Lights, please

Kävin eilen hakemassa auton pakoputkityöpajalta ja hyvähän siitä tuli. Äänet muuttuivat todella rajusti ja luulisi niiden myös laskeneen huomattavasti. Tosin pojat oli koulun mittarilla mitanneet saman 99dB mitä viime syksynäkin autosta mitattiin. Äänen raju muuttuminen herättää vähintäänkin epäilyn siitä, että olikohan tuo ihan täysin ehjä oikeastaan...

Jarrupalat oli todellakin loppuun ajetut, yhdestäkään ei enää pintaa löydetty. Yhdestä oli peräti toinen niiteistä jo irronnut. Eli levytkin ovat jonkin verran kuluneet/urautuneet, mutta ajan nyt talven loppuun ennen kun vaihdetaan uudet levyt ja palat. Jos siihen mennessä saisi jotkut kilpapalat tehtyä, nyt pistettiin ihan halvimmat mahdolliset sinne.

Täten pystyin siirtymään valojen uudelleen johdottamiseen, vanhat kun tuli hyvin äkkiä todettua epäkäytännölliseksi... Ostin tosiaan samat pistokkeet, mitkä Skodaan tein. Konepellin pokkaukseen reikä ja johdot peltiä pitkin alas. Simppeliä ja toimivaa ja toivottavasti myös kestävää.

Jos tuota tukirautaa ihmettelet, niin se on muuten vanha penkin kiinnitysrauta. Ja syy miksi se on tuossa on se, että pelti tahtoo taittua valojen ollessa nokalla kun on vain yhdeltä puolelta tuettu. On tuo japanilaisten pelti ihmeellisen ohutta...

Laiskan ratkaisu

Taas on koitettu hakea inspiraatiota auton korjaamiseen. Hukassa se kovasti tahtoo olla... Tähän pikkuveli toikin sitten ratkaisun, tuo auto koululle niin he laittaa. Ei tarvinnut kauaa harkita...
Joten tänään hakemaan osia ja maanantaina auto ammattikoulun pihalle, saa pojat maatalousoppilaitoksessa vähän erilaisen korjattavan... Paljon helpompihan tuommoinen pakoputkiremontti on nosturilla tehdä mitä itse maalattialla pukkien varassa. Eteen uudet jarrupalat, vanhoista ei ollut kuin metallit jäljellä. Tarttee varmaan kesäksi uusia levytkin. Ja sitten vielä uusiksi pistokeratkaisu lisävaloille, tehdään sama mitä Skodassa oli. Sillä erolla, että pistoke tulee konepeltiin jolloin sitä voi nostaa vaikka valot olisivat kiinni...
Hieman vaivaa tuo Mäntsälän ajelu muutenkin, jäi vähän huono maku itselleni siitä. Se oli jotenkin väkinäistä tuo ajaminen, puuttui se leikkiminen ja ilo ajamisesta vähän. Josko Jämsässä taas irtois paremmin...

Strömsöö, where are you?

Ei menny ihan putkeen lauantainen...
Aamulla herätessäni kuuden aikoihin lämpötila on mukavat -29 astetta. Muuten hyvä, mutta huoltoautossa ei ole minkään valtakunnan lämmitintä, joten mahtaakohan lähteä käyntiin... Kyllä se heti 7. hehkutuksella lähti...
Joten matkaan toteamaan, että eipä tämä lämpötila näytä ulkona lämpeävän ihan niinkuin piti... Traileriparkissa Taikaratsua herättelemään, vähän sekin yski, mutta lähti käyntiin. Pakittaessani alas kuuluu epämääräinen ääni... puskuri nappasi kiinni trailerin kulmaan ja yllättäen murtui. Huoltomiehille siis heti remonttia jo ennen katsastusta...
Katsastuksesta selvittiin ja eikun matkaan...
EK 1:
Mukavan oloista tietä, ajokin sujuu ihan kohtuullisesti, vähän ehkä varoen. Aika on ihan kohtuullisen hyvä.
EK 2:
Lyhyt rykäisy, alku vähän pienempää. Menee liiaksi varomisen puolelle, tiedä sitten miksi. Aika säälittävä....
EK 3:
Kartalta tuli tajuttua, että loppuosanhan ajoin viime syksynä nuottikisassa. Alkuosasta ei ollut mitään hajua ja se osoittautui melkoiseksi kinttupoluksi, välillä tuli mieleen että oltiinko sitä rallissa vai autosuunnistamassa... Loppuosa tulikin aika hyvin, yllättävän paljon muisti syksystä. Aika silti surkea.
Sitten tauolle, valot äkkiä peltiin ja testi. Toimii. Sitten peltiä vielä ylös... ei perhana ne johdot...... Eikun pikaisesti abicoilla johdot yhteen ja menoks.
EK 4:
Lähdöstä kiihdytys ekaan mutkaan, jarrutus sillalla. Voi perkele, jarrut täysin lukkoon... Onneksi oli vauhtia tarpeeksi vähän. Mutta seuraavassa kiihdytyksessä muuttuu auton ääni melko rajusti. Mikähän sieltä irtos... Pikatulkinta pakosarja tai putki poikki. Ajellaan rauhassa pätkältä, päättää sitten tuo sarjamainoskin ruveta lepattamaan... Sitten rupeekin jo takana tulevan valoja välillä välähtelemään ja pasmat menee taas sekaisin. Aivan suoralla tiellä risteykseen tullessa jarrutus liian myöhään ja suoraksi. Pikku pakittelu ja pätkän maaliin. Aika "yllättäen" hitain.
Kabiinissa oli sen verta palaneen haju, ettei parane jatkaa. Turhaa aiheuttaa lisää vaurioita. Niin eihän sieltä mikään poikki ole, vaan takapönttö lähti kokonaisuudessaan irti. Putken pää osoittaa nyt kohti auton pohjaa josta johtui varmaan palaneen käry autossa...
Jarrupalatkin on aivan loppu, eikä muuten oo kovin helpot löydettävät ne... Mutta eiköhän kaikki taas kuntoon saada Jämsään...

Ready to roll

Eiköhän noilla valoilla nyt eteensä näe. Muutkin pikkujutut tuli tehtyä, vöitä täytynee vielä kisapaikalla tarkistella sitten ajopukujen kanssa. Sain tehtyä patentin siihen tuulilasinpyyhkimeenkin, joten nyt on molemmin puolen uudet sulat.

Tuli myös mieleen tarkistaa yksi pikkujuttu, nimittäin kartturinvalo. Tiesin kyllä, että semmoinen on onneksi valmiina, mutta en ollut ikinä tullut koittaneeksi sitä, että toimiiko se. Onneksi toimii, niin ei tarvitse siitäkään murehtua.

Tulipa siinä sitten samalla jo pakkailtua huoltolaatikotkin ja vaihdettua siirtorenkaat alle. Huomenna käymään bensa-asemalla, kalusto kärrylle ja tavarat huoltoautoon. Ja sitten vaan toivotaan ettei otsikko toteudu lauantaina kirjainmellisesti... siihenkin on tosin hieman varauduttu, ostin vetotaljan jotta saa auton kärrylle. Kärryssä kun ei vinssiä ole.

Kasassa on

Kävin jo eilen laittamassa viimeiset johdot lisävaloihin ja testasin, että ne syttyivät. Mutta eilinen pakkanen teki laiskaksi, enkä tehnyt eilen muuta.
Tänään olikin puolet vähemmän pakkasta, joten menin vaihtelemaan piikit alle ja samassa uudet sulat. Taino vain toisen sain vaihdettua, koska rikoin toisen adapterin. Täytyy vain ihmetellä sitä japski-insinööriä joka on päättänyt tuosta lasinpyyhkijöiden kiinnityksestä. Empä ole ennen törmännyt siihen että sulat kiinnitetään ihan ruuvilla varteen... Täytyy koittaa josko sen saisi vielä käytettyä jotenkin, olisi ehkä ihan hyvä näin uudelle lasille käyttää uusia sulkia molemmin puolin.
Pimeyden tullessa päätin sitten testata ja säädellä noita lisävaloja. Jonkin verran säätelin ja sitten testaamaan. Onhan se vähän erilaista mitä päivänvalossa ajaminen. Äkkiä huomaan kyllä säätäneeni keskimmäiset aivan liian ylös, joten eikun säätelemään lisää ja testaamaan. Säädön jälkeen ovat ihan riittävän hyvät, kun ei ole kokemusta siitä mihin ne oikeasti voisivat näyttää. Reunimmaiset haluaisin ehkä vielä reunemmaksi näyttämään, mutta säätövara tahtoo loppua kesken...
Mutta auto on nyt periaatteessa valmis, täytyy vielä tehdä hinauslenkeille nuolet, säädellä vähän vöitä ja kaikkea muuta pientä. Taitaa Mäntsälässä tulla melkoisen tiukka taistelu viimeisestä sijasta...

Pikkaisen vielä

Porailin tänään reikiä konepeltiin ja valopatteriin. Melko jytyä tekoa tuo valopatteri, tai sitten ehkä poranterissä on sanomisen varaa... Sen verta työlästä tahtoi reiän saaminen olla. Pelti sen sijaan oli hyvinkin pehmeää ja ohutta... ei oo Japanin pojat suotta ylimäärästä käyttäneet. Tosin luonnollisesti osuin konepellin ainoisiin tukipalkkeihin jokaisen reiän kohdalla. Saavutus sekin.

Pihtien kanssa rupesin sitten muttereita puristelemaan peltiin, eihän sekään nyt täysin ongelmitta mennyt. Het ensimmäinen kun halusi jäädä väkisin pihtiin kiinni, eikä olisi millään halunnut irrota. Pari muutakin oli yhtä hankalaa tapausta ja kaiken tämän jälkeen en meinannut saada adapteri -palaa irti pihdeistä. Kai minä siinäkin jotain taas väärin tein, jotta näin kävi. Onnekseni (ehkä) en tiedä mitä.

Kaikesta huolimatta valopatteri on kiinnitettävissä konepeltiin nyt. Viidellä pultilla se siihen kiinni tulee. Hieman se näyttäisi olevan ehkä ylhäällä, mutta testaaminen sen sitten kertoo. Huomenna ajattelin tehdä viimeiset johdon pätkät jonka jälkeen voisi ruveta säätelemään ja testaamaan valoja. Pieni ongelma on vielä noiden säätöjen kanssa kun ovat pirulauta jollain ihmeellisellä ristipääkannalla nuo säätöruuvit... Mutta eiköhän niitäkin tarpeeksi saada säädettyä.

Valaistuminen

Parin laiskuuspäivän jälkeen päädyin tallille. Kävin tosin ennen tallille menoa hakemassa auton lasinvaihdosta, joten sekin on nyt hoidettu. Tein auton päästä johdotukset valmiiksi eli pistokkeen valopatterille. Samalla "vauhdilla" tein sitten myös kotelon johdotukset valmiiksi ja vaihdoin 100W polttimot umpioihin. Enään puuttuu johdot kotelosta pistokkeeseen, jotka ajattelin tehdä vasta kun kotelo soviteltuna keulalla.
Sekin projekti otti edistysaskeleen, kun koin valaistumisen niittimutteripihdin kanssa. Suurin ihmetykseni aihe oli koko ajan se, että mikä piru sinne toiselle puolelle tulee, jotta se mutteri pysyisi paikallansa. Niin eihän sinne toki mitään tule kun pihti puristaa mutterin kasaan... Sain siis laitettua testiksi yhteen irtometalliin jo moisen. Joten eiköhän viikonloppuna ajella vähän lisävalotestiä...
Sen jälkeen ei olekkaan kuin jotain pieniä säätö ja siistimis toimenpiteitä niin kilpuri on valmis F-cup avaukseen.

My alter ego

Aina välillä minussa herää alter ego henkiin. Tämä alter ego on ehkä noin 4-5 vuotias. Kun alter ego on päällänsä, syntyy oheisen kaltaisia taideteoksia. Se alter ego tosin herää aina kun pitää käsityönä työstää jotain, oli se sitten metallia tai jotain muuta materiaalia.
Alter egosta huolimatta, oheinen taideteos on myös funktionaalinen. Katkaisijat ovat siinä nyt ihan tukevasti ja jopa toimivat. Johdotukset on nyt kabiinin osalta valmiina ja kytkettynä myös. Konehuoneen puolella tein myös kytkentöjä, eli kaikki on valmista releille asti. Releistä eteenpäin en vielä tehnyt, täytyy hieman vielä pohtia "pikaliittimen" paikkaa keulamaskissa. Sen lisäksi on vielä tekemättä valopatterin johdotukset kokonaan sekä reiät ja kiinnikkeet sen kiinnittämiseksi konepeltiin. Koitin tänään ymmärtää sitä niittimutteripihtiä, mutta kyllä se tuntuu vieläkin aika kummalliselle kapistukselle... Ennemmin tai myöhemmin varmaan tajuan paremmin sitä.
Loputkin piikit on saatu nyt vanteille, joten tuulilasin vaihdon jälkeen voi olla kalusto peräti valmiina kilpailuun. Uskomatonta, reilusti yli viikko ennen kisaa... voiko se olla mahdollista...?

Näpräilyä

Hidasta touhuahan tämä on, koko ajan saa tarkkaan pohtia mitä tekee. Mutta nyt ois johdot kabiinin puolelta kytkettynä, konehuoneessa tais vaan käydä vähän ohraisesti niiden johtojen pituuden suhteen... ja ne johdotkin pääsi loppumaan varastosta, joten loppu päivänvalo menikin hakiessa loppuja tarvikkeita. Jatketaan siis huomenna taas eteenpäin...

Varasin myös ajan tuulilasin vaihtoon ensiviikolle. Samalla tuli taas todistettua, että "kilpailuttaminen" kannattaa. 130 euroa oli kalleimman ja halvimman lasin välinen ero. Tosin lasin vaihdossa tarvitsee ottaa huomioon myös listat, jolloin ero kaventui muutaman kympin.

Vieläkin ajatus olisi testata valoja ennen lasinvaihtoa... tällä tahdilla saattaa sunnuntaina onnistua.

Väri väriin ja loput maihin

Legendaarinen sähkötöiden ohje pätee hyvin tähän projektiin. Toisaalta nämä kytkennät tehdään täysin nollasta, joten siinä mielessä on hieman helpompaa. Mutta on tuota johtoa melkoisesti näinkin pieneen operaatioon. Tuo kasahan on pelkästään ohjaamosta releille, tuosta vielä valopatteriin ja valopatterin sisällä vielä omat. Johdot sain nyt pujoteltua autoon, en tosin ole aivan varma että käviköhän vähän vanhanaikaisesti... että joku johto saattoi jäädä liian lyhyeksi... Selvinnee hyvin äkkiä kun jatkan kytkentöjä.

Että mitä?

Kävin uuden vuoden kunniaksi kiinnittämässä valot patteriin piukkaan. Samalla rupesin tietysti suunnittelemaan jo kiinnityksiä eteenpäin. Tarkoituksena on laittaa viidellä pultilla kotelo konepeltiin kiinni. Vastakappaleina pulteille tulee toimimaan niittimutterit.
Tumpeluuteni tulee ilmi kun pitäisi käyttää työkaluja. Tai lähinnä kun kyseessä on jokin työkalu mitä en ole ikinä ennen käyttänyt. Niittimutteripihdit ovat selkeästi moinen kapistus... Sen verta ymmärsin ja sain kokeiltua että saan mutterin laitettua kiinni pihtiin. Siihen se sitten jääkin ja oheinen ohje paketin päällä ei todellakaan avaudu minulle. Täytyy taas kysellä viisaimmilta, niin kuin useasti aikaisemminkin...
Tutkailin myös renkaitani ja merkkailin vähän mitä mihinkin nurkkaan laittais. Mielenkiintoista oli huomata miten erilaisesti viime talvena käyttämäni renkaat olivat kuluneet. Nimittäin kahdesta renkaasta oli mennyt nastoja poikki, toisesta liki joka rivistä, toisesta vähän vähemmän. Lopuissa renkaissa oli käytännössä kaikki nastat kiinni. Nämä kaksi jää vain "varalle" kun ei ole vanteita niille. Mutta niin, missäs nurkassa nuo renkaat ovatkaan olleet? Juu ei, ei ne eturenkaita ole, vaan nimenomaan takarenkaat ovat kuluneet! Ettei vaan ois ajotyyli ollut syypää tuohon, koska sama ilmiöhän oli havaittavissa Skodassa myös kesällä takarenkaissa. Toisaalta Skodan takapään pyöränkulmia ei myöskään ikinä tarkistettu/yritetty säätää, koska siinä oli jäykkä taka-akseli.
Talvi ei tällä hetkellä enää näytä kovin vakuuttavalta, toivottavasti rupeaa pian pakastumaan ja vähän lisää lunta takaisin niin olisi hyvät kisakelit. Ja sitä kautta toivottavasti renkaista jotain jäljellä talven jälkeen.