Kaksijakoinen kisa

Viime lauantaina käväistiin sitten Peurunkarallissa. Vähän ennen viittähän reissuun piti lähteä, kun päätettiin päiväreissuna tehdä. Ennen katsastusta huomattiin, että kartturin penkkihän on irti lattiasta. Onneksi vain löysästä pultista johtuen...
EK 1:
Sitten päästiinkin katsastuksesta suoraan ykköselle ilman murheita. Ykkösen lähdössä tuli sitten melkoinen show. Edelle lähtenyt Pösö ei lähetnytkään viivalta. Katotaan hämillämme toisiamme, että mitäs pirua nyt pitäisi tehdä? Jäimme sitten seuraamaan viideksi minuutiksi kuinka aikuisia miehiä tulee yksi kerrallaan jostain vaan lisää ja lopulta palokunnan miehistö oli tarpeeksi voimallista, että se ranskis saatiin liikkeelle.
Pätkähän oli pientä josta minä en tykkää. Maalimutkahan oli tiekirjaan selkeästi piirretty ja kartturikin varoitti. Ajolinja valinta ei mennyt ihan nappiin ja uran ulkopuolelta auto ei halunnutkaan enään kääntyä vaan keula edellä mentiin suoraan penkkaan. Tuli samalla vauhdilla onneksi poiskin, joten siitä ei muuta haittaa tullut kuin puskurin vanhojen halkeamien uusiutuminen. Tuloksena 9. nopein kellotus 18 kilpailijan luokassa, ei toivoton siis.
EK 2:
Kakkonen oli sitten samainen Lankamaa, kuten viime vuonna, tällä kertaa tosin liki 30km pitkänä. Ei mitään ihmeellistä, jostain oli joku halunnut oikasta ja me meinattiin mennä samaa linjaa mut lähettiinkin pyörittelemään rattia siitä. Suunta pysyi oikeana joten no roplem. Tuloksena peräti 4. nopein ja samalla sijalla oltiin tauollakin, n. minuutti kärkeen. Melko mielenkiintoista muuten kun vertaa viime vuoteen, niin ajettiin sama osuus melko tarkkaan minuutin hitaammin tänä vuonna! Kelissä paljon eroa, toki moottorissakin (nyt vähemmän tehoa), mutta silti uskomatonta...
Tauolla todettiin et pakkohan nuo lisävalot on keulalle laittaa, mutta eihän ne tietenkää herää kun laitetaan päälle. Johtoa kun räplää niin syttyy, täytyy toivoa et tarvittaessa pätkälläkin syttyis...
EK 3:
Kolmonen oli kymmenen kilometriä pitkä ja suoriuduttiin ongelmitta. Mutta liian varovasti ajettiin kun vasta 7 nopein ja tiputtiin viidenneksi 10 sekunnin päähän nelossijasta.
EK 4:
Viimeinen nelospätkä oli sitten taas reipas kaksikymmen kilometrinen. Puolessa välissä kuului epämääräinen ääni kun juuri oli nelosvaihdetta tarjoamassa laatikosta. Seuraavaan kurviin, oiskoha täällä kolmosta... ei muuten ole, eikä oikeen mitään vaihdeta. Noh nelonen saadaan pakolla takaisin päälle joten ajellaan sillä sitten. Kartturi toteaa, että tuo takapiikki on sitten kyllä melko todella ahdas, että mahdetaanko nelosella siitä selvitä. Ennakolta lyödään kytkin pohjaan ja etitään mahdollisia pienempiä vaihteita ja kas kas meillähän on ykkönen täällä! Takapiikistä selvitään ja lähdetään "kiihdyttämään"... seuraavan 500m etsitään taas jotain ykköstä isompaa ja kyllähän se nelonen sieltä taas saadaan survottua. Sillä sitten maaliin asti, jossa löydetään taas ykkönen että päästään siirtymälle. Aika toki onneton, 11. nopein.

Nelonen survottuna ajellaan siirtymää, melko vinkeetä risteyksiin mennä nelosella rohkeesti vaan kattoen et ketään ei tuu... Viimeseen peurunkaa edeltävään risteykseen joudutaan taas hakemaan ykkönen ja todetaan että ajetaan sillä sitten loppumatka. Auto parkkiin, josta kanssakilpailijan huollon avustuksella työnnetään taaksepäin, että saadaan ajettua se kärryyn kyytiin. Eikun Peurunkaan vaihtelemaan vaatetusta ja ihmettelemään tuloksia, kyllä viides oli lopullinenkin kun edeltä yksi hankeen ja takaata yksi ohi (13 maaliin). Ja tietenkin sehä oli sitte viimeinen palkittava, joten odottelemaan... Kolmisen tuntia ja Mikko Hirvosen jakama pytty kainalossa sitte kohti kotia jossa yhden jälkeen jo oltiinkin. Oli lyhyt päiväreissu...

Noh purkuhommiinhan sitä oli sitten ruvettava. Tiistaina kävin irroittelemassa kaikkia tarvittavia, jotta vaihdelaatikon saisi pois. Kartturin puolen iskarista paljastui ylläri... Avasin normaalisti iskarin pultit navasta irti ja sitten TÖMPS. AI PRKL!!! Koko iskarin runko tipahti jalkani päälle ja minä melko hämissäni jäin tuijottamaan tuota patruunaa. Miten tässä nyt näin pääsi käymään??? Iskari on siis päässyt irroittamaan itsensä runkostaan, se että mitenhän tämä on mahdollista olisi kiva tietää. Onneksi itse iskari on jäänyt ehjäksi ja täten selvitään vaan uudelleen kiinnityksellä. Ei ihme, että vähän erikoiselta tuntui välillä etupää... Muilta osin vaihteiston irroitus meni ruutinilla, öljyjen joukosta ei löytynyt yhtään rattaiden palaisia. Öljyt olivat toki vähän hopeiseksi värjäytyneet... 3,5 h urakan se vaati, mutta sitten oli laatikko ilman apumiehiä saatuna lattialle.
Tänään vein sitten laatikon työn alle ja sen verta olivat innostuneet, että olivat vielä tänään myöskin avanneet sen. Kolmosvaihteen rattasta kadonnut muutama hammas ja loppujen lopuksi haljennut koko ratas. Tuurin kanssa palat eivät ole menneet mihinkään rikkomaan sen enempiä joten vähällä selvitään. Tosin totesi muidenkin rattaiden olevan selkeästi lämpöä ottaneita. Taisi se viime kesän ilman öljyjä ajelu tehdä kuitenkin vähän vauriota, mitkä nyt realisoituvat. Täten vaihdetaan nyt koko ratassarja, toinen sarja kun on onneksi olemassa.
Puskurin paikkaus, etupyörän laakereiden vaihto (tuntuivat tauolla väljiltä) ja mahdollisesti pakoputken korjausta (melko lytyssä...). Ne tarttis tehdä varmaan ennen seuraavaa kisaa. Taidetaan kuitenkin saada valmista jo seuraavaan sarjakisaan vaikka Peurungan illassa olikin aika eri fiilis...

Pieniä, mutta tärkeitä asioita

Pakkauspäivä, jo tällen alkuviikosta. Eipähän tartte niin paljoa murehtia loppuviikosta. Samalla pystyi tekemään viimeisiä pikkujuttuja. Kuten laittamaan vihdoin sen oman kypäräpuhelimen johdon kiinni turvavyöhön. Ettei se aina olisi roikkumassa milloin missäkin ja tarttis ettiä jne jne. Muistin kypäräpuhelimiin laittaa paristonkin jopa.

Tuli myös imuroitua autoa. Sekin pitänyt tehdä jo ainakin vuoden verran. Aina vain jotenkin jäänyt ja jäänyt... Mutta siitäkin siivoamisesta oli hyötynsä. Tulin nimittäin avanneeksi hansikaslokeron. Ja kas kas, Lohjalta asti ollut limsapullo. Ei muuten varmaan yhtään houkuttele sokeripitoisen juoman jämät hiiriä... Josko ne vierailut autossa nyt vähentyisi.

Renkaatkin tuli jo valkkailtua ja kyllähän se vaan fakta on ettei niitä hyviksi voi sanoa. Onhan niillä toki jo ajettukkin ja ikääkin rupeaa olemaan lähemmäs 10 vuotta. Ensi talveksi on pakko saada uusittua renkaat edes vaikka tälle vuosikymmenelle... Mutta tästä syystä talven kilpailuohjelma lienee tasan ja ainoastaan nämä kaksi sarjakisaa.

Lauantaina lähdetään sitä ensimmäistä sitten ajamaan. Tavoitteitakin on vähän mietitty:
1. Jos nyt paremmin kun viime vuonna.
2. Jokin muu kuin 4. sija.

Valmistelut tehty

No nyt sitä vihdoin päästiin testaamaankin. Kolmisenkymmentä kilometriä tuli eilen ajeltua jäädytetyllä radalla. Se ei toki vastaa täysin rallin olosuhteita, oli nimittäin aivan tautisen liukas rata, kun nuo treenipyörät on mitä on... Kaikki pelasi moitteitta ja loppuvaiheessa saatiin valotkin testattua ja yllättäen säädettyä vähän paremmin kohdalleen.... Taivaisiin kun ne edeelleenkin näytti, nyt ei pitäisi enää.
Tänään sitten käväisin kiristelemässä pultteja ja muttereita sekä vaihtamassa siirtopyörät alle. Kyllähän sieltä aina löytyy joku pultti mikä on vähän löysässä. Testatessa huomasin myös, että taas kerran tuo konepellin toinen sokka on löystynyt. Laitoin nyt ruuvilukitetta, joskohan sitten rupeaisi pysymään paikallaan se tappi. Täysin vahingossa huomasin myös tuon jäähdyttimen toisen "kiinnikkeen" väljyyden. Siinä oli joskus mielestäni kumia välissä, mutta johonkin se oli kadonnut... Noh varakorista uusi kiinnike ja nyt on hyvä. Ei pääse vallattomasti sekään enään liikkumaan.
Tankkaus ja pakkaus niin on valmista. Kilpailun lähtöluettelo on näemmä vedetty täysin hatusta, toivottavasti ei tule siitä murheita kenellekkään. Mutta toivottavasti olisi vähän talvisemmat kelit tällä kertaa Laukaan ympäristössä...

Joko jo?

Tämän kirjoituksen piti olla testiraportti. Näin ei kuitenkaan ole...

Perjantaina varovasti soittelin treenipaikkaan, että onkos siellä tullut paljon vettä... "Koko päivän". Se oli sitä myöten taputeltu, vaikka jäätä pohjalla olisikin niin ei ole kivaa jos vesi seisoo radalla... Alkuviikoksi on luvannut pakkasta, joten josko ensi viikonloppuna.

Mutta kyllähän sitä tallilla jotain muuta pientä sai tehtyä. Kuten testattua, että toimiiko lohkolämmitin. Ja toimiihan se! Ainoa minus on se, että on Calixin lämmitin ja täten typerä erillinen maajohto. Ei millään haluaisi jättää sitä sinne kiinteästi, kun olisi aina tiellä. Toisaalta se on myös pottumaisessa paikassa, joten ei sitä haluaisi kovin useasti sinne asetella ja maajohtoa ruuvailla. Täytyy miettiä...

Traileriin tuli ne talvirenkaatkin vihdoin laitettua alle ja sekin nyt sitten katon alla. Eli siltä osin kaikki oikeasti ja lopullisesti valmista kauden alkuun. Kun vaan pääsis alottamaan...

Pyörilleen

Vihdoin ja viimein tuli ne jarrut ilmattua. Sen jälkeen pystyi hyvillä mielin laskea auton alas pukkien päältä ja takaisin pyörilleen. Samalla jo valmiiksi piikit alle, jos sitä oikeasti menisi testaamaan vähän. En nimittäin ole metriäkään lukollisella kilpurilla talvella ajanut. Jännä nähdä onko paljonkin erilaisempaa mitä aikaisemmin...
Yksi pikkujuttu vaan tarvittis sitä ennen vielä tehdä. Vaihtaa traileriin talvirenkaat... Samalla se traileri siirtyy asustamaan myöskin tuonne katon alle. Ensi viikonloppuna voisi testaaminen täten onnistua...

Ojasta allikkoon

Eilen illalla oli maa vielä paljaana kun kahden päivän vesisateet teki selvää lumihangista. Tänään aamulla herätessä olikin sitten kymmenkunta senttiä ilmestynyt lunta. Pitkään sitä mietin, että jaksaako sitä lähteä, lunta nimittäin satoi vielä aamupäivälläkin. Noh lähdin kuitenkin ja keskimäärin kaikkihan tänään meni putkeen.
Oven avatessani tuli pikku ylläri. Jaah, tuuli onkin nyt ollut oven puolelta joten koko oviaukko täynnä lunta. Minähän juuri siirsin työkaluhyllyt päätyseinältä pois, kun sille seinälle tuppasi viime talvena tulla lunta. Ja kyllä siirsin ne juurikin nyt oven puoleiselle seinälle, joten loput arvaattekin. Voisi varmaan viritellä pressun niiden hyllyjen päälle niin välttyisi tältäkin murheelta. Koitin myös varuiksi kiristää öljysuodatinta, kun olin ihan käsin sen laittanut. Ostin tätä varten kirstimen, joka napsahtaa ensimmäisellä vääntökerralla rikki. Jesh...
Noh ei sentään ihan täysin hukkaan mennyt tämä reissu, sain minä keulan takaisin kasattua. Ja koska talvi näytti tulevan taas (toivottavasti tällä kertaa pysyvästi), voisi oikeasti olla mahdollisuuksia siihen testaamiseen...

Tilaa!

Onse kumma kuinka tilavaksi muuttuu tila kun siivoaa lattiaa tyhjäksi. Laittelin hyllyt kuntoon, niin pystyi ne täyttelemään. Samalla siirrettiin tuolla päätyseinällä olleet hyllyt sivuseinälle, kun tuolta päätyseinästä on tupannut lumi tulemaan vähän sisään... Pienihän takaa-ajatus tässä koko projektissa on myös olemassa, nimittäin trailerin siirtäminen myöskin katon alle. Kun aina välillä siihenkin tarvitsisi jotain tehdä...
Tulihan se autokin käyntiin laitettua, ei mitään ongelmaa siinä. Kaikki vaihdetut suodattimet toimivat ja eivät myöskään vuotaneet. Täten tuli jo rohkeesti laitettua ilmoittautuminenkin sinne kauden ensimmäiseen kilpailuun sisälle, kyllä ne jarrut varmasti ilmattua saadaan...

PS. Se hiirten metsästäminen jatkuu näemmä yksi uhri kerrallaan...