sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Nyt kestää

Tänään saatiin sitten huoltomiehen kanssa tehtyä tuo viimeinenkin hylly kasaan. Tähän saatiin myös tehtyä jo vahvikkeita, nyt on aika tukevan oloiset hyllyt mihin ruveta siivoamaan tallia. Jo valmiisiin hyllyihinhän näitä vahvikkeita ei saatu tehtyä... syynä niinkin typerä juttu kun ruuvien loppuminen...

Se bensasuodatinkin saatiin vihdoin taisteltua auki ja täten vaihdettua. Auton avaimia ei tosin ollut mukana, joten täytyy ensi kerralla käyttää autoa käynnissä. Ettei sinne jäis ilmaa... Jarrujen ilmaaminen jäi tekemättä, todettiin että aikanaan kirkas letku ei enään ollut kovinkaan kirkas... Mukavampi tehdä oikeasti kirkkaalla letkulla niin näkisikin ne mahdolliset ilmakuplat...

Jarrut kun ilmaa ja kasaa keulan kasaan niin sehän olisi perhana soikoon valmista. Talven avaukseen on melkein kuukausi aikaa! Ei tämä voi mennä näin vaivatta... taidampa mennä testaamaan niin saa jotain tekemistä...

tiistai 23. joulukuuta 2014

Vuosi 2014

Tänään sitten yritin pitää siivouspäivän. No sain minä jotain vähän jätesäkkeihin siivottuakkin, mutta aika paljon jäi vielä... Täytyy tehdä se yksi hylly vielä mihin tarvikkeet olisi melkein kasassa ja vahvistaa kaikki lautahyllyt. Tuntuvat liian huterilta tällä hetkellä. Sen jälkeen saisi suurimman osan tavarasta lattialta hyllyihin.
Näin vuoden loppuessa olisi varmaan (ei kyllä oikeesti ois...) hyvä laskeskella mitäs tähän touhuun on taas hakattu rahaa kuluneena vuonna... Heti alkuun on kyllä myönnettävä, että suurpiirteisemmäksi tämä laskeminen on mennyt.
  • Ilmoittauduin 8 kilpailuun, joista viivalle päästiin 7:ään. 
  • Nämä seitsemän kisaa päästiin peräti kaikki maaliin!
  • Tuloksellisesti ehdottomasti "elämäni kausi", pyttyjä tuli kuin sieniä sateella (=4) ja nousupisteitä enempi kuin aikaisempina vuosina yhteensä. Sarjoista sijoitukset 17 ja 7, älyttömän hyvät nekin.
  • Ralliurani ensimmäinen kausi, kun en ajanut yhtään sprinttiä. Myös ensimmäinen kausi kun ajetiin kokonainen sarja läpi, joka kisaan osallistumalla. Sellainenkin fakta löytyy, että ensimmäinen vuosi kun joka kisassa sama kartturi...
Ja sitten se ikävämpi kululuettelo...:
  • Ilmoittautumismaksut: 2085€, tästä summasta kartturi maksanut noin puolet.
  • Kilpa-auton bensat, huoltoauton diselit: (talvella kilpuriin 2 tankillista, kesällä 3,5 tankillista, huoltoautoon taasen joka reissulla tankillinen.) ~ 950€
  • Majoituskulut + syömiset: (Oulu + Lahti majoitukset, joka reissulla on huoltomiestä tarvinnut syöttää...) ~750€
  • Huollot & korjaukset: (jarrupalat x2, vaihdelaatikon purku & kasaus, uusi laturi, laturin hihna, moottorin vaihto (sis. vesipumppu, jakopää, tulpat yms. ns kulutusosat), öljyn vaihdot koneeseen x1 ja laatikkoon x4, lämpömittarin anturi, ilmausruuvit, jarrusatulan tiivisteet) ~ 1200€
  • "Kehitystyö": (kaarimuutokset, xenon-muutossarjat, lukon ristikkotapit, laturin korvake, ilmanputsari, iskareiden holkit) ~ 450€
  • Renkaat, talven ajoin vanhoilla ja samoilla jatketaan ensi talvikin. Kesärenkaita puolestaan ostin kuusi käytettyä yht. 250€, mutta myin neljä rengasta vanteineen yht. 80€. Kesärenkaita on 12, kaikilla todennäköisesti ajellaan ensi vuonna. Yhteensä kulua siis 170€.
  • Vakuutukset + verot ~350€
  • Treenaamiset 140€
  • YHTEENSÄ: n. 6100€, josta kartturi maksanut n. 1000€
Tämän lisäksi on taas kaikenlaista pientarviketta ostettu varmasti muutaman sadan euron edestä, tämä vuosi on oltu vuokratallissa josta vuokraa maksettu reipas pari tuhatta euroa eli kaiken kaikkiaan omaa lompakkoa on taidettu liki 7-8000€ edestä tähän touhuun raottaa. Minulla nimittäin oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös tukijoita matkassa mukana, täten ihan koko potti ei kaadu omaan lompakkoon.
Tietysti varaosia on jälleen ostettu vain varastoon, työkalujakin uusittu ja se toinen "kilpuri" irtaimistoineen ostettu, mutta ei niitä voi tämän vuoden kuluiksi laskea.
Nykyään en toki ole enään missään määrin opiskelija, mutta sen sijaan kesästä lähtien olen kuulunut siihen isoon asuntovelallisten joukkoon joten ei se käytettävissä olevan rahan määrä suhteettomasti ole kasvanut.

Joka vuosihan tuo summa tuntuu vaan kasvavan, taitaa niin sanotusti nälkä kasvaa syödessä... Toki myös huomattava, että kun lähtee tekemään kisareissuja kauemmas on se suhteessa aina julmetun paljon kalliimpaa. Blogikirjoituksia olen näemmä tehnyt puolet vähemmän mitä viime vuonna, toisaalta olisi mennyt herkästi saman toistamiseksi.
Noh ensi vuotta kohti, osittain vanhoin ja osittain uusin kujein... Nyt joulutauko paikallaan, hyvää joulua kaikille lukijoille!

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Looking good

Ajattelin tänään, että tehdään ensiksi jotain muuta kun sitä tapin hakkaamista. Joten se ainoa vaihtamaton suodatin, bensasuodatin, työn alle. Itse suodatin oli autossa aika eksoottisesti kiinni, tai ainakin itselle se tuntui erikoiselle. Nimittäin sen kiinnitys antaa sen liikkua aika vapaasti. Kumipusla kun taitaa olla nähnyt jo parhaat päivänsä. Päältä ruuvi nopeasti auki ja sitten itse suodattimen irroittamiseen. Päätän ottaa sen telineestään irti jos se olisi helpompi sitten pohjastaan irroittaa, tilaa kun konehuoneessa ei liikaa ole. Nyt on kyllä japski-insinöörillä käynyt pikku suunnittelumoka. Nimittäin suodatintahan ei saa irti tuosta telineestään ellei irrota telineen ruuvia ensiksi. Noh suodatin kädessä ja sitten yrittämään sen irroitusta letkusta. Liitos on jotakuinkin samassa hapessa mitä jarrusatulan ja jarruletkun välinen liitos. Täysin jumissa. Hetken tappelen ja yritän, sitten luovutan. Olkoot siinä vielä, keksitään joku parempi keino irrotukseen. Kun vaihdettava se olisi, yli kahteen vuoteen kun sitä ei ole vaihdettu...
Sitten siirryinkin takaisin jarrusatulan pariin. Tilanne ei yllättäen ollut muuttunut itsestään, joten jatkoin hetken aikaa hakkailua ja rasvausta. Sitten ajattelin, että josko ihan varovasti papukaijapihdeillä tuota koittaisi pyörittää. Ei tarvinnut kovin edes yrittää kun lähti pyörimään. Ja sittenhän se jo liikkuikin sormin joka suuntaan! Uudet kumit paikallensa ja kasaan, loistavaa! Siitä innostuneena yksikseni jo vähän ilmailin suurimpia ilmoja jarrujärjestelmästä, täytyy siihen pyytää apuvoimia sitten myöhemmin.
Mutta perhana, sehän rupeaisi auto olemaan jo melkein valmis huoltojen osalta. Kisoihin on vielä mooonta viikkoakin aikaa. Pitäisköhä sitä oikeesti koittaa vähän päästä testaamaan...

PS. Mistä tietää, että talli on oikeasti korvessa? No siitä, että tallillta lähtiessäsi ensimmäisenä valokeilassa näkyy hiiri, jänis ja kauris...

lauantai 20. joulukuuta 2014

Pala kerrallaan

Eilen illalla päätin joululoman alkajaiseksi käydä tallilla rakentelemassa jarruja eteenpäin. Tilasin tiivistesarjat etujarruihin, niin saa sitten vaihdettua nuo liukutappien kumit. Kuskin puolella ei mitään murhetta, tappi liikkui vallan loistavasti. Kumi toki oli hieman kulunut ja elämää nähneen näköinen...
Sitten siirryin kartturin puolelle ja aloin heti vähän ihmettelemään. Miksi tämä kumi ei tahdo irrota edes... Hetkinen, tämähän on muuttanut melkoisesti muotoansa. Tappia rupean liikuttelemaan, tai no se jäi yritykseksi. Oli meinaan täysin hitsaantunut jumiin se liukutappi. Varovasti vasaroidakkin koitan, ei vaikutusta. No sitten yritän saada satulaa irti letkusta, täysin jumiin ruostunut on letkunkin liitos. Mitäs jos vaan CRC:tä laittaisi, lähtisiköhän se tappi liikkumaan kuitenkin... Ronskin CRC:n käytön jälkeen saan vasaralla avustaen tapin liikkumaan. Ilman vasarointia se ei liiku. Jarrurasvaa ja CRC:tä lisäillen hakkailen tappia edes takaisin kuin pikkulapsi hakkaansa. Kyllähän se vasaran kanssa liikkuu, muttei käsin. Oliskohan tässä taas yksi osatekijä jarrumurheisiin... Melko varmasti ja siksi olisi hyvä saada liikkumaan kunnolla. Ei kai siinä auta kuin vaan jatkaa samaa kaavaa seuraavallakin tallireissulla...

PS. On ne hiiret myös tavallisen tyhmiä otuksia, jätin yhden loukun lähelle syöttipussia ilman mitään erillistä syöttiä. Oli sitten ainoa loukku mihin oli kävelty... Toisaalta ei ollut penkkejäkään onneksi enempää syöty.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Ei helkkari soikoon...

Kävin eilen tallilla tarkoituksenani laittaa uudet ilmausruuvit paikallensa ja samalla tehdä myös öljynvaihdot moottoriin ja vaihdelaatikkoon. Kolme nurkkaa menikin ihan hyvin, kunnes sitten toiseen takanurkkaan ei millään sopinut uusi ruuvi. Hetken siinä ihmettelin ja rupesin vertailemaan tarkemmin vanhoja. Kyllä, ihan oikeasti se japanilainen insinööri on sakepäissäin päättänyt, että käytetäämpä kolmea erilaista ilmausruuvia... Takarummuissahan on erilaiset sylinteritkin keskenään, niin tietysti on eri ilmausruuvit. Noh onneksi löytyi siihenkin sopiva kaupasta.
Öljyjen vaihto sujuikin sitten murheettomasti, vaihteistoöljystä ei onneksi löytynyt metallihippuja joukosta, mutta oli kyllä melko paljon jäykempää mitä ennen käyttämäni vaihteistoöljy. Moottoriöljyt olivat puolestaan melkoisen pikimustaa, nyt laitetaan lämmönkestävyydeltään vielä pykälää vahvempaa öljyä 10W-60. Katotaan mitäs se vaikuttaa jos on vaikuttaakseen, eipä tuon nykyisenkään kanssa ole mitään ongelmia ollut.
Mutta sitten se ikävin yllätys tuli kun kurkkasin auton sisään tarkistaakseni kosteuden poistajan. Mitäs valkoista tässä penkillä, ei kai se ole homeessa... ei tämä on täytettä... EI PERKELE! Hiirihän siellä oli käväissyt syömässä molempien penkkiä pikkaisen. Kyllä on melkoinen akrobaattihiiri ollut, että pukkien päällä olevaan autoon on itsensä taiteillut... Ja toki mikä todennäköisyys on sille, että siihen ainoaaseen "suljettuun" autoon mennyt, eikä esimerkiksi tuonne siviiliautoon mistä saisi ihan rauhassa penkit syödä... No tänään vein sitten muutaman hiiren loukun ja ratakkibaarin talliin. Empä olisi aikanaan ihan äkkiä uskonut, että kilpa-autossa täytyy pitää kosteuden poistajaa ja hiiren loukkuja...

lauantai 6. joulukuuta 2014

Koolla on väliä?

