Jämäkkää

Siellä se on takaisin paikallansa ja ero on huomattava. Niin huomattava, että oli melkoinen taistelu saada sekä alapallo kiinni tukivarteen takaisin, että sen jälkeen napa kiinni tolppaan. Niin paljon tuo jäykistyi, ei liiku lähellekkään niin hyvin enään käsivoimin. Vetareiden asennusta odotellessa...

Toisen puolen alapallonkin sain vaihdettua kun älysin kiinnittää tolpan sidontaliinalla koriin niin oli vähän helpompaa vaihtaa... Sitten pohdin hetken, että mitähän tekisi, toisen puolen tukivarresta kun puuttuu vielä toinen pusla, siitä kun tehdään muotti "pahan päivän" varalle. Niin, moottorissahan on myös kumityyny mikä pitäisi vaihtaa. Pitäisi varmaan irroittaa se kannatin lohkosta.

Se olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty. Samassa kannakkeessahan oli kiinni se jättämäni vetarin loppu. Sanotaan näin, että se kannake ei ehkä ollut suunniteltu irroitettavaksi vetarin kanssa, mutta juuri ja juuri sekin onnistui.

Tänään sitten purkamaan sitä kannaketta. Aikani siinä koitin vetoakselia irroittaa, vieläkään en ymmärtänyt miten sen kuuluisi irrota, joten eikun katse kumityynyn puoleen.

Se tuntui huomattavasti pehmeämmälle mitä tukivarsien vastaavat ja tuntui aika hyvin lähtevän irti jopa ihan kokonaisena ilman suurempaa hajottamista... KOPS.
No mikä se nyt oli...
Vetoakseli päätti sitten tärinästä irroittautua ihan itsestään. Oli vain niin hyvin jämähtänyt etten aikaisemmin sitä saanut irti. Täytyy kasatessa pohtia vaatisiko se lievää rasvausta.
Mutta syy siihen kumityynyn erikoiseen pehmeyteen? Siinä ei ollutkaan metallista reunaa vaan jostain poly- materiaalista. Erikoista, mikähän tässä ollut ajatuksena...

Kun tämä projekti sujui vauhdikkaasti tuli sitä tutkailtua takapäätä ja muutama pikkuhomma hoidettua alta pois. Esimerkiksi antennin reikään on hyvä laittaa tulppa ettei tule ylimääräistä vettä ohjaamoon. Ja tulipahan koitettua, että varapyöräkoteloon mahtuu hyvin rallirengaskin, ainakin sorapyörä.