On tullut aika vuosittaisen yhteenvedon:
- 6 rallia, yhtä lukuunottamatta ihan maaliin asti. Mihinkään muuhun lajiin ei noin kilpailijan roolissa tänä vuonna päädytty.
Noin ylläpidollisesti ei kauheen isoja ylläreitä vastaan tullut. Öljyt vaihdettiin kertaalleen, yhdet takajarrulevyt, jonkun verran pakoputken korjaustoimia ja panssarin paikkausta. Takapäähän on iso kasa tehty erinäisiä suojia. Tämä kaikki toki ennen tuota Laitilan kaatoa.
Siitä tulee iso lasku. Niin iso, etten viitsi oman mielenterveyteni vuoksi sitä edes laskea. Sen sijaan pyrin keräämään listan kaikesta mitä nyt tähän autoon vaihdetaan/korjataan. Siitäkin listasta tulee pitkä...
Yksi osa tätä operaatiota tulee olemaan sähkösarjojen läpikäynti. Nyt kun toinenkin auto on purettuna, oli ajatuksena tehdä itselle talteen toinen "bolt-on" tyyppinen johtosarja ja toki samalla vielä vähän koittaa keventää kilpurin johtosarjaa turhista johdoista. Tämä saattaa jäädä vain ajatukseksi, sillä tulin nyt huomanneeksi että tuon uudemman varaosa-auton sähkölaatikkohan on hieman erilainen = tuskimpa johtosarjatkaan keskenään samoja... Vaatii vähän selvitystyötä tämä.
lauantai 28. joulukuuta 2019
sunnuntai 22. joulukuuta 2019
Sehän onnistui nopeasti...taino
Tämä viikonloppu aloitettiin siivoamalla. Tarkoitus on viedä jäteasemalle pieni kuorma, joten oli syytä lajitella ja pussittaa kaikki sinne vietävä. Ja sitähän piisaa, kuten kuvasta näkyy. Toista kymmentä jätesäkkillistä ja isot osat päälle.
Samalla niputtelin purettavan auton keulaan osia löyhästi paikalleen niin tietävät miltä ralliauton tulisi näyttää suorana... Uusi turvapuskuri oli kyllä selkeästi enempi "sinnepäin" mitoilla verrattuna aiempiin, mutta menee paikallensa.
Tänään sitten ralliauton tankin tiputus. Purkuautossa se kesti 4 tuntia, ralliautossa noin 30 minuuttia. Okei olin tehnyt jo vähän valmistelevia toimenpiteitä etukäteen, mutta silti meni ihan älyttömän paljon helpommin ja nopeammin. Siihen suuri apu oli tuo yksi kääntämäni pultti...
Sitten takaisin pyörilleen ja eikun seuraavaan projektiin.... hetkinen nythän tuo takapyörä ottaa taas kiinni koriin. Kun välissä ei ole iskaria laskee auto niin paljon alemmas että otti taas pyörään kiinni. Eikun kahden kilon hienosäätöleka käteen ja suorittamaan uudelleen muotoilua... Saadaan periaatteessa taas vajaan tunnin takomisen jälkeen pyörimään, mutta väliin jää ehkä noin millin rako. Tällöin tuumaamme, että kyllä siihen enempi tarvitsisi saada... No laitetaan jotain jousen alle että se nostaa vähän ylemmäs. Tosin siinä kohtaahan minulla välähtää, se jousijalkahan on ihan säädettäväkin...
Vaan mitäs veikkaatte, miten hyvin 2 vuotta paikallaan ollut jousijalka lähtee liikkumaan. Oikein arvattu, ei liiku. Täten jätettiin muhimaan ja katsotaan sitä sitten seuraavalla kerralla taas...
Nyt rauhoitutaan joulun viettoon, hyvää ja rauhallista joulua kaikille!
Samalla niputtelin purettavan auton keulaan osia löyhästi paikalleen niin tietävät miltä ralliauton tulisi näyttää suorana... Uusi turvapuskuri oli kyllä selkeästi enempi "sinnepäin" mitoilla verrattuna aiempiin, mutta menee paikallensa.
Tänään sitten ralliauton tankin tiputus. Purkuautossa se kesti 4 tuntia, ralliautossa noin 30 minuuttia. Okei olin tehnyt jo vähän valmistelevia toimenpiteitä etukäteen, mutta silti meni ihan älyttömän paljon helpommin ja nopeammin. Siihen suuri apu oli tuo yksi kääntämäni pultti...
Sitten takaisin pyörilleen ja eikun seuraavaan projektiin.... hetkinen nythän tuo takapyörä ottaa taas kiinni koriin. Kun välissä ei ole iskaria laskee auto niin paljon alemmas että otti taas pyörään kiinni. Eikun kahden kilon hienosäätöleka käteen ja suorittamaan uudelleen muotoilua... Saadaan periaatteessa taas vajaan tunnin takomisen jälkeen pyörimään, mutta väliin jää ehkä noin millin rako. Tällöin tuumaamme, että kyllä siihen enempi tarvitsisi saada... No laitetaan jotain jousen alle että se nostaa vähän ylemmäs. Tosin siinä kohtaahan minulla välähtää, se jousijalkahan on ihan säädettäväkin...
Vaan mitäs veikkaatte, miten hyvin 2 vuotta paikallaan ollut jousijalka lähtee liikkumaan. Oikein arvattu, ei liiku. Täten jätettiin muhimaan ja katsotaan sitä sitten seuraavalla kerralla taas...
Nyt rauhoitutaan joulun viettoon, hyvää ja rauhallista joulua kaikille!
sunnuntai 15. joulukuuta 2019
Ei paljoa enää
Tehokas viikonloppu takana.
Eilen aloitettiin kilpurista kojelaudan purku, pikkuisen joutui kokeilemalla menemään että mites tämä taas olikaan tänne ujutettu... Aika nopeasti löytyi oikeat pultit ja ruuvit auki, täten koko kokonaisuuden sai pihalle aika vaivatta.
Sähköjohtoihin en eilen vielä koskenut, joten tämän päivän operaatio oli niiden kerääminen pois. Sisällä olevan laatikon kehikkoa poistaessani pääsi kevyt naurahdus, aikoinaan rakennusvaiheessa joudin lisäämään kaksi kertaalleen poistettua johtoa takaisin ja olin sitten huolella saanut ne kehikon ympäri... Eli pääsee taas purkamaan liitintä että saa ne siitä pois...
Johtojen purku kun sujui aika vauhdikkasti, pystyin siirtymään jo auton takapäähän. Tästähän tarvitsisi nyt myös sitten tankki tiputtaa, joten tein kaikki valmistelevat toimenpiteet tätä ajatellen. Kuljettajan puolen takaiskarihan näytti aika huimalta, kun yläpään kiinnityspiste tuli lokarin mukana aivan väärään paikkaan. Mutta jotenkin ihmeellisesti iskari on ilmeisesti tästä selvinnyt. Ainakin se näyttää suoralle ja käsin testattuna toimii normaalisti... Melko uskomatonta. Käytetään toki huollossa varmuuden vuoksi.
Tankin tiputus ja sitten viimeiset siistimiset. Sen jälkeen lienee valmista oikaisutöihin.
Eilen aloitettiin kilpurista kojelaudan purku, pikkuisen joutui kokeilemalla menemään että mites tämä taas olikaan tänne ujutettu... Aika nopeasti löytyi oikeat pultit ja ruuvit auki, täten koko kokonaisuuden sai pihalle aika vaivatta.
Sähköjohtoihin en eilen vielä koskenut, joten tämän päivän operaatio oli niiden kerääminen pois. Sisällä olevan laatikon kehikkoa poistaessani pääsi kevyt naurahdus, aikoinaan rakennusvaiheessa joudin lisäämään kaksi kertaalleen poistettua johtoa takaisin ja olin sitten huolella saanut ne kehikon ympäri... Eli pääsee taas purkamaan liitintä että saa ne siitä pois...
Johtojen purku kun sujui aika vauhdikkasti, pystyin siirtymään jo auton takapäähän. Tästähän tarvitsisi nyt myös sitten tankki tiputtaa, joten tein kaikki valmistelevat toimenpiteet tätä ajatellen. Kuljettajan puolen takaiskarihan näytti aika huimalta, kun yläpään kiinnityspiste tuli lokarin mukana aivan väärään paikkaan. Mutta jotenkin ihmeellisesti iskari on ilmeisesti tästä selvinnyt. Ainakin se näyttää suoralle ja käsin testattuna toimii normaalisti... Melko uskomatonta. Käytetään toki huollossa varmuuden vuoksi.
Tankin tiputus ja sitten viimeiset siistimiset. Sen jälkeen lienee valmista oikaisutöihin.
sunnuntai 1. joulukuuta 2019
Joskus onnistuukin
On aloitettava tämä kirjoitus suurilla kiitoksilla. Törmäsin Facebookissa mainokseen vanteiden oikaisupalvelusta ja sattumalta ihan lähiseudulla. Kysäsin sitten tuon yhden ulosajossa vaurioiutuneen vanteen kuvan kanssa hinta-arviota moiselle operaatiolle. Pyydettiin vähän lisätietoja vanteesta ja lopputuloksena oli suuri yllätys. Operaatio maksoi minulle 0€. Heillä sattui olemaan varastossa yksi vastaava ehjä vanne ja sen sai hakea ilmaiseksi! Suuret kiitokset siis Kanitechille!
Sama onnistuminen jatkui projektin suhteen tänäänkin, visioni tukivarresta toteutui yllättävän vaivatta. Daihatsun vanha penkin poikkirauta pääsi hyötykäyttöön. Toki operaation aikana sain poikki 13mm poranterän, jonkin asteinen saavutus sekin varmaan.
Tämän jälkeen oli syytä siivota tallia, rupesi lattiapinta-ala uhkaavasti loppua kesken kun purku tehty lähinnä tiputtamalla osat lattialle. Vielä viimeisenä päätin napata kilvet irti puretun auton puskureista, auto kun ei tule enää liikenteeseen palaamaan. Perinteisesti, toiset ruuvit molemmissa puskureissa niin täynnä ruostetta yms että vähän tarvitsee pienllä ruuvimeisselillä putsata. Tai putsattiin niin kauas kunnes ruuvimeisseli meni poikki... KESKELTÄ KAHVAA. Melkoinen suoritus sekin... Takapuskurista paljastui pieni yllätyskin kilven alta. Sinne on joku tehnyt jostain syystä neliön mallisen reiän. Hieman erikoista kun autossa ei ole koukkuakaan ikinä ollut...
Sama onnistuminen jatkui projektin suhteen tänäänkin, visioni tukivarresta toteutui yllättävän vaivatta. Daihatsun vanha penkin poikkirauta pääsi hyötykäyttöön. Toki operaation aikana sain poikki 13mm poranterän, jonkin asteinen saavutus sekin varmaan.
Tämän jälkeen oli syytä siivota tallia, rupesi lattiapinta-ala uhkaavasti loppua kesken kun purku tehty lähinnä tiputtamalla osat lattialle. Vielä viimeisenä päätin napata kilvet irti puretun auton puskureista, auto kun ei tule enää liikenteeseen palaamaan. Perinteisesti, toiset ruuvit molemmissa puskureissa niin täynnä ruostetta yms että vähän tarvitsee pienllä ruuvimeisselillä putsata. Tai putsattiin niin kauas kunnes ruuvimeisseli meni poikki... KESKELTÄ KAHVAA. Melkoinen suoritus sekin... Takapuskurista paljastui pieni yllätyskin kilven alta. Sinne on joku tehnyt jostain syystä neliön mallisen reiän. Hieman erikoista kun autossa ei ole koukkuakaan ikinä ollut...
sunnuntai 24. marraskuuta 2019
Ensimmäinen valmis
Varaosa-auto ei paljoa jäänyt kesken viime viikonlopulta, joten eikun viimeistelemään sitä. Pakoputki alta pois jonka jälkeen auto takaisin pyörilleen. Sitten sisustasta viimeiset palat ja osat. Tämän jälkein suurin urakka, siivous. Talletettavat osat laatikkoon ja muut raa'asti roskikseen. Lopuksi vielä pikainen imurointi.
Konehuonetta en vielä jaksanut siistiä, muttei sielläkään pitäisi enää juuri mitään irroitettavaa olla. Täten varaosa-auto rupeaa olemaan valmis pilkottavaksi. Sitten täytyykin palata kilpurin kimppuun, se kuitenkin on trailerin päällä joten se vietävä ensin. Täytyy todennäköisesti tehdä sinne tilapäinen tukivarsi jostain raudasta vain, että saa auton edes likkuvaksi. Noin periaatteessa pitäisi olla nopeampi purettava ja varsinkin kun nyt suurin osa juuri purettu muutenkin.
Mutta ei tänään vielä sen kimppuun, nimittäin kun joulukuu lähestyy niin oli pakko vaihtaa talvirenkaita siviiliautoon...
Konehuonetta en vielä jaksanut siistiä, muttei sielläkään pitäisi enää juuri mitään irroitettavaa olla. Täten varaosa-auto rupeaa olemaan valmis pilkottavaksi. Sitten täytyykin palata kilpurin kimppuun, se kuitenkin on trailerin päällä joten se vietävä ensin. Täytyy todennäköisesti tehdä sinne tilapäinen tukivarsi jostain raudasta vain, että saa auton edes likkuvaksi. Noin periaatteessa pitäisi olla nopeampi purettava ja varsinkin kun nyt suurin osa juuri purettu muutenkin.
Mutta ei tänään vielä sen kimppuun, nimittäin kun joulukuu lähestyy niin oli pakko vaihtaa talvirenkaita siviiliautoon...
sunnuntai 17. marraskuuta 2019
Edistystä
Eilen kävin tallilla, tutkailemassa millainenhan urakka olisi tankin tiputtaminen pois.
No kas, tämä täyttöputkihan on ihan parilla mutterilla kiinni ja sitten se varmaan irtoaakin tankista jollain. Totean, että Haynesin mukaan tankin täyttöputkea ei saa irti tankista. 1. Kiroaminen.
Tankki täytyy sitten ottaa täyttöputken kanssa irti. Totean, että tankkia ei saa täyttöputken kanssa pois ilman taka-akselin irrotusta,vaikka Haynesin mielestä saisi. 2. Kiroaminen.
Eihän se taka-akselin irroituskaan nyt ihan mahdoton urakka ollut... Kunnes muistan, että ranskalainen insinööri on laittanut vakiona toisen taka-akselin pultin niinpäin, ettei se aukea jos tankki on paikallaan = akseli irroitettava kannakkeineen. 3. Kiroaminen
Tässä kohtaa luovun ajatuksesta ja päädyn sisustaan purkamaan viimeksi kesken jäänyttä operaatiota ja tällä kertaa se sentään onnistuu. Lopputulemana saadaan viimeisetkin sähkösarjat autosta pois. Soitto pikkuveljelle, että mites jos huomenna irroitettaisiin yksi tankki...
Pikkuveljelle sopi tämä ja täten tänään uudella innolla operaation kimppuun.
Kyllähän siihen nelisen tuntia meni, mutta nyt on tankki saatu pois pilkottavasta autosta. Ehkä kilpurista saa vähän helpommin, sieltä kun tuon yhden pultin kääntänyt toisinpäin...
Tankki täytyy sitten ottaa täyttöputken kanssa irti. Totean, että tankkia ei saa täyttöputken kanssa pois ilman taka-akselin irrotusta,vaikka Haynesin mielestä saisi. 2. Kiroaminen.
Eihän se taka-akselin irroituskaan nyt ihan mahdoton urakka ollut... Kunnes muistan, että ranskalainen insinööri on laittanut vakiona toisen taka-akselin pultin niinpäin, ettei se aukea jos tankki on paikallaan = akseli irroitettava kannakkeineen. 3. Kiroaminen
Tässä kohtaa luovun ajatuksesta ja päädyn sisustaan purkamaan viimeksi kesken jäänyttä operaatiota ja tällä kertaa se sentään onnistuu. Lopputulemana saadaan viimeisetkin sähkösarjat autosta pois. Soitto pikkuveljelle, että mites jos huomenna irroitettaisiin yksi tankki...
Pikkuveljelle sopi tämä ja täten tänään uudella innolla operaation kimppuun.
Kyllähän siihen nelisen tuntia meni, mutta nyt on tankki saatu pois pilkottavasta autosta. Ehkä kilpurista saa vähän helpommin, sieltä kun tuon yhden pultin kääntänyt toisinpäin...
lauantai 9. marraskuuta 2019
Jotain edes
Tänään oli taas sellainen päivä ettei mikään tahtonut onnistua. Tallille saavuin ajatuksena tyhjentää loppuun asti varaosa-auton sisusta. Viikolla kun heräsin toteamukseen, että eihän sinne tarvitse mitään jättää, pilkkomisen jälkeen kun loppuauto päätyy paaliin. Täten surutta voin irrottaa jo nyt aivan kaiken mikä irti lähtee, ohjauksen jätän helpottamaan siirtämistä. Jotain pientä sieltä saankin, mutta lähinnä tuhlaan aikaa tapellessani poljinasetelman kanssa. Asetelma irtoaa kyllä, mutta jarrupoljinta en sitten millään saa irtoamaan tehostimesta, enkä poljinta pois asetelmastakaan. Äkkiseltään vaikuttaa sille, että nämäkin osat ovat aavistuksen erilaisia mitä kilpurissa, mutta täytyy varmistella myöhemmin...
Täten kun ei tahdo hommat edetä siirryn kilpurin pariin ja pohdin, että mitäs täältä voisi nyt tehdä eteenpäin. Hetken tuumailun jälkeen päädyn irroittamaan tuulilasin liimoja ja loppuja lasinsiruja. Tämä hommahan sitten luonnistuu ihan kohtalaisesti ja muutaman mattopuukon terän jälkeen onkin loputkin lasin jäänteet reunoista irroteltu. Jotain edistystä tälläkin reissulla edes...
Täten kun ei tahdo hommat edetä siirryn kilpurin pariin ja pohdin, että mitäs täältä voisi nyt tehdä eteenpäin. Hetken tuumailun jälkeen päädyn irroittamaan tuulilasin liimoja ja loppuja lasinsiruja. Tämä hommahan sitten luonnistuu ihan kohtalaisesti ja muutaman mattopuukon terän jälkeen onkin loputkin lasin jäänteet reunoista irroteltu. Jotain edistystä tälläkin reissulla edes...
lauantai 2. marraskuuta 2019
Vahvistus
Pikkuhiljaa on varaosa-auto tyhjentynyt. Sisustassa ei ole kuin tulipellissä olevat osat enää paikoillaan ja vähän sisävuorausta. Sisustan ja moottoritilan yhdistävät sähköjohdot on vielä myös paikallaan, sisustan sähköjohtosarja on jo keräiltynä pois. Sähköjen osalta tuli selviteltyä ja tarkistettua, voidaan selvitä yllättävän vähällä. Moottoritilan ohjainrasia kun on varmaan likipitäen ainoa "sähkökeskus" koko autossa minkä voi vaihtaa suoraan päittäin ilman mitään murheita! Kunhan moottorinohjaus jäi ehjäksi, niin sähköihin ei tarvitse kuin se laatikko ja muutama liitin korjata...
Irroitin myös takapuskurin vihdoin varaosa-autosta ja sieltä tuli vahvistus aavistukselle. Tuo varaosa-auto on joskus pakitettu jotain päin, puskuri vähän halki ja sisältään kasassa. Ei haittaa näin kilpakäytössä toki, mutta käytetään nyt alkuperäistä puskuria sitten kun se sattumalta jäi ehjäksi...
Hidastahan tämä tahtoo olla, mutta silti pidetään kiinni siitä tavoitteesta, että tämän vuoden puolella auto viedään oikaistavaksi.
Irroitin myös takapuskurin vihdoin varaosa-autosta ja sieltä tuli vahvistus aavistukselle. Tuo varaosa-auto on joskus pakitettu jotain päin, puskuri vähän halki ja sisältään kasassa. Ei haittaa näin kilpakäytössä toki, mutta käytetään nyt alkuperäistä puskuria sitten kun se sattumalta jäi ehjäksi...
Hidastahan tämä tahtoo olla, mutta silti pidetään kiinni siitä tavoitteesta, että tämän vuoden puolella auto viedään oikaistavaksi.
perjantai 25. lokakuuta 2019
Vaihtoehtojen paljous
Mitäs sitä kesälomalla muutakaan kuin autoja purkaisi... Tulee vähän jopa jo ongelmia siitä, että ei tiedä mitä milloinkin tekisi. Tänäänkin päädyin aluksi purkamaan elintenluovuttajaa, moottorin siitä jo aiemmin tiputin (kirjaimellisesti...). Sisustan purku on ihan yhtä helppoa mitä kilpuriakin rakentaessa, käytännössä etupenkkeihin asti jo sisusta purettuna.
Sitten ajattelin, että vaihtelu virkistää ja siirryin kilpurin kimppuun. Ajatuksena oli vaihtaa raidetangot kun tuli uudetkin haettua. En tiedä mikähän aivopieru minulla on niiden suhteen käynyt. Pelkkä raidetangon päähän sieltä on rikki mennyt. Toki osuman voimakkuuden vuoksi lienee kyllä ihan viisasta vaihtaa itse tangotkin. Tämä jää tällä kertaa yritykseksi kun en millään keksi miten raidetangon saa aukeamaan, pyörittäminen kun pyörittää sitä pallonivelessään vain. Vaan ystävämme Haynes kertoo tähän syyn, vaatii erikoistyökalun. Eli maanantaina marmoritiskille...
Lopuksi päädyn taiteilemaan sisustasta kypäräpuhelin järjestelmän poies. Täytyy kyllä tästä viisastuneena vähän erilailla jatkossa laittaa sen johdot menemään, melkoista taiteilua siellä kattopellin ja kaaren välistä niiden kanssa.
Niin tuli sitä ensimmäiset uudet peltiosatkin haettua, uusi helma ja uusi turvapuskuri. Äkkiseltään näyttäisivät olevan ihan hyvin mitoissaankin.
Sitten ajattelin, että vaihtelu virkistää ja siirryin kilpurin kimppuun. Ajatuksena oli vaihtaa raidetangot kun tuli uudetkin haettua. En tiedä mikähän aivopieru minulla on niiden suhteen käynyt. Pelkkä raidetangon päähän sieltä on rikki mennyt. Toki osuman voimakkuuden vuoksi lienee kyllä ihan viisasta vaihtaa itse tangotkin. Tämä jää tällä kertaa yritykseksi kun en millään keksi miten raidetangon saa aukeamaan, pyörittäminen kun pyörittää sitä pallonivelessään vain. Vaan ystävämme Haynes kertoo tähän syyn, vaatii erikoistyökalun. Eli maanantaina marmoritiskille...
Lopuksi päädyn taiteilemaan sisustasta kypäräpuhelin järjestelmän poies. Täytyy kyllä tästä viisastuneena vähän erilailla jatkossa laittaa sen johdot menemään, melkoista taiteilua siellä kattopellin ja kaaren välistä niiden kanssa.
Niin tuli sitä ensimmäiset uudet peltiosatkin haettua, uusi helma ja uusi turvapuskuri. Äkkiseltään näyttäisivät olevan ihan hyvin mitoissaankin.
sunnuntai 13. lokakuuta 2019
Tuomio
Keskiviikkona sain tallille vierailijoita, jotka tutkivat ja tekivät päätöksen sen suhteen, että kannattaako oikoa tuo kori. Tuomio tuli, kyllä se vielä oiotaan! Melko lähelle menee kyllä uudenkin teko, mutta tarpeeksi moni asia puolsi tämän korin korjaamista.
Joten eikun jatkamaan purkuoperaatioita. Lähinnä varaosa-autoa purin tällä kertaa, takapäästä alottaen niinkuin aikoinaan kilpurinkin korin kanssa. Takakontista lähteekin kaikki aikalailla vaivatta irti, takapuskuriakin aloitan ottamaan irti. Sieltä paljastuu pieni yllätys, matkustajan puolen takanurkasta onkin melkein kaikki muoviosat sisäpuolelta rikki. Taidettu joskus kevyesti johonkin pakittaa rikki... Onneksi tuo nurkkahan jäi kilpurissa ehjäksi.
Konehuonekkin on enää vaihdelaatikon vaijereita vaille valmis tyhjennykseen. Niitä kun ei pystynytkään ottamaan telineen kanssa irti, kun tässä eri mallisessa vaihdelaatikossa onkin valettu teline irtonaisen sijaan...
Joten eikun jatkamaan purkuoperaatioita. Lähinnä varaosa-autoa purin tällä kertaa, takapäästä alottaen niinkuin aikoinaan kilpurinkin korin kanssa. Takakontista lähteekin kaikki aikalailla vaivatta irti, takapuskuriakin aloitan ottamaan irti. Sieltä paljastuu pieni yllätys, matkustajan puolen takanurkasta onkin melkein kaikki muoviosat sisäpuolelta rikki. Taidettu joskus kevyesti johonkin pakittaa rikki... Onneksi tuo nurkkahan jäi kilpurissa ehjäksi.
Konehuonekkin on enää vaihdelaatikon vaijereita vaille valmis tyhjennykseen. Niitä kun ei pystynytkään ottamaan telineen kanssa irti, kun tässä eri mallisessa vaihdelaatikossa onkin valettu teline irtonaisen sijaan...
sunnuntai 29. syyskuuta 2019
Looginen selitys
Taas palasin etutukivarren kimppuun kun oli muutamia ideoita millä se voisi lähteä liikkumaan. Yritin aluksi vetää sitä sisäänpäin, kun se kerran on tullut ulospäin. Ei hievahdakkaan. Miten tämä voi olla näin jumissa...
Noh, ei kai siinä muu auta kuin irroittaa koko napa tukivarresta, tämän jälkeenhän se ei ole millään muulla kuin tuolla yhdellä liki läpi tullella pultilla kiinni ja luulisi kääntyvän sen varassa edes. Näinhän sitä voisi luulla...
Navan saan irti ja tukivarsi ei hievahdakkaan vieläkään. Tässä kohtaa tulee myöskin huomattua, että jarrupalastakin on pieni osa lohjennut... Rupeaa ymmärrys todella loppumaan. Ei auta kuin yrittää saada tuo osittain tukivarresta jo irti oleva pusla kokonaan irti. Tällöin sen on pakko edes vähän liikkua. Ainakin periaatteessa...
Tunkkaamalla saan puslan irti, mutta vieläkin tukivarsi on tukevasti jumissa. Onneksi nyt mahtuu sitten avain jo mutteriin, joten saan sen viimeisenkin pultin auki. Mitä ihmettä, tämä ei vieläkään halua tulla täältä ulos ?!?!?
Pari pientä kopautusta lekalla ja sitten tulee vihdoin tukivarsi kelkasta ulos. Ja samalla paljastuu todellinen tila. Ei se tukivarsi olltukaan ihan suora...
Tämä toki aiheuttaa nyt vähän enemmän sitten pohdittavaa sen suhteen, miten tuo raato saataisiin rullaavaksi. Täten seuraavaksi taidan ennemmin jatkaa varaosa-auton purkua.
Noh, ei kai siinä muu auta kuin irroittaa koko napa tukivarresta, tämän jälkeenhän se ei ole millään muulla kuin tuolla yhdellä liki läpi tullella pultilla kiinni ja luulisi kääntyvän sen varassa edes. Näinhän sitä voisi luulla...
Navan saan irti ja tukivarsi ei hievahdakkaan vieläkään. Tässä kohtaa tulee myöskin huomattua, että jarrupalastakin on pieni osa lohjennut... Rupeaa ymmärrys todella loppumaan. Ei auta kuin yrittää saada tuo osittain tukivarresta jo irti oleva pusla kokonaan irti. Tällöin sen on pakko edes vähän liikkua. Ainakin periaatteessa...
Tunkkaamalla saan puslan irti, mutta vieläkin tukivarsi on tukevasti jumissa. Onneksi nyt mahtuu sitten avain jo mutteriin, joten saan sen viimeisenkin pultin auki. Mitä ihmettä, tämä ei vieläkään halua tulla täältä ulos ?!?!?
Pari pientä kopautusta lekalla ja sitten tulee vihdoin tukivarsi kelkasta ulos. Ja samalla paljastuu todellinen tila. Ei se tukivarsi olltukaan ihan suora...
Tämä toki aiheuttaa nyt vähän enemmän sitten pohdittavaa sen suhteen, miten tuo raato saataisiin rullaavaksi. Täten seuraavaksi taidan ennemmin jatkaa varaosa-auton purkua.
sunnuntai 22. syyskuuta 2019
Millähän sitä...
Kuljettajan puolen etupyörä tahtoo nyt vastustaa ja huolella. Tarkoitushan olisi saada "raato" edes rullaavaan ja ohjattavaan kuntoon, olisi paljon helpompi käsitellä ja voisi trailerin päältäkin tällöin tiputtaa tarvittaessa.
Tässä on tällä hetkellä kaksi ongelmaa.
1. Tukivarsi
Tämä repesi etukelkasta läpi ja kiinnityspulttikin tuli melkein kokonaan puslaa rikkoen läpi. Mutta juuri sen verran on vielä paikallaan ettei suostu kokonaan pois tulemaan, ei pultti eikä pusla. Pulttia ei myöskään saa auki, koska mutteri on puslan sisällä... Avasin tänään jo ehjäksi jääneen taaemman kiinnikkeen, muttei siltikään ei hievahdakkaan eteenpäin tukivarsi vaikka kuinka vetää. Rupeaa ideat olemaan loppu...
2. Raidetanko
Tämä on sinänsä aika yksinkertainen ongelma, se meni poikki osumasta. Joten se tarvitsisi vaihtaa, mutta sitä ei kannata vaihtaa ennen kun rengas on saatu takaisin suurin piirtein paikalleen. Ja siksi toisekseen, ei kyllä ole vielä pienentäkään hajua miten se saadaan vaihdettua...
Tämmöstä tänään, vain kolmisen tuntia tätä pähkäilin ja koitin saada oikenemaan...
Tässä on tällä hetkellä kaksi ongelmaa.
1. Tukivarsi
Tämä repesi etukelkasta läpi ja kiinnityspulttikin tuli melkein kokonaan puslaa rikkoen läpi. Mutta juuri sen verran on vielä paikallaan ettei suostu kokonaan pois tulemaan, ei pultti eikä pusla. Pulttia ei myöskään saa auki, koska mutteri on puslan sisällä... Avasin tänään jo ehjäksi jääneen taaemman kiinnikkeen, muttei siltikään ei hievahdakkaan eteenpäin tukivarsi vaikka kuinka vetää. Rupeaa ideat olemaan loppu...
2. Raidetanko
Tämä on sinänsä aika yksinkertainen ongelma, se meni poikki osumasta. Joten se tarvitsisi vaihtaa, mutta sitä ei kannata vaihtaa ennen kun rengas on saatu takaisin suurin piirtein paikalleen. Ja siksi toisekseen, ei kyllä ole vielä pienentäkään hajua miten se saadaan vaihdettua...
Tämmöstä tänään, vain kolmisen tuntia tätä pähkäilin ja koitin saada oikenemaan...
perjantai 13. syyskuuta 2019
Seuraava purkukohde
Nyt kun kilpuri on purettu odottamaan lopullista päätöstä oikaisusta, on syytä ruveta purkamaan tuota elintenluovuttajaa.
Näitähän on tallissa kaksin kappalein, toisessa moottorivika ja toinen koriltaan huonompi. Moottorin ollessa nyt venttiilikoppia lukuunottamatta ehjä (ainakin tällä tietoa) on melko helppo päätös ruveta tuota moottorivikaista purkamaan osiksi. Tästä autosta kun on jo vähän irroiteltukkin, kun se rikkinäinen moottori olisi joka tapauksessa tarkoitus pilkkoa osiksi.
Konehuoneesta jatkankin purkua, nyt kun on hyvässä muistissa mitä kaikkea pitää irroitella että saa paketin nosteltua pois. Tiedossa oli, että tässä on erilainen vaihdelaatikko mitä ralliautossa. Se aiheuttaakin pienen pohdinnan, nimittäin mistähän täältä saa öljyt pihalle... Proppu löytyy ja täten päädyn vielä kuljettajan puolen vetarinkin kimppuun. Hetken tappelun jälkeen on vetari irti ja sitten onkin syytä heti tehdä vertailua, olisivatko nämä tuurilla kuitenkin samoja edes toisesta päästä...
No ei ole. Ei sitten miltään osin. Täten herää kysymys, onkohan tässä autossa etunavatkin erilaiset mitä kilpurissa... Tämän myötä talliin ilmestyy neljäskin osakasa. Edelliset kolme kun ovat käyttökelpoiset osat, metallijäte ja muu jäte. Nyt tulee myytävien osien kasakin...
Näitähän on tallissa kaksin kappalein, toisessa moottorivika ja toinen koriltaan huonompi. Moottorin ollessa nyt venttiilikoppia lukuunottamatta ehjä (ainakin tällä tietoa) on melko helppo päätös ruveta tuota moottorivikaista purkamaan osiksi. Tästä autosta kun on jo vähän irroiteltukkin, kun se rikkinäinen moottori olisi joka tapauksessa tarkoitus pilkkoa osiksi.
Konehuoneesta jatkankin purkua, nyt kun on hyvässä muistissa mitä kaikkea pitää irroitella että saa paketin nosteltua pois. Tiedossa oli, että tässä on erilainen vaihdelaatikko mitä ralliautossa. Se aiheuttaakin pienen pohdinnan, nimittäin mistähän täältä saa öljyt pihalle... Proppu löytyy ja täten päädyn vielä kuljettajan puolen vetarinkin kimppuun. Hetken tappelun jälkeen on vetari irti ja sitten onkin syytä heti tehdä vertailua, olisivatko nämä tuurilla kuitenkin samoja edes toisesta päästä...
No ei ole. Ei sitten miltään osin. Täten herää kysymys, onkohan tässä autossa etunavatkin erilaiset mitä kilpurissa... Tämän myötä talliin ilmestyy neljäskin osakasa. Edelliset kolme kun ovat käyttökelpoiset osat, metallijäte ja muu jäte. Nyt tulee myytävien osien kasakin...
perjantai 6. syyskuuta 2019
Purkupäivä 4
Tänään ei enää irronnut kovin isoja kokonaisuuksia. Konehuonetta lähinnä tyhjentelin ja kyllähän sieltäkin löytyy vielä yllätyksiä.
Ensimmäiseksi tuli moottoria siirtäessä huomattua, että takakannakkeen pusla on haljennut. Se on sinänsä aika yllätys, koska muut kiinnityspisteet ovat ehjät puslia myöden. Tämä hajonnut myöskin se ainoa joka on vaihdettu "jäykempään" puslaan.
Suurempi yllätys tulee kun katselen pyyhkimien koneistoa. Hieman alunperinkin jo ihmettelin, että ottaa nyt kuskin puolella kiinni koriin. Mutta nyt vasta huomaan syyn, koneiston kiinnityspiste vääntynt. Täten koko koneisto päätyy vaihtoon myöskin. Asia mitä ei olisi alunperin voinut uskoa...
Päätän myöskin ottaa raitisilmasuodattimen auki kun sen vaihto on nyt helpointa. Vaan sieltäkin paljastuu yllätys, jonkin eläin (hiirensukuinen oletettavasti) pitänyt joskus pesäänsä siellä... Eli vähän lisää imuroitavaa.
Ohjaustehostimen irroituksessa ei löydy mitään ylläriä, tämä oli varmaan jotakuinkin ainoa osa mihin nesteet jäivät sisälle. Kaikki muut nesteet valuivat viimeistään auton killuessa katollaan pois. ABS-murikastakaan kun ei jarrunesteitä löytynyt, voi olla että sitä ei takaisin rakennuksessa enää paikalleen laiteta...
Purkutahti tulee nyt hidastumaan, sillä satuin vain olemaan tämän viikon kesälomalla niin oli enempi aikaa käyttää. Maanantaina taas paluu työarkeen, joka meinaa sitä ettei arkipäivisin juuri tallille ehdi.
Ensimmäiseksi tuli moottoria siirtäessä huomattua, että takakannakkeen pusla on haljennut. Se on sinänsä aika yllätys, koska muut kiinnityspisteet ovat ehjät puslia myöden. Tämä hajonnut myöskin se ainoa joka on vaihdettu "jäykempään" puslaan.
Suurempi yllätys tulee kun katselen pyyhkimien koneistoa. Hieman alunperinkin jo ihmettelin, että ottaa nyt kuskin puolella kiinni koriin. Mutta nyt vasta huomaan syyn, koneiston kiinnityspiste vääntynt. Täten koko koneisto päätyy vaihtoon myöskin. Asia mitä ei olisi alunperin voinut uskoa...
Päätän myöskin ottaa raitisilmasuodattimen auki kun sen vaihto on nyt helpointa. Vaan sieltäkin paljastuu yllätys, jonkin eläin (hiirensukuinen oletettavasti) pitänyt joskus pesäänsä siellä... Eli vähän lisää imuroitavaa.
Ohjaustehostimen irroituksessa ei löydy mitään ylläriä, tämä oli varmaan jotakuinkin ainoa osa mihin nesteet jäivät sisälle. Kaikki muut nesteet valuivat viimeistään auton killuessa katollaan pois. ABS-murikastakaan kun ei jarrunesteitä löytynyt, voi olla että sitä ei takaisin rakennuksessa enää paikalleen laiteta...
Purkutahti tulee nyt hidastumaan, sillä satuin vain olemaan tämän viikon kesälomalla niin oli enempi aikaa käyttää. Maanantaina taas paluu työarkeen, joka meinaa sitä ettei arkipäivisin juuri tallille ehdi.
torstai 5. syyskuuta 2019
Purkupäivä 3
Välipäivän jälkeen paluu työmaalle. Kaikenlaista pientä näpräilyä aluksi tein, kunnes tuumasin, että tuo tekniikkahan pitäisi keulalta nostaa. Pitäisiköhän sitä varovaisesti yrittää...
Aluksi kuskin puolelta vetari pois, lähtee kohtuu vaivatta ja on päällisinpuolin ehjäkin. Sitten totean, että on pakko nostaa auto pukkien päälle. Aika veikeä tunne nostaa auto trailerilla vielä pukkien päälle. Ja vielä veikeämpi mennä sinne väliin irroittelemaan pultteja.
Mutta hyvin onnistuu, kunnes totean liki mahdottomaksi kartturin puolen vetarin irroittamisen. Siinä sitten pohdin ja katselen... no mutta se mahtuu kyllä tulemaan koneen mukanakin pois. Täten jätetään se roikkumaan mukaan ja eikun yläpuolelta irroittelmaan pultit. Hyvin tipahataa vähän alemmas, nythän tämän pitäisi tulla tästä ihan vaan vetämällä. Pikkuisenhan tuo tuntuisi vastaan laittavan...
Ai niin, vaihdevaijerit. Nehän lähtee tuosta ihan helposti... tai sitten ei ihan niin helposti. Siinä taistelen kun toinen ei millään meinaa lähteä irti. Pyörähdän koneen toiselle puolen katselemaan, että mistähän sen saisi auki tarvittaessa.
Ai niin, bensaletkut. Nämä lähtevät sentään helposti irti, jotta pääsen jatkamaan taistelua vaihdevaijereiden kanssa. Loppujen lopuksi päädyn purkamaan koko telineen, näin sen taisin tehdä aikoinaan autoa rakentaessakin...
Sitten se moottori + vaihdelaatikko paketti on vihdoin irti. Moottorinostin rupee kyllä temppuilemaan, mutta onneksi saan maahan asti. Sitten meinaakin jo tulla kiire, kun paikallinen jäteasema meinaa sulkeutua. Kävin nimittäin heti hävittämässä tuon vanhan tuulilasin. Saattaa olla muutama reissu jäteasemalle tiedossa tämän projektin tiimoilta...
Aluksi kuskin puolelta vetari pois, lähtee kohtuu vaivatta ja on päällisinpuolin ehjäkin. Sitten totean, että on pakko nostaa auto pukkien päälle. Aika veikeä tunne nostaa auto trailerilla vielä pukkien päälle. Ja vielä veikeämpi mennä sinne väliin irroittelemaan pultteja.
Mutta hyvin onnistuu, kunnes totean liki mahdottomaksi kartturin puolen vetarin irroittamisen. Siinä sitten pohdin ja katselen... no mutta se mahtuu kyllä tulemaan koneen mukanakin pois. Täten jätetään se roikkumaan mukaan ja eikun yläpuolelta irroittelmaan pultit. Hyvin tipahataa vähän alemmas, nythän tämän pitäisi tulla tästä ihan vaan vetämällä. Pikkuisenhan tuo tuntuisi vastaan laittavan...
Ai niin, vaihdevaijerit. Nehän lähtee tuosta ihan helposti... tai sitten ei ihan niin helposti. Siinä taistelen kun toinen ei millään meinaa lähteä irti. Pyörähdän koneen toiselle puolen katselemaan, että mistähän sen saisi auki tarvittaessa.
Ai niin, bensaletkut. Nämä lähtevät sentään helposti irti, jotta pääsen jatkamaan taistelua vaihdevaijereiden kanssa. Loppujen lopuksi päädyn purkamaan koko telineen, näin sen taisin tehdä aikoinaan autoa rakentaessakin...
Sitten se moottori + vaihdelaatikko paketti on vihdoin irti. Moottorinostin rupee kyllä temppuilemaan, mutta onneksi saan maahan asti. Sitten meinaakin jo tulla kiire, kun paikallinen jäteasema meinaa sulkeutua. Kävin nimittäin heti hävittämässä tuon vanhan tuulilasin. Saattaa olla muutama reissu jäteasemalle tiedossa tämän projektin tiimoilta...
tiistai 3. syyskuuta 2019
Purkupäivä 2
Purkutyöt jatkuivat heti tänään. Konehuoneessa pyörin ja katselin, mutta eipä sieltä nyt enää oikein mitään isoa kokonaisuuttta ole helposti irroiteltavissa. Moottorin ja vaihteiston irroitus on edessä, mutta se on kärryn päällä melko haastava operaatio. Moottoria sen verran vilkaisin, että öljyä siellä ei ole, tulleet ilmeisesti venttiilikopasta ulos.
Käänsin katseeni eilen hylkäämään takaluukkuun ja päätin koittaa, että onkohan nuo kaksi mutteria irtonaisia. Olihan ne ja sitten lähtikin luukku yllättävän helposti irti.
Täten pääsinkin sisätilojen kimppuun. Imuri käteen ja imuroimaan, sitä piisaa. Penkit ja vyöt irti, näistä tosin ainoastaan kartturin penkki tulnee palaamaan autoon, muut menevät vaihtoon. Sitten varovasti koittamaan josko saisi tuulilasin suurimmaksi osin pois. Kyllähän se onnistuu, eikä montaa lasin sirua tule käsiinkään.
Pikkuhiljaa alkaa olemaan päällipuoli purettuna ja kyllähän tämä rupeaa sille näyttämään, että tästä vielä auto tehdään eikä tarvitse koria vaihtaa.
Käänsin katseeni eilen hylkäämään takaluukkuun ja päätin koittaa, että onkohan nuo kaksi mutteria irtonaisia. Olihan ne ja sitten lähtikin luukku yllättävän helposti irti.
Täten pääsinkin sisätilojen kimppuun. Imuri käteen ja imuroimaan, sitä piisaa. Penkit ja vyöt irti, näistä tosin ainoastaan kartturin penkki tulnee palaamaan autoon, muut menevät vaihtoon. Sitten varovasti koittamaan josko saisi tuulilasin suurimmaksi osin pois. Kyllähän se onnistuu, eikä montaa lasin sirua tule käsiinkään.
Pikkuhiljaa alkaa olemaan päällipuoli purettuna ja kyllähän tämä rupeaa sille näyttämään, että tästä vielä auto tehdään eikä tarvitse koria vaihtaa.
maanantai 2. syyskuuta 2019
Purkupäivä 1
Ei parane jäädä ihmettelemään yhtään. Täten heti vaan auton kimppuun.
Ensimmäisenä on saatava selville kaikki mahdolliset vauriot, täten auto pitää saada liki kokonaan purettua. Helpointa aloittaa isoimmista osista, vaikka saattavatkin olla myös haastavimpia. Takapäästä puskuri lähtee hyvin ja on myös täysin ehjä kuten pieneksi yllätykseksi myös turvapuskuri. Takaluukkua katselen ja totean sen olevan äkkiseltään niin haastava, että jätetään tuonnemmaksi.
Täten kohti kuljettajan puolen ovia ja ne lähtevätkin suhteelllisen helposti molemmat irti, mitään maailmaa mullistavaa lisävauriota ei täältä paljastu. Seuraavaksi konehuoneen kimppuun.
Täällä tarina on sekä hyvä että huono. Positiivista on se, että moottori+vaihdelaatikko ovat omalla paikallaan ja kiinnityspisteet täysin kohdillaan. Myös iskareiden yläpäät näyttäisivät olevan edelleen linjassa. Sen sijaan auton sulakerasiat ja moottorinohjaus ovat kokeneet melkoisen exoduksen. Moottorinohjaus on ulkoisesti täysin ehjä, mutta mitenköhän mahtaa sisällä olla... Sulakerasia puolestaan on aivan säpäleinä. Täten herää myös kysymys johtosarjan kunnosta, jota pitää kyllä todella tarkkaan käydä läpi...
Monessa asiassahan tässä kävi myös tuuri, esimerkiksi akkuhan oli irronnut telineestään ja myös ilmeisesti haljennut. Mutta onneksi konepelti pysyi kiinni ja toki tuo etunurkka tunkeutui sinne päin myös niin akku pysyi johtojensa varassa paikallaan.
Seuraavaksi varmaan konehuone tyhjäksi ja pikkuhiljaa katse sisätiloihin, siellä riittää imuroitavaa...
Ensimmäisenä on saatava selville kaikki mahdolliset vauriot, täten auto pitää saada liki kokonaan purettua. Helpointa aloittaa isoimmista osista, vaikka saattavatkin olla myös haastavimpia. Takapäästä puskuri lähtee hyvin ja on myös täysin ehjä kuten pieneksi yllätykseksi myös turvapuskuri. Takaluukkua katselen ja totean sen olevan äkkiseltään niin haastava, että jätetään tuonnemmaksi.
Täten kohti kuljettajan puolen ovia ja ne lähtevätkin suhteelllisen helposti molemmat irti, mitään maailmaa mullistavaa lisävauriota ei täältä paljastu. Seuraavaksi konehuoneen kimppuun.
Täällä tarina on sekä hyvä että huono. Positiivista on se, että moottori+vaihdelaatikko ovat omalla paikallaan ja kiinnityspisteet täysin kohdillaan. Myös iskareiden yläpäät näyttäisivät olevan edelleen linjassa. Sen sijaan auton sulakerasiat ja moottorinohjaus ovat kokeneet melkoisen exoduksen. Moottorinohjaus on ulkoisesti täysin ehjä, mutta mitenköhän mahtaa sisällä olla... Sulakerasia puolestaan on aivan säpäleinä. Täten herää myös kysymys johtosarjan kunnosta, jota pitää kyllä todella tarkkaan käydä läpi...
Monessa asiassahan tässä kävi myös tuuri, esimerkiksi akkuhan oli irronnut telineestään ja myös ilmeisesti haljennut. Mutta onneksi konepelti pysyi kiinni ja toki tuo etunurkka tunkeutui sinne päin myös niin akku pysyi johtojensa varassa paikallaan.
Seuraavaksi varmaan konehuone tyhjäksi ja pikkuhiljaa katse sisätiloihin, siellä riittää imuroitavaa...
sunnuntai 1. syyskuuta 2019
Se pieni raja onnistumisen ja epäonnistumisen välillä
Eilen jatkui sarjakausi, tällä kertaa SM Oili Jalonen Rallin merkeissä Laitilassa.
EK 1:
Tätä pätkää oli 2014 tullut ajettua ja käsittämätöntä miten sain viikossa käännettyä nupin toiseen asentoon. Ajo lähtee heti ensimetreistä alkaen kulkemaan hyvin, lopussa pari pientä varovaisuutta, mutta muuten todella hyvä suoritus. Ja tällä kertaa se kellokin on samaa mieltä! Neljänneksi nopein 8 sekuntia kärjestä.
EK 2:
Sama fiilis jatkuu ja nyt tulee liki täydellinen suoritus kun ei virheitäkään osu matkaan. Kello vahvistaa, toiseksi nopein vain 2.9 sekuntia kärjestä. Tästä pikahuoltoon neljännellä sijalla, vain 10 sekuntia kärkeen. Tiukkaa taistelua luvassa...
EK 3:
Hyvin sujuu tämäkin, pari pientä aristelua ehkä. Silti kolmanneksi nopein, mutta eroa tuli 12 sekuntia kärkeen lisää.
EK 4:
Päivän lyhin ja myöskin tiedossa oli että sisältää pienempiä teitä jotka eivät tunnetusti minulle tahdo maistua. Mutta tällä kertaa tuntuu onnistuvan aivan kaikki, ensimmäisen risteyksen liippiä lukuunottamatta hyvä suoritus, täten neljäs, yhdeksän sekuntia kärjestä.
EK 5:
Ja sitten perään päivän pisin pätkä. Sannainen, tuo perinteikäs pätkä. Muutaman kerran on tullut ajettua, mutta nyt ensimmäistä kertaa näin päin. Ei päästä kuin reilu pari kilometriä ja sitten rysähtää. Ja rysähtää muuten huolella. Tullaan nelosvaihtella hieman päälle toista sataa vauhtia. Vauhti on ehkä aavistuksen kova mutkaan nähden, lähtee vähän liippiin ja sitten jostain syystä tulen oikaiseeksi sitä aivan liikaa. No uutta korjausliiketta ei enää ehdi millään vaan ulkokurvin penkka tulee suoraan vastaan. Siitä lähdetään sitten nokan kautta menemään ympäri ja ilmeisesti vähän vaakakierrettäkin. Osumat tulevat vain keulaan ja perään ja lopulta löydämme itsemme katollaan keskeltä tietä. Kartturi pääsee nopeammin ulos ja varoittamaan, minun ulostautuminen kestää hieman kauemmin. Game Over.
Nyt se on sitten koettu, vähän reilu 10 vuotta meni ensimmäisestä ajamastani kisasta kunnes kattokerhoon päädyin. Vauriot ovat mittavia, mutta ehkä vielä selvitään ilman korinvaihtoa. Täytyy ruveta purkamaan autoa, jotta kaikki vauriot löytyy.
SUURET KIITOKSET paikalla olleille, erityisesti kun raatoa trailerille siirrettiin!
Kilpailemisesta tulee nyt varmasti taukoa. Tänä vuonna ei missään nimessä olla viivalla, ensi vuodesta ei vielä osaa sanoa... Mutta tallipäiviä, niitä tulee olemaan.
EK 1:
Tätä pätkää oli 2014 tullut ajettua ja käsittämätöntä miten sain viikossa käännettyä nupin toiseen asentoon. Ajo lähtee heti ensimetreistä alkaen kulkemaan hyvin, lopussa pari pientä varovaisuutta, mutta muuten todella hyvä suoritus. Ja tällä kertaa se kellokin on samaa mieltä! Neljänneksi nopein 8 sekuntia kärjestä.
EK 2:
Sama fiilis jatkuu ja nyt tulee liki täydellinen suoritus kun ei virheitäkään osu matkaan. Kello vahvistaa, toiseksi nopein vain 2.9 sekuntia kärjestä. Tästä pikahuoltoon neljännellä sijalla, vain 10 sekuntia kärkeen. Tiukkaa taistelua luvassa...
EK 3:
Hyvin sujuu tämäkin, pari pientä aristelua ehkä. Silti kolmanneksi nopein, mutta eroa tuli 12 sekuntia kärkeen lisää.
EK 4:
Päivän lyhin ja myöskin tiedossa oli että sisältää pienempiä teitä jotka eivät tunnetusti minulle tahdo maistua. Mutta tällä kertaa tuntuu onnistuvan aivan kaikki, ensimmäisen risteyksen liippiä lukuunottamatta hyvä suoritus, täten neljäs, yhdeksän sekuntia kärjestä.
EK 5:
Ja sitten perään päivän pisin pätkä. Sannainen, tuo perinteikäs pätkä. Muutaman kerran on tullut ajettua, mutta nyt ensimmäistä kertaa näin päin. Ei päästä kuin reilu pari kilometriä ja sitten rysähtää. Ja rysähtää muuten huolella. Tullaan nelosvaihtella hieman päälle toista sataa vauhtia. Vauhti on ehkä aavistuksen kova mutkaan nähden, lähtee vähän liippiin ja sitten jostain syystä tulen oikaiseeksi sitä aivan liikaa. No uutta korjausliiketta ei enää ehdi millään vaan ulkokurvin penkka tulee suoraan vastaan. Siitä lähdetään sitten nokan kautta menemään ympäri ja ilmeisesti vähän vaakakierrettäkin. Osumat tulevat vain keulaan ja perään ja lopulta löydämme itsemme katollaan keskeltä tietä. Kartturi pääsee nopeammin ulos ja varoittamaan, minun ulostautuminen kestää hieman kauemmin. Game Over.
Nyt se on sitten koettu, vähän reilu 10 vuotta meni ensimmäisestä ajamastani kisasta kunnes kattokerhoon päädyin. Vauriot ovat mittavia, mutta ehkä vielä selvitään ilman korinvaihtoa. Täytyy ruveta purkamaan autoa, jotta kaikki vauriot löytyy.
SUURET KIITOKSET paikalla olleille, erityisesti kun raatoa trailerille siirrettiin!
Kilpailemisesta tulee nyt varmasti taukoa. Tänä vuonna ei missään nimessä olla viivalla, ensi vuodesta ei vielä osaa sanoa... Mutta tallipäiviä, niitä tulee olemaan.
maanantai 26. elokuuta 2019
Tasapaksua suorittamista
Lauantaina käväistiin Mäntässä legendaarisen Mänttä 200-ajon merkeissä. Pakoputki jännitti hieman etukäteen katsastukseen meneessä, mutta juuri ja juuri sallituissa vielä ollaan, hyvä näin.
EK 1:
Tämä on lyhyt tarina, erikoiskoe peruttiin meidän osalta... Tsemppiä Hiipakan Jonille parantumiseen!
EK 2:
Meidän ralli alkaa täten perinteikkäältä Juupajoen erikoiskokeelta. Ihan kohtalainen rytmi, ei mitään maata mullistavaa. Viides sija reilu 10 sekuntia pohjista.
EK 3:
Päivän ainoa "tilanne" osuu tänne, alkupään vauhdikkaan osuuden lopussa nypyltä lähtee auto ilmaan ja seuraavaan mutkaan jarrutus osuukin ohi ajolinjalta. Pyöritellään rattia täten ennen mutkaa vähän turhan tiivisti, mutta selkeesti tiellä kuitenkin pysytään. Viides, liki 20 sekuntia pohjista.
EK 4:
Viimeisellä suoritetaan ensimmäiseen risteykseen vauhdintappaja suoritus, onneksi oli vain reilun kilometrin suora sen jälkeen... Yllättäen viides ja tappiota vähän yli 20 sekuntia.
Kilpailun jälkeen on kyllä aika mitäänsanomaton olotila. Tuntuu kun ei mitään uskaltaisi, eikä ajaminenkaan tuntunut yhtään miltään. Harmittaa myös se ensimmäisen pätkän peruuntuminen, olisi ollut pisin pätkä ja täten tärkeitä kilometrejä. Jännästi sijoitus on viides kun jokapätkällä se sama sija tuli.
Nyt pari päivää myöhemmin on jo vähän parempi olotila, joten eikun iltapäivällä katsomaan autoa läpi, koska kilpailukausihan jatkuu jo tällä viikolla! Ihan hetkeen ei olekkaan ajettu peräkkäisinä viikonloppuina... Autossa ei pitäisi olla mitään erikoista, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
EK 1:
Tämä on lyhyt tarina, erikoiskoe peruttiin meidän osalta... Tsemppiä Hiipakan Jonille parantumiseen!
EK 2:
Meidän ralli alkaa täten perinteikkäältä Juupajoen erikoiskokeelta. Ihan kohtalainen rytmi, ei mitään maata mullistavaa. Viides sija reilu 10 sekuntia pohjista.
EK 3:
Päivän ainoa "tilanne" osuu tänne, alkupään vauhdikkaan osuuden lopussa nypyltä lähtee auto ilmaan ja seuraavaan mutkaan jarrutus osuukin ohi ajolinjalta. Pyöritellään rattia täten ennen mutkaa vähän turhan tiivisti, mutta selkeesti tiellä kuitenkin pysytään. Viides, liki 20 sekuntia pohjista.
EK 4:
Viimeisellä suoritetaan ensimmäiseen risteykseen vauhdintappaja suoritus, onneksi oli vain reilun kilometrin suora sen jälkeen... Yllättäen viides ja tappiota vähän yli 20 sekuntia.
Kilpailun jälkeen on kyllä aika mitäänsanomaton olotila. Tuntuu kun ei mitään uskaltaisi, eikä ajaminenkaan tuntunut yhtään miltään. Harmittaa myös se ensimmäisen pätkän peruuntuminen, olisi ollut pisin pätkä ja täten tärkeitä kilometrejä. Jännästi sijoitus on viides kun jokapätkällä se sama sija tuli.
Nyt pari päivää myöhemmin on jo vähän parempi olotila, joten eikun iltapäivällä katsomaan autoa läpi, koska kilpailukausihan jatkuu jo tällä viikolla! Ihan hetkeen ei olekkaan ajettu peräkkäisinä viikonloppuina... Autossa ei pitäisi olla mitään erikoista, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
keskiviikko 14. elokuuta 2019
Kestääköhän tämäkään...
Sinnehän ne olisi taas ripusteltu. Samalla myös korjattu nuo kaapimet ja säädetty niitäkin vähän enempi irti vanteesta. Olivat testatessa liian lähellä...
Korvasin nyt nippusiteitä sitten reikänauhalla. Ainakin kestää enempi sorasuihkua, mutta jos nappaa kiinni niin ei taida olla yhtään sen kestävämpi mitä nippusidekkään...
Noh ensi viikon lopussa se sitten nähdään ainakin joltain osin kun käydään taas vähän ajelemassa.
Korvasin nyt nippusiteitä sitten reikänauhalla. Ainakin kestää enempi sorasuihkua, mutta jos nappaa kiinni niin ei taida olla yhtään sen kestävämpi mitä nippusidekkään...
Noh ensi viikon lopussa se sitten nähdään ainakin joltain osin kun käydään taas vähän ajelemassa.
tiistai 30. heinäkuuta 2019
Pientä laittoa taas
Viikonloppuna käytiin ajelemassa helteessä. Täytyy sanoa, että positiivinen yllätys, kaikki toimi ja lämmötkin pysyivät ihan ongelmitta kurissa. Kuraläppien kiinnitys vaatii vähän lisätyötä, nippusiteet eivät ajamista kestäneet. Tämä toki oli vähän oletettavissakin.
Testien jälkeen käytettiin auto pyöränlaakereiden uusinnassa. Tämä ihan siksi, että ei ole mitään tietoa koska laakerit on uusittu ja keväällä kuntokatsastuksessa yhdestä huomautettiin jo. Tosin klappi katosi kiristämällä napamutteri tuolloin, mutta parempi pelata varman päälle.
Tänään sitten auto tallille takaisin ja pieni yllätys samalla. Kärryllä pieni lammikko nestettä. Sormitestaus paljastaa nesteen öljyksi. Konepelti auki ja kas sitähän on kyllä panssarin takaosassakin ihan näkyvästi. Mitään näkyvää vuotoa ei tosin löydy mistään.
Aivan satavarmuutta ei vielä tuosta ole, mutta tällä hetkellä paras veikkaus, että on päässyt vetoakseli vähän ulos laakerin vaihdon yhteydessä ja tiputtanut vaihteistoöljyä panssarille. Tässä kun kuljettajan puolen vetoakselissa ei ole mitään lukitusta niin pääsee irtoamaan aika helpollakin...
Mutta koska tämän vakavampia ongelmia ei ole ilmennyt, pistettiin sitten jo ensi kuulle pariin kilpailuun paperit sisään!
Testien jälkeen käytettiin auto pyöränlaakereiden uusinnassa. Tämä ihan siksi, että ei ole mitään tietoa koska laakerit on uusittu ja keväällä kuntokatsastuksessa yhdestä huomautettiin jo. Tosin klappi katosi kiristämällä napamutteri tuolloin, mutta parempi pelata varman päälle.
Tänään sitten auto tallille takaisin ja pieni yllätys samalla. Kärryllä pieni lammikko nestettä. Sormitestaus paljastaa nesteen öljyksi. Konepelti auki ja kas sitähän on kyllä panssarin takaosassakin ihan näkyvästi. Mitään näkyvää vuotoa ei tosin löydy mistään.
Aivan satavarmuutta ei vielä tuosta ole, mutta tällä hetkellä paras veikkaus, että on päässyt vetoakseli vähän ulos laakerin vaihdon yhteydessä ja tiputtanut vaihteistoöljyä panssarille. Tässä kun kuljettajan puolen vetoakselissa ei ole mitään lukitusta niin pääsee irtoamaan aika helpollakin...
Mutta koska tämän vakavampia ongelmia ei ole ilmennyt, pistettiin sitten jo ensi kuulle pariin kilpailuun paperit sisään!
sunnuntai 21. heinäkuuta 2019
Akseli piiloon
Vihdoin päädyin tallille viimeistelemään edellisen kerran hommia. Tämä tarkoitti lähinnä taka-akselin suojauksen loppuun viemistä. Se, että kestääkö kuvan taideteos käytännössä testaan ensi viikolla.
Takapäähän tuli jälleen kerran myös uudet jarrulevyt, vasta neljännet minun omistusaikanani. Sehän on syy miksi on tähän suojaus/kaavin operaatioihin edes lähdetty. Ei oikein järkevää / kuuluisikaan kulua lähellekkään tätä tahtia. Nimittäin nyt vasta ensimmäistä kertaa huomasin että paloissakin alkaa kulumaa olemaan. Toki huvittavaa on, että edessä ei ole vielä mitään tehty.
Samalla reissulla pohjapanssari takaisin paikalleen, tällekkin joutui tekemään uudet kannattimet takapäähän ja samalla vaihdoin nekin vähän vahvempaan materiaaliin.
Ensi viikon megahelteeseen siis vähän testailua ohjelmassa ja sitten elokuussa taas oikein kelloa vastaan jossei mitään ihmeellistä tule.
Takapäähän tuli jälleen kerran myös uudet jarrulevyt, vasta neljännet minun omistusaikanani. Sehän on syy miksi on tähän suojaus/kaavin operaatioihin edes lähdetty. Ei oikein järkevää / kuuluisikaan kulua lähellekkään tätä tahtia. Nimittäin nyt vasta ensimmäistä kertaa huomasin että paloissakin alkaa kulumaa olemaan. Toki huvittavaa on, että edessä ei ole vielä mitään tehty.
Samalla reissulla pohjapanssari takaisin paikalleen, tällekkin joutui tekemään uudet kannattimet takapäähän ja samalla vaihdoin nekin vähän vahvempaan materiaaliin.
Ensi viikon megahelteeseen siis vähän testailua ohjelmassa ja sitten elokuussa taas oikein kelloa vastaan jossei mitään ihmeellistä tule.
sunnuntai 7. heinäkuuta 2019
Evo 3
Pitkästä aikaa tallilla oikein tekemässäkin jotain. Autohan tässä välissä kävi pakoputkihuollossa ja samalla pohjapanssariin valettiin vähän kulutusmuovia vahvistukseksi. Täytyy toivoa, että nämä muutokset kestävät ja desibelimittarkin pysyisi vielä sallituissa lukemissa...
Sitten taas kerran takapään kimppuun. Akseliin oli tarkoitus laittaa suojaa, mutta eipäs ollut tarpeeksi pitkiä nippusiteitä sitten tallilla... Noh mitäs sitten tekisi.
Päädyin tekemään jälleen kerran uudet kaapimet. Eri kohtaan ja rungoksi tällä kertaa hyllystä löytynyt lattarauta. Jossei tämäkään kestä niin en kyllä enää tiedä mitä teen, mutta eikös se kolmas kerta toden sano...
Tulihan sitä samalla vähän testailtua uusia asetuksia kameraankin, kun tuo meno näyttää niin vaisulle niin josko vähän kamera-asetuksen muutos muuttaisi miltä se näyttää... Kilpailemaan ei vielä yli kuukauteen taideta päätyä, tämän kuun lopussa todennäköisesti käydään kyllä vähän ajamassa.
Sitten taas kerran takapään kimppuun. Akseliin oli tarkoitus laittaa suojaa, mutta eipäs ollut tarpeeksi pitkiä nippusiteitä sitten tallilla... Noh mitäs sitten tekisi.
Päädyin tekemään jälleen kerran uudet kaapimet. Eri kohtaan ja rungoksi tällä kertaa hyllystä löytynyt lattarauta. Jossei tämäkään kestä niin en kyllä enää tiedä mitä teen, mutta eikös se kolmas kerta toden sano...
Tulihan sitä samalla vähän testailtua uusia asetuksia kameraankin, kun tuo meno näyttää niin vaisulle niin josko vähän kamera-asetuksen muutos muuttaisi miltä se näyttää... Kilpailemaan ei vielä yli kuukauteen taideta päätyä, tämän kuun lopussa todennäköisesti käydään kyllä vähän ajamassa.
sunnuntai 16. kesäkuuta 2019
Perushommaa
Kun keula kerran oli purettuna, päädyin tässä kohtaa tekemään perus öljynvaihdotkin autoon. Vaihteistoöljyt olivat yllättävän vetisen oloiset, eivät ne nyt alunperinkään mitkään erityisen jämäkät ole. Väriltään kuitenkin ihan hyvän oloiset, joten tuskin aihetta murehtimiseen. Moottoriöljyissä ei ollut yhtään mitään ihmellistä, ainoastaan suodattimen "tappi" oli joko irronnut aiemmin tai irtosi kun aukaisin suodatinkotelon. Tiedä sitten onko silläkään mitään käytännön merkitystä ollut...
Uudelleen liimattu lamppu takaisin paikoilleen, etupuskuri ja lopuksi vielä sisälokarit. Tällä kertaa kun muistin varaosa-auton avaimetkin niin sain siitä toisellekkin puolelle purettua.
Pohjapanssarin suhteen päädyin vielä korjaukseen, tosin en itse tee. Seuraavaksi ohjelmassa lienee auton siirto pakoputken korjaukseen ja samassa paikassa jo pohjapanssarikin on. Pakoputkeen on tarkoitus samalla tehdä pari pientä hienosäätöä...
Uudelleen liimattu lamppu takaisin paikoilleen, etupuskuri ja lopuksi vielä sisälokarit. Tällä kertaa kun muistin varaosa-auton avaimetkin niin sain siitä toisellekkin puolelle purettua.
Pohjapanssarin suhteen päädyin vielä korjaukseen, tosin en itse tee. Seuraavaksi ohjelmassa lienee auton siirto pakoputken korjaukseen ja samassa paikassa jo pohjapanssarikin on. Pakoputkeen on tarkoitus samalla tehdä pari pientä hienosäätöä...
lauantai 1. kesäkuuta 2019
Ja eikun korjaamaan
Kun kerta Riihimäeltä tuli vikalistaa, on syytä aloittaa korjaaminen.
Ensimmäiseksi etu-umpioon jälleen lisää liimaa, tiedä sitten jossei nuo liimaukset röykytystä kestä, että olisiko syytä vaan suosiolla vaihtaa koko umpio...
Sitten katse etupuskuriin, tämän alalippa kun jäi jonnekkin matkan varrella. Todennäköisesti jo kakkospätkälle ja sen takia puskurin alareunakin on nyt melko kulunut... Varapuskurista lippa irti ja se meneekin aika vaivatta tähänkin puskuriin kiinni.
Varaosa-autosta pyörä irti ja kuljettajan puolen sisälokari talteen, sekin kun menee nyt vaihtoon kilpurista. Toki samalla tuli pieni ylläri huomattua, etujousihan on tuosta autosta mennyt poikki. Hanttarin puolelta en samaa pystnyt nyt tekemään kun auto on aivan seinässä kiinni ja unohtui avaimet kotiin...
Pohjapanssarin suhteen olen vielä vähän kahden vaiheella, että pitäisikö opetella kuituhommia vai tilata suosiolla uusi... Takajarrulevytkin menevät vaihtoon, eiköhän nyt tämän tauon aikana tehdä vähän enempi suojaa sinne...
Ensimmäiseksi etu-umpioon jälleen lisää liimaa, tiedä sitten jossei nuo liimaukset röykytystä kestä, että olisiko syytä vaan suosiolla vaihtaa koko umpio...
Sitten katse etupuskuriin, tämän alalippa kun jäi jonnekkin matkan varrella. Todennäköisesti jo kakkospätkälle ja sen takia puskurin alareunakin on nyt melko kulunut... Varapuskurista lippa irti ja se meneekin aika vaivatta tähänkin puskuriin kiinni.
Varaosa-autosta pyörä irti ja kuljettajan puolen sisälokari talteen, sekin kun menee nyt vaihtoon kilpurista. Toki samalla tuli pieni ylläri huomattua, etujousihan on tuosta autosta mennyt poikki. Hanttarin puolelta en samaa pystnyt nyt tekemään kun auto on aivan seinässä kiinni ja unohtui avaimet kotiin...
Pohjapanssarin suhteen olen vielä vähän kahden vaiheella, että pitäisikö opetella kuituhommia vai tilata suosiolla uusi... Takajarrulevytkin menevät vaihtoon, eiköhän nyt tämän tauon aikana tehdä vähän enempi suojaa sinne...
tiistai 28. toukokuuta 2019
Rämpiminen Riihimäellä
SM kesäkauden avaus käytiin ajelemassa isojen poikien SM-sarjan yhteydessä viime lauantaina. Keli oli melkoisen kostea...
EK 1:
Vajaan yhdeksän kilometrin aloitus, tulee omasta mielestä ihan kohtalaisesti. Kello vaan on vähän eri mieltä, 16 sekuntia pohjista ja luokan 12:s. Ei hyvä.
EK 2:
Sitten hypättiinkin jo melkein 20km pätkään, tämä pitäisi sitten vielä viimeisenä pätkänäkin ajaa. Melko tuttua tietä, joten ajaminenkin luonnistuu kohtalaisesti. Tien kunto on vaan jo meidän kohdalla yllättävän huono. Huomiohypyssä rikotaan etupuskuria ja lopullisesti alalippa rikkoontuu viimeisessä takapiikissä jossa tie on jo Kiinaan asti kaivettu. Tulos kuitenkin kohtalainen, 22 sekuntia kärkeen ja 9:s sija.
EK 3 & 4:
Yleisöpyöritykset märällä asvaltilla. Lukekaa Tiippanan Jussin kuvailu asiasta.
Tauko 1:
Soraa kertynyt joka paikkaan vähintäänkin tarpeeksi, puskurista otetaan viimeisiä roikkuvia palasia poies ja eikun jatkamaan. Sijalla 9 vajaa minuutti kärkeen.
EK 5:
Tauolla tuumataan että pakkohan sitä on vähän ryhdistäydyttävä ja lisätään yritystä. Tuloksena yksi liippi ja omasta mielestä helvetin hyvä rytmi pätkällä. Vielä kun se kello olisi ollut samaa mieltä, 13km pätkällä yli 20 sekuntia turpaan ja 10 sija.
EK 6:
Jouheva pätkä jossa ei mitään ihmeellistä. Vajaan 20 sekuntia tappiota ja 8. sija.
EK 7:
Päivän pisin, tasan 20 kilometrinen. Ei juuri mitään ihmeellistä meidän osalta, paitsi tuo viimeinen risteys mistä kuva. Tässä kelissä ja näillä tehoilla ei välttämättä se paras ratkaisu tuo ajolinja. Yli 40 sekunttia takkiin ja 10. sija.
Tauko 2:
Kuraa on edelleen joka paikka täynnä. Sijoitus edelleen yhdeksäs, eroa toki jo yli 2 minuuttia. Huomataan jo tauolla, että viimeinen pätkä perutaan huonon kunnon vuoksi, joten vain yksi jäljellä.
EK 8:
Päivän eksoottisin erikoiskoe. Vajaa 13 kilometriä josta suurin osa puomein suljetuilla metsäautoteillä. Ai että kun tuntui kivalta ajella kiskossa kun ne noin 32 kokoiset murskeet hakkaavat pohjaa. Tosin kerrankin se pikkutien ajaminenkin luonnistuu edes jotenkin ja hirvikolarikin vältetään kun sarvipää on jo ojan puolella. Eroa pohjiin toki melkein 40 sekuntia, mutta sijoitus kuudes.
Viimeinen erikoiskoe ajetaan kuitenkin vielä siirtymänä ja sitten maaliin. Jossa todetaan yhtäkkiä olevamme kuudes, 2,5 minuuttia kärjestä. Sijoitus siedettävä, mutta kyllähän vauhti nyt oli hukassa. Keli oli raskas ja meillä kun on täysin vakio tekniikka niin hävittiinkö siinä?
Sunnuntaina sitten tallille heti purkamaan ja tutkimaan mahdollisia vaurioita. Ajatus kun oli jatkaa ensi viikolla kilpailukautta samoin tein.
Etupuskuri oli ainoa tiedossa oleva vaurio, sinänsä kokonainen, mutta alalippa lähti kokonaisuudessaan pois. Puskurin irrotuksen yhteydessä paljastuu jo lisävaurioita, molemmat etusisälokarit ovat lyhentyneet keulasta huomattavasti. Vaan kun auton pukeille nostan ja kurkkaan pohjapanssaria... Takakiinnikkeet taipuneet, eli pelkkien etupään kiinnikkeiden varassa. Ja tuota, noh itse panssarihan on kulunut puhki. Kyllähän sitä iskua koko ajan tuli, mutta että ihan puhki asti... Iskuja kun pohjaan on tullut niin katse kääntyy pakoputkeen. Etupää on nyt ehjä, eli vahvistus ajanut asiansa. Mutta takapää... Tankin edestä on putki lytistynyt aivan kasaan ja melko pitkältä matkaltakin vielä. Selittääköhän se vauhdin puutetta...
Koomisin vaurio silti on ehkä vasen etu-umpio. Liimaukset nimittäin ovat pettäneet iskujen voimasta...
Lopputulemana auto pressun alle ja ruksi päälle suunnitelulle kilpailukauden jatkolle.
Riihimäelle täytyy vähän kritiikkiä antaa reitin suhteen. Sadekeleillehän ei mitään mahda ja varmasti monen osuuden pettäminen sen voimasta on yllätys. Mutta reitillä ei käytetty juuri ollenkaan oikaisuesteitä, joka johti kärkipäällä melko railakkaaseen oikomiseen. Täten ura ei monessakaan paikassa ollut edes tien puolella. Olisi todennäköisesti säästänyt sekä järjestäjän että meidän häntäpään kilpailijoiden kustannuksia jos esteitä olisi saatu. Toisekseen aikataulu oli paikoitellen melko huima, huimin siirtymälle annettu keskinopeus oli yli 66km/h. Jäihän meillä jopa minuutti ylimäärästä aikaa sillä siirtymällä...
EK 1:
Vajaan yhdeksän kilometrin aloitus, tulee omasta mielestä ihan kohtalaisesti. Kello vaan on vähän eri mieltä, 16 sekuntia pohjista ja luokan 12:s. Ei hyvä.
EK 2:
Sitten hypättiinkin jo melkein 20km pätkään, tämä pitäisi sitten vielä viimeisenä pätkänäkin ajaa. Melko tuttua tietä, joten ajaminenkin luonnistuu kohtalaisesti. Tien kunto on vaan jo meidän kohdalla yllättävän huono. Huomiohypyssä rikotaan etupuskuria ja lopullisesti alalippa rikkoontuu viimeisessä takapiikissä jossa tie on jo Kiinaan asti kaivettu. Tulos kuitenkin kohtalainen, 22 sekuntia kärkeen ja 9:s sija.
EK 3 & 4:
Yleisöpyöritykset märällä asvaltilla. Lukekaa Tiippanan Jussin kuvailu asiasta.
Tauko 1:
Soraa kertynyt joka paikkaan vähintäänkin tarpeeksi, puskurista otetaan viimeisiä roikkuvia palasia poies ja eikun jatkamaan. Sijalla 9 vajaa minuutti kärkeen.
EK 5:
Tauolla tuumataan että pakkohan sitä on vähän ryhdistäydyttävä ja lisätään yritystä. Tuloksena yksi liippi ja omasta mielestä helvetin hyvä rytmi pätkällä. Vielä kun se kello olisi ollut samaa mieltä, 13km pätkällä yli 20 sekuntia turpaan ja 10 sija.
EK 6:
Jouheva pätkä jossa ei mitään ihmeellistä. Vajaan 20 sekuntia tappiota ja 8. sija.
EK 7:
Päivän pisin, tasan 20 kilometrinen. Ei juuri mitään ihmeellistä meidän osalta, paitsi tuo viimeinen risteys mistä kuva. Tässä kelissä ja näillä tehoilla ei välttämättä se paras ratkaisu tuo ajolinja. Yli 40 sekunttia takkiin ja 10. sija.
Tauko 2:
Kuraa on edelleen joka paikka täynnä. Sijoitus edelleen yhdeksäs, eroa toki jo yli 2 minuuttia. Huomataan jo tauolla, että viimeinen pätkä perutaan huonon kunnon vuoksi, joten vain yksi jäljellä.
EK 8:
Päivän eksoottisin erikoiskoe. Vajaa 13 kilometriä josta suurin osa puomein suljetuilla metsäautoteillä. Ai että kun tuntui kivalta ajella kiskossa kun ne noin 32 kokoiset murskeet hakkaavat pohjaa. Tosin kerrankin se pikkutien ajaminenkin luonnistuu edes jotenkin ja hirvikolarikin vältetään kun sarvipää on jo ojan puolella. Eroa pohjiin toki melkein 40 sekuntia, mutta sijoitus kuudes.
Viimeinen erikoiskoe ajetaan kuitenkin vielä siirtymänä ja sitten maaliin. Jossa todetaan yhtäkkiä olevamme kuudes, 2,5 minuuttia kärjestä. Sijoitus siedettävä, mutta kyllähän vauhti nyt oli hukassa. Keli oli raskas ja meillä kun on täysin vakio tekniikka niin hävittiinkö siinä?
Sunnuntaina sitten tallille heti purkamaan ja tutkimaan mahdollisia vaurioita. Ajatus kun oli jatkaa ensi viikolla kilpailukautta samoin tein.
Etupuskuri oli ainoa tiedossa oleva vaurio, sinänsä kokonainen, mutta alalippa lähti kokonaisuudessaan pois. Puskurin irrotuksen yhteydessä paljastuu jo lisävaurioita, molemmat etusisälokarit ovat lyhentyneet keulasta huomattavasti. Vaan kun auton pukeille nostan ja kurkkaan pohjapanssaria... Takakiinnikkeet taipuneet, eli pelkkien etupään kiinnikkeiden varassa. Ja tuota, noh itse panssarihan on kulunut puhki. Kyllähän sitä iskua koko ajan tuli, mutta että ihan puhki asti... Iskuja kun pohjaan on tullut niin katse kääntyy pakoputkeen. Etupää on nyt ehjä, eli vahvistus ajanut asiansa. Mutta takapää... Tankin edestä on putki lytistynyt aivan kasaan ja melko pitkältä matkaltakin vielä. Selittääköhän se vauhdin puutetta...
Koomisin vaurio silti on ehkä vasen etu-umpio. Liimaukset nimittäin ovat pettäneet iskujen voimasta...
Lopputulemana auto pressun alle ja ruksi päälle suunnitelulle kilpailukauden jatkolle.
Riihimäelle täytyy vähän kritiikkiä antaa reitin suhteen. Sadekeleillehän ei mitään mahda ja varmasti monen osuuden pettäminen sen voimasta on yllätys. Mutta reitillä ei käytetty juuri ollenkaan oikaisuesteitä, joka johti kärkipäällä melko railakkaaseen oikomiseen. Täten ura ei monessakaan paikassa ollut edes tien puolella. Olisi todennäköisesti säästänyt sekä järjestäjän että meidän häntäpään kilpailijoiden kustannuksia jos esteitä olisi saatu. Toisekseen aikataulu oli paikoitellen melko huima, huimin siirtymälle annettu keskinopeus oli yli 66km/h. Jäihän meillä jopa minuutti ylimäärästä aikaa sillä siirtymällä...
lauantai 18. toukokuuta 2019
Erilainen lähestyminen
Koska Riihimäki lähestyy kovaa vauhtia, ei nyt kovin isoja ratkaisuja ehditä soran kertymisongelmaan tehdä. Täten otettiin tähän kisaan vähän erilainen lähestymistapa.
Vaatii toki miehistöltä vähän enemmän tekemistä, eli koitetaan pätkien välissä putsailla vanteita kauniilla harjalla... Jännä nähdä miten hyvin onnistuu / ehtii, mutta teoriassa mahdollista. Samaan kategoriaan menee toinenkin testaukseen laitettu asia, vahasin vanteiden sisäpuolet vannevahalla. Teoriassa pitäisi vähentää soran tarttumista, mutta käytännössä...?
Mitään muuta isompaa ei nyt tosiaan tässä välissä tehty, siirsin vain vähän kypäräpuhelimen johtoa kun on vähän temppuillut uuden kypärän kanssa. Josko sillä selviäisi onko kypärässä oikeasti vikaa vaiko vain huono käyttöpaikka aiheuttanut murheet.
Huoltolaatikoita ei tarvinnut edes pakata, kun en tullut niitä Keravan jäljiltä ikinä purkaneeksi...
Vaatii toki miehistöltä vähän enemmän tekemistä, eli koitetaan pätkien välissä putsailla vanteita kauniilla harjalla... Jännä nähdä miten hyvin onnistuu / ehtii, mutta teoriassa mahdollista. Samaan kategoriaan menee toinenkin testaukseen laitettu asia, vahasin vanteiden sisäpuolet vannevahalla. Teoriassa pitäisi vähentää soran tarttumista, mutta käytännössä...?
Mitään muuta isompaa ei nyt tosiaan tässä välissä tehty, siirsin vain vähän kypäräpuhelimen johtoa kun on vähän temppuillut uuden kypärän kanssa. Josko sillä selviäisi onko kypärässä oikeasti vikaa vaiko vain huono käyttöpaikka aiheuttanut murheet.
Huoltolaatikoita ei tarvinnut edes pakata, kun en tullut niitä Keravan jäljiltä ikinä purkaneeksi...
perjantai 10. toukokuuta 2019
Voihan sora sentään
Tänään oli vihdoin aikaa käydä tarkistelemassa autoa Keravan jäljiltä. Loppujen lopuksi tarkistettavaa oli aika vähän kun kaikki oli kuin ennen kisaakin.
Soran kertyminenkin oli tiedossa kun viimeiselle ne kaapimet poistettiin. Mutta onhan tuo yhä edelleen järkyttävä määrä mitä yhdessä erikoiskokeessa sinne kertyy. Ja toisella puolella oli vieläpä tehty testiä leikkuulaudoista että saatiin vähän umpinaisemmaksi pyöränkoteloa ja vaikutus täysin nolla. Täten nappasin nekin pois kunneivät hyötyä tuo.
Mutta tämä kuitenkin aika pikkumurhe suuressa kokonaisuudessa. Täten ilmoittautuminen Riihimäelle laitettu sisään...
Soran kertyminenkin oli tiedossa kun viimeiselle ne kaapimet poistettiin. Mutta onhan tuo yhä edelleen järkyttävä määrä mitä yhdessä erikoiskokeessa sinne kertyy. Ja toisella puolella oli vieläpä tehty testiä leikkuulaudoista että saatiin vähän umpinaisemmaksi pyöränkoteloa ja vaikutus täysin nolla. Täten nappasin nekin pois kunneivät hyötyä tuo.
Mutta tämä kuitenkin aika pikkumurhe suuressa kokonaisuudessa. Täten ilmoittautuminen Riihimäelle laitettu sisään...
sunnuntai 5. toukokuuta 2019
Tasapaksu suoritus
Eilen käväistiin ajelemassa rallia Keravalla. Paikalle saavutiin kauniissa aurinkoisessa, mutta melko viileässä kelissä.
EK 1:
Lyhyt yleisörykäisy. Heti ensimmäinen mutka onkin tiukempi mille näyttää. Asvaltti liian varman päälle. Sijoitus 15 lähtijän joukossa kahdeksas, viisi sekuntia kärkeen.
EK 2:
Sitten siirryttiin metsäpätkiin, vajaan kahdeksan kilometrin pätkän merkeissä. Perus varmaa, mutta suhteellisen jouhevaa ajamista. Tuloksena 7. sija, vajaan kahdeksan sekuntia pohjista. Olin ajanut samaisen pätkän aikoinaan elämäni ensimmäisessä nuottikisassa 2012. Huvikseni katselin aikoja niin ajettiin nyt 0.3 sekuntia hitaammin mitä tuolloin... Mielenkiintoista.
EK 3:
Vajaan viiden kilometrin pätkä jonka alkuosa samaa kuin tuolloin 2012 ajeltu. Silti vähän varovainen suoritus. Viimeisessä risteyksessä alkaa takapäästä kuulumaan myös armoton metallinen ääni. Hieno kaavin vääntyi vanteen sisään ja rupesi hiomaan itselleen tilaa... Tulos kahdeksas, eroa tuli yli 11 sekuntia...
Sitten olikin kisan ainoa huolto ja onneksi oli melko lähellä edellisen maalia, että päästiin korjailemaan kun ei pätkän maalin jälkeen sille mitään voitu tehdä. Otettiin samalla myös toisen puolen kaavin irti, oli se nyt vähän tehnyt työtänsä, mutta pelattava varman päälle kun toinen jo vääntyi... Mitään muuta ihmellistä ei ollut joten eikun kohti viimeistä pätkää.
EK 4:
Päivän pisin, juuri alle 15 kilometriä. Tämäkin oli sinänsä tuttua vuodelta 2012, tosin silloin matka päättyi ulosajoon. Perus varmaa suorittamista. Ei mitään erikoista suuntaan eikä toiseen. Kuudes sija, reilun 22 sekuntia kärjestä.
Lopputuloksenakin tuo luokan kuudes sija, 46 sekuntia kärjestä ja 24 sekuntia nopeimmasta V-autosta. Ei nyt ihan toivotonta, muttei mitenkään loistavaakaan suorittamista. Keliolosuhteet olivat kyllä päivän aikanan melko eksoottisia, auringonpaisteesta vesisateen kautta lumisateeseen. Tulipahan ensimmäistä kertaa (muistaakseni...) ajettua kilpaa vesisateessa. Liukasta tuntui koko päivän olevan, toki meillä on vain medium seoksella olevia renkaita jotka eivät ehkä ole se paras ratkasu tuollaiseen lämpötilaan.
Mutta kalusto taitaa pääosin olla ehjä. Täten ainoastaan tuota kaavin asiaa tarvitsee enempi pohtia, sillä jälleen kerran tuo viimeinen pätkä kyllä toi tolkuttoman määrän soraa vanteisiin. Muutaman viikon päästä Riihimäellä varmaan jatketaan.
EK 1:
Lyhyt yleisörykäisy. Heti ensimmäinen mutka onkin tiukempi mille näyttää. Asvaltti liian varman päälle. Sijoitus 15 lähtijän joukossa kahdeksas, viisi sekuntia kärkeen.
EK 2:
Sitten siirryttiin metsäpätkiin, vajaan kahdeksan kilometrin pätkän merkeissä. Perus varmaa, mutta suhteellisen jouhevaa ajamista. Tuloksena 7. sija, vajaan kahdeksan sekuntia pohjista. Olin ajanut samaisen pätkän aikoinaan elämäni ensimmäisessä nuottikisassa 2012. Huvikseni katselin aikoja niin ajettiin nyt 0.3 sekuntia hitaammin mitä tuolloin... Mielenkiintoista.
EK 3:
Vajaan viiden kilometrin pätkä jonka alkuosa samaa kuin tuolloin 2012 ajeltu. Silti vähän varovainen suoritus. Viimeisessä risteyksessä alkaa takapäästä kuulumaan myös armoton metallinen ääni. Hieno kaavin vääntyi vanteen sisään ja rupesi hiomaan itselleen tilaa... Tulos kahdeksas, eroa tuli yli 11 sekuntia...
Sitten olikin kisan ainoa huolto ja onneksi oli melko lähellä edellisen maalia, että päästiin korjailemaan kun ei pätkän maalin jälkeen sille mitään voitu tehdä. Otettiin samalla myös toisen puolen kaavin irti, oli se nyt vähän tehnyt työtänsä, mutta pelattava varman päälle kun toinen jo vääntyi... Mitään muuta ihmellistä ei ollut joten eikun kohti viimeistä pätkää.
EK 4:
Päivän pisin, juuri alle 15 kilometriä. Tämäkin oli sinänsä tuttua vuodelta 2012, tosin silloin matka päättyi ulosajoon. Perus varmaa suorittamista. Ei mitään erikoista suuntaan eikä toiseen. Kuudes sija, reilun 22 sekuntia kärjestä.
Lopputuloksenakin tuo luokan kuudes sija, 46 sekuntia kärjestä ja 24 sekuntia nopeimmasta V-autosta. Ei nyt ihan toivotonta, muttei mitenkään loistavaakaan suorittamista. Keliolosuhteet olivat kyllä päivän aikanan melko eksoottisia, auringonpaisteesta vesisateen kautta lumisateeseen. Tulipahan ensimmäistä kertaa (muistaakseni...) ajettua kilpaa vesisateessa. Liukasta tuntui koko päivän olevan, toki meillä on vain medium seoksella olevia renkaita jotka eivät ehkä ole se paras ratkasu tuollaiseen lämpötilaan.
Mutta kalusto taitaa pääosin olla ehjä. Täten ainoastaan tuota kaavin asiaa tarvitsee enempi pohtia, sillä jälleen kerran tuo viimeinen pätkä kyllä toi tolkuttoman määrän soraa vanteisiin. Muutaman viikon päästä Riihimäellä varmaan jatketaan.
keskiviikko 1. toukokuuta 2019
Huolto paketissa
Viime viikolla käytiin konttorilla visiitillä ja leimahan sieltä papereihin tuli. Samalla reissulla tuli käytyä rengasliikkeessäkin vähän vanteita vaihdattamassa, joten nyt vihdoin on kaikki valmista kesäkauteen.
Toki pyörän kulmat vielä tarkistetaan, mutta se on rutiini toimenpide ennen kilpailuja useasti. Nimittäin lauantainahan se kesäkausi sitten jo alkaakin! Empä ole ikinä tainut näin aikaisin keväästä rallia ajanut, mutta Keravalle suunnataan lauantaina.
Toivottavasti parannukset ja korjaukset ajavat asiansa...
Toki pyörän kulmat vielä tarkistetaan, mutta se on rutiini toimenpide ennen kilpailuja useasti. Nimittäin lauantainahan se kesäkausi sitten jo alkaakin! Empä ole ikinä tainut näin aikaisin keväästä rallia ajanut, mutta Keravalle suunnataan lauantaina.
Toivottavasti parannukset ja korjaukset ajavat asiansa...
sunnuntai 21. huhtikuuta 2019
Parin päivän urakka
Näin pääsiäisenä oli hyvää aikaa viettää tallilla. Ja kyllähän sitä siellä olikin tarvis viettää. Nyt noin 12 tunnin jälkeen auto olisi varmaan jota kuinkin käyty läpi niiltä osin mitä oli tarkoituskin.
Urakka aloitettiin eilen kattoscoopin asennuksella. Siihen saikin sitten aikaa kulumaan oikein urakalla, mutta paikalleenhan se tuli. Kauneuspisteet jäivät asennuksessa vähän vailinaiseksi, mutta toivottavasti toimii kuten suunniteltu.
Sitten uudet kuraläpät, siitä "oikeasta" tavarasta. Näiden pitäisi kestää pakkastakin... Samasta materiaalista myös kaapimet uusiksi, katsotaan mikä vaikutus sillä on... Loppusilauksena uusi kartturin penkki paikallensa.
Ja muistinhan minä tuon käyttää autopesussakin ennen tätä kaikkea. Nyt pitäisikin olla sitten siinä kunnossa, että kehtaisi katsastuksessa käydä...
Urakka aloitettiin eilen kattoscoopin asennuksella. Siihen saikin sitten aikaa kulumaan oikein urakalla, mutta paikalleenhan se tuli. Kauneuspisteet jäivät asennuksessa vähän vailinaiseksi, mutta toivottavasti toimii kuten suunniteltu.
Sitten uudet kuraläpät, siitä "oikeasta" tavarasta. Näiden pitäisi kestää pakkastakin... Samasta materiaalista myös kaapimet uusiksi, katsotaan mikä vaikutus sillä on... Loppusilauksena uusi kartturin penkki paikallensa.
Ja muistinhan minä tuon käyttää autopesussakin ennen tätä kaikkea. Nyt pitäisikin olla sitten siinä kunnossa, että kehtaisi katsastuksessa käydä...
lauantai 13. huhtikuuta 2019
Pitkästä aikaa
Pakoputki tuli sovitusti, joten eikun asentelemaan. Loppujen lopuksi korjattiin vain tulleet vauriot ja vahvistettiin putkea siitä kohden. Jouston lisääminen olisi ollut melko haastavaa ja toiseksi ei ole varmuutta mistä ja milloin tuo murtuminen alkoi. Jos nyt lähtee taas murtumaan tuolta seudulta on suunniteltava koko putkisto vähän uusiksi...
Täten auton sai pitkästä aikaa taas lattiatasoon kun ei auton alle tarvitse enää mitään tehdä. Sammuttimetkin muistin käydä leimauttamassa, joten nekin laitoin takaisin paikalleen. Kouvolassa huomautettiin että ei oo sidontalenkkien nuolia. Noh ei niitä periaatteessa mikään sääntö vaadi, mutta laitetaan kun niitä oli tallessa ylimääräisiä. Kartturin penkkikin tilattu.
Pääsiäisenä olisi tarkoitus laittaa skooppi paikalleen ja toivottavasti tuo penkkikin tulee siihen mennessä. Ja ehkä oleellisimpana käydä ennen asennusta autopesulla...
Täten auton sai pitkästä aikaa taas lattiatasoon kun ei auton alle tarvitse enää mitään tehdä. Sammuttimetkin muistin käydä leimauttamassa, joten nekin laitoin takaisin paikalleen. Kouvolassa huomautettiin että ei oo sidontalenkkien nuolia. Noh ei niitä periaatteessa mikään sääntö vaadi, mutta laitetaan kun niitä oli tallessa ylimääräisiä. Kartturin penkkikin tilattu.
Pääsiäisenä olisi tarkoitus laittaa skooppi paikalleen ja toivottavasti tuo penkkikin tulee siihen mennessä. Ja ehkä oleellisimpana käydä ennen asennusta autopesulla...
lauantai 6. huhtikuuta 2019
Väriä pintaan
Liimailua tehtiin puskuriin molemmin puolin että pysyy varmasti nipussa. Täten oli pintaan vähän korjattava maaliakin. Tuli jo autoa rakennettuessa koitettua että Mastonin metallisininen vaikuttaisi olevan sävyltään aika lähellä, sillä tuli ovipellit nimittäin maalattua. Nyt oli sitten aika koittaa ulkopinnassa sitä.
Ja kyllähän se älyttömän lähellä alkuperäistä sävyä on. Ihan läheltä katsoessa varmasti erottaa, mutta kun ei tämä mikään näyttelyesine ole niin tämä riittää minulle. Hinnassa on nimittäin melko järkyttävä ero alkuperäiseen sävyyn nähden...
Kun en nyt muuta tekemistä autoon keksinyt (pakoputki tulossa vasta ensi viikolla), niin aloimpa purkamaan hieman uudemman varaosa-auton keulaa lisää. Ajatuksissa siintää koko konehuoneen tyhjentäminen, olisi kevyempi liikutella sellaista autoa kun ei kerta omin voimin liiku. On siitä ralliauton rakentamisesta jo niin kauan että ihan kaikkea ei muista että mites mikäkin lähteekään taas irti. Mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa...
Ja kyllähän se älyttömän lähellä alkuperäistä sävyä on. Ihan läheltä katsoessa varmasti erottaa, mutta kun ei tämä mikään näyttelyesine ole niin tämä riittää minulle. Hinnassa on nimittäin melko järkyttävä ero alkuperäiseen sävyyn nähden...
Kun en nyt muuta tekemistä autoon keksinyt (pakoputki tulossa vasta ensi viikolla), niin aloimpa purkamaan hieman uudemman varaosa-auton keulaa lisää. Ajatuksissa siintää koko konehuoneen tyhjentäminen, olisi kevyempi liikutella sellaista autoa kun ei kerta omin voimin liiku. On siitä ralliauton rakentamisesta jo niin kauan että ihan kaikkea ei muista että mites mikäkin lähteekään taas irti. Mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa...
sunnuntai 24. maaliskuuta 2019
Pala kerrallaan
Pari päivää tehty autoa taas takaisin kasaanpäin. Umpioden liimailu onnistui, joten eikun paikalleen ja keula muutenkin nippuun takaisin. Keulaan täytyy vielä tehdä uudet kuraläpät ja pakoputki laittaa takaisin niin voisi pyörilleen sen jälkeen taas laskea.
Liimailu hommia oli edessä seuraavaksi takapuskurin kanssa. Vaikka teippipaikkaus olikin kohtuullisen toimiva ja erittäin tyylikäs, teen tilalle vähän kunnollisemman paikkauksen. Tämähän on sinänsä tuttua touhua kun Daihatsun etupuskuria muutaman kerran korjailtiin...
Tuleehan autoon pieni päivityskin kesäksi, nimittäin katolle ilmestyy kattoscooppi. Nämä vuoden vaihteessa kun kaikkiin autoihin sallittiin, niin tuli sellainen jo alkutalvesta ostettua. Talvella kun siitä ei oikein ole hyötyä, totesin että tässä kevät tauon aikana hyvä aika asennella. Joten reiät valmiiksi ja maali pintaan tässä kohtaa. Tehdään autoon reikiä sitten kun on taas maan tasalla.
Liimailu hommia oli edessä seuraavaksi takapuskurin kanssa. Vaikka teippipaikkaus olikin kohtuullisen toimiva ja erittäin tyylikäs, teen tilalle vähän kunnollisemman paikkauksen. Tämähän on sinänsä tuttua touhua kun Daihatsun etupuskuria muutaman kerran korjailtiin...
Tuleehan autoon pieni päivityskin kesäksi, nimittäin katolle ilmestyy kattoscooppi. Nämä vuoden vaihteessa kun kaikkiin autoihin sallittiin, niin tuli sellainen jo alkutalvesta ostettua. Talvella kun siitä ei oikein ole hyötyä, totesin että tässä kevät tauon aikana hyvä aika asennella. Joten reiät valmiiksi ja maali pintaan tässä kohtaa. Tehdään autoon reikiä sitten kun on taas maan tasalla.
sunnuntai 17. maaliskuuta 2019
Taas. Kyllä taas.
Iskarit saapuivat jo huollosta takaisin, joten päädyinkin niitä laittamaan takaisin paikalleen. Huollossa ei mitään erikoista ollut tullut vastaan, toki ihan ei myöskään ääriin asti oltu huoltovälissä.
Siinä etupäätä kasatessani tulin tarkistaneeksi konepeltiin menevät sähköjohdot, nämähän olivat vuosi sitten jo melkein puhki kuluneet. En meinannut millään uskoa, että se sama kävi taas. Vaikka vaihdoin johdot toiseen aukkoon ja pidemmiksi. Mielestäni koitin myös, että tämän toisen aukon reuna ei olisi niin terävä, että rupeaisi raastamaan johtoja, mutta olin näemmä väärässä. Tosin nyt tallista löytyi tähän lääke, sillä lisävalokoteloa varten ostin tiivistenauhaa. Nyt samaa nauhaa reiän ympäri niin eiköhän tämä ongelma ole vihdoin ratkaistu...
Rupesin myös liimailemaan umpioiden kiinnikkeitä takaisin, jännä nähdä kuinka hyvin se onnistui... Pakoputkenkin vein työn alle hitsaukseen. Vielä ollaan ihan hyvin aikataulussa toukokuun kisojen suhteen.
Siinä etupäätä kasatessani tulin tarkistaneeksi konepeltiin menevät sähköjohdot, nämähän olivat vuosi sitten jo melkein puhki kuluneet. En meinannut millään uskoa, että se sama kävi taas. Vaikka vaihdoin johdot toiseen aukkoon ja pidemmiksi. Mielestäni koitin myös, että tämän toisen aukon reuna ei olisi niin terävä, että rupeaisi raastamaan johtoja, mutta olin näemmä väärässä. Tosin nyt tallista löytyi tähän lääke, sillä lisävalokoteloa varten ostin tiivistenauhaa. Nyt samaa nauhaa reiän ympäri niin eiköhän tämä ongelma ole vihdoin ratkaistu...
Rupesin myös liimailemaan umpioiden kiinnikkeitä takaisin, jännä nähdä kuinka hyvin se onnistui... Pakoputkenkin vein työn alle hitsaukseen. Vielä ollaan ihan hyvin aikataulussa toukokuun kisojen suhteen.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2019
Insinööri on fiksumpi... ehkä
Kun on purettu, pitää ruveta myös kasaamaan takaisin.
Tosin tällä kertaa tarvitsi vielä ensiksi purkaa vähän lisää, uudesta varaosa-autosta päätin ottaa turvapuskurin ja kuvassa olevat lokarin kiinnikkeet. Minähän alunperin purkaessani onnistuin nuo alkuperäiset kiinnikeet rikkomaan. Täten tähän asti lokari oli yhdellä nippusiteellä periaatteessa paikallaan... Kun nuo näyttivät varaosa-autosta lähtevän ihan nätisi irti, totesin että ehkä se insinööri on tämänkin asian suunnitellut paremmin kuin minä. Täten siirsin kiinnikkeet kilpuriin ja ainakin nyt pysyy.
Otin puskurin irti varaosa-autosta ja sen jälkeen en taas ollut ihan varma onko se insinööri ollut tarpeeksi fiksu. Nimittäin tuosta kolaroimattomasta varaosa-autostakin on vasemman puolen umpion kiinnikkeistä yksi mennyt poikki. Jos ne eivät edes siviiliajoa kestä, niin ei taida rallin ajossa olla pienintäkään toivoa...
Turvapuskurissa ei mitään ihmeellistä, tosin nyt ensimmäistä kertaa tajusin missä tuon ilmanoton suulakkeen kuuluisi olla. Sillehän on insinööri ihan oikean paikan suunnitellut tuohon puskurin päälle. Minä kun olen pitänyt sen puskurin alapuolella... Toki nyt on sitten paremmassa suojassa.
Seuraavaksi tarvitsee varmaan liimailla noita umipoita takaisin kasaan...
Tosin tällä kertaa tarvitsi vielä ensiksi purkaa vähän lisää, uudesta varaosa-autosta päätin ottaa turvapuskurin ja kuvassa olevat lokarin kiinnikkeet. Minähän alunperin purkaessani onnistuin nuo alkuperäiset kiinnikeet rikkomaan. Täten tähän asti lokari oli yhdellä nippusiteellä periaatteessa paikallaan... Kun nuo näyttivät varaosa-autosta lähtevän ihan nätisi irti, totesin että ehkä se insinööri on tämänkin asian suunnitellut paremmin kuin minä. Täten siirsin kiinnikkeet kilpuriin ja ainakin nyt pysyy.
