Ennen kasaamista olisi toki yksi pieni juttu tehtävä. Maalata nuo kaaret. Niitä kun ei oikein viitsi jättää ruostumaan. No mutta sehän on ihan helppo homma...
Montaa eri vaihtoehtoa pyörittelin maalaamisen suhteen, mutta lopputulema oli se, että pensselihommiahan siitä tuli. Maalit ja pensselit kaupasta check. Parin päivän päästä: Jaa mutta, tarvitsisihan se pensselikin saada putsattua, mitäs tuo maali vaatii... Synteettistä tinneriä. ETTÄ MITÄ??? Käytiin sen jälkeen muuten ihan muutamassa liikkeessä ihmettelemässä (kun en tosiaan alunperin maalin ostohetkellä tätä älynnyt), että mitähän helkkaria on synteettinen tinneri ja miten se eroaa tavallisesta... Lopputulos, kukaan ei tiedä. Ostetaan siis tavallista tinneriä.
Ajattelin, että tuohan on ihan parin tunnin helppo homma. Sitten kun olin viisi tuntia maalannut, pystyin toteamaan olleeni täysin väärässä. Toki ajattelin myös, että kerta tai korkeintaan kaksi riittää helposti kun en maalia ohentanut. Sitten kun neljättä tai pahimmillaan viidettä kertaa maalailen kaaria ja löydän edelleen maalaamattomia kohtia, totesin että onhan siinä toki syynsä että maalarit ottavat hintansa... Kun vihdoin rupean repimään suojana olleita sanomalehtiä tajuan taas yhden asian. Joo jos sanomalehti mahtui juuri ja juuri kaaren ja esim. katon väliin, niin mitenköhän käy kun laitat pensselillä maalia kaareen ja paperiin. Mattopuukolla rapsuttelemaan vaan...
No mutta riittävä kerros tuli maalia, joten eikun kasaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti