Elossa on!

Juhannusta vietetty talilla, niinkuin jokunen aikaisempikin juhannus. Viikossa ehtii aina hyvin pohtia, mistähän johtuu edellisen tallireissun murheet. Starttaukseen käytännössä oli kaksi mahdollista vaihtoehtoa; maadoitusvika tai sitten signaalijohdon rikkoutuminen. Näistä jälkimmäinen tuntui äkkiseltään liki mahdottomalta ajatukselta, joten katse kääntyi maadotuksen puoleen.
Koska akun maadoitus menee päävirtakytkimelle, on koko moottorin maadoitus yhden maajohdon varassa. Täten sen läpikäynti olisi todennäköisin vikapesäke. Eipä siinä päällisin puolin kyllä mitään vikaa ole, putsaampa nyt kaikki päät varmuudeksi puhtaaksi ja metallin näkyviin kunnolla. Johto paikalleen ja testaamaan oliko tällä vaikutusta. No helkkari, hetihän rupesi startti pyörimään. Muutaman sahauksen otan ja vähän ihmettelen että kun ei edes lupaile käyntiin. Sitten huomaan, että keskuslukituksen napissa vilkkuu valo. Hetkinen, sehän taitaisi meinata, että ajonesto päällä... Testaan, että onhan tunnistimen johto kunnolla kiinni ja sitten vielä uudestaan käynnistystä. JA SE HERÄÄ HENKIIN AIVAN VÄLITTÖMÄSTI. Nyt on hyvä fiilis.

Tästä saa kummasti virtaa lisää ja eikun sisustaa niputtamaan kasaan. Muutama tunti menee kuin siivilillä ja tänään samaa hommaa eteenpäin. Nyt on käytännössä liki kaikki sähköt vedetty autoon takaisin ja paikoilleen. Kojelautakin on käytännössä kokonaan kasattu. Konehuoneestakaan ei juuri mitään puutu, täten seuraava suurempi kohde olisi ruveta kasaamaan etupään jousitusta. Käytännössä pitäisi siis se yksi pusla vielä irrottaa ja sen jälkeen asentaa uudet puslat. Toivottavasti tulisi vähän viileämpää keliä, sillä se on hikistä touhua jo ilman näitä lämpötilojakin...