The End

Myönnettävä se vaan on, tänne ei tule enää kirjoiteltua. Täten on parempi julkisesti todeta tämän blogin tulleensa päätepisteeseen. En poista tätä, jääkööt historian havinana olemaan. Jatkossa voit seurata touhua reunassa olevien linkkien kautta.

Sähköä sähköä

Mitä on viimeiset pari kuukautta tehty? No pohdittu ja vedetty sähköjohtoja koriin. Hidasta, mutta syytä tehdä huolella. Hyvin tarkkaan ne myös piirsin ennakkoon, että mitä tarvitaan ja minne. Mutta toki sitten käytännössä johtojen reitityksen näkee vasta kun vetää ne.

Korin sähköt rupeavatkin olemaan jo aika hyvällä mallilla ja niissä on jo liittimiäkin paikallaan. Moottorin sähköt onkin sitten vielä oma lukunsa, ECU:n paikka on kyllä jo soviteltu. Moottorin osuutta toki helpoittaa se, että tilasin ECU:n mukana valmiin 3m johtosarja-aihion, eli ei tarvitse kuin toisesta päästä kytkeä. Nämä korin sähköt kun tarvitsee molemmista päistä kytkeä... toki vähän oikaisin niiltä osin kun vakioita pystyi helpolla käyttämään. Täten esim. takavalot on täysin vakio johtosarjalla.

Toivotaan että pystyisi talvenkin aikana edistämään samaa tahtia, riippuu aika paljon keleistä paljonko tuolla eristämättömässä tallissa viitsii olla..

Etenee etenee, pikku askelin

Vaikkei tänne paljoa ole kirjoiteltu, on autoa kuitenkin edistetty. Alustan puslat on kaikki saatu vihdoin vaihdettua, erittäin työläs urakkahan sekin oli. Kaikki pyörännavat sekä alapalloniveletkin on nyt vaihdettu valmiiksi. Takapää kasattiin valmiiksi asti, etupää on vielä irtonaisena odottamassa moottorin asennusta takaisin.
Vaihdelaatikon lukko saapui ja täten vaihdelaatikon rakentaminen on saatu alkuun. Alkuperäinen suunitelma takavetoisen vaihdelaatikon rattaiden lainaamisesta etuvetoiseen vaihdelaatikkoon ei valitettavasti onnistunut, joten parhaillaan on suunnittelussa ratassarja. Sähköosatkin on vihdoin kasassa ja paksut sähköjohdotkin teetettynä. Sitten pitäisi aloittaa niiden pienempien johtojen veteleminen...
Onhan tämä projekti paljon työläämpi mitä edellinen rakennusprojekti. Nyt kun sovelletaan ja tehdään vakiosta poikkeavia ratkaisuja vievät ne aikaa ehkä enemmänkin kun uskoinkaan. Koko projektin aikataulu elää sen mukaisesti. Tällä hetkellä realistinen tavoite voisi olla ensi kesä.

Miten tässä nyt näin kävi?

Rauhallinen sunnuntaipäivä, kunnes eräs tuttu soittaa. "Kartturilla saattaa olla este tulevan viikonlopun Lahden EM-historic kisaan, et sää pääsis tulemaan?" "No tuuooooota...."
Edellisestä kartturoinnista aikaa: 11,5 vuotta
Olen toiminut kartturina KV-aikakortin kanssa: En koskaan
Olen tehnyt nuottia kartturina: 0m
Olen lukenut nuottia kilpailussa: 0m
Niin tosiaan nuotista tarttis vielä ajella, sentään kansallisen kilpailun puolella ettei EM-kisassa. Noh, lupaan että eiköhän sinut viivalle saada jossei kartturi saa vapaata. Maanantainahan se puhelu sitten tulee, että tarve ois. Ei kai siinä, ruvetaan järjestelemään...

Täten keskiviikkona sitten matkaan penkin kanssa ja samana iltana se sitten jo melkolailla saadaan soviteltua paikalleenkin. On muuten varmasti isoin penkki mitä on ikinä moiseen autoon on ahdettu... Sillä on toki varjopuolensa, vitosvaihde saadaan kytkettyä vain kun väistän vähän polvella ja pakki... no sitä ei saada kytkettyä koska penkki tulee tielle :D.
Torstaina sitten nuotittamaan. Tosin sovittiin jo etukäteen, että lähinnä käydään ennakkotutustumassa reittiin varsinaisen nuotituksen sijaan. Tämä siksi, että kuskilla oli 10 vuoden tauko nuotittamisesta ja minulla ei varsinaisesti mitään kokemusta kartturin paikalta nuotista. Täten nuottivihkoon kirjattiin kaikki tiekirjassa olleet merkinnät sekä joitakin mielestämme erityisen pahoja paikkoja.
Perjantaina sitten ensimmäinen kilpailupäivä. Autohan valmistui aamuyöstä ja edellinenhän kilpailu oli päätynyt 1,5 pätkän jälkeen, joten kovin kovia odotuksia meillä ei ollut. Mutta komeastihan tästä ensimmäisestä ajopäivästä selvittiin, lämpömurheita toki oli heti alusta alkaen. Moottorinlämmöt tahtoivat nousta ja bensa tahtoi kiehua kaasarissa.
Lauantaina oli sitten paljon pidempi päivä edessä. Ensimmäisellä pätkällä bensamurheet jatkuvat moninkertaisena perjantaihin nähden. Itse olen jo melkein heittämässä pyyhettä kehään, mutta lähdetään jatkamaan. Mystisesti murheet pienevät huomattavasti seuraavalla pätkällä ja seuraavatkin kaksi menevät melko murheitta. Eikun kohti Lahtea ja tauolle.
Sama lenkki sitten vielä toiseenkin kertaan, murheet samansuuntaisia mutta miedompia mitä aamupäivällä. Aikojahan me emme kauheasti katsele, perjantain jälkeen todettiin ajavamme kilpaa 3. sijasta (4 lähtijää) ihan muutaman sekunnin erolla. Lauantai sujui jo paljon paremminkin ja olimme selkeästi kolmantena. Lopulta olemme luokan 2. kun kilpakumppani suistuu edestä. Päivän kruunauksena luokkapohjat viimeiselle pätkälle.

Ylipäätään positiivinen reissu. Itse vähän mietin, että niinköhän pystyn pitkän tauon jälkeen kartturina olemaan ja hyvinhän tuo onnistui. Eikuin takaisin Volvon pariin...

Eihän se nyt ihan...

Kaikkeahan voi suunnitella tehtäväksi tietyssä järjestyksessä, mutta asiathan saattavat tunnetusti muuttua.

Jarruletkut on kyllä teetetty ja asennettu, siltä osin alkuperäinen suunnitelma pitänyt. Bensatankki ja bensalinjakin on nostettu takaisin paikalleen. Mutta sähköjen kimpussa ei olla, sillä osat ovat edelleen matkalla. Myöskään lukkoa vaihdelaatikkoon ei ole tullut, joten sitäkään ei ole saatu työnalle.

Sen sijaan siirryttiinkin alustan kimppuun ja irroiteltu tukivarsia jotta niihin saataisiin vaihdettua polyuretaanipuslat. Pari on saatu jo tehtyä, mutta onhan noita vielä kahdeksan jäljellä... Sen lisäksi on paljon pikkuhommia tehty; koriin peilit paikalleen, lämmityslaite soviteltu paikalleen, takaspoileri maalattu sekä vakaajat irroitettu.

Nyt uskaltaa jo varmaksi sanoa, että ei tämä tänä vuonna valmistu. Tällä hetkellä toiveena on saada tämä tämän vuoden puolella taas liikkumaan omin voimin. Ja ehkä kenties saada säädätettyä...

Korityöt tehty

Kaaret saatu paikalleen ja sisusta sai samalla kerroksen valkoista maalia. Sitten pitäisikin pikkuhiljaa saada osia myös takaisinpäin.

Ja onhan niitä joitain jo saatu. Ohjausvälitys nopeutettiin ja se on jo saatu takaisinkin. Samalla uudet raidetangot päineen niin ei tarvitse niiden osien kanssa arpoa. Jarruosatkin on jotakuinkin kasassa, ainoastaan letkut puuttuu. Niillekkin on jo mitat olemassa valmiina, kunhan vaan saisi teetettyä. Jarrujen osalta toki levyt ja palat ovat vielä suunnittelu asteella, ainoastaan varmistettu että 15" kilpavanne sopii näiden isojen jarrujenkin kanssa.

Kun jarrulinjat saadaan takaisin koriin hypätään polttoainepuoleen ja nostetaan tankki + polttoainelinjat takaisin paikalleen. Näiden osalta mennään vakio-osilla, tässä kohtaa nähtiin se toimivimmaksi ratkaisuksi. Sen jälkeen alkaa massiivinen sähköurakka. Piirroksia siihenkin on kyllä tehty jo hyviltä osin valmiiksi, jonkin verran tarvikkeitakin on valmiina, mutta ne oleellisimmat osat eli ECU ja PDM ovat vielä matkalla.

Siinä sivussa saadaan varmaan vaihdelaatikkokin työnalle, kunhan lukko saapuu. Siinä oli pientä saldoheittoa ja täten viivästyi hieman toista kuukautta...

Kaaritusvalmis

Pari kuukautta on nyt aktiivisesti Volvoa sitten purettu ja tänään koitti se päivä kun auto vietiin kaaritukseen. Työmäärä on ollut iso, mutta onneksi mitään suuria yllätyksiä ei ole tullut vastaan. Eikä edes isommin tullut asioita rikottua purkaessa, ainoastaan bensapumppun lähtö murtui.

Kohta kääntyy kuuluisasti se räikkä kiinni asentoon. Onneksi suurilta osin suunitelmat ovat selvillä, sähköjen osalta päädyttiin täysin kilpasähköihin. Pääasiassa siitä syystä, että mahdollistaa auton jatkokehityksen helpommin. Sen sijaan vaihdelaatikko on nyt vähän epävarmalla pohjalla, suunnitelmia siihenkin on, mutta mitään varmuutta sen toteutumisesta ei ole. Muutoinkin osia on tilailtu sieltä täältä ja tuolta, jännä nähdä onnistuuko aivan kaikki ihan kerrasta :D.

Kuten ehkä huomattukkin, niin tänne ei ole kovin tiuhaan tullut kirjoiteltua. Sen sijaan olen tätä projektia videoinut urakalla ja näitä videoita löydät Youtube-kanavalta, linkki löytyy tuosta sivuvalikosta. En nyt vielä kokonaan tyrmää ja lopeta tätä blogia, mutta sekin hetki saattaa koittaa.

Back to basics

Muutama kuukausi on mennyt, joista ensimmäiset pari aika rauhaksiin. Volvoa purettiin silloin tällöin eteenpäin ja samaan aikaan Peugeot oli myynnissä. Tällä kertaa kiinnostuneitakin löytyi ja useampi kävi myös katsomassa autoa. Heti vuoden vaihteen jälkeen tuli sitten tosiostaja ja täten auton omistus vaihtui. Joten nyt palataan takaisin juurille.

Volvosta sisusta rupeaa olemaan jotakuinkin purettu. Keulastakin on pellit irti, seuraavaksi pitäisi tuo konehuone tyhjentää. Toiseenkin suuntaan on tässä jo pohdiskeluita tehty ja ensimmäisiä osiakin tilattu. Nyt kun rakennetaan F-ryhmään niin se tuo vapauksia, mutta toisaalta samalla paljon pohdittavaa, että mikä kannattaa missäkin vaiheessa tehdä. Lähinnä tämäkin budjettisyistä, kun kaikenlaista voi tehdä, mutta mitkä kaikki tehdään jo nyt? Siksi moottori jää varmasti sisuskaluiltaan vakioksi, keskitytään pohtimaan kaikkia muita osia ennemmin.

Tästä syystä on myös aika mahdotonta sanoa koskahan tällä ollaan viivalla. Kun moni asia joudutaan selvittämään ja pahimmillaan custom osina teettämään, on aika arvoitus mitä niissä menee aikaa ja mitä ne maksaa. Tällä hetkellä vaikuttaa kohtuu positiiviselta, suurimmat kysymysmerkit liittyvät lähinnä auton sähköjärjestelmään. Siinäkin kysymys on lähinnä se, että pitäydytäänkö vakioissa vai tehdäänkö täysin kilpaversiot. Voi hyvin siis olla, että tästä tulisi se ensimmäinen vuosi sitten harrastuksen aloittamisen (2008) kun minä en ajaisi metriäkään kilpa-autolla kilpaa...

Hauska päivä rallin parissa

Kun kerran ajamaan alettiin niin jatketaan samaa tahtia. Liki kotikisa, Rantaralli, oli tällä kertaa ohjelmassa. Nuotitus tapahtui tällä kertaa perjantaina ja vaikka olevinaan ihan lähinurkissa, niin kyllä siihen kahdeksan tuntia taas kulumaan sai. Toki jälleen ajettiin kaikki pätkät kolmeen kertaan. Lauantaina sitten itse kilvanajoon.
EK 1:
Nopeahko pätkä ja sehän tunnetusti kelpaa. Hyvä tasainen rytmi koko pätkän ja luokan toiseksi nopein kellotus, vähän reilun neljän sekunnin erolla.
EK 2:
Yhtälailla nopeaa tietä, ehkä aavistuksen hitaampaa kuitenkin. Muutoin hyvä suoritus, mutta keskivaiheella olevaan nousevaan vasempaan iskee jokin totaalinen aivopieru. Yhtä pykälää liian isolla vaihteella tullaan sisään, noh kesken mutkan pienempää sisään ja pieniä ylimääräisiä ratin liikkeitä... Ei kuitenkaan likimainkaan ojia, mutta meni kyllä nuotin sisäistäminen täysin ohi jostain syystä. Maalissa jälleen toiseksi nopein ja eroakin taas vähän reilu neljä sekuntia.
EK 3:
Sitten selkeästi kapeampi ja teknisempi pätkä, ei toki mitään pientä tietä vielä. Alku lähtee tahmeasti, koko ajan liian isolla vaihteella ja pienillä kierroksilla. Loppua kohden vähän enemmän rytmiä taas. Tulos jälleen toiseksi nopein ja taas kerran eroa vähän yli neljä sekuntia. Tämän jälkeen oli tauko jossa poistetaan kertynyttä soraa lähinnä.
EK 4:
Seijainen. Nyt sitten vihdoin koitti sekin kun minä tulen ajaneeksi sen. Ajosuunta oli harvinaisempi, mutta umpituttuhan se periaatteessa oli. Ensimmäiseen jarrutukseen tuntuu pito oudolle ja ilmeisesti se sitten koko pätkän alun kummittelee takaraivossa. Muutama osuus kuitenkin ihan hyvää vauhtiakin. Maalimutkassa edelle startannut autokunta oli kaatanut joten pikkuisen himmailtiin. Tuloksena taas kerran toinen sija ja vähän yli neljä sekuntia eroa. Saavutus tuokin ajaa neljä pätkää ja kilometreistä riippumatta hävitä saman verran...
EK 5:
Nopeahko ja paljon ylityksiä sisältänyt pätkä. Täällä oli eniten haasteita nuotituksessa saada sitä osumaan kohdalleen. Alku menee taas liian isolla vaihteella ja pienillä kierroksilla, mutta sen jälkeen sujuu tasavarmasti. Yllätykseksi pohja-aika, reilun kahden sekunnin erolla.
EK 6:
Vaihteleva päätöspätkä, alku aivan lentokenttämaista loikottelua, sitten lopussa vähän autoa leveämpää pikkutietä. Alku osuu hyvin eikä pikkutiekään aivan toivottomasti. Viimeinen risteys (ja samalla mutka), siihen osuu sitten kyllä päivän erikoisin suoritus. Jostain syystä tulen edeltävän mutkan nostamatta ja sitten olevinaan luon itselleni kiireen. Täten nopea nykäisy käsijarrusta ja vehkeet poikittain asvaltille saapumiseen. Tavallaan tyylikästä, mutta vakioautolla ei kovinkaan nopeaa... Nauraen maaliin ja tästäkin huolimatta pohja-aika, reilun neljän sekunnin erolla.

Maalissa luokan toinen reilun 10 sekunnin erolla. Päivään täytyy olla tyytyväinen, kaikki toimii ja ohjaamossa tuntui kivalle. Kaiken kaikkiaan hauska päivä rallin parissa. Kausi päättyy rallin osalta tähän ja seuraavan kerran viivalla oltaneen aikaisintaan keväällä. Jospa siellä tallissa jaksaisi kuitenkin jotain edistää ennen kevättäkin...

Luokkavoitto

Luovan neljän kuukauden kilpailutauko päätettiin eilen RTRC-rallin parissa. Siitä todella tulikin ikimuistoinen kisa. Aamu aloitettiin nuotituksella, ei mitään kummallista ja hienosti ehdittiin kaikki pätkät kolmeenkin kertaan ajamaan läpi. Kaikki siis valmista itse kisaan.
EK 1:
Päivän lyhin ja suorinkin erikoiskoe kärkeen. Siinä juuri ennen at:lle menoa kartturi laittelee vöitä ym. kiinni ja yht äkkiä kuuluu EI PERKELE. Kartturi tajuaa, että kypäräpuhelimen johtoon tuleva adapteri jäi huoltoautoon. Mjaahas, se asettaa sitten vähän haastetta näin nuotista ajamiseen... Ratkaisu: käännän kypäräpuhelin yksikön täysille ja toivon, että kartturin huuto kuuluu oman mikrofonini kautta minulle jotenkin. Kyllähän se jossain määrin kuulukin, mutta toki kuuluu myös kaikki hiekan ropinakin kovemmin mitä normaalisti. Sentään mutkien suunnat saan aina varmaksi, muutoin saatoi jäädä pari arvailun varaan. Maalissa toteamme, että onneksi oli vain reilu 4km pätkä ja onneksi oli pikahuoltomahdollisuus tarjolla erikoiskokeen jälkeen. Vaan pätkän tulos? No se onkin se käsittämättömin. Nimittäin elämäni ensimmäiset pätkäpohjat luokassa ja yli 9 sekunnin erolla.
EK 2:
Lyhimmän vastapainona, päivän pisin perään. Nyt on kartturillakin vähän helpompaa kun ei tarvitse huutaa. Keskellä pätkää ajanoton ponderi päättää irroittautua tuulilasilta tippuen jonnekkin. Kunhan ei tulisi vaan mistään polkimien joukkoon... Ajaminen sujuu samaan malliin ja kas, taas pohja-aika. Tällä kertaa eroa tulee yli 17 sekuntia. Tämän jälkeen oli kilpailun varsinainen huoltomahdollisuus, jossa suurimmaksi tehtäväksi jäi etsiä tuo ponderi ja kiinnittää se uudelleen. Löytyi kartturin jalkakaukalon alta...
EK 3:
Vajaa kymmenenkilometrinen ja ennakkoon haastavin pätkä. Pienenmpi tie ei koskaan ole kuulunut suosikkeihin, mutta tänään onnistuu kaikki edes siedettävästi. Yhden risteyksen jarrutuskin osuu aivan niinkuin elokuvissa, ohjaamossa tosin oli jo pieni epäillys pysähtymisestä... Silti suhteessa huonoin aika päivän pätkistä, mutta silti pohja-aika 4,9 sekunnin erolla. Täten johto ennen viimeistä pätkää on jo melko tukeva 32,5 sekuntia.
EK 4:
Vielä reilu kymmenen kilometriä ajettavaa. On se vaan kummallista miten tuollainen tilanne vaikuttaa ihmismieleen. Alkupätkästä ei nimittäin yhtään mitään rytmiä osu tekemiseen, onneksi pätkän aikana saan taas ajamisesta kiinni. Todetaan, että eiköhän tämä riittänyt ja riittihän se. Jälleen pohja-aika, eroa tällä kertaa 11,1 sekuntia ja luokkavoitto täten 43,6 sekunnin erolla. Ei kyllä ihan tälläistä uskottu aamulla... Eikun maaliin ja pytyt kainaloon.

Auto pelasi moitteita ja ajaminenkin maistui, suhteessa se oli paljon parempaa mitä keväällä. Kilpailukauttahan jatketaan vielä, viikonpäästä ollaan taas viivalla.

Volvo

Ei, Peugeottia ei ole myyty. Mutta talliin on silti ilmestynyt lisää kalustoa. Nimittäin Volvo S40 2.4i. Mutta miksi ja miten?

Palataan ajassa taaksepäin viime syksyyn. Tarjolle tulee hiljaiseen myyntiin eräs Civic Type-R. Tässä kohtaa itsellä herää ajatus, pitäisiköhän sitä tehdä hyppäys vakioautosta "kilpa-autoon"... Nimittäin tietyllä tavalla motivaatio ollut vähän vähissä, yleiseen luokkaan siirtyminen kun toi eteen sen tilanteen, että ainoat mielekkäät kilpailut tuntuu olevan SM-sarjan kilpailut. Näihin ei vain rahkeet riitä ja toinen vaihtoehto ovat kansalliset kilpailut joita nykyisellään on koko ajan vähenevissä määrin. Joten käyn kyseistä autoa katsomassa ja totean sen kyllä kiinnostavan. Peugeot myyntiin, vaan ei ole kiinnostusta. Talvi ja kevät menivät, vähän käytiin ajamassa ja SM-rallin jälkeen laitoin Peugeotin uudestaan myyntiin. Kiinnostusta ei tälläkään kertaa ollut. Kesällä Civic löytää uuden omistajan muualta, joten se vaihtoehto poistuu valikoimista. Mutta olenkin sattumalta kehittänyt itselleni toisen vaihtoehdon...

Joskus talvella, parin lonkeron jälkeen, päädyn selailemaan FIA:n luokittelemia autoja ja niiden luokitustodistuksia. Joskus ennen kun Peugeot kaatui, olin ajatellut tekeväni itselleni nelivetoisen Audin historicciin, koska kyllähän tuollainen viisi sylinterinen kone on kivan kuuloinen. Tähän taustalla on se, että elämäni ensimmäinen auto oli Audi 80, ei toki nelivetoinen taikka viisi sylinterinen. Tällä pohja-ajatuksella lähdin selailemaan ja syntyy seuraavanlainen erittäin tajunnanvirtainen kokemus:

- Audi ois kiva kun siinähän olis sama pulttijako mitä Peugeotissa.
- Kappas, nelivetoisessahan ei olekkaan, siinä on viisipulttinen.
- Mitähän muita vapaasti hengittäviä viisi sylinterisiä voisi olla...
- Ai niin, M-sportillahan oli niitä Volvon S60 autoja nuottiautoina, onkohan sellainen luokiteltu...
- Ei näköjään, mutta mikäs ihmeen luokitus tämä on...

Ja sieltä se löytyi. Volvo on aikoinaan luokitellut ns. 2-korisen S40 mallin 2.4 litraisella viisisylinterisellä moottorilla. Ei nelivetoisena, mutta etuvetoisena. Miksihän tälläistä ei ole koskaan näkynyt missään?

Siitä alkaa melko laajat selvitystyöt ja kun FIA:n luokitustodistuspalvelusta löytyy tuo luokitustodistus paljastaa se monia asioita. Koko luokitus on tehty rata-autoilua ajatellen ja sinnekkin vähän koittaakseen kepillä jäätä. Aikoinaan voimissa olleensa S2000 oli tarkoitus tehdä tästä korimallista auto, mutta hyödyntää aiemmin S60 koriin luokiteltua moottoria. Tarina ei kerro myönnettiinkö Volvolle tämä mahdollisuus, mutta luokitus jäi toki voimaan tälle. Yllättävän laajasti ja kattavasti tähän autoon löytyi tietoa, toki missään vaiheessa ei löydy yhtäkään viitettä, että tälläisestä olisi kukaan ainakaan ralliautoa tehnyt.

Kaikkilta osin vaikuttaa täysin mahdolliselta ja kun ollaan F-ryhmään menossa niin vapaamminhan saa soveltaa. Kun aihioidenkin hinnat vaikuttavat olevan siedettävällä tasolla, päädyn siihen että tälläisenhän voisi yrittää tehdä. Täten nyt heinäkuun lopussa erään autoliikkeen pihasta käydään aihio hakemassa. Projekti tulee olemaan pitkä varmasti ja monessa kohtaa saa pohtia mitä tekee. Tällä hetkellä ajatuksena on lähteä jotakuinkin vakio tekniikalla moottorin osalta, keskittyen enempi keventämiseen.

SM-Ralli - Melkoinen savotta

Varoitus jo alkuun, tästä kirjoituksesta tulee aika pitkä...
Aloitetaan edellisen kirjoituksen ajankohdasta, huhti-toukokuun vaihteesta. Heti soratestien jälkeen rupesi flunssan oireita ilmenemään ja koronahan sieltä tuli kylään. Koko ajan tavoitteena oli osallistua Länsirannikon SM-ralliin, jonka ilmoittautuminen oli päättymässä 2.5. Tuossa kohdassa olikin sitten paljon pohdittavaa, sillä kartturi ei juuri paremmassa kunnossa ollut vaan flunssan kourissa myöskin. Noh, peruminenhan on vielä viikkoa myöhemmin mahdollista minimaalisella perumiskululla, joten ilmoittaudutaan. Mutta sitten se suurempi kysymys, SM-luokkaan vai lisäluokkaan? Pitkän kyttäilyn tuloksena ilmoittaudutaan SM-luokkaan...

Kisaviikolla todetaan kuskin parantuneen jo melko hyvin, tosin yhtään ei ole uskaltanut kuntoilla joten onko kuntoa koko kisaan on iso kysymysmerkki. Kartturikin on muuten kunnossa, mutta ääni ei tahdo palautua joten sen kestävyys kaksipäiväiseen nuottikisaan on iso kysymysmerkki...

Torstai:
SM-ralli alkaa meidän osalta jo torstaina, sillä nuotitusmateriaali oli mahdollista tällöin noutaa ja samalla osallistua valokuvaussessioon. Käytännössä tehtiin tämä siksi, että saatiin kilpailunumerot ja gps-laitteen teline. Nämä kun illalla tarvitsi vielä kilpa-autoon asentaa. Samalla huoltomiehemme toteaa, että ei ole täysin terve hänkään. Toivottavasti ei menisi pahempaan suuntaan...

Perjantai:
Nuotituspäivä sujuu hyvin, meillä oli pohjana viime kevään nuottitreeneistä jo useampi pätkä, joka helpotti urakkaa kyllä melkoisesti. Aikaa kyllä olisi ollut tehdä kaikkikin puhtaalta pöydältä. Sitten tapaamaan huoltomiestä ja kilpa-autoa. Huoltomies on saanut flunssan ja oireet pahentuneet... Noh nuotitus kun valmistui hyvin ennakkoon, voidaan me itse käydä katsastuksessa ja eiköhän tämä ilta saada hoidettua... Joten huoltomies nuottiautolla kotiin nukkumaan. Katsastuksesta kuski pääsee tekemään pikavisiitin Printsportin rekalla kun sukista löytyy reikä ja menevät hylkyyn. Tässä kohtaa on todettava, että jo ennen kisaa hylkäsin itse toiset sukat ja otin pitkään kaapissa olleet sukat tilalle sen enempää tarkistamatta... Muilta osin ei ongelmia katsastuksessa ja eikun tekemään "huoltopaikka".
Kisahan tosiaan vielä alkoi perjantaina kahdella asvalttierikoiskokeella. Päällimmäisenä tavoitteena on vältellä jarrua, ettei tulisi keitettyä niitä. Ajaminen on erittäin varmanpäälle tyyppistä, mutta jarrujen keittäminen vältetään. Kartturin ääni tahtoo loppua kakkospätkän lopussa... Luokan 10. sija parc fermehen saavuttaessa.

Lauantai:
Lauantaiaamuun lähdetään vähän positiivisemmalla miehistö lukumäärällä sillä huoltomies on puolikuntoisena saapunut paikanpäälle. Saadaan aamun 10 minuutin pikahuolto suoritettua; renkaiden vaihto, lisävalojen poisto (irrotettiin jo siirtymällä takakonttiin perjantaina) ja varapyörän laitto paikalleen. Juuri muuta ei kyllä tuossa ajassa ehdikkään tehdä. EK:lle 3, joka on samalla heti päivän pisin ja tultaisiin ajamaan kahteen kertaan. Ajaminen sujuu ihan kohtalaisesti, mutta voi veljet kun on liukasta. Täten kolmioita on jo meidän kohdalla useammat. EK 4:lla liukkaus on yhtälailla läsnä, mutta ajaminen ei suju ollenkaan samalla tavalla mitä edeltävällä. Päivähuoltoon saavutaan sijalla 9, eroja rupeaa tässä kohtaa olemaan eteen ja taakse jo minuuteissa. Huollossa suoritetaan valohoitoa ja hyvältä näyttää.
Seuravaalla lenkillä aloitetaan eri pätkältä, mutta sen perään olisi aamun kahden ensimmäisen toisto ohjelmassa. Tätä ensimmäistä pätkää tuumasimme aluksi meille huonoimmaksi, erittäin tekninen pätkä kyseessä. Mutta ajaminen sujuu oletuksiin nähden paremmin ja fiilis on ihan hyvä. Pätkien tuplauksista sen sijaan tuloksena on molemmilta pätkiltä huonompi aika mitä ensimmäisellä kerralla, tämä vähän yllättää kyllä. Toki jälkimmäisellä pätkällä osuu kohdalle melkoinen paikallinen monsuuni, pyyhkijät kun eivät pysy hetkittäin yhtään mukana sateen kanssa. Täten huoltoon saavutaan edelleen sijalla 9 ja erot kasvaneet molempiin suuntiin. Huollossa vaihdetaan renkaat edestä taakse ja annetaan taas paljon valohoitoa.
Siirrytään ek:lle 8, pätkälle jota kaikissa haastatteluissa olen puhunut meidän hyökkäyspätkäksi. Onhan se päivän lyhin, mutta myös ylivoimaisesti tutuin erikoiskoe. Ja kyllähän me tällä pätkällä vähän yritetään. Ylivoimaisesti päivän paras suoritus ja kellokin on kerrankin samaa mieltä. Lyhyen siirtymän kautta vielä viimeiselle pätkälle ja sekin tuntuu omasta mielestä tulevan ihan kelvollisesti, mutta kello on tällä kertaa eri mieltä. Tosin huomataan kahden luokkamme kuljettajan olevan katollaan, joten pari sijaa noustaan silti. Ja kun loppukatsastuksessa vielä hylätään yksi luokastamme, on lopputulos lähtökohtiin nähden uskomaton 6. sija. Ja mikä tärkeintä, sekä kuskin että kartturin kunto riitti koko kilpailuun.

Palataampa lopuksi tuohon pohdintaan SM-luokka vai lisäluokka ja yleisestikkin SM-kisaan osallistumisesta. Ilmoittautumismaksun ero oli järkyttävä, ero oli nimittäin 520€. Tuolla summalla maksaisi lähes kahden "normaalin" rallin ilmoittautumismaksut. Vastineeksi suuremmasta ilmoittautumismaksusta saatiin käytännössä kaksi perjantain asvalttierikoiskoetta ja parempi lähtöpaikka. Sen lisäksi se rajoitti meidän käytettävissä olevaa rengasmäärää. Noh ei meillä kyllä olisi montaa rengasta ylipäätään enempää, mutta asvaltille oltaisiin voitu ottaa toinen vaihtoehto, mutta tämä ei sitten loppujen lopuksi ollut sääntöjen rajoitusten puitteissa mahdollista. Kilpakumppaneiden määrä oli kuitenkin lopulta se ratkaiseva tekijä, lisäluokkaan lopulta ilmoittautui yksi kilpailijapari joka yhdistettiin toisen yhden kilpailijaparin luokan kanssa.
Ylipäätään SM-kisaan osallistuminen vaati ennen kilpailua moninkertaisen työmäärän, ihan pelkkään asioiden suunnitteluunkin jo meni paljon aikaa. Jos tästä jotain oppi niin sen, että SM-rallissa yhdellä huoltomiehellä pärjääminen on tiukassa ja noh perjantai mentiin loppujen lopuksi nollalla. Onnistui kyllä kun auto toimi täysin moitteitta. Mutta on se kynnys toisen SM-rallin ajamiseen todella korkea, tässä kilpailussa kun läheisellä sijainnilla pystyttiin monta muuta kulua pitämään alhaisena. Esimerkiksi majoitusta ei tarvittu kenellekkään maksullisesti ja huoltoautoonkaan ei tarvittu kuin 90€ edestä polttoainetta. Vertailun vuoksi kilpuriin tankattiin kilpailua varten/aikana bensaa yhteensä 133€ edestä. Nuottiautoon bensaa meni euromääräisesti saman verran kuin huoltoautoon. Renkaista 4 oli käyttettyä ja 4 uutta tätä kisaa varten ja kaikilla ajaisi edelleen ihan hyvin kun ei kärkisijoista ajeta.
Jotenkin tuli vähän sellainen fiilis, että ollaan maksumiehinä tälläisessä kisassa. Tiedän, että valittu kilpailu oli vähän tavallisuudesta poikkeava perjantain ja siihen liittyvien sääntöjen osalta. Siltikin tekisi mieli sanoa, että ei ole ihan reilua että kaikilla SM-luokilla on sama ilmoittautumismaksu. Kuten noita kuluja mainitsin, meidän "kilpailubudjetissa" osallistumismaksulla on järjettömän iso osuus kun taas SM1 luokassa tilanne on täysin päinvastainen. Tunnen kolikon toisenkin puolen kilpailun järjestän puolelta, mutta kuka uskaltaisi ensimmäisenä koittaa eri hintoja vaikka 4-vetoisille ja 2-vetoisille? Esimerkiksi 150€ tasauksella oltaisiin meidän tapauksessa katettu jo koko kilpailun aikaiset bensat kilpuriin. Kilpailunjärjestäjät kun kaipaavat meidän kaltaisia "keikkakuskeja", kuitenkin ilmoittautumismaksut ovat se suurin tulolähde kilpailuille. Itse sarjahan voi todella hyvin tällä hetkellä, kilpailun taso on aivan uskomattoman kova ja kilpailijoita on kohtuu hyvin joka luokkaan.
Kaikesta tästä "vuodatuksesta" huolimatta, en kadu päätöstä lähteä SM-luokkaan, kerranhan kaikkea kannattaa kokeilla.

Viat löydetty ja korjattu... toivottavasti

Tammikuun jälkeen tuli taas pidettyä parin kuukauden luova tauko kaikesta. Kun kelit rupesivat lämpenemään, viitsi lähteä tallille taas. Sähkövian metsästyksestä aloitettiin ja sen lopputulemana oli valitettavasti se kallein vika. Päävirtakytkin.
Sen vaihtohan toki oli sitten simppeli homma ja samalla tehtii myös uusi moottorin kannake. Tällä kertaa kannake täytettiin massalla, jottei moottori liikkuisi niin paljoa. Enää puuttui testaaminen. Ja siihen meinasi kyllä pitkä talvi tehdä tepposet. Talvi kun ei meinannut millään loppua. Noh tilaisuus aukeni taas lähteä 00-autoksi, tällä kertaa asvaltille, joten siihen tartuttiin. Tämäkin kun palvelee hyvin testatustarkoitusta ja lopputulemakin oli positiivinen. Kaikki toimii.
Ainoa pieni huomio oli, että takajarrusta kuului rahinaa. Joten kisan jälkeen tutkimaan ja sieltä löytyikin sitten kyllä erikoinen yllätys. Toisesta takajarrusta oli kulutuspinta loppunut toisesta palasta. Mikähän ihme näitä takajarruja riivaa, jo kaksi sarjaa mennyt paloja ja useammat levytkin... Noh tallista löytyy yhdet uudet siviilipalat, joten laitetaan ne sitten kilpapalojen tilalle. Vaan suurin yllätys löytyykin toisen puolen jarrusta. Luonnollisesti kun samat palat syytä olla molemminpuolin. Otan toisen puolen auki ja MITÄÄÄÄH. Palat ovat ihan hyväkuntoiset, mutta kulutuspinta ON IRRONNUT. Ja vieläpä molemmista paloista. Palat siis näyttivät ulkoisesti ihan ehjiltä, mutta kun ne otti käsiinsä olivat ne kahdessa osassa. Ei tainut olla kulunut se pala toiseltakaan puolellta...
Lienee pakko olla ollut jokin valmistusvirhe, tuskin tuo ominaisuuskaan voi olla.. Mutta yhtä kaikki, tämäkin murhe on nyt olettavasti takana päin. Ihme ja kumma, sitä tuli jo sorallekkin päästyä testaamaan ja vieläkin kaikki tuntuisi toimivan. Sitten olisi varmaan aika siirtyä oikeasti kilpailemaan...

Saa nähdä mitä tämän blogin kanssa jatkossa tekee, ei oikein tule kirjoiteltua.

Eihän sitä pitänyt...

Viime sunnuntaina ajettiin Marttilassa rallisprinttiä. Tähän sprinttiin oli tarkoitus ihan vaan ratatuomaripisteelle lähteä hommiin, mutta...

Keskiviikko iltana soi puhelin ja kysytään, että et 0-autoksi pääsisi. Luettelen kasan ongelmia, joita tähän liittyy, suurimpana lupaus muista hommista sekä piikkirenkaiden puute. Puhelun aikana minut vakuutetaan, että kyllä nuo kaikki muut saadaan hoidettua ja eiköhän sinulle renkaatkin keksitä. Torstaina vahvistuu, renkaatkin on löydetty joten kiikutan vannesarjan joille laittaa ne. Ei perkale, nyt tarttis sitten varmaan autoakin vilkaista, vaikka ihan kunnossahan se pitäisikin olla. Perjantai-iltana pikainen vilkaisu ja siirtopyörien alle laitto, kisapyöräthän näen sitten kisa-aamuna. Kaikki valmiiksi pakattuna, ettei tarvitse lauantaina kuin vain nostella kyytiin.

Niinhän sitä olisi voinnut luulla. Lauantaina ajattelin laittavani auton käyntiin, vaan eipä mene edes päävirrat päälle. No mitä ihmettä... Yleismittaria käteen, yli 12V tulee sekä akulta että päävirtakytkimellekkin. Sitten on kyllä jo aivan pää sekaisin, että miten ihmeessä se päävirtakytkin ei mene päälle kun kerran virtaakin saa...
Noh vaihtoehdoiksi rajautuu tässä kohtaa lähinnä akku ja itse päävirtakytkin. Testataan ensiksi se helpompi, eli akku nuottiautosta kilpuriin. Vaikka tässä akussa onkin vähemmän jännitettä, sen kanssa auto kuitenkin herää henkiin. Hieman hämmentävää, mutta eipä nyt ehdi perehtymään enempää. Kalusto pakettiin ja vara-akku mukaan varaosa-autosta ja yöksi laturiin, josko seuraavana päivänä ilmenee jotain murhetta...

Sunnuntaina ei kyllä aamusta mitään murheita esiinny, uusi ajopukukin pääsi vihdoin testiin ja tuntuu kyllä äärettömän mukavalle. Renkaat olivat oletetun mukaiset, reippaasti ajetut, mutta tähän tehtävään vallan sopivat. 00-autona ei ihmeitä yritetäkkään tehdä, keskellä tietä varmasti vain rata läpi. Tottakai sai samalla vähän testattua, jarrubalanssi tuntui kerrankin aika hyvältä. Ei tuntunut yhtään tarjoavan perää jarrutuksessa. Rajottimen nosto muuttaa luonnetta yllättävänkin paljon, tälläisellä radalla nimittäin ei tarvinnut kuin pari kertaa kolmosella nyt käyttää. Mutta kyllä siellä sähköpuolella tuntuu edelleen jotain mysteeristä vikaa olevan. Oireita on monenlaisia, mutta mikä niiden alkuperä on? Se on nyt vaan koitettava löytää, oli sitten johdoissa vika tai jopa mahdollisesti itse päävirtakytkimessä.

Päivähoito

Viime viikolla Peugeot käväisi päivähoidossa. Taino sen piti olla päivän homma, mutta todellisuudessa kolme arkipäivää myöhemmin kävin auton takaisin hakemassa. Ohjelmassa oli se viimeinen ja likipitäen ainoa sallittu virityskeino, eli moottorinohjauksen uudelleen ohjelmointi. Tehoa ja vääntöä on nyt enemmän, mutta jätetään tarkat tiedot pimentoon 😁. Samalla autosta poistettiin ajonesto, eipähän aiheuta enää murheita.

Mutta tästäkin reissusta tuli pientä lisätyötä, trailerille ajaessa jo menomatkalla syttyi ensimmäisen kerran laturin merkkivalo. Penkityksessä ei sitten taas enää temppuillut, kun kierroksia oli kokoajan jonkin verran. Vaan takaisin tullessa jälleen sama tilanne, tyhjäkäynnillä ei suostu lataamaan. Täten laturin vaihto oli edessä tänään. Yksi moottorihan minulla tallissa on purettuna, joten melko simppeli homma tämä laturin vaihto. Eihän se tietenkään täysin sama laturi numeroiltaan ollut, mutta yksi niistä noin kolmestakymmenestä vaihtoehdoista joka tähän sopii. Nyt ainakin tuli jo tyhjäkäynnillä hienosti 14V mittariin, joten eiköhän tämä murhe ollut halvalla korjattu.

Nyt voikin jättää auton odottelemaan kevätkelejä...

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Pitkään on ollut hiljaista. Kilpailemassa ei käyty, mutta auto käytiin kyllä katsastamassa. Tukivarsien puslat todettiin hieman väljiksi, joten katsastuksen jälkeen tuli vaihdettua kokonaan uudet tukivarret. Se kun on helpompaa kuin pelkkien puslien vaihtaminen.

Sen jälkeen tuli huvikseen pistettyä auto myyntiin, josko olisi löytynyt kiinnostuneita. Kiinnostuneita ei löytynyt, joten aletaan valmistautumaan tähän vuoteen.
Käytännössä suoritettiin öljynvaihto sekä moottoriin että vaihdelaatikkoon. Eihän niillä paljon kilometerejä ole takana, mutta ajallisesti edellisestä vaihdosta on jo 1,5 vuotta.

Talvella ei ole tarkoitus kilpaa ajaa, piikkirenkaita kun ei ole varastossa. Jotain muuta saatetaan kyllä tehdä..

Itsestään hajonnut

Peugeot jätettiin talliin Keravan jälkeen. Kolme viikkoahan siinä sitten meni ennenkun tuli taas tallillakin käytyä. Kovin tuli uhottua jätettyä auto kilpailukunnossa talliin. Niinhän minä luulin...

Nimittäin talliin saapuessani hieman ihmettelin, että ihan niinkuin olisi jotain nestettä kartturin penkin alla. No pikavilkaisu skooppiin, se kyllä oli jäänyt auki, noniin sehän on siis vettä vain. Alan putsaamaan ja aika äkkiä käy kyllä ilmi, että se ei ole vettä. Sen jälkeen olikin hetki pohdittava, että mitä ihmettä se sitten on?

Lopputulemana oli oikeastaan vain yksi vaihtoehto, sillä ainoa missä kulkee nestettä on jarruletku. Tämän sai äkkiä varmistettua, sillä säiliökin oli tyhjentynyt. Vaan mistä ne jarrunesteet tulivat? Yllättävää kyllä, mutta jarrupaineensäädin oli hajonnut itsestään. Säätöruuvin juuresta oli vuotanut kaikki nesteet pihalle. Toisaalta erittäin positiivista, että hajosi itsestään eikä kesken erikoiskokeen, mutta melko erikoista että vain reilun vuoden vanha osa jo hajoaa.

Noh nyt on sitten uusi säädin paikallaan ja vaihteeksi uudet jarrunesteet. Niitä ei tänä vuonna olekkan vielä montaa kertaa vaihdeltu. Tänä vuonna kilpaileminen näyttää jo vähän epätodennäköiseltä, mutta kyllä se vielä mahdollista on...

Maaliin vaihteeksi

Viime viikolla käytiin sitten rallia ajamassa. Puoli viideltä aamulla matkaan nuottiautolla, sillä nuotitus alkoi jo puoli seitsemältä. Nuotitus sujui ongelmitta, kaikki pätkät saatiin jälleen ajettua kahteen osittain kolmeenkin kertaan.

EK 1:
Nurinkurisesti päivän pisin erikoiskoe ensimmäisenä. Ajaminen... noh ei tunnu oikein miltään. Vähän tuntuu lämmötkin nousevan. Kesken pätkän aukeaa takaluukkukin itsestään. Maalissa haisee jarrut ja kilpakumppanikin tulee aika lähellä. Suomeksi sanottuna aivan mummoa kirkkoon jarrulla seisten.

EK 2:
Perään sitten päivän lyhin rykäisy kun pätkää oli tulvan vuoksi jouduttu lyhentämään. Painetaan jarrua paljon vähemmän niin ihan jees. Kellon mielestä silti hitain luokassa, mutta suhteessa paljon parempi.

EK 3:
Huollossa kiristetään takaluukun kiinnikkeitä ja kevennetään hiekkaa pois takapäästä. Kolmospätkä on vaihteleva sekoitus erilaisia teitä. Sujuu kakkosen viitoittamalla tiellä, pikkutiet varovaisemmin totuttuun tyyliin. Vieläkään ei oikein tule ajettua nuotista tai paremminkin luota siihen mitä se nuotti sanoo. Tulos samanlainen mitä kakkosellakin.

EK 4:
Viimeiselle vielä, isoa valtiontietä kokopätkä. Se tunnetusti maistuu minulle. Ja nyt totisesti yritänkin ajaa huomattavasti rohkeammin nuotin mukaan, siinä onnistuenkin jo paljon paremmin. Kellokin on samaa mieltä, pari jää jo luokassa jopa taaksekkin.

Lopputuloksena toki luokan hitain ylivoimaisesti, mutta pääasia että EHJÄLLÄ AUTOLLA MAALISSA! Se on kauhean mukavaa vaihtelua. Mystisiä sähkövikojakaan ei koko päivän aikana ilmennyt eli auto olisi periaatteessa liki kisavalmiina. Tällä viikolla saapui uusi ajopukukin, joten pitäisiköhän sitä jotain vielä koittaa ajaa tänä vuonna...

Taas mennään

Jarrunesteet vaihdettiin ja autoa muutenkin käyty taas läpi. Pienet lisätestitkin viikko sitten saatiin ajettua ja sinänsä kaikki vaikuttaisi olevan edelleen kunnossa. Tuo mystinen sähkövika on toki takaraivossa, jos se edes on vika. Pientä sähköhäiriötä löytyi kyllä lisätesteissäkin, mutta ne saattoivat olla kosteuden aiheuttamia.

Mutta kaikesta huolimatta auto on lastattuna kärrylle ja pestykkin testien jäljiltä. Kilpailemaanhan sitä ollaan nyt viikonloppuna menossa ja jälleen kerran yritetään nuotista ajaa. Kauhean kivaa olisi josko saataisiin murheeton kisa suoritettua...

Kelit on mitä on, lähtönumerolotto arpoi meille melko loppupään numeron, luulimme ehkä olevamme vähän korkeammalla lähtöjärjestyksessä... Täytyy toivoa teiden kestävän.

Onkohan kaikki nyt kunnossa...

Testaamassa on käyty ja sinänsä positiivisin mielin. Toki aamulla meinasi koko testit jäädä väliin, sillä trailerilta yritin pakittaa autoa alas ja vaihdekeppi meni jälleen löysäksi. Juuri vaihdettu vaihdevaijeri oli taas lähtenyt paikaltaan... Noh painoin takaisin paikalleen ja kaikki kunnossa?

Reilu 30 ek-km saatiin ajettua ilman mitään suurempia murheita. Kertaalleen kävi jarrupoljin pohjassa, siihenkin järjellisiä selityksiä on olemassa. Suurimpana se, että jarrunesteet on kevään keittämisen jälkeen kokonaisuutena vaihtamatta, silloin vaihdettiin vain yhdestä nurkasta. Bensaa kului ehkä vähän paljon oloisesti, mutta ei ehkä vielä kuitenkaan huolestuttavasti. Pohjasuojakin pysyi paikallaan eikä ollut juurikaan edes sulanut.

Mutta on niitä mystisiäkin asioita. Esimerksi sekä kevään testeissä että nyt auto on täysin varoittamatta kertaalleen sammunut. Tähän ei ole mitään varmaa syytä löytynyt. Molemmilla kerroilla se on tapahtunut matalilla kierroksilla, joten ei ole onneksi vaaratilannetta aiheuttanut. Mutta miksi se sammuu? Mitään vikakoodiakaan ei löydy, aivan kuten auton mielestä se olisi ollut normaali sammuminen. Lienee sekin mahdollista toki...

Vaihdetaan jarrunesteet tuoreempiin ja kohti seuraavaa testiä, eiköhän sitä yritetä reilun kuukauden päästä johonkin kilpailuunkin oikein...