Kiirehän siitä tuli

Eipä sitä keskiviikkona päästy katsastukseen. Aamulla saapuessani talliin, pistin kärryn perään ja menin starttaamaan autoa. Hetkinen, keskuslukossa vilkkuu punainen valo.. Jep, sahaa kyllä, mutta ajonesto mennyt päälle. Johtoa ja akkua irti, muttei vaikutusta. Äkkiä pikavisiitti kotiin hakemaan diagnostiikka vehkeet ja tuloksena se, että auto "nollannut" itsensä.

Tätä vikaa näissä vähän tuppaa esiintymään, jos akun on irroittanut liian äkkiä auton sammutuksen jälkeen. Noh pyyhkijöitä korjatessani akkua joutui vähän väliä siirtämään edes takaisin...  Vaihdan toisesta autosta tarvittavat älylaatikot ja auto lähteekin heti käymään. Avaimesta sammuksiin (päävirrat jätettiin päälle) ja eikun taas kärryä perään + työkalujen siivous. Sitten taas starttaamaan ja ei lähde käyntiin...

Siinä kohtaa otetaan pieni paussi, ladataan auton akku ja vaihdetaan alkuperäiset laatikot takaisin. Sillä diagnostiikka laitteilla pitäisi myös pystyä saamaan laatikot heräämään takaisin. Tosin tässä kohtaa olen ollut tallilla jo liki 10 tuntia yhtä soittoa, joten pistän päivän pakettiin ja lähden kotiin. Torstai aamulla heti jatkamaan ja reilun tunnin säätämisen jälkeen auto onkin taas käynnissä! Eikun kärry perään taas (tällä kertaa auto jätetään käymään taustalle...) ja kohti katsastusta. Katsastuksesta pienen kehoituksen kanssa jatketaan matkaa pyöränkulmien säätöön jossa tuo pieni kehoituskin korjataan samalla. Ja samalla vauhdilla vielä treenipätkällekkin ajamaan kolme vetoa. Taas tuli yli 10h päivä maakuntaa kiertäessä, mutta nyt sen pitäisi olla valmis.

Tänään sitten vielä aamulla hakemaan siirtokilvet, pikainen pesu, renkaiden vaihto ja huoltoauton pakkaus. Tästä tuli oikeasti valmista. Huomenna koitetaan sitten tuleeko ajamisesta yhtään mitään. Kilpailuhan on vielä todellinen kotikisa, sillä matkaa kilpailukeskukseen on vain reilut seitsemän kilometriä.

Mysteerin ratkaisu

Eilen sitten selvittelemään miksi pyyhkijät eivät liiku. Sen verran ehdin aiemmin jo testailemaan, että varaosa-autossa kaikki toimii, joten varmasti ehjät osat löytyy tarvittaessa.
Ensiksi hajonneesta pyyhkijävivustosta talteen otettu pyyhkijämoottori testiin, tämä ei kilpurissa herännyt, joten jos herää varaosa-autossa, on meillä pieni ongelma. Ja se herää. Jaahas...
Sitten taas yleismittari käteen ja vertailemaan lukemia. Olin jo aiemmin mitannut, että ralliautoon tuli kyllä virta liittimeen, mutta onkos se jatkuva virta. Kyllä näinhän asian laita on, täten jäljelle jää kaksi johtoa + maajohto. Hauska homma, mutta näihin kahteen johtoon ei tule mitään lukemia kummastakaan autosta. Ja se jos jokin aiheuttaa erittäin suurta hämmennystä. No kaipa tuon maajohdon voisi vielä varmistaa.
JA BINGO. Täältähän tulee nolla! No tämähän helpottaa kummasti, olin toki jo ralliautosta liki kokonaan irroittanut sekä pyyhkijän moottorin ja vivuston (sekä tehnyt valmistelut samaan urakkaan varaosa-autosta...), mutta nyt tarvitseekin enää selvittää miksi tähän ei tule maadoitusta.
Sekin selviää yllättävän nopeasti, tutkailen vähän lähistöllä olevia johtoja ja kas, täällähän on ihan irtonainen maajohto...
Sitten vaan kaikki kiinni ja kasaan, kas meillä on pyyhkijät.

Tänään vielä sitten pieniä viimeistelyitä ja jopa kameratelineet jo paikalleen. GoPro:n teline tosin murtui, mutta onneksi sen vielä sai modifioitua, ilmeisesti pieni vihje siitä että voisi uudemmankin hommata... Sitten vielä takapäähän kaapimien kimppuun. Nehän ehtivät jo 10km ajelussa jälleen kerran hajota. 5mm teräslevy ei ollut tarpeeksi vahva... Jätetään tämä asia taas roikkumaan tulevaisuuteen, jotain tehtävä, mutta ehkä aloitettava nyt täysin nollasta ajattelu sen suhteen.

Mutta huomenna olisi katsastuspäivä. Toivottavasti ei tule mitään ylläriä, sillä tällä viikolla olisi tarkoitus tosiaan kilpaakin ajaa.

Ensipuraisu

 

Eilen koitti sitten se hetki, kun sai kypärän vuoden tauon jälkeen laittaa päähän ja testata ralliautoa. Ennen kun pääsin edes tien toiseen päähän tuntuu erikoiselta, ihan niinkuin etunurkasta hajosi jotain kun puoltaa ja huolella.
Kääntöpaikalle pysähdys ja tutkimaan tilannetta. Mitään ei näytä olevan rikki... Koitan renkasta ja se on todella lämmin. Jaahas, jarru jäänyt päälle. Lähden takaisin päin ja polkaisen kovin jarrua josko se aukeaisi ja aukeaakin! Siihen kaikki ongelmat testeissä jääkin. Hyvä fiilis, eihän tässä nyt kilometrejä tolkuttomasti tullut, reilu kymmenkunta, mutta pääasia olikin selvittää, että olisiko auto kilpailukunnossa. Eikun pesu ja takaisin talliin.

Tänään sitten kevyitä viimeistelyitä sisustaan ja päälipuollista tarkistelua. Lopputulema lienee se, että kunhan pyyhkijöiden mysteerin saa ratkaistua, on auto valmis. Ensi viikolla saattaisi olla sitten ihan kilpailutoimintaa...

Ehkä turhaan, mutta...

 

Eilen oli sitten operaatio pakosarjan vaihto. Sinänsä aika yksinkertainen operaatio, mutta kyllähän siihenkin pari-kolme tuntia helposti menee kun sovittelee mistä välistä pääsee pois. Sinänsä arvaus osui oikeaan, kaikki pakosarjan liitokset olivat öljyisiä.
Vaan saavutettiinko vaihdolla haluttu vaikutus? Noh ei. Savutus jatkuu edelleen... Laitan ea-laukun, sammuttimet ja vyöleikkurit paikalleen ja eikun kotio...

Tänään sitten sovittelemaan pohjapanssari ja sisälokarit paikalleen ja koittamaan vielä viimeistä temppua savutuksen suhteen. Panssari ja sisälokarit saadaan aikalailla vaivatta paikoilleen ja muistan siinä kohtaa vielä tehdä yhden tärkeän kokeilun. Pissapoika, sehän tarvitsisi täyttää ja koittaa, että toimiikin. Ja toimiikin, mutta... pyyhkijät eivät toimi. No sehän onkin kiva yllätys...

Mutta sitten sen viimeisen tempun yrittämiseen. Annetaan moottorin käydä vaan kunnolla lämpimäksi ja luotetaan siihen, että mikä ikinä savutusta aiheuttaakin katoaa itsestään. Ja tämä temppu toimiikin, ennen pitkää savutus lakkaa. Tällä hetkellä vahvin veikkaus lienee glykoli, jota varmaan moottorin joka nurkkaan oli päättynyt. Mutta pakosarjan vaihto saattoi olla nyt aivan turhaa, mutta ompahan nyt uusi tiiviste.
Tilanne on nyt sen verran hyvä, että huomenna taidetaan oikein kypärä päässä koittaa autoa...

Parempaan päin, mutta...

Viikko on taas takana. Penkki saapui heti maanantaina, joten nyt kaikki auton valmiiksi saattamiseen tarvittavat osat olisi kasassa.

Perjantaina tehtiin valmistelevia toimenpiteitä jälleen jakopään tutkimiseen, aavistuksena siellä olevan edelleen jotain pielessä. Siinä sivussa tuli rakennettua polttoainelinjojen suojat ja kartturin jalkatuki sammuttimen kanssa paikalleen.

Lauantaina sitten apukäsiparin kanssa tutkimaan jakopäätä. Aavistus osoittautui oikeasti, alapään ajoitus oli pielessä yläpäähän nähden. Merkit kohdilleen ja starttaus. Ja kas, ääni muuttui merkittävästi ja nyt ottaa kierroksiakin. Pientä savutusta tosin tulee edelleen, pakosarjan tietämiltä.

Tänään asennettiin sitten penkit ja vyöt paikalleen. Samalla myös pieni kiristys lambda anturiin kun siitä vaikutti savutus pääosin tulemaan. Kun kaikki paikallaan ja laitetaan toinen sammutinkin valmiiksi niin on aika pitkään odotetulle hetkelle. Koeajolle. Liikkeelle lähtö vähän tökkii, kytkin tarraakin aivan heti kiinni, joten vaihteet eivät tahdo mennä päälle.
Mutta kyllähän se auto liikkuu ja äkkiseltään suurin osa toimii. Nopeusmittari ei jostain syystä toimi ja kun auton takaisin talliin laitan niin savutuskin on edelleen läsnä. Savutukseen voi toki olla monta syytä, esimerkiksi öljyä on varmasti ties missä väärissä väleissä. Yhtälailla pakosarjassa voi olla jokin halkeama mitä en vaan tarkastaessani huomannut. Täten uusi pakosarjan tiiviste tilaukseen ja kun se saapuu vaihdetaan pakosarja toiseen, sellainen kun on irtona valmiina tallissa. Jos tuo ei auta, sitten lienee syytä huolestua...

Tummia pilviä

 Viime viikolla ei tallilla paljoa oltu, sen verran viikolla, että maalasin vanhat "ovipahvit" uuteen väriin. Perjantaina sitten nesteitä sisään ja apukäsien kanssa ilmattiin jarrut ja kytkin. Auto käyntiin ja ajatuksena käyttää ilmat pois.
Ääni on vähän raksuttava, eikä ota oikein kierroksia... ja sitten alkaa tulemaan selkästi pakosarjan ja pakoputken välisestä liitoksesta kaasuja pihalle joten parempi sammuttaa. Ai niin voisikin vielä koittaa, että toimiihan tuo flektin pakkosyöttö. Täydellinen oikosulku. Jaahas...

Eilen sitten tästä tilanteesta jatkamaan ja ensiksi käsittelyyn pakoputken kiristys, kun kerta löysää lienee ja näinhän asia myös oli. Sitten taas sähköjen kimppuun. Muutaman täydellisen että mitähän vittua hetken jälkeen, kytketään johtoja vähän toisella tavalla ja kas, näyttäisi siltä että kaikki toimii niinkuin pitäisikin. Auton käyntiääneen tämä ei vaikuita. Noh laitetaan nuo valmiit ovipahvit sitten paikalleen jo valmiiksi.

Tänään jatkoin sitten tuon käyntiäänen metsästystä, aavistuksena jakopää. Täten ensimmäistä kertaa tuli purettua jakopää auki moottorin ollessa paikallaan. Merkit menevät omasta mielestäni kohdalleen kaikilta osin, mutta hetkinen. Kiristin näyttäisi olevan löysällä. Kiristän kiristimen ja kasaan kaiken takaisin. Ei kyllä niin minkäänlaista vaikutusta. Onkohan siellä nyt kuitenkin moottorissa jotain piilevää vikaa kaadosta...
Teen vielä pohjapanssarin kiinnityspisteet valmiiksi ja sitten lieneekin taas parasta sulkea tallin ovet. Autostahan puuttuu enää käytännössä pohjasuojia ja sisustasta penkit, vyöt ja pikku tilpehöörejä. Vyöt löytyy jo hyllystä, mutta penkki on vieläkin matkalla. On tosin jo viime viikolla lähtenyt, joten pitäisi kyllä tällä viikolla tulla... Mutta mitähän moottorin suhteen...

Pieni takaisku

Perjantaina aloittelin keulan kasailua asentemalla konepeltiin lukot, etuvalot ja turvapuskurin. Konepeltien lukkojen asentaminen on aina oma taiteenlajinsa, se ei varmastikkaan kenelläkään onnistu kerrasta. Samalla vaihdoin öljyproppuun tiivisteet sillä auto tiputteli öljyä propusta.

Lauantaina ajattelin, että keulan saisi varmaan kasaan, kunhan öljyvuoto on lakannut. Vaan se ei ole lakannnut. Öljyä on silti tippunut lattialle, joten ainoa vaihtoehto on vaihtaa koko öljypohja. Vikahan nimittäin oli se, että propun kierteet ovat yksinkertaisesti korkanneet. Eihän nyt yhteen öljypohjan vaihtoon kauaa voi mennä, Skoda aikoina sen mielestäni teki ihan parissakymmenessä minuutissa. Kolme ja puoli tuntia myöhemmin se on kyllä vihdoin vaihdettu, mutta useamman kirosanan sävyttämänä. Ihan normaaliahan on, että öljypohjan vaihdon ajaksi pitää mm. vetoakseli irrottaa... Kaiken kukkuraksi vaihdettava öljypohja olikin erilainen mitä tuosta puretusta moottorista löytynt. Noh tuskimpa tiivistystavalla merkitystä, joten silikonit väliin ja pohja paikallensa.

Tänään sitten tekemään se keula valmiiksi ja samalla muun muassa konepeltiin johdotukset kuntoon. Ulkokuori rupeaakin olemaan jo valmis, mutta ei se auto vielä ihan lähellä valmista ole. Silti tässä ensi kuusta haaveillaan, jo kilpailemisen suhteen. Tiukkaa tekee, mutta jos ei suuria takaiskuja tule niin lienee vielä mahdollista...