EK 1:
Todella kovavauhtinen tie, reipas 11 kilometriä. Ensimmäinen jarrutus otetaan muutama sata metriä ennakkoon... Sen jälkeen syttyy jälleen jarrunesteiden varoitusvalo kojetauluun, eikö se patentti kestänykkään... Muuten ajaminen sujuu yllättävänkin hyvin ajotauosta huolimatta. Tuloksena 5 sija, vähän yli 10 sekuntia pohjille hävinneenä.
EK 2:
Tämä oli sitten tutumpi pätkä kun ajettiin viimekin vuonna täysin samassa muodossa, reipas 8 kilometriä vaihtelevaa tietä. Aluksi tullaan muutama kilometri sen mitä auto kulkee (30 sek rajotinta vasten...), sitten vähän teknisempää tietä loppu. Puolessa välin pienien yleisöliippien (kuten kuvassa) jälkeen huomaan lämpöjen olevan tapissa. Voi perkele taasko sieltä menee kannentiiviste... Noh lämmöt seilailee loppupätkän, mutta yllättävän hyvin ajo sujuu silti. Taas viides, vain kuusi sekuntia hävinneenä. Täten huoltoon mennessä jaettu neljäs sija tuloksissa.
Huollossa etsitään kuumeisesti vikaa, kun ne lämmöt seilaili koko siirtymän huoltoonkin. Mitään ei löydetä, joten todetaan että jatketaan. Vaan eipäs starttaa. Työntämällä käyntiin ja sitten äkkiä mittaamaan latausta. Jota ei ole. That's it, game over.
Sinänsä edellisestä keskeytyksestä olikin jo hetki kulunut, nimittäin syksyllä 2013 viimeksi jäi kisa kesken. Mutta harmittaahan tämä. Ajo kun tuntui maistuvan. Nyt metsästämään uutta laturia, tämä kokeilulaturi kun kesti vain vuoden. Sitten auto täytyy saada katsastettua ja vasta sen jälkeen lähdetään pohtimaan Vuokatin kilpailua. Jos sarjasijoituksia ajetaan on sinne lähdettävä, nollakisa kun tuli nyt.
Kaikkea tätä ennen puretaan loppuun varaosa-auto...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti