Miten tässä nyt näin kävi?

Rauhallinen sunnuntaipäivä, kunnes eräs tuttu soittaa. "Kartturilla saattaa olla este tulevan viikonlopun Lahden EM-historic kisaan, et sää pääsis tulemaan?" "No tuuooooota...."
Edellisestä kartturoinnista aikaa: 11,5 vuotta
Olen toiminut kartturina KV-aikakortin kanssa: En koskaan
Olen tehnyt nuottia kartturina: 0m
Olen lukenut nuottia kilpailussa: 0m
Niin tosiaan nuotista tarttis vielä ajella, sentään kansallisen kilpailun puolella ettei EM-kisassa. Noh, lupaan että eiköhän sinut viivalle saada jossei kartturi saa vapaata. Maanantainahan se puhelu sitten tulee, että tarve ois. Ei kai siinä, ruvetaan järjestelemään...

Täten keskiviikkona sitten matkaan penkin kanssa ja samana iltana se sitten jo melkolailla saadaan soviteltua paikalleenkin. On muuten varmasti isoin penkki mitä on ikinä moiseen autoon on ahdettu... Sillä on toki varjopuolensa, vitosvaihde saadaan kytkettyä vain kun väistän vähän polvella ja pakki... no sitä ei saada kytkettyä koska penkki tulee tielle :D.
Torstaina sitten nuotittamaan. Tosin sovittiin jo etukäteen, että lähinnä käydään ennakkotutustumassa reittiin varsinaisen nuotituksen sijaan. Tämä siksi, että kuskilla oli 10 vuoden tauko nuotittamisesta ja minulla ei varsinaisesti mitään kokemusta kartturin paikalta nuotista. Täten nuottivihkoon kirjattiin kaikki tiekirjassa olleet merkinnät sekä joitakin mielestämme erityisen pahoja paikkoja.
Perjantaina sitten ensimmäinen kilpailupäivä. Autohan valmistui aamuyöstä ja edellinenhän kilpailu oli päätynyt 1,5 pätkän jälkeen, joten kovin kovia odotuksia meillä ei ollut. Mutta komeastihan tästä ensimmäisestä ajopäivästä selvittiin, lämpömurheita toki oli heti alusta alkaen. Moottorinlämmöt tahtoivat nousta ja bensa tahtoi kiehua kaasarissa.
Lauantaina oli sitten paljon pidempi päivä edessä. Ensimmäisellä pätkällä bensamurheet jatkuvat moninkertaisena perjantaihin nähden. Itse olen jo melkein heittämässä pyyhettä kehään, mutta lähdetään jatkamaan. Mystisesti murheet pienevät huomattavasti seuraavalla pätkällä ja seuraavatkin kaksi menevät melko murheitta. Eikun kohti Lahtea ja tauolle.
Sama lenkki sitten vielä toiseenkin kertaan, murheet samansuuntaisia mutta miedompia mitä aamupäivällä. Aikojahan me emme kauheasti katsele, perjantain jälkeen todettiin ajavamme kilpaa 3. sijasta (4 lähtijää) ihan muutaman sekunnin erolla. Lauantai sujui jo paljon paremminkin ja olimme selkeästi kolmantena. Lopulta olemme luokan 2. kun kilpakumppani suistuu edestä. Päivän kruunauksena luokkapohjat viimeiselle pätkälle.

Ylipäätään positiivinen reissu. Itse vähän mietin, että niinköhän pystyn pitkän tauon jälkeen kartturina olemaan ja hyvinhän tuo onnistui. Eikuin takaisin Volvon pariin...

Eihän se nyt ihan...

Kaikkeahan voi suunnitella tehtäväksi tietyssä järjestyksessä, mutta asiathan saattavat tunnetusti muuttua.

Jarruletkut on kyllä teetetty ja asennettu, siltä osin alkuperäinen suunnitelma pitänyt. Bensatankki ja bensalinjakin on nostettu takaisin paikalleen. Mutta sähköjen kimpussa ei olla, sillä osat ovat edelleen matkalla. Myöskään lukkoa vaihdelaatikkoon ei ole tullut, joten sitäkään ei ole saatu työnalle.

Sen sijaan siirryttiinkin alustan kimppuun ja irroiteltu tukivarsia jotta niihin saataisiin vaihdettua polyuretaanipuslat. Pari on saatu jo tehtyä, mutta onhan noita vielä kahdeksan jäljellä... Sen lisäksi on paljon pikkuhommia tehty; koriin peilit paikalleen, lämmityslaite soviteltu paikalleen, takaspoileri maalattu sekä vakaajat irroitettu.

Nyt uskaltaa jo varmaksi sanoa, että ei tämä tänä vuonna valmistu. Tällä hetkellä toiveena on saada tämä tämän vuoden puolella taas liikkumaan omin voimin. Ja ehkä kenties saada säädätettyä...

Korityöt tehty

Kaaret saatu paikalleen ja sisusta sai samalla kerroksen valkoista maalia. Sitten pitäisikin pikkuhiljaa saada osia myös takaisinpäin.

Ja onhan niitä joitain jo saatu. Ohjausvälitys nopeutettiin ja se on jo saatu takaisinkin. Samalla uudet raidetangot päineen niin ei tarvitse niiden osien kanssa arpoa. Jarruosatkin on jotakuinkin kasassa, ainoastaan letkut puuttuu. Niillekkin on jo mitat olemassa valmiina, kunhan vaan saisi teetettyä. Jarrujen osalta toki levyt ja palat ovat vielä suunnittelu asteella, ainoastaan varmistettu että 15" kilpavanne sopii näiden isojen jarrujenkin kanssa.

Kun jarrulinjat saadaan takaisin koriin hypätään polttoainepuoleen ja nostetaan tankki + polttoainelinjat takaisin paikalleen. Näiden osalta mennään vakio-osilla, tässä kohtaa nähtiin se toimivimmaksi ratkaisuksi. Sen jälkeen alkaa massiivinen sähköurakka. Piirroksia siihenkin on kyllä tehty jo hyviltä osin valmiiksi, jonkin verran tarvikkeitakin on valmiina, mutta ne oleellisimmat osat eli ECU ja PDM ovat vielä matkalla.

Siinä sivussa saadaan varmaan vaihdelaatikkokin työnalle, kunhan lukko saapuu. Siinä oli pientä saldoheittoa ja täten viivästyi hieman toista kuukautta...

Kaaritusvalmis

Pari kuukautta on nyt aktiivisesti Volvoa sitten purettu ja tänään koitti se päivä kun auto vietiin kaaritukseen. Työmäärä on ollut iso, mutta onneksi mitään suuria yllätyksiä ei ole tullut vastaan. Eikä edes isommin tullut asioita rikottua purkaessa, ainoastaan bensapumppun lähtö murtui.

Kohta kääntyy kuuluisasti se räikkä kiinni asentoon. Onneksi suurilta osin suunitelmat ovat selvillä, sähköjen osalta päädyttiin täysin kilpasähköihin. Pääasiassa siitä syystä, että mahdollistaa auton jatkokehityksen helpommin. Sen sijaan vaihdelaatikko on nyt vähän epävarmalla pohjalla, suunnitelmia siihenkin on, mutta mitään varmuutta sen toteutumisesta ei ole. Muutoinkin osia on tilailtu sieltä täältä ja tuolta, jännä nähdä onnistuuko aivan kaikki ihan kerrasta :D.

Kuten ehkä huomattukkin, niin tänne ei ole kovin tiuhaan tullut kirjoiteltua. Sen sijaan olen tätä projektia videoinut urakalla ja näitä videoita löydät Youtube-kanavalta, linkki löytyy tuosta sivuvalikosta. En nyt vielä kokonaan tyrmää ja lopeta tätä blogia, mutta sekin hetki saattaa koittaa.

Back to basics

Muutama kuukausi on mennyt, joista ensimmäiset pari aika rauhaksiin. Volvoa purettiin silloin tällöin eteenpäin ja samaan aikaan Peugeot oli myynnissä. Tällä kertaa kiinnostuneitakin löytyi ja useampi kävi myös katsomassa autoa. Heti vuoden vaihteen jälkeen tuli sitten tosiostaja ja täten auton omistus vaihtui. Joten nyt palataan takaisin juurille.

Volvosta sisusta rupeaa olemaan jotakuinkin purettu. Keulastakin on pellit irti, seuraavaksi pitäisi tuo konehuone tyhjentää. Toiseenkin suuntaan on tässä jo pohdiskeluita tehty ja ensimmäisiä osiakin tilattu. Nyt kun rakennetaan F-ryhmään niin se tuo vapauksia, mutta toisaalta samalla paljon pohdittavaa, että mikä kannattaa missäkin vaiheessa tehdä. Lähinnä tämäkin budjettisyistä, kun kaikenlaista voi tehdä, mutta mitkä kaikki tehdään jo nyt? Siksi moottori jää varmasti sisuskaluiltaan vakioksi, keskitytään pohtimaan kaikkia muita osia ennemmin.

Tästä syystä on myös aika mahdotonta sanoa koskahan tällä ollaan viivalla. Kun moni asia joudutaan selvittämään ja pahimmillaan custom osina teettämään, on aika arvoitus mitä niissä menee aikaa ja mitä ne maksaa. Tällä hetkellä vaikuttaa kohtuu positiiviselta, suurimmat kysymysmerkit liittyvät lähinnä auton sähköjärjestelmään. Siinäkin kysymys on lähinnä se, että pitäydytäänkö vakioissa vai tehdäänkö täysin kilpaversiot. Voi hyvin siis olla, että tästä tulisi se ensimmäinen vuosi sitten harrastuksen aloittamisen (2008) kun minä en ajaisi metriäkään kilpa-autolla kilpaa...

Hauska päivä rallin parissa

Kun kerran ajamaan alettiin niin jatketaan samaa tahtia. Liki kotikisa, Rantaralli, oli tällä kertaa ohjelmassa. Nuotitus tapahtui tällä kertaa perjantaina ja vaikka olevinaan ihan lähinurkissa, niin kyllä siihen kahdeksan tuntia taas kulumaan sai. Toki jälleen ajettiin kaikki pätkät kolmeen kertaan. Lauantaina sitten itse kilvanajoon.
EK 1:
Nopeahko pätkä ja sehän tunnetusti kelpaa. Hyvä tasainen rytmi koko pätkän ja luokan toiseksi nopein kellotus, vähän reilun neljän sekunnin erolla.
EK 2:
Yhtälailla nopeaa tietä, ehkä aavistuksen hitaampaa kuitenkin. Muutoin hyvä suoritus, mutta keskivaiheella olevaan nousevaan vasempaan iskee jokin totaalinen aivopieru. Yhtä pykälää liian isolla vaihteella tullaan sisään, noh kesken mutkan pienempää sisään ja pieniä ylimääräisiä ratin liikkeitä... Ei kuitenkaan likimainkaan ojia, mutta meni kyllä nuotin sisäistäminen täysin ohi jostain syystä. Maalissa jälleen toiseksi nopein ja eroakin taas vähän reilu neljä sekuntia.
EK 3:
Sitten selkeästi kapeampi ja teknisempi pätkä, ei toki mitään pientä tietä vielä. Alku lähtee tahmeasti, koko ajan liian isolla vaihteella ja pienillä kierroksilla. Loppua kohden vähän enemmän rytmiä taas. Tulos jälleen toiseksi nopein ja taas kerran eroa vähän yli neljä sekuntia. Tämän jälkeen oli tauko jossa poistetaan kertynyttä soraa lähinnä.
EK 4:
Seijainen. Nyt sitten vihdoin koitti sekin kun minä tulen ajaneeksi sen. Ajosuunta oli harvinaisempi, mutta umpituttuhan se periaatteessa oli. Ensimmäiseen jarrutukseen tuntuu pito oudolle ja ilmeisesti se sitten koko pätkän alun kummittelee takaraivossa. Muutama osuus kuitenkin ihan hyvää vauhtiakin. Maalimutkassa edelle startannut autokunta oli kaatanut joten pikkuisen himmailtiin. Tuloksena taas kerran toinen sija ja vähän yli neljä sekuntia eroa. Saavutus tuokin ajaa neljä pätkää ja kilometreistä riippumatta hävitä saman verran...
EK 5:
Nopeahko ja paljon ylityksiä sisältänyt pätkä. Täällä oli eniten haasteita nuotituksessa saada sitä osumaan kohdalleen. Alku menee taas liian isolla vaihteella ja pienillä kierroksilla, mutta sen jälkeen sujuu tasavarmasti. Yllätykseksi pohja-aika, reilun kahden sekunnin erolla.
EK 6:
Vaihteleva päätöspätkä, alku aivan lentokenttämaista loikottelua, sitten lopussa vähän autoa leveämpää pikkutietä. Alku osuu hyvin eikä pikkutiekään aivan toivottomasti. Viimeinen risteys (ja samalla mutka), siihen osuu sitten kyllä päivän erikoisin suoritus. Jostain syystä tulen edeltävän mutkan nostamatta ja sitten olevinaan luon itselleni kiireen. Täten nopea nykäisy käsijarrusta ja vehkeet poikittain asvaltille saapumiseen. Tavallaan tyylikästä, mutta vakioautolla ei kovinkaan nopeaa... Nauraen maaliin ja tästäkin huolimatta pohja-aika, reilun neljän sekunnin erolla.

