sitten taas isommalla tiellä maitti päälle. Pikku asvalttiosuus jälleen varmasti ja sen jälkeen pientä yleisöliippiä. Samaisessa kohdassa tuli 5 vuotta sitten ojan pohjalla oltua... Tämän jälkeen moottorin lämmöt rupeavat nousemaan hälyttävään, joten laitan sisäpuhaltimen täysille sisälle. Muutaman mutkan päästä moottori sanoo työsopimuksensa irti röpötyksen muodossa. Voi perkele soikoon... Hiljaksiin viimeiset pari kilometriä maaliin ja auto parkkiin pätkän jälkeen.
Pellin nostaessa on tuomio selvä. Paisuntasäiliön korkki on ampunut itsensä auki ja samalla jäähdytinnesteitä jonkin verran konehuoneeseen. Eli koneremonttia edessä...
Tämä meinaa myös sitä, että seuraava F-cup jää väliin. Vielä tavoittelen sitä, että yhden kisan tänä vuonna pääsisi ajamaan. Lopullinen tuomio tulee kun kone avataan...