Sovittelua

Ballastit saapuivat, joten pääsin sovittelemaan niitä koteloon.

Kuten jo ennakkoon arvasin, ahdastahan sinne koteloon tuli. Aivan alunperin ajattelemallani tavalla en voinut ballasteja koteloon laittaa, mutta kohtuu hyvin ne mahtumaan sain. Johdotusten tekeminen onkin sitten seuraava suuremman pohdinnan paikka. Toki ehkä ennen sitä sovittelen kotelon paikalleen auton keulalle. Silloin näen ehkä paremmin minne voisi pistokkeelle paikan tehdä.

Se pistokkeen valintakin pitäisi pikkuhiljaa tehdä... En haluaisi käyttää tähän mennessäni käyttämää traktorin pistokemallia, se kun on melko isokokoinen. Toki olisi halpa ja varmasti toimiva...

Mutta maalikerros tuli kotelolle nyt vetäistyä. Siihen on helppo seuraavalla kerralla niputella kaikki lopullisesti paikkaansa.

Yllättävän fiksua

Eilen nakertelin lisää valokoteloa. Jos ihmettelit viime viikon kuvien pölymäärää niin...
Minähän pohdiskelin, että millähän tuohon helpoiten nuo aukot tekisi ja lopputulemana päädyin "dremeliin". Muistaakseni joskus aiemmin viilailin ihan metalliviilalla, mutta nyt halusin tehdä koneellisesti, olisi vähän nopeampaa. Viime viikon pölyshown jälkeen katselin itsekkin omia kuvia ja mietiskelin lisää. Niin ei ehkä olisi ollut pakko käyttää hiomapaperipäätä... onhan siihen myös katkaisulaikka. Niitä päitäkin nimittäin kului "muutama"...

Täten viimeinen aukko tehtiin laikalla ja vain viimeisteltiin hiomapäällä. Oli muuten aika paljon kätevämpi ja nopeampi...
Mutta täytyy kyllä kehua myös umpioiden valmistajan kehitystä. Nämä ovat pykälää uudempaa mallia olevat umpiot mitä aikanaan Daihatsuun laitettiin ja näiden asennukseen tuli jopa ihan ohjeet ja se kaavakuva mukaan. Siinä on muuten insinööri oikeasti suunitellut vähän pidempään, että on saatu noinkin kätevä systeemi. Otin vaiheista kuvia jotta käy ilmi miten hienosti on ajateltu millä kaikella tehdään esimerkiksi kiinnitysreiät koteloon.

Kotelo on nyt umpioiden kiinnitysten osalta valmis, vielä puuttuu toki reiät mistä tehdään kiinnitys sitten itse autoon ja toki xenon-sarjojen paikat. Oma pohtimisensa siinäkin...

2017

Vuosi lähenee loppuaan joten lienee paikallaan taas niputtaa tämä vuosi kasaan. Siitä ei pitkää tarinaa saa...

2 sprinttiä, molemmat ongelmitta maaliin. Harrastamisen ensimmäinen vuosi kun ralliin ei tullut kilpailijana osallistuttua. Tallissa kyllä vietettiin aikaa varmaan liki yhtä paljon mitä aikoinaan Skodaa tehdessäni.

Kaikkia toki kiinnostaa varmaan, että kannattiko tehdä auto itse? Omasta mielestäni kyllä, lompakon mielestä ei. Halvempaa on varmasti aina ostaa valmisauto, mutta tekemällä itse saa just sellaisen kun itse myöskin haluaa. Tämän auton hintalappu asettui jonnekkin 8000-10000€ haarukkaan ja työtunteja arviolta 200-300 + ulkopuolisten tekemät (kaaret ja alusta). Joitain juttuja rallikuntoa varten on vielä tekemättä ja ostamattakin, muttei enää mitään kovin suurta.

Valokoteloa aloitin tosiaan nyt tekemään, vielä on vähän askartelua että valot saadaan paikallensa. Ja sen jälkeen odotellaan vielä Xenon-sarjoja jotta päästäisiin kotelo valmiiksi asti tekemään.

Seuraava askartelu

Lisävalojen tarvikkeet on tilattu ja odotellaan paketti kerrallaan saapuviksi. Valokotelo ja umpiot jo tulivat, nekun tilasin samasta paikasta. Koteloa arvoin ja vaikka löysinkin kuvamateriaalia ranskanpoikien ratkaisusta, päädyin eri kotelomalliin mitä he. Niin ranskassahan on tosiaan yksi tälläinen ralliautonakin, S2000 tekniikalla. Yritin heitä jopa tavoitella tämän asian tiimoilta, mutta vastausta en koskaan saanut...

Pienihän tuo kotelo on, ei varmasti jää yhtään ylimääräistä tilaa. Niin pieni, että alunperin ajattelemani isommat umpiot eivät olisi siihen edes mahtuneet. Täten mennään pienemmillä umpioilla mitä aiemmin, se että huomaako sitä käyttännössä on eri juttu...

Umpioiden kiinnittäminen onkin muuttunut sitten huomattavasti edellisestä umpioversiosta, mutta pieni kehitysaskelkin otettu. Umpioiden mukana tuli nimittäin oheinen kaavakuva. Ehkä ompelumaailmasta enempi tunnettu tapa, mutta mikäs siinä. Täytynee vain laminoida nuo, että kestää edes nuo neljä muotoilua.

Ehkä turhaa, ehkä ei

Näpertelin nyt sitten loppuun nuo takapäähän tulevat roiskeläpät. Hieman jäin miettimään, että tulikohan tehtyä nyt liian lyhyet. Noh toisaalta eivät osu maahan tai kuoppiin niin herkästi kuin jos olisivat pidemmät. Toki sitten se varsinainen kuranesto saattaa nyt jäädä vähän vailinaiseksi, aika näyttää. Aika näyttää myös sen, että kestävätkö yleensä ottaen tuolla auton alla, pelkillä popniitelillä kun ovat kiinni.

Taitaa seuraavaksi olla edessä lisävalojen rakentaminen. Rakennusvaiheessahan tein johdotukset valmiiksi, lukuunottamatta releiltä valoihin tulevan johtovälin. Ensiksi kun tarvitsisi arpoa valokotelo mitä lähteä sovittelemaan. Sen jälkeen umpiot, johdot, liittimet...
Kyllä siihenkin kokonaisuuteen aikaa äkkiä saa kulumaan.

Kuraa kuraa

Bensaletkujen suojaus tuli sitten toteutettua kuitenkin saman tapaisesti mitä jarruletkujenkin. Samalla kumimatolla vain mahdollisimman tiiviisti. Joten, eikun taas seuraavaan kohteeseen!

En ole koskaan ennen kilpureihini kuraläppiä tehnyt, mutta samalla olen aina kironnut kun kyljet ovat laseihin asti kuralla pinnoitettuja. Tällä kertaa päätin tehdä poikkeuksen.
Testailin josko suojaukseen käyttämästäni kumimatosta olisi myös roiskeläpiksi, mutta osoittautui liian joustavaksi ja samalla myöskin turhan painavaksi. Täten fiksummillta jotain muuta materiaalia kyselemään.

Eikä montaa vinkkiä tarvinnut kysyä, kertalaakista tuli valmis vihje. Täten marssitiin keittiötarvikeosastolle hakemaan joustavia leikkuulautoja. Eipä ole ennen keittiöosastolta kilpa-auton osia haettukkaan...
Tarjolla olisi ollut pirteitä limenvihreitäkin, mutta päädyin melko perinteiseen punaiseen. Vähän muotoilua ja sovittelua ja eikun kiinni. Melko simppeliä ja halpaa.

Takapäähän en tuollaisia täysikokoisia tee, todennäköisesti teen pienet läpsyt auton alle, pyörän etupuolelle. Josko sillä tavalla saisi vähennettyä takapäähän kertyvää kuraa vähän.

Vähän suojausta

Ihan kaikkea tarvittavaakaan ei saatu ennen ensikilpailua valmiiksi. Mutta koska oli tiedossa, että Huittisten rata ei tule kulumaan kovinkaan pahaksi, uskalsi jarruputkien ja bensaletkujen suojaamisen jättää kisan jälkeiseen aikaan.

Tarvikkeet tähän oli kyllä jo ostettu, hyllyssä rullallinen 8mm paksua kitkamattoa. Pitäisi kestää pakkasta ja pitäisi myös kulutustakin kestää melkoisen paljon, mutta kuitenkin helppoa leikkailla ja asentaa.

Jarruputket kaipaisivat eniten suojausta, koska kulkevat aivan paljaana pohjassa. Toki hieman suojassa kun runkopalkin kyljessä kulkevat. Täten siihen oli kohtalaisen helppo tuo asentaa ja samalla hyödyntää vanhoja pakoputken lämpösuojan kiinnityspaikkoja. En oikein tiedä kuinka tiuhaan noita ruuveja olisi tarvinnut laittaa, mutta vaikuttaisi äkkiseltään hyvälle. Vaarahan on, että tuosta tulisi vain sorankerääjä, toivottavasti se vältetään.

Bensaletkujen osalta jätin vielä suunnitteluasteelle, niitähän ei edes isoa matkaa tarvitse suojata. Kulkevat pääasiassa nimittäin runkopalkin sisällä, mutta n. 30cm pätkä juuri tankin kyljestä tarvitsisi suojata.

Viikonloppu urakka

Siinä se sitten olisi, pikafiksauksen kokenut traileri. Torstaina aloitettiin vaihtamalla rikkinäinen sivuvalo ja lisäämällä pari kiinnityspistepaikkaa. Perjantaina sitten hakemaan vaneria ja tietysti illalla innossaan tekemään kärry äkkiä loppuun, eihän pistokkeen vaihdossa ja kiinnityspisteiden kiinnityksessä kauaa voi mennä...

Eikun poraamaan ekaa reikää vaneriin... taino enhän minä sitä porattua saa. Metalliporanterällä kun ei tehdä reikää ja eipä ole tallissa ennen tarvinnut puuta käsitellä niin oikeita teriä ei tallissa ole. Pienen kiroamisen jälkeen siirryn vaihtamaan pistoketta. Kahden tunnin kiroilun jälkeen saan sentään sen vaihdettua, joten eikun ovi kiinni ja kotio.

Tänään sitten kotoa mukaan puuteriä ja homma hoituukin ihan vaivatta. Kiinnityspisteitä tuli nyt tuplamäärä vanhaan nähden ja uusin nekin nyt sitten kaikki, eivätpähän petä. Tuon jälkeen lyötiin muutaman kymmentä popniittiä laitoihin, eivät olleet ihan täydellisesti kiinni. Toki siinä urakassa muutama poranteräkin meni poikki...

Nyt voikin sitten kääntää katseen taas kilpuriin. Tulin minä siihen jo sen tulpan katalysaattoriin laittaneeksi. Seuraavaksi voisi vaikka viimeistellä jarruputkien ja bensaletkujen suojaamista ennen kun ruvetaan lisävalojen kimppuun.

Operaatio traileri

Nyt on aika pitää hengähdystauko kilpurista. Sitä on nyt viimeiset kuukaudet tehty niin intensiivisesti... Joten eikun toinen projekti käyntiin!

Trailerista täytyy uusia pohjavanerointi sekä lisätä kiinnityspisteitä. Ja tottakai vähän sähköhommiakin korjailla... Vanha pohja on sinänsä aivan ehjä, mutta rakenteeltaan sellainen ettei kestä. Sillä tuossa reunassa oleva kapea soiro osuu suoraan pösön renkaan alle ja tietysti vielä niin, että alla ei juuri siinä kohtaa ole poikkipalkkia. Täten vaneri pääsee rajusti taipumaan ja tulisi varmasti jossain kohtaa pettämään.

Hieman jouduin etsimään, mutta löytyi paikka josta saan yhtenäisen vanerin tähän pohjaksi. Pistin vanerin tilaukseen, joten eikun purkamaan vanhat pois. Se ei ihan kauhean kovaa hommaa vaatinut, sillä eiväthän ne kovinkaan paljoa olleet kiinni... On varmaan edelliset omistajat/rakentaja käyttäneet aika erikoisella ja painoisilla autoilla tätä kun eivät ole aikaisemmin tähän ryhtyneet...

Kisan jälkeen

Tässä on tullut katseltua videoita kisasuorituksista, niin omista kuin muistakin. Kyllähän se vähäinen ajaminen näkyy. Mutkissa näemmä näillä pitäisi ajaa huomattavasti kovempaa mitä nyt oli uskoa. Toisaalta se on vähän niinkuin sitä mitä toivoisinkin, eli paluuta Skoda aikaan...

Tänään kävin purkamassa huoltolaatikot ja tekemässä myös silmämääräisen läpikäynnin autolle. Eipä sieltä mitään kovin erikoista tullut vastaan, kunnes avasin tuon takapyörän. Muistaakseni tuossa katalysaattorin lambda-paikassa oli kyllä tulppa ennen kilpailua... Tai ainakin olisi pitänyt olla. Onneksi on liki viimeinen osa putkistossa, mutta silti tuolla jokin vaikutus lienee. Ainakin voisi paukkua vähän vähemmän...
Tosin on siihen paukkumiseen toinenkin mahdollinen syy, auton bensatankkihan on täynnä vanhaa 95E sekoitettuna tuoreeseen 98E:hen. Ei ihan optimaalisinta.

Autoakin käytin ja hetken lämpiämisen jälkeen näkyi vilahdus. Perkeleen hiiret rupeavat taas kerran näemmä valtaamaan autotallia. Noh onneksi tällä kertaa näytti sille, että pakoputken päällä oleskeltiin lämmön vuoksi... Ja niin tulipahan testattua missä kohdin se rajotin on. 6500 on se maaginen luku. Tulin tietämättäni käyneeni kyllä rajottimella tuolla kisassa, onkin nimittäin aika eri tuntuinen rajotin mitä Daihatsussa...

Kerrankin kaikki hyvin

Eilen 1,5 vuoden urakka sai huipentumansa, ensikilpailun.

Aamulla katsastus ongelmitta läpi ja tuli mahdollisuus käydä punnituksessakin. 1185kg on karu tulos, mutta myös jotakuinkin odotettu. Rata oli sinänsä sama kuin aikaisemminkin, en tosin ikinä ole ollut kilpailemassa, mutta katsomassa kyllä useana vuonna. Vauhdikas rata, jossa virheistä rankaistaisiin ankarasti...

1 Kierros:
Lähtö... Jahas tämähän lyö vain tyhjää. Pistin vähän liian reippaasti kierroksia koneeseen joten eihän se etene. Ensimmäiset mutkat haetaan tuntumaa tiellä ajamiseen ja vaihteita vaihtelen edes takaisin aivan suotta. Mutta kaikesta huolimatta naurattaahan se! Auto on erittäin hyvän oloinen. Tulos luokan 14 sija, positiivista heti jäi muutama taaksekkin.

2 Kierros:
Nyt lähtöön pari tuhatta kierrosta vähempi ja... sutii edelleen. Reeniä tarvitaan... Muilta osin ajoon koitettiin rauhoittaa vaihteiden vaihtoa, ajetaan mielummin sillä isolla vaihteella kuin käytetään hetkellisesti pienellä. Se tuntuu huomattavasti paremmalle taktiikalle, aikakin paranee kolmisen sekunttia, mutta sijoitus tippuu pykälällä.

Kaikesta huolimatta täysin onnistunut ja tarkoituksenmukainen reissu! Auto täysin ehjänä talliin ja hei, pohjapanssarikin on täysin puhdas! Ei edes pientä tippaa öljyä tai jäähdytinesteitä, sorasta puhumattakaan. Se jos mikä on erikoista.
Nyt rauhoitutaan hieman ja jatketaan auton valmistusta rallikuntoon. Talvikausi jää väliin, yksinkertaisesti ei riitä budjettia talvirenkaisiin, joten mielummin rakentelee pikkuhiljaa rallivarustuksen ja vaikka lisävalot valmiiksi. Keväällä sitten koitetaan päästä rallia ajamaan, mutta sitä ennen täytyy testata enemmän. Trailerikin kaipaa pienen remontin, sillä sen vanerointi ei tahdo Peugeotin alla kestää...

Viimeinen silaus

Viimeistelyn aika. Nimi- ja mainostarrat pelteihin ja ikkunoihin. Joskus voisi ehkä ihan teettää oikein teippauksen tähän....

Sisustassa oleellisin asia oli turvakaarenpehmusteiden laitto. Jälleen kerran kävi ilmi kuinka iso auto tämä on, melkein kaksi pötköä pehmustetta kun meni tuohon... Toki kameratelineetkin valmiiksi paikallensa ja testauskuvaukset.

Pissapojan korjauskin oli hyvin simppeli, looginen päättely oli pettänyt ja olin laittanut letkut pumpun lähtöihin väärinpäin.

Huomenna varmaankin pakkailemaan ja alle vielä kisarenkaat niin sitten pitäisi olla aivan kaiken valmista sunnuntaille.

Eikun viivalle!

Flektin kimppuun hyökättiin heti ensimmäisenä ja aika äkkiähän se virhe tuli älyttyä. Pakkosyöttöni oli tehtynä aivan väärään kohtaan, siinä kohdassa kulki koko ajan jo virta... Sitten sähkökaavioita selailemaan ja oikea liitin löytyikin. Flekti heräsikin sitten pakkosyötöstä heti.

Sitten pohjapanssarin kimppuun ja siinä menikin hetki jos toinenkin... "Etelä-Helsingistä" tilattu komposiittipanssari on tehty kyllä sinnepäin. Eipä ole ihan symmetrinen eikä suunnitellut kiinnityspisteet ihan juuri siinä missä pitäisi. Nooh pientä sovellusta ja paikalleen saatiin. Suojaa kyllä aika kattavasti moottoritilan, mutta kestääkö kilpakäyttöä... se jää nähtäväksi.

Täten ilmoittauminen tuli sitten pistettyä sisään. Ensi viikolla Huittisten SM-sprintissä nähdään tämän auton ensiesiintyminen. Pientä viimeistelyä tarvitsee vielä viikolla tehdä, mutta se on pientä. Ja niin jostain syystä pissapojasta ei tule nestettä lasille asti vaikka pumppu pyörii...

Ensipuraisu

Toiveeni toteutui ja täten eilen sain hakea auton takaisin omaan talliin. Toki ennen sitä piti heti päästä autoa myös koittamaan.

Huittisten jokkisrata sai toimia testipaikkana ja ja... Kyllähän se melkein heti rupesi hymyilyttämään. Vaikka rata oli pelkkää liejuja niin jonkinlaisen käsityksen autosta sai ja se on pelkkää positiivista. Ei tarvinnut pelätä aliohjautumista, kääntämällä rattia auto menee juuri sinne minne haluan. Jarrutkin tuntuu hyvälle, otin vielä lopuksi tehostajan pois käytöstä koska minä en vaan mitenkään ilmeisesti opi tehostajan kanssa ajamista...

Mutta kaiken positiivisuuden lomassa pieni ongelmakin ilmeni, flekti kun ei tunnu heräävän yhtään mistään. Jätin sinne sekä alkuperäisen systeemi, että tein oman ohituskatkaisijan. Mutta kumpikaan ei tunnu toimivan. Siksi ajelut jäivät alle 10 kierrokseen, kun ei viitsinyt turhaa suurempaa riskiä ottaa. Jos huomenna saan selvitettyä vian ja flektin toimimaan niin ensiesiintyminen kilpailuissa tapahtuu seuraavalla viikolla...

Loppusuora häämöttää

Pakoputkisto tuli tosiaan viikonlopun aikana valmiiksi ja kyllähän se hymyilyttää. Sitäkin suunniteltiin melkoisesti ja tällä hetkellä tuntuu, että onnistuttiin. Meinaan jos pelkkä käynnistys tuntuu takapuolessa, tapahtuu pakoputkistossakin oikeaa asiaa. Ja kyllä se polkasulla tuntuu hyvälle... Noh testata tarttis.

Rohkeasti soitin alustapajallekkin jo ennen pakoputkea ja täten lopputulemana auto vietiinkin jo maanantaina työn alle. Alunperin on arvioksi annettu 2-3 viikkoa, toivottavasti olisi se maksimissaan 2... Silloin vielä tavoite olisi edes teoreettisesti mahdollinen. Autonhan pitäisi alustan jälkeen olla testikunnossa.

Täten tänään tallilla olikin aikaa vähän siivoilla ja järjestellä. Olen heitellyt noita raejuustopurkkeja laatikkoon sitä mukaan kun on osia mennyt paikalleen, näissä kun säilytin pultteja ym mitä niihin nyt mahtuikin... Eikä tallissa tosiaan ole enään mitään irto-osia. Se pohjapanssari on ainoa.
Ensi viikolla ollaan viisaampia ja toivottavasti päästään jo koeajolle...

Vähän vielä

Autoa on nyt kovaa tahtia niputeltu kasaan, montaa juttua ei enään puutu. Pohjapanssari on asentamatta, se tosin asennetaan vasta putkiston asennuksen jälkeen mutta ehkä sekin hyvä sovitella alustavasti... Putkisto pitäisi tulla kasaan viikonloppuna, jonka jälkeen otetaan puhelu alustapajalle. Sitten pitäisi olla teoriassa valmista ja pääsisi testaamaan.

Tänään lähinnä keskityin laittamaan penkin lopullisesti paikalleen ja tekemään vyölenkkien paikat. Näiden hommien osalta suosittelen lukemaan tästä blogista kohdan penkin säätäminen... Noh kyllähän ne sinne jotenkin taas saatiin ja ensimmäinen sammutinkin. Tällä hetkellä todennäköisintä ja yritys on päästä ajamaan yksi sprintti vielä tänä syksynä joten olen keskittynyt tekemään vain kuljettajan puolta valmiiksi.

Ai niin ne pyöränpultit. Niiden kanssahan kävi tuuri, niitähän sai vielä ihan maahantuojalta. Tosin tänään löysin, että muutama kappale olikin itselläni varastossa... Sen jälkeen siivottiinkin vähän enemmän.

Vikadiagnoosi

Eilinen ilta sitten tutkiskeltiin sähkökaavioita ja kyseltiin itseäni viisaammilta apuja. Viiksipaketista olin poistanut yhteensä kaksi johtoa. Nämä kaksi johtoa kun menivät airbagien ecuun, jolloin tulkitsin niiden olevan turhia. Väärin tulkittu.

Nimittäin en sitten tullut älynneeksi, että kun sama johtonippu meni toisesta päästään auton "sydämmeen" eli BSI-laatikkoon, toimi johto siis viiksipaketin yhteytenä auton väyläjärjestelmään... Eikun kaivamaan poistetuista johdoista kuvan johdot (onneksi säilytin johdot...) ja sitten kaavioita uudestaan tutkailemaan, että minnes se pitää laittaa kiinni toisesta päästään. Sitten aamulla availemaan liittimiä ja laittamaan johdot paikalleen, onneksi nämä olin purkanut liittimistään asti, enkä katkomalla sivuleikkureilla... Täten tämä vaihe onnistuikin yllättävän vaivattomasti.

Eikun starttaamaan ja muutaman yskäsyn jälkeen sehän herää henkiin! Putkistosta puuttuu puolet joten käyntiääni on melko raaka ja savut tulevat kaikki konehuoneeseen. En viitsinyt kauaa sitä käyttää, mutta nyt se olisi valmis liikkumaan omin voimin kärryyn jotta saataisiin se loppuputkisto...

Miksi et käynnisty...

Pakoputken alkukäyrä saapui, joten pääsin niputtamaan keulan kasaan. Siinä samalla löysivät turvavyöleikkurit, varoituskolmiot ja ea-laukku paikkansa autosta myös. Jäähdytinnesteet sisään ja eikun koittamaan!

Sahaa sahaa.... muttei käynnisty. Mitään näkyvää syytä en löydä äkkiseltään, joten ruokatauko ja läppäri mukaan uudelle yritykselle.

Läppäri kiinni autoon ja tutkimaan mitä herjoja sieltä saadaan. Jonkin verran niitä saadaan, mutta toki moottorin ecun kiinnostaa eniten. Lambda-antureiden lämmitys ei toimi ja ilmastoinnin paine liian alhainen. Hmmm, ei näiden pitäisi estää auton käynnistymistä... Hetkinen, viiksipaketin ecuun ei saada yhteyttä. Ei senkään periaatteessa pitäisi estää käynnistymistä, vai estääkö...

Täytyypi ruveta tutkailemaan sähkömaailmaa enemmän...

Kaukaa hyvät

Jarrut saatiin eilen ilmattua, kuten myös kytkin sekin kun on nestetoiminen. Autoon ei kovin isoja muita operaatioita eilen tehty, poljinpintojen asennus oli ehkä näkyvin ja rapsuttelin ovista pois vanhojen pahvien liimajämät.

Aamulla hain sitten 1mm alumiinilevyä josta rupesin sorvaamaan korvaavia tilalle. Niin kevyttä kuin se onkin, niin olihan se yhtä helvettiä sen muotoileminen. Oikein mikään työkalu ei siihen soveltunut. Noh tehty mitkä tehty ja maalilla peitämme... taino ei siitä maalipinnastakaan mitään näyttelykamaa spraylla tule. Kaukaa näyttää hyvälle, se riittää.

Kävin myös ensimmäisen sarjan renkaita pyöräyttämässä vanteille, tosin vanteihin uupuu vielä pultit. Se onkin sitten melkoinen savotta ilmeisesti, sillä eivät olekkaan ihan hyllytavaraa ko. pultit... Eli jos satut omistamaan ylimääräisen sarjan Citroen Saxo VTS / Xsara VTS alkuperäisiä aluvannepulltteja niin ostaisin mielelläni 16kpl... Samoja on ilmeisesti myös Peugeot 405 MI16, 205 GTI jne.

Kiire tulee

Viikonlopun järjestelypuolen hommat kun on saatu nyt kunnialla maaliin, on aika siirtyä täydellä teholla Pösön kimppuun. Mitä sitä muutakaan ihminen lomallansa tekisi...

Eilen nimittäin kävi sekin onnellinen tapahtuma, että vanha traileri löysi uuden omistajan, joten se viimeinenkin budjetin palanen alustaa varten olisi kunnossa. Täten auto tarvitsisi mahdollisimman nopeasti saada kasaan ja liikkumaan omin voimin.

Jarruosat on nyt myös takapään osalta vaihdettu, ilmausta vaille valmista sillä osa-alueella. Pakoputken etuosasta sain tänään sovituskappaleen, täytyy vielä varmistaa että menee oikeista väleistänsä paikalleen.

Osia on saatu osteltua aikalailla kaikki mitä kasaan laittamiseen tarvitaan, ovien pellit puuttuvat ja sen lisäksi sammuttimet telineineen. Muilta osin pitäisi olla kaikki vain kasaamista vaille...

Ensimmäinen tavoite on jo hylätty, Riihivuoren RSJM kisaan ei millään enään keretä, Huittisten SM-sprint on siinä ja siinä... Mutta onhan siellä sitten vielä Peurunkaralli...

Näpräilyä

Kun pakoputkea ei vielä ole, voisi tehdä alta pois kaikkia "nopeita pikkujuttuja".

Noh etujarrulevyjen ja palojen vaihto oli kyllä sellainen, siinä ei kauaa mennyt kun kaikki sopi juuri niinkuin pitikin. Tai melkein, uudet ilmausruuvit kun ei oikein olleet sielä päinkään... Levyiksi tuli Brembot ja paloina Carbone Lorrainet, on muuten minulle ensimmäinen kerta että oikein kilpapaloja... Ja tällä kertaa tulee sitten joka nurkkaan, takaata vielä puuttuu levyt kun jouduttiin tilaamaan.

Konepellin sokatkin tuli tuossa yksi päivä osteltua, no nopeestihan nuokin saa... Parin tunnin sovittelun ja kairaamisen jälkeen ne saikin paikalleen. Takapäässä vastaava homma oli jonkin verran helpompi, kun tulivat pinta-asennuksena.

Ovipahvitkin tarvitsisi tehdä, niiden kimppuun varmaan takajarrujen jälkeen jossei pakoputkea ilmesty. Pohjatyötä on jo oviinkin tehty, huimaa painon kevennystä poistamalla ikkunakatkasijoista päällimmäinen kehys. Todellisuudessa lähinnä helpompi asentaa tuo pienempi noihin suoriin pelteihin mitkä oviin alkuperäisten pahvien sijaan tulee.

Hupsista

Siitä jatkettiin mihin eilen jäätiin, päävirtakytkimen ulkonapista. Konepeltiin sen päätin kuitenkin laittaa, sille sai suht helpolla vedettyä johdot samaa reittiä pitkin mitä konepeltiin menevät pissapojan letkut. Ja kun sijainti pellissäkin on ihan kohtalainen niin miksei.

Iso kasa pikkuhommia tuli näpereltyä ja siinä samassa etulokasuojat takaisin paikallensa. Vaihteiston öljytkin valuttelin sisään jotta olisi siltäkin osin kaikki valmista mahdolliseen käynnistysyritykseen. Tulppien vaihdonkin päätin vihdoin suorittaa ja otin puolapaketin päältä pois ja .... miksihän täällä on irtopultti. Noh, myönnettävä on, että on se itseltäkin sinne saattanut tipahtaa. Hieman nauratti vain kun vastaan tuli...

Se este miksen koita käynnistää? Minulta puuttuu pakoputki. Ja sen asennus on vain noin miljoona kertaa helpompaa nyt ilman, että tiellä on jäähdytin + flektikenno. Siksi odotan pakoputken paikalleen ennen kun kasaan keulan loppuun. Toki tässä välissä ehtii vaikkapa uusimaan jarrulevyt ja jarrunesteet.

Turhautuminen

Tiedättekö sen päivän kun tuntuu sille ettei saanut mitään aikaiseksi? Nyt on kovasti sellainen fiilis.

Tänään tarkoituksena oli koittaa, että herääkö autoon virrat ja sitten jatkaa kasaamista. Maajohto kiinni päävirtakytkimeen ja eikun akku paikalleen ja nappia painamaan. Päävirtakytkimessä rupeaa vilkkumaan punainen valo ja avaimesta ei mene virtoja päälle. Ohjekirjasta koitan tulkita mitä se tarkoittaa, mutten oikein pääse varmuuteen. Voisiko se oikeasti olla niin, että vaatii myös ulkoisen katkasijan paikalleen toimiakseen... Kyllähän se muuten on niin. Sen jälkeen herää kojetaulu ja virta-avaimestakin tulee virrat aivan normaalin oloisesti. No perhana, tämähän vaikuttaa lupaavalle.

Kun kerta se ulkokatkasija tarvitsisi olla paikallaan, olisi se syytä tässä kohtaa laittaa lopulliseen paikkaansa. Täten rupean kasaamaan tuulilasin alareunan muoveja, menevät suht vaivatta paikalleen ja sitten se iskee. Turhautuminen. Ei perkele, eihän tuohon taida mitenkään saada muoviin tuota painonappia kiinni... mites nuo pyyhkijän tangotkin muuten liikkuu. No nehän liikkuu tietysti siten, että suunnitelma menee yhä enemmän puskaan, pyyhkijä tulisi poikkaisemaan varmasti painonapin johdot. No minnehän sitä sitten laittaisi, suljen konepellin ja tajuan ettei muuten onnistu mitenkään niihin muoveihin, peltihän nimittäin peittää ne käytännössä kokonaan. Konepelti puolestaan nousee aivan törkeän korkealle joten siihenkään en sitä kovin helpolla haluaisi laittaa. Hanttarin puolen lokasuojaankin sen vetäminen tuntuu huonolle idealle.
Näitä asioita tuli toista tuntia pohdiskeltua ja pyöriteltyä + katseltua varaosa-autosta. Sitten totean, että eiköhän se ole parempi lähteä kotiin ja palata huomenna...

Kaksi on parempi kuin yksi

Saatiin moottoripaketti paikallensa eilen ja myös vetoakselit tapeltua siinä samassa. Melkoisesti hankaloitti jäykemmät puslat sitä operaatioa, saa nähdä miten käy kun alusta vielä vaihdetaan...

Tänään kävin sitten vaihtamassa moottoriin öljyt ja kytkemässä valtaosan piuhoista ja letkuista paikallensa. Kyllä täytyy myöntää, että tuo toisen auton osto tässä kohtaa oli ihan hyvä juttu. Vaikka mielestäni hyvin ja tarkasti merkkasin purkaessa, että mikä on mistäkin, niin kyllä sitä vaan joutuu käymään vähän tarkistelemassa toisen auton konehuoneessa... Ja ihan hyvä, että tulee tarkistettua, olisi saattanut tulla pieniä oikosulkuja tai jopa tulipaloja alkuperäisillä "muistikuvilla".

Akun maajohto täytyy seuraavaksi teettää, sekun laitetaan menemään tuohon päävirtakytkimeen. Pakoputki on myös jo työn alla, sekin kun tarvitsisi oikeastaan tässä kohtaa jo paikalleen laittaa. Mutta kyllä sitä ensi viikolla varmaan jo virtoja ainakin päälle uskaltaa koittaa, starttausta ei välttämättä...

Pian...

Tänään laiteltiin viimeiset puslat paikallensa. Tukivarren kasaus meni huomattavasti mukavammin mitä aikaisemmin, kun tietää mitä tekee niin pystyy aina kehittymään...

Moottoriin kannake kiinni takaisin ja pusla siihenkin. Sen asennus ei vaatinut edes työkaluja. Erikoista...

Sitten vielä konehuonetta tutkimaan, mitä kannattaisi nyt ennen moottorin paikalleen nostoa tehdä... Noh ajatuksena oli vaihtaa nuo ohjaustehostimen öljytkin niin eikun letku irti säiliöstä ja uutta säiliöön. Täytyy sitten ilmata vielä kun auton saa käymään.

Hmm... no eihän tässä ole mitään estettä miksen laittaisi moottoripakettia takaisin paikalleen. Varovasti sitä koitankin, mutta totean hyvin äkkiä, että tätä hommaa ei yksin tehdä. Täytyy toisen ohjata moottoria ja toisen ohjata nosturia. Apukädet tilattu huomiseksi...

Eihän mun pitänyt...

Aikanaan kun Daihatsut myin ja huoltomiehen kanssa tallia siivottiin, että saatiin kaikki uudelle omistajalle mukaan, totesin ääneen, että pösöä varten ei sitten tälläistä osavuorta hommata. Vain yksi kokonainen varaosa-auto sitten kun kilpuri on valmis.

Pari viikkoa sitten isäni lähetti tekstiviestin "Nettihuutokaupassa on 307, tarjottu 52€ tähän mennessä. Eikö umpiokin maksa enemmän?". Noh maksaahan se...
Seuraavana päivänä huutokauppa oli päättymässä ja seurailin hintakehitystä, liian halpa, pakko tarjota... Ja niinhän siinä sitten kävi että minullehan se jäi. Viime viikolla tehtiin sitten reissu Helsinkiin autoliikkeeseen noutamaan kyseinen kaunokainen. Se lopullinen hintalappu oli 300€, eli puolet vähemmän mitä kilpuri... Toki tämä on 300tkm ajettu, katsastuksesta hylätty yksilö. Toimittaa varsin hyvin varaosa-auton käyttötarkoitusta.

Tänään sitten tutkin enempi tätä löytöä. 307:aa on aloitettu 2001 valmistamaan ja tämä on aivan alkupään autoja, olikohan huhtikuussa tehtaalta ulos rullannut.

Konehuoneessa pistää silmään erikoinen vaijerimötikkä, mikähän helkkari tämä on... auto on sattumalta siinä samalla käynnissä kun mahdollisia vuotoja katselin, HETKINEN tämähän kaasuttaa tästä. Täh onko tässä vaijeri kaasu... Noh tavallaan, sillä polkimesta tulee kyllä vaijerilla konehuoneeseen, jossa se muuttuu sähköiseksi. Kilpakorissa on jo täysin sähköinen, polkimelta asti. Se auto on saman vuoden marraskuussa tehtaalta rullanut ulos. Eli ranskalaiset eivät ole jaksaneet edes kokonaista vuotta tehdä samanlaista autoa...

Tästä autosta löytyi siivotessa se varuste jota toivoin löytäväni kilpurista tyhjentäessä. Auton alkuperäinen tunkki, se kun voisi olla kätevä rallissa pitää mukana. Noh se on kyllä mallia itsemurha ainakin omasta mielestäni. Kyllähän sillä auto nousee, mutta... pohdintaan jää tämä asia.
Mutta saatiin tänään kilpuriakin vähän eteenpäin. Kovasti pohdiskelin mitä siihen voisi tehdä, kunnes silmiini pisti johtonippu auton sisällä. Ai niin, nuo bensapumpun ja takajarrujen sähköjohdot olisi varmaan hyvä laittaa takaisin kiinni. Olisi meinaan voinut hetki mennä ihmetellessä miksei käynnisty jos bensapumpun johdot on irti...

Hihnojen pujotus

Koneen pikahuoltokin on nyt tehty. Hihnojen vaihto on aina yhtä mielenkiintoista ja yhtälailla ärsyttävää. Äkkiseltään kaikki meni niinkuin piti, kyllä sen sitten käynnistäessä kuulee jos meni ohi... Laturin hihna on pieni jännitys, mutta teoriassa senkin pitäisi toimia. Tulpat ja öljyt vaihdan mielummin kun kone on paikallaan, helpompi niin.

Huomenna onkin sitten taas erilainen ralliin liittyvä päivä, pitäisi mennä taas uusimaan nimittäin rallitutkinto. Ikuinen A-junnu kun olen...
Tuli sen vuoksi katseltua, että paljonkos on 10 vuoden aikana kilpailtu:
- 50 (!?!) rallia, joista 19 kartturin penkiltä. Tähän mennessä tämä vuosi ainoa vuosi kun ei ole rallia vielä ajettu.
- 16 sprinttiä, 2014 näemmä jostain syystä jäi sprinttien osalta kokonaan väliin.

Näiden lisäksi toimitsijan roolissa EK-päälikkönä tai kilpailijoiden yhteyshenkilönä kymmenisen kertaa, toki muutaman kerran ihan sulkumiehenäkin.
Rohkenen etukäteen väittää, että lähden aika eri näkökulmasta tutkintoon mitä se ensimmäistä tutkintoa suorittava... Ei ole meidän kummankaan etu nämä yhdistetyt tutkinnot.

Itseppähän olen tämän aiheuttanut, voisin jo nostaa itseni yleiseenkin ja välttyä tältä. Mutta kun ajatuksissa siintäisi vielä "one more time"-hengessä RSJM-sarja...

Pyörillään

Taka-akselin takaisin asennus onnistui melko vaivatta. Aikaahan siinä toki pari tuntia meni, että kaikki varmasti sai piukkaan ja oikein paikalleen. Ranskalaisen insinöörin päähän pistojakin vähän muutettiin, eli akselin pultti käännettiin ympäri, nyt teoriassa pystyy akselinkin irrottamaan ilman kannakkeiden irrotusta. Toki helpommalla voi aina päästä irrottamalla myös kannakkeen.

Auto on nyt kolmella tassulla, hanttarin puolen nurkka on vielä kasaamatta loppuun. Auto kun taas tulee neljälle pyörälle olisi seuraava operaatio moottorin takaisin laitto. Sitä ennen toki tehdään tarvittavat huoltotoimenpiteet sillekkin. Käytännössä ajattelin siihen jakohihnan, tulpat ja öljyt vaihtaa. Laturin hihnakin tulee pakosta uusiksi kun ilmastoinnin poistin, se tuli tänään mittailtua ja enään täytyy löytää sopiva hihna. Ilmastoimattoman hihna kun ei sovi, on erilaisella laturilla varustettu ne versiot.

Sen jälkeenhän jos ja kun kaikki toimii pitäisi olla melko äkkiäkin jopa valmista...

Välillä näinkin

Ajattelin, että kyllähän sitä nyt arki-illassakin ehtii ne taka-akselin uudet puslat paikallensa laittaa. No ehti tosiaan. Asennukseen meni yhteensä molempien osalta noin 10 minuuttia. Mukavaa vaihtelua moinen...

Kun nyt kerta tallille oli lähdetty (matkaa kotoa se n. 30km) niin pitihän sitä sitten jotain muutakin tekemistä keksiä. Katselin kojelautaa ja totesin, että tehdään nyt ne vähän kesken jääneet keskikonsolin johdotukset loppuun. Sieltä kun ei puuttunut enään virtalukon takaa virransyöttö noille panelin katkasijoille. Muutama johdon pätkä ja vólá se on siinä. Hyvinhän se tuonne sopii. Eipä ole kojelaudassakaan enään käytännössä mitään tekemättä, muutama paneli vaan paikallensa ja ratti kiinni. Tosin ennen sitä taidan haluta testata, että kaikki sähköhommat toimii...

Seuraavaksi tarvitsisi nostaa taka-akseli takaisin paikallensa. On sen verta painava möhkäle, että siihen en yksin pysty. Helpompi kohdistellakkin paikallensa kun on apupari käsiä. Pakoputki olisi ehkä mukava laittaa ennen akselia, mutta vein sen vasta viime viikolla työn alle joten tuskin vielä ensi viikoksi valmistuu.

Ensimmäinen on aina pahin

Taka-akselin puslat. Olihan operaatio.

Perjantaina aloitettiin, melkolailla heti paljastui että tässä on samankaltaiset muovikehäiset puslat mitä moottorin kannakkeessakin. Se oli helpoitus, pitäisi olla aika paljon helpompi operaatio luvassa...
Puslan reunoja naputtelen irti metallista, hyvin on pehmeää lähtee varmaan ihan helposti. Vaan ei sitten millään. Noh jos löisi vähän useamman meisselin tähän niin "pakottaisiko" ne sen ulos. Seitsemännen ruuvimeisselin kohdalla otan kuvan ja totean, ei näin.

Tänään sitten uusilla ideoilla uusi yritys, puslan kehä meisselillä rikki, jokohan nyt lähtisi. Noh pikkuhiljaa rupeaa liikkumaan ja ensimmäinen pusla täten irti, irroitusaika yhteensä noin 3 tuntia.

Eikun akseli ympäri ja toisen puolen puslan kimppuun. Ensiksi meisseli läpi reunasta, sitten meisseli poikittain ja kehä rikki. Sitten kevyesti koko puslan ympäri, että on irti akselista. Lähtisköhän tämä sitten jo keskeltä naputtamalla... kyyyyllähän tämä lähtee. Irroitusaika noin 15 minuuttia.

Mitenköhän käy uusien asennuksessa...

Ranskalainen logiikka

Tallille mennessä mietin mitä rupeaisi seuraavaksi tekemään. Vaihtoehdoiksi tuli joko sähköhommien / kojelaudan viimeistely tai taka-akselin irroitus. Totesin sisustahommien olevan hieman turvatonta, auton keula kun on pukkien päällä niin ei oikein sisälle viitsisi mennä loikkimaan. Täten katse taka-akseliin.

Turvallisuudesta voi siinäkin olla montaa mieltä, nyt kun auto piti sitten nostaa neljän pukin varaan, toki toisessa etunurkassa on rengaskin jo taas paikallansa. Moista urakkaa ei ole koskaan aikasemmin tullut koitettua ja koska ohjeiden lukeminen olisi aivan yliarvostettua, suoraan toimintaan!
Äkkiseltään totesin, että ensimmäisenä täytyy irroittaa iskarit. Alapään pultista löytyikin sitten hieno ratkaisu. Vasemmalla puolella 13mm, oikealla puolella 17mm. Ja mikähän insinöörin kuningas idea tämä taas oli... Ei siinä pultit suostuivat mukavasti yhteistyöhön joten iskarit oli nopeasti irroitettu. Jarruputkikin lähti todella hyvin irti liitoksestaan joten kaikki olisi valmista itse akselin pulttien avaamiseen.

Sittenhän se ranskalainen insinööri pääsikin taas iskemään. Oli keksinyt, että 18mm todella hyvä pultinkannan koko. Noh tämä on tosin tuttua jo etuiskareista, sielläkin sama kummajainen. Toki sen verran murhetta aiheutti, että hanttarin puolella ei pystynyt pulttipyssyä käyttämään, sekun ei tankin ja pultin kannan väliin mahtunut. Kuskin puolella kun menee pakoputki niin tilaa oli riittävästi.

Pultit aukeavat ihan mukavasti ja kuskin puolelta homma saadaan aika äkkiä valmiiksi. Hanttarin puolella rupean availun aikana hieman epäilemään, että mahtuukos muuten tuo pultti tuohon kannakkeen ja tankin väliin. Noh eihän se mahtunut.
Hetken siinä kiroan sitä insinööriä joka keksi laittaa pultin näin päin, se olisi kyllä toisinkin päin voinut olla... Tankkia en missään nimessä haluaisi irrottaa, mutta hetkinen. Tuo akselin kannakkehan olisi neljällä pultilla. No eikun auki... Tottahan toki siinäkin kahta eri kokoista pulttia, turhaa nyt samanlaisia käyttää, mutta pääasia että irtoaa ja täten koko akselikin saatu lattialle. Saattaa olla kasaamisvaiheessa jopa helpompi ottaa kannakkeet irti ja laittaa akseliin kiinni, mutta aika näyttää.
Seuraavaksi ihmettelemään miten akselin puslat saadaan irtoamaan...

Jämäkkää

Siellä se on takaisin paikallansa ja ero on huomattava. Niin huomattava, että oli melkoinen taistelu saada sekä alapallo kiinni tukivarteen takaisin, että sen jälkeen napa kiinni tolppaan. Niin paljon tuo jäykistyi, ei liiku lähellekkään niin hyvin enään käsivoimin. Vetareiden asennusta odotellessa...

Toisen puolen alapallonkin sain vaihdettua kun älysin kiinnittää tolpan sidontaliinalla koriin niin oli vähän helpompaa vaihtaa... Sitten pohdin hetken, että mitähän tekisi, toisen puolen tukivarresta kun puuttuu vielä toinen pusla, siitä kun tehdään muotti "pahan päivän" varalle. Niin, moottorissahan on myös kumityyny mikä pitäisi vaihtaa. Pitäisi varmaan irroittaa se kannatin lohkosta.

Se olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty. Samassa kannakkeessahan oli kiinni se jättämäni vetarin loppu. Sanotaan näin, että se kannake ei ehkä ollut suunniteltu irroitettavaksi vetarin kanssa, mutta juuri ja juuri sekin onnistui.

Tänään sitten purkamaan sitä kannaketta. Aikani siinä koitin vetoakselia irroittaa, vieläkään en ymmärtänyt miten sen kuuluisi irrota, joten eikun katse kumityynyn puoleen.

Se tuntui huomattavasti pehmeämmälle mitä tukivarsien vastaavat ja tuntui aika hyvin lähtevän irti jopa ihan kokonaisena ilman suurempaa hajottamista... KOPS.
No mikä se nyt oli...
Vetoakseli päätti sitten tärinästä irroittautua ihan itsestään. Oli vain niin hyvin jämähtänyt etten aikaisemmin sitä saanut irti. Täytyy kasatessa pohtia vaatisiko se lievää rasvausta.
Mutta syy siihen kumityynyn erikoiseen pehmeyteen? Siinä ei ollutkaan metallista reunaa vaan jostain poly- materiaalista. Erikoista, mikähän tässä ollut ajatuksena...

Kun tämä projekti sujui vauhdikkaasti tuli sitä tutkailtua takapäätä ja muutama pikkuhomma hoidettua alta pois. Esimerkiksi antennin reikään on hyvä laittaa tulppa ettei tule ylimääräistä vettä ohjaamoon. Ja tulipahan koitettua, että varapyöräkoteloon mahtuu hyvin rallirengaskin, ainakin sorapyörä.

41mm???

Perjantaina kävin yrittämässä ensimmäisiä puslia takaisin paikalleen. Kovin hankalalle sekin tuntui, jotenkin en saanut puslaa menemään mitenkään hyvässä asennossa. Noh yhden sain paikalleen ja sen viimeisen vanhan irroitettua joten päätin kääntää katseeni alapalloihin.

Tuli nimittäin todettua, että ne on nyt järkevää vaihtaa. Tukivarsia kun ei ole tarkoitus kovinkaan useasti irroitella, joten nyt hyvin vaihdettavissa. Ja kun maksoivatkin vain parikymppiä kappale oli asia sitä myöden selvä. Alapallot oli jo haettuna joten eikun irrottamaan... hetkinen. Tässähän on melkoisen iso kanta. Tarkemmin mitattuna 41mm. Ei muuten löydy mitään niin isoa jakoavaintakaan edes varastosta...

Kätevinhän se olisi hylsyllä irroittaa, mutta tarvitsisi olla vielä pitkä hylsy siinä tapauksessa. Lauantaina sitten etsiskelemään, ensimmäisestä kaupan ovesta sisään ja... täällä on hyllyssä 41mm pitkä hylsy. Hieman naurahdin, oletin sen etsimisen olevan aikapaljon hankalampaa.

Tänään sitten innoissaan irroittamaan ja toisen sainkin irti ja uuden tilalle. Toiseen ei vaan voimat riittäneet. Toisaalta sen sijaan sain pari puslaa lisää paikallensa, joten nyt tuo kuskin puolen nurkka olisi periaatteessa valmis kasattavaksi takaisin.

Tylsä ratkaisu

Noh näinhän tässä sitten nyt kävi. Muutamasta hyvästä, mutta ehkä omille käsilleni liian haastavasta, ideasta huolimatta, hain kaupasta rullan hiilikuitutarraa ja avot. Hyvinhän se tuossa toimii ja halpahan tämä on, käytetään "amisautoissa" ilmeisesti jo niin paljon ettei tuo maltaita maksa. Peugeot Sport tarra on tosin ainakin toistaiseksi vielä tilaamatta.

Kun tuo jätettiin kuivumaan kiinni paikalleen, päätin kuitenkin jatkaa puslaoperaatiota. Se onnistuikin jo hieman paremmin, pikkusen työtapojen ja työkalujen muutosta niin tulostakin tulee. Nyt on enään yksi neljästä puslasta kiinni, kolme on jo irroitettuna.

Yksi neljästä

Ajattelin perjantaina, että äkkiäkös sitä nuo puslat kävisi irroittamassa. Nyt kun ne täytyy "tuhota", eivät ehjänä halua irrota. Eihän se ihan niin mennyt...

Reilun kolmen tunnin tuloksena oli yksi irronnut pusla. Neljä piti irroittaa. En tiedä onko vika tekniikassa vai miksi ei millään tahdo edes rikottuna irrota. Toisaalta eipä näitä ole suunniteltukkaan irroitettavaksi millään muulla tavalla kuin prässillä... Sellaista ei nyt vain ole käytettävissä.

Jospa siirtyisi takaisin viimeistelemään sähköt ja kojelauta...

Piukassa on

Päätin ottaa pienen tauon sähkötöistä ja irroitella valmiiksi etutukivarret. Näistä kun on tarkoitus vaihtaa puslat hieman jäykempiin versioihin ja puslat kun olisi jo olemassakin. Sama operaatio on toki edessä taka-akselin ja moottorin puslan suhteen.

Tukivarsien irroitus oli sinänsä ihan helppo homma... mitä nyt alapallon saaminen tukivarresta aiheutti toista tuntia kestävän operaation. Varastossa oleva pallonirrotustyökalu kun osoittautui liian lyhyellä pultilla varustetuksi, joutui hieman improvisoimaan, että sai tarpeeksi liikevaraa siihen.

Tosin puslien irroitus se vasta operaatio taitaakin olla. Edes kuvan viritelmä ei saanut puslia hievahtamaankaan. Vaikka kovin olen koittanut kaiken purkaa ehjänä, taitaa tämä osoittautua tässä kohtaa mahdottomaksi. Monesti kun ehjänä purku helpottaa myöhemmissä vaiheessa, saas nähdä miten tämän suhteen käy...

Samalla kerrottakoon, että tämä blogi siirtyy realiaikaan. Seuraava päivitys tapahtuu kun jotain tallissakin tapahtuu.

Katkasijoita

Siinä piuhojen vetelemisen lomassa oli hyvä myös sovitella ja sommitella katkaisijoita. Aivan alkuperäinen ajatus oli käyttää jo olemassa olevia paikkoja, esimerkiksi flekti olisi käynnistynyt ilmastoinnin napista jne. Se osoittautui hivenen turhan haastavaksi, joten eikun plan B.

Kun radio sai väistyä ja sen alla ollut toinenkin lokero, oli keskikonsolissa tilaa kyllä. Vaan minkäs siihen laittaisi katkaisijoiden pohjaksi? Eikun penkomaan tallia, että mitäs täältä löytyisi suoraan hyllystä... Kappas, pieni pala jotain kirkasta (tai ainakin joskus ollut kirkasta) pleksiä. No helkkari, tämähän olisi valmiiksi oikean levyinen pala, eikun leikkaamaan sopivan pituinen pala. Levy poikki ja viilalla hienosäätö ja hyvähän siitä tuli. Sitten varovasti poraten reiät ja avot. Tuli parempi kuin hyvä.

Vaan hieman tylsällehän tuo näyttää. Jotain teippailua siihen tarvitsisi kehittää. Hiilikuituteippi ja Peugeot Sport logo kun olisi hieman liian ilmiselvä ratkaisu, niin suunnittele minulle ratkaisu! Facebookista voit katsella kisaa tarkemmin!

Minnehän sitä laittaisi...

Ennen kuin kojelaudan saa kokonaan kasaan, täytyy sinne suunnitella tulevat katkaisijat ja niiden tarvitsemat johdot. Ennen kun johtoja voi vedellä, täytyy keksiä laitteiden paikat.

Minähän päädyin ostamaan elektronisen päävirtakatkasijan, perinteisemmän sijaan. Ihan puhtaasti siitä syystä, että olisi kevyempi ja helpompi kytkeä. Silti tuon mötikän sijainti aiheutti harmaita hiuksia. Sen pitäisi olla mahdollisimman lähellä akkua, jotta saataisiin lyhyt johto akulta. Toki myös ulkoisiin nappeihin olisi hyvä olla lyhyet matkat. Akku on kuljettajan puolella konehuoneessa, mutta on kyllä niin ummessa ja täynnä ettei siellä olisi tilaa kuin runkopalkin päässä. Vaan siinä se ei oikein olisi suojassa, hyvähän se olisi vähän suojassakin olla. Täten lopulliseksi sijoituspaikaksi päätyi tuulilasin alla suojassa oleva kohta, siihen oli helppo kiinnittää ja siinä oli tilaa. Tuo luukku kun on raitisilmasuodattimen aukko. Vielä kun viereen mahtui lisävalojen releet niin avot, se on hyvä siinä. Ainakin toivottavasti.

Takaisin päin

Kun kaikki kojelaudan sisälle tulevat johdot ja lämmityslaite olivat paikallaan oli aika ruveta kasaamaan kojelautaa takaisin. Se tuli aikanaan purettua väärin, mutta itseasiassa se paljastui eduksi...

Laitoin ensiksi paikalleen poikkipalkin, kun ymmärsin miten saan pujotettua kojelaudan siihen takaisin. Ja koska kojelaudan "päällimmäinen" osa oli irti niin se mahdollisti vähän pienempien osien käsittelyn, ei meinaan ihan kauheesti ollut ylimääräistä tilaa. Toki reunoista joutui joka osaa rälläköimään, koska kaarille piti tehdä kolot.

Kun kaikki oli paikallaan oli melko hämmentävä fiilis. Odotin tästä operaatiosta meinaan huomattavasti pahempaa. Ja uskomattoman hyvin nuo kaaret tosiaan saatiin äärilaitoihin. Kojelautaan joutui tekemään todella pientä viilausta. Toki tämähän on myös tämän luokan idea ja toisaalta se mukavuuskin. Kun kaikki sopii niin kuin on joku joskus tarkoittanut, on elämä aika paljon helpompaa...

Fiksuuden rajamailla

Moottorin johtosarja kun saatiin takaisin autoon, oli aika ottaa käsittelyyn lämmityslaite. En viitsinyt laittaa sisustan johtosarjaa aikaisemmin paikalleen, mielummin tämä iso möhkö takaisin ensin. Mutta ennen takaisin laittoa sillekkin toki tehtiin kevennys.

Ilmastoinnin ja kaikki siihen liittyvät osat kun saa poistaa niin eikun avaamaan ja poistamaan ilmastoinnin kenno lämmityslaitteesta. Muutaman tunnin ahertamisen jälkeen siinä onnnistuttiin ja toivottavasti ei tullut matkan varrella mitään muuta rikottua...

Se on nimittäin kauhean mukavaa, että tässä kohtaa en pysty mitään tekemiäni muutoksia testaamaan. Sähköjärjestelmä kun menee niin, että akun kengät ovat moottorin johtosarjassa, joka luonnollisesti menee kiinni ja paikalleen yhtä aikaa moottorin kanssa. Täytyy tosiaan toivoa, ettei ihan kauheasti joudu purkamaan takaisin kun akun laittaa kiinni ja testailee.

Musta aukko

Kasaaminenhan on teoriassa kaiken takaisin laitto päin vastaisessa järjestyksessä mitä purkaessa. Toki aivan kaikkeahan ei takaisin tule. Ensimmäinen suunnitelma itselläni oli kasata sisusta ja erityisesti kaikki mitä kojelaudan sisälle tulee. Joten ensimmäiseksi pujoitettiin moottorin johtosarja takaisin paikallensa.

Kasausvaiheessa on myös tärkeää muistaa laittaa kaikki aina kiinni asti jos se on jo pysyvästi siihen jäämässä. Kiristelen konehuoneessa maajohtoa jo paikallensa kunnes räikkälenkki lipeää käsistä. Hetikinen, minne se oikein tippui???
Olin aikaisemmin jo vähän ihmetellyt, miksi runkopalkin päällä oli punaista teippiä laitettu jarruputkien alle. Noh räikkälenkkini paljasti syyn. Sieltä altahan löytyi reikä suoraan runkopalkkiin sisälle ja luonnollisesti räikkälenkkini tippui syvälle runkopalkkiin. Siitä alkoikin sitten pelastusoperaatio.

Parin tunnin operaation jälkeen sain räikkälenkin pelastettua, onneksi tallista löytyi magnettinostin. Ja onneksi auton sisältä pääsi runkopalkkiinkin sisälle niin sai suoritettua onginnan. Musta aukko puolestaan sai nyt vahvemman kerroksen sinistä teippiä.

Blogi rupeaa lähestymään taas nykyhetkeä, nämäkin sattumukset ovat alkukuulta. Nykyhetken juttuja on myös Facebookissa sekä Twitterissä mistä voit lukea miksi minulla on kuva pinosta rallirenkaita galleriassa.

Voi elämä mikä homma...

Ennen kasaamista olisi toki yksi pieni juttu tehtävä. Maalata nuo kaaret. Niitä kun ei oikein viitsi jättää ruostumaan. No mutta sehän on ihan helppo homma...

Montaa eri vaihtoehtoa pyörittelin maalaamisen suhteen, mutta lopputulema oli se, että pensselihommiahan siitä tuli. Maalit ja pensselit kaupasta check. Parin päivän päästä: Jaa mutta, tarvitsisihan se pensselikin saada putsattua, mitäs tuo maali vaatii... Synteettistä tinneriä. ETTÄ MITÄ??? Käytiin sen jälkeen muuten ihan muutamassa liikkeessä ihmettelemässä (kun en tosiaan alunperin maalin ostohetkellä tätä älynnyt), että mitähän helkkaria on synteettinen tinneri ja miten se eroaa tavallisesta... Lopputulos, kukaan ei tiedä. Ostetaan siis tavallista tinneriä.

Ajattelin, että tuohan on ihan parin tunnin helppo homma. Sitten kun olin viisi tuntia maalannut, pystyin toteamaan olleeni täysin väärässä. Toki ajattelin myös, että kerta tai korkeintaan kaksi riittää helposti kun en maalia ohentanut. Sitten kun neljättä tai pahimmillaan viidettä kertaa maalailen kaaria ja löydän edelleen maalaamattomia kohtia, totesin että onhan siinä toki syynsä että maalarit ottavat hintansa... Kun vihdoin rupean repimään suojana olleita sanomalehtiä tajuan taas yhden asian. Joo jos sanomalehti mahtui juuri ja juuri kaaren ja esim. katon väliin, niin mitenköhän käy kun laitat pensselillä maalia kaareen ja paperiin. Mattopuukolla rapsuttelemaan vaan...

No mutta riittävä kerros tuli maalia, joten eikun kasaamaan.

Turvakehikko kuntoon

Kori kun saatiin tyhjäksi oli tietysti aika kaarien teolle. Alusta asti oli selvää, että itse en niitä rupea vääntämään. Minulta kun ei puuttunut kuin taito, työkalut ja paikka.

Putket ostin itse, en tiedä oliko fiksua vai ei. Melkoinen työ niidenkin metsästäminen oli, ei se sääntökirjan mukainen putki tosiaan ole mitenkään yleistä. Toimitusaikakin oli jostain syystä tolkuttoman pitkä, tammikuun alussa tilasin ja hieman yli kuukauden päästä putket saapuivat.

Huhtikuun alussa sitten vietiin auto kaaripajalle putkikuorman kanssa työstettäväksi. Koska auto on liki ainutlaatuinen kilpakäyttöön, oli pakko viedä myös muuta materiaalia mukana. Onneksi olin hieman aikaisemmin FIA:n uuden palvelun kautta huvikseni ladannut 307:an luokitustodistuksen. Kyllä, tämä on luokiteltu auto, mutta 2.0 moottorilla. Sieltähän löytyi myös melkoinen yllätys, tästä on tehdas suunnitellut tekevänsä S2000 auton! Oli nimittäin luokiteltu sellainenkin versio, tosin siihen aikaan luokkaa oli ilmeisesti suunniteltu etuvetoisille koska luokituksessa ei ollut 4-vetoa (mitä tästä autosta ei kait ikinä ole tehtykkään) tai vaihtoehtoisesti tämä oli jokin rata-autoiluun liittyvä luokitus. Yhtäkaikki, tehdas oli myös tätä kautta luokitellut autoon turvakaarikehikon. Siitähän voikin ottaa vähän mallia...

Parin viikon päästä auton sai sitten hakea takaisin. Kaarien paikkoja suunniteltiin aika huolella etukäteen, mutta toki käytännön toteutus asetti omat haasteensa. Siksi aikaa meni ehkä tavanomaista pidempään. Myöskin tekijä totesi, että ihmeen paljon putkea meni, kaikkiin muihin autoihin kun kuulemma aihiot ovat järjestäen 30-40cm lyhyempiä. Yhteensä 24 metriä putkea sinne vein (+ pääkaarta varten oleva 6m kanki) ja näytti mitä jäi jäljelle. Alle 2 metrin pätkä...

Kehikkohan on täysin minimikehikko, ainoa ylimääräinen putki on ns. vyöputki. Syy tähän on puhtaasti painon säästäminen ja en sinänsä kyllä mitään putkea erityisesti kaipaakkaan. Onhan tässä huomattavasti enemmän kaaria mitä yhdessäkään aikaisemmista kilpureista. Pääkaariristikko, WRC-putket ja v-tuet takatukiin ovat kaikki ihan uusia minun kalustossa. WRC-putket on mainittava erityisesti, niitähän ei ole oikein aikaisemmissa autoissa voinut olla, koska en mahtuisi ovesta sisään... Niiden tekemisessä kävi hyvä tuuri, ne saatiin tehtyä siten, että ovat täysin yhtenäiset eivätkä edes risteä oviputkien kanssa. Ja koska auto on nyt sen verta isompi mitä aikaisemmat, niin huoleni ovesta sisäänmahtumisestakin ovat mitättömiä. Toki siitä syystä oviputket tehtiin suorina putkina eikä ristikkona, helpoittaa hieman autoon menemistä.

Sitten pitäisikin varmaan ruveta kasaamaan...

Arvotaan johdot

Kori kun rupesi tyhjä olemaan, otin johtosarjat itselleni kotiin mukaan. Mukavampi lämpimässä niitä setviä...

Kun yksikseni asustelen, pystyin ne huoletta myöskin levittämään olohuoneen lattialle. Taino, "moottorin" johtosarjan jätin rauhaan, totesin siinä olevan tasan yhden johdon jota ei käytettäisi, joten sen poistaminen ei ole kovin järkevää kun koko sarja olisi pitänyt purkaa. Sen sijaan tuo sisustan johtosarja oli karsinnan tarpeessa.

Arvontaahan se vähän oli, olisi vaan pitänyt merkata johtoihin enempi tietoa, missä se oli kiinni eikä vain merkata poistettavaksi. Peugeotin systeemi johtojen merkintään on myös vähintäänkin hämärä. Johdon värillä kun ei sinänsä ole mitään merkitystä, sen sijaan jokaiseen johtoon on printattu koodisarja jolla ne löytää johtokaaviosta. Vaan miten käy printin kun reipas viisitoista vuotta siinä päällä liiman kanssa teippi tai kutistesukka...

Oikeassa kuvassa näet ylänurkassa kasat mitä ylimääräistä näistä irtosi. Noista kahdesta johtokasasta pääasiassa oranssin värinen on pelkkä airbag-johdotus, sen pidin erillään jos sen joutuukin vielä jostain syystä kytkemään takaisin. Parissa illassa tuon urakan teki, vaan lopputuloksen onnistuneisuutta ei tiedä ennen kuin laitetaan takaisin. Silloin voi vielä itku tulla...

Testauksen vuoksi

Vielä ennen kaaritusta tuli suihkittua spraylla nuo kohdat mistä hakattiin massat poies. Sitä varten hain oikein värikoodin kanssa maalia. Ja hintalapun nähtyäni totesin, että se muuten vaihtuu värikoodi jos tuo auto joskus siihen tilaan menee, että kokonaan maalattaisiin. Maksoi 25€/spraypurkki, se ei sisältänyt lakkaa mikä vielä tarvittaisiin jotta maalista tulisi metallihohtoinen niinkuin se onkin. Totesin, että se on tuolla sisustassa aivan sama hohtaako vaiko ei...

Samalla tuli testattua miten takapuskuri irtoaa, ihan vain testauksen vuoksi. Sieltä kun ei mitään ylimääräistä löytynyt, mutta on hyvä tietää jo etukäteen miten sen tarvittaessa irroittaa. Toki samalla tuli visioitua ja testailtua hinauslenkeille paikkoja ja päädyin, että jos suinkin mahdollista niin käytetään auton alkuperäisiä paikkoja. Alkuperäistä silmukkaa tosin en ajatellut käyttää, älyttömän pitkä ja pienellä silmällä. Ja kun niitä on autossa vain yksi mukana, kuitenkin tarvitsee olla sekä edessä että takana.

Putki poikki

Viimeinen purettava asia autosta oli alkuperäinen pakoputkisto. Sitä ei tulla käyttämään, kun on yksi niitä ainoita asioita joka on V1600-luokassa vapaa. Siinä onkin vähän suunnittelemista. Katalysaattorin jälkeen putki kun tekee "hyppäyksen", käy ohjauksen yli kunnes menee normaalia reittiä pitkin. Takana toki ylittää myös taka-akselin.

Etuputki katalysaattoreineen oli tullut jo purettua moottorin purku vaiheessa pois tieltä, mutta kuinkahan helposti tuo loppu lähtee irti... Putkien liitokset kun tuppaavat yleensä jämähtämään aika hyvin. Kannatinkumeja irti ja sitten ihmettelemään. Lähtisikö tuo takapöntön liitos auki...

Heilutan hieman takapöntöstä, että onhan kaikki kannattimet irti ja sitten kuuluu rutina. Täh... Heilutan lisää ja takapönttö jää käteen. Oli melkoisen valmis se liitoskohta ja murtui sitten putki poikki. Tämähän kävikin helposti...