Aika hiljaista oli.
Kolmeen kilpailuun ilmoittauduttiin ja periaatteessa vain yksi maaliin asti. Jokaisella alustalla käytiin kyllä kokeilemassa, talvella sprinttiä yhden kierroksen verran, keväällä asvalttia koko sprintin mittaisesti ja sitten vielä syksyllä soralle kolmen pätkän verran rallia. Sinänsä huvittavaa, että tuloksena oli pelkkiä viimeisiä sijoja...
Rahaa menee ihan just niin paljon kun sitä haluaa tähän laittaa. Tänä vuonna sitä ei sinänsä paljoa tullut laitettua, toki tuon sprinttiauton rakentaminen kisakuntoon jonkin verran maksoi.
Ei tämä harrastus sinänsä mihinkään hukkunut ole. EK-päällikkönä tuli oltua muutaman kerran, katsomassakin kymmenkunta kisaa, aina San Marinossa asti.
Mitä ensi vuonna?
Rehellisesti sanottuna, en tiedä. Kaikki riippuu siitä mitä n. kuukauden päästä on tallissa, vai onko mitään. Kuten monesti todennut, ei sitä kalustoa tallissa kannata makuuttaa jossei sillä aja. Joten saa ne poiskin ostaa, mutta jossei kelpaa niin kai sitä väkisin jotain taas ajellaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti