Kilpailupaikalla ei mitään ihmeellistä, potkukelkka oli paras mahdollinen valinta radantutustumiseen. Eikun jännityksen sekaisin tuntein viivalle...
Ensimmäinen kierros meni tunnustellessa, pito tuntui aika vaihtelevalta paikoittain. Jään altahan tuli jonkin moisia vesilätäköitäkin esiin ja metsäosuudella toki myös ihan maata. Kaikki tuntui olevan ihan kunnossa, kunnes varikolle ajaessa rupesi höyryä kovin nousemaan. Mikä perhana siellä nyt on... lämmöt on ihan ok. Konepelti auki, paisuntasäiliössä nesteet tallessa. Vähän se näyttäisi konehuoneeseen vettä ruiskineen jostain.
No odotellaan, että jäähtyy hetken ja avataan jäähdyttimen korkki. Näyttää kovin tyhjältä tämä jäähdytin... HETKINEN... Jos jäähdytin on tyhjä ja paisuntasäiliö täynnä... Just joo, taisi jäähdytin tulla ylemmäs mitä ennen niin eipäs enää virrannut nesteet jäähdyttimeen. No säiliötä vähän ylemmäs ja ylitäyttöä säiliöön niin saa kyllä virtaamaan. Lyödään takaisin käymään, kaikki ihan ok, korkin juuresta tuntuu vähän tulevan yli. Painetaan kaasua.... SEIS!... koko yläreuna muuttuu geysiriksi. Että sillälailla, jäähdytin koko matkaltaan yläreunasta rikki.
Ei siinä sitten, kamat kasaan ja kisa taputeltu. Toinen kierros jäi ajamatta, joten yllättäen luokan viimeinen (olin tosin ekallakin kierroksella hitain omasta luokasta). Motonetistä tilaukseen ihan uusi jäähdytin, tuo kun oli tallin hyllystä otettu "mukaehjä".
Todennäköisesti keskityn nyt enemmän sen toisen korin rakentamiseen, jos sillä pääsis keväällä sitten viivalle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti