Itsestään hajonnut

Peugeot jätettiin talliin Keravan jälkeen. Kolme viikkoahan siinä sitten meni ennenkun tuli taas tallillakin käytyä. Kovin tuli uhottua jätettyä auto kilpailukunnossa talliin. Niinhän minä luulin...

Nimittäin talliin saapuessani hieman ihmettelin, että ihan niinkuin olisi jotain nestettä kartturin penkin alla. No pikavilkaisu skooppiin, se kyllä oli jäänyt auki, noniin sehän on siis vettä vain. Alan putsaamaan ja aika äkkiä käy kyllä ilmi, että se ei ole vettä. Sen jälkeen olikin hetki pohdittava, että mitä ihmettä se sitten on?

Lopputulemana oli oikeastaan vain yksi vaihtoehto, sillä ainoa missä kulkee nestettä on jarruletku. Tämän sai äkkiä varmistettua, sillä säiliökin oli tyhjentynyt. Vaan mistä ne jarrunesteet tulivat? Yllättävää kyllä, mutta jarrupaineensäädin oli hajonnut itsestään. Säätöruuvin juuresta oli vuotanut kaikki nesteet pihalle. Toisaalta erittäin positiivista, että hajosi itsestään eikä kesken erikoiskokeen, mutta melko erikoista että vain reilun vuoden vanha osa jo hajoaa.

Noh nyt on sitten uusi säädin paikallaan ja vaihteeksi uudet jarrunesteet. Niitä ei tänä vuonna olekkan vielä montaa kertaa vaihdeltu. Tänä vuonna kilpaileminen näyttää jo vähän epätodennäköiseltä, mutta kyllä se vielä mahdollista on...

Maaliin vaihteeksi

Viime viikolla käytiin sitten rallia ajamassa. Puoli viideltä aamulla matkaan nuottiautolla, sillä nuotitus alkoi jo puoli seitsemältä. Nuotitus sujui ongelmitta, kaikki pätkät saatiin jälleen ajettua kahteen osittain kolmeenkin kertaan.

EK 1:
Nurinkurisesti päivän pisin erikoiskoe ensimmäisenä. Ajaminen... noh ei tunnu oikein miltään. Vähän tuntuu lämmötkin nousevan. Kesken pätkän aukeaa takaluukkukin itsestään. Maalissa haisee jarrut ja kilpakumppanikin tulee aika lähellä. Suomeksi sanottuna aivan mummoa kirkkoon jarrulla seisten.

EK 2:
Perään sitten päivän lyhin rykäisy kun pätkää oli tulvan vuoksi jouduttu lyhentämään. Painetaan jarrua paljon vähemmän niin ihan jees. Kellon mielestä silti hitain luokassa, mutta suhteessa paljon parempi.

EK 3:
Huollossa kiristetään takaluukun kiinnikkeitä ja kevennetään hiekkaa pois takapäästä. Kolmospätkä on vaihteleva sekoitus erilaisia teitä. Sujuu kakkosen viitoittamalla tiellä, pikkutiet varovaisemmin totuttuun tyyliin. Vieläkään ei oikein tule ajettua nuotista tai paremminkin luota siihen mitä se nuotti sanoo. Tulos samanlainen mitä kakkosellakin.

EK 4:
Viimeiselle vielä, isoa valtiontietä kokopätkä. Se tunnetusti maistuu minulle. Ja nyt totisesti yritänkin ajaa huomattavasti rohkeammin nuotin mukaan, siinä onnistuenkin jo paljon paremmin. Kellokin on samaa mieltä, pari jää jo luokassa jopa taaksekkin.

Lopputuloksena toki luokan hitain ylivoimaisesti, mutta pääasia että EHJÄLLÄ AUTOLLA MAALISSA! Se on kauhean mukavaa vaihtelua. Mystisiä sähkövikojakaan ei koko päivän aikana ilmennyt eli auto olisi periaatteessa liki kisavalmiina. Tällä viikolla saapui uusi ajopukukin, joten pitäisiköhän sitä jotain vielä koittaa ajaa tänä vuonna...

Taas mennään

Jarrunesteet vaihdettiin ja autoa muutenkin käyty taas läpi. Pienet lisätestitkin viikko sitten saatiin ajettua ja sinänsä kaikki vaikuttaisi olevan edelleen kunnossa. Tuo mystinen sähkövika on toki takaraivossa, jos se edes on vika. Pientä sähköhäiriötä löytyi kyllä lisätesteissäkin, mutta ne saattoivat olla kosteuden aiheuttamia.

Mutta kaikesta huolimatta auto on lastattuna kärrylle ja pestykkin testien jäljiltä. Kilpailemaanhan sitä ollaan nyt viikonloppuna menossa ja jälleen kerran yritetään nuotista ajaa. Kauhean kivaa olisi josko saataisiin murheeton kisa suoritettua...

Kelit on mitä on, lähtönumerolotto arpoi meille melko loppupään numeron, luulimme ehkä olevamme vähän korkeammalla lähtöjärjestyksessä... Täytyy toivoa teiden kestävän.

Onkohan kaikki nyt kunnossa...

Testaamassa on käyty ja sinänsä positiivisin mielin. Toki aamulla meinasi koko testit jäädä väliin, sillä trailerilta yritin pakittaa autoa alas ja vaihdekeppi meni jälleen löysäksi. Juuri vaihdettu vaihdevaijeri oli taas lähtenyt paikaltaan... Noh painoin takaisin paikalleen ja kaikki kunnossa?

Reilu 30 ek-km saatiin ajettua ilman mitään suurempia murheita. Kertaalleen kävi jarrupoljin pohjassa, siihenkin järjellisiä selityksiä on olemassa. Suurimpana se, että jarrunesteet on kevään keittämisen jälkeen kokonaisuutena vaihtamatta, silloin vaihdettiin vain yhdestä nurkasta. Bensaa kului ehkä vähän paljon oloisesti, mutta ei ehkä vielä kuitenkaan huolestuttavasti. Pohjasuojakin pysyi paikallaan eikä ollut juurikaan edes sulanut.

Mutta on niitä mystisiäkin asioita. Esimerksi sekä kevään testeissä että nyt auto on täysin varoittamatta kertaalleen sammunut. Tähän ei ole mitään varmaa syytä löytynyt. Molemmilla kerroilla se on tapahtunut matalilla kierroksilla, joten ei ole onneksi vaaratilannetta aiheuttanut. Mutta miksi se sammuu? Mitään vikakoodiakaan ei löydy, aivan kuten auton mielestä se olisi ollut normaali sammuminen. Lienee sekin mahdollista toki...

Vaihdetaan jarrunesteet tuoreempiin ja kohti seuraavaa testiä, eiköhän sitä yritetä reilun kuukauden päästä johonkin kilpailuunkin oikein...

Pohjasuoja Evo 1.5

Ensimmäinen pohjasuoja yritys päättyi epäonnistumiseen. Täten seuraavan yrityksen kanssa tuumasin, että parempi suosiolla tämä tehdä nosturilla, kartturilla kun sellainen on tarjota.

Yhden perjantai-illan se sitten vaati ja loppujen lopuksi tuli käytettyä vielä se alkuperäinen pohjasuojayritelmä tähän. Täten on sitten vielä pari palaa mistä tehdä uusia yritysksiä jos tämä ei toimi. Suurimpana erona alkuperäiseen yritykseen on tuon kiinnitys, on nyt merkittävästi tukevammin kiinni pohjassa. Aivan ei alkuperäiseen ajatukseen yhtenäisestä levystä päästy, pakoputki tulee niin lähelle, että pakko tehdä sille kolo. Ja saattaa olla että sulattaa vielä vähän lisääkin tilaa itsellensä.

Oma lukunsa on sitten vielä se, että tuliko säästettyä liikaa ja ostettua liian ohutta levyä. Tuo nimittäin on vain 2mm levyä. Ensi viikolla olisi tarkoitus ajaa vähän testiä ja toivottavasti todeta, että kaikki alkuvuoden murheet olisi korjaantuneet.

Ei pitäisi olettaa

Yhden päivän jo käytin töötin mysteeriin. Enkä tullut yhtään viisaammaksi. Sen verran toki pystyin vikaa rajaamaan, että sain sen oireilemaan ilman, että flekti on päällä. Johdotukset olivat mielestäni täysin oikein ja ehjiä. Noh tulipahan se töötti samalla siirrettyä virtalukon taakse, kun alunperin oli vain päävirtakytkimen takana. Samalla toki tuli onneksi vastaan yksi päävirtakytkimen liitos joka oli löysällä, se jos joku olisi ollut haastavaa löytää jos se olisi ruvennut temppuilemaan...

Tänään sitten uusien pohdintojen kanssa tallille. Tuumasin, että vian on pakko olla itse töötissä. Mielessäni kävi, että saatoin olla vaihtanut tööttiä sitten kaadon... Ja näin olinkin tehnyt. Peugeotissahan on vakiona hieno tuplatöötti järjestelmä, kuten kuvassa näkyy oikealla. Mutta tästäkin järjestelmästä on kaksi eri versiota! Tässä kuvassa oikealla näkyy autossa paikallaan ollut "uudempi" versio. Tässä versiossa on vain yksi liitin joka sitten ohjaa molempia tööttejä. Vaan vanhemmassa versiossa onkin kaksi liitintä, molemmissa tööteissä omansa. Noh minähän olin olettanut, että eihän tuolla mitään väliä ole kun samanlainen liitin... Ja kun äänihän toki siitä ulos tulikin, mutta sammutti kaikki virratkin hetken päästä kun tarpeeksi piti pohjassa.

Kaivelin vähän laatikoita ja löysin kaadossa olleen töötin ja kytkin sen paikalleen. Täysi hiljaisuus. Jaahas, tämä onkin ilmeisesti rikki, tästäköhän syystä minä sitä vaihdoin... Eikun lisää laatikoiden kaiveluita ja löydän vielä yhden töötin. Eikun paikalleen ja bingo, ei ongelmia!

Tarinan opetus, ei pitäisi ikinä olettaa mitään jossei ole varma...

Pienestä kiinni

Sm-ralliin kovin oli tarkoitus, mutta haaveeksihan se jäi. Viikkoa ennen kisaa yritettiin rakentaa patentti, jotta vaihdevaijeri saataisiin pysymään paikallaan kannakkeessa. Patentti tehtiin ja testattiin... ensimmäisessä vaihdossa vaijeri jälleen irti. Hieman hämillämme siinä katsoimme ja tuumasimme, no irtoaako se jo ilman että mottorista tulisi pieni heiluriliike. Paikallaan testaus ja bingo. Eihän se tulekkaan sieltä ylöspäin, vaan vaijeri vetää itsensä läpi kannakkeesta! Täten helppo ja nopea päätös, peruutusilmoitus sisään, sillä uusia vaijereita ei ollut suoraan hyllyssä edes maahantuojalla.

Tänään sitten operaatio vaijereiden vaihto ja kyllä siinä samassa tuli se kannakekkin uusittua, se kun oli jo tilattuna heti Salon kisan jälkeen. Kannakkeessahan ei periaatteessa ole mitään vikaa, koska todellinen vikahan olikin kuvan mukaisesti vaijerissa. Muoville tullut käyttöikä vain yksinkertaisesti täyteen ja tuon enempää se ei vaadi.

Samalla vaihdettiin moottorin yläpuolen tukikumikin, jonkin verran koville joutnut nyt useamman kerran kun alempi tukikumi kadonnut... Periaatteessa oli ehjä, mutta kyllähän se jo paljon enemmän antoi periksi mitä uusi vastaava.
Nyt olisi sitten vielä pieni sähkömysteeri selvitettävänä. Jostain syystä flekti ja töötti eivät tykkää toisistaan yhtäaikaa. Tulee nimittäin jonkinlainen oikosulku ja päävirtakytkin tekee sen jälkeen tehtävänsä. Erikoista kun mielestäni kaikki on niiden osalta kuin ennenkin...
Sen jälkeen tehdään takapäähän pohjasuoja evo 2 ja eiköhän sitä heinäkuussa sitten taas koiteta josko kaikki olisi kunnossa.

Pettymyksestä toiseen

Kuukaudessa on jonkin verran taas tapahtunut. Näiden kirjoitusten kirjoittelu on jäänyt vähän jälkeen, mutta otetaampa pieni pikakelaus.
Nuottiauton alapallonivel saatiin pienen tappelun jälkeen vaihdettua ja täten siihen saatiin vuodeksi katsastus voimaan. Ralliautoa puolestaan viimeisteltiin pikkuhiljaa ja takapäähän koitettiin jälleen kerran keksiä uusi este soran kertymiselle. Tällä kertaa ihan yhtenäisen muovilevyn muodossa. Sitten oli aika testata, autolla kun olin itse viimeksi kilpavauhtia ajanut viime vuoden syyskuussa...

Ja kammottavaa pumppausta se olikin. Eikä sujunut ihan putkeen. Ensin takajarrusta keitti nesteet, kun ne saatiin ilmattua kuntoon, päätti moottorin alempi kannake jälleen kerran pettää. Niin ja ei se pohjasuojakaan ihan onnistunut, pakoputken muotoinen reikähän siihen suli vaikka kovin ei pitänyt siihen osua. Tässä kohtaa motivaatio oli rehellisesti sanottuna pakkasen puolella. Mutta autolle oli sovittu teippausaika, joten eikun teipparia kohden.
Sillä aikaa kun teippari teippasi, minä irroittelin ja asentelin uutta moottorin kannaketta. Auto saatiin ulkoisesti ja sisäisesti kilpailukuntoon, joten eikun sitten vaan lauantai aamulla kohti Saloa.

Tällä kertaahaan ajettiin sitten nuotista, treeneissä ei juurikaan sitä saatu testattua/treenattua kun keskittyminen meni kaikkeen muuhun. Nuotitusjakso vähän pelotti etukäteen, mutta positiiviseksi yllätykseksemme ehdimmekin nuotittamaan kaikki pätkät kolmeen kertaan. Positiivista oli myös se, että kolmannella kerralla ei enää juuri muutoksia pätkillä tarvinnut tehdä. Täten fiilis oli ihan hyvä lähtiessämme kilpailuun, olihan meille annettu lähtönumeroksikin peräti numero 1, eipähän tarvitse urassa ajaa.
Mutta se ilo oli todella lyhyt. EK 1 lähdöstä kiihdytys ja lähden vaihtamaan kakkoselle... vaan kakkosta ei koskaan löydy. Sen sijaan jostain syystä menee kolmonen päälle ja se onkin sitten tasan ainoa vaihde mikä löytyy, ei edes vapaata. Jaahas. Eikun hätävilkut päälle ja ajelemaan pätkä läpi. Päästään pätkän maaliin ja jopa siirtymälle, eikun auto kärrylle ja kotiin.

Vikadiagnoosihan on liki sama mitä joulukuussa. Sillä erolla, että "sokka" ei kadonnut. Se vain irtosi kannakkeestaan. Taitaa olla kannake väljä...

Noh, nyt on varaosia tilattu. Tavoite SM-rallin ajamisesta SM-luokassakin jää nyt kevään osalta haaveeksi, sen verran hankala rengassääntö taiottiin siihen kilpailuun. Mutta sehän ei koske lisäluokkaa, joten eikun paperit sisään. Mitään varmuuttahan ei vielä ole, että kisaan asti päästään, mutta yritetään.

Nuotittaminen

 

Taka-akseli saatiin paikalleen, isommat holkit pusliin ja homma hoituu kuntoon. Kaariremonttikin on käyty teettämässä, vähän maalia vielä vaihdettuihin putkiin ja homma siltäkin osin paketissa. Tuulilasi jouduttiin tässä kohtaa irroittamaan, mutta sehän tarvitsee uudelleen liimata joka tapauksessa kun vuosi. Tuon ja muutaman pienen muun remontin aika on sitten ensi viikolla.

Mutta on tässä sitten muuta valmistautumista tehty. Nimittäin tarkoitushan olisi nyt siirtyä ajamaan nuotista, ei nyt välttämättä lopullisesti, mutta ainakin kokeilla luonnistuisiko se yhtään paremmin mitä aiemmin. Edellisestä kerrastahan on pikkuisen kulunut, 2012 ja 2013 kun yhdet kilpailut tuli nuotista ajettua Daihatsulla. Sen jälkeen ei ole tullut kertaakaan edes tehtyä nuottia.

Täten käytännössähän puhtaalta pöydältä tähän lähdetään. Kartturi kun taas puolestaan ei vielä kilpailussa ole ikinä nuottia lukenut, eikä sitä ihan kauheasti tehnytkään. Toki tutkinto on paljon tuorempi mitä itselläni, itse kun tutkinnon jo 2010 suorittanut. Asioita tehdään ehkä hieman erilailla nyt mitä tuolloin edellisellä nuottikokeiluilla tehtiin. Me nimittäin olemme nyt pari sunnuntai päivää uhranneet jo ihan pelkälle nuotittamisen harjoittelulle. Tuolloin 2012 ja 2013 näin nuottikartturin aina ensimmäisen kerran kisa-aamuna nuotituksen alkaessa 😁. Hän kun ei ollut tuolloin vakikartturi ja sanottakoon, että nykypäivänä hän on MM-tason kartanlukija, tsemppiä vaan Kroatiaan!

Sovimme yhdessä käytettävän skaalan josta tuli vähän sekoitus molemmille opetettua ja muilta nähtyä, suurimpan erona aiempiin kokeiluihin on se, että asteikko on huomattavasti laajempi ja tätä kautta mahdollistaisi tarkemman nuotin. 

Nyt takana on sitten noin 110 ek-kilometriä nuottia näiden kahden sunnuntai päivän aikana. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että nopeamminhan sitä olisi saatava tehtyä, tämä tahti millä nyt tehty saattaa aiheuttaa melkoisia kiireitä varsinaisissa kisoissa. Oma lukunsa on sitten vielä täysin se, että miten nuotista ajaminen luonnistuu ja saadaanko se osumaan vauhdissa kohdilleen muutenkin.

Sehän sitten selviää vain ja ainoastaan kokeilemalla. Ehkä tässä päästään vielä ennen kevään kisoja koittamaan kilpurillakin, mutta viimeistään sitten toukokuussa kilpailun muodossa. Ja "lopullisena" tavoitteena sitten oikein Ralli SM-osakilpailuun osallistuminen, SM-luokassakin...

Tuo tammikuussa ostettu varaosa-auto taitaa sitten kuitenkin vielä jäädä liikennekäyttöön, sillä kätevähän se on liki täysin identtisellä autolla ajaa nuotitus mitä sitten kilpailussakin... Katsastus vaan piti siihen hakea, mutta aivan vielä ei ollut siinä kunnossa että olisi leima myönnetty. Alapallonivel tarvitsisi vaihtaa ja sitten olisi sekin kunnossa. Se alapallonivelen vaihto onkin niin mukava ja kiva operaatio...

Eihän näitä voi olla erilaisia... tai sitten voi olla

 

Pari kuukautta hiljaiseloa. Ei tässä mitään erikoista ole ollut, ei myöskään ole vaan tullut tehtyä yhtään mitään ralliin viittaavaa. 

No okei, tulihan sitä uusi taka-akseli tilattua. Siitäkin tosin jo melkein kuukausi aikaa. Joten oli korkea aika mennä laittamaan se myös paikalleen. 

Sinänsä operaatio on jo aika simppeli, onhan noita jo muutama tullut vaihdeltua ees taas. Aikaahan siinä muutama tunti äkkiä myös menee. Tällä kertaa toki tilanne oli hieman erilainen koska kyseessä oli tosiaan täysin uusi akseli.

Ja siitä ikävä yllätys lopulta tulikin. Tätäkin osaa on nimittäin valmistettu hieman erilaisena. Puslan reikä ei sitten olekkaan sama. Täten projekti jäi kesken sillä nyt täytyy joko löytää oikean kokoinen pusla tai saada jokin muu ratkaisu...

Jotain pientä muutakin tuli tehtyä, sillä auton vetolenkit vaihdetaan. Näihin kun tuli vuodenvaihteessa sääntömuutos jonka johdosta vanhat eivät enää kelpaa. Jokainen voi kuvista katsella, että olikohan tämä nyt ihan sen sääntömuutoksen tarkoitus...
PS. Kuvien laatu heikentyy nyt toistaiseksi, sillä järjestelmäkamera sanoi työsopimuksen irti. Vastahan 11 vuotta vanha se onkin...

Miten tässä taas kävi näin...

Vajaat kaksi vuotta sitten päätin kirjoitukseni "Mutta nyt saa riittää varaosa-autot. Nyt on varmasti jokaiseen nippeliin varaosa suoraan tallissa... ".
Ja kovin tätä mieltä olen ollutkin vaikka rebuild söikin jonkin verran osia.

Mutta sitten tietysti aina on se jos.
Jos esimerkiksi tuttu sattuu tarjoamaan autoa edullisesti ja 30km päästä tallilta, saattaa olla että joutui pyörtämään jälleen kerran omat puheet. Asiaa helpotti kovin se, että tällä kertaa auto on täysin ajokuntoinen ja katsastus voimassakin. Ja äkkiseltään onkin sen verran hyvässä kunnossa, että varmaan tulen pitämään tieliikennekelpoisena niin kauan kunnes jonkun osan tarvitsee. Tiedä vaikka jos sitä nuottiautoksi...
 

Yksi puhelu

"Kaverin (ja kollegan) puolesta kyselen, että olisikos kenellä esittää erikoista ja suht harvinaista ralliautomallia esiteltäväksi lehtijuttuun? Huudellaan siis autoa, joita ei ole monta samanlaista kisakäytössä. Voi olla ihan uusi/kilpailematon, kunhan on ajokunnossa.Lisäksi olisi mainiota, jos sijainti (tai halu liikkua?) olisi sellainen, että autoa voisi käydä ihmettelemässä n. 300 km säteellä pk-seudulta.".
Näin alkoi eräs Facebook-ryhmä keskustelu, johon tuli itsekkin autoa tarjottua. Kunnei mitään hetkeen kuulunut, jatkoin auton purkua suunnitellusti kaarien korjaamista varten.

Eräänä työpäivänä lounaalla soi puhelin.
"Se on Jarmo Vainio Vauhdin Maailmasta morjesta". Siinä kohtaa jo vähän arvelinkin, että taitaa olla tuosta kyselystä kyse.
"Meillähän on tässä lehdessä tälläinen osio missä Jyrki Järvilehto koeajaa autoja ja aateltiin, että ois seuraavaan lehteen sun autos sopiva". Aijjaaaha, taisin luulla alunperin vähän muuta osiota 😂.
"NO tuoooota, kyyyyllä se sopii toki. Tässä on vaan pari pientä muuttujaa. Ulkonhan on aika kylmä jo ja mulla ei oo piikkipyöriä autoon ollenkaan"
"Eihän se ole ongelma, kun tehdään nyt vielä ennen kun tulee lunta"
"Auton sisusta on myös purettu, että ei ihan suoraan ajokuntoinen"
"Paljonko tarvitset aikaa kasaamiseen?"
"No kyllä sen viikonlopussa kasaa"
"Eli maanantaina voitaisiin ajaa?"
"Sovitaan näin.."

Sitten se auto yhtäkkiä kasattiinkin viikonlopussa takaisin täyteen rallivarustukseen 😀. Ajaminenhan päättyi sitten koko Peugeot-aikakauden ensimmäiseen tekniseen vikaan, nimittäin vaihdevaijeria paikallaan kannakkeessa pitävä "sokka" katosi.
Kuvassa tämä kyseinen vähän yli 4€ maksava sokka. Täytynee jokin lisälukituskin tähän tehdä, on nimittäin aika turhauttava vika jos matkanteko päättyisi kokonaan tämän takia.
Nyt on uusi sokka paikallaan ja auto taas sisustan osalta purettuna. Jokohan tällä kertaa päästään sinne suuniteltuun korjaukseenkin asti...

Tuo Vauhdin Maailman juttuhan on nyt sitten tammikuun numerossa eli 18.1 ilmestyvästä lehdestä löytyy!