Nuoteilla vai ilman?

Jaksoin tänään pestä Taikaratsun viikonlopun jäljistä. Niiden alta ei onneksi paljastunut mitään vaurioita, joten auto on taas valmis viivalle. Kuraa oli kyllä paljon ja se kyllä löytää mitä ihmeellisimpiin paikkoihin tuommoisen suorituksen jälkeen... Konehuoneeseenkin kurkkasin ja sieltä löytyi yksi pikku vaurio, venttiilikopan pulteista yksi oli mennyt poikki. Taisin kiristää sitä sprintissä liikaa kun sen raosta hieman tihkui öljyä... Nyt oli hukkunut kanta, reiän sisältä nimittäin löytyi kyllä pultin jämää... Öljyä ei ole hukkunut, joten taidan antaa olla, tulee vain turhan iso projekti jos sitä rupean korjaamaan tässä välissä. Huoltoautolle ja trailerille varattu huollot, joten siltäkin osaa paketti on taasen tulossa kasaan.

Tässä on nyt parin päivän ajan voinut mietiskellä nuottikilpailua ja verrata sitä normaaliin ralliin. Kaikkihan sanovat, että nuottiralli on sitä ainoata oikeeta rallia ja sen jälkeen kun on kerran kokeillut, niin ei tee mieli ajella "pimeeseen". Minä en ole sitä mieltä.
Kyllä nuottirallin ajaminenkin hienoa on ja aivan yhtä mukavaakin, mutta silti jotenkin sairaanoloisesti pidän enemmän "pimeeseen" ajamisesta. Selittää en sitä osaa, että miksi asia on näin. Voi toki olla, että muutaman nuottikisan jälkeen tulen toisiin aatoksiin... Varmaa sekin on, että tulen tulevaisuudessakin ajelemaan nuottikilpailuissa kun sattuu sopiva kisa tulemaan vastaan.

Tässä on jo myöskin ruvennut mietiskelemään ensi vuotta, että mitäs sitten... RSJM -sarjan kilpailut ovat minun vinkkelistä aivan hevon kuusessa ja sen lisäksi sarja typistyy neljään kilpailuun. Miksihän sekin piti mennä muuttamaan, nyt juuri oli saatu sarjalle taas hyvä formaatti niin heti taas muuttamassa. Se ei ainakaan edistä sarjan suosiota... Täten jäljelle jää Rally Trophy (olettaen, että se ajetaan) ja F-Cup. Autohan käy suoraan molempiin, joten ratkaisun teen varmaan kilpailuiden sijantien suhteen. Talvella F-cup näyttäisi paremmalta, mutta odotellaan ne kesän kisat vielä kalenteriin...

B-junnu suoritus

Tulipahan koitettua nuottikilpailuakin... Nuotitus itsessään sujui yllättävänkin hyvin, toki kommelluksiahan sielläkin oli niin itseni kuin järjestäjänkin toimesta. Onneksi oli kamera kiinni, niin saatiin vielä illalla vähän hiottua muutamia epäselviä kohtia... Katsastuksessakaan ei ollut mitään ihmeellistä, joten siinä mielin pystyttiin hyvin lähtemään kisaan.
EK 1:
Nuotti ja ajo sujuvat ihan ok, paikoitellen nuotti on liian nopeaa ja taas paikoitellen en taida ajella sen mukaisesti... Melko normaalia näin ensimmäiseen kisaan. Tulos on aivan ällistyttävä, ei edes hitain luokassa!
EK 2:
Pätkä tiedettiin että on erittäin vauhdikas, joten tehtiin aika varman päälle nuotti, ettei nyt ainakaan liian kovaa tehtäisi. No eise liian kova ainakaan ollut, jotenkin ajo ei vaan suju. Lopussa mennään vielä nuoteissa hieman sekaisin, olisi pitänyt tehdä selkeämpää vain... Laatikkokin kertaalleen takertelee, taitaa tosin vika olla käyttäjässä eikä laatikossa... Tuntuu hieman sille, että tätä laatikkoa täytyy käyttää hieman eri tavalla mitä Skodan. Tulos hitain, selkeästi.
EK 3:
Nuotituksessa tältä pätkältä löytyi useampi vanha "paikka", jotka koitettiin nuoteilla ottaa tarkasti. Ihan hyvin se olikin onnistunut, ajokin tuli omasta mielestäni ihan ok. Ainoastaan maalin hyppyri yllätti, meinaan Taikaratsuhan lähti lentoon! Pelottava fiilis, ikinä kun en ole kilpurilla oikeasti hypännyt. Tulos taas parempi, mutta hitain kumminkin.
EK 4:
Kilpailun pisin pätkä, vanhoja paikkoja täälläkin ja kaikkea muutakin. Ihan kohtuullisesti tulee, vähän ehkä varovaista paikoitellen. 1,5km ennen maalia oleva sillan jälkeinen oikea koituu sitten kohtaloksi. Käsittämättömän kädetyksen jälkeen auto valahtaa ojaan ja eihän tämmöinen lukoton kilpuri sieltä nouse. Paikalla on tasan 2 katsojaa, jotka eivät ymmärrä mennä edes varoittamaan... Onneksi kartturi on vikkelä jalkainen niin saadaan varoituskin päälle. Sitten vaan kaivelemaan kolmiota ja toteamaan, että tulipahan ajeltua...

Auto jäi täysin ehjäksi, joten kun maasturilla auto saatiin takaisin tielle ajelimme hiljaksiin pätkältä poies ja auto kärrylle ja kohti kotia... Tosin eipä sekään matka ihan puikkoihin sujunut...
Vetoauton etujarru vähän laahaa, noo palat ronkitaan vähän irti levystä ja koitetaan sitten vaan vältellä jarruttamista... Ajelen hetken matkaa trailerin perässä ja ihmettelen kun vaikuttaisi sille että toinen takanurkka olisi toista alempana. Soitan isälleni, että kun pysähtyvät niin katsoisivat, että onko kärry aivan kasassa. Minä jatkan matkaa kunnes isäni soittaa takaisin, kärrystä yksi palkeista murtunut poikki... Eikun kärry parkkiin sijaintiini ja auto alas, minä kilpurin rattiin ja ajanpa sen sitten siitä kotio. Erittäin miellyttävä kokemus ajella kilpurilla 40km, kun kaikki renkaat ja panssarit täynnä kuraa... oli melkoinen ravistus jo 60km/h vauhdissa. Kaikki kunnialla selvittiin sentään kotiin...

Positiivista jos täytyy hakea, niin kilpuri on pesua ja pyöränkulmien tarkastusta vaille valmis seuraavaan koitokseen. Se lienee RSJM sarjan päätöskisa Tuuloksessa, jollei mitään erikoista tapahdu... Se, että mitä kaikkea muuta täytyy sitä ennen tehdä, on eri asia...

PS. Koosteet on tulossa, älkää huolestuko... ja tulee myös nuotituksesta.

OE...eiku ON 100 VT.... vai oisko kumminkin 70...

Auto on nyt "valmis", renkaat alle ja uusi patteri kypäräpuhelinyksikköön. Vaihteistoöljy oli hieman laihan näköistä omasta mielestäni, muttei kumminkaan mitään metallia ollut onneksi joukossa... Joten kaipa sekin on kunnossa...
Tekstin otsikko saattaa maallikolle olla täyttä hepreaa, mutta kun avaa lyhenteet muotoon "oikee eri, oikee nopee sata vasen täys" saattaa maallikkokin jo arvata mistä on kyse. Minähän suuntaan kohti uutta haastetta, ennakkotutustuttavaa kilpailua. Sitä kutsutaan myös Ralliautoilun Suomenmestaruussarjan osakilpailuksi. Kisahan on nyt tulevana lauantaina, siksi moinen kiire kaiken suhteen. Nuotitus kun näissä kisoissa tehdään päivää aikaisemmin eli perjantaina. Tämä puolestaan lähes pakottaa lähtemään kisapaikalle jo torstaina. Näistä seikoista voi jo päätellä, että eihän tämä kovin halpaa ole, mutta pakkohan sitä kertaalleen on kokeilla.
Otsikkoon palatakseni, omaan erittäin vankan nuottikokemuksen. Tasan 0 metriä. Tutkinnosta on kulunut pari vuotta, sen jälkeen en ole mitään nuotitukseen liittyvää tehnyt. Siksi jotenkin kuvittelisin nuotituksen jo olevan melkoinen seikkailu arpapelin maailmaan... Toki "pestasin" itselleni sentään erillisen nuottikartturin (= vakikartturilla ei ole suoritettuna nuottitutkintoa). Onneksi hänellä on sentään kokemusta nuottikilpailuista... 1,5 kisan verran. On ehkä pakko tässä vähän taas koittaa opiskella noita asioita omatoimisesti... ja kyllä, nuottiautoon tulee kamera kiinni. Se, että onko se materiaali julkaisukelpoista on asia erikseen...
Jännä on kyllä nähdä, että paljonko minä ajan nuotin mukaisesti vai menenkö ihan täysin sen perusteella mitä näen.

Loogisuuden riemuvoitto

Eihän tuokaan penkki tuonne nyt helpolla halunnut sovittua, mutta mahtuipahan kuitenkin. Ongelmaksi meinasi muodostua sama asia, se perhanan kulmatuki. Sitä rupesi jo väkisin miettimään, että kumpi on tärkeämpi turvallisuuden kannalta; se kulmatuki vai penkin korvaläpät? Vastausta en oikein itsekkään tiedä, mutta onneksi tuohon juuri ja juuri tuo penkki saatiin sovitettua.
Kartturin jakkara on nyt erittäin loogisesti. Se on korkeammalla mitä kuskin, se on myös edempänä mitä kuskin sekä myöskin kallistetumpi mitä kuskin penkki... Eräs jo tokaisikin asetelman nähdessään, että voisi luulla ratin olevan oikealla...
Vaihdelaatikolle en vielä saanut mitään aikaiseksi, muutakuin sen että tiedän miten se tehdään... Tangon tarkistin, että on kyllä molemmista päistä kiinni kunnolla. Panssariin vain vähän pidemmät pultit niin saa jokusen millin alennettua. Kävin alustan pultit läpi, tarkistin muut nesteet, joten auto on tuota laatikkoöljyn vaihtoa ja panssarin kiinnitystä vaille valmis. Koitan toki vielä josko saisin ne Michelinit jotenkin auton alle, voisivat olla kestävyydeltänsä hyvät.
Sain tänään konkreettisesti myös sitä ikuista ajokorttiasiaa eteenpäin, kävin suorittamassa jo teoriakokeen. Toivoa on siis senkin suhteen... Vinkiksi muuten muille rallaajille, että tämä vuosi on aikaa BE -suorittaa, ensi vuoden alusta sekin taas muuttuu ja tulnee sisältämään autokouluopetusta... Ja jatkossa ei myöskään B-kortilla voi vetää yli 750kg kärryä vaikka painot jäisivätkin alle 3500 kilon.

Työvoitto

Puuh... Olipahan ohjelmaa.
Aamupäivällä ei mitään erikoista, ratakin vanha tuttu. Joten hyvillä mielin ekalle kierrokselle...
1. kierros
Hyvin lähtee ja autokin käyttäytyy nyt hieman paremmin mitä testeissä, kiitos eturenkaiden. Mutta liukasta on ja melkoisia tilanteitakin mahtuu mukaan. Pitkällä suoralla tulee yllätyksenä, että tämähän jaksaa mennä rajoittimelle asti vitosella! Tuloksena luokkapohjat, reilun 6 sekunnin erolla.
Tauolla katselen huvikseni jo, että paljonkos auton huiput sitten ovat. Yllätys on melkoinen, 151,14 km/h on suurin lukema mitä tallentunut! En todellakaan olisi uskonut moista...
2. kierros
Kierros sujuu ihan jees vajaan pari kilometriä, kunnes laatikosta hukkuu vaihteet. Hetken siinä haeskelen pykälää ja yksihän sieltä löytyy... Ykkönen... Eikö täältä nyt mitään muuta muka löydy... no vapaa. Eikun pelit sivuun ja kierros odottamaan loppuun ja varikkoa kohti köröttelemään. Varikolla sitten rengasta ja panssaria irti ja tutkimaan auton alle. Vaihdetanko näyttää ihan kunnossa olevalta, hieman väljyyttä siinä kyllä samalla kävi ilmi. Mutta vika ei selkeästikään ole siinä, joten eikun pyörä kiinni ja auto alas, kisa tässä. Minä menin vaihtelemaan vaatteita ja pikkuveljeni jäi vielä ihmettelemään autoa. Hetken vaihdekepin hämmentämisen jälkeen kuuluu huuto: "Täällä on kaikki vaihteet!". Eikun auto käyntiin ja testaus, kyllä kaikki pykälät löytyy. Pikaisesti ajovarusteet takaisin päälle ja kohti kolmatta kierrosta.
3. kierros
Hieman sähläyksellä paikallensa ja eikun matkaan. Otan vaihdot nyt varman päälle ja muutenkin koitan hieman siistiä ajoa. Kaikki toimii niinkuin pitääkin. Maalimutkiin lipsahtaa sitten vähän epäsiistimpi ajolinja, melkoisesti kädet kävivät, mutta auto pysyi tiellä. Aikaan tulee vajaan sekunnin parannusta ja luokkavoitto oli lopputuloksena!

Nyt on hieman epävarmin fiiliksin jatkettava kohti seuraavaa kilpailua, tuosta laatikosta kun ei nyt sitten ota selvää onko siellä joku vika vai oliko vika käyttäjässä tai mahdollisesti panssarissa joka olisi ottanut kiinni vaihteensiirtoon. Vaihdan nyt varmuudeksi sieltä öljyt ja koitan siirtää panssaria hieman alemmas jottei ottaisi kiinni. Muuhun ei nyt vain riitä aika kun tarvitsisi auto rallikuntoon saada...

Ready to go

Sain auton takaisin eilen illalla ja kyllähän tämä päivä tässä melko pitkälti menikin, jotta auto olisi valmiina huomiseen koitokseen.
Kaaripehmusteet jotenkin fiksusti, noh pää joutuu olemaan vinossa kun ei niitä fiksumminkaan saa... Samalla totesin, että kulmatuki täytyy todennäköisesti poistaa kokonaan, jotta saisin korvaläpät kiinni penkkiin. Vöiden kiristys, kameroiden asennus, parit teipit ja jarrutehostajan tulppaus; olihan sitä siinä. Nyt jarrut onneksi tuntuvat hyviltä = samalta mitä Skodassakin.
Tarkoitus oli myös vaihtaa renkaiksi Micheliinit, vaan eihän se nyt ihan mennyt taas putkeen. Vanteissa, joilla nuo renkaat ovat, on lievä ongelma... Autossa kun on pinnapultit, niin mutterit ovat liian isot vanteen reikiin. Taino, saishan ne käsin laitettua kiinni mutta ehkä hivenen epävarmaa kun millään ei niitä saisi kiristettyä... Löysin, kun kaivelin auton mukana tulleita tarvikkeita, että siellä on myös toinen sarja muttereita. Nämä olivat pari milliä pienempiä, mutta siltikään ei hylsy mahtunut aukosta sisään... täytynee ostaa hylsysarja aluvanteille, niillä luulisi tuon ongelman ratkeavan. Tyydyin vaihtamaan eteen samanlaiset renkaat mitä takanakin, kun testipätkällä tuntuivat hieman puskevilta nuo siellä olleet kuluneet Black Rocketit... Nyt autossa on alla 4 Malatestaa, eipä ole tuommoisista kokemusta, mutta nythän se nähdään onko italialainen pinnattu erilainen mitä suomalainen...
Kiitoksia kommenteista tuohon termariin liittyen, täytynee viimeistään talveksi sinne laitella takaisin normaali termari + porata siihen pari reikää. Huomenna nyt sitten näkee, että onko niiden lämpöjen kanssa enempi ongelmia vai oliko vain tunnit tullut täyteen...

Hyvältä näyttää?

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että auto tulee kasaan ihan ajoissa sunnuntaita ajatellen... Moottoriin uusitaan nyt samalla jakopään remmi ja kiristin. 40€ remontti joka voi säästää 1000€ remontilta. Tänään kävin toimittamassa tuon kiristimen ja samalla kertoivat muutamia juttuja mitä autosta oli löytynyt tähän mennessä...
Koneessahan ei ollut ollenkaan termostaattia, porattu iso reikä vain sen tilalle. Toisaalta hyvä, vaan mitenköhän käy talvella... Kannen kun irroittivat niin huomasivat, että pakosarjan kiinnityksessä oli pettänyt yhdet kierteet. Onneksi Helicoil on keksitty... Kansi oli parhaillaan koneistettavana/tarkistettavana, mutta eiköhän se ihan kuntoon tule. Itse kannentiivistehän oli palanut erittäin vähän, yhden sylinterin nurkasta palanut läpi kiinnityspultin reikään, se riittää aiheuttamaan tämmöisen rumban...
Saan toivottavasti huomenna tai perjantaina auton takaisin ja sitten alkaakin pikainen viimeistely kilpailukuntoon. Sunnuntain kilpailuun tuli melko vähän osanottajia, mutta järjestäjä teki loistopäätöksen! Ensinnäkin kilpailu ajetaan ja toisekseen siellä ajetaan 3 kierrosta! Pääsee kunnolla vauhtiin ja opettelemaan taas kilvanajoa... Ja sunnuntain kisan jälkeen kiireellä rallikuntoon...