Auto pukeille, panssari irti ja pyörät irti. Ja kyllähän niitä pikkuvikoja löytyy. Pieneksi murheenkryyniksi osoittautunut hanttarin puolen vetonivelen klemmari on jälleen lähtenyt pois paikaltaan, se on helppoa toki korjata. Lisää rasvaa niveleen, uusi klemmari ja sitten toivotaan että kestäisi.
Keulassa ei muuta ihmeellistä näy, panssari on toki jonkin verran kulunut, mutta se oli jossain määrin oletettavissa. Kyseessä on kuitenkin siviiliikäyttöön tarkoitettu komposiittipanssari jota ei varsinaisesti kivisuihkuun ole suunniteltu. Jossain kohtaa täytyy siihen miettiä ehkä aavistuksen kestävämpää ratkaisua, mutta hyvin se tuntui tehtävänsä hoitavan.
Vaan oikeasta takanurkasta paljastui yllätys. Ensimmäiseksi katse kiinnittyi massiivisen kokoiseen kiveen, joka oli löytänyt tiensä jarrukilven ja jarrulevyn väliseen aukkoon. Suurempi pelästys tuli kun tajusin, että tuostahan satulasta puuttuu kokonaan toinen pultti! Tiedä sitten mistä asti nämä siellä olivat tässä tilassa, ei tullut huollossa edes renkaita käytettyä irti. Suuri vahinko oli kohtalaisen lähellä siis...
Takaata toiselta puolen on näemmä jälleen pettänyt tehty patentti käsijarruvaijerin kannattamiseen. Pakoputkestakin nappasin kiinni, kun se tuntui aika paljon tärisevän. Tosin nyt tuli aika metallinen kolina kun sitä heilutin, ennen luulin sen olevan vain kannatinkumeista johtuvaa. Todellinen syy oli ehkä kuitenkin se, että viimeinen liitos oli sormikireydessä... Selittää myös miksi omasta mielestä auton äänetkin olivat hieman nousseet.
Kuitenkin pikkuvikojahan ja halpoja sellaisia nämä kaikki. Myöskin oletettua, että jotain ylläreitä tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti