Yllättävän fiksua

Eilen nakertelin lisää valokoteloa. Jos ihmettelit viime viikon kuvien pölymäärää niin...
Minähän pohdiskelin, että millähän tuohon helpoiten nuo aukot tekisi ja lopputulemana päädyin "dremeliin". Muistaakseni joskus aiemmin viilailin ihan metalliviilalla, mutta nyt halusin tehdä koneellisesti, olisi vähän nopeampaa. Viime viikon pölyshown jälkeen katselin itsekkin omia kuvia ja mietiskelin lisää. Niin ei ehkä olisi ollut pakko käyttää hiomapaperipäätä... onhan siihen myös katkaisulaikka. Niitä päitäkin nimittäin kului "muutama"...

Täten viimeinen aukko tehtiin laikalla ja vain viimeisteltiin hiomapäällä. Oli muuten aika paljon kätevämpi ja nopeampi...
Mutta täytyy kyllä kehua myös umpioiden valmistajan kehitystä. Nämä ovat pykälää uudempaa mallia olevat umpiot mitä aikanaan Daihatsuun laitettiin ja näiden asennukseen tuli jopa ihan ohjeet ja se kaavakuva mukaan. Siinä on muuten insinööri oikeasti suunitellut vähän pidempään, että on saatu noinkin kätevä systeemi. Otin vaiheista kuvia jotta käy ilmi miten hienosti on ajateltu millä kaikella tehdään esimerkiksi kiinnitysreiät koteloon.

Kotelo on nyt umpioiden kiinnitysten osalta valmis, vielä puuttuu toki reiät mistä tehdään kiinnitys sitten itse autoon ja toki xenon-sarjojen paikat. Oma pohtimisensa siinäkin...

2017

Vuosi lähenee loppuaan joten lienee paikallaan taas niputtaa tämä vuosi kasaan. Siitä ei pitkää tarinaa saa...

2 sprinttiä, molemmat ongelmitta maaliin. Harrastamisen ensimmäinen vuosi kun ralliin ei tullut kilpailijana osallistuttua. Tallissa kyllä vietettiin aikaa varmaan liki yhtä paljon mitä aikoinaan Skodaa tehdessäni.

Kaikkia toki kiinnostaa varmaan, että kannattiko tehdä auto itse? Omasta mielestäni kyllä, lompakon mielestä ei. Halvempaa on varmasti aina ostaa valmisauto, mutta tekemällä itse saa just sellaisen kun itse myöskin haluaa. Tämän auton hintalappu asettui jonnekkin 8000-10000€ haarukkaan ja työtunteja arviolta 200-300 + ulkopuolisten tekemät (kaaret ja alusta). Joitain juttuja rallikuntoa varten on vielä tekemättä ja ostamattakin, muttei enää mitään kovin suurta.

Valokoteloa aloitin tosiaan nyt tekemään, vielä on vähän askartelua että valot saadaan paikallensa. Ja sen jälkeen odotellaan vielä Xenon-sarjoja jotta päästäisiin kotelo valmiiksi asti tekemään.

Seuraava askartelu

Lisävalojen tarvikkeet on tilattu ja odotellaan paketti kerrallaan saapuviksi. Valokotelo ja umpiot jo tulivat, nekun tilasin samasta paikasta. Koteloa arvoin ja vaikka löysinkin kuvamateriaalia ranskanpoikien ratkaisusta, päädyin eri kotelomalliin mitä he. Niin ranskassahan on tosiaan yksi tälläinen ralliautonakin, S2000 tekniikalla. Yritin heitä jopa tavoitella tämän asian tiimoilta, mutta vastausta en koskaan saanut...

Pienihän tuo kotelo on, ei varmasti jää yhtään ylimääräistä tilaa. Niin pieni, että alunperin ajattelemani isommat umpiot eivät olisi siihen edes mahtuneet. Täten mennään pienemmillä umpioilla mitä aiemmin, se että huomaako sitä käyttännössä on eri juttu...

Umpioiden kiinnittäminen onkin muuttunut sitten huomattavasti edellisestä umpioversiosta, mutta pieni kehitysaskelkin otettu. Umpioiden mukana tuli nimittäin oheinen kaavakuva. Ehkä ompelumaailmasta enempi tunnettu tapa, mutta mikäs siinä. Täytynee vain laminoida nuo, että kestää edes nuo neljä muotoilua.

Ehkä turhaa, ehkä ei

Näpertelin nyt sitten loppuun nuo takapäähän tulevat roiskeläpät. Hieman jäin miettimään, että tulikohan tehtyä nyt liian lyhyet. Noh toisaalta eivät osu maahan tai kuoppiin niin herkästi kuin jos olisivat pidemmät. Toki sitten se varsinainen kuranesto saattaa nyt jäädä vähän vailinaiseksi, aika näyttää. Aika näyttää myös sen, että kestävätkö yleensä ottaen tuolla auton alla, pelkillä popniitelillä kun ovat kiinni.

Taitaa seuraavaksi olla edessä lisävalojen rakentaminen. Rakennusvaiheessahan tein johdotukset valmiiksi, lukuunottamatta releiltä valoihin tulevan johtovälin. Ensiksi kun tarvitsisi arpoa valokotelo mitä lähteä sovittelemaan. Sen jälkeen umpiot, johdot, liittimet...
Kyllä siihenkin kokonaisuuteen aikaa äkkiä saa kulumaan.

Kuraa kuraa

Bensaletkujen suojaus tuli sitten toteutettua kuitenkin saman tapaisesti mitä jarruletkujenkin. Samalla kumimatolla vain mahdollisimman tiiviisti. Joten, eikun taas seuraavaan kohteeseen!

En ole koskaan ennen kilpureihini kuraläppiä tehnyt, mutta samalla olen aina kironnut kun kyljet ovat laseihin asti kuralla pinnoitettuja. Tällä kertaa päätin tehdä poikkeuksen.
Testailin josko suojaukseen käyttämästäni kumimatosta olisi myös roiskeläpiksi, mutta osoittautui liian joustavaksi ja samalla myöskin turhan painavaksi. Täten fiksummillta jotain muuta materiaalia kyselemään.

Eikä montaa vinkkiä tarvinnut kysyä, kertalaakista tuli valmis vihje. Täten marssitiin keittiötarvikeosastolle hakemaan joustavia leikkuulautoja. Eipä ole ennen keittiöosastolta kilpa-auton osia haettukkaan...
Tarjolla olisi ollut pirteitä limenvihreitäkin, mutta päädyin melko perinteiseen punaiseen. Vähän muotoilua ja sovittelua ja eikun kiinni. Melko simppeliä ja halpaa.

Takapäähän en tuollaisia täysikokoisia tee, todennäköisesti teen pienet läpsyt auton alle, pyörän etupuolelle. Josko sillä tavalla saisi vähennettyä takapäähän kertyvää kuraa vähän.

Vähän suojausta

Ihan kaikkea tarvittavaakaan ei saatu ennen ensikilpailua valmiiksi. Mutta koska oli tiedossa, että Huittisten rata ei tule kulumaan kovinkaan pahaksi, uskalsi jarruputkien ja bensaletkujen suojaamisen jättää kisan jälkeiseen aikaan.

Tarvikkeet tähän oli kyllä jo ostettu, hyllyssä rullallinen 8mm paksua kitkamattoa. Pitäisi kestää pakkasta ja pitäisi myös kulutustakin kestää melkoisen paljon, mutta kuitenkin helppoa leikkailla ja asentaa.

Jarruputket kaipaisivat eniten suojausta, koska kulkevat aivan paljaana pohjassa. Toki hieman suojassa kun runkopalkin kyljessä kulkevat. Täten siihen oli kohtalaisen helppo tuo asentaa ja samalla hyödyntää vanhoja pakoputken lämpösuojan kiinnityspaikkoja. En oikein tiedä kuinka tiuhaan noita ruuveja olisi tarvinnut laittaa, mutta vaikuttaisi äkkiseltään hyvälle. Vaarahan on, että tuosta tulisi vain sorankerääjä, toivottavasti se vältetään.

Bensaletkujen osalta jätin vielä suunnitteluasteelle, niitähän ei edes isoa matkaa tarvitse suojata. Kulkevat pääasiassa nimittäin runkopalkin sisällä, mutta n. 30cm pätkä juuri tankin kyljestä tarvitsisi suojata.

Viikonloppu urakka

Siinä se sitten olisi, pikafiksauksen kokenut traileri. Torstaina aloitettiin vaihtamalla rikkinäinen sivuvalo ja lisäämällä pari kiinnityspistepaikkaa. Perjantaina sitten hakemaan vaneria ja tietysti illalla innossaan tekemään kärry äkkiä loppuun, eihän pistokkeen vaihdossa ja kiinnityspisteiden kiinnityksessä kauaa voi mennä...

Eikun poraamaan ekaa reikää vaneriin... taino enhän minä sitä porattua saa. Metalliporanterällä kun ei tehdä reikää ja eipä ole tallissa ennen tarvinnut puuta käsitellä niin oikeita teriä ei tallissa ole. Pienen kiroamisen jälkeen siirryn vaihtamaan pistoketta. Kahden tunnin kiroilun jälkeen saan sentään sen vaihdettua, joten eikun ovi kiinni ja kotio.

Tänään sitten kotoa mukaan puuteriä ja homma hoituukin ihan vaivatta. Kiinnityspisteitä tuli nyt tuplamäärä vanhaan nähden ja uusin nekin nyt sitten kaikki, eivätpähän petä. Tuon jälkeen lyötiin muutaman kymmentä popniittiä laitoihin, eivät olleet ihan täydellisesti kiinni. Toki siinä urakassa muutama poranteräkin meni poikki...

Nyt voikin sitten kääntää katseen taas kilpuriin. Tulin minä siihen jo sen tulpan katalysaattoriin laittaneeksi. Seuraavaksi voisi vaikka viimeistellä jarruputkien ja bensaletkujen suojaamista ennen kun ruvetaan lisävalojen kimppuun.