Eihän sitä pitänyt...

Puolitoista vuotta sitten aloitin kirjoituksen näin: "Aikanaan kun Daihatsut myin ja huoltomiehen kanssa tallia siivottiin, että saatiin kaikki uudelle omistajalle mukaan, totesin ääneen, että pösöä varten ei sitten tälläistä osavuorta hommata. Vain yksi kokonainen varaosa-auto sitten kun kilpuri on valmis."
Tällä lauseella aloitin kertomaan kun hain kokonaisen varaosa-auton, joka ihan ajamalla kärryltä talliin laitettiin (ja edelleen on täysin ajokuntoinen). Samalla myös itselleni vannoin, että yksi riittää, en minä toista tarvitse.

Kaksi viikkoa sitten setäni lähestyi viestillä ja totesi serkkujeni 307 tulleen tiensä päähän moottorivaurion myötä. Toki samassahan kysyi, että tarvitsisinko varaosa-autoa. Noh varovasti tiedustelin että mitäs siitä pitäisi maksaa. "Paremminkin niin päin et voiko siitä pyytää mitään jos esim suostut hakemaan sen Tampereelta?"
Siitä se ajatus sitten lähti...

Täten eilen käväistiin Tampereella hakemassa yksi auto talliin lisää. Tämä yksilö ei nyt omin avuin liiku, mutta on koriltansa huomattavasti paremmassa kunnossa mitä ensimmäinen varaosa-auto. Sen lisäksi tämä ei ole täynnä tee-se-itse sähkövirtelmiä, ensimmäinen auto kun on toiminut jonkinlaisena hifiautona. Pienenä varjopuolena tämä auto on muutaman vuoden tuoreempi versio ja täten täytyy olla aika tarkkana, mitkä osat oikeasti sopivat. Tällä tietoa esimerkiksi vaihdelaatikko on eri, kuten myös takajarrut. Silti eipä sitä koskaan tiedä minkä osan sitä tarvitsee.

Mutta nyt saa riittää varaosa-autot. Nyt on varmasti jokaiseen nippeliin varaosa suoraan tallissa...