Mock-up

Sisustan purku hidastui kojelaudan purun jälkeen, lämppäriä kun ei saisi pois ilman, että olisi konehuoneessakin vähän tilaa sen purkamiseen. Keulan purkua jo ulkoisesti tuli aloiteltuakkin, mutta veronpalautusrahoilla tuli käytyä myös shoppailemassa.

Penkin raudat ja ratti keskiöineen tarttui mukaan, joten eikun sovittelemaan! Tarkoitushan on käyttää auton omia penkin kiinnityspisteitä, monestakin syystä. Tätä varten jouduin ostamaan erityisen pitkät raudat jotta riittäisi pituus. Oven puolelle... ei oo todellista, tää osuu suoraan jopa reikäjaon osalta! Keskitunnelinkin puolelle osuu melkein, hieman joutuu tekemään reiälle pyöristystä, mutta todella pienellä vaivalla. Mites tämä minun erikoisen leveä penkki puolestaan... Täh tännehän jää tyhjää tilaa... Jaa, että ensimmäistä kertaa voinkin kääntää toisen penkinraudoista ns. toisin päin. Uskomatonta.

Ajoasentokin tuntuu kaikin puolin hyvälle, vaihdekeppi on ainoa mikä tuntuu äkkiseltään vähän lyhyeltä. Penkin ympärille jää joka suuntaan myös todella paljon tilaa. On sillä korin koollakin vaan välilä...

Iso kokonaisuus

Ralliin päästiin ja se meni miten meni. Inspiraatio taas hukkaan kuukaudeksi, joten vasta lokakuussa palattiin talliin ihmettelemään ja kyllä se pösön purku vei suurimman kiinnostuksen. Kojelauta oli jo irti poikkipalkista, mutta en mitenkään ymmärtänyt miksei se tule ulos silti.

Aika simppeli syy, se pitää ottaa sen palkin kanssa irti...

On melkoinen kokonaisuus kun tuo poikkipalkki on tosiaan pujotettu tuon sisälle. En onneksi tullut tuhonneeksi mitään oleellista vaikka kaikkea mahdollista väärää tuli siinä tehtyä...

Mutta tulipahan tilaa jatkaa purkamista. Ja paljasti loputkin sisustan osat. Sitä vaimennusmattoa kun oli koko keula vuorattu ja on muuten painavaa tavaraa...

Pala kerrallaan

Purun edetessä tuli vähän erikoisempiakin asioita vastaan. Moni varoitteli, että kattoverhoilun poistaminen saattaa olla todella työläs operaatio, ne kun tupataan liimaamaan huolella kattoon kiinni. Noh otin kaikki osat irti katosta ja mietin, pitäisköhän ottaa tuo kuumailmapuhallin käteen ja varovasti sulatella.... vai josko tästä vähän koittais painaa... KOPS.

Jahas, se tulikin ihan kokonaisena alas kerrasta. Kuvassa näet paljonko koko katossa oli liimaa kattoverhoiluun...

Purku eteni yllättävänkin hyvällä vauhdilla, aina kunnes päästiin kojelautaan. En millään oikein ymmärtänyt Haynesin opastusta asiaan, eikä se tuntunut millään haluvan yhteistyöhön. Sattumalta siitä sitten sain "päälikannen" irti (osan jota ei periaatteessa olisi tarvinnut erikseen irroittaa...), mutta sen jälkeen loppui ymmärrys ja motivaatiokin hetkeksi. Taino se kääntyi taas Daihatsun puoleen, kun teki mieli rallia ajamaan...

Purku alkaa

Passituksen jälkeen saikin auto taas huilailla pressun alla melkoisen pitkään. Päähuomion kun vei sprintti-Charaden kasaus. Kun sprinttiautolla oli tavoite saavutettu, eli käyty ajamassa yksi kilpailu, oli pohdinnan hetki. Mitä seuraavaksi?

Olin kovin itselleni vannonut, että Pösöä ei ruveta purkamaan ennen kuin tallissa on tilaa niille kaikille osille joita siitä tulee. Tämä ei siis tapahtuisi ennen kuin Daihatsujen osat katoaisivat, ne kun täyttivät hyllyt ja lattiaakin. Kaikesta huolimatta kesäkuun alussa päätin varovasti ruveta purkamaan, voihan näitä osia tänne autoonkin jättää...

En tiedä miksi, mutta jotenkin loogisimmalta tuntui aloittaa purku auton peräosasta. Se osoittautui kyllä ihan fiksuksi ratkaisuksi, aika loogisesti osat rupesivat sieltä irtoilemaan ja Haynes kyllä kohtuu hyvin siinä myös opasti.

Passitus

Auton saatuani talliin, laitoin irtonaisena tulleet osa kiinni (keulamaskin logo saattaa joutua kyllä myöhemmin vaihtoon, suurin osa kiinnikkeistä poikki) ja aikalailla heti perään auto sai päällensä pressun. Auto oli siis täysin ajokuntoinen, avaimesta käyntiin ja ajamalla trailerillekkin.
Projektin ensimmäinen vaihe oli alusta asti melko selvä. Paperit kuntoon niin on helpompaa rakennella rauhassa. Parin kuukauden päästä rupesi olemaan tekniset tiedot ja todisteet hankittuna, Suomen Peugeot Sportin suosiollisella avustuksella! Täten päästiin ottamaan passikuvia.
Kuvaamista varten oikein käytettiin valaistustakin, jotta saatiin varmasti kelpaavia kuvia. Kuvista tuli jopa niin hyviä, etteivät saaneet niitä AKK:n päässä käsiteltyä, olivat liian isoja ja tarkkoja. Ongelma se sekin... Ongelmat saatiin ratkottua ja viime vuoden huhtikuussa posti toi V1600 passin kotiin.
Kuvien oton yhteydessä purettiin myös ensimmäisiä osia, sillä kuvat tuli ottaa ilman muovisuojia, jotka joka tapauksessa poistettaisiin. Sieltä löytyi myös ensimmäinen ylläri, toisaalta myös selittävä tekijä. Nimittäin auton turvapuskuri oli vääntynyt aina jäähdyttimen flektiin asti. Itse jäähdytin ja flektikin ovat ehjiä. Melkoinen tuuri sekin.
Vähän jotain tuollaista osasin odottaakkin, kun olin isältäni kuullut jälleen lisää tietoja onnettomuudesta. Selvisi, että auto johon osuttiin, oli kotipaikkani naapurin pojan auto ja tämän vetokoukkuun oli osuma tapahtunut. On tämä maailma pieni... Ihme sinänsä, että vetokoukku ei ollut tehnyt etupuskuriin mitään tuhoja, ainoastaan alaritilät ovat hieman haljenneet.

Aihion metsästys

Aihiota ruvettiin tosisaan metsästämään loppukesästä 2015, tarjontaa oli vaihtelevasti ja halvimmat autot tuntuivat menevän äkkiä kaupaksi. Tai sitten ne mitkä eivät menneet olivat siinä kunnossa, että sai unohtaa samantein. Lähtökohtana kun pidin sitä, että auton tulisi olla mieluiten ajokuntoinen ja ulkoisesti täysin ehjä. Toki vaihtoehtoisesti jos esim. Autovahinkokeskukselta sattuisi löytymään "pientä laittoa" vaille oleva, niin kelpaisihan sekin hinnan ollessa kohdillaan.

Syksyn aikana taisin kolmea eri yksilöä käydä katsomassa, ensimmäisestä olisin hieronut kauppoja ellei olisi kerennyt välissä menemään kaupan. Toinen tapaus ei sitten edes lähtenyt käyntiin kun oli pitkään ulkona seissyt... Kolmas puolestaan oli ihan autoliikkeessä, hintalappu oli vähän kova ja auto puolestaan niin hienossa kunnossa että kelpasi varmasti jollekkin tieliikenteeseen. Myönnettävä myös, että Hämeenkyrön tapahtumat pistivät tämänkin metsästyksen hetkeksi taka-alalle, olihan se Daihatsu saatettava kuntoon.

Mutta sitten joulukuussa tuli AVK:n sivuilla vastaan kuvien perusteella liian hyvä ollakseen totta tyyppinen tarjous. Ulkoisesti täysin ehjä 307, ajettu vain 109tkm ja sijaintipaikkana paikallinen hinausliike viiden kilometrin päässä kotiovelta! Auto myytiin ilman pohjahintaa pelkällä huutokaupalla, kaksi airbagia lauennut (matkustajan puolen sivuverho ja penkki), mutta muuten ilmoituksessa todella niukasti tietoa. Eikun katsomaan livenä!
Kyllä meinasi olla ilossa pidättelemistä kun sen auton livenä näki.
Ulkoiset vauriot:
- Irronnut Peugeot logo maskista (mukana autossa)
- Matkustajan puolen ovilista irronnut (mukana autossa)

Ei tää voi oikeesti olla totta! Ilmoituksessa ei ollut mitään puhetta renkaista tai muista varusteista. Noh alla täysin uudet kesärenkaat ja kontissa mukana käyttökelpoiset talvirenkaat. Vara-avainkin löytyi jopa. Auta armias kun vielä rekkarilla rupesin taustoja selvittelemään. Kappas, autohan on kotipaikkakunnaltani peräisin ja miten tuo omistajan nimikin on kovin tuttu (ainoastaan 1-omistaja koko historiassa...). Eikun isältäni kysymään, että mistäs tämä nimi on tuttu. Lievä naururemakka alkaa kun selviää, että kyseessä on kotitilan mailla metsästämässä käyvän kaverin puoliso (ai miten niin pienehköllä paikkakunnalla kaikki tuntee kaikki...). Isänihän oli tietysti tästä lunastuksesta jutellutkin aikaisemmin kaverin kanssa ja selvisi samantein miten kolarikin on tapahtunut. Autolla oli lähdetty valoristeyksestä kääntymään ja edellä ajanut oli pysähtynyt, mutta Pösö ei. Kolari on tapahtunut siis aivan "mateluvauhdista" ja autosta vaan sattui laukeamaan 2 Airbagia. Voiko paljoa parempaa aihoita enään toivoa...

Huutokaupasta kyttäilemään ja lopputulemana vielä aivan ryöstöhintaankin tuon sai itselleen! Ei meinaan loppujen lopuksi jäänyt edes kuuttasataa euroa tuolle hinnaksi. Pikkaisen jäi mietityttämään, että onko tässä nyt joku koira haudattuna...

Miksi juuri 307?

Ajatus auton vaihdosta on kytenyt tosiaan jo pidempään. Ensimmäisen kerran 2014 lopussa tätä ruvettiin jo pohtimaan, kun kalusto pistettiin myyntiin. Minkäänlaista kiinnostusta ei kalusto silloin herättänyt, joten tarkoitus oli 2015 vuosi vaan jatkaa Daihatsulla. Talven jälkeen tuli taas se fiilis, että nyt kaivataan vaihtelua. Joten kaksi vuotta sitten näihin aikoihin rupesin miettimään, että mitä seuraavaksi?
Ajatus oli alusta asti aika selvä, V1600-luokka on se mihin siirtyä. Mutta millä autolla?
Autolle asetettiin muutama kriteeri:
1. Aihion tulee olla halpa (ehdottomasti alle 2000€)
2. Auton tulee olla suhteellisen yleinen
3. Auton tulee olla edes paperilla kilpailukykyinen
4. Mieluiten jokin auto, mitä kukaan muu ei olisi vielä tehnyt (tyhmä kun on...)
Joten eikun Nettiauto auki ja etsiskelemään mitäs autoja saa tuohon rahaan ja täyttää V1600-ehdot. Ensimmäinen aihio vaihtoehto mitä ruvetaan enemmän tutkimaan on A-sarjan Mercedes-Benz. Aihiot olisivat halpoja, löytyisi suhteellisen paljon, mutta mites helkkarissa selvittäisi kilpailukykyä... Tarvitsisi löytää vaihteiston tietoja, mittoja jne. Jonkin aikaa etsikeltiin ja sitten törmättiin kuvan sivustoon, http://www.cars-data.com/. Sieltähän rupesikin löytymään hyvin tietoja, toki pienellä varauksellahan niihin tuli suhtautua. Teki myös helpoksi vertailla nykyisiin autoihin nähden.
Noh Mersu paljastui siinä kohtaa aika huonoksi vaihtoehdoksi ja kaikki joiden kanssa siitä juttelin haukkui hulluksi (konehuone kuulemma kiva...), joten hylätään se suunnitelma.
Jostain syystä tuon jälkeen pohdittiin hetki Toyota Yaris Versoa, taisi lähinnä siitä, että radalla normi Yarikset vaikuttavat kilpailukykyiseltä ja paperilla Versossa olisi ollut parempi vaihteisto. Mutta pirulauta nuo Toyota on kalliita. Siedettävän hintaista aihiota ei olisi millään saanut. Mutta sitten...
Nettiautossa tuntui olevan kauhean paljon tarjolla Peugeot 307:ja. Suhteellisen vähän ajettuja ja halpoja. Onhan se ranskalainen auto, mutta monestihan muilla ranskalaisilla on pärjätty. Moottorihan on sama mitä 206 Pösöissä, mutta muilta osin ei ollutkaan mitään samaa... Kaikki vaikuttaa paperilla hyvältä, ainoa huoli on paino. Paperilla auto on todella painava, mutta toisaalta ei tarvitse pelätä alipainoa. Ja niin ei muuten olisi vielä kukaan moista tehnyt (nyt omani lisäksi ainakin toinen rakenteilla). No perhana, eikun aihion metsästykseen...