sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Punainen kansi

Eipä sitten tullut viime viikolla vietyä kantta ja lohkoa koneistamolle. Siinä kun liki jokaista remonttiin joka tapauksessa tarvittavaa osaa oltiin tilaamassa joko Saksasta, Italiasta tai Amerikasta rupesi homma tuntumaan aika järjettömälle. Siinä kohtaa katse kääntyi autotalliin ja siellä makaaviin koneisiin. Näistä toisesta minulle auton ostaessani kerrottiin, että on juuri otettu irti toimivana ja toinen on seissyt pidempään. Mitäs jos tekisikin vain perushuollon tuohon ensiksi mainittuun ja löisi paikallensa, ne osat kun saisi ihan kotisuomesta. Eikun osat tilaukseen ja töihin!
Rupesin sitten eilen purkamaan tuota ensiksi mainittua konetta huoltoa varten. Pakosarjan pultit aukeavat... paitsi luonnollisesti se viimeinen jonka kanta haluaa pyöristyä. No otampa tuon moottorin tukiraudan pois niin saa tuhottua tuon yhden pois... niinhän sinä luulit, 2/4 pultista napsahtaa poikki. Aikalisä!
Katse kääntyy siihen toiseen, hieman ränsistyneen näköiseen koneeseen, joka kehoitettiiin ostohetkellä purkamaan ennen käyttöä. Lähtisköhän tästä nuo pultit aukeamaan... ja kaikki pultit aukeavat kuin unelma. Ainoastaan laturin pultin on edellinen purkaja saanut poikkastua, mutta sen saa onneksi vaihdettua läpipultiksi. Kampiakselista kun koittaa, niin kone tuntuu pyörivän ihan hyvin ja venttiilit toimivat. Ja paskat, mehän laitetaan tämä paikallensa!
Tänään oli sitten kevyt kahdeksan tunnin urakka jonka aikana koneeseen vaihdettiin vanhan koneen imusarja + ruisku (näissä oli jotain mystisiä letkulähtöeroja), pakosarja, uusi termostaatti, uusi jakohihna+kiristin, virranjakaja (ensimmäisen nimittäin asensin väärin päin ja sehän napsahti rikki, saavutus sekin...), uudet tulpat, uusi virranjakajan kansi, uudet tulpanjohdot, uusi jäähdytin (kun sattui olemaan ylimääräisenä), uusi kytkinasetelma+levy, öljyt + suodatin ja venttiilikoppa+uusi tiiviste siihen. Perjantaina kävin hakemassa myös valmistuneen lukollisen laatikon, joka laitettiin moottorin kaveriksi konehuoneeseen. Jos ei näillä rupea auto kestämään niin täytyy varmaa nostaa kädet pystyyn...
Hetken starttaus ja sehän herää henkiin ja kaikkihan tuntuu toimivan kuten pitäisikin. Mitään ylimääräisiä vuotojakaan ei ole näkyvissä. Huomenna pyörillensä niin saa laatikon liikkuvuuden testattua.
Tämä onkin nyt sitten tyylikäs punakantinen kone, kai sillä on sama vaikutus mitä legendaarisissa Ooppeleissa?

lauantai 10. toukokuuta 2014

Sinä perkele!

Tänään oli sitten purkupäivä kun sain löydettyä projektiin apurin. Tällä kertaa kone puretaan ja kasataan "omatoimisesti", mutta koneistus yms. työt jätetään edelleen ammattilaisille. En oikein tiedä mitä odotin tältä päivää, mutta aamupäivän aikana auton moottoritila tyhjeni. Päädyttiin nostamaan koko paketti nippuna ulos. Tämän jälkeen vaihteisto irti ja purkamaan moottoria. Tosin moottoristakin otettiin vain kansi irti, koko alakerta jätettiin nippuun. Tämä siksi, jos lohko on kunnossa, niin ei tehdä alakerralle mitään. Mutta jos lohko ei ole kunnossa... Siinä kohtaa saattaa olla kyllä edessä ihan moottorinvaihto. Näitä moottoreita kun olisi se neljä kappaletta olemassa ja niistä ainakin yhden pitäisi olla bolt-on kunnossa.
Kannen irroituksen alta paljastui sitten tämä savupilven aiheuttaja. Tuo pieni reikä tuossa päästi vedet ykköspyttyyn ja täten savuilmiö valmis. Koska palojälkiä ei ole, lienee kyseessä paineen kestävyysongelma. Se toisaalta ei välttämättä todista vielä mitään kyllä, mutta yhä vahvemmin luulen, että kannen pulttien kantaminen saattaisi olla se todennäköisin vaihtoehto näihin ongelmiin. Kannen pulttien pitäisi olla uudelleen käytettäviä ja pikaisella mittauksella olivatkin ihan mitoissansa. Mutta tuota kantta on jouduttu käsittääkseni aika paljon jo höyläämään minkä takia pultit varmaan herkästi pääsisivät kantamaan. Jos tilanne on tämä, niin taas herää se kysymys; Onko järkeä vaihtaa kantta vai vaihtaako samalla vaivalla koko moottorin? Moottorin ainoa kilpaosahan on nokka-akseli, mutta senkin hyöty on vähän kysymysmerkki. Koska moottorinohjaus on vakio, niin on epäilys riittävästä bensan saannista tällä nokalla. Ja sekin, että tulisiko nokan hyöty esiin vasta isommilla kierroksilla, minkä taas estää kierrosten rajoitus joka on moottorinohjauksen takana. Toinen vaihtoehto on, että vaatisi metallisen tiivisteen massatiivisteen sijaan. Sellaisen saaminen on sitten luonnollisesti helpommin sanottu kuin tehty.
Noh osat ensi viikolla tarkistettaviksi ja mietitään sen jälkeen enemmän...

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Treenaaminen on...

Eilen oli sitten testipäivä, Urjalassa kun järjestettiin seurakilpailu. Pätkä oli mukava, toki melko nopeasti ohi oleva rykäisy. Ajaminen sujui ihan hyvin, pitoa ei tahtonut tosin olla. Osin syynä oli melko ajetut renkaat, osin keliolosuhteet kuten tuosta videosta voi katsoa. Oli muuten melko veikeän tuntuista ajella raekuuron liukastamalla tiellä...
Viisi vetoa tuli näin päin ajeltua ja sitten oli suunnan vaihdon aika. Ensimmäinen veto meni tunnustellessa, että mites se näin päin meneekään. Tullaan maaliin ja ollaan menossa uudestaan kohti jonoa... Kartturi huikkaa että "pysähdy! Mennään varikolle, meiltä tulee savua perästä!" No varikolle siirtyessä käy homma jo selväksi, auto rupeaa käymään kolmella pytyllä. Siinä konepellin alta varmistus diagnoosille poreammemaisen jäähdytinnesteen muodossa, tämä tosin onneksi vain auton käydessä... Kuten varmaan arvasitkin, kannentiiviste jälleen kerran pettänyt, tosin moottorinlämmöt olivat tällä kertaa aivan normaalit.
Auton kärryyn ja kohti kotia. Toki talliin ajaessa auto käy taas neljällä, eli isohan se vaurio ei varmaan ole. Mutta tämä kannentiiviste kesti nyt kolme rallia ja yhden sprintin. Se ei ole hyvä se. Tällä hetkellä vahvimmat epäilykset ovat lohkon kunnossa ja kannenpulttien kunnossa. Lohkoa ei nimittäin ole missään vaiheessa tarkistettu näiden remonttien yhteydessä, eikä kannenpulttejakaan ole ikinä vaihdettu. Pulttien suhteen ongelma on toki siinä, että uusiahan ei Suomesta saa. Tällä kertaa on sitten tosiaan purettuttava koko moottori ja se lohkokin on nyt tarkistettava, että on suora. Jo pelkästään budjetin kestävyydenkin vuoksi, jätetään nyt sitten parin viikon päästä ajettava kisa väliin ja laitetaan huolella moottori kuntoon. Kattellaan sitten taas ensi kuussa sitä kilpailemista uusiksi...

Ja niin se treenaaminen on perseestä. Nää vehkeet kun haluaa näemmä aina niissä hajota.

torstai 1. toukokuuta 2014

Sähkötöitä

Kun auton sähköhommat oli hetkeksi saatu hoidettua, oli siirryttävä peräkärryn sähköhommiin. Pikkuveljeni (=yleensä myös huollossa) kun ilmoitti, että peräkärrystä palaa enää äärivalojen lisäksi tasan yksi takalamppu (ei vilkkuja tai jarruja...) joten hän ei enään suostu peräkärryä vetämään. Joten eikun lamppuja tilaukseen ja johtokauppaan.
Eilen sitten aloittelin ja purin vanhoja valoja sekä johtoja pois. Myyjähän toki kehui omia liitostoteutuksiaan kun kärryn ostin, mutta kyllähän niissäkin nyt hieman sanomista oli. Ei ehkä kannata laittaa liitäntärasiaa keskelle pohjaa keräämään itseensä kaikkea suolaa ja roskaa... Aikaahan tässä touhussa menee aivan älyttömästi, eilen iltakymmeneltä kun en vielä yhtäkään lamppua ollut saanut kytkettyä vaan koko aika meni johdotuksen vetämiseen ja suunnitteluun.
Tänään kun lumi(?!?)/vesisade loppui piti suorittaa kytkennät. Useampi tunti siihenkin vierähti ja kaikki näytti hyvältä kunnes kytkin tuon vasemman puolen äärivalon. Ei *******... Minulle on toimitettu kaksi samanpuolen äärivaloa... Noh jätettävä nyt tuollaiseksi, kunnes saan oikean valon itselleni.
Huomenna kalusto nippuun ja lauantaina testipäivä. Huomenna vien myös vaihdelaatikko-osat työnalle, lukon ristikkotapit kun suvaitsivat vihdoinkin saapua Briteistä. Toivo elää, että parin viikon päästä ajettaisiin kilpaa lukollisen laatikon kanssa...