Otin puskurin irti varaosa-autosta ja sen jälkeen en taas ollut ihan varma onko se insinööri ollut tarpeeksi fiksu. Nimittäin tuosta kolaroimattomasta varaosa-autostakin on vasemman puolen umpion kiinnikkeistä yksi mennyt poikki. Jos ne eivät edes siviiliajoa kestä, niin ei taida rallin ajossa olla pienintäkään toivoa...
Turvapuskurissa ei mitään ihmeellistä, tosin nyt ensimmäistä kertaa tajusin missä tuon ilmanoton suulakkeen kuuluisi olla. Sillehän on insinööri ihan oikean paikan suunnitellut tuohon puskurin päälle. Minä kun olen pitänyt sen puskurin alapuolella... Toki nyt on sitten paremmassa suojassa.
Seuraavaksi tarvitsee varmaan liimailla noita umipoita takaisin kasaan...
sunnuntai 3. maaliskuuta 2019
Eihän sitä pitänyt...
Puolitoista vuotta sitten aloitin kirjoituksen näin: "Aikanaan kun Daihatsut myin ja huoltomiehen kanssa tallia siivottiin, että saatiin kaikki uudelle omistajalle mukaan, totesin ääneen, että pösöä varten ei sitten tälläistä osavuorta hommata. Vain yksi kokonainen varaosa-auto sitten kun kilpuri on valmis."
Tällä lauseella aloitin kertomaan kun hain kokonaisen varaosa-auton, joka ihan ajamalla kärryltä talliin laitettiin (ja edelleen on täysin ajokuntoinen). Samalla myös itselleni vannoin, että yksi riittää, en minä toista tarvitse.
Kaksi viikkoa sitten setäni lähestyi viestillä ja totesi serkkujeni 307 tulleen tiensä päähän moottorivaurion myötä. Toki samassahan kysyi, että tarvitsisinko varaosa-autoa. Noh varovasti tiedustelin että mitäs siitä pitäisi maksaa. "Paremminkin niin päin et voiko siitä pyytää mitään jos esim suostut hakemaan sen Tampereelta?"
Siitä se ajatus sitten lähti...
Täten eilen käväistiin Tampereella hakemassa yksi auto talliin lisää. Tämä yksilö ei nyt omin avuin liiku, mutta on koriltansa huomattavasti paremmassa kunnossa mitä ensimmäinen varaosa-auto. Sen lisäksi tämä ei ole täynnä tee-se-itse sähkövirtelmiä, ensimmäinen auto kun on toiminut jonkinlaisena hifiautona. Pienenä varjopuolena tämä auto on muutaman vuoden tuoreempi versio ja täten täytyy olla aika tarkkana, mitkä osat oikeasti sopivat. Tällä tietoa esimerkiksi vaihdelaatikko on eri, kuten myös takajarrut. Silti eipä sitä koskaan tiedä minkä osan sitä tarvitsee.
Mutta nyt saa riittää varaosa-autot. Nyt on varmasti jokaiseen nippeliin varaosa suoraan tallissa...
Tällä lauseella aloitin kertomaan kun hain kokonaisen varaosa-auton, joka ihan ajamalla kärryltä talliin laitettiin (ja edelleen on täysin ajokuntoinen). Samalla myös itselleni vannoin, että yksi riittää, en minä toista tarvitse.
Kaksi viikkoa sitten setäni lähestyi viestillä ja totesi serkkujeni 307 tulleen tiensä päähän moottorivaurion myötä. Toki samassahan kysyi, että tarvitsisinko varaosa-autoa. Noh varovasti tiedustelin että mitäs siitä pitäisi maksaa. "Paremminkin niin päin et voiko siitä pyytää mitään jos esim suostut hakemaan sen Tampereelta?"
Siitä se ajatus sitten lähti...
Täten eilen käväistiin Tampereella hakemassa yksi auto talliin lisää. Tämä yksilö ei nyt omin avuin liiku, mutta on koriltansa huomattavasti paremmassa kunnossa mitä ensimmäinen varaosa-auto. Sen lisäksi tämä ei ole täynnä tee-se-itse sähkövirtelmiä, ensimmäinen auto kun on toiminut jonkinlaisena hifiautona. Pienenä varjopuolena tämä auto on muutaman vuoden tuoreempi versio ja täten täytyy olla aika tarkkana, mitkä osat oikeasti sopivat. Tällä tietoa esimerkiksi vaihdelaatikko on eri, kuten myös takajarrut. Silti eipä sitä koskaan tiedä minkä osan sitä tarvitsee.
Mutta nyt saa riittää varaosa-autot. Nyt on varmasti jokaiseen nippeliin varaosa suoraan tallissa...
sunnuntai 24. helmikuuta 2019
Keväthuolto
Räikkä auki asentoon ja purkuhommiin. Se oli tämän päivän teema.
Töitä oli ihan riittävästi, ajattelin että kyllähän se nyt parissa tunnissa. Kuusi ja puoli tuntia myöhemmin oli kuvan kasa osia irroitettuna, joukossa muutama yllätys. Puskurin kun irti sain paljastui ensimmäinen yllätys. Kevyt osuma sillankaiteeseen oli vääntänyt myös turvapuskurin. Ei olisi kyllä uskonut... Tämä on myös osaselityksenä sille, että kuljettan puolen umpiosta oli kaikki kolme kiinnikettä murtunut tai poikki. Yksi kiinnikkeistä on nimittäin turvapuskurissa kiinni...
Lokaria irroittaessa ei tahtonut yksi pultti aueta millään. Erikoinen syy, sillä vastakappale tuli korista läpi. Ei oikein jaksaisi uskoa että tuokin on siltaosumasta, mutta todennäköisesti on.
Auton alle ja pakoputkea tutkimaan. Nyt heiluu kyllä todella paljon, tätä ei tauolla vielä kyllä ollut. Ei näy missään reikäkohtaa, joten pohjapanssari irti. Ja sieltähän se murtuma löytyy, aivan suoraan moottorin alla kiinnikkeen kohdalla. Selittää kyllä huippunopeuden puutteen, on niin alkupäästä rikki. Vaan miksihän se on siitä pettänyt, onkohan loppuputki osumistaan repinyt sen poikki? Sitä täytyy selvitellä...
Iskarit irti, ihan vain huoltoa vailla ovat kun huoltoväli on aikalailla ajankohtainen. Kartturin penkistä meni leima umpeen joten uusi hommattava. Sammuttimien leimatkin menevät kuukauden päästä umpeen, kuten myös auton katsastus.
Onhan siinä hetkeksi tekemistä...
Töitä oli ihan riittävästi, ajattelin että kyllähän se nyt parissa tunnissa. Kuusi ja puoli tuntia myöhemmin oli kuvan kasa osia irroitettuna, joukossa muutama yllätys. Puskurin kun irti sain paljastui ensimmäinen yllätys. Kevyt osuma sillankaiteeseen oli vääntänyt myös turvapuskurin. Ei olisi kyllä uskonut... Tämä on myös osaselityksenä sille, että kuljettan puolen umpiosta oli kaikki kolme kiinnikettä murtunut tai poikki. Yksi kiinnikkeistä on nimittäin turvapuskurissa kiinni...
Lokaria irroittaessa ei tahtonut yksi pultti aueta millään. Erikoinen syy, sillä vastakappale tuli korista läpi. Ei oikein jaksaisi uskoa että tuokin on siltaosumasta, mutta todennäköisesti on.
Auton alle ja pakoputkea tutkimaan. Nyt heiluu kyllä todella paljon, tätä ei tauolla vielä kyllä ollut. Ei näy missään reikäkohtaa, joten pohjapanssari irti. Ja sieltähän se murtuma löytyy, aivan suoraan moottorin alla kiinnikkeen kohdalla. Selittää kyllä huippunopeuden puutteen, on niin alkupäästä rikki. Vaan miksihän se on siitä pettänyt, onkohan loppuputki osumistaan repinyt sen poikki? Sitä täytyy selvitellä...
Iskarit irti, ihan vain huoltoa vailla ovat kun huoltoväli on aikalailla ajankohtainen. Kartturin penkistä meni leima umpeen joten uusi hommattava. Sammuttimien leimatkin menevät kuukauden päästä umpeen, kuten myös auton katsastus.
Onhan siinä hetkeksi tekemistä...
tiistai 19. helmikuuta 2019
Sukellus Kouvolassa
Lauantaina käväistiin Kouvolassa ajamassa SM-rallia. Toki matkaan lähdettiin jo perjantaina, että oltaisiin valmiina ja reippaana lauantaihin. Olihan ohjelmassa yli 90 ek-kilometriä vaikkakin vain viisi erikoiskoetta.
EK 3:
Meidän kilpailu alkoi erikoiskokeelta numero kolme ja heti kärkeen kevyt reilu 26 kilometrinen. Pätkä alkaa ihan hyvin, loppua kohden pätkä pienenee ja samaa myötä minun ajaminen huononee. Kuitenkin ihan kohtalainen aloitus, sija 7 ja reilu puoli minuuttia pohjista.
EK 4:
Perään päivän lyhin, vain reilu 11 kilometrinen pätkä. Pätkän ensimmäinen kääntyvä mutka, joku pieni paniikki iskee ja kammo liippi tuloksena. Eikä pitkään päästä eteenpäin kun huomiosillalle saapumisessa jarrutan auton pöperölle ja spinnihän siitä tulee. Varmuudeksi kopsahtaa keula sillankaiteeseenkin noin 20km/h vauhdista. Loppupätkä menee miten menee, eikä yllätyksenä tule että pätkän hitain kellotus, liki puoli minuuttia pohjista.
EK 5:
Vielä taukoa ennen reilu 13 kilometrinen, loppujen lopuksi aika mitään sanomaton pätkä. Olisi ollut helppo tehdä paljonkin parempi tulos jos olisi uskaltanut ja nähnyt. Aurinko paistoi silmiin niin paljon, etten varjoihin uskaltanut ajaa yhtään joten aika varovainen suoritus. 9 nopein, reilu 20 sekuntia pohjista.
Tauko:
Ja sitten tauolle. Huomattiin nelosen ja vitosen välisellä tankkauspaikalla, että autosta on irronnut lokari sekä etupuskuriin tullut vaurioita. Tauolla todetaan myös umpion kannakkeen menneen poikki. Kestäviä nuo muoviosat... Vitosen maalissa huomattiin myös että auton käyntiääni muuttui aika rosoiseksi, pakoputkessa siis jotain häikkää... Koitetaan etsiä joko löysällä olevaa liitosta tai reikää, ei oikein kumpaakaan löydetä joten jatkettava tälläisenään.
EK 6:
Ajamiseen ei olla tyytyväisiä, joten pientä ryhdistäytymistä otettava. Ja vajaa 15 kilometrinen kutonen onnistuukin ylivoimaisesti parhaiten. Ero kärkeen 15 sekuntia, mutta sillä saa silti vasta sijan 9. Järkyttävän tasaista kilvanajoa...
EK 7:
Viimeiseksi jätetty sitten luonnollisesti päivän pisin pätkä, mittaa peräti rapiat 28 kilometriä. Alkuun jatketaan siitä mihin kutosella jäädään, kunnes yksi nyppylän ylitys vähän pääsee yllättämään ja spinni numero kaksi on tosiasia. Loppupätkä menee ajellessa, ei mitään erikoista, muttei mitään hyvääkään. Eroa kärkeen juuri alle minuutti ja jälleen 9. sija.
Lopputulos sija 9 ja eroa kärkeen yli kaksi minuuttia. Melkoinen sukellus sitten Iisalmen jälkeen...
Syitä on useita, ainakin se että minähän en ajanut metriäkään kilpurilla Iisalmen ja Kouvolan välissä. Sanoi kuka mitä tahansa, niin kyllä sillä vaan merkitys on. Varsinkin kun keliolosuhde ja ajopaikka täysin eri näiden kisojen välissä, olisi pitänyt samankaltaista olosuhdetta käydä jossain ajamassa. Ja muutenkin ajaminen oli kauhean varovaista ja aivan kuin paluu menneisyyteen. Vaikka ajasta ottaisi pois noin 30 sekuntia jotka noihin spinneihin tuhlattiin, ei se muuttaisi sijoitusta luokassa.
Pakoputki toki varmasti vaikutti ainakin kahdelle viimeiselle. Emme saaneet missään kohtaa yli 120km/h kelattua mittariin jälkimmäisillä pätkillä. Onko se pelkästä pakoputkesta kiinni vai löytyykö jotain muuta? Se täytyy selvittää.
Nyt alkaa meidän osalta kevättauko, jonka aikana autoa saa urakalla laittaa... Huoltoa, korjausta ja vaihtoa vailla olevia osia kyllä piisaa...
EK 3:
Meidän kilpailu alkoi erikoiskokeelta numero kolme ja heti kärkeen kevyt reilu 26 kilometrinen. Pätkä alkaa ihan hyvin, loppua kohden pätkä pienenee ja samaa myötä minun ajaminen huononee. Kuitenkin ihan kohtalainen aloitus, sija 7 ja reilu puoli minuuttia pohjista.
EK 4:
Perään päivän lyhin, vain reilu 11 kilometrinen pätkä. Pätkän ensimmäinen kääntyvä mutka, joku pieni paniikki iskee ja kammo liippi tuloksena. Eikä pitkään päästä eteenpäin kun huomiosillalle saapumisessa jarrutan auton pöperölle ja spinnihän siitä tulee. Varmuudeksi kopsahtaa keula sillankaiteeseenkin noin 20km/h vauhdista. Loppupätkä menee miten menee, eikä yllätyksenä tule että pätkän hitain kellotus, liki puoli minuuttia pohjista.
EK 5:
Vielä taukoa ennen reilu 13 kilometrinen, loppujen lopuksi aika mitään sanomaton pätkä. Olisi ollut helppo tehdä paljonkin parempi tulos jos olisi uskaltanut ja nähnyt. Aurinko paistoi silmiin niin paljon, etten varjoihin uskaltanut ajaa yhtään joten aika varovainen suoritus. 9 nopein, reilu 20 sekuntia pohjista.
Tauko:
Ja sitten tauolle. Huomattiin nelosen ja vitosen välisellä tankkauspaikalla, että autosta on irronnut lokari sekä etupuskuriin tullut vaurioita. Tauolla todetaan myös umpion kannakkeen menneen poikki. Kestäviä nuo muoviosat... Vitosen maalissa huomattiin myös että auton käyntiääni muuttui aika rosoiseksi, pakoputkessa siis jotain häikkää... Koitetaan etsiä joko löysällä olevaa liitosta tai reikää, ei oikein kumpaakaan löydetä joten jatkettava tälläisenään.
EK 6:
Ajamiseen ei olla tyytyväisiä, joten pientä ryhdistäytymistä otettava. Ja vajaa 15 kilometrinen kutonen onnistuukin ylivoimaisesti parhaiten. Ero kärkeen 15 sekuntia, mutta sillä saa silti vasta sijan 9. Järkyttävän tasaista kilvanajoa...
EK 7:
Viimeiseksi jätetty sitten luonnollisesti päivän pisin pätkä, mittaa peräti rapiat 28 kilometriä. Alkuun jatketaan siitä mihin kutosella jäädään, kunnes yksi nyppylän ylitys vähän pääsee yllättämään ja spinni numero kaksi on tosiasia. Loppupätkä menee ajellessa, ei mitään erikoista, muttei mitään hyvääkään. Eroa kärkeen juuri alle minuutti ja jälleen 9. sija.
Lopputulos sija 9 ja eroa kärkeen yli kaksi minuuttia. Melkoinen sukellus sitten Iisalmen jälkeen...
Syitä on useita, ainakin se että minähän en ajanut metriäkään kilpurilla Iisalmen ja Kouvolan välissä. Sanoi kuka mitä tahansa, niin kyllä sillä vaan merkitys on. Varsinkin kun keliolosuhde ja ajopaikka täysin eri näiden kisojen välissä, olisi pitänyt samankaltaista olosuhdetta käydä jossain ajamassa. Ja muutenkin ajaminen oli kauhean varovaista ja aivan kuin paluu menneisyyteen. Vaikka ajasta ottaisi pois noin 30 sekuntia jotka noihin spinneihin tuhlattiin, ei se muuttaisi sijoitusta luokassa.
Pakoputki toki varmasti vaikutti ainakin kahdelle viimeiselle. Emme saaneet missään kohtaa yli 120km/h kelattua mittariin jälkimmäisillä pätkillä. Onko se pelkästä pakoputkesta kiinni vai löytyykö jotain muuta? Se täytyy selvittää.
Nyt alkaa meidän osalta kevättauko, jonka aikana autoa saa urakalla laittaa... Huoltoa, korjausta ja vaihtoa vailla olevia osia kyllä piisaa...
lauantai 2. helmikuuta 2019
Kohti Kouvolaa
Viime viikolla tuli tehtyä suurpiirteinen vauriokartoitus ja otettua lämpimään takapuskuri sekä tyhjentynyt rengas. Puskuriin tuli useampi halkeama, mutta koska minulla ei ole lämmintä tallia, päätin asuntoni olohuoneessa paikkailla ihan vain ilmastointiteipillä ne. Lähinnä ajatuksena se, että jos nyt Kouvolan kestäisi, sen jälkeen voisi sitten vaikka jotain samankaltaista muovihitsausainetta käyttää mitä aikoinaan Daihatsunkin puskuriin.
Renkaan kanssa tehtiin visiitti rengasliikkeeseen, jossa tuomiona oli sisärengas. Sen verran oli ottanut rengas itseensä osumasta. Ehkäpä siis jatkossa varapyöränä tuo...
Pyöränkulmat käytiin varmistamassa, näissä ei mitään muutosta ollut tapahtunut. Tosin huomasivat sitten siellä, että jälleen kerran takajarrusatulasta oli hukkunut pultti. Tällä kerralla kuljettajan puolelta ja alempi, kun edellinen oli kartturin puolen ylempi. Tämä on melkoinen mysteeri ainakin itselleni, että miksi löystyvät noin paljon. Mutta tälle on stoppi saatava, siksi vaihdoin nyt kaikki kolme vaihtamatonta pulttia uusiin pultteihin joissa ruuvilukitetta. Luulisi pysyvän...
Sitten takakonttiin pieni uudelleen järjestely. Varoituskolmiot oli siirrettävä kun olivat irronneet jossain röykyssä. Renkaanvaihtotalkoosta oppineena, siirsin muutenkin aivan kaiken ylimääräisen renkaan lähettyviltä pois. Ne vain ovat siinä tiellä ja kun tien päällä ei koskaan tule olemaan "reippaasti" aikaa vaihtoon.
Viimeisenä asiana muistin, että lasinpesunestettähän ei jostain syystä tule lasille asti. Sisälokarin purettuani rupesi jo aavistus asiasta tulemaan, kun jäätä löytyi jonkin verran säiliön ympäristöstä. Heilutin säiliötä ja ei kuulu mitään ääntä vaikka nestettä on täyttöputkeen asti. Mielestäni jossain kohtaa laitoin kyllä ihan pakkasenkin kestävää nestettä sisään, mutta ilmeisesti näin ei ollut asian laita... Onneksi muistin, että tallissahan on kuumailmapuhallin, jonka kanssa sitten säiliötä sulattelin. Sitten uutta nestettä sisälle niin eiköhän homma ole kunnossa...
Parin viiikon päästä sitten jatkamaan sarjakautta Kouvolaan.
Renkaan kanssa tehtiin visiitti rengasliikkeeseen, jossa tuomiona oli sisärengas. Sen verran oli ottanut rengas itseensä osumasta. Ehkäpä siis jatkossa varapyöränä tuo...
Pyöränkulmat käytiin varmistamassa, näissä ei mitään muutosta ollut tapahtunut. Tosin huomasivat sitten siellä, että jälleen kerran takajarrusatulasta oli hukkunut pultti. Tällä kerralla kuljettajan puolelta ja alempi, kun edellinen oli kartturin puolen ylempi. Tämä on melkoinen mysteeri ainakin itselleni, että miksi löystyvät noin paljon. Mutta tälle on stoppi saatava, siksi vaihdoin nyt kaikki kolme vaihtamatonta pulttia uusiin pultteihin joissa ruuvilukitetta. Luulisi pysyvän...
Sitten takakonttiin pieni uudelleen järjestely. Varoituskolmiot oli siirrettävä kun olivat irronneet jossain röykyssä. Renkaanvaihtotalkoosta oppineena, siirsin muutenkin aivan kaiken ylimääräisen renkaan lähettyviltä pois. Ne vain ovat siinä tiellä ja kun tien päällä ei koskaan tule olemaan "reippaasti" aikaa vaihtoon.
Viimeisenä asiana muistin, että lasinpesunestettähän ei jostain syystä tule lasille asti. Sisälokarin purettuani rupesi jo aavistus asiasta tulemaan, kun jäätä löytyi jonkin verran säiliön ympäristöstä. Heilutin säiliötä ja ei kuulu mitään ääntä vaikka nestettä on täyttöputkeen asti. Mielestäni jossain kohtaa laitoin kyllä ihan pakkasenkin kestävää nestettä sisään, mutta ilmeisesti näin ei ollut asian laita... Onneksi muistin, että tallissahan on kuumailmapuhallin, jonka kanssa sitten säiliötä sulattelin. Sitten uutta nestettä sisälle niin eiköhän homma ole kunnossa...
Parin viiikon päästä sitten jatkamaan sarjakautta Kouvolaan.
torstai 24. tammikuuta 2019
Seikkailu Savossa
Perjantai aamupäivällä startattiin Iisalmen reissuun. Matkaahan sinne kertyy täältä nurkasta vähän yli 500km/suunta. Lauantai aamupäivä meni vauhdikkasti, joten eikun pätkille:
EK 1:
Lyhyt aloitusrykäisy, ihmetellään lähtösuoralla miksi joku jäi tielle seisomaan. Edellä lähtenyt oli päässyt ensimmäisestä mutkasta hankeen... Luokan 4. nopein kellotus.
EK 2:
Nyt jo melkein kahdeksan kilometriä pituutta. Kovavauhtinen pätkä ja lopussa ehkä pieni vauhtisokeus iskee kun nousevaan oikeaan irtoaa liippi. Tulos loistava, 2. nopein, vain 0.8 sekuntia pohjista.
EK 3:
Päivän pisin, yli 17 kilometriä pitkä pätkä oli sitten kooste aivan kaikkea mahdollista. Monta risteystä, monia pikkuteitä. Pätkä lähtee alusta asti menemään jo väärällä raiteella, risteykset takertelee ja aivan pienimmillä pikkuteillä ajamisesta ei tule edelleenkään yhtään mitään. Sijoitus silti siedettävä, 4., mutta ero pohja-aikaan liki puoli minuttia.
Tauolla ei mitään ihmeellistä, ollaan tutulla ja turvallisella nelossijalla. Kärkeen puoliminuttia mutta kakkossijasta vain 10 sekuntia. Lisävalot keulalle ja kohti pimeyttä!
EK 4:
Liki viisitoista kilometrinen pätkä. Jotenkin ehkä varovainen suoritus lumisateessa valoilla, ei oikein jäänyt pätkästäkään mitään mieleen. Aivan lopussa pieni kädetysyritys. Sijoitus jälleen neljäs, mutta tappiota tuli 20 sekunttia kärkeen.
EK 5:
Vajaa kymmenkilometrinen alkaa hyvin. Vaan parin kilometrin kohdilla tulee nouseva, kirraava vasen. Tullaan aivan ylikovaa ja liian loivaa mutkaa ajaen. Onneksi auto kääntyy joten oikea takapyörä edellä osutaan penkkaan. Perä pomppaa ilmaan, mutta onneksi ratti on koko ajan käännettynä vasemmalle niin keula ei haukkaa hankeen vaan tullaan takaisin tielle. Hetken aikaa keräillään itseämme, mutta loppupätkä sujuu silti ihan hyvin. Viides sija, mutta vain 9 sekuntia pohjista.
EK 6:
Siirtymällä auto tuntuu vähän levottomalle takapäästä. Kartturi tarkistelee ilmanpaineita ja tulee ilmoittamaan, 0.9 bar oikeassa takapyörässä. Sitten pikaselvitys, paljon aikaa AT:lle, 10 minuuttia.
Ja eikun renkaanvaihtotalkoisiin.
Minuuttia ennen aikaamme luukku kiinni ja miehet takaisin autoon.KIITOS JÄPPISELLE LISÄVALOISTA! Oli vähän mukavampi vaihtaa kun kilpakumppani auttoi valaisemalla lisävalojen kanssa. Kiireen varjopuolena se, että varapyörässä oli tietoisesti yli 2bar paine jota emme sitten tulleet laskeneeksi. Ja koska rengas on myöskin jääkylmä on auto melkoisen vikuri ajettava. Toki pyöränkulmatkin saattavat olla aavistuksen sekaisin... Viimeinen kahdeksan kilometrinen oli pääasiassa ek 3:sen loppuosuutta, mutta en uskalla vikuroivalla autolla ajaa sitä läheskään niin hyvin mitä ensimmäisellä kerralla. Vasta kahdeksanneksi nopein, liki 20 sekuntia tappiota.
Viimeisen pätkän myötä tiputaan lopputuloksissa viitossijalle, eroa kärkeen vähän yli minuutti, mutta kakkossija jäi puolen minuutin päähän. Nyt täytyy käydä tarkistuttamassa pyöränkulmia, tarkisteltava mahdollisia muita vaurioita ja käyttää tuo tyhjentynyt rengas pois vanteelta. Eiköhän sitä nyt koko sarjaa päästä kiertämään, joten helmikuussa jatketaan Kouvolassa.
Lyhyt aloitusrykäisy, ihmetellään lähtösuoralla miksi joku jäi tielle seisomaan. Edellä lähtenyt oli päässyt ensimmäisestä mutkasta hankeen... Luokan 4. nopein kellotus.
EK 2:
Nyt jo melkein kahdeksan kilometriä pituutta. Kovavauhtinen pätkä ja lopussa ehkä pieni vauhtisokeus iskee kun nousevaan oikeaan irtoaa liippi. Tulos loistava, 2. nopein, vain 0.8 sekuntia pohjista.
EK 3:
Päivän pisin, yli 17 kilometriä pitkä pätkä oli sitten kooste aivan kaikkea mahdollista. Monta risteystä, monia pikkuteitä. Pätkä lähtee alusta asti menemään jo väärällä raiteella, risteykset takertelee ja aivan pienimmillä pikkuteillä ajamisesta ei tule edelleenkään yhtään mitään. Sijoitus silti siedettävä, 4., mutta ero pohja-aikaan liki puoli minuttia.
Tauolla ei mitään ihmeellistä, ollaan tutulla ja turvallisella nelossijalla. Kärkeen puoliminuttia mutta kakkossijasta vain 10 sekuntia. Lisävalot keulalle ja kohti pimeyttä!
EK 4:
Liki viisitoista kilometrinen pätkä. Jotenkin ehkä varovainen suoritus lumisateessa valoilla, ei oikein jäänyt pätkästäkään mitään mieleen. Aivan lopussa pieni kädetysyritys. Sijoitus jälleen neljäs, mutta tappiota tuli 20 sekunttia kärkeen.
EK 5:
Vajaa kymmenkilometrinen alkaa hyvin. Vaan parin kilometrin kohdilla tulee nouseva, kirraava vasen. Tullaan aivan ylikovaa ja liian loivaa mutkaa ajaen. Onneksi auto kääntyy joten oikea takapyörä edellä osutaan penkkaan. Perä pomppaa ilmaan, mutta onneksi ratti on koko ajan käännettynä vasemmalle niin keula ei haukkaa hankeen vaan tullaan takaisin tielle. Hetken aikaa keräillään itseämme, mutta loppupätkä sujuu silti ihan hyvin. Viides sija, mutta vain 9 sekuntia pohjista.
EK 6:
Siirtymällä auto tuntuu vähän levottomalle takapäästä. Kartturi tarkistelee ilmanpaineita ja tulee ilmoittamaan, 0.9 bar oikeassa takapyörässä. Sitten pikaselvitys, paljon aikaa AT:lle, 10 minuuttia.
Ja eikun renkaanvaihtotalkoisiin.
Minuuttia ennen aikaamme luukku kiinni ja miehet takaisin autoon.KIITOS JÄPPISELLE LISÄVALOISTA! Oli vähän mukavampi vaihtaa kun kilpakumppani auttoi valaisemalla lisävalojen kanssa. Kiireen varjopuolena se, että varapyörässä oli tietoisesti yli 2bar paine jota emme sitten tulleet laskeneeksi. Ja koska rengas on myöskin jääkylmä on auto melkoisen vikuri ajettava. Toki pyöränkulmatkin saattavat olla aavistuksen sekaisin... Viimeinen kahdeksan kilometrinen oli pääasiassa ek 3:sen loppuosuutta, mutta en uskalla vikuroivalla autolla ajaa sitä läheskään niin hyvin mitä ensimmäisellä kerralla. Vasta kahdeksanneksi nopein, liki 20 sekuntia tappiota.
Viimeisen pätkän myötä tiputaan lopputuloksissa viitossijalle, eroa kärkeen vähän yli minuutti, mutta kakkossija jäi puolen minuutin päähän. Nyt täytyy käydä tarkistuttamassa pyöränkulmia, tarkisteltava mahdollisia muita vaurioita ja käyttää tuo tyhjentynyt rengas pois vanteelta. Eiköhän sitä nyt koko sarjaa päästä kiertämään, joten helmikuussa jatketaan Kouvolassa.
keskiviikko 16. tammikuuta 2019
Viikonloppuna vedetään!
Viimeiseen asti sitä vatvottiin, mutta kyllähän sitä Iisalmeen ilmoittauduttiin. Täten lauantaina pitäisi lähteä ajamaan kilpaa...
Täten jo sunnuntaina kävin tallilla tekemässä pakkaustoimenpiteet valmiiksi, että perjantaina ei tarvitsisi kuin nostaa kaikki autoon kyytiin. Toki siinä samassa tuli pieniä korjauksiakin tehtyä. Minun puolen sisävetokahva irtosi testeissä, joten pieni paikkaus ja uusiksi kiinni. Siinä konepeltiäkin tuijotellessa sattumalta huomasin, että lisävalonpatterin vastamutteriestakin yksi jonnekkin hukkunut. Se on kyllä jännä miten se on kadonnut, nuohan ovat periaatteessa kuin popniittejä...
Nyt vielä paperihommien valmistelu ja muu pakkaaminen niin ollaan valmiita sarjakauden avaukseen. Ja kyllä, tarkoituksena on kiertää vielä "viimeistä kertaa" koko sarja.
Täten jo sunnuntaina kävin tallilla tekemässä pakkaustoimenpiteet valmiiksi, että perjantaina ei tarvitsisi kuin nostaa kaikki autoon kyytiin. Toki siinä samassa tuli pieniä korjauksiakin tehtyä. Minun puolen sisävetokahva irtosi testeissä, joten pieni paikkaus ja uusiksi kiinni. Siinä konepeltiäkin tuijotellessa sattumalta huomasin, että lisävalonpatterin vastamutteriestakin yksi jonnekkin hukkunut. Se on kyllä jännä miten se on kadonnut, nuohan ovat periaatteessa kuin popniittejä...
Nyt vielä paperihommien valmistelu ja muu pakkaaminen niin ollaan valmiita sarjakauden avaukseen. Ja kyllä, tarkoituksena on kiertää vielä "viimeistä kertaa" koko sarja.
keskiviikko 2. tammikuuta 2019
Jotain puuttuu
Vaikka tänään olikin myrskypäivä, päädyin lähtemään tallille tarkistelemaan autoa testien jäljiltä. Piikkirenkaat alta pois ja siviilipyörät alle, vihdoin kävin vaihdattamassa niihinkin kahteen oikeanlaisen vanteen ettei ota kiinni.
Vaikka näiden uusien piikkirenkaiden kestävyyttä on kehuttu, eivät nämäkään ikuisia ole. Toki jäätynyttä soraa vasten paljon ajettiinkin, niin etupyöristä on jo muutama nasta hukkutunut/katkennut. Takapäässä ei kyllä ole jälkeäkään.
Kaapimet toimivat ainakin vähän, tosin kartturin puolella tilanne oli kuvan mukainen. Vähän alunperinkin jäin pohtimaan, että kestääkö kahdesta osasta tehty. Täten olin jo vähän ennakoinut ja etsinyt pidempiä yhtenäisiä kulmarautoja, joista sitten tein uuden tuohon tilalle. Jos se ei kestä, täytyy miettiä taas uudelleen...
Ohjaamoon tärkeä muutos, kypäräpuhelimen johdon siirto toiselle puolelle kun mikrofoni eri puolella mitä vanhassa kypärässä. Oli muuten melkoinen kulttuurishokki kypärä päässä autoon meneminen. Eihän sitä meinannutkaan enää mahtua kaarien ja korvaläpän välistä sisään. Ennen jäi myös reilusti yli kämmenen verran tilaa korvaläppien ja kypärän väliin, nyt juuri ja juuri mahtuu käsi väliin että saa HANS-klipsit kiinni. Tulikin vähän testailtua ja todettua, että jatkossa varmaan fiksumpaa laittaa kypärä päähän vasta autossa sisällä.
Mutta kaikki kunnossa mikä oli alunperinkin vaikutelma. Täten olisikohan se sitten kuitenkin se RSJM one more time...
Vaikka näiden uusien piikkirenkaiden kestävyyttä on kehuttu, eivät nämäkään ikuisia ole. Toki jäätynyttä soraa vasten paljon ajettiinkin, niin etupyöristä on jo muutama nasta hukkutunut/katkennut. Takapäässä ei kyllä ole jälkeäkään.
Kaapimet toimivat ainakin vähän, tosin kartturin puolella tilanne oli kuvan mukainen. Vähän alunperinkin jäin pohtimaan, että kestääkö kahdesta osasta tehty. Täten olin jo vähän ennakoinut ja etsinyt pidempiä yhtenäisiä kulmarautoja, joista sitten tein uuden tuohon tilalle. Jos se ei kestä, täytyy miettiä taas uudelleen...
Ohjaamoon tärkeä muutos, kypäräpuhelimen johdon siirto toiselle puolelle kun mikrofoni eri puolella mitä vanhassa kypärässä. Oli muuten melkoinen kulttuurishokki kypärä päässä autoon meneminen. Eihän sitä meinannutkaan enää mahtua kaarien ja korvaläpän välistä sisään. Ennen jäi myös reilusti yli kämmenen verran tilaa korvaläppien ja kypärän väliin, nyt juuri ja juuri mahtuu käsi väliin että saa HANS-klipsit kiinni. Tulikin vähän testailtua ja todettua, että jatkossa varmaan fiksumpaa laittaa kypärä päähän vasta autossa sisällä.
Mutta kaikki kunnossa mikä oli alunperinkin vaikutelma. Täten olisikohan se sitten kuitenkin se RSJM one more time...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)