Tulin ostaneeksi sen uuden ilmanputsarin. Onhan se nyt huomattavasti entistä isompi ja rakenteeltakin erilainen kun tämä on ns. kaksoiskartio. Mutta ehkä tämän vaihdon olisi voinut jo aikaisemminkin tehdä, sen verta musta tuo vanha näyttää olevan... Noh käytännön vaikutuksia odotellessa.
Samalla laitoin jarruista valumaan nesteet pihalle, niitäkään kun en ole koskaan vielä vaihtanut. Nyt laitetaan samalla kisanesteet sisään, jos se olikin niistä kiinni Lohjalla... Ilmausruuvitkin on aika kulahtaneet, vaihtoon nekin. Nesteitä valui pihalle mun mielestä ihan mitätön määrä, joten voi hyvinkin olla että oli melkoisesti ilmaa siellä...
Näiden jälkeen moottoriin ja vaihdelaatikkoon uudet öljyt, uusi bensafiltteri ja sitten haluttaisiinkin testaamaan. Tarvitaan toki talvi sitä varten vielä...
Ja kyllä minä vähän jo jaksoin siivotakkin, hyvin vähän.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Motivaatio...

Vihdoin eilen sain käytyä tallilla. Tarkoituksena oli ruveta täyttämään uusia hyllyjä ja siivoomaan tallia järjestykseen. Noh renkaistahan tuo oli helppo aloittaa ja se menikin melkoisen kätevästi. Vaikka yksi hylly onkin vielä kasaamatta, sain juuri tasan nuo nykyisen kaluston renkaat hyllyihin mahtumaan.
Sen jälkeen piti ruveta miettimään mitä sitä lautahyllyille laittaisi. Hieman kokeilin ja totesin, että niitä tarvitsisi varmaan vähän vahvistaa ensiksi. Eivät ne varmaan pettäisi, mutta tuntuvat niin hytkyviltä. Se oli myös hyvä tekosyy kuvan kasan jättämiseen. Tuo olisi se savotta mikä oikeasti pitäisi siivota. Totesin tosin, että taitaa olla helpointa ottaa jätesäkki, jotta oikeasti menisi roskikseen valtaosa tuosta.
Ehkä sitten ensi kerralla...
Kalusto ei tuntunut suurta innostusta herättävän muissa, joten jatketaan sitten samalla ja ainakin talven osalta varmaan samassa sarjassakin. Mietitään sitten taas uudestaan.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kalustusta

Varastotilassanihan on kyllä tilaa yllinkyllin, mutta juuri mitään hyllyjähän minulla siellä ei ole ollut. Tästä syystä valtaosa tavarasta makaa lattialla ja sitten se iso tila pienenikin äkkiä...

Satuin saamaan tuollaiset hyllypäädyt ilmaiseksi, joten niihin oli helppo lähteä miettiämän hyllyjä. Ehdottomasti halusin rengashyllyjä, mukavampi pystyasennossa käsitellä renkaita. Sattumalta hyllypäätyjen leveys sopi rengashyllyksi loistavasti. Joten alle rengashyllyä ja päälle laudoista perushyllyä. Vähän täytynee noita lautahyllyjä tukea niin uskaltaa vähän painavampaakin lastata.

Sitten alkaakin se "ikävin" osuus. Tallin järjestäminen ja siivoaminen...

lauantai 1. marraskuuta 2014

Talviteloille

Kun tuon myymisen suhteen tuntuu olevan hiljaista, niin pakkohan sitä oli tallilla käydä järjestelemässä ja miettimässä mitä sitä nyt pitäisi tehdä. Laitoin auton pukeille ja rupesin jarrujärjestelmää ihmettelemään. Taitaa vika olla takapäässä, sille se vähän vaikuttaisi sillä silmämääräisesti sylinteri ei kuljettajan puolella toiminut ihan täydellisesti. Jokin sitä käsijarrusysteemiäkin riivaa...
Konehuoneessa ei äkkiseltään juuri mitään ole, tuo ilmanputsari ehkä kaipaisi vaihdon. Se saattaa olla ollut jonkin muun värinen alunperin... Ehkä vielä vähän isompaakin sinne voisi laittaa.
Muilta osin taitaa olla melko perus juttua, uudet öljyt sisään niin eiköhän se taas ensi vuoteen valmis olisi. Ellei suunnitelmat muutu...

tiistai 21. lokakuuta 2014

One more time

Lauantaina käväistiin Lohjalla ajelemassa sitten pienoisrallia. Aamussa mitään muuta ihmeellistä, mitä nyt kartturi oli pikkasen tiukalla aikataululla niin ilmoittautuminen tehtiin silloin kun olisi normaalisti jo katsastusjonossa jonotettu. Aikataulu oli melkoisen pölhö, sillä katsastuksen jälkeen odoteltiin 3 tuntia että päästiin matkaan. Ei näin kiitos!
EK 1:
Ensimmäinen vajaa seitsemän kilometriä ja nyt löytyi hyvä rytmi heti alusta asti, kunnes... Kilometri ennen maalia oli valtion mutkan merkki ja kartturi opasti, että se muuten on sitten helvetin kiree. Kyllä kai se ny kolmosella menee... RÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄTÄÄ.....TÖMPS. "No niin, laitappa ykköstä." Tuuria tais jonkin verran olla matkassa, sen verta liki se noista kuvista ja videoista näyttäisi olevan...Ajellaan rauhassa sitten maaliin ja ihmetellään aikaamme. Hävittiin toki kärjelle reipas 20 sekuntia, mutta silti oltiin 5:s, 13 lähtijästä! Tais se alkupätkä oikeesti tulla hyvin...
Sitten olikin (onneksi) huolto niin päästiin kartoittamaan vaurioita, molemmat kartturin puolen renkaat vaihtoon. Olivat keränneet melkoisesti kiviä vanteen ja renkaan väliin niin eipä viititty ottaa riskiä. Luonnollisesti olin tarkastanut vararenkaiden ilmanpaineet: en. Onneksi Laaksomaan Pasin huollosta löytyi apua ja saatiin renkaisiin vähän enemmän kuin 1.3bar painetta, siitä suuret kiitokset!
EK 2:
Kakkonen oli päivän pisin eli vajaa kahdeksan kilometriä. Lähdetään lähdöstä ja noin kilometrin päässä vauhtia on se n. 145km/h. Painan jarrua.... ja poljin löytää lattian. Pikainen pumppaus ja meillä on taas jarrua. Rytmistähän ei oo tietoakaan kun arvotaan, että onko niitä jarruja vai ei. Pumppaamalla on, kerta polkasulla poljetaan lähinnä lattiaa. 6 nopein, taas 20 sekuntia eroa.
EK 3:
Viimeinen oli sitten vain vajaa viisi kilometriä ja lähdettiin varmistellen ajamaan. Vähän paremmin sujuu kun edellinen kun aina toisella pumppauksella jarruja löytyy. Viidenneksi nopein, 8 sekuntia pohjista. Lopputulos kuitenkin luokan 4 tila, niitä ei montaa vielä ollutkaan...

Tässä kohtaa lienee viisainta lopettaa kausi, kuitenkin kaatuis sitte seuraavassa kisassa... Vaan mitäs sitä ensi vuonna tekisi? Rehellisesti sanottuna en tiedä. Nousupisteet mahdollistaisi jo Yleiseenkin siirtymisen ja toisaalta A-juniorina jatkamisenkin. Ensi vuoden RSJM-sarja olisi tavallaan tylsä ratkaisu, kun kilpailut on kovin samoja mitä tänä vuonna. Noh, aikaahan on miettiä ja pohtia.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Xenon

Tuli pieni yllätys kun Lohjan kilpailun lähtöluettelo julkaistiin. Se arviolta n. 30 lähtönumero olikin muuttunut numeroksi 74 ja se pistikin vähän suunitelmia uusiksi. Nimittäin nyt on olemassa vaara, että kilpailun vähänkin myöhästyessä joudutaan ajamaan lisävaloilla. Halogenivalojen teho todettiin jo talvella aika vaisuksi ja näin syksyllä olisi auttamatta onneton. Toisaalta todettiin myös, että ne 4x100W tappaa laturin, joka sitten kyllä päivitettiin astetta isompaan. Kartturi ilmoitti talvella, että on tilaamassa Kiinasta Xenon-muutossarjoja, että laitetaanko samassa kuormassa tulemaan myös tuohon. Eihän nuo juuri mitään maksa, joten eikun pakettiin.
Helmikuun lopusta asti nuo sarjat makoilivat tallissa, kunnes tänään asentelin ne paikallensa. Vaikkei näissä mitään ohjeita tullutkaan, niin todella helppo asennus. Vain johtojen välin nuo mötikkäkasat ja kas meillä on lisää valoa ja puolet pienempi virran kulutus. Ahdastahan koteloon kyllä tuli, se kun ei järin iso alunperinkään ollut. Seuraavaksi tarttis vielä säädellä ne sopivammiksi, Oulussa kun näytti lähinnä puiden latvoja... Toki toivotaan, että menisi ihan aikataulussa kisa niin ei tarvitse ajella näillä.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Vikalistaus

Pakkohan se oli tallille lähteä, jos vielä kautta ajatteli jatkavansa. Auton pikainen tarkistus oli päällimmäisenä agendalla ja samalla mahdollisten vikojen korjaaminen. Vikalistasta tuli erittäin pitkä, kuvassa näet vaihdetut osat.

Tuo tulpanjohto rupesi jo Rantarallissa vähän temppuilemaan. Hoiti kyllä virranjohtamisen, mutta ei halunnut pysyä paikallansa. Nousi aina joka pätkän aikana tulpan päältä hieman ilmaan. Vaihdoin tilalle yhden vanhoista tulpan johdoista ja se napsahtikin heti paljon jämäkämmin paikallensa. Kone käyntiin ja kaikki hyvin, ei paha korjaus.

Muilta osin olikin melko helppoa, mitään erikoisempaa ei missään näkynyt, joten mikään ei auton puolesta estäisi kauden jatkamista. Toki tolppien yläpäät oli hieman löystyneet, pitäisiköhän lisätä toiset mutterit päälle... Hieman ihmetytti, että kartturin takanurkka oli kerännyt moninkertaisesti enemmän hiekkaa mitä muut nurkat. Oltiinko me vallan se puoli edellä liipissä...

On tää kyllä mukavaa, kun ei tartte kisojen välissä laatikkoa tai moottoria olla irrottamassa...

torstai 2. lokakuuta 2014

Peikon selätys

Viime lauantaina lähdettiin sitten sitä peikkoa selättämään. Aamusta jo vähän ohjelmaa, kärryjen valojohto oli jäänyt kiinni ja osa valoista palanut koko yön. No onneksi Transitin akku jaksoi startata. Katsastuksesta tuli pari pikku noottia, vöistä oli yksi pujotus unohtunut ja meikäläisen penkki oli hieman irti lattiasta...
Pikkujuttuja, joten eikun matkaan.
EK 1
Ensimmäinen pätkä oli vajaa seitsemän kilometriä, joka menee tunnustellessa. Niitä iskareita kun ei testattu ja tuntuikin sille, että keula luistaa hieman alta pois koko pätkän ajan. Maalissa tulee kyllä karu totuus, hävittiin edelle lähteneelle 20 sekuntia. Ei hyvä, vähän on vauhtia nostettava.
EK 2
Kakkonen oli sitten kymmenkilometrinen ja pikkuhiljaa auto tuntuu sopivan käteen. Tullaan ihan ok, ei mitään erityistä yrittämistä. Katsotaan maalissa, että voitettiin toista ja hävittiin toiselle edelle lähteneelle viisi sekuntia. Ihan ok suoritus ja sitä todella olikin kun loppujen lopuksi oli 2. nopein aika pätkälle! Pikahuollossa kiristetään tolppien yläpäät kun vähän eläneet.
EK 3
Kolmospätkä puolestaan taas seitsemän kilometrin paikkeilla, hieman teknisempää tietä mitä aikaisemmat. Ajo sujuu hyvin, ei ihmeempiä tilanteita. Edelle lähteneille hävitään kymmenyksiä, yksi takana lähtenyt voittaa reilun 4 sekuntia. Hyvin silti.
EK 4
Viimeinen ennen taukoa oli sitten jo yli 13 kilometriä. Vauhdikasta tietä tasaisella suorittamisella, 3. sija, 3,4 sekuntia kärkeen. Tauolla tilanne olikin sitten liki harvinainen. Sija oli tuttu ja turvallinen 4. sija, mutta eroa kärkeen vain 18 sekuntia!
EK 5
Viides pätkä oli sitten pienempää tietä, joka jostain syystä ei minulle oikeen ikinä maistu. Nyt yritystä oli kohtalaisesti, kunnes pätkän puolen välin jälkeen... "Ja tosta heti vasen.... EIKUN OIKEE OIKEE OIKEE OIKEEEEE!" Myöhäistä, lasken suosiolla suoraksi kun tilaa on. Oltiin meidän luokasta ainoa siellä kävijä, joten eroa kärkeen tuli 45 sekuntia.
EK 6
Ennen viimeistä, pitkää 17km, pätkää tilanne olikin sitten aika selvä, eteen ja taakse oli eroa 40 sekuntia. Varmistelemaanhan ei lähdetty, joten pari pikkutilannetta tuli matkaan. Ensimmäinen oli melko hallittu, mutta toinen oli kaikkea muuta. 120km/h vauhdista lähdettiin vähän kirjottelemaan kohti kalliota. Tiellä pysyttiin, mutta aikaahan siinä meni kun puolet vauhdista katosi. 4. sija, 20 sekuntia kärkeen.

Lopputuloksissa jälleen kerran 4. sija, hieman yli minuutin erolla. Sarjatilanteisiin tämä ei juuri vaikuttanut, RSJM sarjassa noustiin vielä yksi sija, eli loppullinen sijoitus 17:s. Rally Trophyssä loppusijoitukseksi jäi 7:s sija. Rehellisesti sanottava, että posiiviset sijoitukset, tavoitteet ainakin kauden alussa oli melko paljon maltillisemmat.
Vielä tekisi mieli yksi kisa ajella. Täytyy auto tarkistaa, että onko jotain mikä sitä estäisi. Rantarallissa ei äkkiseltään mitään sellaista kyllä ilmennyt, toimi erittäin moitteitta koko kisan. Etutolppien vaihto teki suuren muutoksen ja kaikilta osin positiiviseen suuntaan. Rupesi jo tuntumaan taas hauskalle se ajaminen...

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Peikko nimeltä Rantaralli

Lauantaina se olisi sitten kohdattava. Peikko nimeltä Rantaralli. Kauan sitä on kuskina tullut välteltyä, mutta nyt on aika kypsä. Otetaampa pieni kertaus miksi siitä on peikko muodostunut...
Koska olen kotoisin täältä Varsinais-Suomesta, voi Rantarallia pitää eräänlaisena "kotikisana". Joten ennen ajokorttia sitä on liki jokainen mahdollinen vuosi käyty katsomassa. 2008 talvellahan tuli aloitettua kartturointi ja luonnollisesti syksyllä osallistuttiin Rantaralliin. Ja siinä kisassa sattui ja tapahtui... Ensimmäiset pari pätkää meni vielä suht vaivatta, kolmannella kuuluisalla Seijaisten pätkällä sitten käytiin jo ojanreunoja kurkkailemassa. Huollossa oli kaasuvaijeri poikki ja pakosarja irti... Nelosella roikuttiin, vitosella sammutettiin auto "bussipysäkki"hidasteeseen ja ajettiin maalipäässä ulos, päätyen takaisin tielle. Vauriot rajoittui ilmeisesti irronneeseen panssariin. Kutosella sammutettiin auto risteykseen ja seiska, no se ajettiin jopa rallia. Sitten oli vielä yksi pätkä, Pato jäljellä. Pimeellä pääsee yksi kurvi vähän silmille ja hetken päästä matka päättyy ojan penkkaan.
No ensi vuonna uudestaan ja 2009 olikin jo paljon armollisempi. Ei tullu ku muutama roikkuminen ja liippi ja peräti maaliin päästiin! Samalla taktiikalla lähdettiin 2010 jatkamaan. Jälleen Seijaisissa liippaillaan ja sitten kakkospätkällä tulee elämäni ensimmäiset (ja tähän mennessä ainoat) voltit suoritettua. Pikkasen väärä ajolinja ja täten löydämme itsemme kaatumasta metsikköön.
Tiedä sitten vaikuttivatko nämä takaraivossa kun 2011 mietiskelin missä sitä ajelisi. Juuri olin ensimmäisen rallini omalla Skodalla ajellut ja halusin äkkiä lisää. Sen takia taisin päätyä viikkoa aikaisemmin ajettuun Teijo-Talot ralliin enkä Rantaralliin. Eihän sitä nyt peräkkäisiin kisoihin uskaltanut ilmoittautua... 2012 juuri Rantarallin aikoihin vaihdoin autoa Daihatsuun ja oli ihan hyvä etten tullut Rantaralliin ilmoittautuneeksi kun kahta päivää aikaisemmin poltin ensimmäisen kannentiivisteen... Viime vuonnahan tarina oli melko samanlainen, kannentiiviste oli jälleen palanut. Arvonta oli jälleen viikkoa aikaisemmin ajettavan Teijo-Talot rallin ja Rantarallin välillä. Tälläkin kertaa voiton vei Teijo-Talot, kun Rantaralli oli "iltakisa" ja minä en ehkä niin paljoa tykkää pimeässä ajelusta.
Tänäkin vuonna koitin kehitellä itselleni tekosyitä, miksi en Rantaralliin lähtisi. Kuitenkin sitten kartturin kanssa päädyttiin lähtemään ja testaamaan "uusia" etutolppia. Josko se peikkokin siinä samalla katoaisi...

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Voihan sen näinkin tehdä

Holkit sain viikolla teetettyä, joten eikun auton kimppuun ja vaihtamaan ne alle. Vanhat lähtevät ihan vaivatta irti ja otan samalla myös poikkituen pois. Sen sovittaminen näihin tolppiin kun olisi ollut melkoisen työlästä, helpommalla pääsen kun vaihdan toisesta autosta myös sen paikallensa. Rupean siinä sitten katselemaan tuota tolppaa ja taas herää ihmetys. Mitä ihmeen massaa tässä yläpäässä on... Onko tällä yritetty korottaa auton keulaa? Kai siihen fiksumpiakin keinoja olisi ollut...

No yhtä kaikki, tolpat on nyt paikallansa ja perjantaina käydään säätämässä kulmat ja korkeus kohdilleen. Tämä meinaa sitä, että ajotuntumaa ei saada testattua ennen kisaa, mikä on minun touhuissani melko normaali tilanne... Sen verta tiedetään, että joustovaraa on nyt huomattavasti enemmän, mutta jousi on nyt jäykempi. Jousesta löytyi sen suuntaisia merkintöjä, että olisi 40kg jousi. Se saattaa olla hieman liian jäykkä tähän autoon, mutta koitetaan ennen tuomion tekemistä. Toisaalta se on sitten suhteellisen helppo vaihtaa.

Vanhoissa tolpissa ei muuten joustovaraa juuri ollut. Se kävi ilmi kun lähdin purkamaan tuota rikkinäiseksi epäilemäämme iskaria. Mutteria siinä pulttipyssyllä availin ja PIU... Mitä helvettiä tapahtui??? Ei käynyt mielessä semmoinen pikkujuttu, että se jousihan oli muuten melkoisessa puristuksessa siinä ihan normaali tilassa... Mutteri lähti tallin toiseen päähän tielle tuntemattomille, onneksi oli suunnattuna tolppa sellaiseen suuntaan, että oli tilaa. Tulin siinä koittaneeksi myös sitä iskarin toimintaa. Painan iskaria alaspäin... ja se jää siihen. Ja on niin piukassa, että ruuvipenkillä saan vedettyä takaisin ylös. Tosin ääriasentoon kun vedin niin tipahtaa saman tein muutaman sentin alas. Entinen mikä entinen on tuomio tälle. Ei sentään ihan niin rikki kuin Skodassa aikanaan...

Siinä tolppien vaihdon yhteydessä kurkkasin varovasti, että onhan vaihdelaatikossa öljyä. Olihan siellä, mutta kyllä sinne pari desiä lisääkin mahtui. Josko kauden jälkeen uskaltaisi vaihtaa ja katsoa paljonko tulee metallia joukossa...

lauantai 13. syyskuuta 2014

Kappas kappas

Meininkin sitten heti tänä aamuna laittelemaan autoa. Vara-autosta etutolpat irti ja vakiotolpat tilalle, piece of cake. Vaan sitten kun rupesin noita tolppia kattelemaan niin hetkinen...
En näitä koskaan oikeen tullut tarkemmin kattoneeksi, niin jo pelkkä korkeussäädön löytyminen oli yllätys. Toki käytännössä tarkoittaa jousen vaihtamista, muttei paha homma tarvittaessa. Vaan suurempi yllätys löytyi tuolta yläpäästä. Siellähän olikin tehty vähän säätöä ja uniball-kiinnitys. Harmi vaan, että vakioreikiä käytettäessä se säätö on caster-kulmalle eikä camberille...
Toisesta tolpasta oli kadonnut jossain vaiheessa jousen ylälautanen, joten eikun penkomaan sen auton mukana tulleita koneistettuja osia. Sieltähän löytyi kyllä lautaspari, mutta vielä jäi pari "väliprikkaa" uupumaan, jotta noista olisi valmiit saanut. Voi olla, että joudutaan vaihtamaan toisen auton poikkituki, nykyinen kun ei periaatteessa tähän sovi.

Ensiviikolla metsästämään prikat niin saadaan tolpat paikalleen ja auto kisakuntoon.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Onnistuminen Uudessakaupungissa

Lauantaina käytiin taas ajelemassa RSJM-sarjaa. Kisa-aamuna ei mitään erikoista joten reitille.
EK 1:
Ensimmäinen kuuskilometrinen menee omasta mielestä ihan hyvin vaikka liukasta onkin, mutta kello on hieman toista mieltä. Tuloksena vaatimaton luokan 10 sija. Laahasikohan jarrupalat vielä hieman...
EK 2:
Toisella 10km pätkällä rupeaa löytymään humpan juoni ja kabiinissakin rupeaa tuntumaan hauskalle. Hyppy ja liippejäkin oli. Kellokin on samaa mieltä, 6. sija vain 11 sekuntia kärkeä perässä.
EK 3:
Kolmannella vajaan 15km pätkällä jatkuu sama tahti, 6. sija n. 20 sekuntia kärjelle hävinneenä. Ei mitään muuta mainittavaa... Pikahuolto, kaikki kunnossa päivän pisimmälle liki 20km pitkälle Sannaisten pätkälle.
EK 4:
Sannaista ei päästä kuin pari kilometriä kun kartturi varovasti kysyy "onko meillä kaikki kunnossa?" Myönnettävähän se oli, jotain autosta on kartturin etunurkasta rikki. Tärinä on melkoinen, muttei juuri vaikuta ajamiseen joten koitetaan jatkaa vaan. Ongelmiin nähden ihmeen hyvä suoritus, 5 sija ja sama 20 sekunnin ero kärkeen. Tauolla vähän töitä kun metsästetään, että mikähän siellä mahtaa olla pielessä. No iskarin yläpää oli liki irti, helppo toki vain kiristää kiinni. Olisikohan iskari mennyt rikki? No öljyjä ei näy, joten jatketaan. Pari pätkää kun vain oli jäljellä.
EK 5:
Vitonen oli taas kymmen kilsanen, koitetaan vähän yrittää, että saadaan varma sijoitus viimeselle lähdettäessä. Risteysajaminen menee kertaalleen taas aivan käteen, mutta silti tuloksena taas 5. sija ja täten viimeiselle lähdettäessä ollaan samalla sijalla tuloksissa. Taakse matkaa vajaa 20 sekuntia ja eteenpäin 40 sekuntia, joten viimeisellä kuuden kilometrin pätkällä voi ottaa varman päälle.
EK 6:
Ja niin otetaankin, todettiin edellisellä etunurkan (todennäköisimin iskari) olevan rikki edelleen, joten hypyt jätetään tekemättä ja muutenkin hyvin varman päälle. Tuloksena taas pätkän 5, mutta lopputulos onkin 4. sija kun kanssakilpailija päätti kisan toiseksi viimeisesä kurvissa kaataa huolella. Eroa kertyi kärkeen hieman yli minuutti, joten kärkeen verrattuna tuli huomattava parannus Lahden kisaan nähden.

Nelossijasta pytyt mukaan ja kohti kotia. Sarjapisteitähän tuli taas roppakaupalla ja jatkettiin nousua sarjapisteissä. Nyt ollaan SM-sarjassa sijalla 18 ja Rally Trophy sarjassa peräti 7:s. Sarjoista on ajamatta vielä viimeinen kisa, Rantaralli Mynämäellä 27.9. Tällä hetkellä vielä vähän emmitään, että lähdetäänkö sinne ajamaan. Etuiskarit kyllä löytyy toisesta kilpurista ja eiköhän ne vaihdettua saada, mutta sarjapisteitä ei välttämättä kauheasti pystyttäisi muuttamaan. Viidestä kisasta kun neljän kisan pisteet lasketaan mukaan ja meillä on nyt jo kaikista kisoista pisteet. Oulun kisasta on huonoimmat pisteet, mutta pistelaskentahan perustuu luokan osallistujamäärään joten etukäteen pisteiden arvioiminen on aika hankalaa. Ilmoittautuminen päättyy tulevana tiistaina ja sinne asti todennäköisimmin mietitään että lähdetäänkö ajamaan.
Vaikka Rantaralli jätettäisiin väliin, niin jotain vielä tänä syksynä ajellaan.

PS. Se lämpöanturi teki ihme heräämisen ja toimi koko päivän...

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Ajoissa

Tulin Lahden kisan jälkeen vilkaisseeksi, että paljonkos meillä on jarrupaloja jäljellä. Tilanne näytti huolestuttavalle, joten palat tilaukseen ja toive oli että ehtisi vielä ennen Ugia vaihtamaan... Palat tulivatkin tällä kertaa yllättävän nopeasti, joten tänään jo pääsin vaihtamaan. Pultit auki ja tilanne oli juuri se mitä oletinkin. Nyt oli hyvä hetki vaihtaa, ei noilla kisaa kahta enempää olisi ajettu. Edelleen tosin ihmettelen kuinka epätasaisesti eri puolilla nuo kuluu. Okei, toisen puolen jarruletku oli tuossa jonkin aikaa mutkalla ja siellä oli melko paljon myös ilmaa... (Lahdessa kisaa edeltävänä iltana ilmattiin vielä se...). Voi olla, että on tuo jarrutuntuma taas pikkusen erilainen ja parempi...
Anturi ei jostain syystä tunnu toimivan, täytynee tehdä uusiksi johto sille. Jouduin sitä jatkamaan kun oli jo valmiiksi melko naftin mittainen. Muilta osin auto onkin taas jo valmiina. Se on ihan positiivista, sillä tarttis tehdä muuttoa nro. 2... Siirryin nimittäin siihen isoon asuntovelallisten joukkoon.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Anturi

Sinä siinä. Olet monta kertaa aiheuttanut minulle turhia sydämmen tykytyksiä. Nyt on sinun aikasi lähteä. Kuvassa on siis vanha lämpömittarin anturi ja tuo "kätevä" pyöreä liitin on aiheuttanut jo liki vuoden murheita. Onneksi tähän on saatavissa myös toisen tyyppistä anturia, missä on normaali lattaliitin. Olettaisin siinä johdon pysyvän paremmin paikallaan ja siihen sen myös tarvittaessa saa hieman paremmin varmistettua. Tilaahan tämän osan vaihtoon ei kauheasti konehuoneessa ollut, mutta kyllä sen sai. Täytyy vaan uusia samalla ylävesiletkun klemmari kun meni poikki uudelleen kiristettäessä...
Samalla otin myös pohjapanssarin irti ja se oli kyllä ottanut osumaa siitä asvalttirytkystä. Täytyy tehdä uudet "madalluspalat". Öljypohjaankin oli vähän lommoa tullut, mutta on vielä ehjä joten annan sen olla.
Eli kyllähän aina kisasta jotain tekemistä tulee... Mutta tällä kertaa hyvin vähän verrattuna siihen mitä yleensä.

torstai 14. elokuuta 2014

Showtime

Lauantaina käväistiin sitten ajelemassa RSJM 3. osakisa. Reissuun tosin lähdettiin jo torstaina ja perjantaina vietettiin synttäreitä katsellen historic-autojen menoa. Sekä toki katsastaen oma kilpuri jo lauantaita varten. Rengasmerkkauslomaketta täyttäessä tuli kyllä taas naurettua näitä minun renkaitani. Merkkasin samoin tein jo 10 rengasta, joista neljässä (4) oli nykystandardin viivakoodi... Iiiihan hyviähän ne on, pikkasen ikää vaan.
Lauantaina heräiltiin sitten vähän ennen seitsemää kun vartin yli yhdeksän olisi lähtö suurinpiirtein. Lähdimme huollon kanssa viemään traileria traileriparkkiin ja kartturi hakemaan papereita. Ensimmäinen traileriparkki on täynnä, joten eikun kohti sitä toista, sehän oli kartalla ihan tässä vieressä... Opasteiden suuresta määrästä (tasan 0kpl) johtuen ajamme useamman kilometrin harhaan, mutta onneksi kartturi oli sen jo löytänyt ja pystyi antamaan meille osoitteen (mitä sitä suotta kilpailijaohjeeseen laittamaan...). Samalla kartturi tajusi, ettei ottanut kelloon kilpailun aikaa joten lähti vielä pikaisesti kilpailukeskuksesta sitä hakemaan (kai me se lähdöstäkin oltais saatu...). Noh saavumme traileriparkkiin vihdoin, melkoisella paniikilla vaihtamaan ajovarusteita päälle kun 20 minuuttia aikaa lähtöön. Kartturi saapuu viiden minuutin päästä ja aloittaa saman vaatteiden vaihtorumban. Eihän tässä muuta, mutta sitten olisi vielä siirtyminen kilpailun lähtöön. Saavumme 2 minuuttia ennen ihannelähtöaikaamme satama-alueelle (eipä sinnekkään niitä opasteita oikein ollut...) jossa pyörimme vielä hetken kun emme löydä aukkoa mistä lähtöjonoon pääsisi. Lopputulos, saavumme ihanneminuutilla at:lle ja eikun matkaan! Juuri ja juuri vältimme rangaistukset... Tosin lähtöhän ei sitten meille merkannut lähtöaikaa edes pyynnöstä (eivätkä muillekkaan...).
EK 1:
Pitkän liki 50km siirtymän jälkeen päästiin pätkälle. Toki paniikissa unohtui rengaspainemittari, mutta onneksi saatiin kilpakumppaneilta lainaan. Renkaissa kun oli yli 2,5 bar:a painetta... Pätkä oli melko tuttua Koivukehää, alun pienempi tie oli tuntemattomampi. Pikkutietä varoen, isolla tiellä kohtalaista ajoa. Toki maalissa nähdään pölyn joukossa kilpakumppani joka on meidät ajanut kiinni. 7. sija on silti tyydyttävä.
EK 2:
Kakkosena oli sitten hyvää valtiontietä ja meno rupeaakin maistumaan. Asvaltille tulossa oli aivan järjetön merkkaamaton röykky joka lyö todella kovin panssariin. Onneksi mitään ei tainut särkyä... Tuloksena 6. sija.
Sitten olikin tauko, mitään näkyviä vaurioita ei ole ja mitään ongelmiakaan ei esiinny. Eikun lisää juotavaa ja jatkoon!
EK 3:
Koukunmaan erikoiskoe on tunnettu, mutta minulle sinänsä täysin tuntematon. Hienoa isoa tietä, innostuu jopa oikein ajamaan. Takapiikkiin tulee jostain vahingossa kuvan pienen pieni liippi, ei nopein mutta näyttävin suoritus? Luokan 6. sija jälleen.
EK 4:
Sitten mentiinkin uudestaan Koivukehään. Pikkutie oli luonnollisesti kulunut hieman, joten jos ensimmäisellä kerralla tuli varovasti niin nyt varottiin vielä lisää. Pölyäkin oli paljon enemmän ilmassa, osittain johtui lähelle nostetusta kanssakilpailijasta. Keskeytysten ja epäonnisten kanssakilpailijoiden ansiosta silti aika luokan 5. nopein.
EK 5:
Ja myöskin kakkospätkä uudestaan. Tie oli aivan hyvässä kunnossa vielä, asvalttiröykky kierretään ja varmasti maaliin. Jälleen 5. nopein.
Siinä sitten tullaan laskelleeksi, että taidetaan muuten olla neljänsiä. Niin muuten ollaankin. Päästään pitkä siirtymä maaliin ja 4. pytyt kotiin viemiseksi. Kilpakumppanimme kyllä sanoi viimeisen maalissa ottaneensa pari minuuttia at:ta ja tämä oli myös totta, joten virallisissa lopputuloksissa ollaankin peräti kolmosia! Kaiken tämän jälkeen ei voi olla kuin tyytyväinen tähän, sillä autossa ei pienintäkään murhetta. Pesu ja on varmaan taas valmis seuraavaan koitokseen.

Harvoin kommentoin kilpailunjärjestelyitä, mutta nyt on kyllä pakko kommentoida. Tämä kilpailu oli aivan ala-arvoisesti järjestetty. Kyllä pääkilpailu oli EM-Historic ralli, mutta mekin ajoimme sentään SM-arvosta. Opasteiden puute, käsittämätön merkkauslinja (väitetään niukaksi ja on aivan jotain muuta), isot ongelmat aikataulussa (pitkällä siirtymällä oli kyllä parikymmentäkin minuuttia ylimäärästä, mutta sitten 1-2 välisellä siirtymällä sai kyllä ajaa ihan suurinta sallittua että edes ehtisi ajoissa) ja muutamat muutkin pikkuseikat jättivät kisan järjestelyistä huonon maun. Positiivista oli kyllä, se että tiet sopivat mainioisti tälläisen letkan ajattamiseen ja olivat ihan mukavia ajettavia.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Valmista! Nyt jo...

Nyt viikonlopun aikana tuli sitten suoritettua se testaaminen. Nämä perhanan helteet aiheuttivat lopulta sen, että otin treenaamisen suhteen "helpoimman tien". Kävin ajelemassa siviililiikenteessä.
Eihän se nyt missään mielessä vastaa treenamista, mutta se tärkein eli auton kunnon varmistaminen silläkin hoituu. Toista kymmentäkilometriä pyöriskelin ja rasitin vaihteistoa. Täysin ilman ongelmia ja lukkokin piti. Näillä mennään!
Joten auto olisi pesua vaille valmiina jo Lahden kilpailuun. Tavallaan pelottavaa ja tavallaan pirun hyvä juttu. Tuli tässä nimittäin mietiskeltyä mites viime kaudet on näin kesäkauden osalta sujuneet, erityisesti sarjakisoissa. 2012 käytiin Skodalla keskeyttämässä Urjalassa tekniikkaan, Daihatsulla Keravalla ulos ja Lammikin jäi kaikkien tapahtumien jälkeen kesken. Viime vuonna sitten Ugissa moottori poks ja loput sarjakisat jäivätkin sitten sen myötä väliin... Tämä tilasto olisi ihan kiva rikkoa nyt Lahdessa.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Hiljaista on...

Kuukausi mennyt näemmä edellisestä postauksesta. Eipä sitä oikein tule kirjoiteltua kun ei tule tehtyäkkään mitään. Nyt elämäni ensimmäisellä palkallisella kesälomalla oli taas intoa ja aikaa tehdä jotain.
Oli myös tarvekkin tehdä. Kuten kuvasta näkyy on talli tyhjennetty. Ei, autoa ei tällä kertaa ole myyty. Siirsin vain kaikki tarvikkeet nyt yhteen talliin, koska kyllähän se rupesi vaan hankalaksi muodostumaan kun aina oli tarvittava työkalu toisessa tallissa mitä auto, kun kerta osa tavaroista oli jo aikaisemmin siirretty. Toki onhan tässä omat haittansakin kun talli ei enään ole sitten kävelymatkan päässä.
Tulihan tässä muuton jälkeen sitä autoakin katseltua eteenpäin. Tuli ostettua "uusia" renkaita niin laitoimpa ne alle, jotta pääsis niitä koittamaan. Toivossa on ainakin hyvä elää... Takapäässä oli vähän klappia ja siihenkin löytyi syyllinen. Takapyörän laakerit olivat löystyneet, helppo vika korjata. Etupäästä tarkistelin jarruja, yllättävän hyvin kestäneet nuo "puolikilpapalat". Tämän kauden jälkeen taitaa vasta vaihtoon mennä. Alle kuukausi olisi seuraavaan kilpailuunkin, se testaaminen olisi kyllä syytä tehdä hyvin pian...

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Toivottu ääni

Käväisin sitten tallilla ja tarkoitus laittaa öljyt vaihteistoon ja toivoa ihmettä. Otin irtokuorista uuden tyhjennyspropun ja laitoin siihenkin nyt varmuudeksi ruuvilukitetta. Sitten olikin tarkoitus irroittaa nopeusmittarinvaijeri ja täyttää laatikko, helposti ja nopeasti. Kuten nyt arvatakin saattaa, eihän se ihan niin mene. Jostain syystä se on täysin jumissa, enkä saa sitä auki. No tehdään sitten vanhalla tavalla, eli täyttöpropun kautta joka on myös laatikon kyljessä. Ei perkele, tämäkin aivan jumissa. Joudun purkamaan panssarinkin loppujen lopuksi pois, jotta saan enemmän vipuvartta käyttööni. Kyllähän se sitten lopulta aukeaa, jonka jälkeen suunnittelemaan täyttöä. Normaalistihan olen täyttänyt hyvin pienen suppilon ja letkun kanssa laatikon, mutta se on kammottavan hidasta. Täten vähän lisää letkua ja isompi suppilo. Nyt on komean näköinen täyttö viritelmä. Tällä viritelmällä täyttyy laatikko paljon nopeammin ja mukavammin.
Sitten se ratkaisun hetki. Toimiiko laatikko? Paikallaan testatessa kolmos- ja nelosvaihteissa tuntuu takertelua, mutta siitä huolimatta päätän laittaa auton käyntiin ja käydä testaamassa. Ykkönen, kakkonen, kolmonen ok, nelonenkin menee päälle ja myös pysyy päällä! Vitonen, täysin hiljentynyt ja meno jatkuu edelleen! Voisiko tässä todella olla käynyt tuuri? Kaikki vaihteet tosiaan toimivat ihan sulavasti, kovin meteli lähtee kolmosesta ja näin oli jo ennen kilpailuakin. Paikallaankin liikuttaessa ei enään kuulu mitään ylimääräisiä ääniä. Pakkohan sitä on vielä testata kisavauhtia ja pidemmän aikaa, että tuleeko lämpimänä ongelmia. Mutta tällä hetkellä on toivottu ääni saavutettu, hiljaisuus.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Miten näin voi käydä...

Lauantaina sitten ajeltiin pitkästä aikaa kilpaa. Aamupäivä sujui normaalisti, joten siltä osin hyvillä mielin voitiin kilpailuun lähteä. Juuri ennen lähtöä tosin kuulimme, että ensimmäinen erikoiskoe oli keskeytynyt. Odotettavissa oli odottelua...
EK 1:
Odotteluahan siitä tuli, mutta matkaankin päästiin. Auto lähti yllättävän vaivatta asvaltiltakin ja eron etenemisessä huomasi välittömästi. Aivan toista maailmaa mitä lukottomalla. Kääntyminenkin tuntui nyt loogisemmalta, eli käännettäessä auto oikeesti myös kääntyy eikä puske. Me likes.
Alkuosa vähän isompaa valtion tietä, jossa pari paikkaa. Loppuosa suora-90-suora tyyppistä pienempää tietä. Pikkutiet ei oo ikinä olleet suosiollisia ja kellohan sen todistaa. 6. nopein kellotus. Lämpöanturi irtosi... taas.
EK 2:
Jonottaessa huomataan, että ollaan pikkutiellä saatu etuvanteeseen lommo. Renkaassa ilmat kuitenkin tallella, joten jatketaan vaihtamatta rengasta. Isoa tietä ja siitähän minä tykkään. Rytmiä löytyy ja siistiä varman päälle ajoa. Pitkillä suorilla huomaa ehkä aavistuksen tehon puutetta kun vertaa aikaisempaan moottoriin, ei nimittäin rajottajalle asti päästä. 5. nopein, mutta puolet pienempi ero mitä ensimmäisellä pätkällä.
Pikahuolto, jossa varovasti nujitaan vanteen lommoa. Ehkä muuttui, ehkä ei. Jatketaan kuitenkin samalla.
EK 3:
Alkuosa liki luotisuoraa, sitten vähän pienempää ja mutkittelevampaa tietä. Tästä pätkästä ei jäänyt oikein mitään mieleen, tultiin vaan "ajellen" läpi. Sijoitus taas 6.
EK 4:
Jälleen alkuosa luotisuoraa ja nyt saavutetaan se rajoitinkin. 150km/h tuli jälleen mittariin kerättyä vauhtia. Rajotinta vasten tullessa olikin päässä valtion merkein varustettu kurvi ja pienehkö vauhtisokeus siihen iski. Tie käytettiin kokonaisuudessaan, juuri ojan reunaa hipoen. Toki olisihan siinä vielä roikkua voinut... Pari seuraavaankin kurvia menee ehkä pikkasen yliyrittäen. Sijoitus silti 5.
Sitten oli tauko edessä, jossa saadaan anturin johto takaisin paikallensa ja tarkistellaan etuvannetta. Koska ilmat pysyivät edelleen, ei rengasta vaihdeta vaan päätetään viimeisetkin pari jatkaa näillä.
EK 5:
Päivän pisin, liki 30km pitkä pätkä edessä. Tosin pätkähän oli jonkin verran myöhässä, joten odoteltiin taas lähdössä liki kolme varttia. Valtaosin isoa valtion tietä, ajossa on onnistumisia ja epäonnistumisia. Yksi paikka pääsee auringosta vähän yllättämään röykkyjensä kanssa, mutta kädet kävivät tarpeeksi. Loppuosassa näkyy hieman edellä ajaneen pölyjä, muttei haitaksi. 4. nopein kellotus ja kanssakilpailijoiden keskeytysten myötä 3. sija tällä hetkellä hallussa.
EK 6:
Vielä vajaa 15 kilometriä jäljellä ja tämä olikin sitten täysin erilaista mitä koko alkukisassa. Pientä ja erittäin pientä tietä. Heti pätkän alkupäässä nähdään edellä lähtenyt ja tuloksissa lähimpänä ollut kilpakumppani tien sivussa. Todetaan, että nyt ei ole mihinkään kiire ja ajellaan varman päälle. Huonoja osuuksia löytyy ja ne otetaan todella varovasti. Silti muutaman kilometrin ajon jälkeen ongelmat alkavat. Nelosvaihde rupeaa tippumaan pois päältä ja muutaman testauksen jälkeen ajellaan ilman sitä. Ajaminen muuttuu vielä varovaisemmaksi tuosta johtuen, niin kovasti maaliin pääsyä tavoiteltiin. No pätkän maali saavutetaan, yli minuutti hävinneenä ja samalla haisee vaihteistoöljy...

Siirtymälle tarkistamaan, näkyykö jotain vakavaa. Vaihteistoöljyä on panssarilla kyllä, muttei nyt mitään älytöntä lammikkoa. Todetaan sen perusteella, että tilanne ei olisi aivan niin vakava, joten lähdetään ajamaan vajaan 30km siirtymää. Muutaman kilometrin päästä vitonen rupeaa pitämään niin kovaa meteliä, että on pakko ajaa kolmosella. n. 80km/h välitetyn laatikon kolmosella ei muuten ole mitään maailman mukavinta matkustamista, mutta koska oletimme olevamme edelleen kolmosia ja täten palkinnoilla jatkoimme matkaa. Matkalla kyllä toteamme tippuneemme neljänneksi, mutta kun jo matkalla ollaan niin ajetaan. Maaliin selvitään ja heti at:n jälkeen auto sivuun ja tarkistelemaan. HETKINEN... TÄÄLTÄHÄN PUUTTUU PROPPU!!?!???!?!?!??!?! Ajeltiin sitten vähintäänkin 30 kilometriä hyvin vähillä tai käytännössä kuivalla laatikolla. Voi elämän kävyt sentään...
Noh auto työntämällä kärryyn, vaatteet vaihtoon ja kotia kohti. Kartturi menee vielä tarkistamaan tulokset ja soittaa "se on muuten pytyn paikka, 4 palkitaan". Kotimatka siirtyi sitten reilulla tunnilla, jotta päästiin noutamaan palkinnot. Toisaalta ihan kiva, vaikka auton tilanne taas harmittaa. Jälleen liki käsittämätön vika ja pahimmillaan vauriot on merkittävät. Vielä toki pieni toivo on siitä, että öljyt sisään ja kaikki "kunnossa".
Sitä ennen saa kyllä vähän hakea motivaatiota... Moottori sentään osoittautui toimivaksi ja ongelmattomaksi. Lämpöanturin kun vaihdan toisen tyyppiseksi niin luulisi johdonkin pysyvän paikallansa.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Nyt jännittää...

Vähän näemmä jäänyt tämä kirjoittelu... Mutta yhtä kaikki, auto saatiin pyörillensä ja se liikkuu. Käytettiin tällä viikolla vielä säädettävänä pyöränkulmat sekä sytytys. Sen jälkeen olikin paikallansa hieman testata...
Auto tuntuu nyt hyvin erilaiselta mitä ennen. Moottori ei niinkään, vetoja ja puhtia tuntuisi olevan kuin vanhassa vaikka tämä onkin nyt sitten vakiokone. Mutta kuten sanottu, ainoa ero onkin se nokka-akseli. Vaihdelaatikko ja se lukko... voi pojat. Saa varmaan ekan pätkän aika varovasti ajella kun ei kovavauhtista sora-ajelua saanut testattua. Jo ihan nurkissa pyörittelyssä sen eron huomaa ja sama kun koitin vähän lähtöharjoitteluita tehdä. Kytkin tuntuu myös erikoiselta, tiedä johtuuko lukosta vai olisikohan vaijeri tulossa tiensä päähän. Täytynee sitten huomisen jälkeen vaihtaa se vaijeri.
Mutta nyt unta palloon ja kohti huomista...

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Punainen kansi

Eipä sitten tullut viime viikolla vietyä kantta ja lohkoa koneistamolle. Siinä kun liki jokaista remonttiin joka tapauksessa tarvittavaa osaa oltiin tilaamassa joko Saksasta, Italiasta tai Amerikasta rupesi homma tuntumaan aika järjettömälle. Siinä kohtaa katse kääntyi autotalliin ja siellä makaaviin koneisiin. Näistä toisesta minulle auton ostaessani kerrottiin, että on juuri otettu irti toimivana ja toinen on seissyt pidempään. Mitäs jos tekisikin vain perushuollon tuohon ensiksi mainittuun ja löisi paikallensa, ne osat kun saisi ihan kotisuomesta. Eikun osat tilaukseen ja töihin!
Rupesin sitten eilen purkamaan tuota ensiksi mainittua konetta huoltoa varten. Pakosarjan pultit aukeavat... paitsi luonnollisesti se viimeinen jonka kanta haluaa pyöristyä. No otampa tuon moottorin tukiraudan pois niin saa tuhottua tuon yhden pois... niinhän sinä luulit, 2/4 pultista napsahtaa poikki. Aikalisä!
Katse kääntyy siihen toiseen, hieman ränsistyneen näköiseen koneeseen, joka kehoitettiiin ostohetkellä purkamaan ennen käyttöä. Lähtisköhän tästä nuo pultit aukeamaan... ja kaikki pultit aukeavat kuin unelma. Ainoastaan laturin pultin on edellinen purkaja saanut poikkastua, mutta sen saa onneksi vaihdettua läpipultiksi. Kampiakselista kun koittaa, niin kone tuntuu pyörivän ihan hyvin ja venttiilit toimivat. Ja paskat, mehän laitetaan tämä paikallensa!
Tänään oli sitten kevyt kahdeksan tunnin urakka jonka aikana koneeseen vaihdettiin vanhan koneen imusarja + ruisku (näissä oli jotain mystisiä letkulähtöeroja), pakosarja, uusi termostaatti, uusi jakohihna+kiristin, virranjakaja (ensimmäisen nimittäin asensin väärin päin ja sehän napsahti rikki, saavutus sekin...), uudet tulpat, uusi virranjakajan kansi, uudet tulpanjohdot, uusi jäähdytin (kun sattui olemaan ylimääräisenä), uusi kytkinasetelma+levy, öljyt + suodatin ja venttiilikoppa+uusi tiiviste siihen. Perjantaina kävin hakemassa myös valmistuneen lukollisen laatikon, joka laitettiin moottorin kaveriksi konehuoneeseen. Jos ei näillä rupea auto kestämään niin täytyy varmaa nostaa kädet pystyyn...
Hetken starttaus ja sehän herää henkiin ja kaikkihan tuntuu toimivan kuten pitäisikin. Mitään ylimääräisiä vuotojakaan ei ole näkyvissä. Huomenna pyörillensä niin saa laatikon liikkuvuuden testattua.
Tämä onkin nyt sitten tyylikäs punakantinen kone, kai sillä on sama vaikutus mitä legendaarisissa Ooppeleissa?

lauantai 10. toukokuuta 2014

Sinä perkele!

Tänään oli sitten purkupäivä kun sain löydettyä projektiin apurin. Tällä kertaa kone puretaan ja kasataan "omatoimisesti", mutta koneistus yms. työt jätetään edelleen ammattilaisille. En oikein tiedä mitä odotin tältä päivää, mutta aamupäivän aikana auton moottoritila tyhjeni. Päädyttiin nostamaan koko paketti nippuna ulos. Tämän jälkeen vaihteisto irti ja purkamaan moottoria. Tosin moottoristakin otettiin vain kansi irti, koko alakerta jätettiin nippuun. Tämä siksi, jos lohko on kunnossa, niin ei tehdä alakerralle mitään. Mutta jos lohko ei ole kunnossa... Siinä kohtaa saattaa olla kyllä edessä ihan moottorinvaihto. Näitä moottoreita kun olisi se neljä kappaletta olemassa ja niistä ainakin yhden pitäisi olla bolt-on kunnossa.
Kannen irroituksen alta paljastui sitten tämä savupilven aiheuttaja. Tuo pieni reikä tuossa päästi vedet ykköspyttyyn ja täten savuilmiö valmis. Koska palojälkiä ei ole, lienee kyseessä paineen kestävyysongelma. Se toisaalta ei välttämättä todista vielä mitään kyllä, mutta yhä vahvemmin luulen, että kannen pulttien kantaminen saattaisi olla se todennäköisin vaihtoehto näihin ongelmiin. Kannen pulttien pitäisi olla uudelleen käytettäviä ja pikaisella mittauksella olivatkin ihan mitoissansa. Mutta tuota kantta on jouduttu käsittääkseni aika paljon jo höyläämään minkä takia pultit varmaan herkästi pääsisivät kantamaan. Jos tilanne on tämä, niin taas herää se kysymys; Onko järkeä vaihtaa kantta vai vaihtaako samalla vaivalla koko moottorin? Moottorin ainoa kilpaosahan on nokka-akseli, mutta senkin hyöty on vähän kysymysmerkki. Koska moottorinohjaus on vakio, niin on epäilys riittävästä bensan saannista tällä nokalla. Ja sekin, että tulisiko nokan hyöty esiin vasta isommilla kierroksilla, minkä taas estää kierrosten rajoitus joka on moottorinohjauksen takana. Toinen vaihtoehto on, että vaatisi metallisen tiivisteen massatiivisteen sijaan. Sellaisen saaminen on sitten luonnollisesti helpommin sanottu kuin tehty.
Noh osat ensi viikolla tarkistettaviksi ja mietitään sen jälkeen enemmän...

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Treenaaminen on...

Eilen oli sitten testipäivä, Urjalassa kun järjestettiin seurakilpailu. Pätkä oli mukava, toki melko nopeasti ohi oleva rykäisy. Ajaminen sujui ihan hyvin, pitoa ei tahtonut tosin olla. Osin syynä oli melko ajetut renkaat, osin keliolosuhteet kuten tuosta videosta voi katsoa. Oli muuten melko veikeän tuntuista ajella raekuuron liukastamalla tiellä...
Viisi vetoa tuli näin päin ajeltua ja sitten oli suunnan vaihdon aika. Ensimmäinen veto meni tunnustellessa, että mites se näin päin meneekään. Tullaan maaliin ja ollaan menossa uudestaan kohti jonoa... Kartturi huikkaa että "pysähdy! Mennään varikolle, meiltä tulee savua perästä!" No varikolle siirtyessä käy homma jo selväksi, auto rupeaa käymään kolmella pytyllä. Siinä konepellin alta varmistus diagnoosille poreammemaisen jäähdytinnesteen muodossa, tämä tosin onneksi vain auton käydessä... Kuten varmaan arvasitkin, kannentiiviste jälleen kerran pettänyt, tosin moottorinlämmöt olivat tällä kertaa aivan normaalit.
Auton kärryyn ja kohti kotia. Toki talliin ajaessa auto käy taas neljällä, eli isohan se vaurio ei varmaan ole. Mutta tämä kannentiiviste kesti nyt kolme rallia ja yhden sprintin. Se ei ole hyvä se. Tällä hetkellä vahvimmat epäilykset ovat lohkon kunnossa ja kannenpulttien kunnossa. Lohkoa ei nimittäin ole missään vaiheessa tarkistettu näiden remonttien yhteydessä, eikä kannenpulttejakaan ole ikinä vaihdettu. Pulttien suhteen ongelma on toki siinä, että uusiahan ei Suomesta saa. Tällä kertaa on sitten tosiaan purettuttava koko moottori ja se lohkokin on nyt tarkistettava, että on suora. Jo pelkästään budjetin kestävyydenkin vuoksi, jätetään nyt sitten parin viikon päästä ajettava kisa väliin ja laitetaan huolella moottori kuntoon. Kattellaan sitten taas ensi kuussa sitä kilpailemista uusiksi...

Ja niin se treenaaminen on perseestä. Nää vehkeet kun haluaa näemmä aina niissä hajota.

torstai 1. toukokuuta 2014

Sähkötöitä

Kun auton sähköhommat oli hetkeksi saatu hoidettua, oli siirryttävä peräkärryn sähköhommiin. Pikkuveljeni (=yleensä myös huollossa) kun ilmoitti, että peräkärrystä palaa enää äärivalojen lisäksi tasan yksi takalamppu (ei vilkkuja tai jarruja...) joten hän ei enään suostu peräkärryä vetämään. Joten eikun lamppuja tilaukseen ja johtokauppaan.
Eilen sitten aloittelin ja purin vanhoja valoja sekä johtoja pois. Myyjähän toki kehui omia liitostoteutuksiaan kun kärryn ostin, mutta kyllähän niissäkin nyt hieman sanomista oli. Ei ehkä kannata laittaa liitäntärasiaa keskelle pohjaa keräämään itseensä kaikkea suolaa ja roskaa... Aikaahan tässä touhussa menee aivan älyttömästi, eilen iltakymmeneltä kun en vielä yhtäkään lamppua ollut saanut kytkettyä vaan koko aika meni johdotuksen vetämiseen ja suunnitteluun.
Tänään kun lumi(?!?)/vesisade loppui piti suorittaa kytkennät. Useampi tunti siihenkin vierähti ja kaikki näytti hyvältä kunnes kytkin tuon vasemman puolen äärivalon. Ei *******... Minulle on toimitettu kaksi samanpuolen äärivaloa... Noh jätettävä nyt tuollaiseksi, kunnes saan oikean valon itselleni.
Huomenna kalusto nippuun ja lauantaina testipäivä. Huomenna vien myös vaihdelaatikko-osat työnalle, lukon ristikkotapit kun suvaitsivat vihdoinkin saapua Briteistä. Toivo elää, että parin viikon päästä ajettaisiin kilpaa lukollisen laatikon kanssa...

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kaikkea sitä...

Tänään tarkoitus oli saada se laturi tarkistettua, että valoista huolimatta lataisi. No lukemat olivatkin sitten ihan päättömiä. Auton ollessa käynnissä n. 11.50V, oli rasitus sitten mikä tahansa. Ja kun auton sammutti niin 12.30V. Siinä kohtaa loppui meikäläiseltä maalaisjärki totaalisesti ja muutaman puhelinsoiton myötä myös muilta. Ruokatauon paikka selkeästi.
Siinä ruokaa sulatellessa selailtiin Internetistä ja omistamastani käsikirjasta vähän kytkentäkaavioita. Siinä tuli törmättyä tälläiseen sivustoon. Sieltä löytyi hyvinkin maalaisjärjellä kerrottuna mahdolliset kytkentätavat. Laturihan on tuota viimeistä mallia, eli kolme pientä pistoketta + akkujohto. Kytkentä on alkuperäisellä pistokkeella tuon viimeisen kuvan mukainen, joten loogisesti vaihtoehtona olisi tuo edeltävä kuva. Eikun tekemään pienet välijohdot niin sai helpoiten vaihdettua järjestystä.
Ja mitä tapahtuu! Valot sammuvat ja akulta löytyy lukema 14.38V! Eli se saatiin kuin saatiinkin toimimaan!
Siinä sitten innostuin tekemään muutakin. Nimittäin huomasin, että pohjapanssari on ottanut kiinni öljypohjan pulttiin ja sorvannut hieman kantaa. Täten pohjapanssaria tarvitsisi saada hieman alemmas. Eikun ettimään siihen sopivaa metallia mistä tehdä hieman nykyistä pidemmät holkit panssarille. Ja mitä tallin takaa löytyy... kottikärryn kahvat. Nämähän ovat juuri sopivan kokoista, joten eikun rälläköimään sopivan mittaiset palat ja hyvä tuli. Nyt panssari ei ota moottoriin eikä pakoputkeen enään kiinni.
Auto olisi sitten taas täysin ajokuntoinen ja päädyinkin ensi viikolla seurakilpailuun ajamaan. Vaikka vakiolaatikko onkin paikallaan, niin tuntuman hakeminen ei olisi pahitteeksi. Sitä ennen täytyy vielä sammuttimet muistaa leimata...
Ai niin, sille vaihdelaatikolle löytyi tekijä. Vapun jälkeen saadaan sekin työnalle ja toivottavasti seuraavaan kisaan paikalleen. Ne osat eivät meinaan ole vieläkään Britanniasta tulleet...

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Sammukaa!

Aamupäivällä oli aikaa, niin käväisimpä vaihtamassa laturin paikallensa. Se sujui yllättävän vaivattomasti, vaikka hieman pelästyinkin kun katsoin sitä paikkaa minne sitä sovitellaan. Ei tullut siinä irtomoottoriin laitettaessa mieleen, että siellähän saattaisi kori tulla tielle... No eihän se ihan tullut, joten eikun paikallensa. Minulla oli yksi vakiomittainen hihnakin ylimääräisenä niin päätin sen kanssa koittaa ja sekin oli riittävä. Tuli hyvin sen kanssa piukkaan, eikä laittaessa edes ahdistanut. Aavistuksen vinoonhan se kulkee, kun tuossa laturissa on viisiurainen hihnapyörä eikä neliurainen kuten alunperin.
Joten eikun käynnistämään! Kaikki ok, ei ylimääräisiä ääniä ja hihnakin pysyy paikallaan/ei näytä kuluttavan itseänsä. Vaan mitä tapahtuu mittaristossa? Ne kaksi perkeleen valoa jäävät taas palamaan, jännitteen ja jarrunesteen tason merkkivalot. Aivan identtinen tilanne mitä vuosi sitten, silloinhan laturi oli loppujen lopuksi rikkinäinen ja rikkoi akunkin. Nyt laturi ei kovin suurella todennäköisyydellä voi olla rikki kun on ihan paketista oleva. Joten nyt on oltava joku kytkentäero. Tarkoitus oli mitata kuinka hyvin se lataa, mutta yleismittari sanoi sitten työsopimuksensa irti...
Sitten tulikin mieleen mitä tuo paikallinen kyläseppä sanoi kun tuon paikallaan olleen laturin korjautin viime kesänä: "Ei tämä ole Toyotan laturi, vaan Mitsubishi tjms.". Olisikohan tämän auton kytkentää muutettu Toyotasta (joka oletettavasti on ollut alkuperäinen kuitenkin...) tuohon vanhaan laturiin sopivaksi? Jolloin sitä kytkentää pitäisi nyt muuttaa jälleen... Onneksi tässä uudessa laturissa oli kytkentäkaavio päällä, joten sen mukaisesti voisi yrittää tehdä johdotuksia. Ei nimittäin yhtään huvittaisi taas vaihtaa takaisin tuota toista laturia...

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Billet

Siinä olisi sitten elämäni ensimmäinen "billet" osa. Jonkin verran pidennetty laturin korvake. Ja kuten kuvasta huomataan, sopii isompi laturi heittämällä nyt paikkaansa. Tai ainakin varamoottoriin sopi, oletettavasti pitäisi tällöin käyttömoottoriinkin sopia. Enään pitäisi arpoa oikean mittainen hihna siihen...
Eilen hain traileriin uudet kesärenkaat ja vanhoista paljastukin jännittävä yllätys. Toinen renkaista oli nimittäin "paukkupullolla" paikattu joskus aikojen saatossa. Renkaathan olivat vasta 12 vuotta vanhat... Hetken aikaa sai rengasliikkeen kaveri rapsutella vannetta puhtaaksi siitä mössöstä. Täytyy nyt toivoa, että ilmat pysyy.
Mutta kävin minä maanantaina katsastuskonttorillakin. Tälläisen auton katsastaminenhan on aina vähän temppuilua ja sitä se oli tälläkin kertaa. Päästöt saatiin hyvin rajoihin, ongelmana ainoastaan hieman korkea tyhjäkäynti. Eikä sekään olisi varmaan ongelma jos sitä tyhjäkäyntiä pystyisi säätämään, nimittäin joku on napannut koko säätöruuvin pois. Pitäisiköhän varamoottorista lainata... Suurin ongelma-alue oli kuitenkin jarrut. Etupäästä tuli ihan ok arvot, ainoastaan yllättävän suuri (n.20%) heitto puolien kesken. Jarruletku oli hieman mutkalla toisella puolen, joka voisi moisen aiheuttaa. Takapäästä ei inssi tahtonut saada kunnon arvoja millään, 0,6kN ainoastaan (0% heitolla tosin). Ihmetys kasvoi kun kässärillä tulikin sitten reippaasti yli 1kN arvot mittariin. Inssin valitellessa jarrujen tehottomuutta ja kovaa polkimen käyttöä tulin tajunneeksi ongelman ytimen. Minullahan on sieltä jarrutehostimen letku irti, jotta voi ajella vasurilla kunnolla, enkä ollut sitten muistanut laittaa sitä kiinni katsastuksen ajaksi... Inssi hieman nikoitteli, mutta selitys kelpasi ja täten leima tuli paperiin. Voi huoletta ajella ensi kesään komeasti.
Vaihdelaatikko projekti on yhä paikallansa, eivät ole osat tulleet Britanniasta vielä.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Kosteus?

Käväisin tallilla, jotta voisi kilpuria käydä maanantaina näyttämässä leimamiehelle. Katsastukseen valmistaminen oli kyllä helppo nakki, valojen tarkistus ja thats it. Maanantai aamulla mittailemaan päästöjä ja iltapäivällä leimamiehen tarkistus. Toivottavasti ei löydä mitään yllättävää sieltä...
Samalla oli hyvä tarkistaa tuo kosteudenpoistaja, että paljonkos sinne on nestettä kerääntynyt. Yllätys oli aika iso kun purkin avasin, kaksi pisaraa purkin pohjalla. Tehoaine on kyllä muuttanut muotoansa, eli on se sentäs toiminut. Voiko se oikeasti olla näin pientä? Kuitenkin nyt kolme viikkoa siellä ollut jo. Vai onko tämä kevät ollut kuivempi mitä yleensä? Toki positiivista jos kosteutta on noin vähän siellä ollut.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Junnataan paikallaan...

Eipä ole paljoa saatu aikaiseksi, tänään kävin tallilla sen verta, että nostin tuon varakorin moottorin takaisin moottoripukkiin niin olisi helpompi "sitten joskus" ruveta sitä käymään läpi. Laturin korvake on työn alle viety, voisi ensi viikolla olla valmiina se.
Vaihdelaatikon suhteen tilanne on liki ennallaan. Osat makaavat tallin lattialla odottaen sitä "jokua". Tosin viivytykseen on osittainen syykin olemassa. Nimittäin otin yhteyttä lukon valmistajaan ja tulin kysyneeksi, että pitääkö tuollaiselle 10 vuotta vanhalle käyttämättömälle lukolle tehdä jotain ennen käyttöönottoa. Vastaukseksi sain hienon brittiläisen kiertoilmaisun: "We have updated the cross pins so would not like you to use it without the new stronger cross pins". Noh kyseisille osille tuli hintaa n. 80€ joka maksaa itsensä hyvin äkkiä takaisin jos kestävyys paranee. Näitä osia odottelen vielä saapuvaksi.
Tässä onkin sitten ruvennut miettimään josko sitä kävisikin kilpurin katsastamassa ennen kevään kisoja jo, eikä vasta kesällä... Kun nyt joka tapauksessa kevätkausi aloitetaan vasta toukokuun puolella. Lupauduin nimittäin lähtemään Tammisaareen lippumieheksi, niin ei tarvinnut harkita ajamaan lähtemistä.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Edes jotain

Vihdoin sain itseäni niskasta kiinni ja kävisin tallissa. Autohan oli siellä periaatteessa täysin Oulun jäljiltä, ovinumero ja lisävalotkin oli vielä paikallaan. Piikitkin oli vielä alla, ehkä ne nyt jo raaski ottaa pois. Vaikka se tuota talvea onkin aina välillä yrittänyt uudelleen saada aikaiseksi, niin eiköhän seuraavan kerran kilpaa ajeta jollain muilla renkailla.
Tosin ehkä tärkein asia miksi talliin piti mennä, oli tuo pieni purkki. Nimittäin kosteudenpoistaja. Josko tänä keväänä ja syksynä välttyisin homeen poistamis operaatiolta tuon kanssa. Ainakin riittävän iso tuo on, sillä tarkoitettu 25m2 alueelle...
Laturin korvakkeelle on myös löytynyt todennäköisesti tekijä, joten saadaan soviteltua kesäksi isompaa laturia. Toisaalta kesällä ei tarvita lisävaloja, jotka sitä virtaa syö, ja nyt olisi myös Xenon-muutossarjat valmiina tuohon lisävalopatteriin asennettavaksi. Toisaalta tuon auton laturi on melko alimitoitettu jo alkujansa, että ehkä se ei ole pahitteeksi vaihtaa isompaan.
Nyt vaan pitäisi etsiä se kuuluisa joku joka ratkaisi vaihdelaatikkomurheet...

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Yksi vaihdelaatikko, kiitos!

Yhdistelin vähän varastojani ja purin kaikki vaihdelaatikoihin liittyvät osat lattialle, jotta olisi jokin käsitys mitä kaikkia osia sitä olisi olemassa. Noh siinä ne nyt on. Itse en näille tule muuta tekemään kuin toimittamaan jollekkin joka niistä kasaa vähintäänkin yhden vaihdelaatikon. Äkkiseltään kun näyttäisi sille, että tuosta saanee sen lisäksi ainakin 1-2 vakiolaatikkoakin kasaan. Se "joku" on vaan vielä vähän hakusessa...
Siinä tavaralaatikoita läpi käydessä törmäsin myös mielenkiintoiseen sähkökaavioon. Yläreunassa luki Megasquirt. Olisikohan tuon toisen kilpurin koneeseen viritelty moinen ohjelmoitava boksi...

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Kunnon talviralli

Oulusta selvitty. Kovalle se otti, 10 tuntia suuntaansa huoltoautossa. Paikalle mentiin perjantaina ja auto saatiin silloin jo huomautuksitta katsastettua. Eikun nukkumaan... Aamulla herätään ja ulos kun kurkistetaan niin 10-15 senttiä uutta lunta. Jaahas nyt ei ole sitten lumesta puutetta...
EK 1:
Erittäin pientä tietä, jota ei kisa-aamuna ollut aurattu. Liukastahan se oli, mutta silti ajo sujuu. Auton takapään käytös muuttui, huomattavasti parempaan suuntaan. Tuloksena 7. nopein suoritus.
EK 2:
Isoa tietä, joka taasen oli aurattu. Melko varman päälle suoritus, 9 tulosliuskalla.
Sitten tauolle, auton lämpömittarin anturi jälleen irronnut. On tainut olla jo niin monta kertaa irti ettei tahdo enään millään pysyä. Täytyy miettiä mitähän vaihtoehtoisia ratkaisuja siihen voisi olla. Johto paikalleen ja lisävalot nokalle, eikun eteenpäin!
EK 3:
Päivän pisin pätkä, yli 17 kilometriä. Pientä, monipuolista tietä. En ymmärrä vieläkään, mutta turpiin tuli ja ronskisti. Olikohan ajo vähän tökkivää kun koitettiin vakiolaatikosta arpoa kummalla vaihteella mutkia ajettaisiin (2 tai 3)? Tiedä sitten, mutta 12 sija.
EK 4:
Tämä oli sitten EK 2 uudestaan, tällä kertaa urilla. Ja muuten melkoiset kiskot sinne olikin muodostunut. En ole ikinä noin selkeissä urissa ajanut. F-cupin urat kun oli ihan toisen tyyppisiä. Uskoa ja luottoa ei tahtonut löytyä, mutta kellotus ihan kohtuullinen. Sama sijoitus mitä ensimmäisellä ajokerrallakin, eli yhdeksäs.
EK 5:
Todella isoa tietä ja hämärä laskeutui sen verta, että laitettiin lisävalot päälle. No ne näytti kyllä aivan minne sattui, vaikka niitä kovin olin säätelevinäni. Ainakin yksi näytti pelkkiin latvoihin... Tiedä sitten mikä iski, mutta rytmiä ajamiseen löytyi ja sitä myötä myös vauhtia. Kello kertoi samaa, peräti luokan 6 sija ja vain reilu 10 sekuntia pätkäpohjista! Se lämmittää mieltä.

Lopputuloksissa sama yhdeksäs sija mitä Peurungassakin, johon pitää olla tyytyväinen. Nyt tehdään jostain välitetty laatikko, todennäköisimmin kasautan irtonaisen välityssarjan lukon kanssa kasaan. Sitten opetellaan ajamaan lukon kanssa ja toivotaan sen kestävän... Tässä ei vaan ole mitään järkeä jos vaihdelaatikko kestää kolme kisaa korkeintaan putkeen. Laturikin koitetaan kesäksi vaihtaa, mutta muilta osin auto jätetään nykyiselleen. Traileria sen sijaan täytynee vähän korjailla. Niin "harvinaista" kun se onkin, mutta valot vähän reistailevat. Täytynee tehdä melkeen kokonaan uusiksi ne.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Mihinkäs helvetin ralliin sitä ollaan menossa?

No Pohjola-ralliin tietenkin!
Kävin viimeistelemässä tänään takakontin varustuksen, Peurunkaan verrattuna lisättiin vielä lumilapiokin takakonttiin. Se, että onkohan siellä Oulussa lunta, on toinen juttu...
Tulipa siinä samassa pakkailtua tarvikelaatikotkin ja tarkisteltua renkaitakin. Tosin tarvikelaatikotkin oli liki purkamattomina Peurungan jäljiltä. Yksi rengas on kyllä melkoisen valmis, tosin jännästi sekin kului vain yhdestä kohtaa kuten gallerian puolelta voi katsella.
Perjantai aamulla olisi lähtö kohti Oulua ohjelmassa.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Nipussa on

Viikonloppuhan siinä taas vierähti, mutta nyt on vakiolaatikko paikallansa toimivana. Hieman mukavampi urakka tällä kertaa, kun on tuo moottorinosturi. Sillä sai riiputeltua vaihdelaatikkoa, niin ei tarvinnut pikkuveljen naamaa vasten sitä pitää... Kuvia en tällä kertaa vaihto-operaatiosta ottanut, eiköhän niitä nyt jo ole otettu jokunen. Ajoin auton tänään tuolta tallilta takaisin tähän kotitallille, niin sai testattua kaiken toimivaksi ja kaikkihan myös toimi.
Siinä kun pikkuhiljaa valuttelin laatikkoöljyjä (litra tunnissa) oli aikaa tehdä muita pikkujuttuja. Kuten ajankuluksi vaihtaa tuo pitkän aikaa palasina ollut etuvilkku. Sehän meni jo viime talvena Mäntsälän traileriepisodissa silpuksi, kun puskuri otti osumaa. Silloin se huoltopaikalla kasattiin sitten useammalla nippusiteellä kasaan sen verta, että valo näkyi. Nyt kun näitä varaosia on kertynyt niin oli helppo vaihtaa hieman ehjempi pohja siihen vilkkuun, kupu kun tarvitsi säilyttää samana. Ai miksi, no kun se on tummennettu. Sekin kävi nyt vasta ilmi kun vertailin sitä vakio-osaan. Onneksi kupu jäi silloin ehjäksi niin ei haitannut.
Jotain jobinpostiakin viikonlopusta tuli, huoltoauton laturi sanoi työsopimuksen irti. Toivottavasti saadaan se vielä kuntoon torstaihin mennessä...

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Palasina on

Jälleen on tuttu purkukuvio toteutettu, tosin tällä kertaa eri paikassa missä normaalisti. Vein suoraan testeistä auton tuonne isompaan talliin, ni on vähän enempi tilaa touhuta. Lauantaina sitten vakiolaatikko paikalle ja eikun taas vetoja...
Sovittelin myös tilaamani laturia. Pienenä toiveena kun olisi saada autoon soviteltua isompi laturi ja tarjolla oli sopivasti 70A latureita nykyisen 55A tilalle. Eihän se ihan bolt-on ole mitä varakoneeseen sovittelin. Paljosta se ei kiinni ole, mutta taidan teettää siihen sopivan osan jotta saa varmasti hyvän.
Näemmä päivälleen vuosi sitten oltiin samoissa tunnelmissa, silloin tätä vaihdelaatikko jumppaa tehtiin ensimmäistä kertaa. Nythän se menee jo "rutiinista"...

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Laihaa?

Jostain sitä motivaatiota vielä löytyi, joten lähdin purkamaan autoa tänään. Öljyjä valutellessa tuli mieleen, että voisikohan nämä ongelmat juontaa juurensa näihin. Ne kun ovat hieman laihan oloisia. Toki käyttämäni Castrolin laatikkoöljy ei alun perinkään ole mitään kankeaa tököttiä, mutta silti, kuuluisiko sen olla kuin vettä vain?
Ouluun pitäisi sitten taas lähteä vakiolaatikolla... täytyy nyt miettiä, että lähdetäänkö vaiko säästellään rahaa oikeasti kestävään laatikkoon. Se, että mistähän semmoisen laatikon sais, onkin sitten parempi kysymys...

lauantai 8. helmikuuta 2014

Tää on kauheen tuttua...

Mitenköhän tämän nyt kertoisi. Menin testataamaan, tosin testipaikalle saapuessani hieman epäilin että olinkohan oikeassa paikassa. Mainostettu 3,4km rata pellolla oli kirjaimmellisesti vain pellolle tehty rata. Tutustumiskierroksella kävi ilmi, että rata oli älyttömän röykkyinen. Nooh kai siinä pari vetoa niin saisi vaan testattua...
Eipä tullut kokonaista kierrosta. Vajaan 3km jälkeen vaihtaessani 1:ltä 2:lle loppuu veto. Ei kai taas... Hämmennän keppiä... taino ei sitä voinut hämmentää koska se oli jumissa juuri siinä. Kiroten autosta ulos kattelemaan, vetari näyttäisi olevan vähän erikoisessa asennossa joten eiköhä se ollu siinä. Nooh tunnin tappelun vinssin kanssa ja muiden asioiden kanssa niin auto kärryllä ja kotia kohti. Auto isompaan talliin ja illalla pukkien päälle. Vetarit tuntuvat ehjille, mutta laatikko on täysin jumissa. Nyt täytyy vakavasti harkita, että mitä tehdään...
Ei muuten, mutta nämä laatikkomurheet ilmenevät aina kun vaihdan ykköseltä kakkoselle. Jo ensimmäisen kisan kepin jumiutuminen kuten myös Toivakassa tapahtunut rattaiden hajoaminen. Nyt taas, tosin kuoret ovat ehjät. Herää vähintäänkin epäilys laatikon rakenteesta, ettei siellä nyt olisi jokin kämmi. Ei voi olla sattumaa, että ongelmat liittyvät aina kakkosvaihteeseen.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Ryhtiliike

Eipä tullut sunnuntaina käytyä tallissa, joten päätin tänään käväistä. Tolpat irti ja uudet tilalle, koko urakkaan tasan tunti yksin tehtynä. Eli periaatteessa tuommoinen voisi jopa rallin huollossa onnistua. Se jos mikä olisi melkoista hifistelyä... Auton ryhti muuttui ja se ei enään tipahdakkaan kun sinne istahtaa. Paljonkohan tuo ajettavuus muuttui...
Vaihdoin myös sen ratin ja fiilis tuntumalla on sekin melkoinen muutos. Ratti on huomattavasti isompi mitä edellinen (vanhaan väljä suojus ei mahdu edes tämän päälle...) ja kun on taivutettu niin tulee huomattavasti myös lähemmäs. Sekin saattaa tuota ajotuntumaa muuttaa melkoisesti...
Näiden muutosten jälkeen olisi todellakin syytä käydä testaamassa. Lauantaina sellaiseen saattaisi hyvin mahdollisuuskin olla...

lauantai 1. helmikuuta 2014

Devolution


Tuli tuossa uuden vuoden päivänä laitettua pieni kuva-arvoitus. Ehkä nyt on aika paljastaa tarina sen takaa.

Lokakuun lopussa sain sähköpostin:
"Terve,
Niin sanotusti olisi tallin tyhjäystä menossa täälläpäin, joten päätin laittaa viestiä sulle, että kiinnostaisiko Daihatsu-aiheiset romppeet.
Mulla olisi kasapäin kaikkea käyttökelpoista tavaraa, kilpakäyttöönkin soveltuvia. Jos kiinnostusta, niin ilmoittele. Kerron sitten lisää..."
No tokihan irto-osat kiinnostaisi, ei näitä liikaa ole tarjolla. Tosin hyvin äkkiä käy ilmi, että kyseessä olisi kokonainen kilpuri, varaosa-auto ja melkoinen kasa irto-osia. Nooh en minä varmaan saa sitä kilpuria minnekkään, joten rupean tekemään kauppaa osista.
Noh vastaukseksi sain: "Mielelläni lähtisin myymään "koko pakettina", koska tarkoitukseni olisi saada talliin lisää tilaa. Toki hintakin on varmasti ratkaiseva, mutta jos sen sorvaisi sellaiseksi, että kaupasta ei voi kieltäytyä :-)". Se oli sitten menoa...
Kauppa saatiin sovittua, mutta sitten oli pakko ruveta etsimään säilytystilaa sille kilpurille. Joulukuussa kävin jo hakemassa varaosa-auton ja pakettiautollisen osia, ne kun sain sullottua vielä omiin varastoihin. Koitin saada jostain tilaa vain autolle "säilytykseen", mutta kun tilaa ei löytynyt oli pakko ruveta etsimään ihan kokonaista varastoa. Tarkoituksenhan oli vain jokin pieni sievä, mihin saisi katon alle ja seinien sisälle kaiken. Ja miten siinä kävikään...
Joulun ja uuden vuoden välissä sitten allekirjoitin vuokrasopimuksen. Kylmä varasto, pinta-alaa vaivaiset n. 100 neliöä... Oli sopivan lähellä ja kun vuokra oli halvempi mitä puolet pienemmissä, niin pakkohan siihen oli sortua. Sinne sitten uuden vuoden päivänä tuli haettua se toinen kilpuri ja loput varaosat.
Kilpuri ei ole ajokuntoinen, moottori ja vaihdelaatikko on irti ja vaihdelaatikko on osina. Sama välitetty laatikko, mutta siihen on myös käyttämätön lukko. Moottori on samoilla "virityksillä" mitä nykyinenkin, ilmeisesti boksia on kuitenkin vähän modifioitu. Koriltaan melko priima kunnossa, paremmat kaaret mitä käyttökilpurissa. Alustasta löytyy liki käyttämättömät Bilsteinit, takana on tosin tehty vielä vähän lisämodifikaatiota, sillä tukivarret on muutettu uniballeiksi ja säädettäviksi. Jarruiltaan edessä vakiot, mutta taakse on vaihdettu turbomallin takalevyt. Tätä varten löytyy myös jarrupaineen säädin, 3-tie venttiili ja hydraulinen käsijarrukin. Turvatankki ja letkutukset sillekkin löytyy. Se mitä tästä kilpurista tehdään on vielä vähän arvoitus, aikanaan SS-luokan sprinttikilpuri tämä on ollut ja ralliin helpoiten F-ryhmään tämä menisi. Voi olla että takaisin sprinttiin tai sitten vaan "varakorina".
Tänään kävin ensimmäistä kertaa purkamassa autoa, sillä ajattelin vaihtaa takatolpat käyttökilpuriin. Tolppien irroitus oli kyllä melkoisen simppeliä, mahtoikohan 5 minuuttiakaan mennä. Irto vakiotolpat tilalle, siihen meni vähän enemmän aikaa, muttei kovin paha homma sekään. Samalla irroitin ratin autosta, sillä se saattaisi olla sopivampi itselle. Ehkä halkaisijaltaan vähän isompi ja samalla myös tulee lähemmäs kun on taivutettua mallia. Jospa huomenna jaksaisi siirrellä nämä käyttökilpuriin.

Kuvia tästäkin on ja tulee olemaan, löytyvät samalta sivustolta omassa kansiossa: http://arosolutions.1g.fi/kuvat/Daihatsu+Charade+1.3i+-+Devolution/

tiistai 28. tammikuuta 2014

Lisää kiitos!

Viime lauantaina alkoi se kilpailukausi sitten, Peurunkarallin merkeissä. Reissuun lähdettiin jo perjantaina, jotta kerettiin vapaaehtoiseen katsastukseen. Katsastuksessa ei mitään sanomista, joten hyvillä mielin auton kanssa majapaikkaan. Kisa-aamuna sitten vaan renkaiden vaihto ja eikun lähtöön!
EK 1:
Lyhyt rykäisy, vain kuusi kilometriä. Melko pientä tietä ja senhän tietää mitä siitä seuraa. Armotonta pumppailua ja varovasti etenemistä. Ehkä varon renkaita tai sitten vaan ajelen hiljaa. Kello on karuton, 3. hitain suoritus.
EK 2:
Legendaarinen Lankamaa, yli 20 kilometriä vaihtelevaa tietä. Kartturi sanoi tuntevansa tien melko hyvin, joten heti tulisi testiä paljonko siihen uuteen kartturiin luottaa. Melko hyvin luottoa löytyi ja sitä kautta myös rytmiä. Melko röykystä pätkä oli ja tuntui jo aika rankasti käsissäkin. Loppupäässä tuntuu myös sille, että ei olisi enään pitoa etupäässä. Tulos siedettävä, 10:s luokassa.
TAUKO
Tauolle tullessa kattellaan et ompi moottorin lämpömittari pohjalukemissa. Kas kas, anturin johto päässyt irtoamaan, helppo korjata. Renkaissa on nastat muutamaa lukuun ottamatta tallessa ja paineetkin ihan kohdillaan. Nyt voisi siis vähän lisätä yritystä!
EK 3:
Jälleen lyhkäinen noin kuusi kilometrinen. Isompaa tietä ja sujuukin ihan hyvin. Sijoitus pari pykälää parempi eli kahdeksas.
EK 4:
Viimeisenä vielä reipas 14 kilometrinen. Erittäin hieno yhdistelmä monenlaisia teitä, tälläisiä on mukava ajella! Ajo sujuu kohtalaisesti ja tuloksena yhdeksäs, joka myös lopullinen sijoitus.
Tuloksellisesti ehkä pieni pettymys, mutta toisaalta ei pienintäkään tilannetta tai ongelmaa. Suurin ongelmahan oli kun ajeltiin kisapaikalta takaisin majoitukseen ja ihmeteltiin kolinaa etupäässä... Pyörän pultit olivat löystyneet jo täysin sormin kiristeltäviksi. Jälkimmäiset pätkät söivät renkaitakin jo vähän enemmän, kuljettajan puolen eturengas meni kilpailukelvottomaksi ja kartturin puolen taitaa päätyä varapyöräksi. Takana ei mitään ongelmaa.
Tästä on helppo jatkaa ja lisätä taas vähän sitä yritystä takaisin. Voisi olla kyllä tarpeen käydä jossain ajamassa ennen Oulua, ettei ihan näin unessa oltaisi alusta alkaen. Mutta sitä ennen tarvitsisi tulla lunta.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Valmista on

Joka ilta kun tunnin-kaks jaksaa tehdä niin saa yllättävänkin paljon aikaiseksi. Kaikki pikkujutut pitäisi nyt olla tehtynä ja auto täten valmiina lauantaille. Liikkeelle lähdetään jo perjantai-iltapäivällä, jotta ehdittäisiin ennakkokatsastukseen. Katsastusmiehen ja muidenkin iloksi lisäsin tuon pienen tarran takakontin kulmaan, luulisi ainakin käyvän selväksi missä se sammutin on.

Täytyy toivoa, että nuo 5-6 talvea vanhat renkaat kestää. Tai kai siihen itsekkin voi vaikuttaa, pitää vaan ajella tylsällä linjalla. Ja toisaalta pitää huoli rengaspaineista.

Kunhan se ajo nyt vaan sujuisi paremmin mitä viime talvena...

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Liukasta on...

Taas meinaa tuo pakkanen viedä voiton meikäläisestä. Arkipäivinä saanut autoon mitään aikaiseksi, joten nyt viikonloppuna oli pakko saada. Onneksi sain auton lämpimään talliin lauantai aamupäiväksi, niin sain teippailtua ja laitettua penkit & vyöt paikallensa. Samassa sain valmiiksi myös kaikenlaisia pikkujuttuja, jotka olivat edellisenä viikonloppuna jääneet kesken. Tänään puolestani laitoin panssarin takaisin ja vaihdoin piikkirenkaat alle. Illan pimetessä vähän lisävalojen säätöä ja pientä testi. On muuten melkoisen liukasta tuommoinen jäätynyt sora. Mahtaa myös piikkirengasta hieman syödä tuo, en nyt taakseni katsellut, että löikö kipinää, mutta voisi näin olettaa. Kaikki tuntui toimivan ja lisävalot sain ehkä vähän paremmin nyt. Mutta omaa penkkiäni on laskettava piirun verran. Olen liian katossa ja kypärä hakkaa pehmusteisiin koko ajan. Harmi, sillä ajoasento olisi nyt ollut mitä parhain.
Pientä laittoa on vielä arki-iltaisin harrastettava, mutta suurimmat on nyt tehty. Perjantai iltapäivällä suunnataan nokka kohti Laukaata.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Teho viikonloppu

Siinä se nyt on, se toinen oviputki mitä ei pitänyt nyt hetkeen vielä tulla. Yllättävän äkkiä se sitten tuli...
Kartturinihan oli meillä käydessä jo soittanut kaverille, joka lupasi näitä kaarimuutoksia tulla tekemään. Sen jälkeen sovittiin vain ajankohta ja auto kärrylle. Kartturilla kun on talli jossa on hieman enemmän tilaa ja myöskin autonosturi käytettävissä. Joten perjantaina saavuin hieman ennen ilta yhdeksää tallille, siitä sitten iltakahteen asti purkutöitä ja nukkumaan. Lauantai olikin sitten tehopäivä, puolelta päivin aloiteltiin ja jälleen yöllä kahteen asti. Sunnuntaina vielä vähän viimeistylyä. Niin vaan siirtyi minun ja kartturin penkit keskemmäs hieman, jotta mahtui tuo oviputkikin paikallensa. Ja se saatiin jopa mahtumaan ilman ovipahvimuutosta. Kulmatuet lyhennettiin, jotta saatiin myös ylöspäin enemmän tilaa.
Siinä samassa tehtiin myös varapyörälle kiinnitys systeemi. On kyllä tyylikäs... Testattiin myös, että tuo alkuperäinen tunkki riittää nostamiseen ja se sopii hyvin myös alkuperäiselle paikalleen. Sen lisäksi olin ottanut mukaani vaihdevivuston, jotta voitaisiin vähän tarkistella miksi se tuntuu "veltolle". No syy selvisi melko äkkiä nosturilla. Ensinnäkin, vivuston tukitangosta oli kadonnut toinen laatikon pään kiinnityspultti. Mutta suurempi vika oli kuitenkin toisessa päässä. Sillä liitos jossa pystykeppi muuttaa liikkeen vaakatangolle oli melkoisen väljä. Pari senttiä klappia, eihä se oo paljon mittää... Onneksi oli toinen vivustopaketti mukana, jossa ei klappia ollut. Eikun paikallensa ja sitten kokeilemaan. Ai nää pykälät voi tuntua ihan koloiltakin... Mahtaiskohan laatikon toimintakin olla hieman sulavampaa nyt kun ne pykälät menee varmasti kunnolla paikallensa.

Kaikenlaista pientä laittoa vielä on ennen sarja-avausta. Lisävalojen säätöä, sisustan viimeistelyä + perus tarkistukset ennen kisaa yms yms. Vielä on pari viikkoa aikaa...

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Vaneria autossa?

Kävin varaosa-autosta kurkkaamassa takakontin sisältöä. Sisämatto poies ja tämä on ensimmäinen mitä tulee vastaan. Toiselta puolelta tuo on täysin puhdas vanerilevy ja se vähän hämmästytti kun ilmestyi maton alta. Noh hyvät kahvathan tässä on, joten eikun kiinni ja poies. Milläänhän se ei siellä kiinni ollut, mahtoikohan olla jonkun itse tekemä...? Varapyöräkään ei nimittäin ollut millään kiinni, joten en alkuperäistä kiinnityssysteemiä voi nyt omassani käyttää. Alkuperäinen tunkki sieltä löytyi ja tuntui toimivankin. Täytyy vielä testata, että riittäisikö siinä nostokyky.

Viikonloppuna autoon tehdään kaarimuutokset ja koitetaan tuo takakontin "varustelukin" tehdä. Ja kun pääsisi nyt oikeen nosturillekin niin voisi koittaa tuota vaihdevivustoa tarkistella...