Osuma ja jälkiseuraukset

Sunnuntaina kävin ajamassa sprinttiä... liki maaliin asti.
Ensimmäinen kierros meni ihan kohtalaisesti, rata oli liukas joten liipissä tultiin välillä aika railakkaasti. Toiseksi viimeisessä kurvissa käväistiin ruohikon puolellakin. Aika ihan hyvä, luokan toinen ja "pikkuralliautojen" kolmas.
Tiedossa oli, että ajat paranevat huomattavasti toisella kerralla, joten sillä piti onnistua. Ja hyvinhän se tulikin, kunnes lähestyttiin radan puolivälin jälkeen pistettä 19. Tiputan neloselta kolmoselle, vauhtia siis n. 100km/h. Sitten en rehellisesti sanottuna tiedä mitä tapahtui. Sen tiedän, että minusta tuli matkustaja ja samaa vauhtia metalliaidasta läpi pysähtyen multasäkkiin. Ensimmäinen reaktio paikan päällä, että auto pomppasi kuopasta (niitä löytyi muutama josta muillakin tuli vähän ohjelmaa) pehmeälle ja siitä suoraan. Mutta incaria kun katsoo niin näyttäisi sille kuin ihan itse olisin sinne kääntänyt. Oliko rengas sitten tyhjän päällä ja tein "liian ison" korjausliikkeen ja ohjaus pyörähtikin enemmän kun ajattelin? Siihen on hankala vastata.
Auto sivuun, äkkiseltään vauriot näyttävät kohtuu vähäisiltä. Multasäkki oli mitä parhain pysäyttäjä, tekee tehtävänsä ja autokin säilyy kohtalaisen vähillä vaurioilla. Paikan päällä irroittelen jo puskurin valmiiksi, etupyörä on näemmä tullut taaksepäin joten lavettikyydillä varikolle. Siellä luonnollisesti sitten ambulanssihenkilökunnan tarkastukseen. Osumahan oli kohtalaisen kova, kun liki äkkipysähdyksenä tapahtui. Munissa vihlasi heti kun osuma tuli, se oli jo merkki siitä, että ei tainut olla munavyö ihan oikeassa mitassa... Ambulanssi tarkastuksessa ainoat arat paikat ovat jalat, molempiin sääriin tullut jokin osuma, ilmeisesti kojelaudasta.
Kotimatkalla huomaan kyllä, että on häntäluukin ottanut osuman, rupeaa aristamaan. Ja se tässä nyt pari päivää onkin vähän menoa hidastanut. Istuminen ja varsinkin nouseminenkin tekee vähän kipeää. Syykin näihin vammoihin on yksinkertainen, löysällä ollut munavyö. Vähän jopa pelästyin kun rupesin incaria katsomaan, että hetkinen, minähän tipahdan useamman sentin alemmas osuman aikana! Sitten kun sitä rupesi hidastamaan, niin paljastui koko totuus. Näinkin suhteellisen pienessä ulosajossa liikkuu muuten mies melko reippaasti penkissä... Eli kiristämme munavyötä.

Päätin kuitenkin sitten jo tänään mennä purkamaan autoa, kai sitä jotain saisi tehtyä vaikkei ihan kaikkea nyt pystykkään tekemään. Keulasta sain purettua vääntyneitä ja tuhoutuneita osia, konepelti otettiin jo kisan jälkeen pikkuveljen kanssa irti. Jonkin verran tuuria on ollut mukana vaikka vähän pelottikin siinä kohtaa kun autosta nousi ja näki vain putken päitä ristissä joka suuntaan. Yksikään metalliputki ei mennyt mistään läpi ja multa ei edes saanut rikottua tuulilasia. Mutta onhan noita vaihdettavia osia: konepelti, etupuskuri (joo nyt täytyy jo vaihtaa, ei jaksa korjata...), turvapuskuri, etumaski, kartturin puolen etuvalot, pohjapanssari (meni aivan muodottomaksi jostain syystä...), oikea etulokasuoja, etu aisaa oikaistava hieman, lukkopeltiä oiottava/vaihdettava (aika hyvin oikeni moottorinosturin kanssa jo), jäähdytin ja ties mitä vielä. Eniten tällä hetkellä peloittaa tuo etupyörä joka tuli reippaasti taaksepäin. Siitä en vielä tiedä, että mitähän kaikkea sieltä meni rikki...
Mutta nyt keskitytään parantumiseen ja hoidetaan tulevan viikonlopun toimitsijahommat loppuun. Sitten taas purkuhommien pariin. Silti voi olla, ettei tänä vuonna enään viivalla nähdä...