Maalissa luokan toinen reilun 10 sekunnin erolla. Päivään täytyy olla tyytyväinen, kaikki toimii ja ohjaamossa tuntui kivalle. Kaiken kaikkiaan hauska päivä rallin parissa. Kausi päättyy rallin osalta tähän ja seuraavan kerran viivalla oltaneen aikaisintaan keväällä. Jospa siellä tallissa jaksaisi kuitenkin jotain edistää ennen kevättäkin...

Luokkavoitto

Luovan neljän kuukauden kilpailutauko päätettiin eilen RTRC-rallin parissa. Siitä todella tulikin ikimuistoinen kisa. Aamu aloitettiin nuotituksella, ei mitään kummallista ja hienosti ehdittiin kaikki pätkät kolmeenkin kertaan ajamaan läpi. Kaikki siis valmista itse kisaan.
EK 1:
Päivän lyhin ja suorinkin erikoiskoe kärkeen. Siinä juuri ennen at:lle menoa kartturi laittelee vöitä ym. kiinni ja yht äkkiä kuuluu EI PERKELE. Kartturi tajuaa, että kypäräpuhelimen johtoon tuleva adapteri jäi huoltoautoon. Mjaahas, se asettaa sitten vähän haastetta näin nuotista ajamiseen... Ratkaisu: käännän kypäräpuhelin yksikön täysille ja toivon, että kartturin huuto kuuluu oman mikrofonini kautta minulle jotenkin. Kyllähän se jossain määrin kuulukin, mutta toki kuuluu myös kaikki hiekan ropinakin kovemmin mitä normaalisti. Sentään mutkien suunnat saan aina varmaksi, muutoin saatoi jäädä pari arvailun varaan. Maalissa toteamme, että onneksi oli vain reilu 4km pätkä ja onneksi oli pikahuoltomahdollisuus tarjolla erikoiskokeen jälkeen. Vaan pätkän tulos? No se onkin se käsittämättömin. Nimittäin elämäni ensimmäiset pätkäpohjat luokassa ja yli 9 sekunnin erolla.
EK 2:
Lyhimmän vastapainona, päivän pisin perään. Nyt on kartturillakin vähän helpompaa kun ei tarvitse huutaa. Keskellä pätkää ajanoton ponderi päättää irroittautua tuulilasilta tippuen jonnekkin. Kunhan ei tulisi vaan mistään polkimien joukkoon... Ajaminen sujuu samaan malliin ja kas, taas pohja-aika. Tällä kertaa eroa tulee yli 17 sekuntia. Tämän jälkeen oli kilpailun varsinainen huoltomahdollisuus, jossa suurimmaksi tehtäväksi jäi etsiä tuo ponderi ja kiinnittää se uudelleen. Löytyi kartturin jalkakaukalon alta...
EK 3:
Vajaa kymmenenkilometrinen ja ennakkoon haastavin pätkä. Pienenmpi tie ei koskaan ole kuulunut suosikkeihin, mutta tänään onnistuu kaikki edes siedettävästi. Yhden risteyksen jarrutuskin osuu aivan niinkuin elokuvissa, ohjaamossa tosin oli jo pieni epäillys pysähtymisestä... Silti suhteessa huonoin aika päivän pätkistä, mutta silti pohja-aika 4,9 sekunnin erolla. Täten johto ennen viimeistä pätkää on jo melko tukeva 32,5 sekuntia.
EK 4:
Vielä reilu kymmenen kilometriä ajettavaa. On se vaan kummallista miten tuollainen tilanne vaikuttaa ihmismieleen. Alkupätkästä ei nimittäin yhtään mitään rytmiä osu tekemiseen, onneksi pätkän aikana saan taas ajamisesta kiinni. Todetaan, että eiköhän tämä riittänyt ja riittihän se. Jälleen pohja-aika, eroa tällä kertaa 11,1 sekuntia ja luokkavoitto täten 43,6 sekunnin erolla. Ei kyllä ihan tälläistä uskottu aamulla... Eikun maaliin ja pytyt kainaloon.

Auto pelasi moitteita ja ajaminenkin maistui, suhteessa se oli paljon parempaa mitä keväällä. Kilpailukauttahan jatketaan vielä, viikonpäästä ollaan taas viivalla.