Pala kerrallaan

Pari päivää tehty autoa taas takaisin kasaanpäin. Umpioden liimailu onnistui, joten eikun paikalleen ja keula muutenkin nippuun takaisin. Keulaan täytyy vielä tehdä uudet kuraläpät ja pakoputki laittaa takaisin niin voisi pyörilleen sen jälkeen taas laskea.

Liimailu hommia oli edessä seuraavaksi takapuskurin kanssa. Vaikka teippipaikkaus olikin kohtuullisen toimiva ja erittäin tyylikäs, teen tilalle vähän kunnollisemman paikkauksen. Tämähän on sinänsä tuttua touhua kun Daihatsun etupuskuria muutaman kerran korjailtiin...

Tuleehan autoon pieni päivityskin kesäksi, nimittäin katolle ilmestyy kattoscooppi. Nämä vuoden vaihteessa kun kaikkiin autoihin sallittiin, niin tuli sellainen jo alkutalvesta ostettua. Talvella kun siitä ei oikein ole hyötyä, totesin että tässä kevät tauon aikana hyvä aika asennella. Joten reiät valmiiksi ja maali pintaan tässä kohtaa. Tehdään autoon reikiä sitten kun on taas maan tasalla.

Taas. Kyllä taas.

Iskarit saapuivat jo huollosta takaisin, joten päädyinkin niitä laittamaan takaisin paikalleen. Huollossa ei mitään erikoista ollut tullut vastaan, toki ihan ei myöskään ääriin asti oltu huoltovälissä.
Siinä etupäätä kasatessani tulin tarkistaneeksi konepeltiin menevät sähköjohdot, nämähän olivat vuosi sitten jo melkein puhki kuluneet. En meinannut millään uskoa, että se sama kävi taas. Vaikka vaihdoin johdot toiseen aukkoon ja pidemmiksi. Mielestäni koitin myös, että tämän toisen aukon reuna ei olisi niin terävä, että rupeaisi raastamaan johtoja, mutta olin näemmä väärässä. Tosin nyt tallista löytyi tähän lääke, sillä lisävalokoteloa varten ostin tiivistenauhaa. Nyt samaa nauhaa reiän ympäri niin eiköhän tämä ongelma ole vihdoin ratkaistu...
Rupesin myös liimailemaan umpioiden kiinnikkeitä takaisin, jännä nähdä kuinka hyvin se onnistui... Pakoputkenkin vein työn alle hitsaukseen. Vielä ollaan ihan hyvin aikataulussa toukokuun kisojen suhteen.

Insinööri on fiksumpi... ehkä

Kun on purettu, pitää ruveta myös kasaamaan takaisin.
Tosin tällä kertaa tarvitsi vielä ensiksi purkaa vähän lisää, uudesta varaosa-autosta päätin ottaa turvapuskurin ja kuvassa olevat lokarin kiinnikkeet. Minähän alunperin purkaessani onnistuin nuo alkuperäiset kiinnikeet rikkomaan. Täten tähän asti lokari oli yhdellä nippusiteellä periaatteessa paikallaan... Kun nuo näyttivät varaosa-autosta lähtevän ihan nätisi irti, totesin että ehkä se insinööri on tämänkin asian suunnitellut paremmin kuin minä. Täten siirsin kiinnikkeet kilpuriin ja ainakin nyt pysyy.

Otin puskurin irti varaosa-autosta ja sen jälkeen en taas ollut ihan varma onko se insinööri ollut tarpeeksi fiksu. Nimittäin tuosta kolaroimattomasta varaosa-autostakin on vasemman puolen umpion kiinnikkeistä yksi mennyt poikki. Jos ne eivät edes siviiliajoa kestä, niin ei taida rallin ajossa olla pienintäkään toivoa...

Turvapuskurissa ei mitään ihmeellistä, tosin nyt ensimmäistä kertaa tajusin missä tuon ilmanoton suulakkeen kuuluisi olla. Sillehän on insinööri ihan oikean paikan suunnitellut tuohon puskurin päälle. Minä kun olen pitänyt sen puskurin alapuolella... Toki nyt on sitten paremmassa suojassa.
Seuraavaksi tarvitsee varmaan liimailla noita umipoita takaisin kasaan...

Eihän sitä pitänyt...

Puolitoista vuotta sitten aloitin kirjoituksen näin: "Aikanaan kun Daihatsut myin ja huoltomiehen kanssa tallia siivottiin, että saatiin kaikki uudelle omistajalle mukaan, totesin ääneen, että pösöä varten ei sitten tälläistä osavuorta hommata. Vain yksi kokonainen varaosa-auto sitten kun kilpuri on valmis."
Tällä lauseella aloitin kertomaan kun hain kokonaisen varaosa-auton, joka ihan ajamalla kärryltä talliin laitettiin (ja edelleen on täysin ajokuntoinen). Samalla myös itselleni vannoin, että yksi riittää, en minä toista tarvitse.

Kaksi viikkoa sitten setäni lähestyi viestillä ja totesi serkkujeni 307 tulleen tiensä päähän moottorivaurion myötä. Toki samassahan kysyi, että tarvitsisinko varaosa-autoa. Noh varovasti tiedustelin että mitäs siitä pitäisi maksaa. "Paremminkin niin päin et voiko siitä pyytää mitään jos esim suostut hakemaan sen Tampereelta?"
Siitä se ajatus sitten lähti...

Täten eilen käväistiin Tampereella hakemassa yksi auto talliin lisää. Tämä yksilö ei nyt omin avuin liiku, mutta on koriltansa huomattavasti paremmassa kunnossa mitä ensimmäinen varaosa-auto. Sen lisäksi tämä ei ole täynnä tee-se-itse sähkövirtelmiä, ensimmäinen auto kun on toiminut jonkinlaisena hifiautona. Pienenä varjopuolena tämä auto on muutaman vuoden tuoreempi versio ja täten täytyy olla aika tarkkana, mitkä osat oikeasti sopivat. Tällä tietoa esimerkiksi vaihdelaatikko on eri, kuten myös takajarrut. Silti eipä sitä koskaan tiedä minkä osan sitä tarvitsee.

Mutta nyt saa riittää varaosa-autot. Nyt on varmasti jokaiseen nippeliin varaosa suoraan tallissa...