Devolution

Tuli tuossa uuden vuoden päivänä laitettua pieni kuva-arvoitus. Ehkä nyt on aika paljastaa tarina sen takaa.

Lokakuun lopussa sain sähköpostin:
"Terve,
Niin sanotusti olisi tallin tyhjäystä menossa täälläpäin, joten päätin laittaa viestiä sulle, että kiinnostaisiko Daihatsu-aiheiset romppeet.
Mulla olisi kasapäin kaikkea käyttökelpoista tavaraa, kilpakäyttöönkin soveltuvia. Jos kiinnostusta, niin ilmoittele. Kerron sitten lisää..."
No tokihan irto-osat kiinnostaisi, ei näitä liikaa ole tarjolla. Tosin hyvin äkkiä käy ilmi, että kyseessä olisi kokonainen kilpuri, varaosa-auto ja melkoinen kasa irto-osia. Nooh en minä varmaan saa sitä kilpuria minnekkään, joten rupean tekemään kauppaa osista.
Noh vastaukseksi sain: "Mielelläni lähtisin myymään "koko pakettina", koska tarkoitukseni olisi saada talliin lisää tilaa. Toki hintakin on varmasti ratkaiseva, mutta jos sen sorvaisi sellaiseksi, että kaupasta ei voi kieltäytyä :-)". Se oli sitten menoa...
Kauppa saatiin sovittua, mutta sitten oli pakko ruveta etsimään säilytystilaa sille kilpurille. Joulukuussa kävin jo hakemassa varaosa-auton ja pakettiautollisen osia, ne kun sain sullottua vielä omiin varastoihin. Koitin saada jostain tilaa vain autolle "säilytykseen", mutta kun tilaa ei löytynyt oli pakko ruveta etsimään ihan kokonaista varastoa. Tarkoituksenhan oli vain jokin pieni sievä, mihin saisi katon alle ja seinien sisälle kaiken. Ja miten siinä kävikään...
Joulun ja uuden vuoden välissä sitten allekirjoitin vuokrasopimuksen. Kylmä varasto, pinta-alaa vaivaiset n. 100 neliöä... Oli sopivan lähellä ja kun vuokra oli halvempi mitä puolet pienemmissä, niin pakkohan siihen oli sortua. Sinne sitten uuden vuoden päivänä tuli haettua se toinen kilpuri ja loput varaosat.
Kilpuri ei ole ajokuntoinen, moottori ja vaihdelaatikko on irti ja vaihdelaatikko on osina. Sama välitetty laatikko, mutta siihen on myös käyttämätön lukko. Moottori on samoilla "virityksillä" mitä nykyinenkin, ilmeisesti boksia on kuitenkin vähän modifioitu. Koriltaan melko priima kunnossa, paremmat kaaret mitä käyttökilpurissa. Alustasta löytyy liki käyttämättömät Bilsteinit, takana on tosin tehty vielä vähän lisämodifikaatiota, sillä tukivarret on muutettu uniballeiksi ja säädettäviksi. Jarruiltaan edessä vakiot, mutta taakse on vaihdettu turbomallin takalevyt. Tätä varten löytyy myös jarrupaineen säädin, 3-tie venttiili ja hydraulinen käsijarrukin. Turvatankki ja letkutukset sillekkin löytyy. Se mitä tästä kilpurista tehdään on vielä vähän arvoitus, aikanaan SS-luokan sprinttikilpuri tämä on ollut ja ralliin helpoiten F-ryhmään tämä menisi. Voi olla että takaisin sprinttiin tai sitten vaan "varakorina".
Tänään kävin ensimmäistä kertaa purkamassa autoa, sillä ajattelin vaihtaa takatolpat käyttökilpuriin. Tolppien irroitus oli kyllä melkoisen simppeliä, mahtoikohan 5 minuuttiakaan mennä. Irto vakiotolpat tilalle, siihen meni vähän enemmän aikaa, muttei kovin paha homma sekään. Samalla irroitin ratin autosta, sillä se saattaisi olla sopivampi itselle. Ehkä halkaisijaltaan vähän isompi ja samalla myös tulee lähemmäs kun on taivutettua mallia. Jospa huomenna jaksaisi siirrellä nämä käyttökilpuriin.

Kuvia tästäkin on ja tulee olemaan, löytyvät samalta sivustolta omassa kansiossa: http://arosolutions.1g.fi/kuvat/Daihatsu+Charade+1.3i+-+Devolution/

Lisää kiitos!

Viime lauantaina alkoi se kilpailukausi sitten, Peurunkarallin merkeissä. Reissuun lähdettiin jo perjantaina, jotta kerettiin vapaaehtoiseen katsastukseen. Katsastuksessa ei mitään sanomista, joten hyvillä mielin auton kanssa majapaikkaan. Kisa-aamuna sitten vaan renkaiden vaihto ja eikun lähtöön!
EK 1:
Lyhyt rykäisy, vain kuusi kilometriä. Melko pientä tietä ja senhän tietää mitä siitä seuraa. Armotonta pumppailua ja varovasti etenemistä. Ehkä varon renkaita tai sitten vaan ajelen hiljaa. Kello on karuton, 3. hitain suoritus.
EK 2:
Legendaarinen Lankamaa, yli 20 kilometriä vaihtelevaa tietä. Kartturi sanoi tuntevansa tien melko hyvin, joten heti tulisi testiä paljonko siihen uuteen kartturiin luottaa. Melko hyvin luottoa löytyi ja sitä kautta myös rytmiä. Melko röykystä pätkä oli ja tuntui jo aika rankasti käsissäkin. Loppupäässä tuntuu myös sille, että ei olisi enään pitoa etupäässä. Tulos siedettävä, 10:s luokassa.
TAUKO
Tauolle tullessa kattellaan et ompi moottorin lämpömittari pohjalukemissa. Kas kas, anturin johto päässyt irtoamaan, helppo korjata. Renkaissa on nastat muutamaa lukuun ottamatta tallessa ja paineetkin ihan kohdillaan. Nyt voisi siis vähän lisätä yritystä!
EK 3:
Jälleen lyhkäinen noin kuusi kilometrinen. Isompaa tietä ja sujuukin ihan hyvin. Sijoitus pari pykälää parempi eli kahdeksas.
EK 4:
Viimeisenä vielä reipas 14 kilometrinen. Erittäin hieno yhdistelmä monenlaisia teitä, tälläisiä on mukava ajella! Ajo sujuu kohtalaisesti ja tuloksena yhdeksäs, joka myös lopullinen sijoitus.
Tuloksellisesti ehkä pieni pettymys, mutta toisaalta ei pienintäkään tilannetta tai ongelmaa. Suurin ongelmahan oli kun ajeltiin kisapaikalta takaisin majoitukseen ja ihmeteltiin kolinaa etupäässä... Pyörän pultit olivat löystyneet jo täysin sormin kiristeltäviksi. Jälkimmäiset pätkät söivät renkaitakin jo vähän enemmän, kuljettajan puolen eturengas meni kilpailukelvottomaksi ja kartturin puolen taitaa päätyä varapyöräksi. Takana ei mitään ongelmaa.
Tästä on helppo jatkaa ja lisätä taas vähän sitä yritystä takaisin. Voisi olla kyllä tarpeen käydä jossain ajamassa ennen Oulua, ettei ihan näin unessa oltaisi alusta alkaen. Mutta sitä ennen tarvitsisi tulla lunta.

Valmista on

Joka ilta kun tunnin-kaks jaksaa tehdä niin saa yllättävänkin paljon aikaiseksi. Kaikki pikkujutut pitäisi nyt olla tehtynä ja auto täten valmiina lauantaille. Liikkeelle lähdetään jo perjantai-iltapäivällä, jotta ehdittäisiin ennakkokatsastukseen. Katsastusmiehen ja muidenkin iloksi lisäsin tuon pienen tarran takakontin kulmaan, luulisi ainakin käyvän selväksi missä se sammutin on.

Täytyy toivoa, että nuo 5-6 talvea vanhat renkaat kestää. Tai kai siihen itsekkin voi vaikuttaa, pitää vaan ajella tylsällä linjalla. Ja toisaalta pitää huoli rengaspaineista.

Kunhan se ajo nyt vaan sujuisi paremmin mitä viime talvena...

Liukasta on...

Taas meinaa tuo pakkanen viedä voiton meikäläisestä. Arkipäivinä saanut autoon mitään aikaiseksi, joten nyt viikonloppuna oli pakko saada. Onneksi sain auton lämpimään talliin lauantai aamupäiväksi, niin sain teippailtua ja laitettua penkit & vyöt paikallensa. Samassa sain valmiiksi myös kaikenlaisia pikkujuttuja, jotka olivat edellisenä viikonloppuna jääneet kesken. Tänään puolestani laitoin panssarin takaisin ja vaihdoin piikkirenkaat alle. Illan pimetessä vähän lisävalojen säätöä ja pientä testi. On muuten melkoisen liukasta tuommoinen jäätynyt sora. Mahtaa myös piikkirengasta hieman syödä tuo, en nyt taakseni katsellut, että löikö kipinää, mutta voisi näin olettaa. Kaikki tuntui toimivan ja lisävalot sain ehkä vähän paremmin nyt. Mutta omaa penkkiäni on laskettava piirun verran. Olen liian katossa ja kypärä hakkaa pehmusteisiin koko ajan. Harmi, sillä ajoasento olisi nyt ollut mitä parhain.
Pientä laittoa on vielä arki-iltaisin harrastettava, mutta suurimmat on nyt tehty. Perjantai iltapäivällä suunnataan nokka kohti Laukaata.

Teho viikonloppu

Siinä se nyt on, se toinen oviputki mitä ei pitänyt nyt hetkeen vielä tulla. Yllättävän äkkiä se sitten tuli...
Kartturinihan oli meillä käydessä jo soittanut kaverille, joka lupasi näitä kaarimuutoksia tulla tekemään. Sen jälkeen sovittiin vain ajankohta ja auto kärrylle. Kartturilla kun on talli jossa on hieman enemmän tilaa ja myöskin autonosturi käytettävissä. Joten perjantaina saavuin hieman ennen ilta yhdeksää tallille, siitä sitten iltakahteen asti purkutöitä ja nukkumaan. Lauantai olikin sitten tehopäivä, puolelta päivin aloiteltiin ja jälleen yöllä kahteen asti. Sunnuntaina vielä vähän viimeistylyä. Niin vaan siirtyi minun ja kartturin penkit keskemmäs hieman, jotta mahtui tuo oviputkikin paikallensa. Ja se saatiin jopa mahtumaan ilman ovipahvimuutosta. Kulmatuet lyhennettiin, jotta saatiin myös ylöspäin enemmän tilaa.
Siinä samassa tehtiin myös varapyörälle kiinnitys systeemi. On kyllä tyylikäs... Testattiin myös, että tuo alkuperäinen tunkki riittää nostamiseen ja se sopii hyvin myös alkuperäiselle paikalleen. Sen lisäksi olin ottanut mukaani vaihdevivuston, jotta voitaisiin vähän tarkistella miksi se tuntuu "veltolle". No syy selvisi melko äkkiä nosturilla. Ensinnäkin, vivuston tukitangosta oli kadonnut toinen laatikon pään kiinnityspultti. Mutta suurempi vika oli kuitenkin toisessa päässä. Sillä liitos jossa pystykeppi muuttaa liikkeen vaakatangolle oli melkoisen väljä. Pari senttiä klappia, eihä se oo paljon mittää... Onneksi oli toinen vivustopaketti mukana, jossa ei klappia ollut. Eikun paikallensa ja sitten kokeilemaan. Ai nää pykälät voi tuntua ihan koloiltakin... Mahtaiskohan laatikon toimintakin olla hieman sulavampaa nyt kun ne pykälät menee varmasti kunnolla paikallensa.

Kaikenlaista pientä laittoa vielä on ennen sarja-avausta. Lisävalojen säätöä, sisustan viimeistelyä + perus tarkistukset ennen kisaa yms yms. Vielä on pari viikkoa aikaa...

Vaneria autossa?

Kävin varaosa-autosta kurkkaamassa takakontin sisältöä. Sisämatto poies ja tämä on ensimmäinen mitä tulee vastaan. Toiselta puolelta tuo on täysin puhdas vanerilevy ja se vähän hämmästytti kun ilmestyi maton alta. Noh hyvät kahvathan tässä on, joten eikun kiinni ja poies. Milläänhän se ei siellä kiinni ollut, mahtoikohan olla jonkun itse tekemä...? Varapyöräkään ei nimittäin ollut millään kiinni, joten en alkuperäistä kiinnityssysteemiä voi nyt omassani käyttää. Alkuperäinen tunkki sieltä löytyi ja tuntui toimivankin. Täytyy vielä testata, että riittäisikö siinä nostokyky.

Viikonloppuna autoon tehdään kaarimuutokset ja koitetaan tuo takakontin "varustelukin" tehdä. Ja kun pääsisi nyt oikeen nosturillekin niin voisi koittaa tuota vaihdevivustoa tarkistella...

Hyvää uutta vuotta!

 
To be continued...