Hyppy tuntemattomaan

Jotkut tunnistavat oheisen logon, suurin osa ehkei. Siinä on kuitenkin pieni paljastus mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Ja ei, tämä ei tarkoita ralliautoilun unohtamista missään mielessä, tämä on vain lisuke siihen.

Tänään olen vasta lunastanut kilpailijalisenssinkin tälle vuodelle ja tulin samassa todenneeksi etten koskaan ole sitä näin myöhään tehnyt. Aina viimeistään tammikuussa ostanut ja viimeistään helmikuussa kilpaillutkin.

Tänä vuonna se ensimmäinen kilpailu onkin sitten vasta maaliskuun puolella...

Muisteluita part 1

Tasan 10 vuotta sitten tähän aikaan saattoi jo olla hieman perhosia vatsassa. Olin varmaankin vielä matkalla kohti silloista Vammalaa, nykyään sitä Sastamalaksi kutsutaan. Matkan kohteena oli Neste Häijää ralli, joka toimi minun ensimmäisenä kilpailuna. Roolina minulla oli kartturin penkki kuvankauniissa Lada Samarassa.
Lähtökohdathan kisaan olivat mitä parhaimmat. Kuskille ja kartturille molemmille ensimmäinen kilpailu ikinä, vähän oli autolla sentään etukäteen ajettu ja minäkin taisin olla kerran käynyt istumassa kyydissä testejä. Kun kisaan oltiin ilmoittauduttu niin minulla tosin tuli mieleen yksi pikku juttu... Olin tuolloin abiturientti ja siinä kun tiettyjä päivämääriä merkkailin niin aivan, minähän olen perjantaina vielä abiristeilyllä. Se saattoi aiheuttaa kuljettajalle pientä ylimääräistä jännitystä ja sainkin myöhään perjantai iltana varovaisen puhelun, eettää miiiissäs kunnossa sitä ollaan? Ihan täysin pelikunnossahan sitä oltiin, ääni oli ehkä aavistuksen vielä käheä silloin, mutta kyllä sitäkin oli risteilystä jäänyt.

Mutta sitten itse kisapäivään. Katsastuksesta selvittiin aika helposti, mitä nyt vähän huomautettiin että tuo pelti jäi aika paljon raolleen. "Joo me katotaan huollossa sitä sitte".
Jäähän se vähän ylös jos jättää konepellin tukikepin vähän väärään väliin...
Tämän jälkeen oli pienen siirtymän aika, sillä kilpailun keskuspaikka oli Häijää jonne oli reipas 20 kilometriä matkaa. Kisapaikalle päästään ja eikun ilmoitustaululta kyttäilemään lähtöön oikeutettujen listaa.... meidän nimehän ei muuten ole täällä. Sitten kiirellä etsiskelemään vähän yhteystietoja ja muutaman puhelun myötä saamme varmistuksen, että joo kyllä te lähtemään pääsette. Jossain kohtaa alueella pyöriessä onnistun kartturin kellonikin tiputtamaan asvaltille ja yksi napeista saman tien hieman rikki... Noh eikun matkaan!
Ensimmäistä erikoiskoetta päästään muutama kilometri ja todellisuus iskee aika lujaa. Oletimme, että taakse lähtenyt Nissan Micra KitCar on kyllä meitä nopeampi, mutta että nyt jo tulossa ohi meistä pätkällä! Jatketaan nyt vaan varman päälle... Toinen erikoiskoe sujuukin jo omasta mielestämme paremmin ja maalissa riemuitsemme kun emme hävinneet Micralle enää juuri mitään, vain joitain sekunteja! Todellisuudessa fläppitaululle oli laitettu väärä minuutti, joten olimme siis hävinneet vähän yli minuutin...

Kolmas erikoiskoe oli aika pitkä, taisi olla jopa yli 20 kilometriä. Aika pitkään ajellaan ja sitten huomataan että meidät on pätkällä saavutettu ja annetaan tietä. Todellisuus tässäkin tapauksessa paljastui kisan jälkeen kilpailijakoosteesta, olivat useamman kilometrin olleet meidän perässä ja emme olleet huomanneet... Huollossa lisävalot nokalle ja vielä pari pätkää lisää ja maali nähdään! Paljon kärjelle hävittiin, mutta väliäkös tuolla. Tosin kisapaikallahan ei tuloksia edes ollut, tuossa kisassa ei paljon online tuloksiakaan ollut tarjolla ja ainoat tulokset taitavat olla Kitissä olevat lopputulokset.
Kisan jälkeen kamera irti ja eikun kattomaan mitäs se tallensi. Olin vähän rakennellut siihen omia viritelmiä, tottahan toki piti saada äänet kameralle. Kypäräpuhelinyksikkönä oli isältäni löytynyt, jostain 90-luvun puolivälistä peräisin oleva OMP yksikkö, johon muutaman adapterin avulla olin saanut kaapattua ääntä kameralle. Systeemin varjopuoli oli se, että minä en kuullut mitään mitä kuski mahdollisesti puhui... Ja kameraan olin laittanut kiinni laajakuvalinssin, jotta tulisi mahdollisimman hyvä kuva. Asia jota en tiennyt oli se, että sen kanssa ei voi käyttää ollenkaan zoomia, menee kuva aivan sumeaksi. Tämä asia selvisi aika äkkiä kilpailun jälkeen... Kun käytin kameraa useasti kilpailuiden kuvaamiseen oli kameraan jäänyt jonkin verran zoomia edellisestä käyttökerrasta ja vola aivan katsomakelvotona materiaalia tuloksena.

Että semmoinen oli minun ensi kosketus tähän lajiin. Nimesin tämän tahallaan part 1, koska taidan jossain kohtaa kirjoitella jotain muitakin muistoja näistä kartturointi ja vuokra-autoilu ajoista.
Loppuhuomiona mainittakoon, että tuohon kisaan ostamista varusteista ainoastaan yksi on yhä käytössä. Nimittäin kypärä on selvinnyt koko tämän 10 vuotta mukana ja käyttökelpoisena. Tosin tämä kuluva vuosi on viimeinen, sitten tulee jatko-aikakin hyväksynnässä umpeen.

Pikkutarvikkeita

Katse on nyt suunnattava kartturin puoleen. Se kun on käytännössä ainoa asia mikä vielä rallikunnosta puuttuu katsastuksen lisäksi ja sitähän ei ilman kartturin varusteita voi suorittaa. Pääosin täytyy sitten kartturin kanssa katsella penkin ja vöiden paikkoja ja yllättävän moni muukin asia on riippuvainen siitä. Muun muassa karttavalo, juomapulloteline, säilytystasku jne. Juomapullotelineen virittelin jo itselleni nyt paikalleen, mahtuu jopa oven ollessa kiinni käyttämään.

Yhden asian valmistelun pystyi nyt kuitenkin tekemään. Olin jo syksyllä hommannut kartturille jalkakaukalon, vieläpä oikein hiilikuituisen. Tiedossa oli, että se on hieman iso, joten sitä tuli vähän muotoilla jotta sen saa edes alustavasti soviteltua. Loppujen lopuksi sitäkin tarvittiin todella vähän, sillä vain reunoista "heltat" pois ja sehän sujahti jo paikalleen. Pitkähän se on, mutta kun tuli kokeiltua että sammutinkin mahtuu kaukaloon, on todennäköistä ettei sitä tarvitse lyhentää. Sen näkee sitten kun sovitellaan penkkiä...

Välillä uloskin

Liina tuli teetettyä ja hyvä tuli. Suunitelma toimi hyvin ja rengas ei kyllä varmasti pääse sieltä pois tulemaan. Toisen sammuttimen pannatkin tuli siinä ajankuluksi sitten seuraavaksi tehtyä, mutta sen asennus täytyy sitten jättää viimeisten asioiden joukkoon.

Kun nyt tuo talvikin taas hetkeksi tuli ja tallilla oltiin pimeään aikaan niin päätimpä lyödä lisävalot nokalle ja ottaa auton välillä uloskin tallista. Kelikin kun näytti hyvältä siihen, että voisi vähän edes alustavasti säädellä noita valoja oikeaan asentoon. Oletushan oli, että valoja tarvitsee nostaa ylöspäin. Lyön valot päälle ja.... no ei näitä ainakaan ylöspäin tarvitse säätää. Säädöt likitappiin asti ja alaspäin. Vieläkin ehkä äkkiseltään näyttää jopa vähän liian ylhäällä olevilta, mutta tuon säätämisen kanssa samalla hetkellä alkanut lumisade hieman häiritsi säätelemistä. Täytyy tehdä sitten tarkemmin ja huolellisemmin kun ensimmäistä kertaa oltaisiin kilpaa menossa valoilla ajamaan. Siihen lienee aikaa vielä melko paljon, aikaisintaan kun syksyllä lienee moinen tapahtumassa.

Suht simppeliä

Visioita varapyörän kiinitykseen oli jo entuudestaan ja alusta alkaen ajatus oli tehdä liinalla kiinitys. Alunperin tarkoitus tehdä tuon yhden lenkin kautta ja käyttää tuota takaluukun alareunan runkoa hyödyksi, niinkuin Daihatussakin tehtiin. Idea oli hyvä, mutta tuo runko oli liian korkealla ja täten rengas olisi voinut päästä nousemaan liinan välistä pois.

Täten joutui tekemään lisäpohdintaa ja lopputuloksena tein tänään pari lisälenkkiä. Nyt ei tarvitse kuin teettää kunnollinen liina tuohon ja valmista. Tuli nimittäin testattua, että ristikkoavain ja tunkki mahtuvat vanteen sisään, joten niille ei tarvitse erikseen muuta keksiä.

Varoituskolmiollekkin tein uuden paikan, ettei olisi niin tiellä, mutta kuitenkin helposti käytettävissä jos tarve tulee. Kai sitä sitten seuraavaksi kartturin puolelle tarvikkeita...

Lights, please

Polttimot kun vihdoin saapuivat pystyin kasaamaan kotelon loppuun asti. Johdotusta tarvitsi yllättävän vähän koteloon tehdä, polttimoiden mukana tulleet johdot kun melkein riittivät suoraan pistokkeellekkin.

Päädyin nyt tekemään kaksi 2-napaista rasiaa ja pistoketta. Osoittautuivat kätevimmän kokoisiksi. Joten eikun taas kerran poraamaan reikää konepeltiin ja kiinnittämään rasioita. Ja tietystihän piti niille johdotuksetkin vetää.

Siinähän sitä menikin taas tunti jos toinenkin, mutta kaikki valmista testaukseen. Kaikki kiinni autoon ja auto käyntiin. Kerrasta meni kaikki oikeinkin ja täten tallissa oli valoa. Valojen säätämisen ja enemmän testaamisen jätin myöhempään, jos vaikka tulisi oikeasti luntakin maahan...
Mitäs seuraavaksi... Varmaankin varapyörän kiinnitystä tai kartturin tarvikkeita tarvitsisi ruveta pohtimaan.

Nokalla on

Innostuin heti uuden vuoden kunniaksi menemään tallille niputtelemaan koteloa kasaan. Maalipinnasta tuli mallia kaukaa hyvä, ei siitä sen enempää...

Eikun tyhjää koteloa kiinni pihdillä konepeltiin niin saa merkkailtua reikien paikkoja. Konepelti kun on alumiinia, ei siihen poraaminen aiheuttanut suurta vaivaa. Sitten taas mutteripihdin kimppuun, sitäkin taisin osata nyt käyttää paremmin kuin silloin Daihatsu aikoina, ainakin nopeasti ne niittimutterit peltiin kiinni jäivät. Sitten vähän kairaamaan kotelon reikiä oikeaan kulmaan jotta pultit menisivät pellin kanssa samaan linjaan. Ja kas, siinähän se olikin.

Kiinnitys on nyt viidellä pultilla ja äkkiseltään on kyllä todella piukassa kiinni. Jopa niin piukassa, että vähän pelkään kotelon halkeamista. Ballastit kiinnitin koteloon ja umpiotkin, mutta polttimot puuttuvat vielä. Siksi johdotuksen tekemiseen ei nyt voinut ruveta. Enkä kyllä vieläkään osaa päättää millaisen pistokeratkaisun sitä tekisi... Kaikki pienemmät pistokkeet kun tuntuvat olevan 2-napaisia, jolloin niitä tarvittaisiin kaksi. Minulla kun on kaksi katkaisijaa, jotta reunimmaiset ja keskimmäiset saa kytkettyä päälle tarvittaessa erikseen.