Kaksijakoinen kisa

Viime lauantaina käväistiin sitten Peurunkarallissa. Vähän ennen viittähän reissuun piti lähteä, kun päätettiin päiväreissuna tehdä. Ennen katsastusta huomattiin, että kartturin penkkihän on irti lattiasta. Onneksi vain löysästä pultista johtuen...
EK 1:
Sitten päästiinkin katsastuksesta suoraan ykköselle ilman murheita. Ykkösen lähdössä tuli sitten melkoinen show. Edelle lähtenyt Pösö ei lähetnytkään viivalta. Katotaan hämillämme toisiamme, että mitäs pirua nyt pitäisi tehdä? Jäimme sitten seuraamaan viideksi minuutiksi kuinka aikuisia miehiä tulee yksi kerrallaan jostain vaan lisää ja lopulta palokunnan miehistö oli tarpeeksi voimallista, että se ranskis saatiin liikkeelle.
Pätkähän oli pientä josta minä en tykkää. Maalimutkahan oli tiekirjaan selkeästi piirretty ja kartturikin varoitti. Ajolinja valinta ei mennyt ihan nappiin ja uran ulkopuolelta auto ei halunnutkaan enään kääntyä vaan keula edellä mentiin suoraan penkkaan. Tuli samalla vauhdilla onneksi poiskin, joten siitä ei muuta haittaa tullut kuin puskurin vanhojen halkeamien uusiutuminen. Tuloksena 9. nopein kellotus 18 kilpailijan luokassa, ei toivoton siis.
EK 2:
Kakkonen oli sitten samainen Lankamaa, kuten viime vuonna, tällä kertaa tosin liki 30km pitkänä. Ei mitään ihmeellistä, jostain oli joku halunnut oikasta ja me meinattiin mennä samaa linjaa mut lähettiinkin pyörittelemään rattia siitä. Suunta pysyi oikeana joten no roplem. Tuloksena peräti 4. nopein ja samalla sijalla oltiin tauollakin, n. minuutti kärkeen. Melko mielenkiintoista muuten kun vertaa viime vuoteen, niin ajettiin sama osuus melko tarkkaan minuutin hitaammin tänä vuonna! Kelissä paljon eroa, toki moottorissakin (nyt vähemmän tehoa), mutta silti uskomatonta...
Tauolla todettiin et pakkohan nuo lisävalot on keulalle laittaa, mutta eihän ne tietenkää herää kun laitetaan päälle. Johtoa kun räplää niin syttyy, täytyy toivoa et tarvittaessa pätkälläkin syttyis...
EK 3:
Kolmonen oli kymmenen kilometriä pitkä ja suoriuduttiin ongelmitta. Mutta liian varovasti ajettiin kun vasta 7 nopein ja tiputtiin viidenneksi 10 sekunnin päähän nelossijasta.
EK 4:
Viimeinen nelospätkä oli sitten taas reipas kaksikymmen kilometrinen. Puolessa välissä kuului epämääräinen ääni kun juuri oli nelosvaihdetta tarjoamassa laatikosta. Seuraavaan kurviin, oiskoha täällä kolmosta... ei muuten ole, eikä oikeen mitään vaihdeta. Noh nelonen saadaan pakolla takaisin päälle joten ajellaan sillä sitten. Kartturi toteaa, että tuo takapiikki on sitten kyllä melko todella ahdas, että mahdetaanko nelosella siitä selvitä. Ennakolta lyödään kytkin pohjaan ja etitään mahdollisia pienempiä vaihteita ja kas kas meillähän on ykkönen täällä! Takapiikistä selvitään ja lähdetään "kiihdyttämään"... seuraavan 500m etsitään taas jotain ykköstä isompaa ja kyllähän se nelonen sieltä taas saadaan survottua. Sillä sitten maaliin asti, jossa löydetään taas ykkönen että päästään siirtymälle. Aika toki onneton, 11. nopein.

Nelonen survottuna ajellaan siirtymää, melko vinkeetä risteyksiin mennä nelosella rohkeesti vaan kattoen et ketään ei tuu... Viimeseen peurunkaa edeltävään risteykseen joudutaan taas hakemaan ykkönen ja todetaan että ajetaan sillä sitten loppumatka. Auto parkkiin, josta kanssakilpailijan huollon avustuksella työnnetään taaksepäin, että saadaan ajettua se kärryyn kyytiin. Eikun Peurunkaan vaihtelemaan vaatetusta ja ihmettelemään tuloksia, kyllä viides oli lopullinenkin kun edeltä yksi hankeen ja takaata yksi ohi (13 maaliin). Ja tietenkin sehä oli sitte viimeinen palkittava, joten odottelemaan... Kolmisen tuntia ja Mikko Hirvosen jakama pytty kainalossa sitte kohti kotia jossa yhden jälkeen jo oltiinkin. Oli lyhyt päiväreissu...

Noh purkuhommiinhan sitä oli sitten ruvettava. Tiistaina kävin irroittelemassa kaikkia tarvittavia, jotta vaihdelaatikon saisi pois. Kartturin puolen iskarista paljastui ylläri... Avasin normaalisti iskarin pultit navasta irti ja sitten TÖMPS. AI PRKL!!! Koko iskarin runko tipahti jalkani päälle ja minä melko hämissäni jäin tuijottamaan tuota patruunaa. Miten tässä nyt näin pääsi käymään??? Iskari on siis päässyt irroittamaan itsensä runkostaan, se että mitenhän tämä on mahdollista olisi kiva tietää. Onneksi itse iskari on jäänyt ehjäksi ja täten selvitään vaan uudelleen kiinnityksellä. Ei ihme, että vähän erikoiselta tuntui välillä etupää... Muilta osin vaihteiston irroitus meni ruutinilla, öljyjen joukosta ei löytynyt yhtään rattaiden palaisia. Öljyt olivat toki vähän hopeiseksi värjäytyneet... 3,5 h urakan se vaati, mutta sitten oli laatikko ilman apumiehiä saatuna lattialle.
Tänään vein sitten laatikon työn alle ja sen verta olivat innostuneet, että olivat vielä tänään myöskin avanneet sen. Kolmosvaihteen rattasta kadonnut muutama hammas ja loppujen lopuksi haljennut koko ratas. Tuurin kanssa palat eivät ole menneet mihinkään rikkomaan sen enempiä joten vähällä selvitään. Tosin totesi muidenkin rattaiden olevan selkeästi lämpöä ottaneita. Taisi se viime kesän ilman öljyjä ajelu tehdä kuitenkin vähän vauriota, mitkä nyt realisoituvat. Täten vaihdetaan nyt koko ratassarja, toinen sarja kun on onneksi olemassa.
Puskurin paikkaus, etupyörän laakereiden vaihto (tuntuivat tauolla väljiltä) ja mahdollisesti pakoputken korjausta (melko lytyssä...). Ne tarttis tehdä varmaan ennen seuraavaa kisaa. Taidetaan kuitenkin saada valmista jo seuraavaan sarjakisaan vaikka Peurungan illassa olikin aika eri fiilis...