Näpertelin nyt sitten loppuun nuo takapäähän tulevat roiskeläpät. Hieman jäin miettimään, että tulikohan tehtyä nyt liian lyhyet. Noh toisaalta eivät osu maahan tai kuoppiin niin herkästi kuin jos olisivat pidemmät. Toki sitten se varsinainen kuranesto saattaa nyt jäädä vähän vailinaiseksi, aika näyttää. Aika näyttää myös sen, että kestävätkö yleensä ottaen tuolla auton alla, pelkillä popniitelillä kun ovat kiinni.
Taitaa seuraavaksi olla edessä lisävalojen rakentaminen. Rakennusvaiheessahan tein johdotukset valmiiksi, lukuunottamatta releiltä valoihin tulevan johtovälin. Ensiksi kun tarvitsisi arpoa valokotelo mitä lähteä sovittelemaan. Sen jälkeen umpiot, johdot, liittimet...
Kyllä siihenkin kokonaisuuteen aikaa äkkiä saa kulumaan.
sunnuntai 26. marraskuuta 2017
perjantai 17. marraskuuta 2017
Kuraa kuraa
Bensaletkujen suojaus tuli sitten toteutettua kuitenkin saman tapaisesti mitä jarruletkujenkin. Samalla kumimatolla vain mahdollisimman tiiviisti. Joten, eikun taas seuraavaan kohteeseen!
En ole koskaan ennen kilpureihini kuraläppiä tehnyt, mutta samalla olen aina kironnut kun kyljet ovat laseihin asti kuralla pinnoitettuja. Tällä kertaa päätin tehdä poikkeuksen.
Testailin josko suojaukseen käyttämästäni kumimatosta olisi myös roiskeläpiksi, mutta osoittautui liian joustavaksi ja samalla myöskin turhan painavaksi. Täten fiksummillta jotain muuta materiaalia kyselemään.
Eikä montaa vinkkiä tarvinnut kysyä, kertalaakista tuli valmis vihje. Täten marssitiin keittiötarvikeosastolle hakemaan joustavia leikkuulautoja. Eipä ole ennen keittiöosastolta kilpa-auton osia haettukkaan...
Tarjolla olisi ollut pirteitä limenvihreitäkin, mutta päädyin melko perinteiseen punaiseen. Vähän muotoilua ja sovittelua ja eikun kiinni. Melko simppeliä ja halpaa.
Takapäähän en tuollaisia täysikokoisia tee, todennäköisesti teen pienet läpsyt auton alle, pyörän etupuolelle. Josko sillä tavalla saisi vähennettyä takapäähän kertyvää kuraa vähän.
En ole koskaan ennen kilpureihini kuraläppiä tehnyt, mutta samalla olen aina kironnut kun kyljet ovat laseihin asti kuralla pinnoitettuja. Tällä kertaa päätin tehdä poikkeuksen.
Testailin josko suojaukseen käyttämästäni kumimatosta olisi myös roiskeläpiksi, mutta osoittautui liian joustavaksi ja samalla myöskin turhan painavaksi. Täten fiksummillta jotain muuta materiaalia kyselemään.
Eikä montaa vinkkiä tarvinnut kysyä, kertalaakista tuli valmis vihje. Täten marssitiin keittiötarvikeosastolle hakemaan joustavia leikkuulautoja. Eipä ole ennen keittiöosastolta kilpa-auton osia haettukkaan...
Tarjolla olisi ollut pirteitä limenvihreitäkin, mutta päädyin melko perinteiseen punaiseen. Vähän muotoilua ja sovittelua ja eikun kiinni. Melko simppeliä ja halpaa.
Takapäähän en tuollaisia täysikokoisia tee, todennäköisesti teen pienet läpsyt auton alle, pyörän etupuolelle. Josko sillä tavalla saisi vähennettyä takapäähän kertyvää kuraa vähän.
perjantai 10. marraskuuta 2017
Vähän suojausta
Ihan kaikkea tarvittavaakaan ei saatu ennen ensikilpailua valmiiksi. Mutta koska oli tiedossa, että Huittisten rata ei tule kulumaan kovinkaan pahaksi, uskalsi jarruputkien ja bensaletkujen suojaamisen jättää kisan jälkeiseen aikaan.
Tarvikkeet tähän oli kyllä jo ostettu, hyllyssä rullallinen 8mm paksua kitkamattoa. Pitäisi kestää pakkasta ja pitäisi myös kulutustakin kestää melkoisen paljon, mutta kuitenkin helppoa leikkailla ja asentaa.
Jarruputket kaipaisivat eniten suojausta, koska kulkevat aivan paljaana pohjassa. Toki hieman suojassa kun runkopalkin kyljessä kulkevat. Täten siihen oli kohtalaisen helppo tuo asentaa ja samalla hyödyntää vanhoja pakoputken lämpösuojan kiinnityspaikkoja. En oikein tiedä kuinka tiuhaan noita ruuveja olisi tarvinnut laittaa, mutta vaikuttaisi äkkiseltään hyvälle. Vaarahan on, että tuosta tulisi vain sorankerääjä, toivottavasti se vältetään.
Bensaletkujen osalta jätin vielä suunnitteluasteelle, niitähän ei edes isoa matkaa tarvitse suojata. Kulkevat pääasiassa nimittäin runkopalkin sisällä, mutta n. 30cm pätkä juuri tankin kyljestä tarvitsisi suojata.
Tarvikkeet tähän oli kyllä jo ostettu, hyllyssä rullallinen 8mm paksua kitkamattoa. Pitäisi kestää pakkasta ja pitäisi myös kulutustakin kestää melkoisen paljon, mutta kuitenkin helppoa leikkailla ja asentaa.
Jarruputket kaipaisivat eniten suojausta, koska kulkevat aivan paljaana pohjassa. Toki hieman suojassa kun runkopalkin kyljessä kulkevat. Täten siihen oli kohtalaisen helppo tuo asentaa ja samalla hyödyntää vanhoja pakoputken lämpösuojan kiinnityspaikkoja. En oikein tiedä kuinka tiuhaan noita ruuveja olisi tarvinnut laittaa, mutta vaikuttaisi äkkiseltään hyvälle. Vaarahan on, että tuosta tulisi vain sorankerääjä, toivottavasti se vältetään.
Bensaletkujen osalta jätin vielä suunnitteluasteelle, niitähän ei edes isoa matkaa tarvitse suojata. Kulkevat pääasiassa nimittäin runkopalkin sisällä, mutta n. 30cm pätkä juuri tankin kyljestä tarvitsisi suojata.
sunnuntai 5. marraskuuta 2017
Viikonloppu urakka
Siinä se sitten olisi, pikafiksauksen kokenut traileri. Torstaina aloitettiin vaihtamalla rikkinäinen sivuvalo ja lisäämällä pari kiinnityspistepaikkaa. Perjantaina sitten hakemaan vaneria ja tietysti illalla innossaan tekemään kärry äkkiä loppuun, eihän pistokkeen vaihdossa ja kiinnityspisteiden kiinnityksessä kauaa voi mennä...
Eikun poraamaan ekaa reikää vaneriin... taino enhän minä sitä porattua saa. Metalliporanterällä kun ei tehdä reikää ja eipä ole tallissa ennen tarvinnut puuta käsitellä niin oikeita teriä ei tallissa ole. Pienen kiroamisen jälkeen siirryn vaihtamaan pistoketta. Kahden tunnin kiroilun jälkeen saan sentään sen vaihdettua, joten eikun ovi kiinni ja kotio.
Tänään sitten kotoa mukaan puuteriä ja homma hoituukin ihan vaivatta. Kiinnityspisteitä tuli nyt tuplamäärä vanhaan nähden ja uusin nekin nyt sitten kaikki, eivätpähän petä. Tuon jälkeen lyötiin muutaman kymmentä popniittiä laitoihin, eivät olleet ihan täydellisesti kiinni. Toki siinä urakassa muutama poranteräkin meni poikki...
Nyt voikin sitten kääntää katseen taas kilpuriin. Tulin minä siihen jo sen tulpan katalysaattoriin laittaneeksi. Seuraavaksi voisi vaikka viimeistellä jarruputkien ja bensaletkujen suojaamista ennen kun ruvetaan lisävalojen kimppuun.
Eikun poraamaan ekaa reikää vaneriin... taino enhän minä sitä porattua saa. Metalliporanterällä kun ei tehdä reikää ja eipä ole tallissa ennen tarvinnut puuta käsitellä niin oikeita teriä ei tallissa ole. Pienen kiroamisen jälkeen siirryn vaihtamaan pistoketta. Kahden tunnin kiroilun jälkeen saan sentään sen vaihdettua, joten eikun ovi kiinni ja kotio.
Tänään sitten kotoa mukaan puuteriä ja homma hoituukin ihan vaivatta. Kiinnityspisteitä tuli nyt tuplamäärä vanhaan nähden ja uusin nekin nyt sitten kaikki, eivätpähän petä. Tuon jälkeen lyötiin muutaman kymmentä popniittiä laitoihin, eivät olleet ihan täydellisesti kiinni. Toki siinä urakassa muutama poranteräkin meni poikki...
Nyt voikin sitten kääntää katseen taas kilpuriin. Tulin minä siihen jo sen tulpan katalysaattoriin laittaneeksi. Seuraavaksi voisi vaikka viimeistellä jarruputkien ja bensaletkujen suojaamista ennen kun ruvetaan lisävalojen kimppuun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)