Luokkavoitto

Luovan neljän kuukauden kilpailutauko päätettiin eilen RTRC-rallin parissa. Siitä todella tulikin ikimuistoinen kisa. Aamu aloitettiin nuotituksella, ei mitään kummallista ja hienosti ehdittiin kaikki pätkät kolmeenkin kertaan ajamaan läpi. Kaikki siis valmista itse kisaan.
EK 1:
Päivän lyhin ja suorinkin erikoiskoe kärkeen. Siinä juuri ennen at:lle menoa kartturi laittelee vöitä ym. kiinni ja yht äkkiä kuuluu EI PERKELE. Kartturi tajuaa, että kypäräpuhelimen johtoon tuleva adapteri jäi huoltoautoon. Mjaahas, se asettaa sitten vähän haastetta näin nuotista ajamiseen... Ratkaisu: käännän kypäräpuhelin yksikön täysille ja toivon, että kartturin huuto kuuluu oman mikrofonini kautta minulle jotenkin. Kyllähän se jossain määrin kuulukin, mutta toki kuuluu myös kaikki hiekan ropinakin kovemmin mitä normaalisti. Sentään mutkien suunnat saan aina varmaksi, muutoin saatoi jäädä pari arvailun varaan. Maalissa toteamme, että onneksi oli vain reilu 4km pätkä ja onneksi oli pikahuoltomahdollisuus tarjolla erikoiskokeen jälkeen. Vaan pätkän tulos? No se onkin se käsittämättömin. Nimittäin elämäni ensimmäiset pätkäpohjat luokassa ja yli 9 sekunnin erolla.
EK 2:
Lyhimmän vastapainona, päivän pisin perään. Nyt on kartturillakin vähän helpompaa kun ei tarvitse huutaa. Keskellä pätkää ajanoton ponderi päättää irroittautua tuulilasilta tippuen jonnekkin. Kunhan ei tulisi vaan mistään polkimien joukkoon... Ajaminen sujuu samaan malliin ja kas, taas pohja-aika. Tällä kertaa eroa tulee yli 17 sekuntia. Tämän jälkeen oli kilpailun varsinainen huoltomahdollisuus, jossa suurimmaksi tehtäväksi jäi etsiä tuo ponderi ja kiinnittää se uudelleen. Löytyi kartturin jalkakaukalon alta...
EK 3:
Vajaa kymmenenkilometrinen ja ennakkoon haastavin pätkä. Pienenmpi tie ei koskaan ole kuulunut suosikkeihin, mutta tänään onnistuu kaikki edes siedettävästi. Yhden risteyksen jarrutuskin osuu aivan niinkuin elokuvissa, ohjaamossa tosin oli jo pieni epäillys pysähtymisestä... Silti suhteessa huonoin aika päivän pätkistä, mutta silti pohja-aika 4,9 sekunnin erolla. Täten johto ennen viimeistä pätkää on jo melko tukeva 32,5 sekuntia.
EK 4:
Vielä reilu kymmenen kilometriä ajettavaa. On se vaan kummallista miten tuollainen tilanne vaikuttaa ihmismieleen. Alkupätkästä ei nimittäin yhtään mitään rytmiä osu tekemiseen, onneksi pätkän aikana saan taas ajamisesta kiinni. Todetaan, että eiköhän tämä riittänyt ja riittihän se. Jälleen pohja-aika, eroa tällä kertaa 11,1 sekuntia ja luokkavoitto täten 43,6 sekunnin erolla. Ei kyllä ihan tälläistä uskottu aamulla... Eikun maaliin ja pytyt kainaloon.

Auto pelasi moitteita ja ajaminenkin maistui, suhteessa se oli paljon parempaa mitä keväällä. Kilpailukauttahan jatketaan vielä, viikonpäästä ollaan taas viivalla.