Ajoissa

Tulin Lahden kisan jälkeen vilkaisseeksi, että paljonkos meillä on jarrupaloja jäljellä. Tilanne näytti huolestuttavalle, joten palat tilaukseen ja toive oli että ehtisi vielä ennen Ugia vaihtamaan... Palat tulivatkin tällä kertaa yllättävän nopeasti, joten tänään jo pääsin vaihtamaan. Pultit auki ja tilanne oli juuri se mitä oletinkin. Nyt oli hyvä hetki vaihtaa, ei noilla kisaa kahta enempää olisi ajettu. Edelleen tosin ihmettelen kuinka epätasaisesti eri puolilla nuo kuluu. Okei, toisen puolen jarruletku oli tuossa jonkin aikaa mutkalla ja siellä oli melko paljon myös ilmaa... (Lahdessa kisaa edeltävänä iltana ilmattiin vielä se...). Voi olla, että on tuo jarrutuntuma taas pikkusen erilainen ja parempi...
Anturi ei jostain syystä tunnu toimivan, täytynee tehdä uusiksi johto sille. Jouduin sitä jatkamaan kun oli jo valmiiksi melko naftin mittainen. Muilta osin auto onkin taas jo valmiina. Se on ihan positiivista, sillä tarttis tehdä muuttoa nro. 2... Siirryin nimittäin siihen isoon asuntovelallisten joukkoon.

Anturi

Sinä siinä. Olet monta kertaa aiheuttanut minulle turhia sydämmen tykytyksiä. Nyt on sinun aikasi lähteä. Kuvassa on siis vanha lämpömittarin anturi ja tuo "kätevä" pyöreä liitin on aiheuttanut jo liki vuoden murheita. Onneksi tähän on saatavissa myös toisen tyyppistä anturia, missä on normaali lattaliitin. Olettaisin siinä johdon pysyvän paremmin paikallaan ja siihen sen myös tarvittaessa saa hieman paremmin varmistettua. Tilaahan tämän osan vaihtoon ei kauheasti konehuoneessa ollut, mutta kyllä sen sai. Täytyy vaan uusia samalla ylävesiletkun klemmari kun meni poikki uudelleen kiristettäessä...
Samalla otin myös pohjapanssarin irti ja se oli kyllä ottanut osumaa siitä asvalttirytkystä. Täytyy tehdä uudet "madalluspalat". Öljypohjaankin oli vähän lommoa tullut, mutta on vielä ehjä joten annan sen olla.
Eli kyllähän aina kisasta jotain tekemistä tulee... Mutta tällä kertaa hyvin vähän verrattuna siihen mitä yleensä.

Showtime

Lauantaina käväistiin sitten ajelemassa RSJM 3. osakisa. Reissuun tosin lähdettiin jo torstaina ja perjantaina vietettiin synttäreitä katsellen historic-autojen menoa. Sekä toki katsastaen oma kilpuri jo lauantaita varten. Rengasmerkkauslomaketta täyttäessä tuli kyllä taas naurettua näitä minun renkaitani. Merkkasin samoin tein jo 10 rengasta, joista neljässä (4) oli nykystandardin viivakoodi... Iiiihan hyviähän ne on, pikkasen ikää vaan.
Lauantaina heräiltiin sitten vähän ennen seitsemää kun vartin yli yhdeksän olisi lähtö suurinpiirtein. Lähdimme huollon kanssa viemään traileria traileriparkkiin ja kartturi hakemaan papereita. Ensimmäinen traileriparkki on täynnä, joten eikun kohti sitä toista, sehän oli kartalla ihan tässä vieressä... Opasteiden suuresta määrästä (tasan 0kpl) johtuen ajamme useamman kilometrin harhaan, mutta onneksi kartturi oli sen jo löytänyt ja pystyi antamaan meille osoitteen (mitä sitä suotta kilpailijaohjeeseen laittamaan...). Samalla kartturi tajusi, ettei ottanut kelloon kilpailun aikaa joten lähti vielä pikaisesti kilpailukeskuksesta sitä hakemaan (kai me se lähdöstäkin oltais saatu...). Noh saavumme traileriparkkiin vihdoin, melkoisella paniikilla vaihtamaan ajovarusteita päälle kun 20 minuuttia aikaa lähtöön. Kartturi saapuu viiden minuutin päästä ja aloittaa saman vaatteiden vaihtorumban. Eihän tässä muuta, mutta sitten olisi vielä siirtyminen kilpailun lähtöön. Saavumme 2 minuuttia ennen ihannelähtöaikaamme satama-alueelle (eipä sinnekkään niitä opasteita oikein ollut...) jossa pyörimme vielä hetken kun emme löydä aukkoa mistä lähtöjonoon pääsisi. Lopputulos, saavumme ihanneminuutilla at:lle ja eikun matkaan! Juuri ja juuri vältimme rangaistukset... Tosin lähtöhän ei sitten meille merkannut lähtöaikaa edes pyynnöstä (eivätkä muillekkaan...).
EK 1:
Pitkän liki 50km siirtymän jälkeen päästiin pätkälle. Toki paniikissa unohtui rengaspainemittari, mutta onneksi saatiin kilpakumppaneilta lainaan. Renkaissa kun oli yli 2,5 bar:a painetta... Pätkä oli melko tuttua Koivukehää, alun pienempi tie oli tuntemattomampi. Pikkutietä varoen, isolla tiellä kohtalaista ajoa. Toki maalissa nähdään pölyn joukossa kilpakumppani joka on meidät ajanut kiinni. 7. sija on silti tyydyttävä.
EK 2:
Kakkosena oli sitten hyvää valtiontietä ja meno rupeaakin maistumaan. Asvaltille tulossa oli aivan järjetön merkkaamaton röykky joka lyö todella kovin panssariin. Onneksi mitään ei tainut särkyä... Tuloksena 6. sija.
Sitten olikin tauko, mitään näkyviä vaurioita ei ole ja mitään ongelmiakaan ei esiinny. Eikun lisää juotavaa ja jatkoon!
EK 3:
Koukunmaan erikoiskoe on tunnettu, mutta minulle sinänsä täysin tuntematon. Hienoa isoa tietä, innostuu jopa oikein ajamaan. Takapiikkiin tulee jostain vahingossa kuvan pienen pieni liippi, ei nopein mutta näyttävin suoritus? Luokan 6. sija jälleen.
EK 4:
Sitten mentiinkin uudestaan Koivukehään. Pikkutie oli luonnollisesti kulunut hieman, joten jos ensimmäisellä kerralla tuli varovasti niin nyt varottiin vielä lisää. Pölyäkin oli paljon enemmän ilmassa, osittain johtui lähelle nostetusta kanssakilpailijasta. Keskeytysten ja epäonnisten kanssakilpailijoiden ansiosta silti aika luokan 5. nopein.
EK 5:
Ja myöskin kakkospätkä uudestaan. Tie oli aivan hyvässä kunnossa vielä, asvalttiröykky kierretään ja varmasti maaliin. Jälleen 5. nopein.
Siinä sitten tullaan laskelleeksi, että taidetaan muuten olla neljänsiä. Niin muuten ollaankin. Päästään pitkä siirtymä maaliin ja 4. pytyt kotiin viemiseksi. Kilpakumppanimme kyllä sanoi viimeisen maalissa ottaneensa pari minuuttia at:ta ja tämä oli myös totta, joten virallisissa lopputuloksissa ollaankin peräti kolmosia! Kaiken tämän jälkeen ei voi olla kuin tyytyväinen tähän, sillä autossa ei pienintäkään murhetta. Pesu ja on varmaan taas valmis seuraavaan koitokseen.

Harvoin kommentoin kilpailunjärjestelyitä, mutta nyt on kyllä pakko kommentoida. Tämä kilpailu oli aivan ala-arvoisesti järjestetty. Kyllä pääkilpailu oli EM-Historic ralli, mutta mekin ajoimme sentään SM-arvosta. Opasteiden puute, käsittämätön merkkauslinja (väitetään niukaksi ja on aivan jotain muuta), isot ongelmat aikataulussa (pitkällä siirtymällä oli kyllä parikymmentäkin minuuttia ylimäärästä, mutta sitten 1-2 välisellä siirtymällä sai kyllä ajaa ihan suurinta sallittua että edes ehtisi ajoissa) ja muutamat muutkin pikkuseikat jättivät kisan järjestelyistä huonon maun. Positiivista oli kyllä, se että tiet sopivat mainioisti tälläisen letkan ajattamiseen ja olivat ihan mukavia ajettavia.

Valmista! Nyt jo...

Nyt viikonlopun aikana tuli sitten suoritettua se testaaminen. Nämä perhanan helteet aiheuttivat lopulta sen, että otin treenaamisen suhteen "helpoimman tien". Kävin ajelemassa siviililiikenteessä.
Eihän se nyt missään mielessä vastaa treenamista, mutta se tärkein eli auton kunnon varmistaminen silläkin hoituu. Toista kymmentäkilometriä pyöriskelin ja rasitin vaihteistoa. Täysin ilman ongelmia ja lukkokin piti. Näillä mennään!
Joten auto olisi pesua vaille valmiina jo Lahden kilpailuun. Tavallaan pelottavaa ja tavallaan pirun hyvä juttu. Tuli tässä nimittäin mietiskeltyä mites viime kaudet on näin kesäkauden osalta sujuneet, erityisesti sarjakisoissa. 2012 käytiin Skodalla keskeyttämässä Urjalassa tekniikkaan, Daihatsulla Keravalla ulos ja Lammikin jäi kaikkien tapahtumien jälkeen kesken. Viime vuonna sitten Ugissa moottori poks ja loput sarjakisat jäivätkin sitten sen myötä väliin... Tämä tilasto olisi ihan kiva rikkoa nyt Lahdessa.

Hiljaista on...

Kuukausi mennyt näemmä edellisestä postauksesta. Eipä sitä oikein tule kirjoiteltua kun ei tule tehtyäkkään mitään. Nyt elämäni ensimmäisellä palkallisella kesälomalla oli taas intoa ja aikaa tehdä jotain.
Oli myös tarvekkin tehdä. Kuten kuvasta näkyy on talli tyhjennetty. Ei, autoa ei tällä kertaa ole myyty. Siirsin vain kaikki tarvikkeet nyt yhteen talliin, koska kyllähän se rupesi vaan hankalaksi muodostumaan kun aina oli tarvittava työkalu toisessa tallissa mitä auto, kun kerta osa tavaroista oli jo aikaisemmin siirretty. Toki onhan tässä omat haittansakin kun talli ei enään ole sitten kävelymatkan päässä.
Tulihan tässä muuton jälkeen sitä autoakin katseltua eteenpäin. Tuli ostettua "uusia" renkaita niin laitoimpa ne alle, jotta pääsis niitä koittamaan. Toivossa on ainakin hyvä elää... Takapäässä oli vähän klappia ja siihenkin löytyi syyllinen. Takapyörän laakerit olivat löystyneet, helppo vika korjata. Etupäästä tarkistelin jarruja, yllättävän hyvin kestäneet nuo "puolikilpapalat". Tämän kauden jälkeen taitaa vasta vaihtoon mennä. Alle kuukausi olisi seuraavaan kilpailuunkin, se testaaminen olisi kyllä syytä tehdä hyvin pian...

Toivottu ääni

Käväisin sitten tallilla ja tarkoitus laittaa öljyt vaihteistoon ja toivoa ihmettä. Otin irtokuorista uuden tyhjennyspropun ja laitoin siihenkin nyt varmuudeksi ruuvilukitetta. Sitten olikin tarkoitus irroittaa nopeusmittarinvaijeri ja täyttää laatikko, helposti ja nopeasti. Kuten nyt arvatakin saattaa, eihän se ihan niin mene. Jostain syystä se on täysin jumissa, enkä saa sitä auki. No tehdään sitten vanhalla tavalla, eli täyttöpropun kautta joka on myös laatikon kyljessä. Ei perkele, tämäkin aivan jumissa. Joudun purkamaan panssarinkin loppujen lopuksi pois, jotta saan enemmän vipuvartta käyttööni. Kyllähän se sitten lopulta aukeaa, jonka jälkeen suunnittelemaan täyttöä. Normaalistihan olen täyttänyt hyvin pienen suppilon ja letkun kanssa laatikon, mutta se on kammottavan hidasta. Täten vähän lisää letkua ja isompi suppilo. Nyt on komean näköinen täyttö viritelmä. Tällä viritelmällä täyttyy laatikko paljon nopeammin ja mukavammin.
Sitten se ratkaisun hetki. Toimiiko laatikko? Paikallaan testatessa kolmos- ja nelosvaihteissa tuntuu takertelua, mutta siitä huolimatta päätän laittaa auton käyntiin ja käydä testaamassa. Ykkönen, kakkonen, kolmonen ok, nelonenkin menee päälle ja myös pysyy päällä! Vitonen, täysin hiljentynyt ja meno jatkuu edelleen! Voisiko tässä todella olla käynyt tuuri? Kaikki vaihteet tosiaan toimivat ihan sulavasti, kovin meteli lähtee kolmosesta ja näin oli jo ennen kilpailuakin. Paikallaankin liikuttaessa ei enään kuulu mitään ylimääräisiä ääniä. Pakkohan sitä on vielä testata kisavauhtia ja pidemmän aikaa, että tuleeko lämpimänä ongelmia. Mutta tällä hetkellä on toivottu ääni saavutettu, hiljaisuus.

Miten näin voi käydä...

Lauantaina sitten ajeltiin pitkästä aikaa kilpaa. Aamupäivä sujui normaalisti, joten siltä osin hyvillä mielin voitiin kilpailuun lähteä. Juuri ennen lähtöä tosin kuulimme, että ensimmäinen erikoiskoe oli keskeytynyt. Odotettavissa oli odottelua...
EK 1:
Odotteluahan siitä tuli, mutta matkaankin päästiin. Auto lähti yllättävän vaivatta asvaltiltakin ja eron etenemisessä huomasi välittömästi. Aivan toista maailmaa mitä lukottomalla. Kääntyminenkin tuntui nyt loogisemmalta, eli käännettäessä auto oikeesti myös kääntyy eikä puske. Me likes.
Alkuosa vähän isompaa valtion tietä, jossa pari paikkaa. Loppuosa suora-90-suora tyyppistä pienempää tietä. Pikkutiet ei oo ikinä olleet suosiollisia ja kellohan sen todistaa. 6. nopein kellotus. Lämpöanturi irtosi... taas.
EK 2:
Jonottaessa huomataan, että ollaan pikkutiellä saatu etuvanteeseen lommo. Renkaassa ilmat kuitenkin tallella, joten jatketaan vaihtamatta rengasta. Isoa tietä ja siitähän minä tykkään. Rytmiä löytyy ja siistiä varman päälle ajoa. Pitkillä suorilla huomaa ehkä aavistuksen tehon puutetta kun vertaa aikaisempaan moottoriin, ei nimittäin rajottajalle asti päästä. 5. nopein, mutta puolet pienempi ero mitä ensimmäisellä pätkällä.
Pikahuolto, jossa varovasti nujitaan vanteen lommoa. Ehkä muuttui, ehkä ei. Jatketaan kuitenkin samalla.
EK 3:
Alkuosa liki luotisuoraa, sitten vähän pienempää ja mutkittelevampaa tietä. Tästä pätkästä ei jäänyt oikein mitään mieleen, tultiin vaan "ajellen" läpi. Sijoitus taas 6.
EK 4:
Jälleen alkuosa luotisuoraa ja nyt saavutetaan se rajoitinkin. 150km/h tuli jälleen mittariin kerättyä vauhtia. Rajotinta vasten tullessa olikin päässä valtion merkein varustettu kurvi ja pienehkö vauhtisokeus siihen iski. Tie käytettiin kokonaisuudessaan, juuri ojan reunaa hipoen. Toki olisihan siinä vielä roikkua voinut... Pari seuraavaankin kurvia menee ehkä pikkasen yliyrittäen. Sijoitus silti 5.
Sitten oli tauko edessä, jossa saadaan anturin johto takaisin paikallensa ja tarkistellaan etuvannetta. Koska ilmat pysyivät edelleen, ei rengasta vaihdeta vaan päätetään viimeisetkin pari jatkaa näillä.
EK 5:
Päivän pisin, liki 30km pitkä pätkä edessä. Tosin pätkähän oli jonkin verran myöhässä, joten odoteltiin taas lähdössä liki kolme varttia. Valtaosin isoa valtion tietä, ajossa on onnistumisia ja epäonnistumisia. Yksi paikka pääsee auringosta vähän yllättämään röykkyjensä kanssa, mutta kädet kävivät tarpeeksi. Loppuosassa näkyy hieman edellä ajaneen pölyjä, muttei haitaksi. 4. nopein kellotus ja kanssakilpailijoiden keskeytysten myötä 3. sija tällä hetkellä hallussa.
EK 6:
Vielä vajaa 15 kilometriä jäljellä ja tämä olikin sitten täysin erilaista mitä koko alkukisassa. Pientä ja erittäin pientä tietä. Heti pätkän alkupäässä nähdään edellä lähtenyt ja tuloksissa lähimpänä ollut kilpakumppani tien sivussa. Todetaan, että nyt ei ole mihinkään kiire ja ajellaan varman päälle. Huonoja osuuksia löytyy ja ne otetaan todella varovasti. Silti muutaman kilometrin ajon jälkeen ongelmat alkavat. Nelosvaihde rupeaa tippumaan pois päältä ja muutaman testauksen jälkeen ajellaan ilman sitä. Ajaminen muuttuu vielä varovaisemmaksi tuosta johtuen, niin kovasti maaliin pääsyä tavoiteltiin. No pätkän maali saavutetaan, yli minuutti hävinneenä ja samalla haisee vaihteistoöljy...

Siirtymälle tarkistamaan, näkyykö jotain vakavaa. Vaihteistoöljyä on panssarilla kyllä, muttei nyt mitään älytöntä lammikkoa. Todetaan sen perusteella, että tilanne ei olisi aivan niin vakava, joten lähdetään ajamaan vajaan 30km siirtymää. Muutaman kilometrin päästä vitonen rupeaa pitämään niin kovaa meteliä, että on pakko ajaa kolmosella. n. 80km/h välitetyn laatikon kolmosella ei muuten ole mitään maailman mukavinta matkustamista, mutta koska oletimme olevamme edelleen kolmosia ja täten palkinnoilla jatkoimme matkaa. Matkalla kyllä toteamme tippuneemme neljänneksi, mutta kun jo matkalla ollaan niin ajetaan. Maaliin selvitään ja heti at:n jälkeen auto sivuun ja tarkistelemaan. HETKINEN... TÄÄLTÄHÄN PUUTTUU PROPPU!!?!???!?!?!??!?! Ajeltiin sitten vähintäänkin 30 kilometriä hyvin vähillä tai käytännössä kuivalla laatikolla. Voi elämän kävyt sentään...
Noh auto työntämällä kärryyn, vaatteet vaihtoon ja kotia kohti. Kartturi menee vielä tarkistamaan tulokset ja soittaa "se on muuten pytyn paikka, 4 palkitaan". Kotimatka siirtyi sitten reilulla tunnilla, jotta päästiin noutamaan palkinnot. Toisaalta ihan kiva, vaikka auton tilanne taas harmittaa. Jälleen liki käsittämätön vika ja pahimmillaan vauriot on merkittävät. Vielä toki pieni toivo on siitä, että öljyt sisään ja kaikki "kunnossa".
Sitä ennen saa kyllä vähän hakea motivaatiota... Moottori sentään osoittautui toimivaksi ja ongelmattomaksi. Lämpöanturin kun vaihdan toisen tyyppiseksi niin luulisi johdonkin pysyvän paikallansa.