Liimailua tehtiin puskuriin molemmin puolin että pysyy varmasti nipussa. Täten oli pintaan vähän korjattava maaliakin. Tuli jo autoa rakennettuessa koitettua että Mastonin metallisininen vaikuttaisi olevan sävyltään aika lähellä, sillä tuli ovipellit nimittäin maalattua. Nyt oli sitten aika koittaa ulkopinnassa sitä.
Ja kyllähän se älyttömän lähellä alkuperäistä sävyä on. Ihan läheltä katsoessa varmasti erottaa, mutta kun ei tämä mikään näyttelyesine ole niin tämä riittää minulle. Hinnassa on nimittäin melko järkyttävä ero alkuperäiseen sävyyn nähden...
Kun en nyt muuta tekemistä autoon keksinyt (pakoputki tulossa vasta ensi viikolla), niin aloimpa purkamaan hieman uudemman varaosa-auton keulaa lisää. Ajatuksissa siintää koko konehuoneen tyhjentäminen, olisi kevyempi liikutella sellaista autoa kun ei kerta omin voimin liiku. On siitä ralliauton rakentamisesta jo niin kauan että ihan kaikkea ei muista että mites mikäkin lähteekään taas irti. Mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti