Tour de Keski-Suomi ja jälkiseuraamukset

Liki 700km huoltoautoon ja kilpuriinkin noin 200km. Siitä oli tehty viime viikonloppu. Viikonloppu aloitettiin Jämsänkoskelta F-cupin merkeissä. Katsastusjonossa rupesi kilpuri hieman röpöttämään, mutta onneksi oli vain hetkellinen kohtaus ja meni ohi moottorin lämmitessä.
EK 1:
Sujuu ihan hyvin, alku on melko kovavauhtista tietä ja takapiikistä muuttui tien luonne täysin. Melkoisen kinttupolun jälkeen oli taas parempaa tietä. Pelottavaa ajatella, että tämä pitäisi ajaa vielä toiseen kertaan... Kellokin tykkäsi menosta ihan mukavasti.
EK 2:
Isompaa tietä, ei mitään erikoista. Mitä nyt meidän molempien puhelimet soivat kesken pätkän... Tulee ehkä kokonaisuutena hieman huonommin mitä ensimmäinen, mutta kellon mielestä samaa tahtia.
Tämän jälkeen oli ohjelmassa huolto, jossa lisävalot nokalle ja pikaiset tarkastukset. Ja selviää myös syy siihen puhelinten soimiseen. Kilpailun järjestäjät olivat huolissaan meistä, ei oltu kuulemma tultu ensimmäisen pätkän maaliin ollenkaan... Kumma juttu sinänsä kun aika oli tulospalvelussa...
EK 3:
Jyskälästä tuttu Vaheri, höystettynä pikkuteillä. Kertaalleen meinaa pelit karata käsistä totaallisesti, mutta vielä pysyttiin ladulla. Pienempi tie menee taas varomiseksi ja täten aika huonompi mitä aikaisemmilla.
Sitten oli taas tauko, perus tarkistukset ja kaikki ok.
EK 4:
Oli EK 1 uudestaan ja samalla elämäni ensimmäinen täysin pimeällä ajettu pikis. Sujuu ehkä varoen ja yllättävän heikosti sitä muisti valoisasta paikkoja. Kellokaan ei oikeen tykännyt.
EK 5:
Leustun pikistä, alkupäässä ollut siimahässäkkä sekottaa totaallisesti ja löydetään itsemme siiman väärältä puolelta. Pakittelu ja eikun menoks... Loppuosalla vielä melkoinen liippi joka sentään oikeni. Kello ei taaskaan tykännyt....
EK 6:
Tämä oli puolestaan EK 2 toiseen kertaan, sama toistuu mitä nelosellakin. Todella vähän muisti pätkästä ja ajo sen mukaista. Tosin pätkän ajelu muuttuu vielä varovaisemmaksi kun kartturi avaa yhtäkkiä hansikaslokeron ja kaivaa sieltä muovikassin. "Paha olo".... jaahas, että näin... Ikkuna auki loppupätkä kartturin koittaessa selvitä kyydissä mukana. Maaliin päästiin joten ensimmäistä kertaa sitten viime vuoden toukokuun ralli maaliin!!! Mieli oli tyytyväinen ja hyvä jatkaa seuraavana aamuna...
Toivakka SM-sprint
Sunnuntai aamuna oli sitten Toivakan vuoro, rata oli minulle täysin tuntematon. Kartturi puolestaan oli ollut useamman kerran katselemassa kisaa ja nyt tarkoituksena oli ajaa ensimmäistä kertaa. Täten minä ajelin 1600cc luokassa ja kartturi puolestaan 1400cc luokassa. Ensimmäinen kierros menee tarkasti ja varman päälle, jotta pääsis kartturikin ajelemaan. Vaan kohtalo puuttuu viimeisen risteyksen jälkeisessä kiihdytyksessä peliin ja veto lakkaa täysin varottamatta. No mikähän piru sieltä nyt meni... Pikadiagnoosi on sen suuntainen jotta kilpailut tältä päivältä ohi ja auto kärryyn ja katselemaan toinen kierros.

Eilen sitten otettiin auto trailerilta ja huomattiin että kärryllä on toista litraa vaihteistoöljyä... Ei mikään hyvä merkki. Tänään sitten kävin purkamassa autoa ja pohjapanssarin pudottaessani tilanne vahvistui. Rattaan palaset panssarilla eivät ikinä ole kovin halvan remontin merkki... En vielä saanut vaihteistoa irroitettua, kun ei ollut sopivan kokoista hylsyä vetareiden avaamiseen. Tällä hetkellä en tiedä missä kohtaa laatikkoa tuo reikä on, josta rattaan palaset tulivat pihalle, todennäköisesti reikä on jossain aivan vaihteensiirto mekanismin lähettyvillä. Tämä viittaisi perävälityksen hajoamiseen. Toivottavasti olisi pelkkä perävälitys ja kuoret, ne löytyisi periaatteessa suoraan hyllystä varaosina. Silti on nyt todennäköistä, että talven viimeinen kisa ajellaan vakiolaatikon kanssa, koska on tallissa kokonainen laatikko olemassa.