EK 1:
Vajaan yhdeksän kilometrin aloitus, tulee omasta mielestä ihan kohtalaisesti. Kello vaan on vähän eri mieltä, 16 sekuntia pohjista ja luokan 12:s. Ei hyvä.
EK 2:
Sitten hypättiinkin jo melkein 20km pätkään, tämä pitäisi sitten vielä viimeisenä pätkänäkin ajaa. Melko tuttua tietä, joten ajaminenkin luonnistuu kohtalaisesti. Tien kunto on vaan jo meidän kohdalla yllättävän huono. Huomiohypyssä rikotaan etupuskuria ja lopullisesti alalippa rikkoontuu viimeisessä takapiikissä jossa tie on jo Kiinaan asti kaivettu. Tulos kuitenkin kohtalainen, 22 sekuntia kärkeen ja 9:s sija.
EK 3 & 4:
Yleisöpyöritykset märällä asvaltilla. Lukekaa Tiippanan Jussin kuvailu asiasta.
Tauko 1:
Soraa kertynyt joka paikkaan vähintäänkin tarpeeksi, puskurista otetaan viimeisiä roikkuvia palasia poies ja eikun jatkamaan. Sijalla 9 vajaa minuutti kärkeen.
EK 5:
Tauolla tuumataan että pakkohan sitä on vähän ryhdistäydyttävä ja lisätään yritystä. Tuloksena yksi liippi ja omasta mielestä helvetin hyvä rytmi pätkällä. Vielä kun se kello olisi ollut samaa mieltä, 13km pätkällä yli 20 sekuntia turpaan ja 10 sija.
EK 6:
Jouheva pätkä jossa ei mitään ihmeellistä. Vajaan 20 sekuntia tappiota ja 8. sija.
EK 7:
Päivän pisin, tasan 20 kilometrinen. Ei juuri mitään ihmeellistä meidän osalta, paitsi tuo viimeinen risteys mistä kuva. Tässä kelissä ja näillä tehoilla ei välttämättä se paras ratkaisu tuo ajolinja. Yli 40 sekunttia takkiin ja 10. sija.
Tauko 2:
Kuraa on edelleen joka paikka täynnä. Sijoitus edelleen yhdeksäs, eroa toki jo yli 2 minuuttia. Huomataan jo tauolla, että viimeinen pätkä perutaan huonon kunnon vuoksi, joten vain yksi jäljellä.
EK 8:
Päivän eksoottisin erikoiskoe. Vajaa 13 kilometriä josta suurin osa puomein suljetuilla metsäautoteillä. Ai että kun tuntui kivalta ajella kiskossa kun ne noin 32 kokoiset murskeet hakkaavat pohjaa. Tosin kerrankin se pikkutien ajaminenkin luonnistuu edes jotenkin ja hirvikolarikin vältetään kun sarvipää on jo ojan puolella. Eroa pohjiin toki melkein 40 sekuntia, mutta sijoitus kuudes.
Viimeinen erikoiskoe ajetaan kuitenkin vielä siirtymänä ja sitten maaliin. Jossa todetaan yhtäkkiä olevamme kuudes, 2,5 minuuttia kärjestä. Sijoitus siedettävä, mutta kyllähän vauhti nyt oli hukassa. Keli oli raskas ja meillä kun on täysin vakio tekniikka niin hävittiinkö siinä?
Etupuskuri oli ainoa tiedossa oleva vaurio, sinänsä kokonainen, mutta alalippa lähti kokonaisuudessaan pois. Puskurin irrotuksen yhteydessä paljastuu jo lisävaurioita, molemmat etusisälokarit ovat lyhentyneet keulasta huomattavasti. Vaan kun auton pukeille nostan ja kurkkaan pohjapanssaria... Takakiinnikkeet taipuneet, eli pelkkien etupään kiinnikkeiden varassa. Ja tuota, noh itse panssarihan on kulunut puhki. Kyllähän sitä iskua koko ajan tuli, mutta että ihan puhki asti... Iskuja kun pohjaan on tullut niin katse kääntyy pakoputkeen. Etupää on nyt ehjä, eli vahvistus ajanut asiansa. Mutta takapää... Tankin edestä on putki lytistynyt aivan kasaan ja melko pitkältä matkaltakin vielä. Selittääköhän se vauhdin puutetta...
Koomisin vaurio silti on ehkä vasen etu-umpio. Liimaukset nimittäin ovat pettäneet iskujen voimasta...
Lopputulemana auto pressun alle ja ruksi päälle suunnitelulle kilpailukauden jatkolle.
Riihimäelle täytyy vähän kritiikkiä antaa reitin suhteen. Sadekeleillehän ei mitään mahda ja varmasti monen osuuden pettäminen sen voimasta on yllätys. Mutta reitillä ei käytetty juuri ollenkaan oikaisuesteitä, joka johti kärkipäällä melko railakkaaseen oikomiseen. Täten ura ei monessakaan paikassa ollut edes tien puolella. Olisi todennäköisesti säästänyt sekä järjestäjän että meidän häntäpään kilpailijoiden kustannuksia jos esteitä olisi saatu. Toisekseen aikataulu oli paikoitellen melko huima, huimin siirtymälle annettu keskinopeus oli yli 66km/h. Jäihän meillä jopa minuutti ylimäärästä aikaa sillä siirtymällä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti