Miten näin voi käydä...

Lauantaina sitten ajeltiin pitkästä aikaa kilpaa. Aamupäivä sujui normaalisti, joten siltä osin hyvillä mielin voitiin kilpailuun lähteä. Juuri ennen lähtöä tosin kuulimme, että ensimmäinen erikoiskoe oli keskeytynyt. Odotettavissa oli odottelua...
EK 1:
Odotteluahan siitä tuli, mutta matkaankin päästiin. Auto lähti yllättävän vaivatta asvaltiltakin ja eron etenemisessä huomasi välittömästi. Aivan toista maailmaa mitä lukottomalla. Kääntyminenkin tuntui nyt loogisemmalta, eli käännettäessä auto oikeesti myös kääntyy eikä puske. Me likes.
Alkuosa vähän isompaa valtion tietä, jossa pari paikkaa. Loppuosa suora-90-suora tyyppistä pienempää tietä. Pikkutiet ei oo ikinä olleet suosiollisia ja kellohan sen todistaa. 6. nopein kellotus. Lämpöanturi irtosi... taas.
EK 2:
Jonottaessa huomataan, että ollaan pikkutiellä saatu etuvanteeseen lommo. Renkaassa ilmat kuitenkin tallella, joten jatketaan vaihtamatta rengasta. Isoa tietä ja siitähän minä tykkään. Rytmiä löytyy ja siistiä varman päälle ajoa. Pitkillä suorilla huomaa ehkä aavistuksen tehon puutetta kun vertaa aikaisempaan moottoriin, ei nimittäin rajottajalle asti päästä. 5. nopein, mutta puolet pienempi ero mitä ensimmäisellä pätkällä.
Pikahuolto, jossa varovasti nujitaan vanteen lommoa. Ehkä muuttui, ehkä ei. Jatketaan kuitenkin samalla.
EK 3:
Alkuosa liki luotisuoraa, sitten vähän pienempää ja mutkittelevampaa tietä. Tästä pätkästä ei jäänyt oikein mitään mieleen, tultiin vaan "ajellen" läpi. Sijoitus taas 6.
EK 4:
Jälleen alkuosa luotisuoraa ja nyt saavutetaan se rajoitinkin. 150km/h tuli jälleen mittariin kerättyä vauhtia. Rajotinta vasten tullessa olikin päässä valtion merkein varustettu kurvi ja pienehkö vauhtisokeus siihen iski. Tie käytettiin kokonaisuudessaan, juuri ojan reunaa hipoen. Toki olisihan siinä vielä roikkua voinut... Pari seuraavaankin kurvia menee ehkä pikkasen yliyrittäen. Sijoitus silti 5.
Sitten oli tauko edessä, jossa saadaan anturin johto takaisin paikallensa ja tarkistellaan etuvannetta. Koska ilmat pysyivät edelleen, ei rengasta vaihdeta vaan päätetään viimeisetkin pari jatkaa näillä.
EK 5:
Päivän pisin, liki 30km pitkä pätkä edessä. Tosin pätkähän oli jonkin verran myöhässä, joten odoteltiin taas lähdössä liki kolme varttia. Valtaosin isoa valtion tietä, ajossa on onnistumisia ja epäonnistumisia. Yksi paikka pääsee auringosta vähän yllättämään röykkyjensä kanssa, mutta kädet kävivät tarpeeksi. Loppuosassa näkyy hieman edellä ajaneen pölyjä, muttei haitaksi. 4. nopein kellotus ja kanssakilpailijoiden keskeytysten myötä 3. sija tällä hetkellä hallussa.
EK 6:
Vielä vajaa 15 kilometriä jäljellä ja tämä olikin sitten täysin erilaista mitä koko alkukisassa. Pientä ja erittäin pientä tietä. Heti pätkän alkupäässä nähdään edellä lähtenyt ja tuloksissa lähimpänä ollut kilpakumppani tien sivussa. Todetaan, että nyt ei ole mihinkään kiire ja ajellaan varman päälle. Huonoja osuuksia löytyy ja ne otetaan todella varovasti. Silti muutaman kilometrin ajon jälkeen ongelmat alkavat. Nelosvaihde rupeaa tippumaan pois päältä ja muutaman testauksen jälkeen ajellaan ilman sitä. Ajaminen muuttuu vielä varovaisemmaksi tuosta johtuen, niin kovasti maaliin pääsyä tavoiteltiin. No pätkän maali saavutetaan, yli minuutti hävinneenä ja samalla haisee vaihteistoöljy...

Siirtymälle tarkistamaan, näkyykö jotain vakavaa. Vaihteistoöljyä on panssarilla kyllä, muttei nyt mitään älytöntä lammikkoa. Todetaan sen perusteella, että tilanne ei olisi aivan niin vakava, joten lähdetään ajamaan vajaan 30km siirtymää. Muutaman kilometrin päästä vitonen rupeaa pitämään niin kovaa meteliä, että on pakko ajaa kolmosella. n. 80km/h välitetyn laatikon kolmosella ei muuten ole mitään maailman mukavinta matkustamista, mutta koska oletimme olevamme edelleen kolmosia ja täten palkinnoilla jatkoimme matkaa. Matkalla kyllä toteamme tippuneemme neljänneksi, mutta kun jo matkalla ollaan niin ajetaan. Maaliin selvitään ja heti at:n jälkeen auto sivuun ja tarkistelemaan. HETKINEN... TÄÄLTÄHÄN PUUTTUU PROPPU!!?!???!?!?!??!?! Ajeltiin sitten vähintäänkin 30 kilometriä hyvin vähillä tai käytännössä kuivalla laatikolla. Voi elämän kävyt sentään...
Noh auto työntämällä kärryyn, vaatteet vaihtoon ja kotia kohti. Kartturi menee vielä tarkistamaan tulokset ja soittaa "se on muuten pytyn paikka, 4 palkitaan". Kotimatka siirtyi sitten reilulla tunnilla, jotta päästiin noutamaan palkinnot. Toisaalta ihan kiva, vaikka auton tilanne taas harmittaa. Jälleen liki käsittämätön vika ja pahimmillaan vauriot on merkittävät. Vielä toki pieni toivo on siitä, että öljyt sisään ja kaikki "kunnossa".
Sitä ennen saa kyllä vähän hakea motivaatiota... Moottori sentään osoittautui toimivaksi ja ongelmattomaksi. Lämpöanturin kun vaihdan toisen tyyppiseksi niin luulisi johdonkin pysyvän paikallansa.