Kuskin puolen vetarin ja tolpan kasattuani, oli aika siirtyä kartturin puolelle johon oli nyt vaihdettava toinen vetari. Minulla löytyi suoraan hyllystä kaksi vetaria, toinen oikeempa tehtaan paketissa oleva. Olin kuullut, että näitä on kahden mittaisia, joten otin vanhan vetarin mittatikuksi ja vertasin näihin kahteen. Kyllä, tehtaan paketissa oleva on muutaman sentin lyhyempi laatikon tumpistansa, mutta onneksi tämä toinen on saman mittainen. Tässä käytetyssä vetarissa oli sitten toinen pieni ongelma, sen vetonivelen päädyn kierteet oli joku edellinen käyttäjä mennyt tuhoamaan. Siinä hetken mietittyäni ja koitettuani irroittaa vetoniveltä, tulee naapuri toteamaan, "että kai sää voit siitä varovasti niitä kierteitä poiskin sahata..." Totta.
Eikun rautasaha käteen ja töihin (naapuri oli kyllä sitä mieltä, että rälläkkä ois parempi...). Mutta kas kummaa, minähän onnistuin moisessa tempussa ja mutteri menee paikallensa. Eikun sovittamaan sitä autoon. Miksi perhanassa tämä ei mene... Ruokatauon paikka.
Tauon pidettyäni jatkan ihmettelyä ja menen vertaamaan uudestaan tuota laatikon puolen tumppia vanhaan. Ja kas, eihän nää oo saman paksuisiakaan. Eli japski insinööri on tehnyt kolmea erilaista hanttarin puolen vetaria Charadeen ja minä omistan ne kaikki ja vaihdelaatikkoihini sopii vain yhden tyyppinen. Great.
Tuo tumpin vaihtohan on ihan helppo homma (auki -> kiinni) ja onneksi ne ovat keskenään vaihdettavissa. Tämän jälkeen rupeaa vetari menemään paikallensa. Toivottavasti se tumppi ei ole ottanut nokkiinsa viime kisan tapahtumista...
Tämän jälkeen hommahan sujui rutiininomaisesti ja parin tunnin kulttua auto oli valmis käynnistettäväksi ja liikutettavaksi. Sekin kun onnistui, pystyi hyvillä mielin poistumaan tallilta. Nyt ruvetaan metsästämään loppuja osia, joita tarvitaan katsastuskuntoon saattamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti