Tammikuun jälkeen tuli taas pidettyä parin kuukauden luova tauko kaikesta. Kun kelit rupesivat lämpenemään, viitsi lähteä tallille taas. Sähkövian metsästyksestä aloitettiin ja sen lopputulemana oli valitettavasti se kallein vika. Päävirtakytkin.
Sen vaihtohan toki oli sitten simppeli homma ja samalla tehtii myös uusi moottorin kannake. Tällä kertaa kannake täytettiin massalla, jottei moottori liikkuisi niin paljoa. Enää puuttui testaaminen. Ja siihen meinasi kyllä pitkä talvi tehdä tepposet. Talvi kun ei meinannut millään loppua. Noh tilaisuus aukeni taas lähteä 00-autoksi, tällä kertaa asvaltille, joten siihen tartuttiin. Tämäkin kun palvelee hyvin testatustarkoitusta ja lopputulemakin oli positiivinen. Kaikki toimii.
Ainoa pieni huomio oli, että takajarrusta kuului rahinaa. Joten kisan jälkeen tutkimaan ja sieltä löytyikin sitten kyllä erikoinen yllätys. Toisesta takajarrusta oli kulutuspinta loppunut toisesta palasta. Mikähän ihme näitä takajarruja riivaa, jo kaksi sarjaa mennyt paloja ja useammat levytkin... Noh tallista löytyy yhdet uudet siviilipalat, joten laitetaan ne sitten kilpapalojen tilalle. Vaan suurin yllätys löytyykin toisen puolen jarrusta. Luonnollisesti kun samat palat syytä olla molemminpuolin. Otan toisen puolen auki ja MITÄÄÄÄH. Palat ovat ihan hyväkuntoiset, mutta kulutuspinta ON IRRONNUT. Ja vieläpä molemmista paloista. Palat siis näyttivät ulkoisesti ihan ehjiltä, mutta kun ne otti käsiinsä olivat ne kahdessa osassa. Ei tainut olla kulunut se pala toiseltakaan puolellta...
Lienee pakko olla ollut jokin valmistusvirhe, tuskin tuo ominaisuuskaan voi olla.. Mutta yhtä kaikki, tämäkin murhe on nyt olettavasti takana päin. Ihme ja kumma, sitä tuli jo sorallekkin päästyä testaamaan ja vieläkin kaikki tuntuisi toimivan. Sitten olisi varmaan aika siirtyä oikeasti kilpailemaan...
Saa nähdä mitä tämän blogin kanssa jatkossa tekee, ei oikein tule kirjoiteltua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti