Ihanat sähköviat

Oli jo sunnuntaina tarkoitus koittaa auton starttaamista toisella akulla, mutta sähkökatkoksen takia en saanut ladattua toista akkua. Tänään kävin lataamassa akun ja vaihtamassa sen paikalleen. Taino, eihän se siihen mahtunut eikä akunkengätkään ihan sopineet... Mutta kaapeleiden kanssa sitä sai testattua, ei juurikaan eroa paikallaan olleesta akusta. Startti melkeen jaksaa pyörähtää. Parilla starttauksella katosi noin 1,5V akusta jännitettä. Eli oikosulku ei taida olla akussa vaan jossain muualla... Vaan mistä perhanasta sitä lähtisi ettimään? Startti itsessään voisi olla ja sitten tietty se jo oireilllu laturi. Jospa ne ensimmäiseksi irroittelisi ja tarkistuttaisi.

Ihmettelyä vol. 2

Välillä olen ihmetellyt edellisten omistajien ratkaisuja auton kohdalla. Toisaalta japskiinsinöörin taidonnäytteet ovat oma lukunsa... Esimerkiksi nämä puskureiden kiinnitykset. Edessä puskuri oli alunperin viidellä (5) pultilla joista molempien etulamppujen alla oli yhdet. Nämä tietysti ensimmäisen kerran sitä irroittaessani jätin pois, jotta saisi vähän kätevämmin jatkossa irti. Tänään ajattelin sitten ottaa takapuskurin irti, kun nyt sitäkin tarvitsisi vähän paikata. Arvasin jo etupuskurin perusteella, että pultteja on valojen alla, mutta silti että molempien alla kaksi pulttia... Näiden lisäksi päädyissä tietysti oli molemmissa yhdet pultit. Vaan eipä se sittenkään lähtenyt irti. Hetken siinä ihmettelin, kunnes huomasin että on myös alapuolelta kahdella pultilla. Mutta ei senkään jälkeen lähtenyt irti. Loput neljä pulttia olivat "turvapuskurissa" eli keskellä oikeaa puskuria. Oli muuten melkoinen taiteilu, että niihin pääsi käsiksi. Mutta siis kaiken kaikkiaan puskuri oli kahdellatoista (12!) pultilla kiinni. Arvaat varmaan montako sain ehjänä auki. Kyllä, tasan nolla (0). Jokainen pultti oli nimittäin niin vanha, että avatessa napsahtivat poikki. Varmaa on muuten se, että kahtatoista pulttia ei takasin laitettaessa käytetä. Turvapuskurikin on kyllä hieman kyseenalainen...
Vaihdelaatikko on taas viety työnalle, tällä kertaa oikeanlaisten kuorien kanssa. Eli toive olisi seuraava kisa ajella sen kanssa, mutta tarttishan tuo auto saada taas käymään. Täytyy sen ongelman kimppuun seuraavaksi ryhtyä.

Yksi päivä muiden joukossa

Sunnuntain piti olla vain yksi päivä muiden joukossa, mutta siitä tuli kaikkea muuta...
Aamulla oli tarkoitus tankata vetoauto, mutta bensa-aseman mittariston vilkutellessa erinäisiä discolukemia jäi se tekemättä. Onneksi nafta piisasi kilpailupaikalle, joten se ei haitannut. Aamupäivä sujui murhetta, katsastukset ja ilmoittautumiset vain läpi ja kohti kisaa.
Ensimmäinen erikoiskoe sujuu mainiosti ensimmäiset 300 metriä. Sen jälkeen edellä lähtenyt on käynyt hieman leveällä ja siirtänyt tielle päänkokoisen kiven. Pojathan eivät kerkeä väistämään ja osuma on tosiasia. Osuma kartturin puolen eturenkaaseen on niin kova, että auton kuskin puoleinen takanurkka heilahtaa tynnyriä päin, rikkoen hieman takapuskuria. Eihän se rengaskaan siitä osumasta oikeen tykkää ja muuttaa muotonsa hieman... Tätähän kabiinissa ei tietysti heti huomata, vaan jarrutuksessa seuraavaan kurviin auto liukuu vastapenkkaa päin. Tämän jälkeen hiljaksiin takaisin varikolle ja minulle hieman renkaan vaihtoharjoitusta...

Huoltoalueelta kun pojat koittivat lähteä, kuuluu startista taas pelkkä napsahdus. Onneksi naapurihuollot ovat paikalla (itse olin jo mennyt radan varteen...) ja työntävät auton käyntiin. Toka pätkä sujuu sitten jo ihan hyvin. Jälkeenpäin tosin huomaan inkkarista, että auto ei käy yhtään puhtaasti vaan hieman kuolee korkeemmilla kierroksilla, mutta kabiinissa siitä ei ole haittaa. Maalimutkan vesilätäköstä sen sijaan on. Lätäköstä läpi ja auto sammuu siihen paikkaan. Eikun hinurin lavalla varikolle...
Sytytysjärjestelmän ja ilmanoton ollessa kuivia, siirtyy katse akkuun. Josta tuleekin sitten alle 12 lukemat mittariin. Eikun huoltoauto ja naapurilta starttikaapelit ja auto käy taas. Auto toimiikin sitten moitteetta kolmospätkän. Pojat innostuvat täten hieman ehkä liikaakin, hieman radan ulkopuolisia ajolinjoja ja kaatuneita risteysmerkkejä. Ja tietysti taas siitä maalilätäköstä läpi... Tosin auto kestää sen tällä kertaa.
Huollossa taas kaapelit kiinni ja lisää virtaa autoon, jotta päästäisiin loputkin ajelemaan. Nelosen lähdössä auto rupeaa oireilemaan, kierroslukumittari tipahtaa nollaan ja lähdön jälkeen meno on vaivalloista. Kuitenkin pojat ajavat taas siitä lätäköstä läpi (oli lähdössä nyt ja huomautin kyllä, että sen voisi kiertääkkin...) ja auto sammuu jälleen. Kisa sitä myöden paketissa kun välissä ei hinausta suoriteta.
Kisan jälkeen auto näyttää niin päällepäin kuin konepellin sisältäkin sille, että oltaisin oltu Safari rallissa eikä Vantaalla ajelemassa rallispecialia... Mutta pienintäkään elämää autossa ei ole, virrat menevät kyllä päälle mutta avainta käännettäessä ei juuri tapahdu. Koitin kotona starttibuusterinkin kanssa, mutta buusterikin kyykkäsi. Että taitaapi olla jonkin asteinen oikosulku autossa... Täytyy tuossa viikonloppuna ruveta purkamaan autoa ja koittaa toisella akulla.

Sitä ennen taidan tarvita lonkeron ja ehkä toisenkin.

Mitä mitä?

Kävin tänään tallilla vähän teippailemassa ja tarkistelemassa nesteet viikonloppua silmällä pitäen. Teippauksena oli tosiaan nimien teippaaminen piiloon. Miksi?
No minä siirryn viikonlopuksi huoltopäällikön rooliin. Kartturinihan piti ajaa jo talvella sprintissä, mutta kun tulin rikkoneeksi auton omalla vedolla, jäi kartturilta ajelut silloin väliin. Joten annetaan uusi mahdollisuus, tällä kertaa rallispecialin muodossa.
Auto on valmis ja toivottavasti kestää kilpailun tällä kertaa...

Vuodoton

Sain tiivistesarjan joten päädyin tänään vaihtamaan venttiilikoppaa. Varakoneessa oli jo valmiiksi irtonainen koppa, mihin vaan tarkoitus oli vaihtaa uudet tiivisteet. No varsinainen tiiviste olikin helppo homma, vanha lähti ihan vaivatta irti ja uusi samalla tavalla tilalle. Vaan tulpan reikien tiivisteet olivatkin eri tarina... Hetken siinä ihmettelin että miksi pirussa nämä ei tästä lähde, joten rupesin niitä paloittelemaan. Kirotessani siinä sain paloiteltua osiksi tiivisteitä ja rupesin meisselillä rapsuttelemaan loppuja. Tulin siinä sitten reunaan ihan nuijan kanssa lyöneeksi ja hetkinen... tämähän lähtee kokonaisena kyllä kun olisin tajunnut mistä kohtaa vääntää sitä irti. Luulin sitä metallireunaa mihin rapsuttelin jo kannen osaksi, mutta todellisuudessa se olikin vielä tiivistettä. Tämän ahaa elämyksen jälkeen homma sujuikin vähän paremmin, tosin siinä kohtaa isäni hälyytti apuun traktoria korjaamaan. Pikaisen startin irroitusoperaation jälkeen, palailin takaisin kilpurin kimppuun. Siitä sitten kansi paikallensa kasaan ja auto käytiin. Ei vuotoja, loistavaa!
On tässä toki vähän mielenkiintoisia asioita. Nimittäin eihän tämä kansi aivan täysin samanlainen ole. Kiinnityksiltään ja tulpan reijiltään täysin sama, jonka ansiosta se paikallensa sopii. Mutta sisältänsä kansi on vähän erilainen, loiskelevy vähän erikokoinen, öljykorkki eri kohdassa ja hieman erilainen sekä toinen huohotusreikä on eri kohdassa. Huohotusletku kuitenkin riitti siihenkin, niin luulen ettei tästä mitään ongelmia aiheudu... Vanhassa oli tosiaan ihan selkeä ja kohtuullisen iso halkeama, joka oli vain ulkopuolelta yritetty paikata.
Tarkistin myös jarrut ja näissä ei mitään vaurioa ollut näkyvissä. Joko oli tosiaan vielä varastointirasvaa levyissä tai sitten tuota moottoriöljyä oli päätynyt sinne asti. Tätä tukee se, että vetari oli moottoriöljyn peittämä.
Joten auto olisi taas kilpailuvalmis. Käsijarrun voisi vielä kiristää ennen seuraavaa kilpailua, mutta muuta ei tartte tehä. Josko ensi viikolla...

Savua näkyvissä

Sunnuntaina oli ohjelmassa jo melkein perinteeksi muodostunut Tammisaaren asvalttisprintti. Tällä kertaa ei ollut laittaa edes siviilirenkaita alle, joten tallista huonoimmat sorarenkaat alle ja menoksi. Rata oli sama vanha mitä viimekin vuonna, joten siltä osin hyvin muistissa.
1. kierros
Heti ensimmäisistä jarrutuksista asti on selvää, että pitoa ei ole. Renkaat pitävät elokuvamaista ääntä jokaisessa jarrutuksessa ja liki jokaisessa kurvissakin. Ajo menee ehkä tästä johtuen hieman jarrulle seisoskeluksi. Tämä puolestaan johtaa lievään lämpötilaongelmaan jarruissa, joka maalimutkassa konkretisoituu ihan pienien liekkien muodossa. Tätä en tosin tiennyt kun vasta tuon videon nähtyäni, ihmettelin vain kun oli melkoisesti savua saapuessani varikkopaikalle... Savulle on myös toinen osatekijä ja se on moottorin öljyvuoto. Luulin, että venttiilikoppa vuotaa poikki olleen pultin takia, mutta todellisuudessa kopassa olevat paikkaukset eivät enään pidä ja vuotaa ihan kopasta läpi öljyä. Ensimmäisen kierroksen aika on loistava, vain 11 sekuntia perässä 2. hitainta luokassa.
2. kierros
Tarkoituksena on ottaa hieman varovaisemmin ja säästellä auton voimansiirtoa ja jarruja. Siinä onnistun, mutta aika ei parane vaan on sekunnin hitaampi mitä ensimmäisellä kerralla. Aikaani kun vertaa rallirengasluokkaan (johon harkitsin ilmoittautuvani) niin en olisi ollut hitain ja ero seuraaviinkin luokassa olisi ollut huomattavasti pienempi.
Mutta remonttia on taas vähän tiedossa, venttiilikoppa on vaihdettava, kunhan vaan saan uuden tiivisteen. Jarrut täytyy tarkistaa, ettei siellä mitään vaurioita ole. Tällä hetkellä oletus tulipalolle on se, että jarrulevyihin olisi jäänyt vielä jotain varastointirasvaa mikä lämmetessään paloi pois. Niin ja uus polkupyörä tarttis hommata... vanhan runko kun antautui kierrosten välillä.