maanantai 2. syyskuuta 2019

Purkupäivä 1

Ei parane jäädä ihmettelemään yhtään. Täten heti vaan auton kimppuun.
Ensimmäisenä on saatava selville kaikki mahdolliset vauriot, täten auto pitää saada liki kokonaan purettua. Helpointa aloittaa isoimmista osista, vaikka saattavatkin olla myös haastavimpia. Takapäästä puskuri lähtee hyvin ja on myös täysin ehjä kuten pieneksi yllätykseksi myös turvapuskuri. Takaluukkua katselen ja totean sen olevan äkkiseltään niin haastava, että jätetään tuonnemmaksi.
Täten kohti kuljettajan puolen ovia ja ne lähtevätkin suhteelllisen helposti molemmat irti, mitään maailmaa mullistavaa lisävauriota ei täältä paljastu. Seuraavaksi konehuoneen kimppuun.
Täällä tarina on sekä hyvä että huono. Positiivista on se, että moottori+vaihdelaatikko ovat omalla paikallaan ja kiinnityspisteet täysin kohdillaan. Myös iskareiden yläpäät näyttäisivät olevan edelleen linjassa. Sen sijaan auton sulakerasiat ja moottorinohjaus ovat kokeneet melkoisen exoduksen. Moottorinohjaus on ulkoisesti täysin ehjä, mutta mitenköhän mahtaa sisällä olla... Sulakerasia puolestaan on aivan säpäleinä. Täten herää myös kysymys johtosarjan kunnosta, jota pitää kyllä todella tarkkaan käydä läpi...
Monessa asiassahan tässä kävi myös tuuri, esimerkiksi akkuhan oli irronnut telineestään ja myös ilmeisesti haljennut. Mutta onneksi konepelti pysyi kiinni ja toki tuo etunurkka tunkeutui sinne päin myös niin akku pysyi johtojensa varassa paikallaan.
Seuraavaksi varmaan konehuone tyhjäksi ja pikkuhiljaa katse sisätiloihin, siellä riittää imuroitavaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti