tiistai 28. toukokuuta 2019

Rämpiminen Riihimäellä

SM kesäkauden avaus käytiin ajelemassa isojen poikien SM-sarjan yhteydessä viime lauantaina. Keli oli melkoisen kostea...
EK 1:
Vajaan yhdeksän kilometrin aloitus, tulee omasta mielestä ihan kohtalaisesti. Kello vaan on vähän eri mieltä, 16 sekuntia pohjista ja luokan 12:s. Ei hyvä.
EK 2:
Sitten hypättiinkin jo melkein 20km pätkään, tämä pitäisi sitten vielä viimeisenä pätkänäkin ajaa. Melko tuttua tietä, joten ajaminenkin luonnistuu kohtalaisesti. Tien kunto on vaan jo meidän kohdalla yllättävän huono. Huomiohypyssä rikotaan etupuskuria ja lopullisesti alalippa rikkoontuu viimeisessä takapiikissä jossa tie on jo Kiinaan asti kaivettu. Tulos kuitenkin kohtalainen, 22 sekuntia kärkeen ja 9:s sija.
EK 3 & 4:
Yleisöpyöritykset märällä asvaltilla. Lukekaa Tiippanan Jussin kuvailu asiasta.
Tauko 1:
Soraa kertynyt joka paikkaan vähintäänkin tarpeeksi, puskurista otetaan viimeisiä roikkuvia palasia poies ja eikun jatkamaan. Sijalla 9 vajaa minuutti kärkeen.
EK 5:
Tauolla tuumataan että pakkohan sitä on vähän ryhdistäydyttävä ja lisätään yritystä. Tuloksena yksi liippi ja omasta mielestä helvetin hyvä rytmi pätkällä. Vielä kun se kello olisi ollut samaa mieltä, 13km pätkällä yli 20 sekuntia turpaan ja 10 sija.
EK 6:
Jouheva pätkä jossa ei mitään ihmeellistä. Vajaan 20 sekuntia tappiota ja 8. sija.
EK 7:
Päivän pisin, tasan 20 kilometrinen. Ei juuri mitään ihmeellistä meidän osalta, paitsi tuo viimeinen risteys mistä kuva. Tässä kelissä ja näillä tehoilla ei välttämättä se paras ratkaisu tuo ajolinja. Yli 40 sekunttia takkiin ja 10. sija.
Tauko 2:
Kuraa on edelleen joka paikka täynnä. Sijoitus edelleen yhdeksäs, eroa toki jo yli 2 minuuttia. Huomataan jo tauolla, että viimeinen pätkä perutaan huonon kunnon vuoksi, joten vain yksi jäljellä.
EK 8:
Päivän eksoottisin erikoiskoe. Vajaa 13 kilometriä josta suurin osa puomein suljetuilla metsäautoteillä. Ai että kun tuntui kivalta ajella kiskossa kun ne noin 32 kokoiset murskeet hakkaavat pohjaa. Tosin kerrankin se pikkutien ajaminenkin luonnistuu edes jotenkin ja hirvikolarikin vältetään kun sarvipää on jo ojan puolella. Eroa pohjiin toki melkein 40 sekuntia, mutta sijoitus kuudes.
Viimeinen erikoiskoe ajetaan kuitenkin vielä siirtymänä ja sitten maaliin. Jossa todetaan yhtäkkiä olevamme kuudes, 2,5 minuuttia kärjestä. Sijoitus siedettävä, mutta kyllähän vauhti nyt oli hukassa. Keli oli raskas ja meillä kun on täysin vakio tekniikka niin hävittiinkö siinä?

Sunnuntaina sitten tallille heti purkamaan ja tutkimaan mahdollisia vaurioita. Ajatus kun oli jatkaa ensi viikolla kilpailukautta samoin tein.
Etupuskuri oli ainoa tiedossa oleva vaurio, sinänsä kokonainen, mutta alalippa lähti kokonaisuudessaan pois. Puskurin irrotuksen yhteydessä paljastuu jo lisävaurioita, molemmat etusisälokarit ovat lyhentyneet keulasta huomattavasti. Vaan kun auton pukeille nostan ja kurkkaan pohjapanssaria... Takakiinnikkeet taipuneet, eli pelkkien etupään kiinnikkeiden varassa. Ja tuota, noh itse panssarihan on kulunut puhki. Kyllähän sitä iskua koko ajan tuli, mutta että ihan puhki asti... Iskuja kun pohjaan on tullut niin katse kääntyy pakoputkeen. Etupää on nyt ehjä, eli vahvistus ajanut asiansa. Mutta takapää... Tankin edestä on putki lytistynyt aivan kasaan ja melko pitkältä matkaltakin vielä. Selittääköhän se vauhdin puutetta...
Koomisin vaurio silti on ehkä vasen etu-umpio. Liimaukset nimittäin ovat pettäneet iskujen voimasta...
Lopputulemana auto pressun alle ja ruksi päälle suunnitelulle kilpailukauden jatkolle.

Riihimäelle täytyy vähän kritiikkiä antaa reitin suhteen. Sadekeleillehän ei mitään mahda ja varmasti monen osuuden pettäminen sen voimasta on yllätys. Mutta reitillä ei käytetty juuri ollenkaan oikaisuesteitä, joka johti kärkipäällä melko railakkaaseen oikomiseen. Täten ura ei monessakaan paikassa ollut edes tien puolella. Olisi todennäköisesti säästänyt sekä järjestäjän että meidän häntäpään kilpailijoiden kustannuksia jos esteitä olisi saatu. Toisekseen aikataulu oli paikoitellen melko huima, huimin siirtymälle annettu keskinopeus oli yli 66km/h. Jäihän meillä jopa minuutti ylimäärästä aikaa sillä siirtymällä...

lauantai 18. toukokuuta 2019

Erilainen lähestyminen

Koska Riihimäki lähestyy kovaa vauhtia, ei nyt kovin isoja ratkaisuja ehditä soran kertymisongelmaan tehdä. Täten otettiin tähän kisaan vähän erilainen lähestymistapa.

Vaatii toki miehistöltä vähän enemmän tekemistä, eli koitetaan pätkien välissä putsailla vanteita kauniilla harjalla... Jännä nähdä miten hyvin onnistuu / ehtii, mutta teoriassa mahdollista. Samaan kategoriaan menee toinenkin testaukseen laitettu asia, vahasin vanteiden sisäpuolet vannevahalla. Teoriassa pitäisi vähentää soran tarttumista, mutta käytännössä...?

Mitään muuta isompaa ei nyt tosiaan tässä välissä tehty, siirsin vain vähän kypäräpuhelimen johtoa kun on vähän temppuillut uuden kypärän kanssa. Josko sillä selviäisi onko kypärässä oikeasti vikaa vaiko vain huono käyttöpaikka aiheuttanut murheet.
Huoltolaatikoita ei tarvinnut edes pakata, kun en tullut niitä Keravan jäljiltä ikinä purkaneeksi...

perjantai 10. toukokuuta 2019

Voihan sora sentään

Tänään oli vihdoin aikaa käydä tarkistelemassa autoa Keravan jäljiltä. Loppujen lopuksi tarkistettavaa oli aika vähän kun kaikki oli kuin ennen kisaakin.

Soran kertyminenkin oli tiedossa kun viimeiselle ne kaapimet poistettiin. Mutta onhan tuo yhä edelleen järkyttävä määrä mitä yhdessä erikoiskokeessa sinne kertyy. Ja toisella puolella oli vieläpä tehty testiä leikkuulaudoista että saatiin vähän umpinaisemmaksi pyöränkoteloa ja vaikutus täysin nolla. Täten nappasin nekin pois kunneivät hyötyä tuo.

Mutta tämä kuitenkin aika pikkumurhe suuressa kokonaisuudessa. Täten ilmoittautuminen Riihimäelle laitettu sisään...

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Tasapaksu suoritus

Eilen käväistiin ajelemassa rallia Keravalla. Paikalle saavutiin kauniissa aurinkoisessa, mutta melko viileässä kelissä.
EK 1:
Lyhyt yleisörykäisy. Heti ensimmäinen mutka onkin tiukempi mille näyttää. Asvaltti liian varman päälle. Sijoitus 15 lähtijän joukossa kahdeksas, viisi sekuntia kärkeen.
EK 2:
Sitten siirryttiin metsäpätkiin, vajaan kahdeksan kilometrin pätkän merkeissä. Perus varmaa, mutta suhteellisen jouhevaa ajamista. Tuloksena 7. sija, vajaan kahdeksan sekuntia pohjista. Olin ajanut samaisen pätkän aikoinaan elämäni ensimmäisessä nuottikisassa 2012. Huvikseni katselin aikoja niin ajettiin nyt 0.3 sekuntia hitaammin mitä tuolloin... Mielenkiintoista.
EK 3:
Vajaan viiden kilometrin pätkä jonka alkuosa samaa kuin tuolloin 2012 ajeltu. Silti vähän varovainen suoritus. Viimeisessä risteyksessä alkaa takapäästä kuulumaan myös armoton metallinen ääni. Hieno kaavin vääntyi vanteen sisään ja rupesi hiomaan itselleen tilaa... Tulos kahdeksas, eroa tuli yli 11 sekuntia...
Sitten olikin kisan ainoa huolto ja onneksi oli melko lähellä edellisen maalia, että päästiin korjailemaan kun ei pätkän maalin jälkeen sille mitään voitu tehdä. Otettiin samalla myös toisen puolen kaavin irti, oli se nyt vähän tehnyt työtänsä, mutta pelattava varman päälle kun toinen jo vääntyi... Mitään muuta ihmellistä ei ollut joten eikun kohti viimeistä pätkää.
EK 4:
Päivän pisin, juuri alle 15 kilometriä. Tämäkin oli sinänsä tuttua vuodelta 2012, tosin silloin matka päättyi ulosajoon. Perus varmaa suorittamista. Ei mitään erikoista suuntaan eikä toiseen. Kuudes sija, reilun 22 sekuntia kärjestä.

Lopputuloksenakin tuo luokan kuudes sija, 46 sekuntia kärjestä ja 24 sekuntia nopeimmasta V-autosta. Ei nyt ihan toivotonta, muttei mitenkään loistavaakaan suorittamista. Keliolosuhteet olivat kyllä päivän aikanan melko eksoottisia, auringonpaisteesta vesisateen kautta lumisateeseen. Tulipahan ensimmäistä kertaa (muistaakseni...) ajettua kilpaa vesisateessa. Liukasta tuntui koko päivän olevan, toki meillä on vain medium seoksella olevia renkaita jotka eivät ehkä ole se paras ratkasu tuollaiseen lämpötilaan.
Mutta kalusto taitaa pääosin olla ehjä. Täten ainoastaan tuota kaavin asiaa tarvitsee enempi pohtia, sillä jälleen kerran tuo viimeinen pätkä kyllä toi tolkuttoman määrän soraa vanteisiin. Muutaman viikon päästä Riihimäellä varmaan jatketaan.

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Huolto paketissa

Viime viikolla käytiin konttorilla visiitillä ja leimahan sieltä papereihin tuli. Samalla reissulla tuli käytyä rengasliikkeessäkin vähän vanteita vaihdattamassa, joten nyt vihdoin on kaikki valmista kesäkauteen.

Toki pyörän kulmat vielä tarkistetaan, mutta se on rutiini toimenpide ennen kilpailuja useasti. Nimittäin lauantainahan se kesäkausi sitten jo alkaakin! Empä ole ikinä tainut näin aikaisin keväästä rallia ajanut, mutta Keravalle suunnataan lauantaina.

Toivottavasti parannukset ja korjaukset ajavat asiansa...